Koirat.com

Pakko jakaa kans tuhoja, joita Rico on tähän mennes ehtiny tekemään. Ekaksi se järsi yhtenä aamuna mun vielä nukkues avon laturin piuhan poikki. Ja muistaakseni laturi oli vielä seinäs kiinni, mutta ei onneksi sattunu mitään. Lisäksi yhdellä automatkalla se oli järsiny auton lämmityspiuhan poikki.. Mutta se oli meidän oma vika, kuka tyhmä pitää viälä toukokuus auton lämmityspiuhaa takapenkin jalkatilas Lisäksi se oli yhden pitkän yksinolon jälkeen saanu keittiönpöydältä, kannettavan päältä mun hiirimaton ja järsi siitä vähä kulmia hajalle. Mutta onneksi oli jättäny kannettavan ja hiiren rauhaan :) Ja eniten mua harmittaa ne rei´itetyt vaatteet! Yhdet aivan ihanat adidaksen pinkit caprit on saanu reikiä, samoin yhdet kollarihousut ja muutama toppi.
Mutta onneksi oon päässy viälä suhkot vähillä tuhoilla.. :) Niin ja kyllä se on välillä kenkiäki päässy kantelemaan, mutta ne on viälä toistaiseksi säästyny rei´iltä. Tulevaisuutta odotelles..

Niin ja on mua muutaman kerran vähä hävettänykki täälä rivarien pihas, ku Rico rakastaa harjoja, joita ihmiset pitää ovien vieres pihalla Yhtenä myöhäisenä iltana herätettiin yks naapurin mumma, ku rico meni ottamaan sen harjan suuhunsa ja sehän sitte kolahti mummon oveen ja mummo tuli yövaatteilla kattomaan mitä tapahtui Ja on se seinänaapurinki harjaa kuskannu meidän puolelle jne.. Nolointa on se, ku se menee paskomaan toisten nurmikolle ja mä sitte reippaana kävelen pussin kans siivoamaan ne läjät.. Aina ei ehdi lähtiä sen kans tarpeeksi kauas.

Huamenna on sitte Ricolla toinen rokotus. Ekalla rokotuksella painoa oli vajaa 11kg ja nyt en hitsi vieköön tiedä mitä tuo painaa, ku vaa´asta on patterit loppu :/ Mutta epäilisin, että painoa on ainaki 15kg. Ei oo mikää kevyt jössikkä enää ottaa syliin. Ja toivotaan, että toinen rokotus menis yhtä nätisti, ku ensimmäinen

Btw, koska teidän labbiksilla on alkanu hampaat vaihtumaan?

Rambo oli kans aivan ihana riiviö pentuna, aina hampaineen kiinni housunlahkeessa. Ei se kotona niinkään käyny näykkimään, mutta annas olla kun lähdettiin hihnassa ulos niin alko tikkaaminen. Mulla olikin parit housut, joita mä käytin pentuajan ulkoiluissa ja ne sai rauhassa reikiintyä. Ajattelin, että ehkä ihmisetkin ymmärtää miksi kuljen risaisissa housuissa, kun näkivät hihnan toisen pään

Rambon hampaat alkoi vaihtumaan muistaakseni joskus 4-5 kk iässä, en yhtään muista tarkkaan. Huomasin vaan jossain vaiheessa että muutamat etuhampaat puuttuu ja osa oli jo uuden näköisiä. Välillä saatto lattialta löytyä hammas tai Rambo mupelsi jotain suussa ja hammashan sieltä löytyi. Oon laittanu talteen kaikki löytyneet hampaat (kun vaan muistais minne!), niitä on hauska vertailla että miten pienet ne onkaan voineet olla kun nyt on ihan kunnolliset legot suussa

Meillä oli aikas huippu viikonloppu! Lauantaina oltiin treenaamassa hakua ja jälkeä ja Rambo tapansa mukaan oli taas hyvä molemmissa. Kouluttajakin jaksaa kehua ja "ihmetellä", kuinka R. voi olla niin lahjakas molemmissa lajeissa. Jäljellä opeteltiin jo esineilmaisua

Eilen sitten oltiin Riihimäellä kr-näyttelyssä ja Rambo sai toisen sertinsä ollen PU2! Oli tosi mukava tuomari, joka tykkäs herrasta eikä edes rokottanut huonosta turkista. Myös Rambon sisko sai ekan sertinsä, nää onkin tän pentueen "tähdet"

Niin ja oltiinhan me torstaina möllitokossa arkitokoluokassa. Tällä kertaa meni paremmin ja sjoituttiin 92/100 pisteellä toisiksi

Nyt pitäisi alkaa treenaamaan taippareihin, viimeistään ensi keväänä pitäisi päästä suorittamaan. Ongelmana vaan on, että meillä on niin pieni pakastin johon ei juuri R.n ruokien lisäksi mahdu riistaa, ja en oo löytänyt mistään taipparitreenejä, joihin vois osallistua harjoittelemaan

Vielä pari kuvaa eiliseltä.

