Koirat.com

Sukusiitoksista ja sen käytöstä niin laitetaampa vielä tämä, eli tässä ollaan jo vuodessa 2002. Edelleen käytetty keino myös rotukoirajalostuksen puolella. Mielipiteitä siitä toki saa olla, mutta ei se suinkaan pelkästään näiden koirasusien juttu ole vaan iät koiranjalostuksessa käytetty keino.

^Ei kai kukaan ole ollutkaan sitä mieltä, että näitä sukusiitos kertoimia olisi vain koirasusilla?
Yleisesti ottaen koiranjalostuksessa on käytetty sukusiitosta, koska tiettyjä ominaisuuksia on haluttu jatkaa, olkoon ne sitten luonteeseen tai ulkomuotoon (joka on kyllä täysin turhamaista) liittyviä. Mutta mitä tällä koirasusien sukusiitoksella on haettu? Kyseessä ei kuitenkaan ole käyttöominaisuuksien jalostaminen. Kun kyseessä siis sekarotuiset joissa ripaus sutta, niin olisi voinut luulla että geenipoolia olisi ollut helpponkin laajentaa, kun käytettävien koirien kirjo olisi ollut varsin laaja. Mutta kun näyttää siltä, että näitä sutta sisältäviä on ollut pakko saada käyttää, ettei ne susiprosentit vaan pienene?

Ei niitä tavoitella terveyden vuoksi. Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin ne eivät ole sellaisia ns. toivottuja yhdistelmiä harrastajien keskuudessa. Mutta siinä sivussa voi myös tarkastella linjan terveyttä. En myöskään itse näe mitään syytä, miksi terveet isä-tytär tms. pennut pitäisi lopettaa :o Tiineyden keskeytyksen kyllä ymmärrän, mutta se on aina riski myös nartulle.

Tässä vastikään tuli eräs korkean sukusiitos% ja hieman korkeamman susi% (alle 50 kuitenkin) omaava pentue, joka ei koskaan ole ollut missään apulassa tms. Muutama pentu lähti maailmalle kaikessa hiljaisuudessa. Kyseinen vahinkoyhdistelmä antanee tulevaisuudessa myös tietoa eräästä harrastajien keskuudessa hieman kiistellystä asiasta.

^^Ihan sillä laitoin, kun tässä ketjussa tuntui olevan monilla käsitystä, että sukurutsaus on aina vahinkoa ja sitä ei tehdä tarkoituksella. Itse sukurutsan käyttöä en puolustellut suinkaan.
Koirilla sen syynä on ollut milloin juuri ulkonäön, milloin jonkun käyttöominaisuuden jatkojalostaminen. Koirasusilla ymmärtääkseni tosiaan juuri susiprosenttien ja sitä kautta tietyn ulkonäön säilyttäminen. Itse pidän tuota koirilla ulkonäön hakemista vastaavana syynä kuin koirasusien kohdalla käytettävää rutsaa.

edit.väkä lisää.

Kaikkiin esittämiisi kysymyksiisi ridgeback on jo vastattu tuossa aikaisemmassa viestissä. Ja samaisessa viestissä sanon, että yksi syy sukusiitoksiin lienee susiprosenttien ylläpito, jota sinä nyt tuossa viestissä uskallat epäillä :) Ja siis ihan oikeasti, kun koirasusilla ei ole mitään jalostusohjelmaa ja jalostaminen on yksittäisten ihmisten käsissä niin ei ole mitään yleistietoa siitä, mitä vahingoksi väitetyllä sukusiitoksella on vaikkapa haettu.

tuplana hän saapui.

shikan, kirjoitit tuolla aiemmin että ennen olit itsekin koirasusivastainen. Ihan mielenkiinnosta, mikä sai sinut muuttamaan mielipidettä?

Kaikkiin esittämiisi kysymyksiisi ridgeback on jo vastattu tuossa aikaisemmassa viestissä. Ja samaisessa viestissä sanon, että yksi syy sukusiitoksiin lienee susiprosenttien ylläpito, jota sinä nyt tuossa viestissä uskallat epäillä :) Ja siis ihan oikeasti, kun koirasusilla ei ole mitään jalostusohjelmaa ja jalostaminen on yksittäisten ihmisten käsissä niin ei ole mitään yleistietoa siitä, mitä vahingoksi väitetyllä sukusiitoksella on vaikkapa haettu.

