Koirat.com

Tuo saksanpaimenkoira x susi tausta tekee oikeasti luonteen hyvin erityyppiseksi, kuin susi x husky taustaiset. Jo yksinään käyttölinjaisen saksanpaimenkoiran mieltäisin tavallaan haaastavammaksi, kuin matalaprosenttisen koirasuden. Koirasudella ei tietenkään ole sitä miellyttämisenhalua samalla tavalla, mutta koirasusi ei ole niin korkeaviettinen ja sitä kautta sellaisen ihmisen, joka ei ole pk-puolen lajeihin kovinkaan orientoitunut, on helpompi käsitellä ehkäpä matalaprosenttista hukkaa. Siis tottakai monet rodut ovat hukkaa helpompia käsitellä ym, mutta kun puhutaan siitä miksi ei saarloos, miksi ei cvs ja ne ovat arkoja ja stressaavat helposti niin jo pelkästään se saksanpaimenkoira olisi minulle ainakin liian haastava puhumattaan sellaisesta saksalaisesta, johon on sotkettu sutta.

Joh
Tuo tamaskanasia ei ole niistä vuosista oikeastaan muuttunut miksikään. Pinnan alla kuohuu ja tuo Valkon kuvan linkkikin kertonee jotain. Mutta ilmeisesti on ihan oikeasti sudeton tamaskan linja, Aatu tamaskan. Minulla ei kyllä ole tarkkaa tietoa, mutta jos asia kiinnostaa (sudennäköinen koira ilman sutta) niin tuosta Aatu tamaskanista löytyy hyvin tietoa netistä.

Siis saksanpaimen on liian haastava, mutta susimix ei?

Sanoisin, että koen kaikki pk-rodut liian haastaviksi itselleni. Samoin energiset pikkukoirat. Jokaisella on ne omat vahvuutensa ja heikkoutensa koirien kanssa ja omat vahvuuteni painottuvat tuohon elekieleen ja laumadynamiikkaan. Koirasudet ilmentää näitä asioita paremmin, kuin yksikään tuntemani koira. Vaikka niillä onkin luonnostaan melko voimakas riistavietti ja kohtalainen saalisvietti, ei mitään viettejä ole kuitenkaan jalostuksella nostettu sille tasolle, mitä monella pk-rotuisella on. Koska ne tarvitsevat niitä viettejään toimiakseen niille tarkoitetuissa tehtävissä.

Mulla ei ole mitään vaikeuksia uskoa että koirasusia on ihan oikeasti olemassa, koska tiedän että niitä on ja olen muutaman myös tavannut. Ja lähtökohtaisesti mulle on aivan sama, että mitä koiraa tai koirasekoitusta kukakin narun nokassaan taluttelee, jos siitä pidetään huoli ja sen elämä on sille yksilölle mielekästä. Enkä ollenkaan pidä koirasusia minään täysin hallitsemattomina tai hillitsemittöminä ilmestyskirjan petoina.
Mutta silti mä en edellen ymmärrä että mitä tällä susi lisäyksellä haetaan, mitä ominaisuutta yritetään parantaa vai onko kyse vain pentujen tuottamisesta.

Olen itse sanonut syyksi mm. laumadynamiikan ja elekielen selkeyden. Ja eihän tämä ole ollenkaan hyvä vastaus. Onhan mm. huskyillakin hyvä elekieli, samoin koirasusiroduilla.

Ymmärrän kyllä että tämä on shikanin peruste hankkia koirasusi, ei siinä mitään. Mutta esim. mulle on vieras peruste koira valintaan se, että niillä on niin hyvä elekieli ja laumadynamiilkka, kun meillä on niin paljon opittavaa jo peruskoirien käyttäytymisestä. Mutta jos siis shikan haluaa koirasusia niiden laumadynamiikan ja elekielen vuoksi, niin sehän ei ole meidän ongelma eikä vaikuta meidän muiden koiranpitoon.

Olen joskus perustellut yksitellen miksi ei huskya, miksi ei malamuuttia, miksi ei susikoirarotuja ja hyvin lyhyeksi tiivistettynä se menee niin, että vetokoirat on vetokoiria, susikoirarotuihin käytetty rotu ei mielestäni ole paras susiyhdelmiin käytettävä, varsinkin kun niissä ei käytännössä muuta rotua ole. Se rotu tekee koirasta vaativamman, kuin mitä perus low content lähtökohtaisesti on.

