Koirat.com

Moikka!

Miten hankala rotu dopermanni on? Itse olen miettinyt dopermannia, mutta vaan kun joka puolelta tulee jotain todella negatiivista rodusta. Kaikki sanovat että elä ota dopermannia jos ei oo kokemusta tarpeeksi siitä rodusta, mutta mitenkä kokemusta voi koskaan saada jos ei ole kertaakaan elänyt sellaisen kanssa..? Vaatiiko ihan oikeeseen koulutukseen menemistä? Asun kerrostalossa. Ensiksi mietin berninpaimenkoiraa, mutta sen kanssa taita olla liian hankala asua täällä.. Mitenhän se onnistuisi dopermannin kanssa?

Kokemusta on koirista löytyy. Itsellä ollut saksanpaimenkoira, jämtlanninpystykorva, pyreneittenmastiffi ja kääpiövillakoira (joka nukkui pois äskettäin)

Mun ystävällä on aussi, jonka vilkkautta ja aktiviteetinkaipuuta olen vähän vertaillut omaan tulevaisuuteen dobberin omistajana. Olenko ihan hakoteillä?

^ onko aussi australianpaimenkoira? Mä olen treenannut ainoastaan parin yksilön kanssa samassa porukassa, muuten en rotua tunne. Dobberi on hyvin erityyppinen ainakin näihin yksilöihin verrattuna ja kyllä mun koira ainakin oli ko. tapauksia huomattavasti aktiivisempi. Paimen on muutoinkin koiratyyppinä aika erilainen ja dobbereiden kanssa saa varmasti hakata 100 kertaa enemmän päätään seinään Mutta kuten sanottu, niin näiden parin yksilön lisäksi en rotua tunne...

Joo on australianpaimenkoira :D
Niin siis muissa ominaisuuksissa en edes yritä vertailla paimenkoiraan! Mutta juteltiin tuosta että kuinka paljon heillä aktivoidaan ja kuinka tyytyväinen koira on tähän ()
Kyseinen koira on vähän reilun vuoden ikäinen ja melkoisen vilkas herra.

Oikeastaan juttu lähti siitä, että mietin jääkö aikaa mihinkään muuhun, kun ottaa näinkin aktiivisen rodun. Tarkoittaen lähinnä töissä/koulussakäyntiä sillä eipä mulla juurikaan tekemistä näytä olevan noiden ulkopuolella. Ehkä pitäisikin mieluummin miettiä, jääkö koiralle aikaa muuhun kuin minun kanssa peuhaamiseen

Okei, joo! No, mä en aussieita ja niiden tarpeita tunne lainkaan. Meillä lenkkeillään yleensä yksi lenkki päivässä metsässä vapaana ja muut remmissä. Pihassa koira saa olla halutessaan. Treenataan vuodenajasta ja aikatauluista yms. riippuen 3-6 päivää viikossa. Joskus ei tehdä yhtään mitään tai käydään monta päivää peräkkäin vaan lyhyitä remmilenkkejä, eikä koira silloinkaan seinille hypi. Vaihtelee siis tosi paljon.
Ja muuta elämää toki saa olla. Mutta meilläkin treenikavereista on tullut tärkeitä ystäviä, joiden kanssa ollaan yleensä myös muu vapaa-aika treenien lisäksi. Lähes koko elämä liittyy siis koiriin...

Noniin, vihdoin ajattelin liittyä tänne joukkoon kun asia on jo aika varma.

Elikkä toivottavasti (toivottavasti-sana siksi koska asia riippuu nykyisen kodinvaihtaja-koiran kuntoutumisesta ja koulutuksen etenemisestä) parin vuoden sisään minulle toope tulee, dallun seuraksi. :)

Miksi ihastuin toopeen?
Koska se on periaatteessa lähes täysin samanlainen kuin dallu, mutta sillä on sitä työhalua ihmisen kanssa, mikä dalluilta puuttuu

Seurailen teidän juttuja ja kyselen jos tulee mieleen jotain. :)

Voi ei, satuin tuossa (ihan etsimättä ) dobermann yhdistyksen sivuille ja päädyin selailemaan pentueita.
Yhdessä kennelissä sit oli aivan syötävän suloisia pentusia.
Ja mä kun oon aina ollut sitä mieltä, et jos ikunakaan katson rahkeideni dobberiin riittävän, niin sen tulee olla musta, mutta täällä jollain (anteeksi surkea nimimuistini) on ollut kuvia siitä ruskeasta pentusesta ja se on sit sulattanut mun sydämen ihan vallan.

