Koirat.com

Mites on syksy menny? Onko kaatoja tullu?
Meillä saatiin Islalle heti aloituspäivänä lihapainoltaan 219kg ja 11 piikkinen sonni
Voitte uskoa, että olin tyytyväinen. Ihan ei likan työskentely ollu kohdillaan ja jälkeen jäi jonkun verran. Mutta hirvi kuitenkin nurin.

Nyt on sit hirvet nurin ja vielä olis pari viikkoa aikaa treenailla koiria. Miki tulee jäämään sohvaperunaksi. Vaikka alkusyksy näytti lupaavalta niin ei se hirville mene. Lyhkäsiä pätkiä on haukkunu, mut aina tulee pois. Islalla on taas pidempiä pätkiä, mutta se on vielä niin junnu ettei malta. Mutta hyvä näinkin.

^Hieno tyttö tuo Isla! Kyllä se vaan taitaa niin olla että nartut on parempia hirvikoiria ;) Islan sukutauluilla pitäiskin haukkua hirveä, Liekki-iskän takaa ainakin löytyy tosi hyviä koiria, kuten sen ja meidän Helmin emä ja emänemä. Muistutuksen vuoksi Helmi ja Liekki ovat siis sisarpuolia. Eipä päässyt meidän neiti kertaakaan jahtiin tänä vuonna, sääli. Vasta viime syksynä se näytti kyntensä metsästyskoirana ja luulenpa että sama meno olisi jatkunut. Eikö se ennen ollut niin, että koiria oli turha viedä metsään alle 6-vuotiaina, kun kypsyivät niin myöhään. Meidän Helmi taitaa olla sitä hitaasti kypsyvää sorttia ;)

Tänään treenailtiin Helmin kanssa temppuja (kyllä, karhukoiran kanssa). Otettiin ruutuunmenoa, paikkamakuuta, esineen tunnistusta ja sitten opetin sellaisen kontaktijutun. Ei ihan rodunomaisia juttuja, mutta omaa treeni-intoani yritän lievittää. Kunpa saisin pian sen oman treenikoiran niin Hemppa pääsis noista temppujen opettelemisesta rauhaan. Vaikka kyllä se oli innoissaan mukana, kovasti yritti miellyttää ja tarjota eri vaihtoehtoja ja ennen kaikkea oppi aikas nopeesti! Ihan mukava treenikoira, mutta kyllästyy helposti ja alkaa keksiä omaa kivaa.

Tänä aamuna se järjesti taas kauheen episodin karkaamalla tarhasta. Oltiin kasvattajan luona ja lähdin viemään Helmin siskoa lenkille ja karkuri joutui siksi aikaa koirahäkkiin. Heti kun päästiin pihasta niin näin Helmin kiipeilevän häkin verkkoa pitkin ja pian se puikahti aukosta ulos ja hyppäsi lumeen. Varsinainen ninja-koira! Se karkaa melkein mistä tahansa. Ei se kauaksi mennyt, kävi jossain pikku mutkan ja seurasi meidän menoa. Kun päästiin takas pihaan, meni neiti vajaa tutkimaan ja otin sieltä sitten kiinni namilla istuttaen. Melko varma koira kuitenkin eikä lähde minne sattuu laukkomaan ja tulee pian takaisin. Mutta silti, jaksaa se aina välillä yllättää.

Nostellaanpa tätä vaihteeksi...

Eilen huomasin, että vanha rouvahan juoksee! Mä kun melkein luulin, että se on heittäny juoksut jo kokonaan pois, kuten siskonsa. Mutta ei sittenkään :) Nythän juoksuväli taisi olla sellaset 8 kuukautta, sitä ennen se oli 4 kk. Rouva on kyllä melko epäsäännöllinen.

Helmi ikäänkuin haluaisi saada pentuja, tai niin mä ajattelen. Se varmaan luulee olevansa pikemminkin poikkeus kuin sääntö, kun hän ei ole päässyt äidiksi. Nyt pitää tiukasti vahtia tuota, ettei meille tule ei-toivottuja miesvieraita tai rouva itse lähde miehiin.
Tänä aamuna naureskeltiin, kun Helmi tarhan ovi oli pikkasen raollaan, että rouva yrittää vihjailla jotakin ja houkutella kosijoita paikalle. Siellä se makoili kopin katolla valppaana korvat höröllään kenties miesvieraita odottaen.