Tuota, mihin ne vetokoira ominaisuudet katoavat siitä eläimestä, jos suurin osa sen perimää kuitenkin tulee vetokoirilta? Ja kun tuntuu siltä, että näissä koirasusissa on usein myös jonkin verran sitä paimenkoiraa, niin mitä se pieni prosentti sutta tuo niihin sekoituksiin niin paljon, että pelkkä vetokoira - paimenkoira sekoitukset eivät ole riittävän kiinnostavia?

Jokaiselle on se oma koiratyyppinsä ja nämä ovat minun elämääni, kasvatustyyliini ja toiveisiini vastaavia koiria. En pärjäisi pk-rotuisen kanssa ja saisin hermoromahduksen hyperaktiivisen pikkukoiran, esim jack russelin kanssa.

Ja jälleen ymmärrän, että olet valintaasi tyytyväinen, mutta miksi näin karkea jaottelu? On niitä muitakin olemassa kuin pk-rotuiset ja hyperaktiiviset pikkukoirat?

Itse pidän vahvuutena myös susien laumadynamiikan tuntemusta, mutta nykyaikasessa koirankasvatuksessa, jossa koiran väitetään elävän ikäänkuin sosiaalisessa ryhmässä, ei laumassa, en pääse sillä taidolla pätemään.

Ihan vaan mielenkiinnosta; missä olet päässyt opiskelemaan ja perehtymään susien laumadynamiikkaan? Ja miksi laumakäyttäytymisen tuntemisella pitäisi päästä pätemään yhtään missään?

Ei ole kertaakaan tarvinnut mennä tappelevien koirien väliin tms, sillä toistaiseksi ne eivät ole vielä tapelleet keskenään. Niillä on jokaisella oma paikkansa laumassa, jonka ne ovat itse päättäneet ja jonka mukaan jokainen niistä elää. Minun kuuluu tietenkin tietää, kuka missäkin asemassa on ja se on onneksi helposti nähtävissä.

Juu ei ole tarvinnut munkaan mennä omien koirien tappeluiden väliin, kun eivät ole tapelleet. Niillä on myös oma paikkansa laumassa ja ne on sen ihan itse päättäneet vaikka sutta niissä ei ole yhtäkään prosenttia. En nyt ihan ymmärrä, että mitä tuossa edellä mainitussa kombinaatiossa on sellaista, jota ei tavallisissa monen koiran perheissä olisi?

Ja mua myös hämmästyttää nämä koirasusien härskit sukusiitoskertoimet. On täyssisar parituksia, isä-tytär parituksia jna. Mitä tällä tavoitellaan? Määrän lisäämistä? Ja tuota koirasusi -tietokantaa selatessa näyttää siltä, että emäksi käy lähes mikä tahansa pystykorvainen sekarotuinen, karhukoira tai husky. Ei mun mielestäni edusta harkittua ja tavoitteelista jalostusta tai kasvatusta.
Ja tässä kun kävin vilkaisemassa Tiikerililjan koirasuden kasvattajan sivuja, niin mielikuvani koirasusien kasvattamisen tai määrän lisäämisestä ei kyllä muutu ainakaan paremmaksi. Hankitaan sekarotuinen ja astutetaan se koirasudella. jep jep.
Aikaisemmin olen ollut sitä mieltä, että nämä kotimaiset koirasudet ovat niin hyvän ja tiukan valvonnan alla omistajiensa puolesta, että mitään riskiä ei sen suhteen ole, että ne pääsisivät karkuun ja lisääntymään luonnossa elävien susien kanssa, mutta tuolla em. sivulla vierailtuani, en taida enää tuudittautua tähän uskoon.

Mulla ei ole mitään pyhää vihaa koirasusia tai niiden omistajia vastaan. Mun mielestä tässä maailmassa vaan on tiettyjä asioita joihin ei pidä koskea. Ja yksi niistä on nykyisen villieläinkannan sekoittaminen lemmikkikantaan. Eli mun mielestä susia ja koiria ei pidä mennä sekoittamaan keskenään, ei siis sen vuoksi, että odotettavissa olisi helvetinpetoja, vaan siksi että tiettyjen asioiden pitäisi antaa olla sellaisia kuin ne ovat. Eli sudet susina ja koirat koirina. Ja jos ihmisellä on pakottava tarve päästä havainnoimaan ja opiskelemaan susien laumakäyttäytymistä niin menköön sitten eräjorma kurssille ja hakeutukoon susien tutkimusryhmiin ja menee sinne luontoon seuraamaan tätä käyttäytymistä. Kyllä luontoa tulisi kunnioittaa sellaisena kuin se on, niin kauan kuin sitä vielä on.

