Koirat.com

_taru: Meillä chihulla käytetään talvisin "toppatakkia". Hurtta -merkkinen taitaa olla ja Hurtalta ainakin saa laadukkaita ja kestäviä tuotteita. Riippuu ihan koiran koosta minkä kokoisen takin hankkii, chihujakin on niin eri kokoisia. Kannattaa ottaa koira mukaan myymälään sovittamaan.
Viime talven paukkupakkasten aikaan käytettiin myös tossuja/kenkiä (miksikä ne nyt haluaa mieltää). Sellaiset kumipohjaiset ja topatut kannattaa hankkia. Kankaiset menee nopeasti märiksi, lumi paakkuuntuu pohjaan, eikä ne muutenkaan pidä kylmää kovin hyvin oman kokemukseni mukaan. Kovinten pakkasten aikaan jouduttiin käyttämään myös sukan varresta leikeltyä "pantaa" estämään korvien paleltuminen. Keväisin/syksyisin käytetään hupparia tai villapaitaa jos tarvetta on.

Maria_: Kai se on vähän sama asia kuin missä tahansa tilanteessa, jossa pienemmän koiran seuraan otetaan isompi: opetatte vaan alusta pitäen ranskiksen leikkimään yms. chihun kanssa nätisti ja rauhallisesti. Lisäksi, vanhempi koira kyllä yleensä tarvittaessa kertoo pennulle rajansa, joskaan tähän ei saa tuudittautua, vastuu on aina teillä. Suositeltavaahan olisi pitää koirien iässä vähintään se 1 -vuoden ikäero (nimim. kahta pentua samaan aikaan kasvattaneena ja kouluttaneena= tuskaa) ja kannattaa muutenkin varmistua siitä, että vanhempi koira on ns. "valmis" pennun tuloon; osaa jo käyttäytyä, tietää talon tavat, tottelee kunnolla jne. Aina ei vuosi riitä.
Ja luulisin, että se on lähinnä makuasia, ottaako nartun vai uroksen. Nartun ottaessa täytyy narttu kuitenkin steriloida tai uros kastroida tai vaihtoehtoisesti alkaa juoksujen aikaan siihen "yksi koira toisessa ja toinen toisessa huoneessa" -rumbaan, mitä en kyllä suosittele kenellekään, en koirien enkä ihmisten kannalta.

//Muoks kirjoitusvirheet ja lisätty vähän tekstiä :)

Hei!
Mitä olette antaneet ihan pienelle pennulle palkkioksi?
Kuinka paljon ko.herkkuja voi antaa päivässä?

Koirat.comissa on mainostaminen kielletty. Tästä syystä tästä poistettiin viesti, minkä ylläpito tulkitsi mainonnaksi. Melina

No täälläpä on keskustelu hiljentynyt.. Meillä on pian 4kk chihunarttu ja samankokoista leikkikaveria kaivattaisiin kovasti Tampereen seudulta, itse asutaan Ylöjärvellä :) Fiina on erittäin kiltti ja osaa leikkiä nätisti, mutta myös rajumminkin jos sille päälle sattuu.. :) Leikkikaverin iällä ei ole väliä, voi olla ihan vauva tai vähän vanhempikin.

Joo hiljaista tuntuu olevan... Täällä taitaa olla aika vähän chihun omistajia? Minulla on 5,5 kk:n ikäinen chihuneiti, todella fiksu ja oppivainen :) Olen opettanut sille paljon temppuja ja se oppiikin todella nopeasti. Muutenkin se on kaikin puolin helppo ja ihana koira :) Yksi ongelma meillä kuitenkin on: koira ei halua lenkille. Kun kotipihasta lähdetään, lyö se jarrut päälle ja sitä pitää houkutella etenemään ja vetämään perässäkin. Alkumatka on takkuista, mutta kun kotiinpäin käännytään, niin koira siirtyy takaa eteen kävelemään ja välillä veto on kova. Muutenkin se kävelee lenkillä häntä alhaalla ja pelokkaan oloisena, kun ollaan vähän kauempana kotoa. Kodin lähellä se on kyllä reipas, häntä pystyssä kulkee.

