Koirat.com

^Hyvä että joku on tollanen harkitseva ja suunnitteleva, mäkin oon luullu olevani, mutta loppujen lopuks teenkin asioita aika lailla spontaanisti ja tunteiden mukaan. Oon kyllä sellainen järkeilijä ja ton pennun hankinnan suhteen on ollut pakkokin järkeillä kun ei Taavikaan oo aiemmin ollut valmis toiseen koiraan saati sit minä kun Taavi on ollut niin vilkas nuorena. Eli sama kuin Lunaticilla että Taavi on vasta nyt rauhoittunut ja ns. yhteiskuntakelpoinen koira, ehkä viimesen parin vuoden sisään tapahtunut huima muutos.
Onneks mä en oo suunnitellukaan asioita elämässäni kauheen tarkkaan.. vois olla vähän paniikki kun ei oo miestäkään vielä löytynyt jonka kanssa haluais jakaa loppuelämän saati sit lapsia
Ehkä sit vanhainkodissa löytyy se elämän rakkaus, kai sielläkin voi naimisiin mennä

Taavi on vieläkin mun äidin luona, jotenkin orpoa. Kävin tänään siellä ja Taavi oli tietysti iloinen kun näki mut ja ois lähteny mun mukaankin kotiin. Mutta jäi tietysti myös mielellään kun on tuttu paikka. Sillä vaan jotenkin toi kiintymys muhun paistaa läpi siloin kun ollaan yhdessä vieraassa paikassa tai just näin, että on pitkään hoidossa, yleensä kun äidiltäkin sen haen hoidosta niin eka päivä sen jälkeen menee suunnilleen mun kainalossa maatessa. Kai se tankkaa sen läheisyyden takaisin minkä on multa menettänyt niiden päivien aikana, tai sit se kuvittelee estävänsä sillä etten jätä sitä enää mihinkään

Meillä on nyt sitten pissatulehdus uusinut, tottakai näin juhannuksena Lähetään kohta viemään näytettä eläinlääkäriin, onneksi saatiin kiinni ja onneksi ottavat vastaan. Tänään aamulla tosin Thelma ei yrittänyt ollenkaan pissiä kuin kerran ulos, eikä punnaillutkaan enää, mut eilen oli niin vaikean näköistä ja pissata yritti varmaan 10 kertaa yhden lenkin aikana illalla. Yölläkin oli tullut pissat, mitä ei oikeastaan oo enää tehnyt hetkeen. Joten kyllä se nyt taitaa olla parempi viedä se näyte.

Meillä alkaa 6.7. ensimmäinen toko-kurssi :) Odotan niin innolla jo! Ja 1.8. alkaa Jäljestyksen alkeet-kurssi, sanoivat että ihan hyvin voi jo tulla pennun kanssa (Thelma on tuolloin 5kk) :) Se käyttää nyt jo nenua niin mielellään, ettei oo tosikaan. Heittelen tahallani aina piiloon tennispalloa, niin sitten se sitä etsii niin että kuono vain käy :-) Ja n. 95% se tuo pallon/kepin/lelun aina takaisin, kun sen heittää.

Tuo sairastelu on kyllä kurjaa, mua harmittaa jo nää pissatulehdukset niin että huhhuh, joten voin vaan kuvitella millaista on koko ajan käyttää eläinlääkärissä ja maksaa siitä maltaita. :/ ot: Mullakin on ollut marsuja pari vuotta sitten, jouduin antaan ne pois kun muutettiin avokin kans yhteen ja se oli niille tosi pahasti allergia. Ensin oli kaksi, ja kun toinen kuoli, otin yhden lisää ja sitten adoptoin vielä mun siskon mawsut :) ne on niin ihania otuksia, harmi kun niitä ei voi enää ottaa.

Minkä ikäinen tuo Mooses on? Nukkuukin samalla lailla kuin Thelma ;)

Eepi: juu ei se liika suunnittelu todellakaan ole aina hyvästä. Mulla nyt sattui olemaan se poikaystävä silloin lukiossa jolloin suunnitelmia tein ja saman henkilön kanssa siis nyt naimisissa ja jaetaan vanhemmuus. Mutta kaikkea olisi voinut käydä ja sitä olisikin varmaan ollut paniikissa kun kaikki suunnitelmat meni mönkään...
Että hyvät ja HUONOT puolensa tuossa ennalta suunnittelussa.