Sosiaalisuuden perikuva, ei Sciro ainakaan... Varautuneisuus ja arkuuskin on koirasusille tyypillistä. Tässäkin kohtaa vaikuttaa taas se, mitä koiraa koirasudessa on ja kuinka paljon siinä on sutta. Sekä tietysti miten se on kasvatettu. Kiltti Sciro on joo, mutta ei todellakaan ryntää vieraiden (eikä tutumpienkaan) syliin. Uusia tai tuttujakaan tavatessa Scirolla ei ole aiettakaan mennä näitä häntä heiluen moikkaamaan. Kuten sanoin, vieraat ihmiset eivät juuri kiinnosta sitä. Saattaa se nuuhkimassa käydä, mutta ei jää paijattavaksi. Oma lauma on sitten asia erikseen. Minua tämä ei haittaa, mielestäni Sciron ei tarvitse mennä moikkaamaan jokaista vastaantulevaa ihmistä ja koiraa ja hyvä ettei menekään. Monesti Sciron tavatessaan ihmiset kyykistyvät maahan ja alkavat kutsua sitä "tuletule", yms. ja Sciroa se ei kiinnosta suoraansanottuna p*skaakaan.

Otin tässä äsken kuvia, jos saan tänään laitettua niitä koneelle voin lisätä niitä tänne keskusteluun. Tuli jopa pari ihan hyvääkin otosta :)

ridgeback,

Mulla on tosiaan ollut ihan saksanpaimenkoira/alaskanmalamuuttisekoitus, (erossa meni exälle) joka oli luonteeltaan hyvin erilainen verrattuna näihin susisekiksiin. Mulla oikeasti menee hyvin näiden kanssa ja olen ihan tavan koirista näihin siirtynyt ja hyväksi itselleni havainnut, niin en näe syytä miksi siirtyä takaisiin koiriin. En siis ole näitä ensimmäiseksi koiraksi ottanut ja tuskin olisin ensimmäistäkään ottanut, ellei sitä spk/husky/muutti sekoituksena ihan alunperin olisi myyty. Minulla on siis kokemusta useista erityyppisistä koirista, mutta jostain syystä nämä tuntuvat olevan se minun koira"rotuni".

Susien laumadynamiikkaan ja elekieleen olen tutustunut lähinnä kirjojen, internetin ja tv:n välityksellä ihan lapsesta lähtien. En siis ole sitä missään opiskellut, mutta uskallan silti väittää tietäväni siitä jotain. Varmaan jokainen koiranomistaja tietää, mutta se onkin sitten ihan eri asia miten tietoaan käytännössä toteuttaa. Jonkinverran pääsin susilauman liikkeisiin tutustumaan sotkamossa asuessani (laittomalla tutkalla silloisen seurustelukumppanin isän metsästysporukka seurasi pantasuden liikkeitä huonoissa aikeissa, prkl), mutta lähinnä tietoni oli hyvin teoreettistä.

Tiikerililja kirjoitti:


Käyttäytymisestä vielä, että parhaiten tämäkin selviäisi ihan näkemällä tällainen otus. Koirasusiyhdistys järjestää välillä miittejä ja näyttelyitä, ennakkoluuloisten kannattaa joskus käydä piipahtamassa jos sattuu mahdollisuus.

Ei minun tarvitse piipahdella juuri muualla kuin tuossa lähellä Levillä Reijon safarilla jos haluan niitä koirasusia nähdä. Kavereita siellä on ollut paljon töissä ja itsekin useaan otteeseen siellä käynyt. Se ukko ei ainakaan ole minulle tai tutuilleni kaunistellut koirasusia vaan kertonut myös ne huonot puolet.