Meilläkin oli toiset juoksut tossa joulun aikaan. Nyt Islakin jo ymmärs pitää itteään puhtaana, kun viimeeks puol persusta oli sotkussa. Mikin kanssakin meni paremmin, nyt jouduin nukkumaan sen kanssa olkkarissa vaan viikon, viimeks meni 4vkoa
Nyt on taas rauha maassa. Mikiltä tippu loput ylimääräiset kilot samalla ja nyt olis poju näyttelykunnossa, mutta ei ole mitään mihin viedä. Jos sit Lappeenrannan kv:n sen veis, kun on tässä lähellä.
Ja Isla, Isla..en tiiä milloin sen kanssa uskaltaa lähteä näyttelyyn. Pitäs ottaa itteään niskasta kii ja rampata enempi ihmisten ilmoilla sen kanssa.

Nostan hieman tätä tuolta 3-sivulta. Mihin on kadonnut "aktiivinen" karhukoirakeskustelu.
Taka-ajatuksena mulla kyllä oli kokeilla kuvanlisäystä, että miten se tänne onnistuu tuolta blogin puolelta.

Samalla voisin kuitenkin kertoilla hieman kuulumisia... Meillä on Helmi saanut kahdet katumuspiikkiannokset tässä kuukauden sisällä. Sillon tammikuussa se yks perskeleen uros pääsi astumaan Helmin ja olivat yhteistuumin yöllä karanneet. Joten menimmä eläinlääkäriin hakemaan Alizinit ja siitä parin viikon päästä ultraan. Ultrassa kohdussa näkyi joku epämääräinen möhkäle, lekurin veikkauksena kuollut sikiö. Normaali 4 viikon tiineys se ei missään nimessä voinut olla, kun mahdollisia sikiöitä oli vain yksi ja sekin hyvin vaalea (=liian vähän sikiövettä). Helmiin tupattiin toinen annos Alizinia ja vielä pitäisi käydä ultrassa tarkastamassa kohtu. Eläinlääkärin mukaan ainakin huskyt ovat jollain ihmeen lailla immuuneja Alizineille ja kohtuun voi katumuspiikkien jälkeenkin vielä jäädä sikiöitä, yleensä muumioituneita sellaisia. Ehkä näillä alkukantaisilla roduilla on jonkinlainen immuniteetti niille, jolloin kuuri pitää uusia.

Että sellaista kuuluu meille. Helmi on onneksi voinut hyvin eikä ole tullut kohtutulehdusta tms. Hieman huonosti se on syönyt, ainakin sillon ekan satsin jälkeen. Mutta neiti voi vallan mainiosti ja on oikein pirteä.
Kohta tyttö vain menettää ainoan koiran asemansa, kun laumaan astelee bordercolliepentu. Vähän kyllä jänskättää miten käy, hyväksyykö Helmi tulokkaan vai pitääkö molempien koirien kanssa puuhata vastedes erikseen. Toivottavasti ei.

Kokeilenpa tätä kuvanlisäystä tännekin.. Saas nähdä onnistunko. Jos onnistun niin kuva(t) Helmistä on melko vanhoja, viime kesältä tai vieläkin kauempaa.

^ Helmi on niin houkutteleva, et miehet käy ihan kotonta asti hakemassa :D Onneks on nyt kaikki hyvin.

Mie käyn kyllä kurkkimassa onkos kukaan kirjotellu, mut en kehtaa yksinpuhelua täällä pitää
Meillä ei juuri ole mitään erikoista tapahtunut. Uudet kotisivut on tossa allekirjoituksessa. Kuvia on tullu otettua aika paljonkin, mut en oo saanu niitäkään aikaseks tähän ketjuun laittaa.
Jos nyt vaikka pari uusinta tähän lisäisin.

Miki


Isla


Takaa-ajot käynnissä

Voisikohan sitä itsekin ilmoittautua tänne palstalle. Meidän 2,5-vuotiaassa neitissä puolet karjalankarhukoiraa (isän puolelta), ja hän saapui meille reilu kuukausi sitten.

