Koirat.com

Windy ikää 17 viikkoa / 4kk

Misteli kirjoitti:

Nostellaan tätäkin...

Jos luonnetestin lisäksi lätkäistäisiin joku muukin vaatimus, MVAn arvo voisi nousta. Paimennuskoe olisi hyvä, mutta käytännössä vaikea järjestää. Toko ja agi ei koirasta paljon kerro, pk-lajeista en tarpeeksi tiedä niitä arvioidakseni. BH-koe voisi olla yksi vaihtoehto. Siinä mitataan tottelevaisuutta, kestävyyttä (pitkä seuruukaavio) ja arkielämän tilanteita ja niihin suhtautumista. Sen eteen pitäisi tehdä jo töitäkin, mikäli joku harrastelee vain näyttelyitä.

BH-koe ei mittaa koiran luonnetta eikä oikein mitään muutakaan kuin opeteltua tottelevaisuutta. Luonnetesti mittaa koiran reaktiokykyä ja stressitilanteessa toimimista, BH-kokeen pääsee koira kuin koira läpi jos se on koulutettu. Oma hermoherkkä bortsumme ei missään nimessä ikinä selviäisi luonnetestistä, mutta BH-kokeen se menisi leikiten (itse asiassa voisin sen viedäkin, vaikkei koskaan PK-kokeisiin mennä).

^Ajatus olikin, että luonnetestin lisäksi voisi vaatimuksiin lisätä esimerkiksi sen bh-kokeen. Mikäli joku meinaa harrastella bortsunsa kanssa pelkästään näyttelyitä, ei valioituminen olisi niin helppoa, vaan omistajalta vaadittaisiin oikeasti aktiivisuutta ja harrastuneisuutta, kun kyseessä on kuitenkin työkoirarotu. Ettei tehtäisi pentuja vain sen "hienon" muotovalioarvon kustannuksella niin kuin jotkut ehkä tekeekin kun koiralla ei ole muuta näyttöä, vaan koiralla olisi näyttöä harrastuneisuudesta ja osaamisesta jonkin käyttökokeen muodossa. Enkä usko, että jokainen koira pääsee bh-koettakaan läpi. Siinä on kuitenkin pitkä, puuduttava seuruukaavio, häiriötä, arkielämän tilanteita yms. Koiralla pitää olla sen verran kestävyyttä ja häiriönsietokykyä, tehdä koko ajan palkatta jne. Toki harrastuneisuutta mittaamaan voisi ihan hyvin lisätä vaatimuksen myös tottelevaisuuskokeesta, esim. AVO1. Väittäisin kuitenkin että bh-koe vaatii enemmän.

Minä taas pitäisin kyllä harrastustittelit ja rakennetittelit erillään - sen sijaan että asettaisin valioitumisen edellytykseksi tiettyjä harrastustuloksia, liittäisin vaatimuksiin tietyt terveystulokset.

Minusta muotovalion arvon pitäisi nimenomaan ajaa jalostuksellista hyötyä siltä kannalta, että koiran periytyviä ominaisuuksia arvioitaisiin. Eli rodunomaista, liioittelematonta ulkonäköä (tätähän ei tosin nykyisellään pääpiirteittäin tehdä...) ja yksilön geneettistä rakenteellista laatua. Luonne periytyy myös, eli luonnetestitulokset pitäisin myös mukana.

^Pakko komppailla tuota terveystutkimusvaatimusta! Olisi todella hienoa, jos valioarvovaatimuksiin lisättäisiin ns. tutkimuspakko. Eli koira ei voi valioitua yhtään mistään, ellei sitä ole virallisesti terveystutkittu pevisa-vaatimusten mukaan. Mutta sekin lisänä siis, luonnetesti ja/tai käyttötulos kuitenkin siihen vielä mukaan. Tällöin saataisiin tietoa niin koiran terveydestä ja luonteesta kuin mahdollisesti vielä käyttöominaisuuksistakin. Eihän tuo terveysjuttu kuitenkaan pentujen teettämiseen vaikuta, kun rekisteröinnin ehtona on viralliset terveystarkit, mutta saataisiinpa ehkä tietoa mahdollisimman monen koiran terveydestä. Esittäkääpä idea rotujärjestölle.