Luna on nyt pari päivää saanut rellestää "siskonsa" Chican kanssa tuossa pihalla, on siis naapuriemme Pinseri, ja kyllä on koiruus väsynyt ollutkin. Viime yönä ei edes tullut ylös meidän kanssa nukkumaan kun oli sammunut sohvalle.
Huomenna sitten agitreenit ja maanantaina heti vepeilyä...

Lunatic musta se on ihailtavaa että joku suunittelee noin tarkasti ja ajattelee sitä koiran ottamista myös koiran kannalta, että riittääkö sille aika. Ite otin koiran tosi spontaanisti, mutta olihan mulla loma, kuitenki aikaa riittää ja haukkuu on aina halunnut. Lunatic kuinka vanha Luna oli kun sun poika syntyi? Minkälainen suhde sun pojalla ja koiralla on?

Nannna Mooses on nyt 15vk vanha. Oon niin kateellinen kun sun koira jo noutaa! Kai se on mun ikuinen haave että rannalla heitän keppiä koiralle tai palloa puistossa. Tota koiraa ei vois vähempää kiinnostaa toi noutaminen, ainakaan vielä. Aloin harjoittelee sitä pari päivää sit mut jotenkin niin epätoivoista se oli että päätin jättää sen myöhemmäksi. Nyt haaveilen koiratemppu kirjasta. Oon yrittänyt netistä ettiä jotain hyvää.

Mä oon nyt miettinyt että mitä muuta kuin tokoa harjoitellaan ton kanssa. Toi on sellainen enegia pakkaus että! Agiliito ei ole vielä ajan kohtaista. Toi jäljestys vois olla kiva. Kun toi tosiaan on aina nokka maassa tuolla pihalla. Onko siihen joku ikäraja? Missä päin sä Nannna asut?

Silloin kun kävin juttelee Mooseksen kasvattajan kanssa ensimmäistä kertaa se sanoi että labradorinnoutaja ei kiinny omistajaansa ja että ne ovat kaikkien kavereita. Olin tosi pettynyt koska tietenki haluaisin että mä olisin sille koiralle yhtä tärkeä kuin se mulle. Mun mielestä se koira on kiintynyt meidän perheeseen ja mua se kotona aina seuraa. Onko teidän koira kiintynyt teihin ?

Luna oli pojan syntyessä muutamaa kuukautta vajaa 4 vuotta.
Ja suhteesta kertoo ehkä kuvat enemmän kuin kertomukset:



Eli Luna on aika lungi täällä kotona ja ennen lastakin ja antaa pojan halia ja silittää sitä mielin määrin. Tuossa alimmassa kuvassa Luna itse meni tuohon pojan viereen makaamaan.
Eli ei siis ongelmia sen suhteen, nuorempana tietysti asia olisi voinut olla toinen, vaikka sei silloinkaan varmasti olisi tahalleen vahinkoa aiheuttanut mutta tietysti nuoruuden innolla olisi enemään ehkä mukaustellut mukulaa kumoon. Kyllä näitä käy nytkin mutta oikeastaan vaan silloin kun meille joku tulee ja en kerkä Lunaa käskyttämään pois eteisestä, jonne poika ja koira kummatkin ekana änkeävät kun meille joku tulee.
Kyllä niistä ihan kaverit on tulleet ja ikiliikkuja on pihallakin valmis kun poika heittää palloa/lelua ja Luna hakee.

Taas pitkästä aikaa ehtii tulla kirjoittamaankin palstan lukemisen ohessa.

Ihania kuvia Lunatic Poika ja Luna on selkeästi ystävykset.

Ja Eldarwenille onnittelut uuden pennun hankintapäätöksen johdosta!

