Koirat.com

Dobbereista ei tainnut olla vielä topicia? :-----)

Aaaaa, itellehän tulee kesällä dobberi jos pääsen Kannukseen ♥

Täällä yks entinen palstan aktiivi ihmettelee, miten tämä on muuttunu.

Mulla dobermanninarttu Riina, kesällä 6v. On minun eka koira, ja vähän jotain ollaan harrasteltuki. Mukana menossa kans 3,5v kääpiöpinserinarttu Eve, ja lauman vahvistusta tulossa toisen dobberin muodossa tässä lähiaikoina.

Täällä ei taida nykyisin enää juurikaan dobberi-ihmisiä olla. Kaikki kirjoittelee tuolla toisaalla. Itsekin tulee aika satunnaisesti käytyä, toisinaan enemmän ja toisinaan taas vähemmän...

Mulla on tällä hetkellä yksi dobberi 4,5 v. vanha narttu, jonka kanssa olen treenaillut kaikenlaista. Nykyinen on ensimmäinen PK-rotuinen. Toinen koira (dobberi sekin) on tulossa jonkun ajan päästä.

Täällä yksi dobbereista kovasti kiinnostunut. Tällä hetkellä koiran virkaa toimittaa vajaa 2v. appenzellinpaimenkoira (äitini, mutta asuu toistaiseksi luonani) ja seuraava (eli ensimmäinen täysin oma) koira tulee ehdottomasti olemaan bc. Mutta jostain aivojen syövereistä alkoi tunkea esiin kiinnostunut dobbereita kohtaan, enkä pidä yhtään epätodennäköisenä sitä, että sitten tulevan bc:n iän salliessa moinen otus tännekin muuttaisi. Toki pitää ennen sitä tutustua rotuun kunnolla. Millainen dobberi on luonteeltaan noin suurinpiirtein, onko hurjankin itsepäinen?

Ihmetellen myös tämän uuden foorumin meininkiä.. Täällä 5 vuotias "eläinsuojelutapaus" eli huonosta elämästä pelastettu otus emäntänsä kanssa kirjoittelee. Entisen foorumin aktiivikäyttäjä myös. Taitaa olla dobberi-ihmiset ihan rotufoorumin puolella kaikki..HÖ!!

Aika hiljaista...
Kuulisin mielelläni kokemuksia dobbereista, itselle kun sellainen tulee alle kuukauden päästä :)
Miten on teidän koirien äänekkyyden laita? Piippaillaanko paljon?
Ovatko olleet juurikin niitä "yhden ihmisen koiria" selkeästi, vai onko koiralle ollut selvänä, että myös muita perheenjäseniä totellaan?
Meidän "perheeseen" kuuluu tällä hetkellä minä ja avokki, sekä 12-vuotias kissaherra. Minä olen se, jonka kanssa koira harrastaa ja touhuaa enemmän, mutta tottakai arkikäskyjä ym. peruskäyttäytymistä opettaa myös mies. Eli siis koiralla tulee olemaan yksi ohjaaja treenipuolella ja harrastuksissa. Miehellä kyllä on intoa opettaa ja touhuilla koiran kanssa kotona, joten riittääkö tällainen "normaali" kanssakäyminen vahvan suhteen luomiseksi, vai tuleeko meidän painottaa ja kiinnittää erityisesti huomiota siihen?
Kokoajan tulee lisää asioita mieleen, kun koiran saapumisajankohta lähenee

^
On hiljaista, kun kaikki dobberi-ihmiset on dobberifoorumilla. :)
Mulla kumpikaan ei juurikaan piippaile, pentu enemmän kuin aikuinen. Riina piippailee lähinnä vain ruokaa odottaessaan ja autossa on helvetinmoinen möykkä päällä menomatkan aina.
Muuten ei paljoa hauku, muuta kuin innosta autosta päästyään. Pentu taas sitten tuntuu haukkuvan aina turhautuessaan.

Mie olen yksin näiden kolmen kanssa (kääpiöpinseri dobbereiden lisäks) ja ovat kaikki selvästi yhden ihmisen koiria. Vanhempi dobberini varsinkin on sellainen, ettei tottele, jos ei kunnioita. Saattaa kyllä tehdä temppuja makkaraa vastaan, mutta oikeasti totteleminen onkin sitten eri asia. Mm. vanhempieni suhteen. Muuten ei varmaan tarvitse kiinnittää huomiota kuin sen, että kumpikin vaatii tekemään asiat, eikä toinen lipsu. ;)

Sipulu: Dobberi on kyllä TOSI erilainen kuin bortsu, vilkkaus ja nopeus kyllä lienee sama. :D Minun mielestä on itsepäisempi kuin esim paimenkoirat, mutta ei nyt mikään paha. Kuitenkin kun työskentelyintoa on, mutta omallani esim ei juurikaan miellyttämisenhalua.