Ja hui, keskiviikkona alkaa ilmoittautumisaika Kemijärven tokokokeeseen! Se on kai menoa sitten. Entä jos muuten koiralla sattuisi juoksut just kokeen aikaan, niin saako silti osallistua, taikka sitten osallistumismaksun takaisin?

Itse en arvosta mva titteliä, koska näyttelyt on mun mielestä aika huu haa toimintaa. En usko, että niistä on mitään hyötyä tälle rodulle. Paitsi että saadaan samannäköisiä koiria vaikka kuin monta, messarissa kävin bortsukehää vilkaisemassa, ja hyvä että koirat erotti toisistaan. Osalla kovin lyhyet jalat ja raskas rakenne, ja turkkia riitti. Jos näyttelyissä painotettaisiin enemmän tervettä rakennetta, ja suosittaisiin niitä liioittelemattomia koiria, niin asenne voisi olla hieman positiivisempi. Onhan se varmaan mukava harrastus monelle, sekä kennelliitolle hyvät rahat, mutta jalostusta ohjaamassa ihan turhaa tänä päivänä. Tai korjaan, ei turhaa, vaan ihan vahingolista.

Mun mielestä harrastukset ja näyttelyt voi pitää ihan erillään. Ei tarvita mva arvoon harrastus tuloksia, eikä harrastuslajeista valioitumiseen sitä sääli H:ta. Sen H:n saa ihan mikä piski tahansa, kun valikoi tuomarin, joten rahastusta sekin näyttely käynti.. Mva arvoon voisi järkevää olla vaikka se paimennus tulos, kun on rodunomainen harraste, mutta sitä ei voi kyllä käytännössä toteuttaa. Jos olisi niin, että ne paimenlinjaiset olisivat niitä rodunomaisia bortsuja (mun mielestä ne onkin), niin sitten. Ruotsin mallista tykkään, eli ei ole näy linjaa. Luonnetesti on kyllä hyvä luonteen mittari, että se on ihan hyvä vaatimus. Terveys liittyy tuohon fyysiseen rakenteeseen, joten voisi olla ihan rajat, jotka on mva arvoisia. Esim. ihan kaikilla roduilla lonkat vähintään b ja kyynärät 0, sekä terve selkä ja polvet. Ja tiedän, ei tule koskaan toteutumaan.

Ja eihän tämä nykytilanne bortsulla nyt ollenkaan huono ole, kaksi hyvää ja erilaista linjaa. Mutta pelottaa kyllä mihin ollaan menossa..

Laitoin tämän saman videon agilitypulinaan, mutta heitetään tännekin kun pari kuukautta sitten oli puhetta kepeistä ja niiden opetuksesta.

Löysin marraskuun lopulta videonpätkiä, joissa Snö tekee elämänsä kolme ensimmäistä toistoa 2x2-metodin jälkeen kepit suorana linjana ja täyspitkinä: Klik.

Toisella kerralla ryöstää, ja hidas ohjaaja ei tietenkään älyä ottaa takaisin ennen kuin on jo möläyttänyt käskyn. Videolla menossa 26. harjoittelupäivä kepeillä.

^Hyvältä näyttää!

^^Komppailen myöskin. Vaikka olenkin uusi rodun parissa niin bortsujen tilanne ja tulevaisuus huolettaa. Saan varmaan kaikkien näyttelylinjaisten harrastajien ja kasvattajien vihat päälleni, mutta ei nly-linjaiset ole enää minkään näköisiä, rumia suoraan sanottuna. Itsekin pidän ns. oikeana rotutyyppinä työ-tai sekalinjaista, mutten kuitenkaan mitään lyhytkarvaistakaan. Tässä on oikeastaan juuri omaan makuuni oleva bc, joka onkin itse asiassa Usva. Usvahan on käsittääkseni työlinjainen. Tässä toinen kaunokainen, ei heti uskoisi bc-urokseksi, tämäkin siis työlinjainen. En viitsinyt kaivaa kuvaa kenenkään näyttelylinjaisesta koirasta ja haukkua sitä täällä, mutta siihen muottiin sopivia on jo paljon. Juurikin tuollaisia raskasrakenteisia, collien puuhkaturkkisia, nallekarhupäisiä... Harmittaa suuresti, mihin suuntaan näyttelyharrastus jalostusta vie. Mitä paimenkoira edes tekee lyhyillä jaloilla, raskaalla rakenteella ja pitkällä, paksulla turkilla - ei mitään. Tuskin sellainen enää edes pystyisi kunnon paimennustyöhön.

