Koirat.com

^Tästä tapauksesta on keskusteltu täällä alkaen sivulta 5.

Hups! Luin van viimeisimmän sivun eikä siitä ihan heti tota keskustelua havainnut.
On muuten varmaan ainut ketju johon kirjoittavat enemmän muut kuin rodun omistajat.

Itselle aiheutti aikamoisia väristyksiä, kun yks nainen kertoi, että hänen ison seropinsa (jossa oli muistaakseni ainakin huskya ja malamuuttia?) kaveriksi tulee Lapista jonkin asteinen koirasusi. En nyt muista oliko emässä vai isässä sutta, mutta oli kumminkin. Hän asui kerrostalo yksiössä, ja aikoi teettää niillä pentuja... Voi hyvänen aika.

Myöhemmin näin tämän saman naisen puistossa, oli tämä narttu sitten jo saapunut perheeseen. En tiedä "koiran" tarkkaa ikää, mutta lähemmäs 1v. Pelkäsi ihmisiä kauheesti, ei tullut lähelle.

Näin juuri. Yksiöön. Siellähän se saa koirasusi "toteuttaa" lajinsa mukaista käyttäytymistä.

Ne vaan on niin ihquja varmaan.
Tässä keskustelussa ei ole mitään järkeä, niin kuin ei koirasusienkaan (minkään%) pennuttamisessa, lukumäärän lisäämisessä.

minä en ottaisi mitään isoa koiraa kerrostalo yksiöön.. varsinkaan kahta isoa. (oletan että husky/malamuutti on aika iso niinkuin myös suurin osa koirasusista)..

veikkaan että sellaiset koirasudet ovat arempia missä se susi on jompikumpi vanhemmista tai joku isovanhemmista. Kun susi tosiaan on arka eläin niin varmasti periyttää sitä arkuutta myös. Sitten taas sellaiset koirasudet missä susi on kauempana suvusta eivät ole niin arkoja kun niissä on sitä koiraa taas enemmän..? en voi tietää..

Kyllä koirausissakin voi olla erillaisia luonteita. ei ne kaikki oo arkoja, päälle käyviä petoja. Ricokin on ihan erillainen kuin esim. veljensä, se on sellainen häslääjä kun taas Rico on paljon rauhallisempi (pentu häsläystä lukuunottamatta).

Miksi koirasusia omistavat ihmiset eivät pahemmin jaksa vastailla täällä näihin kysymyksiin.. Siksi, että näitä samoja asioita puhutaan vuodesta toiseen, monilla eri palstoilla ja se ei siitä miksikään muutu. Ihmisten mielipiteet on mielipiteitä. Pitäisi olla aivan uskomattoman taitava kirjoittaja, että pystyisi pelkällä tekstillä muokkaamaan ihmisten asenteita koirasusivastaisuudesta koirasusimyönteisyyteen. Niinkuin jokainen varmaan tietää, omat mielipiteet ja asenteet ovat lähtöisin ihmisistä itsestään, eivät toisten, anonyymien, nettikirjoittajien kommenteista, vaikka toki joitakin vaikutteita voi sieltäkin tulla.

On myös mahdonta perustella rotuvalintaansa siten, että jokainen ihminen sen hyväksyisi. Varsinkin, kun on kyseessä jostainsyystä monien mieltä kuohuttava koirasusi, joiden olemassaololle on useimpien hyvin vaikea antaa minkäänlaista hyväksyntää. Puhuttamaan niistä omistajista, jotka leimataan henkiseltä kehitykseltään lapsen tasolle ja usein haukutaan aika suorasanaisestikin.

Olen itse sanonut syyksi mm. laumadynamiikan ja elekielen selkeyden. Ja eihän tämä ole ollenkaan hyvä vastaus. Onhan mm. huskyillakin hyvä elekieli, samoin koirasusiroduilla. Olen joskus perustellut yksitellen miksi ei huskya, miksi ei malamuuttia, miksi ei susikoirarotuja ja hyvin lyhyeksi tiivistettynä se menee niin, että vetokoirat on vetokoiria, susikoirarotuihin käytetty rotu ei mielestäni ole paras susiyhdelmiin käytettävä, varsinkin kun niissä ei käytännössä muuta rotua ole. Se rotu tekee koirasta vaativamman, kuin mitä perus low content lähtökohtaisesti on.

Jokaiselle on se oma koiratyyppinsä ja nämä ovat minun elämääni, kasvatustyyliini ja toiveisiini vastaavia koiria. En pärjäisi pk-rotuisen kanssa ja saisin hermoromahduksen hyperaktiivisen pikkukoiran, esim jack russelin kanssa. Tässä taannoin kävi sellainen kylässä ja siellähän se sinkoili seinillä niin, että oli omat ja koirien hermot ja siinä lyhyen vierailun aikana koetuksella. En siis suinkaan pidä itseäni kovinkaan kummoisena koirien kanssa. Jos jotain vahvuuksia koirankasvatusta ajatellen pitäisi listata, ei mulla muuta vahvuutta oikein olisi kuin elekielen tuntemus. Itse pidän vahvuutena myös susien laumadynamiikan tuntemusta, mutta nykyaikasessa koirankasvatuksessa, jossa koiran väitetään elävän ikäänkuin sosiaalisessa ryhmässä, ei laumassa, en pääse sillä taidolla pätemään.

Koirasudet eivät kuitenkaan onneksi ole vielä ymmärtäneet sosiaalisen ryhmäelämisen perusideaa ja mulla toimii homma loistavasti niiden kanssa tällä ns. laumadynamiikkaan perustuvalla kasvatuksella. Niiden superselkeä elekieli ja sen jatkuva käyttäminen laumassa tekee minun osastani aika helpohkoa. Ei ole kertaakaan tarvinnut mennä tappelevien koirien väliin tms, sillä toistaiseksi ne eivät ole vielä tapelleet keskenään. Niillä on jokaisella oma paikkansa laumassa, jonka ne ovat itse päättäneet ja jonka mukaan jokainen niistä elää. Minun kuuluu tietenkin tietää, kuka missäkin asemassa on ja se on onneksi helposti nähtävissä. Siellä laumassa muuten on yksi koirakin ilman suden hitustakaan ja hyvin se joukkoon mahtuu.

Koirasusia elää kaikenlaisissa asumisolosuhteissa, enkä usko usko asumismuodolla olevan kovinkaan suurta merkitystä eläimen onnellisuuden kannalta. Mikäli koirasusi elää kaupungissa, se pitää ottaa sinne aivan pentuna. Aikuista, metsäläistä koirasutta kohtaan olisi väärin yhtäkkiä siirtää se paikkaan, joka olisi sille h*lvetti. Jos koirasusi on elänyt koko elämänsä kaupungissa, se ei stressaa niistä asioista, joista ihmiset kuvittelevan sen stressaavan. Kerrostalo ja kaupunki ei varmasti ole yhtään minkään eläimen ihanneolosuhde, mutta tärkeintä onkin se ihminen, ketä eläimen omistaa. Koirasudet eivät sovi kaikille ihmisille. Mikään koira ei sovi kaikille. Eläimen onnellisuuteen vaikuttavina tekijöistä suurimpana näkisin eläimen ja omistajan välisen suhteen.

Koirasusi ei ole sellainen eläin mitä yleensä näiltä keskustelupalstoilta saa lukea. Minun on vaikea arvostaa mielipiteitä, jotka pohjautuvut huhuihin ja mutuihin. Uskoisin, että hyvin harva kirjoittaja on todella tutustunut koirasusiin ihan oikeassa elämässä. Jos olisi, niin se teksti ei olisi täynnä sitä pyhää vihaa asiaa kohtaan, jota ei tunne, mutta jonka luulee tuntevansa paremmin kuin omistajat.

Mitä ja millainen koirasusi sitten on? Sen jokainen päättäköön itse sen jälkeen, kun on sellaiseen tutustunut.

^paremmin ei ois voinu kirjottaa! Kiitos shikan!

Mielenkiintoinen keskustelu täällä :)
Ensinnäkin olen myös kohdannut yhden "oikean" koirasuden, joka oli 1/2 susi. Ja sen kyllä huomasi heti jo pelkän koon, olemuksen ja katseen perusteella. Vaikka ne koiran geenit olikin, en nyt muista oliko huskyn vai malamuutin, niin silti heti ensi näkemältä tuli mieleen että onko siinä sutta. Suden katseen kyllä tunnistaa.

Tähän väliin voinkin mainita sitten että ko koirasusi on/oli erään vanhan mamman omistuksessa ja hyvin mamma pärjäsi. Sanoi että ei tarvitse iltaisin pelätä mennä lenkille pimeille kaduille :) Aivan kuten nuo sarloosin susikoiratkin ym niin tämäkin yksilö oli hyvin vahvasti omistajaansa leimautunut mutta vieraita karttava. Hänellä ei ollut ollut ikinä mitään ongelmia sen kanssa, kuhan muisti varoittaa vieraita että eivät heti käy liian tuttavallisiksi vaan antavat koiralle aikaa tutustua.

Suden ja koiran risteytymiseen sen verran että tosiaan yleensä se menee niin päin että urossusi astuu naaraskoiran. Näitä koirasusi-rotuja tehdessä on kuitenkin jokaisessa käytetty niin päin että uroskoira on astunut naarassuden. Eikä se nyt loppujen lopuksi mitään kovin harvinaistakaan ole kun nykysudet tuppaavat olemaan niin rohkeita että tulevat ihmisasutuksen lähelle pyörimään. Varsinkin jos on yksinäisestä naarassudesta kysymys niin helpostikos se kiimassa ollessaan antaa koiran astua jos kyseessä on vahva luonteinen tai alfa-uroskoira. Ja totta kai toisin päin, jos on yksinäisestä urossudesta kysymys niin varmasti on kiinnostunut kiimassa olevasta naaraskoirasta. Sukuvietti menee helposti ruoan yli jos muuta ruokaa on tarjolla.

Tämän mamman kohdalla oli käynyt niin päin että kylän erään miehen pihassa remmissä olleen nartun oli urossusi käynyt astumassa. Kun pennut syntyivät niin ne tapettiin, koska ei haluttu koirasusia kylään riehumaan. Mamma sai yhden pelastettua, nykyisin hän asuu kaupungissa kerrostalossa koiransa kanssa.

Mutta sellaista :) Kriittinen pitää olla mutta silti voi pitää mielen avoimena. Tottahan se on että monet "kaunistelevat" koiransa sukua myyntitilanteessa jos on sekarotuisista kyse. Ja erittäin monethan siitä innostuvat jos kuulevat että on sutta suvussa. On sekin kuitenkin totta että ei niiden kaikkien suvussa voi olla sutta koska kaupungissa syntyneet pennut? No jokainenhan jo voi päätellä että onko joku susi käynyt visiitillä? No ei varmasti. Entäs jossain kaukana Pohjanmaalla syntyneet? Erittäin usein käy niin että ne pennut pääsevät hengestään jos susi on ollut asialla. Nimenomaan niistä syistä ettei niiden haluta päästä villiintymään luontoon tai aiheuttamaan vahinkoa ihmisten luona arvaamattomuutensa takia. Kyllähän niitä poikkeuksia tapahtuu mutta onhan se melko harvinaista.

