Koirat.com

......

.....

Kiitos vastauksistanne. Ja siis tarkoitin siis sitä että pitäisi turkin lyhyenä eikä ihan muliksi ajaisi..

Entäs cockeri ja lapset? Sitä kun on tottunut tuohon labbiksen ilmiömäiseen kärsivällisyyteen nniiden kanssa.

Niin ja paljonko olette cockereistanne maksaneet?

Meillä kun ei ole omia lapsia niin vastaan nyt siltä kannalta miten tuo käyttäytyy muiden lasten kanssa. Verratuna tosiaan meidän labbikseen joka kestää periaatteessaa mitä tahansa roikkumista, kiipeämistä ja kirkumista, niin ei tuo niin kärsivällinen ole. Mutta tuo on muutenkin perusluonteeltaan sellainen väkkärä, niin en odotakkaan että tuo olisi paikoillaan ja antaisi lasten rutistella ja lällyttää. Tuo tykkää kyllä lapsista ja rakastaa olla mukana niiden leikeissä, mutta väistää heti jos käyvät liian kovakouraisiksi tai kova-äänisiksi. Ei edes halua mennä moikkaamaan jos esim vastaan tulee lapsi joka kirkuu ja huutaa, katselee mielummin turvallisen välimatkan päästä. Kun taas labbis on heti menossa katsomaan mikä toisella on hätänä :)
Kyllä cockeri mun kuuleman ja uskoman mukaan soveltuu erinomaisesti lapsiperheeseen, kannattaa vaan muistaa että ne ovat herkempiä kuin labbikset ja opettaa lapsia käsittelemään oikein. Cockeri on myös aika paljon "tulisempi" kuin labbis, eli reaktiot ovat huomattavasti nopeampia. Jääräpäisyyttä löytyy myös, joka voi antaa vähän lisähaastetta lapsiperheen elämään. Mutta oikeudenmukaisuudella, selvillä pelisäännöillä ja positiivisella kouluttamisella saa kyllä varmasti cockerista ihanan kaverin lapsille.
Ettekö te miettineet tolleria jossain vaiheessa? Mun mielestä cockeri ei ole yhtä intensiivinen kun tolleri reaktioissaan, ja on pehmeämpi koulutuksessa. Tosin kannattaa ottaa huomioon että mulla on keskivertoa pehmeämpi cockeri, mutta mitä olen näin seuraillut tollereita harrastuskentillä niin vaikuttais tältä.

Joo tollerikin on yksi ja käy/sekälinjainen labbis... onhan näitä!

Ainakin agilityssa tolleri ja cockeri on aika eri sarjoissa. Medeissä on paljon tollereita ja niitä vastaan cockerin ainut mahdollisuus voittoon on nollarata ja sitten toivotaan, että muut tekee virheitä. Tolleri on mun mielestä rinnastettavissa enemmän noihin paimeniin treenikoirana kuin cockeriin.

Jedi on tosi kiltti lasten kanssa. Se käy nuuskimassa ja heiluttamassa häntää, mutta kyllästyy nopeasti ja lähtee touhuamaan omiaan. En usko että cockerista on ongelmaa lapsiperheessä jos pelisäännöt on selkeät ja ne tehdään kaikille selviksi.

Itse maksoin Jedistä 1000e.

Onnittelut uusille cockeriomistajille!

Keväinen tervehdys täältä meiltä. Jos sitä vaikka palautuisi itsekin mukaan pulisemaan, sivukaupalla oli tännekin tullut uusia viestejä luettavaksi ja kommentoitavaksi.

Lunatic kirjoitti:

Eniten minua mietityttää se turkin hoito. Nyt kun labbistani tarvitsee sen kerran pari vuoteen pestä, useammin jos jossain ravassa pyörii. Ja harjaan pari kertaa vuodessa karvanlähdön aikaan.
Mitä vaaditaan ei näyttelycockerin turkin hoidolta? Siis jos pitää lyhyenä? Toki näyttelyyn jos meinaa muutamia kertoja osallistua niin toki sitten näyttelytrimmi. Osaako tuollaisen kotitrimmin tehdä kotona? Ja jos pitää lyhyenä niin kuinka usein turkki pitää ns. ajaa alas? Eli kuinka nopeasti kasvaa?Lähteekö paljon karvaa?

Kotitrimmi vaatii pesun n. 2kk:n välein ja harjauksen kerran viikkoon tai kahteen turkin laadusta ja halutusta mitasta riippuen. Kotitrimmin osaa tehdä kotona ja sen oppii helposti, varsinkin jos ei heti odota täydellistä tulosta vaan antaa itselleen mahdollisuuden oppia niistä pienistä leikkausvirheistä.

Lunatic kirjoitti:

Entäs cockeri ja lapset? Sitä kun on tottunut tuohon labbiksen ilmiömäiseen kärsivällisyyteen nniiden kanssa.

