Koirat.com

Mäkin lueskelin noiden soturipentujen tarinan. Voimakas elämänhalu niillä on! Ihanat pojat!

Jaahas, laitetaas meidänkin kuulumisia pikaiseen.

Tässä kuvia Mahtin ja Mervin pennuista. Kuvissa ikää 2vkoa ja 2vrk. 2 tyttöä ja 4 poikaa
Mahtin ja Mervin pennut

Ja iloisia uutisia tuli myös viimeiseltä tyttöystävältä. Ultrassa oli näkynyt 4 pentua, joten toivottavasti kaikki pysyvät mukana loppuun asti :) Heinäkuun loppupuolella siis odottelemme uusia pentusia.

Ensimmäinen ulkomaan näyttelyreissukin alkaa jo ihan kohtsillään lähestyä. Saas nähdä kuinka siellä sitten sujuu..

Oosa kävi viime viikolla vasta-aine testissä ja huomenna pitää varmaan soitella tuloksista, josko neiti pääsee synnyinmaahansa turisteilemaan ja toivottavasti myös siskoa ja kasvattajia tapaamaan.

Khihi, meidän Piia on kyllä ilmiselvästi äitinsä tyttö, koirien kopassa ollut tyyny on myös kokenut ankaran suolistuksen ja siitä ei ole jäljellä kuin riekaleita ja vanukasa. En kyllä anna uutta tyynyä kun ovat tuommoisia porsaita! :D

Noin muuten meillä on perusmeininkiä, Elvi on juoksussa ja yllätti mut iloisesti kushaisemalla mun peittoon oikein kunnon lammikon tuossa yksi ilta, Piia taas on kunnostautunut roskiksen penkomisessa. Nylkytyssessiot ovat jokailtaisia, poloiset polkevat toisiaan kun eivät muutakaan saa.

Mulla alkaa perjantaina kesäloma, sitten on taas kunnolla aikaa hengailla koirienkin kanssa. Ja Klatjofsin pikku soturipoikia voisin tulla katsomaan jossain vaiheessa, jos sopii? :)

Mahti: Minnekäs te nyt sitten suuntaatte tuon ulkomaan näyttelyreissun...? Ruotsiin...? Olittekos te menossa jossain vaiheessa myös Baltian maihin? Niin...ja onnea Mahtin ja Mervin pennuista vielä tätäkin kautta! Ja toivottavasti viimeisimmän tyttöystävän odotus sujuu hyvin!

Mulla ei ole Bonon varalle nyt mitään suunnitelmia. Hivenen mietin, josko ilmoittaisi sen muuten vaan yhteen ryhmikseen elokuun alkuun. Kyseisellä viikolla mulla on 30. rv menossa, joten en tiedä, onko musta kuinka esittämään Bonoa. Sit olis se vesiriistakoekin. Siihen vaan ei olle yhtään treenattu. Voi olla, että tältä vuodelta jää vesiriistakokeet käymättä. Josko ensi vuonna yrittäisi uudelleen. Yrittäisi saada tänä syksynä pari harjoituslintuakin jemmaan.

Susku, nyt ensin reilun parin viikon päästä lähdetään Viroon ja Latviaan ja sitten Elokuun toka viikonloppu Ruotsiin. Katotaan kuin käy...
Mä kanssa aattelin et oliskohan nuo näyttelyt sitte tältä vuodelta tossa, kun noitten nuorten kanssa on vielä nyt kaks viikonloppua edessä, mutta voihan se olla et johonkin tulee syksyllä mentyä. Ja loppuvuodesta sitten pitää jotain ulkomaanreissuja taas ruveta CACIBi jahdin merkeissä suunnitella.. Hullua hommaa tämä :)

Mieskin mulle manaa Suomen näyttelyissä käyntejä. Ohimennen olen maininnut, että voisi jossain vaiheessa ulkomaillekin lähteä. Ei ollut kovinkaan iloinen ilme miehellä. Kyllä mä vielä joskus Bonon kanssa lähden esim. Viroon, jos vaan saan jonkun mun kanssa matkaan. Bonollakin kun kerran on Suomesta CACIB, niin olisi kiva yrittää saada se ulkomaan CACIBikin ja miksipäs ei sitä Viron sertiäkin voisi samalla koittaa metsästää.