Noh, kuitenkin, olisi ihan kiva keskustella ihmisten kanssa kenellä on näitä "todistettavasti" koirasusia :)

Sen verran vielä että ei kyllä ihan mene minullekaan läpi tuo "geenitutkimus". Tosiaan, kenellä tavallisella tallaajalla, kenelle on syntynyt jotkut sekaroituset pennut, on varaa teettää tuhansia ja tuhansia euroja maksava geenikartoitus? :D Ja ihan vain sen takia että voi myydessään sanoa että, hei näiden suvussa on muuten sutta? Eikä kuitenkaan saisi edes rahojaan takasin pentujen hinnoissa.

Tuli vielä mieleen että jos sinun koirassasi on kuitenkin noin paljon sitä sutta niin sen kyllä pitäisi näkyä vahvasti.

No nyt en voi kyllä sanoa, kuin että voi kiesus.

Että nyt näitä urossusien polkasemia narttuja sit onkin pohjanmaa väärällään, niin et oikein pitää pentuja tämän tämän tappaa.
Täytyy sanoa, et nyt en kyllä usko.

Eikä se narun päässä oleva uroskoira ole automaattisesti mikään alfa, jolle naarassusi tulee tarjoamaan itteään. Alfa on eläinlauman johtava uros. Ulkona narussa koiralla ei ole laumaa, eikä näinollen myöskään alfan asemaa.

Apuva. Mut siis olihan tuossa kirjoituksessa hauskoja piirteitä. Kiitos siitä. :D

Niin ja täällä ei ainakaan kellään kaiketi ole ollut "todistetusti" sutta koirassaan. (saatan muistaa väärinkin, pahoittelen jos joku on koiransa geenit testauttanut) Ainoastaan kasvattajien sanalla täällä on tähän asti menty.

muoks. Niin ja miten suden katseen tunnistaa?

Niih. Noh. Että ihan geeneillä pitäisi testauttaa. Sehän ei riitä että sukupuu tiedetään siihen kantavanhempaan asti, joka on ollut kokonaan susi? Rotukoiratkin pitäisi varmaan testauttaa geenitesteillä, ettei sinne vaikka ole päässyt eksymään jotain muuta rotua, kun eihän noi sukupuut kerro mitään.

Tottahan se on, että näitä koirasusitehtailijoita on, jotka nimenomaan myyvät pentuja sillä olemattomalla susiprosentilla mitä niissä mahdollisesti on, jos on ollenkaan, ja pyytävät niistä järkyttäviä hintoja. Korkeaprosenttisissa koirasusissa susimainen ulkonäkö paistaa väistämättä läpi, joten siinä voi ostajakin miettiä hetken onko se sakemannin ja huskyn sekoitus nyt sitten ihan oikeasti puolisusi, vai yritetäänkö tässä vain vedättää hyväuskoiselta ostajalta rahoja pois. Kuitenkin nämä ihmiset jotka hankkivat koirasuden nimenomaan egoa pönkittämään karsiutuvat aika nopeasti pois. Söpöstä karvapallosta kehkeytyy nopeasti äärimmäisen energinen jatkuvia virikkeitä ja tekemistä kaipaava duracell pupu, joka yksinollessaan saattaa laittaa kämpän ihan uuteen uskoon. Siinä lähtee nopeasti koira vaihtoon, oli se kuinka cool ja sudennäköinen tahansa.

Pointtina se, että jos koirasuden saat käsiisi, se ei ole mitään fantasiamaailmaa, vaan vaatii työtä ja pitkää pinnaa. Omistajista karsiutuu hyvin nopeasti jyvät akanoista. Suhtautuisin varauksella niihin jotka huutelevat kovaan ääneen omistavansa koirasuden, ja kuuntelisin mielummin niitä, jotka kertovat asiasta silloin kun siitä kysytään.

Mulla on yksi tuttu joka omisti omasta mielestään koirasuden, ja teki sen kyllä selväksi kaikille. Kyseinen koira ei ollut koirasusi, vaan saarloosin ja sudettoman seropin risteytys, mutta omistajalle oli tärkeää puhua koirasta koirasutena.
Ei varmaan tule yllätyksenä että koira ei ollut kovin pitkään tällä omistajalla.