Ja kyllä, minulla on täysin näyttelylinjainen koiruus kotona. Mutta tosiaan syyt sellaisen hankkimiseen ei ollut turkissa tai ulkonäössä. Eihän Misti ole sieltä upeimmasta päästä lyhyillä töppöjaloillaan ja pitkällä turkillaan, mutta onhan se ihan sievä noin muuten. Noin pitkä turkki on vaan kauhean epäkäytännöllinen ja oikeastaan vaan haittana, mutta eipähän koira palellu.

Jep, Usva on täysin työlinjainen. Ja tuossa Mistelin laittamassa kuvassa se on sit tiine, ei se normaalisti ihan noin läski ole. :D Ite tykkään myös eniten näistä Usvan tyyppisistä koirista. Paju on vielä turhan hontelo, mutta eiköhän se siitä kunhan ikää tulee lisää.

Tässä on tältä kesältä kuva, Uu siis vasemmalla ja kaverina sen pojat Haiku & Paju.


Ja onhan mulla laittaa ihan tuore kuvakin tästä kolmikosta, kun Haiku on joululomaillut täällä.


Usva jouluyön tunnelmissa. <3

^^^ Vaikken mitään agista ymmärräkkään mutta voisin kuvitella että tuolta sen tekemisen kuuluu näyttää. :D

^^ Tuollainen "perusbortsu" on myöskin minun mieleen. Kevyehkö ja jäntevä, ei liikaa karvaa muttei karvatonkaan.

Remux kirjoitti:

^^^ Vaikken mitään agista ymmärräkkään mutta voisin kuvitella että tuolta sen tekemisen kuuluu näyttää. :D

Ainakin sillä on ajatus ihan oikea ja se on selvästi hoksannut asian. Vähän hukassa se on tuossa vielä kinttujensa kanssa, ei ihan osaa päättää roiskisiko vuorojaloin vai ponnaisiko vauhtia molemmilla etujaloilla. Samoin ajattelee vielä usein liikaa ylös-eteen, huomaa hyvin tuon ensimmäisen pätkän lopussa kun koira roiskaisee "Olen vapaaaa!"-fiiliksellä viimeisestä keppivälistä ylös ja ulos.

Käytiin uudenvuoden aattona kuvaamassa vuoden viimeiset otokset. :)

Mä nyt vähän spämmäilen, kun en viitsi laittaa tätä kuvien kanssa samaan viestiin.

Meillä on Troiluksen kanssa ongelmana nuo kaukkarit. Siis maasta istumaan nousu ja itse maahanmeno. Eli jos Troilus on vaikka viiden metrin päässä ja maassa ja käsken istua niin Troilus lähtee heti tulemaan kohti ja istuu mun eteen. Saman tekee istumasta maahanmenossa.

Ollaan reenattu niin, että Troilus on ihan kiinni mun jaloissa ja palkkaan vain kun nousee istumaan pitäen pyllyn paikallaan. Se onnnistuukin ihan hyvin. Jos vähänkin otan etäisyyttä (vaikka vain sen kymmenen senttiä) niin istumaan noustessa Troilus hypähtää mua kohti.

Mitä vinkkiä olisi ongelman ratkaisuun? :)

^Et kasvata etäisyyttä ennen kuin koira varmasti pysyy paikoillaan. Meillä oli aluksi sama ongelma, Misti meinasi hipsiä eteenpäin, mutta palautin sen aina lähtöpaikalle ja otin uusiksi. Pikkuhiljaa kasvatin etäisyyttä ja Mistikin oppi, että liikkumalla ei saavuta yhtään mitään. Kyllä se meinaa edelleenkin joskus hipsiä eteenpäin, mutta siitä seuraa vain uusintayritys. Erityisesti M meinaa liikkua m-i-vaihdossa, mutta en hyväksy sitä että peppu liikkuu, vaan istumaan noustaan pelkästään etujalkoja siirtäen. Tällä hetkellä muuten tuntuu, että seisominen on vaihdoista vahvin ja sujuu siis parhaiten.

Ooko kokeillu takapalkkaa?

Mä opetin kaukot ensin niin,että olin koiran sivulla pitäen kättä takatassun päällä ja sanoin "kauko". Toisella kädellä jossa oli nami ohjasin koiran maahan ja ylös.
Opetin siis oikean liikeradan ja tekniikan ensin.
Sitten vasta aloin tekemään ihan koiran edessä.