Susku, sinne vaan ulkomaille se CACIBi hakemaan. Meillä on kaiketi toi mies jo luovuttanut, eikä juurikaan kommentoi mun näyttelyreissuihin. Tosin sillehän ne onkin kivoja vapaapäiviä, kun mulla yleensä poitsu ja koirista puolet mukana, niin se voi rauhassa kotona puuhastella omia juttujaan.

Huh, kyllä sitä tuntuu jokanäköistä hullua olevan liikenteessä. Eilen tuli puhelu Mahtin viimeiseltä Manta tyttöystävän omistajalta. Manta oli varastettu autosta. Omistaja oli käynyt tosi vilkkaan liikenneaseman pankkiautomaatilla ja kaupassa. Ollut pois max 10 min ja sinä aikana oli koira hävinnyt. Ikkunan oli tietysti jättänyt auki ja sitä kautta sitten oli kai ovi avattu ja koira otettu. Onnellinen loppu kuitenkin, kun koira oli löytynyt reilun 10km päästä tolppaan sidottuna hyvä kuntoisena. Ei kerinnyt onneksi edes kauaa olla kadoksissa.
Liikenneaseman parkkiksella on videovalvonta, mutta luonnollisesti auto oli ollut juuri katve alueella. Toivottavasti kuitenkin tekijä kiinni saataisiin.
Mutta näköjään sitä ei kyllä uskalla koiriakaan mihinkään jättää yksin. Meidän koirat ovat ainakin niin seurallisia, että lähtevät kenen tahansa matkaan.

^Olipahan tarina, onneksi päättyi onnellisesti..
Juuri tosta syystä mulla on koirat veräjän takana ja veräjässä LUKOT. En usko että kukaan täysjärkinen yrittäs varastaa tota sakua, kun se puolustaa autoa vierailta (nyt pentuna vois vielä mennäkin jonkun vieraan matkaan, mutta ei taatusti enää aikuisena), mutta just nää nakit on niin pirun ihmisrakkaita ja vieraskoreita et ne lähtee kenen vaan matkaan. Tosin jos Veetin yrittää väkipakolla ja uhkaavasti viedä niin sit ei kyl tuu onnistumaan, sil on sen verta tota puolustusviettiä, mut Helga lähtis sellasessakin tilanteessa, alistus vaan..

On kyllä sitä turvallisempi olo jättää koirat autoon julkisella paikalla mitä isommaks tuo saku kasvaa. Siinä saa kyllä aika pölvästi olla jos ton vartioinnista välittämättä jatkaa lähestymistä. Tosin kyllä silti aina ne lukot tulee siinä autossa olemaan. Ja jos ikinä jätän ikkunoita auki, niin vaan sen verta että niistä ei pääse käsiks auton lukitukseen. Lontoossa oppi onneks aika ylivarovaiseksi, niin niillä turvatoimilla pärjää täällä oikeen hyvin..