Rambo PU-kehässä, tykkään tästä kuvasta hirveesti!


Rambo ja Nelly-sisko

Pitkäjänteisen aivopesun jälkeen sain avon sanomaan "ihan sama" uutta koiraa koskien, ja "ihan sama" on ihan tarpeeks lähellä myöntävää vastausta mun asteikolla! Joku tais just lähettää pentukyselyn. Toivotaan parasta..

Piru vieköön.. Taavi alkoi taas tänään ontumaan pitkän lenkin jälkeen. YLlättävän hyvänä sillä on pysynytkin nuo tassut sen pääsiäisen antibioottikuurin jälkeen, mutta nyt löysin taas yhden patin varpaiden välistä, sehän se varmaan sit pistää ontumaan. Eipä oo ontunut sen pääsäisen jälkeen kun patit hoidettiin kuntoon, sitä ennen vähän väliä ontui. Johan ne pitkään pysyikin poissa.. jopa 2kk. Pitää nyt koittaa hoidella kotikonstein patteja ettei pääse niin pahaksi kuin viimeksi ja ettei tarvittais antibioottia. Tuo koira on niin kyllästetty antibiooteilla ettei oo tosikaan. Mikään ei varmaan kohta enää edes tehoa kun se on saanut jonkun resistenssin kaikkiin kun syö niitä koko ajan. Korvakin taas vaivaa.. on punainen ja ravisuttaa ja rapsututtaa jatkuvasti. oon laittanut Canofitea korviin, mutta ei tunnu rauhoittuvan että eiköhän se ell-keikka oo taas kohta edessä. TÄssähän se loma sit kuluukin näiden eläinten sairastellessa. Ja Taavinkaan kanssa ei voi kohta tehdä pitkiä lenkkejä taas jos alkaa ontumaan. Ärsyttää taas niin ettei oo tosikaan.

^No voi Taavia. Ja on tuo varmasti sinullekin aika rankkaa että vähän väliä on jotain, uskon kyllä että ärsyttää.

Unohdin aiemmin ewelle vielä vastata, että me oltiin tosiaan umn:n koulutuksessa teidän jälkeisessä ryhmässä samalla ohjaajalla, eli monesti odoteltiin siinä jossain nurtsilla teidän ryhmän päättymistä. Mulla oli sen ryhmän ainut musta labbis, en tiedä kiinnititkö sitten mitään huomiota.

Neva tietää mistä näkee parhaiten:

Onnea Eldarwen

Meillä meni viikonlopun madotus ihan hyvin, ei tullut mitään sivuoireita ja kun annettiin tuo tahna niin Lulu nuoli sen vaan mun sormesta, vaikka selkeesti oli pahaa mut silti piti pelkästään se syödä

näin meillä muuten

" Mä vaan mun palloo etin.."

Voi ihanuus mitä kuvia!!

Jänskättää jo valmiiksi tuleva juhannuksen reissu! 7 tunnin ajomatka edessä torstaina koirulin kanssa...Rino ei ole kyllä viime aikoina vinkunut autossa, joten pidetään toivoa yllä, että matka sujuu mukavasti.
Oletteko antaneet koiralle pahoinvointilääkettä ennen autoilua ja onko siitä ollut hyötyä? Saako sitä ihan apteekista ilman reseptiä?

Luin eilen taas sitä Kaimion (?) pentukirjaa ja tuli kyllä totaalinen masennus.
Viljelen "ei"-sanaa ihan liian usein ja ylipäänsä kiellän koko ajan vaikka kirjan mukaan pitäis olla vaan ihan välinpitämätön (jos ei nyt ihan vaarallisesta hommasta ole kyse).

Ehkä tämä tästä ja meidänkin koirasta tulee ihan yhteiskuntakelpoinen. Välillä tuntuu kyllä ihan toisenlaiselta...