Siis epäilen mitä?
Eli koirasusien lisääminen on määrän lisäämistä ilman jalostustavoitetta? Teetetään vaan pentuja ja pyritään pitämään susiprosenteista kiinni kynsin hampain. Tähän johtopäätökseen tässä vähän väkisinkin tulee, kun kyseessä on sekarotuinen, jolla ei ole mitään käyttötarkoitusta, paitsi olla lemmikki.
Ja koirasusien kohdalla on turha vedota vahinkoastumisiin sukusiitos % selittämiseksi, koska sellaista tässä maassa syntynyttä koirasutta ei löydy, jonka sukusiitos% olisi nolla. Ja jos nämä isä tytär paritukset olisivatkin olleet vahinkoja, niin ihmeen paljon niitä vahinkoja on sattunut eri osoitteissa? asuville otuksille ja ihan mielellään näitä "vahinkoja" on käytetty uudelleen jalostukseen.
Tässä koirasusi kasvatuksessa tai jalostuksessa ei näytä olevan minkään valtakunnan järkeä. Ja yhtä käsittämätöntä on se, että koirasusien omistajat ja harrastajat eivät ikinä tunnu tietävän, että miten tällaista sukusiitosta jotkut ovat tehneet... Ja silti hyvillä mielin hankkivat koirasusia näiltä kasvattajilta joille näitä "vahinkoja" on sattunut. Vai onko koko totuus se, että koirasusi on vaan saatava ja se kuinka sukusiittoista taustaa sieltä tulee, on aivan yhdentekevää, kunhan se vaan on koirasusi ja näyttää mahdollisimman paljon sudelta.

Tää onkin mulle ihan mieluinen aihe :)

Eli hommahan meni niin, että ihan pienestä saakka mulle oli selvää, että isona mun koirat tulee olemaan sellaisia sudennäköisiä ja susimaisia. Jossain välissä lapsena sen haaveen virkaa piti saksanpaimenkoira ja v. 2003 kiinnoistuin csv:stä, kun bongasin sen kuvan jostain netistä. Ja sitten mulle olikin useita vuosia selvää, että csv:n isona hankin. Jossain vaiheessa elämää tuli koettua sellainenkin asia, että meille tuli sekalinjainen mali (ex-kumppanin perheellä ollut belggareita ja se oli jotenkin tuttu ja turvallinen valinta). Ei sitä silloin pennunhakuhuumassa tajunnut, että koira oli 4kk ja elänyt ikänsä tarhassa. Eihän me sen kanssa pärjätty. Koiran hermorakenne oli äärimmäisen huono. Se oli ARKA. Se säikkyi aivan normaaliin elämään kuuluvia asioita paniikinomaisesti ja kärsi valtavasta eroahdistuksesta. Normaali, työssäkäyvän ihmisen elämä oli yksinkertaisesti mahdotonta kyseisen koiran kanssa ja jos silloin olisi ollut vähänkään viisas, olisi raukka viety piikille ihan oman parhaansa vuoksi. Mutta nuoruutta ja hölmöyttä liikaa mukana ja koira lähti uuteen kotiin. Uudelle kodille kyllä kerrottiin rehellisesti koiran ongelmista ja uusi omistaja lupasi, ettei koiran tarvitse olla koskaan yksin. Oli kokenut palveluskoiraihminen.

No. Tästä tapauksesta tulin siihen tulokseen, että ei herrajumala meille mitään tuollaista koiraa, joka ihan vartavasten tuon tyyliseksi jalostetaan! Ja niputin tuohon samaan kategoriaan niin koirasusirodut kuin koirasudetkin. Yhtään en ollut livenä tavannut, koirasusirotujen kasvattajien kanssa kyllä jutellut ja saanut jostain syystä niistä hieman tuontyylisen käsityksen. Lisäksi se palveluskoira tosiaan edelleen herättää pientä epäluuloa minussa ja ei ei ei. Koko ajan kuitenkin roikuin koirasusifoorumeilla räkyttämässä omia "asiantuntevia" mielipiteitäni. Koirasudet kiinnosti, mutta omat uskomukseni olivat voimakkaat. Juttelin koirasusien omistajien kanssa, mutta suodatin korviini asti vain negatiiviset asiat.

Meillä oli hankittu tuon eroahdistusmalin kaveriksi tosiaan tämä aiemmin mainuttu sekarotuinen ja jossain vaiheessa sillekin piti kaveri saada. Ja valitsin spk/muutti/husky sekoituksen. Pidin tuosta sekarotuisen luonteesta, vaikka se vähän kova olikin. Vaikka aavistin pennun kuvia katsoessani, että isä taitaa olla Hero, niin uskottelin itselleni, että se on vain samannäköinen koira ja varasin pennun käydessäni sitä katsomassa. Samalla näin myös sen vanhemmat, jotka olivat aivan upeita eläimiä. Kun sain tietää mitä vanhemmat olivat, juttelin pitkään kasvattajan kanssa ja hän tarjosi mahdollisuutta perua varauksen. Mietin muutamia päiviä, koska jouduin oikeasti luopumaan kaikista, julkisesti esiintuomistani, henkilökohtaisista mielipiteistäni. Olin käynyt pentua katsomassa, pitänyt sitä sylissä, rakastunut vanhempiin, jotka eivät laisinkaan vastanneet käsityksiäni koirasusista. Päätin sitten hylätä vanhat aatteet ja minusta tuli koirasuden omistaja.