Dobermanni on pelkkä koira muiden joukossa, mutta vaatii kyllä tietynlaista hulluutta. :D Vilkkaus ja terävyys reagoida asioihin on huima, lisäksi kun koira on vielä nopea ja voimakas, niin joillekin ohjaajille tuntuu hankalalta. Kyllä sitä ajan kanssa oppii nopeaksi, että ehtii huomata asiat ennen kuin koiransa. :)

Ja dobbereista kuullut haavikoirakommentit eivät ole mitään tuulesta temmattuja, luoksetulon opettamiseen kannattaa panostaa ja aloittaa sen opettaminen HETI pennun saavuttua, se ei tule itsestään ja dobberi kun rakastaa juoksemista. :)

Kummalleki kannattaisin tutustumista ihan livenä dobbereihin. :) Sipululle ainakin ehkä vähän selviäisi, tuntuuko omalta rodulta vai ei. Sashalle taisi tuntua, kun pentu jo tulossa. <3 Mistä pentu tulee, jos saa kysyä? Yksäröi vaikka, jos ei täällä saa sanoa.

^^ Meillä taas on Riinaa ehkä hieman äänekkäämpi tapaus. Piippailee jonkin verran, kun pitää odottaa. Autossa meilläkin on mökää aina, kun lähestytään treenejä/metsää/jne. Ollaan asuttu myös kerrostalossa koiran pari ensimmäistä vuotta, mutta yksinollessaan se on aina ollut hiljaa. Nykyisin, kun asutaan omakotitalossa, saattaa koira vahtia pihaa välillä aika äänekkäästi, mutta lopettaa, kun kieltää.

Ja meillä on sellainen tilanne, että minä treenaan ja touhuan koiran kanssa. Mies myös lenkkeilee, ruokkii yms. tarvittaessa, mutta ei treenaa mitään. Meillä ei ole ikinä ollut sen kanssa ongelmaa, etteikö koira tietäisi, että myös miehen käskyjä pitää totella. Ottaa siis samalla tavalla käskyjä vastaan meiltä ja lenkillä tulee luokse kutsuttaessa, kumpi tahansa kutsuukin. Näiden kanssa tärkeintä on vaan käyttää maalaisjärkeä, niin kaikki sujuu yleensä hyvin.

Muoks. Katja, jos olet Miralta kuullut, mistä mun pentu tulee, niin Sashalle tulee samasta paikasta

Juurikin tuo on ollut päällimmäisenä itsellä mielessä, että kun käyttää maalaisjärkeä ja pitää yhteiset säännöt joita MOLEMMAT käskyttäjät noudattavat, niin kaikki varmaan sujuu hyvin :)
Kuitenkin koira on myös miehen seurassa jatkuvasti ja varmasti monessa tilanteessa myös kahdestaan ovat, niin eiköhän tuo tule helposti selväksi että myös hän on "pomo" (vaikka mamma on pomojenkin pomo ).
Oon kovasti juttua kuullut, että dobberit piippailee herkästi ja taukoamatta. Kuitenkaan ei ole yhtäkään tällaista kokoajan piippaavaa tullut vastaan... Enkä myöskään hirmuhaukkuihin ole törmännyt. Mekin asustellaan kerrostalossa, niin hiljaisuus opetellaan kyllä ihan alusta asti hyvin!
Voivoi kun ei tiedä mitenpäin olis ja mitä kaikkea kysyis... Mutta kuten Katja sanoit, onhan tuo dobberikin ihan oikea koira eikä mikään oma lajinsa joten eiköhän me pärjätä!

Noz: Juu, olen kuullu. Selvä juttu siis. :D

Eilen oltiin taas molempien kanssa haku- ja tottistreeneissä ja tänään ottamassa esineruutua ja tottista. Kivasti menee pennulla nyt jo nuo maastoilut. :P

^ Onks sulla Moonalla myös haku alkuun ykköslajina? Mulla on ajatuksena ottaa pentu kanssa mukaan hakutreeneihin, mutta tehdä sille myös jälkeä. Mitenhän sitä osaa alottaa taas kaikki alusta
Miten muuten Riinalla on mennyt Moonan kanssa? Se kun on yhtä hitaasti lämpiävää sorttia, kun Elmakin