Joo, kyllähän tää Taavin sairastelu rassaa ja rankasti välillä. Mutta ei se auta. En mä viittis koiraa kuopatakaan sen takia, että sillä on patti varpaissa tai korvatulehdus ja että niitä nyt sattuu olemaan tyyliin kerran kuussa. Toi korvatulehdus-ongelmahan on ruokavaliolla ratkaistava juttu kun vaan tosiaan nyt kunnolla perehdyn tuohon raaka- ja kotiruokintaan niin vois sit oikeeoppisesti toteuttaakin. Ja jospa vaikka nyt tulevista lomarahoista vaikka sen pakastimenkin ostais niin ois sekin vähän helpompaa. Ei tuo nykyinen peura-peruna nappulakaan käy kyllä vaikka on sitä syönyt varmaan sen pari vuotta. Sontamäärät on ihan kamalia, ei ihme, että koira on luuranko kun ei ruoka imeydy. Enpä enää viitti nappulamerkkiäkään vaihtaa kun ei mikään tunnu sopivan, siirrytään sit suoraan siihen ei-teolliseen ruokaan. Saattaapi olla, että furunkuloosiinkin auttaa kun vaihtaa pois nappulasta.

Nyt on niin kauhee pentukuume että mä en kestä! Jännitän ihan koko ajan vaikka ei oo ees mitään takeita että mulle pentua sieltä riittäis. Pentujen pitäis syntyä ensviikolla, ja sit pitäs tulla enemmän viestiä ja sovittas tapaamisesta jne. Se ois sitten ruskea tai musta uros, riippuu mitä sieltä ulos putkahtaa ja jos nyt edes mulle suostuvat yhden antamaan. Mä en kestä tätä odotusta!

Pentukuume jyllää näyttävästi, mäkin jo mietin että minkä koiran ottaisin sit seuraavaksi koiraksi.. Teillä keillä on toinenkin koira niin minkäikäinen ensimmäinen koira oli kun hankitte kaverin?

Mä sitten peruin meidän pentukurssin kasvattajan pyynnöstä, sanoi että kurssille vasta sitten kun toinenkin rokotus saatu.. :/ Joten me mennään ens kuun puolessa välissä pentutoko-kurssille! ! Kivaa saada yhteistä puuhaa Mooseksen kanssa!

Ollaan nyt kolme viimeistä päivää käyty tutustumassa läheiseen koirapuistoon. Oon niin ylpeä mun Mossukasta kun se on ollu niin reipas ja uskaltanut leikkiä muiden kanssa! Eilen siellä oli toinen koiranpentu niin Mooses sai ikäistään leikkiseuraa.

Toi mitä Eepi käy läpi niin on varmaa jokaisen koiranomistajan pahin painajainen. Ootko koskaan laskenut että paljon sulla on yhteensä menny eläinlääkäri kuluihin rahaa? Ootko Taavin sisaruksista kuullut mitään, onko ne ollu ihan terveitä ?

Eldarwen, niin ihan labbariako olet ottamassa ? :)

^En oo laskenut, en uskalla Mä kuolisin varmaan sydäriin jos oikeesti konkreettisesti tietäisin paljonko mulla menee vuodessa koiran lääkärikuluihin tai paljonko on mennyt tässä viidessä vuodessa. Ekana vuonna laskin, oli jotain suunnilleen 1300-1500e muistaakseni. Silloin tutkittiin sitä haiman vajaatoimintaa ja verikokeet jo yksinään maksoi yli 300e kerta ja siihen päälle kaikki muut vuoden aikana käydyt ell-reissut. Mä en edes halua tietää paljonko vuoden aikana menee.. näkyyhän se lompakossa, että joudun sit itse kitkuttelee ja venyttää penniä, mutta minkäs teet. Taavin sisarukset on muuten olleet terveitä, mutta parilla on Taavin lisäksi todettu allergiaa, joten jalostussuunnitelmat tällä suvulla jäi tähän pentueeseen eikä sillä jatketa sukua yhtään enempää. Mutta esimerkiksi haiman vajaatoimintaa ei oo muilla, ei koko suvussa. Taavi on vaan tällanen maanantaikappale jolla on koko ajan kaikkee, minkäs sille voi. Rankkaa se on, mutta ei voi mitään.