Nostellaan vähän ketjua. Meille muutti 4kk ikäinen pikkuprinssi ja olisi kiva keskustella muiden chihu omistajien kanssa jos täältä niitä löytyy.

Laitanpa tännekin tämän, kun niin neuvottiin tulota "Rotukyselyistä":

Vihdoinkin keski-ikäisenä on elämä siinä mallissa, että koira on tervetullut kotiimme.

Asumme puolisoni kanssa avarassa kerrostaloasunnossa Helsingin keskustassa, lähellä on runsaasti puistoja ulkoilua varten. Viikonloppuisin teen noin viiden kilometrin kävelylenkkejä ja viikollakin ehdimme useamman kerran päivässä piipahtaa ulkosalla. Puolisoni on päivät kotona, joten koira ei joudu olemaan juurikaan yksin.

Omaa koiraa ei meillä kummallakaan ole ollut, mutta paljon olen silti koirien kanssa ollut tekemisissä pienestä pitäen.

Emme ole kiinnostuneita näyttelyistä tms. Haluamme reippaan otuksen, joka ei pahemmin karkaile ja ennen kaikkea viihtyy sylissä. Todennäköisesti tulemme ennen pitkää hankkimaan myös toisen, jotta meillä molemmilla olisi pikkuinen hellittävänä, kun katselemme televisiota iltaisin. Haemme siis seurakoiraa.

Matkustelemme niin koti- kuin ulkomaillakin ja haluamme koiran seuraavan meitä myös näillä matkoilla.

Olen ihastunut chihuahuaan, ymmärtääkseni se jaksaa kävellä vähän pitempiäkin lenkkejä ja ainakin kaikki tuntemani rakastavat sylissäoloa. Mieluummin lyhytkarvainen ja ajattelin, että narttu olisi hyvä näin ensimmäisenä. Pentuja emme tahdo teettää, joten varmaankin leikkauttaisimme jo pentuna.

Mitä arvelette olisiko tuo meille sopiva rotu?

Kyllähän chihu voisi teille sopia :) Chihuissa esiintyy arkuutta ja ovat haukkuherkkiä, mutta itsekin asun kerrostalossa, vaikka minulla onkin haukkuherkkä chihu. Se saattaa haukkua rappukäytävän äänille, mutta hiljenee kun kieltää. Oma chihuni on todella arka, pelkää kaikkea uutta, vieraita ihmisiä ja koiria, busseja ja muita isompia autoja, säikähtää jopa tuulen kahinaa pensaissa. Jos tien vieressä on esim. metsää, pelottaa se sen verran, että chihuni haluaa kävellä keskellä tietä, kauempana reunasta. Kotona se on oikein reipas ja rakastaa tuttuja ihmisiä. Sylissäkin viihtyy ja yöt nukkuu sängyssä, tosin jalkopäässä. Meillä oli pitkään ongelmana ettei chihu halunnut lenkille. Kun kotipihalta poistuttiin, löi se jarrut päälle ja sitä sai vetää perässä alkumatkan. Nykyään kyllä lenkkeilee, vaikka kulkee hihnan mitan verran takanani. Kotia kun lähestytään, siirtyy se kävelemään edelleni.

Tietenkään kaikki chihut eivät ole yhtä arkoja, itse en ole tavannut muita arkoja chihuja kuin omani. Kannattaa valita huolella kasvattaja, jolta pennun ottaa. Parashan on sellainen paikka, missä pennut ovat eläneet perheen keskellä ja tottuneet normaaliin elämään ja mielellään myös lapsiin ja muihin koiriin. Kasvattaja, jolta itse pennun otin, piti pennut ja emon keittiössään erillään muista koirista. Hän on yksin asuva nainen, joten mitään ylimääräistä meteliä ei siellä ollut. Ehkä siksikin omani on herkkä äänille, pelkää kovia ääniä ja äkkiliikkeitä.

Ankkari, voi olla että nää on teille itsestään selviä juttuja, mut jos otatte ensimmäistä koiraa niin muutamassa asiassa kannattaa olla ehdoton. Ottakaa rekisteröity pentu vaikka tulisi vain kotikoiraksi. Chihuilla on polviongelmia joten katsokaa että vanhemmilla on terveet 0/0 polvet. Kannattaa myös kennelliiton jalostustietojärjestelmästä katsoa vanhempien sukulaisten terveystietoja. Samoin se kuinka monta pentuetta kasvattaja on tehnyt samoilla nartuilla jne. Sieltä löytyy yllättävän paljon tietoa, myös niissä jotka rekisteröivät pentunsa on ehtoja pentutehtailijoita.

Ankkari, komppailen edellistä. Ottakaa tosiaan ehdottomasti rekisteröity koira! Näitä puskakasvattajia jotka teettävät pentuja pelkästään euronkuvat silmissä kiiltäen, löytyy kääpiökoirarotujen keskuudesta pilvin pimein valitettavasti.
Mutta aina ne paperitkaan eivät tosiaan tee autuaaksi, joten kannattaa pitää silmät ja korvat auki.
Koirien emä tulisi aina nähdä, ja pentu kannattaa hankkia paikasta, jossa ovat mielellään tottuneet vaikkapa juuri lapsiin ja muutenkin vilkkaaseen arkeen, jotta saisitte mahdollisimman reippaan ja rohkean yksilön. Chihuissa kun esiintyy harmittavan paljon arkoja ja ärhäköitä yksilöitä.

Mutta tosiaan, mielestäni chihuahua sopisi teille todella hyvin!

Chihut jaksavat kyllä kävellä ja lenkkeillä uskomattoman paljon, mutta eivät vaatimalla vaadi niitä pitkiä lenkkejä, vaan tyytyvät lyhyempiikin kävelylenkkeihin.

Onnea perheeenjäsenen etsintään!

Ilman muuta rekisteröitypentu! En miltään jobbarilta uskaltaisikaan. Toivon, että tarvittaessa voin kysyä neuvoa kasvattajaltakin, vaikka hienosti näyttää toimivan tämä palstakin.

Pennun hankinta on ajankohtainen vasta ensi keväällä/kesällä. Silloin ilmeisesti enempi pentuja tarjolla ja haluan myös tässä syksyn ja talven aikana "kuivaharjoitella" millaista koiran kanssa olisi. Tarkoitan, että mietin harvase päivä, vieläkö haluan koiran ja mitä nyt tekisin tai jättäisin tekemättä jos olisi (jo) koira. Vähän siis testaan itseäni, ettei kyseessä ole vain hetken ihastus ja päähänpisto.

Ilmeisesti kannattaa jo pikkuhiljaa lähetellä esittelyviestejä kasvattajille ja kysellä olisiko kenties ensikeväänä pentua tarjolla?

Aijon myös opiskella ahkerasti ennen kevättä! Kirjoja on jo tilauksessa ja netti kovassa käytössä. Aijon myös teitä piinata tällä palstalla kyselemällä monen moista.

Tuntemani chihut ovat kovin reippaita ja tuo arkuus hiukan arveluttaa, meillä pitää ehdottomasti olla reipas, sen verran hälinää on aina ulkona. Mutta eikös hyvä kasvattaja osaa auttaa valitsemaan reippaan pennun ja varmaankin ennen kevättä opin (toivottavasti ainakin) itsekkin tunnistamaan reippaan ja aran pennun.

Kiitos kovasti teille kaikille vastauksista, toivottavasti jaksatte vastakin aloittelijaa neuvoa

Kävimme katsomassa pentuja kun olivat 5-viikkoisia ja silloin ei saanut oikein minkäänlaista kuvaa, koska pennut vain nukkuivat. Kun hain pennun kun se oli reilu 9-viikkoinen, juoksi se innoissaan muiden pentujen kanssa, mutta ei halunnut tulla minun syliini, vaan väisti meitä. Mutta ei se mennyt kasvattajankaan syliin niinkuin muut pennut. Kotiin kun päästiin, meni monta päivää ennenkuin pentu alkoi luottaa minuun ja antoi ottaa syliin. Kotiutumiseenkin meni pari viikkoa. Aluksi se ei uskaltanut edes tutkia muita huoneita, oli vain eteisessä pienellä alueella. Nukkumaan kun mentiin, pysytteli se tutunhajuisella makuualustalla koko yön. Hakumatka kesti 5 tuntia ja pentu huusi boksissa ensimmäiset 100 km. Sen jälkeen oli hiljaa ja vain kyyhötti boksin takanurkassa. Ulkona se pelkäsi kaikkia vieraita ihmisiä ja koiria, pelkää edelleen, mutta nykyään ei mene pakoon, vaan haukkuu. Minulla on ollut monta koiraa elämäni aikana, pari arkaakin, mutta näin arkaa koiraa en ole koskaan ennen nähnyt. Välillä kyllä säälittää tuo koira, kun aina pitää pelätä. No, onhan se kotona ihan reipas ja selvästi onnellinen, mutta vieraassa ympäristössä pelokas. Tuttuja ihmisiä se rakastaa, menee heti syliin rapsuteltavaksi. Kuitenkin kestää melko kauan ennenkuin se alkaa luottaa vieraaseen. Tarvitaan useampi vierailukerta.