Niin ja paljonko olette cockereistanne maksaneet?

Cockeri on yleensä mitä parhain kumppani ja koko perheen seuralainen, mikäli säännöt ovat selvillä sekä koiralle että lapsille. Manu ainakin on erittäin ihmis- ja lapsirakas, kaikki ovat sen parhaita kavereita ja kaikkien kanssa pitäisi päästä touhuamaan ja leikkimään. Lenkilläkin Manu usein kiinnittää erityisesti huomiota vastaantuleviin lapsiin. Omia lapsia meillä ei (vielä) ole, mutta lähisuvussa lapsia on useampia ja pienestä asti Manu on tullut toimeen kaikenikäisten ja -kokoisten lasten kanssa; osaa ottaa rauhallisesti lasten lähettyvillä, antaa pienten rapsuttaa ja touhottaa ja leikkii kauniisti.

Manusta maksoin 1000€ vuonna 2008.



Manu voi mainiosti ja nauttii suunnattomasti uusista kotinurkista ja takapihasta.




Täällä muuten odotetaan. Yksi näistä söpösistä on kotiutumassa meille toukokuun puolella Manun "pikkuveljeksi".

Muoksittu lainaukset kuntoon.

^IIihana tucca tyypillä Kyllä mäkin vielä joku päivä haluan cockerin itelleni, joku niissä vaan viehättää.

Mä voisin Aavehamsterille sen verran noista käyttiksistä, eli turbocockereista kertoa, että jos semmoista edes harkitsee pitää tosissaan varautua harrastamaan päivittäin jotain. Mulla ei semmoista ole itsellä, mutta oon niitä nähnyt eikä itellä ainakaan riittäisi hermo eikä aktiivisuus semmoisen energiamäärän ja touhottamisen hallitsemiseen. Tässä pientä esimerkkiä tuosta energiatasosta videona viime vuoden Cruftsin näytösshowsta: http://www.youtube.com/watch?v=xT7MMgqUldo . Kaikki käyttiskasvattajat eivät edes myy koiriaan muille kuin oikeasti metsästystä harrastaville ihmisille, mikä varmasti on ihan fiksu päätös. Muutamia koiria ilmeisesti täällä Suomessa kyllä on, jotka asustavat "vain" agilityä harrastavissa kodeissa.

Ja Lunatic: Hieman Raggetista poiketen, mä olisin sitä mieltä, että cockerin karvan kanssa ei tartte kampaa ollenkaan (meillä ja muilla tutuilla ei ainakaan ole ollut koskaan käytössä), vaan karsta + sakset (ohkarit, suorat, tassu) + kone riittää. Ja kone on mun mielestä ihan ehdoton ihan jo korva- ja huulipoimutulehdustenkin estämisessä. Sillä hurautetaan korvien suut, leuka ja kaula sekä peräaukon ympärys aina trimmin yhteydessä. Jos karvaa haluaa pitää lyhyempänä, selkäkarvaan ei kannata koskea saksilla eikä koneella, vaan tosiaan vaikka saksilla lyhentää vaan hapsut lyhyemmiksi. Tämä ei aina kuitenkaan edes ole tarpeen, koska ainakin narttujen kanssa monesti yritetään nimenomaan kasvattaa niitä karvoja, ne kun tuntuvat juoksujen myötä tippuvan niin ettei jäljelle monesti jää kuin "kaljumaha". Siistikin kotitrimmi on helposti opittavissa itse tekemään.

Joku kyseli siitä, mikä ero on punaisen karvan ajelussa verrattuna muihin väreihin. Punainen karva "kulahtaa", eikä väri enää palaudu. Tämän voi oikeastaan huomata esim. yllä olevista Manun kuvista: pentuna korvakarvat ovat olleet selvän punaiset ja karva sileää, myöhemmissä kuvissa koneella ajelun seurauksena korvat ovat kulahtaneen väriset ja karva melkoista höttöä kauttaaltaan (epäilen ettei ole pentukarvasta kyse..).

^ Mistä ihmeestä päättelet Manun karvan olevan höttöistä? Höttöistä kun se ei ole missään määrin, vaan karva on aivan yhtä sileää kuin ennenkin vaikka korvat onkin ajeltu koneella. Väri on kyllä haalistunut, mutta kun karvaa taas kasvattaa tovin niin värikin voimistuu.

^^ Se on se Manun katu-uskottava rokkitukka. Aina ajoittain trimmatessa jätetään tukka nyppimättä.

Muoks. Lisätty sana lausetta selventämään.

Meidän poika sen kun kasvaa ja komistuu :) Luonnettakin on ihan kiitettävän paljon, on sen verran sisukas ja tulinen kaveri. Hirveen kova tekemään ja tykkää tehdä töitä jo nyt mun kanssa, että kai tästä ihan kunnon harrastuskoira vielä tulee.