Kyllä ovat nuo puhtaat karhukoirat upeita, ei voi muuta kuin ihailla.

Meillä päästiin myös tänään painelemaan pellolle, oli kunnon teholiikuntaa ;)

Tietysti meidän hurtta varmaan poikkeaa puhtaasta, mutta kyllä tämä sellainen hellyydenkipeä kapistus on, että saa toista hakea. Sohvallakin köllöttelee kirjaimellisesti sylissä.
Kerrostalossa asutaan (ennen oli omakotitalossa, ajoittain pihalla remmin päässä), ja hyvin on sujunut. Välillä reagoi rappukäytävien ääniin, muttei häiritsevästi.

Virtaa yritetään sitten kuluttaa juuri pellolla, koirapuistossa ja kevättä kohti kunnon metsälenkeille. Ehkä ajan myötä voisi jonkin harrastuksenkin aloittaa, kunhan saa tältä muutamia huonoja tapoja karsittua pois ennen uusia haasteita ;)
Kerran pääsi irti maaseudulla, mutta kyllä tuli neiti äkkiä takaisin kun immeiset hävisi näköpiiristä. ;)

Harrastaako muut muita lajeja kuin metsällä käymistä?

^ Meillä vedetään jälkeä verellä, hirventaljan palasilla sekä karhunrasvalla.
Muuta harrastusta on sitten hiihtäminen, uittaminen ja pyöräily. Toki lenkkeillään päivittäin, mut nää ei kestä vapaana luona niin kaiken muun saapi unohtaa.
Sen verran näitä on "koulutettu", et kehtaa ihmisten ilmoille lähteä. Eivät oo ihan puskajusseja :D

Ispu, kävin kurkkimassa kotisivujanne, kivalta näyttivät. :) Kyllä koirista selvästi erottaa kumpi on narttu ja kumpi uros. Minkä ikäinen Isla on?
Varmaan onkin vaikea saada koirat pysymään pihapiirissä irti, kun viettiä käytetään paljon.

Itselläni olisi kyllä haaveena että tuo pysyisi jossain vaiheessa suurin piirtein näköpiirissä, saisi enempi liikuntaakin kun metsään kevättä kohti pääsee. Ja uittamaankin, kunhan ilmat sallii. Kaikki vaan meille vielä uutta, kun koiruus niin vähän aikaa meillä vasta ollut.
Pitäisi käydä kesällä steriloimassakin, ettei tule kohtutulehduksia, eikä varsinkaan lisää pentueita sekarotuisesta. Täällä kun liikkuu aika paljon näitä karanneita koiria.

Juoksut tälle tuli lähes heti meille saavuttuaan. Ja niistä taisi jokin ihme vaihe jäädä päälle, kun pitää jokaiselle vastaantulevalle koiralle haukkua.

^Isla on nyt 1v ja 7kk. Miki täyttää toukokuussa 4v. Jestas sentään, mihin tää aika oikein menee?

Meillä itse asiassa ei harrasteta metsästystä ollenkaan, mutta yksi kaato Helmillä sentään on. Lähinnä vaan lenkkeillään ja talvisin hiihdetään (viimeksi eilen, oli muuten mahtavaa ja tyttö juoksi hienosti ) Tokoillaan sillon tällön, vaikka lähinnä se on epämääräisiä temppuja ja liikkeitä. Kesällä koitan uittaa tuota koiraa mikä tarkoittaa kahlausta rannassa namien perässä :D Muuta ei oikeastaan tehdä, ei tuon kanssa oikein pysty.


Ispu, mietin ihan samaa kuinka nopeasti aika on mennyt! Vastahan teille tuli Miki ja sekin kohta 4 vuotta, mitääh?! Helmikin täyttää huomenna 8 vuotta , miten sekin voi olla mahdollista, tässähän ollaan jo miinuksen puolella :( Mutta niin se vaan on, vuodet juoksee nopeesti eteenpäin.