Voisiko nyt joku kertoa oikeasti tuosta sukurutsauksesta mitä noista sukutauluista näkee? Mulle on niin monet koirasusien kannattajat paasanut siitä kuinka koirasudet ovat niitä terveitä ja alkukantaisempaan suuntaan olevia otuksia, kuin meidän ylijalostetut ja sisäsiittoiset koiramme. Miksi tuota rutsausta tapahtuu noin paljon? Onko tuo hyväksyttävää koirasusipiireissä? Itse kun en ottaisi koiraa suvusta mikä on esim. äiti-poika-yhdistelmästä. Yhden koirasuden kasvattajan kanssa olen jutellut, ja kysyin miksi yksi hänen pentueensa oli tuollainen äiti-poika-yhdistelmä. Sanoi että oli vahinko.

Rigeback kirjoitti"Ja tässä kun kävin vilkaisemassa Tiikerililjan koirasuden kasvattajan sivuja, niin mielikuvani koirasusien kasvattamisen tai määrän lisäämisestä ei kyllä muutu ainakaan paremmaksi. Hankitaan sekarotuinen ja astutetaan se koirasudella. jep jep.
Aikaisemmin olen ollut sitä mieltä, että nämä kotimaiset koirasudet ovat niin hyvän ja tiukan valvonnan alla omistajiensa puolesta, että mitään riskiä ei sen suhteen ole, että ne pääsisivät karkuun ja lisääntymään luonnossa elävien susien kanssa, mutta tuolla em. sivulla vierailtuani, en taida enää tuudittautua tähän uskoon."
No pitihän munkin sit käydä siellä sivuilla mutta en löytänyt missään mainintaa että sekarotuiset nartut olisi hankittu sitä varten että ne astutettasiin koirasudella. Missä kohtaa siellä sivuilla lukee niin.

Sukurutsaukset on mun käsityksen mukaan olleet pitkälti vahinkoja. Tuskinpa kukaan mitään kovin hyviä ominaisuuksia koiralta lähtee hakemaan risteyttämällä sitä lähisukulaisten kanssa.

Ärrä kirjoitti:

Sukurutsaukset on mun käsityksen mukaan olleet pitkälti vahinkoja. Tuskinpa kukaan mitään kovin hyviä ominaisuuksia koiralta lähtee hakemaan risteyttämällä sitä lähisukulaisten kanssa.

http://suomenkoirasudet.com/entry.php?recordID=158 Esim. tässä on näyttänyt sattuvan parikin kertaa vahinko? Siis onko se kasvatus sitten tuota vahinkojen sattumista vai ihan oikeasti kasvatusta? Vai kumpaakin?

Koirasusiharrastajien sisällä on ajoittain melko suuria ristiriitoja jalostukseen käytetyistä eläimistä, jalostuksesta ja kasvatuksesta ylipäätään. Yksittäinen koirasuden omistaja voi siis sanoa vaan täysin henkilökohtaisen mielipiteensä. Varsinaista vastausta koirasusien kasvatukseen on vaikea antaa. Mitään JTO:ta ei ainakaan vielä toistaiseksi ole ja koirasusien kasvatus on tällä hetkellä yksittäisten ihmisten varassa ja jokainen tekee niinkuin itse parhaaksi näkee.

Eräiden koirasusiyksilöiden takana esiintyy tosiaan melko räikeääkin sukusiitosta, mutta sukusiitos ei yleisesti ole harrastajien mielestä tavoiteltava asia.

shikan kirjoitti:

Koirasusiharrastajien sisällä on ajoittain melko suuria ristiriitoja jalostukseen käytetyistä eläimistä, jalostuksesta ja kasvatuksesta ylipäätään. Yksittäinen koirasuden omistaja voi siis sanoa vaan täysin henkilökohtaisen mielipiteensä. Varsinaista vastausta koirasusien kasvatukseen on vaikea antaa. Mitään JTO:ta ei ainakaan vielä toistaiseksi ole ja koirasusien kasvatus on tällä hetkellä yksittäisten ihmisten varassa ja jokainen tekee niinkuin itse parhaaksi näkee.

Eräiden koirasusiyksilöiden takana esiintyy tosiaan melko räikeääkin sukusiitosta, mutta sukusiitos ei yleisesti ole harrastajien mielestä tavoiteltava asia.

wautsi. jos näitä ei tehdä rahan takia niin miksei noita isä-poika jälkeläisiä lopeteta ihan suoralta kädeltä tai keskeytetä raskautta kuten (oikeat koiran- tai oikeastaan mitkä tahansa elukan päämäärätietoiset kasvattajat mitä minä tiedän) oikeissa vahinkopentueissa?

eikö ole vielä enemmän pöyristyttävää, että näillä "vahinkolapsilla" tehdään lisää ihq koirasusia.. joku vois kertoa mikä tolkku tässä hommassa on.