^^ En loukata tarkoittanut, vaan käytin vain esimerkkinä jo näkyvillä olevia kuvia kun en viitsinyt lähteä netistä kenenkään muunkaan kuvia tähän linkittämään. Höttöiseksi sanoin siksi, että kyllähän tuo melko höttöiseltä ainakin minun silmään näyttää. Ei takkuiselta eikä kiharalta, "tukkakin" on ihan suora vaikka se on pitkä, mutta eihän tuo karva varsinkaan tässä viimeisessä kuvassa mitään rungonmyötäistä ja suoraa ole, niinkuin pitäisi olla. Mutta pahoittelut, jos kommenttini jotenkin loukkasi..

^ Ei loukannut, pisti vaan ihmettelemään. Viimeisessä kuvassa takana on metsälenkki ja monen monituista lumipainihetkeä, Manu kun tuppaa pyörimään hangessa kylkimyyryä pitkiäkin matkoja kerrallaan.

Ihana tukka Manulla! Ja ihania kummatkin oranssit pojat (orange roanit?). Toi on kaunein väri mitä cockereissa on. Jedin emo on saman värinen ja ennen kun pennut syntyi toivoin salaa etgä tulisi tollaisia. Olin päättänyt että blue roania mulle ei tule kun ne on mun silmään rumia, mutta kuinkas sitten sattuikaan...

Manun karvakuvien innoittamana: tässä lapsi-Jedi ennen ekaa trimmiä Ikää on varmaan n.5kk.

Ai, ja mä en kuuna päivänä selviäis ilman mun kampaa :) mä en oikeastaan käytä karstaa ollenkaan muuta kuin "housukarvoihin", koska toi ei tykkää siitä yhtään ja mun mielestä se on epäkätevä. Jättää nyt varsinkin talviaikaan turkin liehuvaksi ja sähköiseksi, enkä mä esim saa selvitettyä sillä korvakarvoja ihan juuresta kunnolla ja yhtä nopeasti kun kammalla.
Ja kyllä kone varmaan helpottaa ja nopeuttaa trimmaamista, mutta ei se mun mielestä välttämätön ole. Tietenkin jos on enempi kuin yksi koira trimmattavana tai haluaa päästä helpommalla niin sitten. Mielestäni jos osaa käyttää saksia oikein on jälki usein siistimpää saksimisen jäljiltä kuin konetuksen. Mutta en siis sano etteikö koneen puoltajat olisi okeassa, totean vaan että ilmankin pärjää :)
Niin ja meillehän piti tulla nimenomaan kirjava, ei yksivärinen eikä varsinkaan musta! Ja katsos.. Jälleen kerran kävi niin että narttu syntyi ainoana ja vielä mustana. Mutta ei ole kaduttanut, tuo on ihan paras tyyppi persoonaltaan, juuri mulle sopiva! Mutta seuraava on kyllä kirjava... Blue -tai orangeroan

Eka agistartti tuloksella 0 virhepistettä ja aikavirhe -25,5 sekunttia. Nää pisteet riitti toiseen sijaan. Oli vallan mahtava spanieli. Paremmin ei olisi voinut mennä.

^ Jee, hyvä Jedi! Onnea!

Paljon onnea kiivilintu ja Jedi, hieno suoritus!

Ei meilläkään kuuna päivänä pärjättäis ilman kampaa, karsta on lähinnä sellaiseen nopeampaan siistimiseen ja turkin oikaisuun esim. ennen mätsärikehään menoa. Kampa on meille ollut paras vaihtoehto takkujen selvittämiseen :)

Onko teillä cockeripalstalaisilla millaisia suunnitelmia keväälle/kesälle? Näyttelyihin tai kisoihin?

Käytiin lauantaina hakemassa mölleistä kaksi nollaa, mutta koska itse en laittanut radalla vauhtia sijoituttiin vasta toisiksi. Parista sekunnista jäi kiinni.

Meillä on kesäsuunnitelmissa uimisen opettelua ja agilitya. Ollaan aloitettu uimiset kahlaamalla puroissa ja oon palkannut koiraa veteen hakeutumisesta. Jos pääsisi taippareihin joskus. Odottelen juoksuja alkaviksi, niin voisi niiden jälkeen huoletta ruveta suunnittelee kisoja.

Oon suunnitellu, että ainakin jossain näissä näyttelyitä käydään kesän aikana:

Mikkeli kaikkien rotujen näyttely 6.7.2013

Joensuu KV 10.8.2013 tai 11.8.2013

Mäntyharjun kaikkien rotujen näyttely 31.8.2013

Suomen spanieliliiton päänäyttely Hyvinkäällä 5.10.2013




Tämän näköinen pikku-mies nyt on melkein 4 kuukauden iässä: