Koirat.com

^Joo samaa mieltä, tosin mä olen aina elänyt yksin koiran kanssa joten oon ite joutunut kärsimään tottelemattomuudet ja keksimään ratkaisut asioihin. Mutta jos kasvattajia on kaksi niin kannattaa kummankin luoda kunnon suhde koiraan niin että se kunnioittaa kumpaakin eikä vedä leikiksi toisen kanssa.

Meillä kaikki neljä koiraa tottelee parhaiten isää ja toiseksi parhaiten minua, ehkä siksi, että me niitten kans eniten puuhastellaan. Isää tosin tottelee koira kuin koira ja arkakin koira menee sen rapsuteltavaksi vaikka muuten pelkäiskin esim. miehiä kuten kaverin lapinkoira... En käsitä. :D Ja tosiaan Mirle selkeät säännöt, joista ei jousteta (et sie, eikä koiran isäntä), niin kyllä sen pitäis molempia uskoa.

Rellalle on tuo temppujen opettaminen vähän jääny, osaa se tassuja antaa ja hypätä käskystä ylös päin, mutta siinäpä ne "turhat" sitten onki... Johtuu siitä, että se on niin totinen tyyppi, että temppujen opettaminen on vähän tylsää. Rippana osaa leikkiä kuollutta (häntä tosin naputtaa maata koko ajan), kieriä maassa, pyörähtää itsensä ympäri, istua orava-asennossa, hypätä ilmaan paikaltaan, antaa tassuja, läpätä tassulla jotain esinettä, mitä ikinä sen haluanki läpsyttelevän, sitten se osaa tökkiä kuonolla peukalon ja etusormen (riippuu kumpaa sen pitää tökätä), peruuttaa, haukkua, murista... Jokohan siinä olis kaikki?

Mä oon kans ajatellut että opettaisin sen haukkumaan ja murisemaan, myöhemmin kun toi on vähän isompi. Kun opetin sille ton tassun niin siitä lähtien se on koko ajan heiluttanut/antanut/tarjonnut sitä tassua. Sillä mentaliteetilla että annaherkkuannaherkku :P en haluu että se haukkuu ja murisee vielä sen lisäks.

Eepi osaako Taavi kieriä montaki kierrosta? Meillä kierretään vaan yksi kierros ja sit äkkiä pitäis saada herkkua :D. Ja kieritään vain toiseen suuntaan. Oon yrittänyt opettaa päinvastasee mutta on se vielä liian monimutkasta tolle.

Olis kiva löytää joku temppu kirja. Pitää alkaa koluta kirjakauppoja.

Kiitos Lunatic, Eepi78ja Elinann_!

Tosiaan, oon ollu kovana Reinon kanssa ja luulen että se alkaa tajuumaan kuvion pikkuhiljaa. Tänään oli huomattavasti iisimpi ilta kun eilen. Tuossa se nyt vieressä kuorsaa, omalla paikallaan. Imuroinnista meinas tulla hulabaloo, mutta vältin sen kun laitoin Reinon portin taakse ihan suosiolla.

Lunatic: Miten teillä se välienselvittely käytiin silloin? Siis kun oon tosiaan tuon selättäny monesti, enkä oo irrottanu ennenku koira on luovuttanu. Huutamista yritän parhaani mukaan välttää, mutta aina ei vaan hermot kestä ja sitten on huono omatunto sen jälkeen..
Reinosta on jo muutama koirista tietävä ihminen sanonut, että pojalla on luonnetta. Eikä se siis oo mitenkään huono asia. On vaan kovapäisempi tapaus tosiaan.

Meillä alkaa pentukurssikin parin viikon päästä. Mietin että taitaa olla viisainta meidän molempien, mun ja miehen mennä sinne, että tehtäis asioita sitten mahdollisimman yhdenmukaisesti.

Oon tällä viikolla kehitelly Reinolle omia aktivointileikkejä, aktivointipallon rinnalle. Tai siis niitä vois kutsua lähinnä ihan vaan riehumiseks.. Pulma-pullo, eli muovinen iso pullo, korkki pois ja kuivamuonanappuloita sisälle. Pikkusen meni herra kovaa pitkin kämppää pullonsa kanssa.. Ja tänään kokeiltiin pakasterasia-pulmaa. Nappuloita sisälle ja kansi yhestä kulmasta auki, että hoksaa homman jujun. Kohkaamisekshan sekin meni ainakin näin alkuun, mutta puuhaa on ollut ainakin.