Muoks. typot pois

Koiran kanssa eläminen on kyllä välillä ihan täydellisen ihanaa. :D

Käytiin uimassa ja lenkillä Haunisten altaalla kaverin kanssa äsken. Mulla oli mukana Elvi, kaverilla dobermanni Brandon, ja jotenkin koko reissu oli vaan niin hauska ja rentouttava ja kiva. Elvi ja Bräne tulivat keskenään loistavasti toimeen kokoerosta huolimatta (ja vaikkei kumpikaan ole mitään koirapuistokoiria..), molemmat koirat oli irti koko reissun eikä kumpikaan edes yrittänyt karata, ja Elvi nautti hirveästi kun sai uida mun kanssa yhdessä ja viilettää pitkin polkua. Ihanaa kun sai vaan hengailla ja nauttia ja koira kulki mukana ilman että sitä tarvitsi sen kummemmin vahtia tai käskeä. Vesikin oli lämmintä! :) Itse ei tosin uskaltanut ihan hirveän kauas lähteä rantakalliolta uimaan, kun arvon neiti lähti melkein joka kerta uimaan perässä. Kyllähän se sitten rantaan paineli kun sen käänsi uimaan takaisin päin, mutta vähän ikävää olla itse syvässä vedessä kun mäyräkoira yrittää kiivetä olkapäälle. :D Tosin, ei pitäisi valittaa, kaveri sai vähän osumaa naamaansa kun heikolla uimataidolla varustettu dopperi yritti sitä samaa temppua...

Piia lähtee kohta mun kanssa keskiaikamarkkinoille, niin että molemmille piskeille on omaa ohjelmaakin tänään. :) Mä olen kesälomalla, ja nyt nautitaan siitä!

Täällä ilmottaudun että noin parin viikon päästä olen onnellinen kääpiömäyräkoiran pennun emäntä :) oltiin eilen katsomassa pentuja ja oli kyllä niin suloisia. Tykkääkö mäyräkoirat muuten uida?

^Meillä mäykky ainakin tykkää uida. Nyt kun on ollut kuumia kelejä eikä kunnon lenkkejä ole voinut tehdä, ollaan käytetty koiraa uimassa. Koira saa samalla viilennystä ja kuntoilua. Olen kyllä kuullut monesta mäykystä, jotka eivät suostu veteen menemään lainkaan. Meillä ei ole koskaan moista ongelmaa ollut. Bono meni ihan pikkuisena pentuna itse lokakuiseen kylmään veteen kahlaamaan...silloin jo tiesin, että kyseinen koira ei pelkää vettä.

Jaahas...tulipahan, jälleen kerran, laitettua aikas turha näyttelyilmoittautuminen. Piti keksiä itselle tekemistä kyseiselle viikonlopulle. Bonon kasvattaja lupasi esittää Bonon, jos mä en tilastani johtuen jostain syystä siihen kykene. Kuulin, että Bonon kaksi veljeä on tulossa kanssa kyseiseen näyttelyyn. Tulee veljesten välinen kisa...ei vaan. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuomari veljeksistä sanoo. Toinen veljeksistä on parissa näyttelyssä ollut aikaisemmin ja pärjännyt ihan kivasti...sertikin kasassa. Toinen ei ole ollut kuin kerran eikä silloin tullut kummoista menestystä. Mutta katsotaan, kuinka veljesten käy.

magik: Unohtui aikaisemmassa viestissä onnitella tulevan pennun johdosta. Onnea! Onko kyseessä mikä karvanlaatu?

Meidän perhe lisääntyy sunnuntaina karkkarikääpiöpennulla, sen jälkeen taloudessa tasapaino 2 kkk mäyräkoiraa ja 2 lhasa apsoa :)

Kuvassa Pipsa-Riitta 7vk ikäisenä

^^^^Meidän mäykky on vaatinut aika paljon harjoittelua uimista varten, eikä se siis ole synnynnäinen vesipeto. Tykkää kyllä kahlailla vedessä ja varmaan uisikin mielellään, mutta tekniikka on vielä vähän hakusessa. Ollaan koko kesä harjoiteltu ja viimeinkin tuo on alkanut tajuamaan, että niitä jalkoja kannattaa liikutella tai muuten vajoaa pinnan alle.

^ Ihana pikkunakki!

Voi ihana Katjan Pipsa-Riitta. Seisookin jo niin hienosti.