Birdie: Juu, toinen labradorihan meillä ois tulossa, jos vaan nyt tärppäis. Ruskee tai musta poika, riippuu nyt mitä syntyy!
Ihan hirvee jännitys koko ajan että koska syntyy, mitä syntyy, tai mitä jos se kasvattaja ei muistakkaan/halua ilmottaa mulle kun ne syntyy, tai mitä vaan! Vihaan tätä jännitystä

Valinta oli hankala, niin paljon houkutteli berni ja jopa samojedi. Mutta sit berni kaatu terveystilanteeseen ja samojedi siihen että en usko että se pentu ois jaksanu Baileytä. Labradorin pennut on kuitenki itekin aika rajuja ja harvemmin herkkiä. En uskalla Baileyn kanssa ottaa koiraa joka ei oo "painijatyyppiä"

Sillon kun Bailey tuli meille niin mun vanhempi koira oli 7 vuotta. Ne nyt ei oo ikinä tullu toimeen kun vanhemmalla koiralla kyllä oikeesti vippaa päästä vähän. Meillä siitä nyt ei ongelmaa oo ollut kun mopsi jäi vanhemmille, mutta oishan se ollu kiva että ne ois tullu toimeen.

Nyt jos ja kun tää uus labradori tulee, niin tulis elokuussa ja Bailey täyttäis tammikuussa 2 vuotta.

Täälä ollaan kanssa suunniteltu toista koiraa vaikka tuo ensimmäinenkään ei ole edes 12 viikkoa vielä Tosin se on kyllä suunnitteilla muutaman vuoden päähän, mutta on kuitenkin. Ja ruskea uros labbis tänne meille!!

Mulla olis yks kysymys.. Meidän Lulu on alkanut tekemään "ilopissoja"... Aina kun tullaan avon kanssa kotio tai kun aamulla mä herään niin tulee ilopissat. Sama homma jos lenkillä tulee kiva koira niin se lirauttaa siihen tai jos mennää jollekin kylään tai kun tervehtii innoissaan jotain ihmistä.. Tätä ei kuitenkaan tapahdu ihan joka kerta ja välillä tulee ihan kynnenpään kokonen lammikko ja välillä sitten tuleekin kaikki, varsinkin jos on muutenkin ollut pissahätä.
Jostain (en muista mistä) luin et ilopissat olis alistumisen merkki..? En sit tie, onko se niikun hyvä sitten? Itellä kukaan koira ei ole aikaisemmin tehny, joten nyt en tie mitä pitäis tehä.. Että meneekö ihan ajan kanssa ohi kun kasvaa vai pitääkö ite alkaa reenaileen pois menoa. Ollaan avon kanssa yritetty ottaa aina rauhallisesti kun tullaan kotio, ettei aleta hirveesti koiraa höösäämään niin silloin ei ole tullut. Mut lenkillä hankalaa kun joku kiva koira tulee vastaan. Ja voikohan olla vaan et johtuu siitä kun on pentu vielä?
Onko mitään vinkkejä tai kokemuksia? Muilla labbiksilla tapana ollut tehdä näin, esim pentuna??

muoks! Mietin myös olisko mahdollista jos olisikin virtsatulehdus?!

Meillä ei oo ikinä ilopissailtu, mutta kaverin sakemanni teki sitä ja meni ohi heti kun kaveri tajusi, että kun ei heti huomioi (taas tää huomioimattomuus ) koiraa mitenkään heti kotiin tullessaan niin ilopissat loppui. Muistan kun kyseinen koira oli mulla joskus nuorena hoidossa niin aamulla ekana kun sain paljaan jalan alas sängystä niin tuli ilopissat jalalle, lämmin ja kostea hyvän huomenen toivotus Kaveri siis alkoi tervehtimään koiraa vasta kun oli itse ensin kotiutunut kunnolla, se ilopissasi aina silloin jos sitä moikkasi heti ovesta sisään tultua.
Virtsatieinfektio tietysti yksi mahdollisuus jos on yllättäen alkanut ja ei esim. pissaile aina tervehtiessä ja kiihtyessä. Ilopissat kuitenkin selkeesti tulee aina kun koira kiihtyy iloisesti. Jos yhtöön epäilyttää niin kannattaa käyttää näytillä, pissatulehdus voi olla tosi kivulias vaikkei koira sitä näyttäiskään.

Taavi on mun äidillä hoidossa ollut eilisestä asti ja mulla on supertylsää kun ei tuu tietenkään lähdettyä lenkillekään kun ei ole koiraa. Päivisin nyt onneksi on ohjelmaa nyt kun oon lomalla, mutta eilis ilta ja tää ilta on ollut tylsiä ilman koiraa.