Meillä kans yritetään antaa tassua koko ajan että herkkua tulis.. heti kun avokki tulee töistä kotio, toinen menee sen eteen ja yrittää heti antaa tassua No ehkä se siitä sen hokaa!
Edellisellä sivulla tuossa Eldarwen linkistä löyty ainakin mun mielestä ihan hyviä temppuja ja näytettiin myös miten ne opetetaan

Tosta suhteen luomisesta koiraan, niin mäkin oon yrittäny taas avoo saada siihen et se loisi kanssa sellasen suhteen koiraan, että tottelee myös sitäkin, tällä hetkellä tottelee paremmin mua kun avoo, mut avolle eka koira niin reeniähän tää sillekin on, enkä oleta että se vaan *naps* osais kaiken koirista!

Tässä vielä ihan huvin vuoksi muutama kuva Lulusta, ainakin ite huomaan kui se on kasvanu kauheesti! Tuskinpa sitä muut ees huomaa

Kotiutumispäivä ikää 7 vk

Ja viimeviikonloppu, ikää 10 vk, HUOM! mulla oon uusi SININEN labbis
ja vähän mökkeilyä vielä...

Birdie kirjoitti:

Mä oon kans ajatellut että opettaisin sen haukkumaan ja murisemaan, myöhemmin kun toi on vähän isompi. Kun opetin sille ton tassun niin siitä lähtien se on koko ajan heiluttanut/antanut/tarjonnut sitä tassua. Sillä mentaliteetilla että annaherkkuannaherkku :P en haluu että se haukkuu ja murisee vielä sen lisäks.

Lopeta sen palkkaaminen silloin kun se tarjoaa jotain itsekseen ja palkitse vain, kun se tekee pyynnöstä. Siis siinä vaiheessa kun se koira osaa sen asian. Sitten loppuu tuo kaiken tarjoaminen koko ajan. Ainakin sen pitäis loppua. Rippu on ihan toivoton tapaus kylläkin ja se heittelee vaikka kuperkeikkoja sillä välin kun koitan keksiä, mitä siltä pyydän. Mistä teillä on nuo reippaat, toimeliaat ja välillä liiankin toimeliaat labbikset?

Kun tämä minun on tämmönen rauhallinen lössykkä... ♥

Joo en oo siis "turhasta" tassun annosta palkinnut. Ehkä se vaihe menee ohi :D Kovin ylpeesti ja ahkerasti se sitä aina tarjoo :)

aivan ihana IHANA kuva Lulusta, toi viimoinen! On nää labukat aivan ihania nappisilmiä! Mossukka on ollut meillä nyt kuukauden ja oon vieläkin ihan lööve ! Aika rohkee Lulu tuolla laiturilla! Uskalsko käydä polskuttelee? Illallakin katon vaan Moosesta kun se nukkuu omalla pedillään mun vieressä ja pusuttelen sen ihania poskia ja masua! Ikävä kyllä se karvapeite on kohta peittänyt koko masun ja ei oo enää pahemmin paljasta masua.

Tänään Mooses oppi ottamaan sukan pois jalasta! :D Sukka ei oo vielä kantapään yli laitettu,aika löysästi siis jalassa. Kuitenki tempun idean oppi tänään! Yay! Kauan me sitä yhdessä pohdittiin.

Huomenna käyn ostaa noutakapulan ja sit alan opettaa noutamista! Kai mun noutajan pitää osaa noutaa! Ja pitäis käydä myös siellä koirapuistossa. Miten teidän vanhempien koiran omistajien ensimmäiset reissut meni koirapuistossa?

Ja Elinann myös aivan ihana kuva! Lössykkä :D

Birdie joo toi kuva onnistu tosi hyvin kun Lulu tekee sitä et kun sille juttelee se kallistelee kauheesti päätään, varsinkin jos mä pidän jotain hassua, uutta ääntä.. se on niin sulonen kun tekee niin ja mua alkaa aina naurattaa ja sit ku mulla on vähän "outo" nauru se alkaa aina kallistelemaan päätä vaan lisää ja se on sellanen jatkuva noidankehä
Ja se kyllä rohkeesti oli laiturilla kun kaveri oli vedessä mutta ei ite uskalla mennä uimaan vielä, se kahlailee kyllä mutta ei lähe niikun uimaan uimaan.. Muutaman kerran mä sen laitoin silleen et joutu muutaman uima askeleen ottamaan ja hyvin meni Tosin kun tuo kaverikoira (labbis myös) loiskutteli kauheasti vettä niin Luluhan siitä innostui ja se muutaman kerran tipahti tuosta laiturilta veteen No eipä se hirveesti hätkähtäny vaan ui rantaan ja takasin laiturille riehumaan

Oi että, mulla nousee koira(vauva)kuume kun katoin noita Lulun kuvia! :')

Ilmottaudun tosiaan uutuutena tännekin, meiltä löytyy 7.5v keltainen labbisnarttu ♥ Koira kuin ihmisen mieli ihan oikeasti, puolueellisuudesta huolimatta sanon etten ole ikinä koskaan tavannut yhtä mahtavaa koiraa.
Ja kokemusta on kyllä kaikenmoisista tapauksista, kun noita hoitokoiria pidän.

Voisin noista ekoilla sivuilla keskustelluista äänistä sanoa sen verran, että meilläkin röyhtäillään, kuorsataan ja välillä myös röhistään oudosti... Ja tietty semmonen tuhina kuuluu kun on luu suussa!
Tuo ei vikise kuin silloin, kun on uimassa ja huomaa jonkun ihmisen olevan sielllä vedessä ''hengenhädässä'' , ja selvästi hukkumaisillaan oleva uimarihan pitää pelastaa hetinyt !! Tyyppi sitten tulee ''pelastamaan'' eli hukuttamaan (raapii tassulla selkää). Ja pelastettaviahan on tämän mielestä ihan kaikki jotka siellä vedessä ui.
Tätäkin keskustelua lukiessa huomaa, ettei koiraa oo mikään ihan nuori enää, eli ei jaksa painaa samalla tavalla kuin aikaisemmin. :-/ Vähän surku tulee kyllä, mutta kaikkea aikansa ja eikös me saada hänetkin vielä aika kauan pitää. (:

Uimista on alkanut rakastaa ''vanhoilla päivillään'', pariin ekaan vuoteen ei jostain syystä ollut niin innostunut, luultavasti siksi että isäukkoni yritti tätä veteen pakottaa. Nykyään se käy nuorempien perässä uimassa jok'ikisessä joessakin, tosin probleemaksi on Täti Moonikalle ilmaantunut se, että miten sieltä päästään sitten pois, kun törmä viettääkin ylöspäin... Pari kertaa olen jo meinannut hypätä sen perään ja mennä pelastamaan :-D Tähän mennessä aina päässyt kuitenkin ylös.

Vehnäallergia tuolla on, muuten ei ole eläissään ollut minkään näköstä vaivaa.

Ja vielä pakko jatkaa edellisiin, että meillä osataan käskyt istu, tassu, maahan, toinen tassu, hyppää (tätä ei vissiin sais opettaa koiralle, mutta osaapahan nyt senkin sitten) ja pusu. Antaa siis märän moiskauksen, muuten ei saa nuolla ihmisten naamoja.
Kieriäkin tuo joskus osasi, mutta se on mennyt unholaan jo aikoja sitten.

Nyt olen päättänyt ottaa vielä missioksi ton ''kuolemisen'' opettamisen, ollut haaveena pitkään. ;-)

Joku puhu myös koiran oksentelusta, meillä oli pentuna tolla ihan sellasta lasten oksennustautiin verrattavissa olevaa. Kai sitten oli syönyt jotain, mutta oksenteli lähes vuorokauden jonkin verrankin ja oli ihan veto poissa. Ennen kun kerettiin eläinlääkärille lähteä, niin se loppu kun seinään. Tätä oli pari kertaa.

^Tervetuloa vaan tänne Onneli Meillä osaa kans koira käskyn 'hyppää' eikä siitä kyllä oo mitään haittaa ollu ainakaan meillä. Ei hypi mitenkään ylimääräsiä, ainoastaan käskystä.

--
Ja kiitos Lunatic vastauksesta, oletinkin että jotain ihan kulumajälkiä on, ihmettelin vaan kun tullut niin ajoissa. Alle vuoden ikäsenä oli jo ihan karvattomat läntit. Ei se niihin ikinä koske mitenkään eikä tunnu haittaavan, on vaan ruman näköset. Toivottavasti ei tollasta ongelmaa tulekaan kuin teillä oli

.. Ja sitten vielä sellasta että taidanpa kaivaa mun pentuhaaveet uudestaan esille.. Jos vähän vielä aivopesis tota avoa niin jos sieltä tulis suostuva vastaus.. Jos tulis, niin se ois sitten joko toinen labradori tai berni.

Täällä on niin mahdottomasti uusia käyttäjiä että me ollaan Oskarin kanssa jo pudottu kärryiltä vähän aikaa sitten :D Ei olla niin aktiivisia että muistettais teidät kaikki.

Mutta ajattelin tulla jakamaan kuvan meidän viikonlopun Hailuodon reissulta. Heittelin Oskarille palloa rantahiekalla sen jälkeen kun se oli käynyt uimassa...

Birdie: Taavi kans kierii tasan sen yhden kierroksen ja sit pomppaa pystyyn namin toivossa. Se näyttää aika hankalalta puuhalta sille se kieriminen, joten en oo sit kauheesti edes vaatinut enempää kun on tollanen hupitemppu kyseessä. Monesti se kieriminenkin jää siihen, että se jää selälleen sätkimään ja kierähtää takaisin siihen suuntaan mistä tulikin. En tiedä mikä siinä kierimisessä mättää sen kohdalla, mutta ei se kovin tykätty temppu oo meillä.

Meillä on vissiin tän rapun cavalier-pennulla alkanut juoksut. Taavi pysähtyy rappukäytävässä niiden oven eteen nuolemaan (yök!) sitä tasannetta, ei oo ennen tehnyt. Ja eilen oikein vinkui kun lähettiin ulos.

Taavi ei oo vissiin hokasnnut yhden marsun poislähtöä ollenkaan. Nuo marsut on olleet tavallista hiljaisempia eli ne varmaan on tajunnut jotain. Edellisellä kerralla kun vein marsun lopetettavaksi niin Taavi kuikuili sen tyhjään häkkiin jonkun aikaa ja odotti sitä ilmeisesti takaisin. Nuo marsut kun on sille sellainen homma että ne kuuluu olla meillä kun mulla oli kaksi marsua jo ennen Taavia, en tiedä sitten että kun tosta eläkeläis-muorista aika jättää että vaikuttaako se Taaviin kun on ollut jo ennen Taavia meillä. Nämä muut onkin tullu vasta jälkeenpäin.

No siis meillä se "välien"selvittely tapahtui kauniina päivänä lenkillä! Eli taas koira alkoi mua alistaa ja otti rannetta suuhun(mitä siis ainakin Luna tekee sen alistamisen merkeissä), hyppi päin, söi remmiä, murisi, haukkui, riuhtoi... Lopulta se viimeinen hammastus oli liikaa mulle ja pistin sitten pennelin(no oli Luna kyllä jo ihan aikuisen kokoinen eli oli iältään sen 8-10 kk, en tarkkaan muista) maahan ja olin itse siinä päällä puolittain ettei pääse tilanteesta pois... me oltiin varmaan lähemmäs 10 min siinä maassa ennen kuin suostui luovuttamaan ja rentoutui. Ekaksi mulla oli kauhea morkkis kun tilanne raukesi että olen hirveä natstialistaja ja nyt pilasin kyllä tuon koiran. No kuin taikaiskusta se paransikin meidän välit. Sen huomasi ja siis ei mitenkään häntä koipien välissä siis nöyristellyt mua eli ei alkanut pelkäämään tms. vaan se vaan tajusi että nyt mamma on tosissaan ja mammalle ei enää sekoilla tuolla tavalla.

Olin siis selättänyt sen muutamia kertoja tätä ennenkin mutta tuo kerta oli sellainen että itselläni vaan mitta täyttyi ja kai koirakin sen sitten tajusi että NYT on mamma tosissaan.
Ja missään nimessä en olisi tätä herkälle koiralle tehnyt ja herkempi koira ei varmaan olisi alkanut mitään dominanssi juttuja edes yrittämään... eli toki koira kohtaisesti pitää harkita mikä millekin sopii.

Lunaa on sanottu kovapäiseksi jo siitä asti kun se oli pentu ja tosiaan se viime syksyinen luonnetesti kertoi sitten sen ihan paperillakin. Ja siinä sivusta seurannut nainenhan arveli että Luna on varmaan ollut "hirviö" pentuna... no ei se kauaksi se totuus siltä mennyt. Ja tuomaritkin sanoivat että on labbikseksi poikkeuksellisen kova ja vielä narttu! Ja pentueen rauhallisimman kun pyysin aikoinaan...