Hyvin nopeasti huomasin, että tässä tämä nyt on. Tälläista koiraa olen etsinyt.

Hullunhoureissani otin pitovaikeuskoirasuden omani ollessa vajaa puolivuotias, pitovaikeuskoiran ollessa samanikäinen ja samaa sukupuolta. Nyt sitten muutama viikko sitten kasvattaja tunki tänne yhden noista hieman korkeaprosenttisemmista vahinkopennuista. Uroksen sentään onneksi.

En ole siis todellakaan mikä hyvä koirankouluttaja tai muutenkaan yhtään sen kummoisempi koiranomistaja kuin naapurin pirjo. Mutta minä olen löytänyt erehdystenkin kautta sen oman juttuni ja olen erittäin tyytyväinen valintaani.

"tässä maassa syntynyttä koirasutta ei löydy, jonka sukusiitos% olisi nolla." Paitsi mm. yksi omistani. Se on hienoa, että täällä eräät yrittää oikeasti puhua rehellisesti ja osa ei edes vaivaudu miettimään mitä kirjoittaa!!

Mä nyt yritin tavata tätä ketjua vielä läpi, mutta ei osunut silmään, että miksi susi ja koira pitää ylipäätään risteyttää?

Joku taisi mainita tuolla, että jotta saataisiin suden kestävyys ja koiran koulutettavuus yhdistettyä, mutta noissa risteytyksissä kun ei vaan ikävä kyllä kaiketi voi valita mitä ominaisuuksia tulee sudelta ja mitä koiralta. Lopputulos voi olla ihan mitä tahansa.

Miksi susi ja koira pitää ylipäätään risteyttää. En tiedä. En ole yhtäkään susi x koira risteytystä tehnyt ja tuskin tekemässä. Mutta kun maailmassa on nyt sellainen tilanne, että koirasusia on ja tulee ollakseen, niin eikö se ole hieman myöhäistä miettiä miksi joku aikoinaan teki niin ja näin.

Joku asui Jääskeläisen naapurissa? Hän voisi käydä kysymässä asiaa ja samalla voisi kysyä miksi kertoo koirasusista jatkuvasti negatiivisia asioita ja kuitenkin itse niitä tuottaa. Ikäväähän se olisi, jos huskypuiston vetonaulat menettäisivät osan siitä "tarunhohtoisuudestaan" , kun naapurin pirjokin elelee sen koirasuden, tai jopa koirasusien kanssa onnellista elämää ilman vippaskonsteja.

Jokaiselle naapurin pirjolle ja ritvalle nämä eivät siis missään nimessä sovi ja suosittelen oikeasti vuosien tutustumista koirasusiin ennen päätöstä niiden hankkimisesta.

koirasusien puolustajat kyselee että miksi kaikki on niitä vastaan. itse olen ainakin siksi niitä vastaan, koska tuo "jalostus" menee ihan päin reisiä. ihan sama miten niitä syntyy ja ketkä on vanhemmat kunhan siinä vaan on sitä sutta. eettiset kysymykset kaupan päälle. jos tää jalostus ois edes jollain tapaa suunniteltua ja ammattimaista vois asenteet olla hiukan toista luokkaa.

jos tietäisin että mun koirien vanhemmat on kuksinu ristiinrastiin setien, tätien, poikien, tyttöjen ja serkkujen kans viime vuodet niin ois jääny ottamatta. vaikka kasvattaja kuinka kehuis terveiks, ihaniks ja hyväluontoisiks. ja joku sanoi että vietikäs pk-koira aiheuttaa kohtuuttomia hankaluuksia pitää? ja hommas koirasuden? en sano mitään.

shikan kirjoitti:

Miksi susi ja koira pitää ylipäätään risteyttää. En tiedä. En ole yhtäkään susi x koira risteytystä tehnyt ja tuskin tekemässä. Mutta kun maailmassa on nyt sellainen tilanne, että koirasusia on ja tulee ollakseen, niin eikö se ole hieman myöhäistä miettiä miksi joku aikoinaan teki niin ja näin.