Me käytiin tosiaan viikko sitten perjantaina rokotuksilla ja eihän se menny ihan niinku Strömsössä.. Lääkäri oli vissiin aika vasta aloittanut työssään ja oli hirmu varovainen kun tutki Reinoa, tai siis yritti tutkia..
Mies piteli sitä siinä pöydällä paikallaan aivan hiessä ja Reino vaan yritti hädissään/kapinamielessään tikata sitä lekuritätiä. Sanottiin sille kyllä kun Reino pöydälle nostettiin että on sitten kova puremaan. Sai se Reinon sitten tutkittua, kun mies sen sai lopulta pöydällä väkisin rauhoitettua. Mutta kaiken jälkeen lääkäritätillä oli haava kädessä. Pikkusen hävetti. Tuumas vaan Reinolle, että kylläpäs puretkin kovaa. Rokotus saatiin laitettua ja korvat tutkittua, kun niistä sanoin. Toinen korva punoitti vähän, niin aloitettiin Canofite-kuuri. Nyt on tullut vähemmän likaa korviin ja toivottavasti menee tällä ohi.
Mua vaan ihmetytti tuo lääkäri, kun oli jotenkin niin kovin varovainen. Näytti oikeesti siltä, että pelkää koskea koiraan. Oon tottunu siihen, että lääkäri osaa käsitellä eläimiä niiden vaatimalla kovuudella yms. Kai se siitä, kun tuokin lekuri saa kokemusta lisää. On kuulemma jonain kesäloma-tuuraajana tuolla asemalla, missä ajateltiin alkaa vakiona käymään.
Varattiin jo samantien 4 viikon päähän se seuraava rokotusaika. Voipi olla, ettei sama naisihminen ota meijän luupäätä uudelleen käsiteltäväksi..

Eilen käytiin metsässä kävelyllä ja mm. naavan peittämä kanto oli erittäin jännittävä ilmestys. Sitä piti siis haukkua hetki.

Tuo on nyt kyllä tullu todettua jo miehenkin toimesta kovapäiseks koiraks.. Yhtenä iltana taisteli sen kanssa varmaan 5 minuuttia, ennenku Reino luovutti ja rauhottu.
Muuten Reino on aivan mahtava pakkaus, lukuunottamatta noita asiaankuuluvia kovapäisyys-kohtauksia.
Uusi temppukin ollaan jo melkein opittu. Pum sanasta menee makuulta kyljelleen.
Keskiviikkona alkaa pentukurssi ja mun fiilikset on väliltä intopinkee-pelonsekainen. Toivottavasti osaa käyttäytyä siellä ees jotenkuten. Rino-veli on tulossa samalle pentukurssille.

Mukavaa Juhannuksen jatkoa kaikille!

Mirle: niin siis ei meille ole vielä tulossa pentua mutta toki päätös siitä on tehty että sitten joskus...

Reino 11 viikkoa

Reino ottaa chillisti takapihalla

Tää on jo vanha kuva, mutta pakko laittaa. Voiko koirastaan saada otettua näin hömpän näköisen kuvan? (Mun yks lempparikuva )

Mä kävin ensin yhdessä serkun suosittelemassa eläinlääkärissä täällä keravalla, mutta se paikka oli täynnä nuoria naisia keille tuotti vaikeuksia laittaa se tippa koiralle, jouduttiin olemaan siellä 1,5h, kun ne siel juos varmaan 3eri henkilöä laittaa sitä tippaa... Suositteli meille RC:n kultaisennoutajan nappulaa... Siihen paikkaan ei astuta enään koskaan.

Kavereilta sitten kyselin niin suositteli sellaista vanhempaa miestä kuka pitää vastaanottoa kotona. Siellä käytiin laittaa rokotus ja mies oli asiansa osaava, varmoin ottein käsitteli koiraa ja antoi hyviä neuvoja. Koska piti vastaanottoa kotona niin hinnatkin oli paljon halvemmat. Vaikka onkin toisella paikkakunnalla niin käydään siellä vastaisuudessa.

Ihania kuvia Lunaticilla ja Mirlellä. Ai Reino pääsee pentukurssille! Mä oon niiiiiiin kateellinen! Kerro sitte miten meni! Ootteko viel koirapuistossa käyny?