Reinokin kuullostaa tuollaiselta paukapäältä, että kunnolla vaan tosiaan selväksi kuka määrää ja kun kovapäinen on niin se saattaa vaatia useitakin "keskusteluja" tai sitten yksi kunnollinen...

Meidän agiohjaajakin sanoo että Lunalle uskaltaa karjasta kunnolla(jos lähtee väärälle esteelle) kun on niin kovakoira... Että joo, kukas se kyseli sen vilkkaan labbiksen perään, saa täältä kovapäisen sellaisen kokeiluun jos haluaa!

Niin ja oli eilen ne möllikisat vepessä, heh, tooosi hyvin meni... Huomasi että Luna oli vielä väsynyt maanantain pitkistä treeneistä(oltiin siis melkin 5 tuntia rannassa ja Luna tietysti siinä väleissä suoritti harjotteita) kun ei meinannut irrota veteen ollenkaan. Siis normaali treeneissä lähtee melkein kun pannasta laskee irti hakemaan venettä tms. nyt oli vähän sillein että onks pakko jos ei tahdo... No mutta silti ajattelin että kaikki meni päin peetä ja mäkin huidoin ja jankkasin käskyjä(joista menee sitten virhepisteitä), mutta silti saatiin 61 pistettä ja kun vepen soveltuvuuskokeen läpi pääsemiseksi tarvitaan 65 pistettä.

^Mä oon kyllä kans selättänyt välillä, vaikka siitä onkin ihmisillä usein ihan hirvee kuva ettei niin sais tehdä. Oli miten oli, meillä on ainakin auttanut ihan jokaisen koiran kanssa joka sitä on tarvinnu.
Baileyllä oli ihan hirvee pomottamisvaihe jossain välissä, että jos kävelin eteenpäin niin yritti pohkeita nylkyttää ja puri reisistä ihan kunnolla jne. Kyllä mä sen sillon laitoin maahan ja oli siinä niin kauan että rentoutu. Jos oisin komentanu tai muuta niin se ois vaan yltyny.

Kai se on vähän mielipidekysymys toi selättäminen, mutta ite oon sitä mieltä että oman koiransa tuntee mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.

.. Ei sillä että tollasta 45kilosta lihaskimppua enää kovin helpolla selättäs

^joo ja tuo selättäminen on ainakin meidän kohdalla väärä sana, en siis koskaan kellistänyt koiraa kokonaan selälleen vaan "pakotin" sen kyljelleen maahan ja kyllä jouduin käyttämään tietysti voimaa kun 30 kiloa yrittää pistää vastaan, mutta en missään vaiheessa repinyt tai riuhtonut tai hakannut jne. koiraani. Meillä se toimi ja en itseasiassa välitä siitä mitä mieltä muut siitä ovat ja pitäköön eläinrääkkäyksenä mutta se oli meidän välien pelastus... mä en edes halua kuvitella millanen tuo olisi nyt jos ei oltais käyty sitä "neuvottelua", saatika kun on tuo lapsikin tuossa nykyään, en varmaan luottaisi Lunaan yhtään jos käyttäytyisi samoin vieläkin kun silloin vuosikkaana.

Eipä sillä että nytkään mitenkään 100 prosenttisesti siihen luotan lapsen seurassa, onhan se eläin kuitenkin mutta ei tarvitse ihan nillittää koko ajan kun lapsi lähestyy koiraa tai toisinpäin.

^Joo, ihan samoilla linjoilla mennään meillä. En vaan keksinyt sopivampaa sanaa
En mäkään sitä mitenkään huvikseni tee, ainoastaan jos koira menee niin ylikierroksilla että menee ihan mahdottomaksi. Ja silloinkin rauhallisesti kyljelleen kunnes rentoutuu.