Minäkin voisin tulla tänne pulisemaan, asustaahan meillä pari karjalankarhukoiraa
Tiltalla on valeraskautta nyt taas vaihteeksi, íhan kamalan huomionkipeeksi tuo on muuttunut (onhan se sitä kyllä yleensäkin, mutta nyt ollaan koko ajan kyljessä kiinni ja kerjätään rapsutuksia). Niin ja siltä meni ruokahalu, ei pysty mitenkään motivoimaan koulutuksessa kun ei edes namit kelpaa. Käytiin tänään Tiltan kanssa yhellä lammella tässä meidän lähellä. Lätäkkö oli jo sula, ja sinnehän oli IHAN PAKKO päästä kylpemään . Lammessa on mutapohja ja vesi on ihan sameaa... Voitte vaan arvailla mille tuo otus haisi ja näytti sen "kylpyreissun" jälkeen ...

Nuo valeraskaudet taitaa olla melko yleisiä karhukoiranartuilla, oon kuullut yhden jo toisenkin sitä potevan.

Helmi sitten kuitenkin sai sen kohtutulehduksen, ihan niin kuin alunperin veikkasinkin. Viime ja toissa viikolla Helmi käyttäytyi oudosti, ruoka ei maistunut ja ärhenteli Mistille. Pitkänäperjantaina vulvasta alkoi valua kaakaonväristä eritettä ja soitin päivystävälle lekurille. Epäilin itsekin kohtutulehdusta ja ell. oli samoilla linjoilla. Edellisestä katumuspiikistä oli aikaa 6 viikkoa ja Mistin tullessa taloon samoihin aikoihin oli Helmillä valeraskaus. Ultrassa sitten näkyi paha märkäkohtu eikä ollut varmaa selviääkö Helmi antibiootin voimalla tiistaille. Ei haluttu ottaa riskiä ja H leikattiin samana iltana. Leikkaus meni hyvin, just niin kuin toivoa saattaa. Helmi sai kaulurin kaulaan ja meille lääkintä- ja hoito-ohjeet. Hurjan reipas Helmi on ollut ja melkein samantien tosi pirteä. Ei vaikuttanut kipeältä ollenkaan. Haava on tosi siisti ja hyvin tikattu. Ens viikon alusta mennään tikkien poistoon ja saadaan kauluri poies. Ei Helmi enää siitä välitä, törmäilee vaan joka paikkaan. Toki otan sen välillä pois, että H saa rapsuttaa ja nuolla itseään. Se on meillä sisällä nytten, kodinhoitohuoneessa nukkuu ja ihan rauhassa ja hiljaa koko yön. Päivät se viettää ulkona narussa, kun on hyvät ilmat.
Ab-kuuri loppui eli tässä ollaan voiton puolella. Aika rankkaa on meillekin ollut, mutta hyvä toipilaskoira Helmi on. Kohta tää on ohi ja voidaan palata normiarkeen. Helmi on toipunut niin mahdottoman hienosti, että ei oo valittamista. Blogiin kirjoittelin enemmän tuosta Helmin tapauksesta. Juoksuja ja valeraskauksia Helmille ei enää tule, mikä helpottavaa huomattavasti sekä Helmin että meidän elämää. Uskon, että H saa elää vapaammin ja mahdollisesti pidemmän ja stressittömämmän elämän kohdunpoiston jälkeen. Eli loppujen lopuks tää oli tosi hyvä juttu :)

^ Onneks Helmi selvis. Olis voinu käydä huonomminkin. Meillä ei oo ollu mitään huomattavaa valeraskautta. Mut yleensähän ne kait tulee vanhemmalla iällä. Islalla on nyt kahdet juoksut takana. Hyvin kyllä selvittäis ilman valiksia. Niin onnea uudesta pennelistä :)

Ja tuon likan karvanlähtö Ei herranjumala, miten noin pienessä koirassa voi olla noin paljon karvaa?? Päivittäin harjannu nyt parin viikon ajan ja sitä vaan lähtee ja lähtee! Vaihtasivat edes yhtä aikaa, mutta ei Miki ole vielä edes aloittanu.

Myö ollaan pyöräilty nyt kk ajan kummankin kanssa. Mie niin luulin, et Mikin kanssa on vauhtia&vaarallisia tilanteita, mut Islan kanssa ne saa kertoa 100:lla. Näkee miten se rakastaa tota juoksemista, laukalla vetää menemään ihan hullun lailla. Pitää hidastella ja toppuutella, ettei vedä itteään piippuun. Koko lenkin alusta loppuun sillä on vaan yks säätö: On. Offista ei tietoakaan.