Jos nyt pyrkisi tuosta shelttipennusta kuitenkin ensin kasvattamaan kunnon koirakansalaisen, mutta aina saa haaveilla (ruskeasta dobberi nartusta)..

Sonik, mulla on ollut myös se musta mielessä ja varsinkin avokki on ilmoittanut että meille tulee sitten musta dobberi. Nyt kuitenkin pentueessa on myös ruskea tyttö ja aikas ihana tapaus - pitää vielä jutella tuosta väristä. Kuitenkin mieluummin luonteelta sopiva kuin pelkältä väriltä
Mutta eihän noista pennuista vielä osaa kunnolla sanoa, pieniä palleroita kun ovat.

Joo tuolla oli kanssa yksi ruskea ja oli kyllä maailman suloisin, vaikka tosiaan tälläisillä roduilla tuo luonne on se tärkeämpi.

Jos tuota vuoden-pari katselis ja tutustuis rotuun paremmin, katsoo sitten onko ikinä tuollaista uljasta otusta mahdollista ottaakkaan. :)

^^ Jokos te olette käynyt sen väri (ruskea/musta) ja nimikeskustelun sun miehen kanssa?
Ootteko te muuten milloin suunnitelleet menevänne seuraavan kerran käymään?

^ Nimi kyllä päätettiin jo ihan yhteisymmärryksessä. Kovasti tuolle ois se musta mieleen, ja kyllä minunki mielestä se ois kivempi
Mutta jos pennuista sitten ilmenee että mikään muu ei sopis kuin se ruskea, niin tottakai sitten otetaan se :) Kovasti mua se pikku Iines kyllä kiinnostais...
En tiiä yhtään millon! Nyt vloppuna on ne näyttelyt, ja eikö sit seuraavana ollu se Inkoo-juttu? Seuraavana voiski jo hakea pennun. Mulla kyllä on nyt myös arkisin vapaata, niin pitää katella josko pääsis käymään. Autoa varmaan vähän huonosti vaan saan arkena käyttöön.
Sä vissiin meet hoitotädiksi nyt vlopuks? Määki tahon...

// Sitä Vimmaa en saanu läpi! Mutta kiva nimi kuiteski päätettiin :)

Niinpä, ominaisuudet ne on ensisijassa mitkä ratkaisee Iines on kyllä ainakin aika pippurinen tapaus. Mä odotan jo ihan älyttömästi viikonloppua. Me tosiaan ollaan siellä nyt pe-su ja mä olen la hoitotätinä ja ensi viikonloppuna ollaan Inkossa. Ois kyllä ihan hauska taas nähdä, jos satutte vielä samaan aikaan tulemaan

Ai niin, kyllähän sä siitä nimestäkin jo puhuit silloin. Mua naurattaa vieläkin se Hannu-juttu

Joo, ois kiva osua yhtäaikaa, pitää katella miten pääsis käymään. :)
Iines oli aika huvittava, kun yksinään leikki ja murisi sillon yhdessä vaiheessa. Ihan yksin, ilman ketään leikkikaveria vaikuttaa huumorintajuiselta pirpanalta.
Noooh, eiköhän ne siitä selkiydy!
Nauran kans täällä sille Hannu-jutulle ja kerroin siitä mun Hannulle sen kommentti oli, että te varmasti sitten otatte älyttömän komean, fiksun ja filmaattisen yksilön

Ehdottoman komea, fiksu ja filmaattinen
Mä katoin vasta nyt mun kameraani ja löysin sieltä pari kuvaa viime viikonlopulta. On ne pennut vaan niin

Moikka!

Tulin muiden uteliaiden ihmisten mukaan kyselemään tästä mahtavasta rodusta.
Meillä avokin kanssa on tarkoitus muutaman vuoden sisällä hankkia dobermanninarttu harrastuskaveriksi tämän nykyisen sakemannin rinnalle. Mitkä ovat olleet hankalimmat asiat koiranne koulutuksessa? Koirathan ovat yksilöitä, mutta mihin ongelmiin olette törmänneet ja kuinka olette ne ratkaisseet? Oletteko törmänneet rodussanne allergioihin yms. vastaaviin sairauksiin?

Dobermannihan on yleisesti puhuttuna itsepäinen rotu, mutta löytyykö minkään maailman miellyttämishalua?