Isä-poika jälkeläisissä lienee pyhällä hengellä ollut osuutta asiaan.

No pitihän munkin sit käydä siellä sivuilla mutta en löytänyt missään mainintaa että sekarotuiset nartut olisi hankittu sitä varten että ne astutettasiin koirasudella. Missä kohtaa siellä sivuilla lukee niin.

Mä en kirjoittanut, että sekarotuisia narttuja on hankittu just tasan sitä varten että niitä astutetaan koirasusilla vaan että on hankittu sekarotuinen narttu, joka on astutettu koirasudella.
Niillähän on yhdistelmä Sepe x Kaisu, josta ainakin kolme pentua. Ja tästä pentueesta narttu Mimmi on astutettu isällään eli Sepellä. Sitä en tiedä että kuka tämän yhdistelmän on tehnyt ja miksi, mutta uroksen omistaja on kuitenkin antanut uroksen astua tyttärensä.

shikan kirjoitti:

Isä-poika jälkeläisissä lienee pyhällä hengellä ollut osuutta asiaan.

vähän sarkasmia kehiin. ymmärtänet jujun.

Nyt on noihin ss-kertauksiin pakko sanoa, että lähes kaikkien koirarotujen takana on takuuvarmasti käytetty melkoisenkin suurta sukusiitosta. Ja jos koiranettiin kipaisee katselemaan, niin t¨ämä ei edes kovinkaan kauaa sitten ollut mitenkään epätavallinen jalostustyyli kun haluttiin tiettyjä ominaisuuksia säilytettyä. (Tässä nyt äkkiä esimerkkinä omasta rodustani. Eikä tarvi mennä kuin se 15 vuotta taaksepäin.)

Voin antaa omia henk.kohtaisia mielipiteitä ja minun kuulemiani juttuja tähän sukusiitosasiaan.

Noille sukusiitoksille on aina jokin selitys kyllä ollut olemassa. En minä tiedä onko ne totta, mutta jos ihan rehellisiä ollaan niin korkean ss% omaavilla koirasusilla ei ole toistaiseksi esiintynyt mitään todella vakavia sairauksia tai kehityshäiriöitä. Joku sairaus yhdellä kyllä on, mutta esim. Herolla on paljon terveitä korkan ss% jälkeläisiä, joten voisi olettaa Heron linjan olevan suhkoht' tervettä. Osa sukusiitoksista on varmastikin ollut vahinkoja, olen itsekin huomannut (ihan leikatun uroksen kanssa onneksi) miten nopeasti vahinko voi käydä jos on käydäkseen, ja osa sitten ehkä vähemmän vahinkoja.

On tietenkin tosi ikävää, että muutenkin muutamaan yksilöön perustuva koirasusikanta on myös jossainmäärin sisäsiittoista. Tähän jonkinlaisena syynä näkisin susiprosenttien ylläpidon. Koirasusiharrastus on vasta viime vuosina nostanut päätään ja nyt tilanne onkin menossa valoisampaan suuntaan, kun uusia tuonteja on tullut ja harrastajat muutenkin ovat mielestäni lisääntyvissä määrin alkaneet kiinnittää huomiota koirasusien terveyteen.

Sarahia, no tuon periaatteessa ymmärrän, jos yritetään sillä jotakin saavuttaa.
Mutta nämä, että siskonveljenkumminkaimat lisääntyy "vahingossa" ja sit niitä kaupitellaan jossain apuloissa ja muissa ei oikein vakuuta mua siitä, että tuossa olisi muuta tavoitteena, kuin raha.

Ja nytkö sitä sukurutsaa sit oikein tavoitellaankin terveyden vuoksi, kun vielä muutama viesti sitten ne oli ollut vahinkoja.

^Korkealla sisäsiittoisuudella saadaan nopeasti linjassa olevat perinnölliset sairaudet esille. Sekä huonot, että hyvät ominaisuudet tulevat näkyviin. Eriasia sitten, keille näitä "testikappaleita" myydään ja kerrotaanko riskeistä..