"Niih. Noh. Että ihan geeneillä pitäisi testauttaa. Sehän ei riitä että sukupuu tiedetään siihen kantavanhempaan asti, joka on ollut kokonaan susi?"

Eli joku on ihan konkreettisesti ollut paikalla ja nähnyt tämän, kun susi on sitä narun päässä ollutta narttua käynyt sutaisemassa?
JOS olisin kiinnostunut ottamaan nimenomaan koirasuden, tai omasta koirastani tälläisena puhuisin, niin ehdottomasti tuon tapahtumaa todistaneen ihmisen kanssa haluaisin ensin puhua.

Rotukoirien pennuttamisessa yleensä on ihmiset niin vahvasti mukana, että uskoisin niiden pitävän paikkaansa (kunhan siis valitsee pentunsa luotettavasta paikasta), kun taas en usko (tai ainakin toivon) ettei ihmiset näitä susiviritelmiään tietoisesti teetä.

Heini kirjoitti:



Tämän mamman kohdalla oli käynyt niin päin että kylän erään miehen pihassa remmissä olleen nartun oli urossusi käynyt astumassa. Kun pennut syntyivät niin ne tapettiin, koska ei haluttu koirasusia kylään riehumaan. Mamma sai yhden pelastettua, nykyisin hän asuu kaupungissa kerrostalossa koiransa kanssa.

Millä perusteella sen oli susi käynyt astumassa? Oli joku kenties todistamassa tätä tapahtumaa?

Ja luuletko tosiaan, että 50/50 koirasusi asuisi tyytyväisenä kerrostalossa kaupungissa?

Kyllä monella tuntuu nyt menevän taru ja tosielämä hieman sekaisin.

Monien suomalaisten koirasusien takana on yksi ja sama susi, joka muuten on edelleen Suomessa. Eli kyllä, mahdollisesti tätä tapahtumaa on oltu todistamassa. Koirasusifoorumilta voi käydä kyselemässä tarkemmin aiheesta, siellä varmasti vastataan kaikkiin kysymyksiin erittäin tyydyttävästi.

http://www.the-no-wolf-tamaskan-fable.com/VALKO/Whitefang.JPG

Tässä on tämä yksi näistä suomalaisten koirien kantaisistä ja se todella on suden ja huskyn sekoitus. Joku joskus sanoi, että kaverin husky näyttää samalta. Sen huskyn haluaisin todella nähdä :) Olen tavannut kyseisen koiran irl ja voin vannoa, että se susimaisuus paistaa sen käytöksestä niin selvästi läpi, etten usko yhdenkään joka tämän näkee livenä haluavan edes kyseenalaistaa sen susiprosentteja. Koira on myös huomattavasti huskya isompi ja urospeuolesten jälkeläisten säkäkorkeus pääsääntöisesti 70-80cm. Senkin huskyn haluaisin nähdä, joka periyttää sitä kokoa.

Tuota Heinin tarinaa epäilen vahvasti. Ainakin mitä itse on ollut tekemisissä 50 ja siitä ylöspäin olevien koirasusien kanssa niin käyttäytyminen ei ole tuollaista ja kerrostalossa asuminen olisi varmasti todellisen työn ja tuskan takana.


// kuvalinkki muokattu "suoraan" toimivaksi
- griffon

Täällä ilmoittautuu myös yksi onnellinen koirasuden omistaja! Rekisteröidyin tänne ihan vain kirjoittaakseni tähän topiciin.