Täällähän on runsas osanotto keskustelussa. No, ei taia nuo perinteiset mettäkoirien omistajat olla niitä aktiivisimpia foorumeitten käyttäjiä...

Mutta mieki ilmottaudun täällä , vaikka ei nyt omaa karhukoiraa olekkaan. Meillä on kotonakotona asustellu karhukoira tai useampi koko elämäni ajan. Ja hirvenpyynnissä kaikki. Tällä hetkellä siellä on kaks urosta, Luka 7v ja Remu 1,5v. Koirat omistaa isä ja pikkuveli, jotka myös niiten kans mettästää. Ja kumpainenkin ihan paperillisia.

Luka on melkein käyttövalio (olisko yhtä voittoa vaille), mutta tuo melkein sana ei varmaan ikinä poistu. Se on vain heittäny toimimasta vieraissa mettissä (loukkaantumisen jälkeen). Tutuissa mettissä se kyllä löytää aina hirvet jos semmosia alueella vain on, ja jo usean vuoden ajan seuran hirvistä suurin osa on Lukalle kaadettuja. Lukalla hajos takajalan polvesta ristisiteet toissa kesänä, mutta se on parantunu lähes ennalleen (mettäpäivien jälkeen tarvii enempi lepoa) ja viime syksynä palas tositoimiin. Isän haaveina on kaataa Lukalle karhu...

Remu puolestaan on vielä aikamoinen säheltäjä. Mettässä se kyllä ettii hirviä, mutta tekee myös paljon muuta. Viime syksynä kaikkien yllätykseksi sille kaadettiin eka hirvi, jota se oli haukkunu ihan oikeaoppisesti pari tuntia. Tosin haukun aikana se oli pitäny pikku taukoja ja pyytäny pari hiirtä. Remu on karhukoiraksi ihan vallaton.

Karhukoiraihminen olen siis mieki, vaikkei varsinaisesti omia olekkaan. Mahtavia otuksia kaikenkaikkiaan, kovapäisiä, omatahtosia, mutta silti niin ihania.
Täytyy välillä käyä täälläki kurkkailemassa ja kertomassa kuulumisia. Ja jospa vaikka löytyis kuviaki jossain vaiheessa.

Kukkuu, karhukoiraihmiset! Laitan virkeästä 8-vuotiaasta Helmistä muutaman kuvan tämän päivän lenkiltä. Sen takia se on kuvissa niin valppaana ja ryhdikkäänä, kun piti kytätä puussa olevaa oravaa ja hyppiä puunrunkoa vasten, jos se olis vaikka alas tullut.

Helmi on nyt laihiksella. Siirryin syöttämään sille Jahti&Vahti Kevyttä, joka on siis vähemmän aktiivisille tai ikääntyville koirille. Hemppa onkin aika punkero, joten kunnon liikunnalla ja kevytruualla sen pitäisi laihtua vähän. Haluaisin syöttää sille Kevyttä loppuiän, mutta sopiikohan se ulkokoirille talven ajan? Onkohan sitä otettu huomioon ollenkaan... Ulkokoira kun tarvii energiaa eri lailla kuin sisäkoira.

Ihania kuvia Helmestä ja Mististä :)
Mie en usko, et sillä kevytruoalla on suurta merkitystä talvea ajatellen. Jos koira on peruskunnossa niin kyllä se turkin kasvattaa sillä kevytruoallakin. Jos tuntuu, että ei niin lisäät ruokaan sitten jotain öljyä tai rasvaista lihaa, lohta tmv. Seurailet niin näät kyllä tarviaako jotain lisää vai ei.

Meillä ei ole tapahtunu juuri mitään eli en ole suotta kirjoitellut. Isla täyttää huomenna 2vee ja saa perinteisen maksalaatikkokakun On sille tietty lahjakin odottamassa.
Mie oon nyt lomalla ja Isla ei anna aamuisin nukkua. Jos huomaa, et olen hereillä niin takuuvarmasti saan pikaisen naamapesun. Jos ei se tehoa niin aletaan leikkimään sängyssä tai työnnellään metallikuppia pitkin lattioita. Se on ihme elohopea, aina pitäis olla tekemässä jotain.