Mä oon ollut kohta 2vk lomalla ja oon ihan huippu laiska ollut. Eihän tota niin paljon vielä voi lenkittääkään. Eipä oo tultuu käytyy missää tai tehtyy mitää erikoistakaan. Mitä nyt käyty kävelyillä ja koirapuistossa.

Kävin tänää ostaa Moosekselle ison pojan ruoka- ja juomakupit! Ja sit sellaisen söpön kaunotar ja kulkuri alustan siihen Hihhii!

Entäs Eepi, eikös sullakin ollu pentukuume? ;) Eikös oo ihan hullua että tässä mä kattelen australianpaimenkoiran pentueita vaikka mulla on toi yks pikkunen tässä .. No ei.. Ehk sit ku Mooses on kasvanu aikuiseksi. Toivottavasti jo vuoden päästä!!!! Sormet ristissä!

Ja hei mikä se sivu olikaan minne ne kuvat piti lataa että ne sai tänne laitettuu. Mä jo unohin :/..

^Niitä on monta vaihtoehtoa, mutta ite oon todennu tän parhaaks.

Kyllä mä oon toisesta koirasta haaveillu jo kauan, oon aina halunnu että ois kaks koiraa että ne vois sit keskenäänkin leikkiä. Kaikki ollu tähän asti mun toisen koiran hankitaa vastaan ja sanonu että oon hullu. Ei mulla oo mitää muita harrastuksia tai tollasia, niin en näe miks se on niin kauhea juttu. Tosin niin ne oli Baileytäkin vastaan. "Et tuu ikinä pärjäämään" jne. Pyh. Mitään ongelmia ei oo ollu!

Mooseksen kasvotki on jo "aikuistuneet" ei näytä niin pennulta enään :)


Uusi ruokailu alusta! Kuppi täytyy pitää sivussa että kuva näkyy!


Lay low


Mikään ei oo kivempaa kuin kuljettaa kenkiä ympäri kämppää ja nukkua niiden päällä , ja ne on aina ne mamin kengät mitkä löytyy parvekkeelta tai naaman alta.


"Lopeta se kuvaaminen"


"Uusi peti" taitoin vanhan petauspatjan ja laitoin pussiliinan sisään ja mun tyynyn mitä tykkää.. öhöm.. rynkyttää . Onko muilla pikkulabbareilla alkanu jo tämä aktiviteetti? Täällä se on joka iltaista. Hellät hetket tyynyn kanssa..

Juu, pentukuume on kova soittelinkin tossa yhden kasvattajan kanssa joku viikko sitten, syksyllä siltä tulis labbispentue ja pitäis nyt vielä lomalla yrittää sopia tapaaminen. Oon vaan niin laiskistunut lomalla että saa nähdä ehdinkö sopia yhtään mitään vai meneekö sit siihen kun työt alkaa. Kovasti haluttais jo Taaville pikkuveikkaa tai -siskoa. Tämäkin kasvattaja oli sitä mieltä, ettei se uroksaan olis poissuljettu vaihtoehto kun pennusta asti tulee vaikkei Taavi urosten kanssa tulekaan toimeen, eri asia tietty kun on meillä vauvasta asti. Saa nähdä nyt et saanko kerättyä rahat sit syksyyn mennessä, kaikki riippuu siitä miten terveenä Taavi on ja saankö säästöön mitään vai meneekö kaikki eläinlääkäriin. Mua niin ärsyttää just tämä kun on yksin ja omien rahojen varassa niin joutuu lykkäämään suunnitelmia jos Taavi sairastelee kun sitä ylimääräistä rahaa ei liikaa ole ja sen mitä saan aina säästöön niin melkein menee ell-kuluihin.
Kuume on jokatapauksessa kova ja mä luulen, että tällä kertaa se ei mene pois ennenkuin se pieni penneli täällä meillä tepsuttaa

Meillä on lähinnä niin päin, että mä itse jarruttelen, että pärjäänkö kahden labbiksen kanssa ja siks välillä vähän on-off-meininkiä tää pennun hankkiminen. Ulkopuoliset, eli kaverit ja mun äiti on lähinnä sillä mielellä, että koskas se nyt sit tulee ja joko, joko Ja jännää on se, että kun mä puhun pennusta ja sen hankinnasta niin äitikään ei sano mitään, mutta kun puhuin uuden marsun hankinnasta niin heti tuli kommentti, että ei sulla ole rahaa ja miten jaksat taas kolme marsua ja blaablaa. Eiköhän se koiran pentu oo kalliimpi ja vaivalloisempi.. äidit nyt taitaa olla tollasia.