Omistan nyt 6 kk:n ikäisen (s. 20.12.2009) koirasuden narttupennun, jonka kuva komeilee tässä vasemmalla puolella. Tytön nimi on Sciro. Scirossa on sutta yksi kolmasosa, tarkalleenottaen 32,5 %. Minulla ei ole antaa paperilla todisteita siitä mistä Sciron sukuun on sutta tullut, mutta asiasta saanen lisätietoa Sciron kasvattajalta niin halutessani. En ole nähnyt tarvetta kysellä todisteiden perään nähtyäni Sciron emän ja emänisän. Lisäksi kasvattaja on mielestäni järkevä ja luotettava ihminen. Sciro on nyt puolivuotiaana noin 63 cm korkea ja painaa ehkä noin 25 - 27 kg.

Kehtaan väittää, että Scirosta huomaa ettei se ole ihan tavan koira. Tutut ja tuntemattomat ihmiset tulevat sitä kertomaan ennenkuin olen ehtinyt mainita sen olevan koirasusi. Sciro käyttäytyy ja liikkuu eri tavalla kuin useimmat koirat. Se ei välitä vieraista ihmisistä, tapauksesta riippuen hieman pelkääkin. Varsinkin kun erityisesti miespuoliset henkilöt tykästyvät siihen ulkonäön vuoksi ja haluavat väkipakolla tunkea iholle. Joudun välillä sanomaan että jos se ei tule niin anna olla tulematta. Sitä ei kiinnosta. Pääsääntöisesti kylässä käydessämme Sciro ottaa rennosti isommankin porukan keskellä kuitenkaan huomiota hakematta paitsi välillä minulta ja mieheltäni. Se seurailee ihmisten tekemisiä kiinnostuneena, mutta on kuitenkin mieluummin omissa oloissaan.

Ulkonäöltään Sciro omaa myös tiettyjä susimaisia piirteitä; vinot silmät, turkin väri & pituus, korkeutta pidempi runko, tuuhea häntä, suuret tassut, vahvat jalat, vahvat leuat, suuri koko...

Sciroa on monesti kehuttu hyvin rauhalliseksi. Se on jo pikkupennusta asti ollut melko rauhallinen eikä sille ole koskaan ollut tyypillistä saada sellaisia hepulikohtauksia mitä monet koiranpennut saavat. Pennuksi Sciro on hillitty tapaus, enemmän sellainen mietiskelijä. Vieraan koiran nähdessään Sciro kiinnostuu, mutta ei koskaan ala hinkua sinne päin. Vieraisiin koiriin se suhtautuu ystävällisesti, joskus peläten. Erikoisen näköiset koirat ovat Sciron mielestä joskus pelottavia. Sciro vinkuu todella harvoin, oikeastaan lähinnä kivusta ja haukkuu tuskin koskaan. Muistan sen haukkuneen kunnolla kaksi kertaa; ensimmäisen kerran eläinlääkärissä nähdessään tumman pörröisen cairnterrierin ja ehkä noin kuukausi sitten kun se löysi pihaltamme kyyn.

Oli oikeastaan aika jännä juttu se kyyn löytyminen. Luulin tosissani, että pihaamme on karannut naapurin sakemanni, sillä kuten kerroin Sciro ei juuri hauku. Haukku kuulosti ison koiran haukulta. Menin katsomaan, ja siellähän se Sciro haukkui käärmettä ja juoksi sen ympärillä, pitäen kuitenkin yli kahden metrin etäisyyden siihen. Hyvä että haukkui sillä emme olisi välttämättä muuten kärmettä löytäneet!

Muuten Sciron ääntely on lähinnä ulvontaa/urinaa, miksikä sitä nyt kutsuisi. Se käyttää tätä ääntä tervehtiessään. Usein sen kuulee aamulla kun olemme juuri heränneet. Sciro nostaa pääntä, laittaa suun suppuun ja sanoo "uuuuuuuuurrr!"