Kun sitten yritin kasvattaa enempi välimatkaa niin sitten tuo kumminkin meinas vähän "matkustaa". Siihen sainkin hyvän vinkin,joka toimi ainakin meillä. Eli laitoin riman koiran takajalkojen eteen kun istui sivulla. Samalla sanoin taas "kauko".
Otin sitten noin 2 metrin päästä ja kerran meinas hiissata,mutta kun siitä huomautin,niin sitten tajus homman.
Nykyään tekee aika mukavasti.
Meillä siis vasta istu-maahan. Seisomista pitäis varmaan sitten jossain vaiheessa...

Niin ja sorry kun tuun tänne kuokkimaan,mutta seurailen tätäkin mielenkiinnolla. Ehkäpä mullekkin joskus bortsu tulee...

Heips, Mäkin tulen tänne kuokkimaan ja vähän kyselemään bortsuista. Oon siis varmaan koko ikäni haaveillut bortsusta, mutta päädyin pari vuotta sitten ottamaan australianpaimenkoiran. Bortsuhaave elää edelleenkin, ja nyt suunnitelmissa olisi toinen koira. En vaan osaa päättää haluaisinko enemmän toisen aussien vaiko bortsun. Onko kenelläkään kokemusta sekä aussieista että bortsuista? Miten ne eroaa toisistaan esim. aktiivisuuden suhteen? Aussie kai normaalisti on näistä se pikkuriikkisen rauhallisempi osapuoli, mutta ainakaan nyt oman aussieni kohdalla en ole niin varma asiasta :D

Omassa koirassani pidän suuresti siitä, että vapaana ollessaan se pysyy lähellä, tulee helposti kutsusta ja on melko miellyttämisenhaluinen + helposti motivoitavissa. Sopiiko nämä piirteet myös bortsuun?

^Tästä on ollut monet kerrat puhetta aiemminkin bc-keskustelussa, mutta kyllä aussie ja bortsu on hyvin samankaltaisia. Aussiella sanotaan olevan enemmän kovuutta, terävyyttä ja puolustushalua, mutta erothan ovat pitkälti yksilökohtaisia. Molemmista löytyy sekä pehmeitä että kovia, vilkkaita ja rauhallisia yksilöitä. Mitä olen aussieita nähnyt ja verrannut bortsuihin, niin ei niissä kovin suuria eroja yleensä ole. Jotenkin tuntuu, että aussiet on enemmän sellaisia tyhjänpäiväisiä säheltäjiä ja bortsut taas keskittyy paremmin ja ottaa lunkimmin. Jos mielii tosissaan harrastaa, kilpailla sun muuta, suosittelen bortsua. Agilityssä ja tokossa huomattavasti varmempi vaihtoehto, pärjää kovatasoisissa kisoissa jne. Rakenteeltaan kevyempi ja hieman pienempi. Ja mitä olen yhtään koiranettiä ja pentueita selaillut, niin bortsujen tilanne vaikuttaa paremmalta. Aussieissa näkee harvemmin vanhemmilla olevan käyttötuloksia, kun taas bortsuilla se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Lisäksi bortsuilla näyttäisi olevan enemmän terveys- ja kisatuloksia kun aussieilla. Eli uskon bortsuista löytyvän suuremmalla todennäköisyydellä se The Harrastuskoira. Mikäli siis etsit todellista harrastuskoiraa ja kumppania kisakentille, suosittelen bortsua. Ja aussien jälkeen kokemustakin luulisi olevan ja varmasti pärjäisit bortsun kanssa.

Minulla ei ole aussiesta henk.koht. kokemusta, mutta sen perusteella mitä itse olen nähnyt ja havaintoja tehnyt, aussiet on niitä lunkisti ottavia ja bortsut säntäilee päättömästi ympäriinsä täysillä kierroksilla. Olen nähnyt enemmän hyvähermoisia aussieita kuin bortsuja. Oli miten oli, on kai sanomattakin selvää, että kaikki on yksilöitä ja pitkälle pääsee kun katsoo vähän millaisesta yhdistelmästä koiransa ottaa.

Misteli kirjoitti:

Agilityssä ja tokossa huomattavasti varmempi vaihtoehto, pärjää kovatasoisissa kisoissa jne.

Ruusuista.