Meillä nöäykkiminen on melkeenpä loppunut, välillä kun innostuu niin sit sit saattaa alkaa murisee ja näykkimään, mut sit pitää vaan mennä pois ja komentaa. Vieraita tää kyl näykkii. On jotkut vähän nyrpeitä et miks s on niin innokas ja riehuu ja hyppii.. Pentuhan se vielä on. Mua niin ärsyttää kun ihmiset sanoo mulle että labradori on helppo koira ja et sitä on helppo kouluttaa. Ihan kuin en olisi muka kouluttanut mun koiraa olleskaan.

Ei se näykkiminen varmaan lopu ikinä, älkää huoliko

Meillä on täällä ensi viikon hoidossa kaverin labbisuros, reilu 2-vuotias muotivärinen kakkapökäle. Ihan kiva koira se on; osaa olla yksin, on rauhallinen sisällä kun vertaa tohon flätinperkeleeseen, on ihan ystävällinen ja muutenkin suht helppo käsitellä. Ainoa mikä siinä on vikana on vahtiminen (korostuu näin omakotitalossa kun saavat koirat rellestää omalla pihalla) sekä kilarit. Joskus koiran silmissä vaan välähtää ja se alkaa riehua eli haukkua, hyppiä ja purra käsiä/jalkoja/vaatteita. Ei se siis pahasti pure, lähinnä näykkii, mutta ei oo kivaa kun vaatteisiin tulee reikiä!

Mutta on kyllä tosi kiva että jätkä on täällä kylässä, saa vähän helpommin tota omaa Eeperttiäkin väsytettyä :) Kuvia voin laittaa värisuorasta kultsu-muotilabbis-flätti kunhan niitä saan otettua. Hauskaa kun täällä on lattia täynnä taljoja, on pojat aika väsyneitä juhannuksenviettotelttailuretken jäljiltä

//Niin ja Birdie, älä huoli! Kaikki labukat on mun kokemusten mukaan pentuina/junnuina ihan kamalia riekkujia - paitsi ne käyttölinjaiset tyttökoirat Tämä hoidokkikin on jo paljon paremmalla mallilla noiden kilariensa suhteen. Pari vuotta sitten niitä tuli joka päivä, nyt enää kerran viikossa tai kahdessa kuukaudessa, riippuu vähän kuka on koiran kanssa tekemisissä ;)

Näin aikuisen labradorin kokemuksella voin kertoa, että labradori ON helppo kouluttaa ja nopea oppimaan.. sit joskus eli aikuisena
Meillä ainakin nuorena oli se ongelma, että vaikka asioita osasi, niin se nuoren koiran touhotus ja hirvee hössötys vei kaiken energian siltä koiralta eikä malttanut keskittyä mihinkään muuhun kunnolla. Ihan huima ero oli siinä kun alle vuotiaana oltiin pentukurssilla ja siinä kun 2-vuotiaana käytiin muistaakseni kilpailmeaan tähtäävät kurssi. Ihan eri tasoa koiran keskittyminen, uusien asioiden oppiminen ja niiden asioiden käyttäminen. Itseasiassa tästä ei oo kauaa kun elänlääkärin odotushuoneessa luin jotain lehteä missä puhuttiin opaskoirista ja nimenomaan labbiksista. Siinä just kanssa sanottiin, että labbiksen aktiivinen ja intensiivinen koulutus kannattaa aloittaa vasta pari vuotiaana just sen ylenpalttisen hössötyksen takia. Siis toki perusasioita voi opettaa jo aiemminkin, mutta siinä just korostettiin sitä, että yleisesti ottaen labbisten luonne on sellanen, ettei kannata suhtautua kauheen tosissaan jos ei tunnu menevän jakeluun asiat nuorempana. Tätä lukiessa mä vaan itse nyökyttelin ja tunnistin kyllä selkeesti oman koirani tekstistä. Seuraavan kanssa tiedän suhtautua vähän normaalimmin siihen että se hössötys vaan ottaa vallan siitä nuoresta labbiksesta ja se järki kasvaa päähän oikeesti joskus, vaikka ensin ei siltä näytä.
Mulle sanoi joskus jossain koulutuskentällä ohjaaja, että sulla on siinä nuori ja lupaava energinen labradorinnoutaja kunhan vaan osaat kanavoida sen energian oikein. No, enpä vissiin osannut kun se koira kanavoi sen itse kaikkeen muuhun kuin siihen mihin ois pitänyt