Koirasusista ja niiden luonteesta puhuttaessa on otettava huomioon, että koirasusia on hyvin monenlaisia. Voitanee sanoa, että koirasuden luonteeseen vaikuttaa eniten susiosuus ja se mitä koirarotua koirasusi sisältää. Ei siis ole lainkaan yhdentekevää onko koirasudessa suden lisäksi saksanpaimenkoiraa vai siperianhuskya sillä nämä kaksi rotua ovat luonteeltaan täysin erilaisia. Mitä tulee näihin koirasusirotuihin eivät ne ole varsinaisesti minunkaan mieleeni nimenomaan käytetyn koirarodun (saksanpaimenkoira) vuoksi.

Lemmikkinä olevat koirasudet eivät ole villieläimiä eikä niiden tarpeiden tyydyttämiseen tarvita sellaisia olosuhteita mitä täällä jotkut ovat kuvitelleet. Koirasusia asuu kerrostaloissakin ja vieläpä ihan menestyksekkäästi. Asuin Sciron kanssa aikaisemmin kerrostaloskaksiossa, mutta pääsin muuttamaan maalle reilu kuukausi sitten elämäntilanteeni muututtua. On jokseenkin outoa lukea täältä, että koirasusien kasvattaminen tuottaa suurta kärsimystä näille eläimille ja katsoa ikkunasta omaa hukkaa, joka hulmuaa pihalla kahden muun koiran kanssa. Omasta, eikä tähän mennessä kenenkään muunkaan mielestä Sciro vaikuta mitenkään onnettomalta. Se saa riittävästi liikuntaa ja virikkeitä, hyvää ruokaa, sillä on seurana koirakavereita ja se tietää paikkansa laumassa.

Mitä tulee tähän kärsimysasiaan niin jälleen kerran tullaan siihen, että pitänee muistaa rotukoirajalostuksen aiheuttavan paljonkin kärsimystä. Mielestäni on selvää että kun aletaan jalostaa pelkillä ulkomuotokriteereillä ja tavoite on hyvinkin luonnoton ei mielestäni voida selvitä ilman ongelmia. Perinnöllisiä sairauksia tilastoidaan ja vahditaan, mutta jo luonnoton ulkomuoto itsessään saattaa aiheuttaa ongelmia vaikka mitään perinnöllistä (esim. sydänvika, lonkkavika, epilepsia, diabetes) ei olisikaan.

Tarkennukseksi sanon nyt, etten ole täällä väittämässä koirasusien olevan täysin terveitä ilman minkäänlaisia sairauksia tai terveysongelmia. Koirasusilla on esiintynyt mm. epilepsiaa. Väitän kuitenkin, että useat koirasudet ovat fyysiseltä rakenteeltaan sellaisia, että niillä on hyvät edellytykset olla terveitä. Koirasusilla kun ei ole jalostettu mitään ääripäätä luonteessa tai ulkonäössä.

Täytynee koputtaa puuta, mutta Sciro ei ole hajottanut minulta yhtäkään huonekalua. Se ei oikeastaan ole tuhonnut mitään muuta paitsi pari johtoa (kännykänlaturin). Se ei kärsi eroahdistuksesta oikeastaan ollenkaan, tosin poissa ollessamme voi tylsistyessään ottaa tavaroita pöydiltä (etsii lähinnä ruokaa) ja pureskella niitä.

Tässä nyt jotain perusjuttua, en muista kaikki kysymyksiä mitä täällä oli esitetty... Voin kirjoitella vielä myöhemmin lisää.

^ En jaksanu ihan kaikkeen alkaa kirjoittamaan mitä luin tekstistäsi mutta. Katsoin koirasuttasi ihan puhtaaksi huskyksi avasta, toki voi olla vääränlainen kuvakulmakin mutta niih. Ja mitä esim. ääntelyyn tulee, minun molossirotuinen koirani ääntelee ihan samalla tavalla. Eikä se juuri hauku. Moni muukin asia minkä kerroit, sopisi hyvin edesmenneeseen tanskandoggiimme samassa iässä.