^ Moona on käyny mukana tallaamassa ja ottanu muutamat ukot ekana. Piti minun alkaa tekeen jälkeäki ja opettaa jo pentuna jäljestään oikein, mutta jotenki ei vielä oo ehtiny. :D Yksinään en viitti alottaa, ettei vaan mee väärin, ku Riinaa en saanu koskaan kunnolla jäljestään.. Vähän kans näyttää, että viestikoira tästäki tulis ja vielä helpommin ku Riinasta, pitänee siis ettiä uus viestipari. :D Riinahan ei koskaan viestillä kokeeseen ehtiny, ku viestipari (Raisa) muutti sinne Ouluun. :/ Ja pitää olla tietynluonteinen, että voin Riinalle ottaa ohjaajaksi..

Mullaki hirveä muistelo, että mites sillo melkein 6v sitten olenkaan kaiken opettanu... :P Riina TÄNÄÄN leikki ekaa kertaa pennun kanssa, hetken. Eihän mennykään ku 3vko, että akka lämpiää. Ekaan viikkoon ei päästäny pentua edes samaan huoneeseen. Nyt vasta on muutaman yön nukkunu kaikki samassa huoneessa yön (makkarissa siis). Kun Riina ei ole voinu kunnolla nukkua, kun pitäny vahtia, ettei pentu tuu liian lähelle.. Siksi olen antanu sen oman mielenrauhan takia olla mielummin olkkarin koirapedillä. :D

Jos joskus sopis aikataulut yksiin, niin mennään yhdessä jäljestämään. Elman osalta tavoitteet on siirtyneet kokonaan pellolle sen paukkuarkuuden takia, joten me jäljestetään nykyisin aika paljon peltoa. Ja tietty aika paljon tehdään kahdestaan, niin seura vois olla ihan mukavaa. Viesti kiinnostais muakin, jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja. Tuntuu, että kaikkea ois kiva tehdä, mutta kun on pakko käydä töissäkin, niin ei ehdi...

Veikkaan, että meillä suhtaudutaan pentuun hyvin samantapaisesti. Meillä oli viime vuoden puolella kaverin mäyräkoirapentu hoidossa. Elma nosti päänsä niin ylös, ettei nähnyt koko koiraa. Se tuijotti kaksi päivää kattoon ja kun mäyris oli niin pieni, niin Elma ei nähnyt sitä koko aikana. Ja kun se yritti leikkiä Elman kanssa, niin Elma murahti ja hyppäs kaksi metriä taaksepäin. Pentubakteereja...

Musta tuntuu, että on kauheat paineet harrastamisen ja sen aloittamisen suhteen. Tai siis jotenkin on sellainen olo, että pitäisi heti saada pennulle opetettua se päälaji - vaikken vielä ole edes miettinyt, mikä se tulee olemaan! Tietysti pennun mukaan katsellaan, mihin lajiin soveltuu parhaiten. Mutta siltikin tuntuu oudolta, kun olen ihan keltanokka näissä jutuissa

Kaikista kiinnostavimmilta tässä vaiheessa tuntuvat viesti ja haku. Vaikka oikeastaan KAIKISTA eniten mua kiinnostaa tottistelu, mutta sehän nyt tulee automaattisesti mukaan :)
Onneksi pääsen ihan livenä seuraamaan hakutreenejä lauantaina, saa lisäkuvaa asiaan...

No, ei tietenkään ole mitään kauheeta paniikkia aloittaa. Kun meille tuli tuo eka koira, niin en edes tiennyt vielä paikallisesta palveluskoiratoiminnasta mitään. "Tottiksiin" mentiin ihan pennun kanssa kentälle ja pikkuhiljaa aloitettiin muu harrastus. Katjan kautta tutustuin hakuun aikanaan Mutta pikkuhiljaa ja avoimin mielin tutustumaan kaikkeen. Missään nimessa pennun kanssa ei voi kuitenkaan niin paljoo touhuta, kun vanhemman koiran kanssa ja treenituokiot on lyhyitä.

Tuut nyt seurailemaan lauantaina meidän hakutreenit ja voidaan varmaan esineitäkin tehdä tarvittaessa. Hakutreeneissä näet ainakin sitten, mitä se pitää sisällään.