^ Ehkä hankalin asia sakemanniin verrattuna taitaa olla luoksetulon opetus JA se ääretön vilkkaus ja nopeus. Vilkaskin sakemanni on hyvin rauhallinen keskivertodobberi(narttuun) verrattuna. :D Dobbereilla yleensä luoksetulo se ei ole itsestäänselvyys, eikä dobberilla ole paimenkoiramaista laumaviettiä. Ei ne yleensä "karkuun" lähde, eivät vaan anna kiinni, ja kun tuota vauhtia on PALJON ja yleensä vielä rakastavat juoksemista.. Siksipä niitä yleisesti koulutuskentillä ainakin haavikoiriksi kutsutaan. Omakin vetää edelleen pallon/patukan voitettuaan kunniakierrosta kentällä, sitäkin joku tottumaton voisi kauhistella..

Meillä ei oikein ole ollut mitään "hankalaa" asiaa, vaikka tuo nykyään 6v dobberi mulle onkin eka koira. Alusta asti vain mustavalkoinen kaiken kanssa, mitä ei saa aikuisena tehdä, ei saa pentunakaan.. Luoksetuloa olis voinu aikasemmin alkaa vaatimaan, mutta kerran se tapeltiin vuotiaana kovemmin kuntoon, ja sen jälkeen ei ongelmaa.. Nyt olenkin pennun kanssa aloittanut luoksetuloharjoitukset jo heti 7-viikkoisena, ja nyt jo VAADIN sitä tulemaan (pentu kohta 12vko), sillä nyt se jo tietää, mitä tarkoitetaan.

Allergioita dobbereilla taitaa olla jonkin verran, jotenkin lähipiiriin ei ole sattunut kuin pari tapausta. Omalla koiralla ei ole mitään allergioita, eikä koskaan ole ollu silmä/korva-tulehduksia tai valeraskauksia. Ehkä yleistä on kuiva iho varsinkin talvisin, syötän talvisin koirille lohiöljyä ruoan mukana.

Minun koiralla ei kyllä oikein miellyttämishalua ole, mutta työskentelyhalua on. Ja nimenomaan työskentelyhalua minun KANSSA, ei mulle. Siksi ehkä meillä kilpailukirjassa onkin joko nolla- tai ykköstuloksia.. Kun koira päättää, ettei tee mitään, niin sitten se kans ei tee, vaikka ns. koulutettu koira, voittajassa kisataan..

Kiitos vastauksista :D Tämä valottaa jo paljon paremmin rotua kuin se että jostain kirjasta vain luonteesta lukisi, pitäis alkaa näyttelyissä kulkemaan ja katselemaan dobbereita ja kyselemään ihmisiltä lisää ja lisää :D

Hooh, herättelen tätäkin.
Sanokaas jo toopen omistavat että kuinka paljon pennut teillä ovat kestäneet? Mietin sitä että sitten ja kun se toope tulee hamassa tulevaisuudessa, niin vaikka Mindi on silloin jo "valmis" eli yhteiskuntakelpoinen muuten, se varmasti tulee olemaan t-o-d-e-l-l-a alistava ja rajusti pentua kohtaan, totta kai yritän välttää niitä, mutta aina ei voi vaikuttaa asiaan.
Niin mietiskelin että kestääkö "normi"toope pentu sen alistamisen parin viikon ajan eikä saa traumoja?
Ystävälläni on todella dominoiva tolleri narttu ja kun taloon tuli käyttö aussie herkkä pentu niin samalla tavalla tämä tolleri alisti kahden viikon ajan, hyvä jos pentu sai hengittää, eikä silti mitään traumoja saanut.

Oikeastaan tämä onkin isoin asia mikä minua huolestuttaa jollakin tasolla, vaikka siitäkin on näyttöä että kun se pentu vain jää niin vanhempi tottuu läsnäoloon ja liittää laumaan.

Mutta, noin yleisellä tasolla :D

^ Riina ei tykkää pennuista yhtään. Ensimmäiseen viikkoon ei päästäny pentua edes samaan huoneeseen, missä ite oli, vaan ajoi pois. Yöt nukkui sitten yksin olkkarissa ja me pennun ja Even kanssa makkarissa (Eve sängyssä ja pentu lattialla). Eipä tuo mitään traumoja saanut, Riina on sen suurin idoli. Nykyään nukutaan koko porukka makkarissa ja Riina sietää ton kuusikuisen ja ihan ok lähellään. Nukkuvat vierekkäisissä kopissa lattialla. Jos sisällä riehutaan, tai Riinaa tönitään, ilmoittaa se siitä kyllä, että nyt suututtaa. Mutta turhaan ei kurmuta.

^Elikkä no worry, no hätä :)
Kiitti vastauksesta ja kokemuksesta ;)