Mä jouduin selättämään Taavin pentuna useampaan otteeseen, ei apua. Mutta silloin ei ollut mistään muustakaan mitään apua. Se oli hirviö. Paino sanalla oli. Kovapäinen kun aasi ellei jopa kovempikin. Nykyään taas tosi herkkä ja aistii asioita herkästi, jopa mun mielentilat. Tostakin vois jo melkeen sanoa että ihan kuin ihmisen mieli, mutta ei ihan.. hyvä koira siitä on joka tapauksessa tullut, se kovapäisyys ja mulle pottuilu on jäänyt sinne nuoruuteen, luojan kiitos. Ja nykyään toimii mun kanssa ihan saumattomasti yksiin. Jäärä se on edelleen jos haluaa olla, mutta sellainen tietty luupäisyys on mennyt onneksi ohi. Sen jääräydenkin kanssa kun osaa pelata niin homma toimii, luupäisyyteen ei auttanut mikään, ei edes hookoon blöö
Mun äitihän aina sanoo, että kun Taavilla on niin kova kuri. Ja mun mielestä ei ole. Mähän en juurikaan edes joudu kieltämään sitä mistään, oon yrittänyt kouluttaa sen positiivsesti vahvistaen. Mieluummin siis nokka kohti hyviä asioita pois kielletyistä kuin se että karjun koko ajan eitä. ja nyt vasta oikeestaan viime aikoina äiti on sanonut, että jos Taavi ois hänen koira niin sillä ei ois mitään tapoja koska hän ei ois osannut sitä kouluttaa kun oli nuorena sellainen kuin oli ettei mikään tuntunut menevän perille. Kuriahan meillä ei oo sen enempää kuin perus sessellä. Tavat löytyy kyllä. Mä en ole mikään natsi myöskään joka potkii ja huutaa koiralle kun vähän pelleilee. Eli en ymmärrä mistä kovasta kurista se puhuu edes. Itseasiassa oon ollut liiankin lepsu, Taavihan nukkuu sängyssä mun vieressä, saa mennä sohvalle, vaikka alussa päätin ettei sängyssä nuku, koska itse oon niin allerginen.
Mä oon huomannut muutenkin sen että meillä Taavi reagoi paremmin siihen positiiviseen vahvistamiseen, ei mihknään negatiivisiin karjumisiin. Ne ei vaan tehoa vaan saa lisää vettä myllyyn, jos otetaan esimerkkinä vaikka noi meidän entiset remmirähinät. Paljon parempaa tulosta sain aikaiseksi kun aloin vahvistamaan tosissani sitä hiljaisuutta ja hyvällä rennolla mielellä kuin se että kiukkusena karjuin päälle että turpa kiinni.
Selätystä meillä ei oo käytetty enää vuosiin, se jäi pentuaikoihin kun näytti tehoavan tasan ei yhtään, joten aloin käyttämään jäähyä sisällä pahimpiin pelleilyihin sekä sitä sylihoitoa, niitäkään ei oo tarvittu enää pentuaikojen jälkeen.

Reagoiko teidän labbikset ulkona jänöihin tai oraviin yms pikkuotuksiin? Meillä ei.. en tiedä johtuuko noista marsuista että tuo on tottunut noihin elukoihin, mutta taas äsken lenkillä tuli mieleen kun jänis juoksi melkein nenän edestä ettei Taavi edes yritä perään. Joskus harvoin saattaa lähteä jäljestämään jälkiä kun se jänis on jo mennyt, mutta yleensä ei sitäkään. Ja pari kertaa oravan ajanut puuhun mutta sekin on tosi harvinaista. Yleensä ei oo moksiskaan mistään ulkona olevista pienistä elukoista.

^Mä oon huomannu että tosi monet ihmiset pitää "liian tiukkana kurina" jo senkin jos kiellät koiraa vaikka haukkumasta, kerjäämästä tai hyppimästä vieraita päin. Koiria pidetään niin paljon enemmän ihmisinä kuin koirina että alkaa noi rajat mennä ihan naurettaviks. Mun mielestä koira on kuitenkin koira, ja mun sääntöjä pitää noudattaa. Ei siinä oo mitään julmaa.

Meillä on koira ihan hulluna oraviin, jäniksiin ja muihin. Kerran pyörälenkilläkin orava juoksi pyörätien yli niin sinne mentiin perässä ojaan pyörän kanssa. Siinä vaiheessa katoaa korvat kokonaan ja lähtee perään. En tiiä mitä tekis jos sais kiinni, ottaisko hampaisiin vai haistaisko vain.. Mutta ei siinä ehi mitään tekemään ennenku koira on jo ihan hullunkiilto silmissä oravan perässä.

Eilen tosin sattu kissan kanssa samaan aikaan pihalle. Sillä sekunnilla kun huomas niin alko takaa-ajo. Juoksivat peräkanaa karvat pystyssä vaikka kuinka kauan kunnes koira ajo kissan nurkkaan. Ja mitä se teki? Nuolas ja pyys leikkimään