Ja OT:nä, meille kotiutuu ens viikolla luovutusikäinen urosmarsu lauman jatkoksi. Marsut on olleet tosi hiljasia Keken poismenon jälkeen, joten ajattelin piristää niitä uudella tulokkaalla. Pieni helpotus siis pentukuumeeseen luvassa ensalkuun

Kokeiltiin tänään ampua starttipistoolilla Rellalle. Ensin vähän kauempaa, mutta kun ei reagoinut oikein mitenkään niin sitten ihan läheltä eikä se pelänny yhtään, hyppi vaan ympäriinsä kattomassa, että mikä sen äänen teki :) Kyllä tuosta vielä metsästyskoira tulee!

Hyvä Rella!

Ja onnea pennun hankkijoille ja sitä suunnitteleville!

Mulla on ollut pentukuume jo varmaan kolme vuotta! Ja Luna on siis sen viisi.

Mä oon hirveän suunnitelmallinen ihminen(loppujen lopuksi) isojen asioiden kanssa. Mä esimerkiksi suunnittelin jo lukio ikäisenä että minkä ikäisenä "on oltava" naimisissa ja milloin viimeistään se ensimmäinen lapsi jne. No hyvin on tähän mennessä suunnitelmat loksahtaneet paikoilleen.

Toisen koiran olisi voinut hankkia vaikka jo tosiaan kolme vuotta sitten, mutta ONNEKSI järki voitti tunteet. Luna ei missään tapauksessa ollut valmis koira vielä kaksi vuotiaana, oikeastaan tässä neljän viiden vuoden vaihteessa on oikeasti sellainen suhteellisen yhteiskuntakelvollinen, passeli harrastuskoira. Voin vaan kuvitella mitä olisi tullut jos olisin Lunan pahimpaan aikaan ottanut sen pennelin siihen pyörimään.

Toisaalta odottelin sitten liian pitkään ja jälkikasvua alkoikin sitten ihmisenmuodossa tulemaan ja pentu+pieni lapsi, ei hyvä yhdistelmä, minulle siis, joillekin toki toimii.

Ja nyt olen haalinut Lunallekin jo pari harrastusta + omat aerobicit päälle niin ei riittäisi viikossa iltoja/tunteja enää lapseen ja omien ja jo olemassa olevan koiran harrastuksiin + tietysti miehen menot päälle! Joten ei vain riittäisi tarpeeksi aikaa toiselle koiralle joten ei olisi reilua sellaista nyt hankkia... saatika kun ollaan vielälähitulevaisuuteen suunniteltu se toinenkin lapsukainen niin kyllä se koiran otto meillä siirtyy sinne AINAKIN 3-4 vuoden päähän.
Oikeastaan sitten kun Luna rupeaa jäämään "eläkkeelle" harrastuksistaan niin voisi siihen rinnalle ottaa kasvamaan sen toisen harrastuskaverin.

Näin se elämä kuljettaa täällä "kaiken olen valmiiksi suunnitellut"-kodissa!

Siksi onki jännää miten nopealla tempolla Luna aikoineen meille tuli. Ekaksi piti ottaa koira vasta kesälomiksi, mutta eräänä synkkänä maaliskuun iltana päätettiin että nyt se koira tänne ja heti. Tyhmää ja onneksi kävi toisaalta hyvä tuuri että löysimme kuitenkin asiansa osaavan kasvattajan joka sitten itse tiesi kertoa pennuista ja ylipäänsä rodusta... Vaikka labbis sinänsä tuttu rotuna olikin. En minä mitään terveystuloksia osannut katsoa jne.
No sitten varasimme sieltä narttupennun ja soitosta siis sen 2 kk eteenpäin meillä tepsutteli se oma hauvavauva!
Jälkikäteen rupesinkin sitten ottamaan selvää terveysjutuista jne. siis ennen luovutusta jo niin kaikki kun vaikutti edelleen hyvältä niin Luna sitten meille tuli.

Seuraavan kanssa sitten kyllä tutkitaan ennen kuin hutkitaan!

Tässä tällainen Juhannus romaani teille rakkaat labukan omistajat!