Joka tapauksessa harrastamisesta ei kannata ottaa paineita, vaan sen pitää kuitenkin olla ensisijaisesti kivaa yhdessätekemistä

Näinhän se on että omiksi iloiksi tehdään ja tiedostan sen, ettei ole oikeastaan mikään kiire mihinkään. Silti jostain tulee paine, en kyllä tiedä mistä

Homma varmasti selkenee aika lailla kun pentu on kotona. Sehän on kivaa vain kokeilla eri juttuja ja pennun kanssa touhuilla leikkimielellä, eipä mun tarvi niin vakavasti tuota harrastamista ottaa... Voi olla että paljon vaikuttaa tähän semmoinen seikka, että viime kevääseen asti harrastin tavoitteellisesti ja kisoihin tähdäten, kuuden vuoden ajan. Pitää irtautua siitä ajattelutavasta ja ottaa harrastus harrastuksena, ja kisat ottaa sitten "testin" kannalta :)

Yritän kokoajan tähyillä josko jossain näkyisi dobbereita. Yhden vanhan näin tässä ihan meidän kulmilla, mutta en viitsinyt autoa pysäyttää ja lähteä jututtamaan

^ Niin, kokeitahan ne on koirilla, arvokisoja lukuun ottamatta Eli testataan koiran koulutuksellista tasoa. Mutta itse koetilanteessa ei kyllä ole lunkia oloa nähtykään... nimim. jännittäjä.

Meidän porukasta asuu yksi siellä teillä päin. Ja hänellä on siis kaksi dobberia.

Jihuu, jos kyytihommat järjestyy lähden myös sitä erikoisnäyttelyä katsomaan
Ai että toivon että onnistuu. Siellähän on myös pentujen isä, olis kiva sekin nähdä... Ja muutenkin ois kyllä mahtava juttu päästä ihailemaan rodun edustajia laajassa mittakaavassa :)

^ Ihan Tampereellako vai lähikunnissa?

Katja_S kirjoitti:

Sipulu: Dobberi on kyllä TOSI erilainen kuin bortsu, vilkkaus ja nopeus kyllä lienee sama. :D Minun mielestä on itsepäisempi kuin esim paimenkoirat, mutta ei nyt mikään paha. Kuitenkin kun työskentelyintoa on, mutta omallani esim ei juurikaan miellyttämisenhalua.

Dobermanni on pelkkä koira muiden joukossa, mutta vaatii kyllä tietynlaista hulluutta. :D Vilkkaus ja terävyys reagoida asioihin on huima, lisäksi kun koira on vielä nopea ja voimakas, niin joillekin ohjaajille tuntuu hankalalta. Kyllä sitä ajan kanssa oppii nopeaksi, että ehtii huomata asiat ennen kuin koiransa. :)

En tietenkään edes olettanut, että bortsua ja dobberia voisi verrata toisiinsa muuten kuin, että molemmat ovat koiria :) Tällä hetkellä luonani siis asustelee vajaa 2v. appenzellinarttu, jonka kanssa on saatu käydä taistelut siitä, että kuka taloudessa oikein määrää, minä vai se, ja kun kyseessä on hyvinkin itsepäisen rodun itsepäinen edustaja, niin käyty taistelu oli taistelu isolla T:llä. Siitä kuitenkin selvittiin, vaikkakin jonninmoiset määrät verta, hikeä ja kyyneliä se vaati ja tällä hetkelläkin nukkuu jaloissa rauhallinen ja onnellisen tuntuinen, paikkansa tietävä koira. Ja kaiken tämän taistelun keskellä minulla heräsi ajatus siitä, josko se seuraava (ja ensimmäinen oma) olisikin appenzelli. Ja siinä ajatuksessa roikutaan edelleen hyvinkin vahvasti. Syy miksi selitän tätä on yksinkertaisesti se, että appenzellien ollessa itsepäisiä, uskoisin tietäväni millaista itsepäisyyttä dobberilta löytyy. Samaten vilkkaus ja terävyys on huima näilläkin aivan kuten nopeus ja voimakkuus, vaikka dobbereihin verrattuna pieniä ovatkin. Mutta voimaa löytyy kuin hevoselta tästäkin nartusta. Tosin appenzellilta löytyy sitä miellyttämisenhalua kummasti sen jälkeen, kun pomo on selvillä. Siinä suhteessa siis taasen varmaankin eroaa dobberista.

Täytyykin ottaa vinkistäsi vaari ja käydä jossain välissä katselemassa dobbereita ihan livenä. Kaukaa olen toki livenäkin ihaillut, mutta lähemmäksikin voisi uskaltautua :)

^^ Kivaa, jos saatte sen erkkariviikonlopun järjestettyä Jos vaan pääsette ZTP:nkin katsomaan, niin kannattaa tulla, vaikka tänä vuonna siellä on kyllä harmillisen vähän koiria.

Ihan Tampereella asuu. Treenaa aktiivisesti toisen koiran kanssa.