Pennun kanssa kannattaa aloittaa sosiaalistaminen heti, kun tulee kotiin. Ulos vain reippaasti ja mikäli pelkää, ei saa lässyttää/silittää, koska muuten palkitsee koiran käytöstä, ja se luulee että pelkääminen on ok juttu.

Yksi miinus chihuissa on se, että sisäsiistiksi oppiminen voi kestää. Taitaa olla suht yleinen ilmiö, että vielä vuosikas chihukaan ei ole vielä täysin sisäsiisti..

Meillä on siskon kanssa yhteisomistuksessa chihuahua, joka on asunut vuoron perään meillä, ja välillä systerillä. Nyt ollut meillä jo useamman kuukauden siskon työtilanteen takia. En tiedä onko tällainen muuttaminen edestakaisin tehnyt hyvää koiran sosiaaliselle kehitykselle, kun on tosiaan niin reipas ja peloton yksilö. :) Toki tietenkin kasvattajan hyvä työ pennun kanssa on myös avainasemassa.

Ja kannattaa tosiaan lähetellä kasvattajille jo etukäteen esittelyviestejä!

Oma chihuni (narttu) oppi sisäsiistiksi noin puolivuotiaana. Siihen asti teki tarpeensa sisälle lähinnä öisin. Mutta se pääsee edelleen ulos 3-4 tunnin välein, vaikka on jo aikuinen. En usko, että jaksaisi pidättää esim 9 tuntia. Öisinkin jaksaa nukkua vain 7-8 tuntia.

Pitää vielä sanoa, että kyllä yritin sosiaalistaa pentua ihan pienestä asti. Kuljetin sitä eri paikoissa, enkä koskaan lässyttänyt sille jos se pelkäsi. En vain kiinnittänyt siihen mitään huomiota, siis koiraan kun se pelkäsi. Pikkupentuna koirani olikin ihan reipas, arkuus paheni suurinpiirtein yhdessä yössä kun koira oli n. 5 kk.

^ En tarkoittanut sinua viestilläni, toivottavasti et ottanut sitä niin. :)

Joillakin koirilla on vain heikko hermorakenne, enkä usko että siihen, joka on synnynnäinen ominaisuus varmaankin suurilta osin, voi kamalasti vaikuttaa vaikka sitä koiraa sosiaalistaisi miten paljon.

Meillä tuo chihatsu pidättää kyllä nykyään todella hyvin, voi nukkua posottaa jopa 12 tunnin yöunia, eikä siltikään ole aamulla kiire ulos. :)
10 kuukauden iässä alkoi olemaan sisäsiisti.

^Juu, en ottanut sitä niin :) Tarkoitin vain, että jos koira on perimältään arka, ei siitä millään sosiaalistamisella välttämättä rohkeaa saa.

Helmi pelkää vieraita ihmisiä niin paljon, että jos se on sylissäni ja joku vieras ojentaa kättä sitä kohti, saattaa se jopa purra. Näin ei ole koskaan tapahtunut, mutta tuollaisessa tilanteessa Helmi on murissut ja näyttänyt hampaita. Sanonkin aina vieraille, että Helmiin ei saa koskea. Eri asia on se, että jos Helmi on maassa ja saa omaan tahtiin mennä vieraan luo.