Tämä ihan lohdutuksen sanana teille ekan labbiksen omistajille, jotka välillä painitte epätoivoissanne niissä pentu-ajan ongelmissa. Kyllä siitä koira tulee, voin kertoa, ihan kokemuksen äänellä. Ja kuten sanottu, Taavi ei ole ollut mikään helppo pentu ja nuori koira, joten en puhu tosiaankaan minkään helpom koiran kasvattamisesta. Eli jos yhtään joku saa voimia mun kokemuksista niin hyvä niin. Itse ainakin oisin just kaivannu niitä vinkkejä enemmän ja niitä hyviä tarinoita, välillä tuntui siltä, että jos mä saan sen pennun vuoden ikään asti pysymään hengissä ilman että multa on lähtenyt tukka päästä tai oon hullujen huoneella niin ollaan voiton puolella. Nyt se samainen koira on 5v ja tukka on edelleen mulla päässä enkä oo sinne hullujen huoneellekaan vielä joutunut. Ja aika todellakin kultaa muistot .. mä vielä kaiken sen jälkeen haaveilen toisesta samanlaisesta, mutta hyvä puoli on se, että toista yhtä kamalaa pentua vaan voi olla, se ei ole mitenkään mahdollista!

Ikää nyt ei ihan vielä oo se 2 vuotta, että kai meillä vielä toivoa on! Keskittyä jaksaa ehkä sen 10 sekuntia, jos tarjolla on jotain tooodella hyvää. Muuten ei kyllä kiinnosta sitten ollenkaan.

Näykkinyt ei oo ku pentuna, nykyään ei ollenkaan. Enkä oo ikinä enkä mitenkään sitä kieltäny tai torunu siitä. Ottanu vaan kädet pois esiltä jos on koittanu käydä niihin kiinni esim. Että ei kannata kaikkea toivoa heittää kaivoon.

Meillä on sellanen käsky kun "odota" joka toimii todella monessa paikassa. Jos haluun mennä ulos mutta koira ei saa tulla, sanon odota ja koira ei tule ovesta ulos. Myöskään ruokaa ei saa ottaa ennen kuin oon sanonu "odota" ja lopuksi "saa ottaa". Oon huomannut että myös rauhottumiseen tuo "odota" käy. Koira rauhottuu heti ja istuu alas. Monikäyttönen käsky

Tässä onkin juhannuskuva Baileystä. Odota-käsky juuri menossa ennen kuin saa herkkuun iskeä kiinni.

Haha Iiihana Bailey. Näyttää niin vakavalta!

Miten näillä labbareilla on niin ihanan syötävät nenut! Ja lörppähuulet..

Niin Eepi siis joo tarkoitin sitä että tuntuu siltä että labbari luokitellaan "helpoksi koiraksi" ja että sen pitäisi olla automaattisesti unelma koira, että mun ei tarvitsisi nähdä yhtään työtä. Ja tosiaan fiksuja koiria! Vähän huono keskittyminen mut nopeesti tää pikkuinen oppii.

eepi78 kirjoitti:

Näin aikuisen labradorin kokemuksella voin kertoa, että labradori ON helppo kouluttaa ja nopea oppimaan.. sit joskus eli aikuisena

Minun Rella on tosin 11kk ja naurettavan helppo kouluttaa, jos sen saa joskus jostaki innostumaan. :DD

Tänään näyttelyssä tuli EH, tuomari sanoi, että sitten ko Rella on kehittyneempi, niin se saa erinomaisen. Eli sitten ko sen pentukarva (!?!?!) on vaihtunu aikuiskarvaan, sen pää on leventyny ja koko koira muutenki massavampi. :--D Jännä arvostelu, mutta mikäs siinä. Näin tällä kertaa.