Ei Bononkaan uiminen heti sujunut. Koiruus oli 9-kuinen päästessään kunnolla tutustumaan uintitouhuihin. Aluksi kahlaili vedessä. Kun syveni eikä jalat ylettyneetkään pohjaan, alkoi pohjan hamuilu. Intoa olisi löytänyt, mutta ei uskallusta ja taitoa. Mies ns. opetti koiran uimaan. Otti mahan alta kiinni ja vei hiukan syvemmälle. Tuolloin jalat tekivät jo joitain uintiliikkeitä. Mies päästi irti, koira ui jonkin matkaa, mutta lopetti jalkojen liikuttelun. Sehän tiesi sitä, että koira alkoi vajota. Pikkuhiljaa alkoi tajuta, mistä uimisessa oli kyse. Aluksi uiminen oli aikasmoista haparointia. Kuitenkin alkoi se oikea uintiasentokin löytyä. Eli koira ei yritä olla liian pystyssä (kuten lankomiehen parsoni) vaan ui veden pinnan myötäisesti (tyylinäyte viime kesältä). Mun mielestä näyttää uidessaan ihan majavalta.

Reilun vuoden ikäisenä Bono pääsi ensimmäistä kertaa sorsalle mukaan ja pääsi noutamaan ensimmäiset sorsansa. Siitä se uinti-innostus vasta lisääntyi. Seuraavana kesänä uikin jo aivan erilailla. Sorsastuksessa koiralla onkin aina pelastusliivit päällä syystä, että...koira on helppo nostaa liivien kahvasta veneeseen, liivien oranssin värin ansiosta koira erottuu vedestä, ei tarvitse pelätä koiran väsähtämistä ja hukkumista. Bono kun on sellainen, että hakee ja hakee sorsaa kunnes löytää sen...kerrankin haki varmaan 10 minuuttia...eikä aina sorsat tipu avoveteen vaan aikas pahaan kaislikkoon, kuten tässä.

Meillä ei Mahti oo todellakaan mikään vesipeto, vaikkakin nyt Latviassa yllätti ja polski meressä oikein tyytyväisenä. On vaan ilmeisesti tarkka millaisella rannalla tykkää polskia, että ihan kaikki ei kelpaa. Tuolla muutama näyte "oikeanlaisesta" rannasta ja muutama muukin reissu kuva.
Reissu kuvia
Toiset mäykyt taas ovat oikeita vesipetoja. Oosa käy pihalammessa lähes joka päivä polskimassa.

Pipsa aloitti oman login :)
http://www.koirat.com/blogit/pipsa-riitan+kertomuksia

Soturipojat ovat nyt 8-viikkoisia ja melkoisia otuksia ovatkin. Toisaalta ovat rauhallisia veijareita, toisaalta taas melkoisia villikoita. Ollaan käyty metsässä, autoiltu, kyläilty ja ties mitä kaikkea muuta! Soturipoikien kuvakansio

Noniin, herätellääs vähäsen.. Kuinka moni on tulossa 15.8(eli nyt sunnuntaina) Helsingin Tuomarinkylän vinttariradalle mäykkyjen erkkariin? :)

Täältä on tulossa 1-vuotias karkkarinarttu, normikokoinen siis, junnuluokkaan. Kuka tietää pitääkö tää käydä mittauttamassa(onko siinä joku ikäraja millon pitää käydä mittauttamassa)? On siis mun silmääni ihan sen kokoinen kun normaalikokoisen kuuluukin olla, ehkä jopa vähän isompi. Että onko tämä mittauttaminen vain niitä varten, jotka haluaisi siirtää koiransa pienempään rotuun? Entäs sitten, jos siellä nyt tarviikin käydä mittauttamassa, ja koira mitataan 'liian isoksi'.. Merkitäänkö tulos johonkin jos koira ei siirry toiseen rotuun?

^Koiraa ei tarvitse käydä mittauttamassa, jos koosta ei ole epäselvyyttä. Eli jos olet varma, että koirasi on normaalikokoinen...ei siis siirtyisi kääpiöihin, voit unohtaa koiran mittaamisen.