Se on kyllä harmillista nähdä, miten monet pikkukoirien omistajat paapovat ja suorastaan pilaavat koiransa jo ihan pentuna, kun suojelevat sitä ihan liikaa. Ja yleensä syy tähän on se, että kun "se on niin pieni". Koira se chihuahuakin on, ja samat tapakasvatukset ja sosiaalistamiset pätee siihenkin, kuin vaikkapa sakemanniin.

Minusta on muuten jännä, miten jotkut kasvattajat ovat täysin ehdottomia siitä, että chihuja ei myydä lapsiperheisiin. Mitäs siis sitten, jos ja kun chihun hankkinut henkilö/pariskunta saakin perheenlisäystä? Täytyykö siitä koirasta luopua?

Minusta tuo on täysin absurdia, koska tuolla ajatuksellahan chihuahuan voisi hankkia pelkästään henkilöt, jotka eivät ihan satavarmasti halua koskaan lapsia, taikka eläkeläiset.

En ymmärrä. Eihän isoakaan koiraa ja pientä lasta voi jättää keskenään, ja se lapsi pitää kuitenkin opettaa miten koiran kanssa ollaan, oli kyseessä sitten mikä rotu tahansa.
Toki chihut ovat pieniä ja tapaturmia voi sattua, mutta uskon että suurin osa näidenkin tapaturmien aiheuttajista ovat aikuiset, ei lapset.

Meillä ei ole koskaan ollut minkäänlaisia ongelmia chihu+lapset yhdistelmästä, pikemminkin päinvastoin. Meillä käy paljon tytön kavereita, ja uskon että varsinkin koiran ollessa pentu, sai se erittäin hyödyllistä sosiaalistamista kun monet eri lapset käsittelivät sitä.

Oman kokemukseni mukaan chihuahua ei todellakaan ole niin heiveröinen ja särkyvä, kun monesti annetaan ymmärtää.

edit. typo.

Laitan nyt kysymykseni tälle palstalle, kun chihuun nyt kuitenkin liittyy.
Itselläni on 6-vuotias chihupoika. On tottunut muihin koiriin ja tykkää leikkiä omankokoistensa kanssa.
Perheeseen saapui labbispentu (nyt reilu 3kk), eikä yhteiselosta tunnu tulevan yhtään mitään. Chihuni kyllä egoilee muille koirille, eikä ole arka, vaikka rauhaa rakastava tapaus onkin. Kuitenkin tätä pentua chihuni ei edes yritä pistää kuriin, vaikka niin olin toivonut. Pentuhan ei tietystikään ymmärrä, ettei chihun päälle saa käydä, kun toinen koira ei sitä "koirakielellä" sano. Itse olen kieltänyt pentua ottamasta liian läheistä kontaktia, saa kuitenkin haistella yms.
Ulos meneminen näiden koirien kanssa yhdessä on täysin mahdotonta, koska pentu ei kiinnitä huomiota mihinkään muuhun, kuin chihuun, joka haluaisi vaan kävellä rauhassa.
Mikä neuvoksi? Olen koko elämäni viettänyt koirien kanssa, enkä ole tällaisessa pattitilanteessa ollut ennen. Mikäli vanhempi koira olisi fyysisesti isompi, ei huoli olisi niin suuri. Mutta koska chihuni painaa 2,5 kg ja pentu jo nyt 12 kg, voi chihulle oikeasti tulla vammoja mikäli pentu riehaantuu liikaa.

Pystyttekö pitämään chihujanne irti? Lähtevätkö muiden koirien/ihmisten/eläinten perään? Kuinka usein pitkäkarvaista pitää harjata?

Oma chihu pysyttelee lähellä irti ollessaankin ja jos jää haistelemaan niin juoksee täyttä vauhtia perääni. Tulee aina kutsusta luo. Mutta. En uskalla pitää arkaa chihuani vapaana esim. metsässä, koska jos vastaan tulee irtokoira, lähtee chihu kauhuissaan pakoon ja silloin ei kuule eikä näe mitään. Hihnalenkeillä se ohittaa koirat ja ihmiset välinpitämättömänä, joskus saattaa joku iso koira pelottaa ja silloin väistää kauemmas. Jos koirani olisi rohkeampi, pitäisin sitä vapaana myös metsässä. Nyt se on saanut juosta vapaana vain pellolla, missä näen joka puolelle ja ehdin ottaa koiran kiinni ennen kuin se huomaa muita.