Joku asui Jääskeläisen naapurissa? Hän voisi käydä kysymässä asiaa ja samalla voisi kysyä miksi kertoo koirasusista jatkuvasti negatiivisia asioita ja kuitenkin itse niitä tuottaa. Ikäväähän se olisi, jos huskypuiston vetonaulat menettäisivät osan siitä "tarunhohtoisuudestaan" , kun naapurin pirjokin elelee sen koirasuden, tai jopa koirasusien kanssa onnellista elämää ilman vippaskonsteja.

Jokaiselle naapurin pirjolle ja ritvalle nämä eivät siis missään nimessä sovi ja suosittelen oikeasti vuosien tutustumista koirasusiin ennen päätöstä niiden hankkimisesta.

Minä asustelen (nyt vain kesät samalla paikkakunnalla), ja miksi minun pitäisi häneltä moista kysyä kun hän on sen julkisuudessakin moneen otteeseen sanonut ja koska minä en ole udellut täällä "miksi koirasusia on?".
Sanoin näin:

Ruttt kirjoitti:

Se ukko ei ainakaan ole minulle tai tutuilleni kaunistellut koirasusia vaan kertonut myös ne huonot puolet.

Onko siis hän sinulle kertonut jatkuvasti negatiivisia asioita koirasusista vai julkisesti, koska minä en näe moista väitettä omassa lauseessani? Aika rajua syyttää toista mustamaalaamisesta oman bisneksen vuoksi, vain siksi että ihminen tajuaa kertoa myös ne huonot puolet koirasusista, ettei kuka vain niitä hankkisi. Reijo ei ole kukkaisaurinkolasit päässä kertonut julkisestikaan koirasusista, vaan aina sanonut hyvät että huonot puolet. Tätä minä odotan myös koirakasvattajilta.

Tiikerililja, oliko koirasutesi toinen vanhemmista Indy?

Indyn ja Valkon jälkeläisten ss% on 0%. On tiikerililjan emän nimi Indy miksi muuten kysyt menneessä muodossa? Se emä on vieläkin olemassa.

Susanne kirjoitti:

Indyn ja Valkon jälkeläisten ss% on 0%. On tiikerililjan emän nimi Indy miksi muuten kysyt menneessä muodossa? Se emä on vieläkin olemassa.

indyn isä ja emän isä on sepe. missä kohtaa ss% nollaantuu?

Mistä te pääsette noita katsomaan?

Sonik kirjoitti:

Mistä te pääsette noita katsomaan?

var så bra http://suomenkoirasudet.com/entry.php?recordID=158

Tack så mycket.

Eli tuo äiti näyttäis olevan juuri tuollainen isä-tytär jälkeläinen. Miten ss% voi silti olla 0?

shikan kirjoitti:

Jossain vaiheessa elämää tuli koettua sellainenkin asia, että meille tuli sekalinjainen mali (ex-kumppanin perheellä ollut belggareita ja se oli jotenkin tuttu ja turvallinen valinta). Ei sitä silloin pennunhakuhuumassa tajunnut, että koira oli 4kk ja elänyt ikänsä tarhassa. Eihän me sen kanssa pärjätty. Koiran hermorakenne oli äärimmäisen huono. Se oli ARKA. Se säikkyi aivan normaaliin elämään kuuluvia asioita paniikinomaisesti ja kärsi valtavasta eroahdistuksesta. Normaali, työssäkäyvän ihmisen elämä oli yksinkertaisesti mahdotonta kyseisen koiran kanssa ja jos silloin olisi ollut vähänkään viisas, olisi raukka viety piikille ihan oman parhaansa vuoksi. Mutta nuoruutta ja hölmöyttä liikaa mukana ja koira lähti uuteen kotiin. Uudelle kodille kyllä kerrottiin rehellisesti koiran ongelmista ja uusi omistaja lupasi, ettei koiran tarvitse olla koskaan yksin. Oli kokenut palveluskoiraihminen.

No. Tästä tapauksesta tulin siihen tulokseen, että ei herrajumala meille mitään tuollaista koiraa, joka ihan vartavasten tuon tyyliseksi jalostetaan!

Minä kyllä rohkenen olla erimieltä tästä asiasta, vaikka ei koirasusiin liitykään! Ei maleja kyllä vartavasten jalosteta aroiksi tai eroahdistuksesta kärsiviksi!! Älytön kommentti! Aikamoista yleistämistä yhden koiran pohjalta sanoa, että niitä jalostetaan tuon tyylisiksi. Eiköhän tässäkin osa ongelmista ole ollut siellä hihnan toisessa päässä!! Se mitä yhdistelmää "kasvattaja" on käyttänyt saadakseen huonohermorakenteisia jälkeläisiä on sitten toinen juttu, josta voidaan olla aikalailla eri mieltä!