Lörppähuulet on kyllä niin <3 Välillä jää rullalle Thelman toinen huuli, kun se jääkin suun sisään silleen hassusti 8)

Me asutaan Birdie Helsingissä. Jäljestyksen alkeet järjestetään Vantaalla, jossain hallissa, järjestäjänä oli Koirakeidas. Oon myös kuullut että mm. Heiluva Häntä järjestää Jäljestyksen alkeita. :)

Meilläkin on tuo näykkiminen kyllä jäänyt, eilen oli iltalenkillä (taas) noita känniääliöitä joka puolella, ja ne sit tietysti kaikki tunkee koiraa silittämään, vaikka oon koittanut päästä eroon noista ihmisten hihnamoikkailuista. Sithän ne lepertelee ja innostaa tota pentua ihan sikana, ja se hyppii ja näykkii, ja kun mä sanon ei, ne sanoo että "Ei se mua haittaa!!" Huoh. Niinpä niin... Just tän takia emme siis ikinä ihmisiä lenkillä moikkailekaan :P

Thelma oppii kyllä tosi nopeesti asiat, ja mun mielestä sillä on ihan ok kärsivällisyyskin (tosin silloin kun pitäs odottaa lupaa mennä moikkaamaan muita koiria, niin ei meinaa hermot kestää). Kierimistä oon koittanut opettaa tosi laihoin tuloksin :D Ehkä siellä tokossa saadaan sitten hyviä neuvoja :p

Oli tosiaan aika mystinen eläinlääkärireissu eilen. Virtsan ph oli 6 eikä näkynyt pikatestissä mitään bakteereita, proteiinit ja valkkarit oli miinuksella. Ell antoi nyt varmuuden vuoksi Synuloxin reseptin jos alkaa oireilla ja huomenna saa sitten soittaa viljelytuloksista. Että joo, voiko tosiaan olla 1-2 päivän pissatulehdus joka menee ohi. Annoin kyllä c-vitskua mutta että tosiaan silläkös se olis sit hoitunut... Outoa.

Niin ja muoks, ei kai tuohon Jäljestykseen ole mitään ikärajaa. Varmaan rokotukset pitää olla kunnossa, mutta sanoivat että oikein sopivaa puuhaa on pennullekin. :)

Joo, yleisesti ottaenhan ihmiset luulee, että labbis on todella kiltti ja rauhallinen (huom, paino sanalla rauhallinen) kotikoira ja tyyliin osaa kaiken jo valmiiks. Sit ihmetellään että miks se riekkuu hepuleissaan pitkin pihaa (ja nyt en siis puhu kenestäkään täällä vaan niistä jotka näitä stereotypioita viljelee tuolla koirapuistoissa ja muualla), tuhoaa, on häslä ja se vetää. Kas kun labbiskaan ei ole valmiiksi koulutettu Ja just toi vetäminen on sellanen juttu että ihmiset tosissaan luulee, että labbis on vaan sellanen lyllertäjä joka löntystää vieressä tai perässä. Monesti on mulle tultu kuonopannasta sanomaan, että miks sillä on tollainen, eiks toi oo kiltti rotu eikä vedä. Daa! Labbis on monien mielestä sellainen sohvakoriste joka ei aktivoidu eikä innostu mistään ja on tosi laiska koira. Vaikka kaikki labbiksen omistajat ja rotua vähänkin tuntevat tietää, että totuus on ihan toinen. Eikä kuulemma oo ihan yks eikä kaks kertaa kun pentuja kysellään suoraan lapsen koiraksi, että eikö tää oo se rotu kun tulee toimeen lasten kanssa niin lapselle aateltiin. Joo, sellanen 8-12 vuotias lapsihan ulkoiluttaakin tollasen 35-kiloisen vuotiaan nuoren labbiksen ihan ilman vaaratekijöitä. Vaikka ois miten hyvin koulutettu niin sitä riskiä en ikinä itse ottais.