Islan synttärikuvat :P

Jep, eiköhän se Kevyt käy ympärivuotisesti, mutta pitää tosiaan tarkkailla. Helmiä liikutetaan nykyään huomattavasti vähemmän Mistin tultua taloon. Junnun kanssa on niin kiva ja helppo kävellä ilman remmiä. Yhtä aikaa lenkitän noita harvemmin, koska toinen juoksee vapaana ja toinen kiskoo hihnassa milloin mihinkin suuntaan. Sitä paitsi Mistin luoksetuloharjoitukset kärsii siitä. Joten käyn molempien kanssa erikseen ja kaikista vaivattominta on juoksuttaa Helmiä pyörän vierellä. Itselläni ei tunnu missään, mutta mummeli saa kunnon teholiikuntaa. Pitäisi käydä useammin myös kävelylenkeillä, mutta kohtahan on talvi ja pyörän saa hetkeksi unohtaa. Saas muuten nähdä kestääkö Helmillä vielä kunto hiihtolenkeillä.
Toivotaan että kilot karisee talven aikana ja emäntä ryhdistäytyy myös seniorin liikunnan suhteen. Onneksi Helmi ei vaadi kovin paljon liikuntaa vaan on oikein tyytyväinen vähempään. Ja kyllähän tuo liikkuu jopa paljon moniin muihin ulkokoiriin verrattuna.

Mitään muuta ihmeellistä ei meillä enää tehdä, siis Helmin kanssa, ja neiti valmistautuu jo eläkepäivien viettoon. Hurjan laiska koirahan se on, ehkä vielä laiskempi kuin ennen, mutta ainakin ympäristö vielä kiinnostaa. Haukutaan kaikki epäilyttävä aina poroista lähtien. Kovin se on kiintynyt Mistiin, niillä on kuin äiti-tytär-suhde... Ehkä Helmi luulee sitä omaksi pennuksi, kun Mistin tullessa taloon sillä oli päällä se valeraskaus/oikea raskaus tiineydenkeskeytyksineen. Kaikkea tuon kanssa on kyllä koettu, herranjestas mitä kaikkea tuosta on aiheutunut! :D Toivotaan että vastoinkäymiset on takanapäin ja saadaan nauttia viimeisistä vuosista terveenä ja ilman ongelmia.
Mutta voin kyllä sanoa, että Helmi jää mun viimeiseksi karjalankarhukoiraksi, ei kiitos näitä enää Vaikka se onkin tietyllä tavalla upea rotu niin ei kuitenkaan mulle tarkoitettu. Helmi on kuitenkin opettanut mulle aivan hirveästi ja haastetta siinä on ollut. Mutta on olemassa niin paljon helpompia ja omiin tarkoituksiini paremmin sopivia rotuja (kuten bordercollie) niin miksi pitää tällaisia, ja sitä paitsi en harrasta metsästystä.

^Islalla on kaunis pää! Silmät sillä on kovin vaaleat, liekö tullut Kerrostalon koirilta... :) Alemmassa kuvassa näyttää melko matalajalkaiselta, paljonkos tytöllä on korkeutta? Ja onko Islalle pentusuunnitelmia tiedossa, kun sulla on nyt se kennelnimikin?

Likan silmät on vaalentuneet ihan tosi paljon pentuajoista. Sen jalat näyttää lyhkäsiltä ja koira lihavalta, kun seisoo tuon pienen kumpareen takana. Säkä sillä on siinä 50-52cm riippuen mittaajasta.
Jos ja kun tuosta tulee pelikoira hirvelle, eli ainankin sen AVO1 tuloksen jos sais niin sit mietitään pentuja. Kantanartuksi sitä on kaavailtu, mut kun ei näistä koskaan tiedä tuleeko toimivaa vai ei.

Pakko laittaa Helmistä yks aivan älyttömän upea kuva! Se on niin hieno koira <3
Saanen esitellä: Korpisoturin Helmi, 8 v (ei äkkiseltään uskois niinkin vanhaksi)