Ja mitä tuohon koiranjalostukseen ja koirasusien terveyteen tulee, niin mitä itse katsoin koirasusien sukutauluja niin voi kiesus siellä oli paljon sukurutsausta. Emä astutettu omalla pojallaan tai sama koirasusi esiintyi kolmisen kertaa sukutaulussa.

Missä on vanhempien koirasusien omistajat? Miksi kaikki tänne kirjoittavat omistavat vain pennun joka on niin ihana ja kiltti ja älykäs?

Toivon, ja uskon (edelleen) ettei teidän koirasudet ole nähneet sutta sen enempää kuin minun kääpiöpinseri tai chihu.

Sciron isä on muuten juurikin tuo Valko, jonka kuvan shikan linkitti tänne.

Totta kyllä, Sciro muistuttaa ulkonältään paljon huskya. Se ei varmaan ole ihme, kun Sciron "koiraosuudesta" käsittääkseni suurin osa on huskya. Huskyksi se tosin taitaa olla jo liian iso, vaikka onhan niitäkin varmasti eri kokoisia.

Ajattelin ottaa kohta vähän kuvia ja voin laittaa vaikka tännekin. Noihin sukusiitosjuttuihin en ota sen kummemmin kantaa, sillä en tiedä tapahtumien kulkua tarkemmin. Ongelmasta ollaan tietoisia, mutta muutoksen tuulet ne taitaa puhaltaa tälläkin saralla.

Käyttäytymisestä vielä, että parhaiten tämäkin selviäisi ihan näkemällä tällainen otus. Koirasusiyhdistys järjestää välillä miittejä ja näyttelyitä, ennakkoluuloisten kannattaa joskus käydä piipahtamassa jos sattuu mahdollisuus.

Joh, tule katselemaan sinne koirasusifoorumille. Itselläni on mm. kaksi 08 syntynyttä, mutta junnujahan nämä vielä. Mehän ollaan Joh sun kanssa muuten noista tamaskaneista joskus juteltukin. Silloin olin vielä itsekin koirasusivastainen ja sudennäköisen seropin omistaja.

Onko mun silmissä vikaa vai miksi mun mielestä tuo Valko ei edes kuvista katsottaessa näytä sudettomalta, puhumattakaan sen todellisesta olemuksesta..

No mulla henk.koht ei ole mitään sen kummempia ennakkoluuloja, vaan mielestäni on moraalisesti väärin sekoittaa ihmisen jalostamaan lemmikkiin villieläintä. Perustelut tälle on kovin hatarat.

Ja edelleenkään yhtälö, jossa esim joku 30% koirasusi olisi joku kiltteyden ja sosiaalisuuden perikuva, ontuu aika tavalla. Saarloosin- ja tsekkoslovakian susikoirat ovat käsittääkseni hieman arkoja ja pidättyväisiä perusluonteeltaan, eikä niissä kuitenkaan ole käytetty sutta kuin joskus 100 (?) vuotta sitten.

edit. Shikan, joo hämärä muistikuva on että Tamaskaneista oon privakeskustelua käynyt . Mullahan oli silloin jokunen vuosi sitten haaveissa utonagan/tamaskankoira, mutta alkoi epäilyttämään kun pinnan alla kuohui niin kovasti. Keskustelupalstat kävivät kuumina, ja porukka haukkui tosiaan. Oltiin valehtelijoita ja ties mitä. Ja tämän Valkon nimi siellä mainittiin myös paljon.

Mähän halusin siis nimenomaan sudennäköisen koiran, ilman sutta. Mutta sitten kävi ilmi, että ilmeisesti jotkut briteistä tuodut koirasudet muuttuivatkin yhtäkkiä tamaskaneiksi/utonaganeiksi kun tänne tulivat.. ja mitä kaikkea siinä nyt oli. Mä en haluaisi missään nimessä koiraa, jossa on suden perimää edes vähän.