Myönnän että mullakin oli ennen sellanen kuva että labradorit/kultasetnoutajat ja muut on tosi rauhallisia ja sellasia et just ja just jaksaa kävellä ruokakupille. En ees harkinnu eka lapukkaa itelleni ku aattelin että ne ois sellasia tylsiä löllyköitä. Mut sit yks kaunis kesäpäivä näin sellasen ruskeen vihreäsilmäsen lapukanpennun pihalla ja olin täysin myyty. Ja nyt voin kyllä sanoa että mun koira ei kyllä laiskaa, rauhallista, helposti koulutettavaa koiraa ole nähnytkään.

Voin kuvitella jos joku lapsi koittais tällästä taluttaa.. Vaikka yleensä tuleekin nätisti vieressä niin välillä syöksyy johonkin jos joku haju tulee nenään. Täähän kisko mua mahaliukua hihnan perässä jo pentukurssilla kun näki toisen koiran..

Ainiin, aiemmin kerroin siitä kun Bailey aina tykkää uida meidän suihkulähteessä. Tässä vähän lisää kesäisiä terveisiä Baileyltä

Mä en oo itse lentänyt kuin kerran Taavin perässä talvella kun ampas lapsen perään joka laski pulkalla mäkeä, minä ketarat ojossa mäessä ja Taavi ihmeissään että mihin se mamma katos Lähellä on kyllä ollut moniakin tilanteita, se kun nuorempana varsinkin saattoi yhtäkkiä ampaista johonkin ilman varoituksia. Nykyään onneks jo harvemmin on niitä tilanteita, mutta edelleen saattaa esim. hajun perään ampaista niin että välillä on käsi melkein mennyt sijoiltaan. Sen takia mä en ikimaailmassa pystyis antamaan yhdellekään lapselle tuota ulkoilutettavaksi. Voimaa sillä on kuin pienessä kylässä vaikka onkin suhteellisen hoikka muuten.
Täytyy itsekin myöntää, että luulin mäkin, että labbis ois suhteellisen helposti koulutettava rotu joka on helppo näin ekana koirana opettaa hihnassa kulkemiseen yms, toisin kävi. Mä sain omilla taidoillani aikaan remmirähjän pellen joka kiskoi varmaan ekat kaks vuotta hihnassa kuin höyryveturi. Onneksi kuitenkin labbis on sopeutuvainen koira ja ne virheetkin on paikattavissa pitkäjänteisellä työllä. Ja kiitos sille ihmiselle, kuka ikinä onkaan joka mulle aikoinaan ehdotti kuonopantaa rähinöiden pois opettelussa. Siitä oli suuri apu sekä koiran että mun kannalta. Lenkkeilystä oli tullut jo suuri peikko mulle, välttelin ohituksia ja lenkkeilyä kun pelkäsin rähinöitä. Kuonopannan avulla saatiin ensin lenkkien rentous takaisin ja pidemmällä työllä sit rähinätkin pois. Siis ihan koiran helpommalla hallittavuudella ettei joku nyt kuvittele, että kuonopanta itsessään on joku taikakeino.

Joo labbiksen perusolemushan on löhötä sohvalla ja olla läskilörpykkä joka juuri ja juuri jaksaa juosta sen lapsen perässä pihalla pari askelta...

Juuri äsken treeneissä ollessa mulle tuli eräs nainen ihastelemaan Lunan menoa kentällä ja sanoi ettei labbiksesta uskoisi ja kun se on noin hienossa kunnossakin(eli ilmeisesti laihassa kunnossa hänen tapaamiinsa yksilöihin nähden).
Kyllä se mieltä lämmittää saada jonkun näkemys stereotyypisestä labbiksesta muuttumaan!

Siksipä mun korvaan(no silmiin) särähti tuo Rellan näyttely arvostelu, että pitäisi olla massakkaampi... niin sen tietää sitten mitä se tuomari siis kaipaili lisää, sitä "massaa".
Tai voihan olla että juuri tämä tuomari tarkoitti sitten juuri sitä lihasmassaa mutta mutta...

Tässäpä muutama kuva Lakun mökkijuhannuksesta :) koirakaverin kanssa jaksoi riehua koko viikonlopun, nyt onkin sitten ihan poikki koko koira.