Koirat.com

Ok, hyvä juttu. Näin vähän itsekin arvelin, mutta pitihän tuo tarkistaa :) Kiitos!

Jos mäkin tulisin tänne taas välillä kertomaan kuulumisia:)
Me odotellaan jo kovasti 20. päivää, niin saa sit lähteä Helkkusen kanssa metälle treenaamaan kokeita varten. Piru vaan tuo sai koirapuistosta (ilmeisesti) nenäpunkin joku aika sitten ja tyttö pärskii liikkuessaan aika jatkuvasti. Pitää nyt viedä ell hoidettavaksi ennen kauden alkua, kun sen verta tuo tuntuu koiraa häiritsevän, ja ettei punkki sitten pahimmillaan vaikuta hajuaistiin.
Yksi ell minulle ehti jo viisastella kun olin Rhota kuvauttamassa ja kysyin samalla Helgan nenäpunkista, että juu juu, niinhän ne metsästyskoirat saa nenäpunkin aina kauden alussa kun ne ei toimikaan. Teki mieli läväyttää päin pläsiä, mutta päätin vaan todeta, että koiralla on kyllä ihan oikeasti muitakin oireita kun pelkkä nenän toimimattomuus (tai itseasiassa en vielä ole edes huomannut että hajuaisti olisi alentunut)..
Noh annettakoon tuo viisastelu anteeksi, ymmärrän että noita tapauksia oikeesti hänelle tulee, ja on muutenkin aika suorasukainen mies, ja myös yksi parhaista ell:stä Suomessa, joten se on kestettävä naljailua jos haluaa hyvään hoitoon..

Lisäksi sellaisia uutisia, että löysin vihdoin uroksen Helgalle, ja nyt on lyöty tuleva yhdistelmä sitten lukkoon Toivon, että homma sitten toimii joulukuussa ja saadaan riistaviettisiä mutta myös siedettävän näköisiä mäyränpoikia maailman ensi vuoden puolella:) Meidän sivuilta voi lukea lisää jos kiinnostaa, mutta en sen enempää täällä ala mainostamaan. On vaan niin hyvä fiilis kun noinkin kiva uros löytyi, ja täysin sattumalta. Vielä niin, että ystäväni narttu juuri synnytti tälle urokselle 4 pentua (kaikki uroksia), ja elinvoimaisia veijareita ovat. Niiden kasvua ja kehitystä ehtii tässä seurailla kivasti joulukuuhun mennessä, ja saada vähän käsitystä tulevasta:)

Yhdessä näytteyssä käytiin H:n kanssa (Veetiä en enää oikein viitsi viedä ellei ole joku tuomari jonka tiedän ukosta todella tykkäävän, kun Veeti ei enää oikeen tykkää kehässä kiertämisestä, tai ainakin kokee sen ihan turhaksi toiminnaksi, ja sen kyllä näkee sen kyrsiintyneestä ilmeestä ). Helga sai näköisensä arvostelun ja EH:n, ja olin tyytyväinen että tuomari osasi sanoa Helgasta juuri oikeita kommentteja. Syyskuussa vien H:n vielä kerran näyttelyyn (ja ehkä kerran vielä syksylä/talvella jos on aikaa), ja toivotaan että on yhtä asiantunteva tuomari silloinkin:)
Varasin myös paikan H:lle luonnetestiin marraskuulle, ja sitä kyllä tulen odottamaan innolla.

Että tällaista meillä. Ja pitää vielä mainita että ihanaa kun ilmat on taas vähän viilentyneet, niin pääsen vihdoin juoksuttamaan koiria kunnolla ilman huolta lämpöhalvauksesta. Oli tämä kesä aika raskas koirille..

Muoks. pientä säätöä tekstin kanssa:)

Guardacaccia: Helgalle valittu uros vaikuttaa oikein käypältä koiralta ja olen kyseisen nimen aikaisemminkin kuullut. Koetulosten perusteella uros oli Bonon kanssa viime vuonna samassa VERI-kokeessa. Taisi kylläkin olla toisessa koeryhmässä, kun en saa päähäni miltä koiruus vaikutti livenä.

Meilläkin odotellaan 20. päivää, mutta odottelun syy on sorsastus. Pääsee Bono taas noutohommiin...jos vaan miehet saa jotain ammuttua alas. Viime viikolla appiukon rannan lähellä ui 10 sorsaa. Bonon niitä kovasti seurasi ja ajoi rannasta haukkuen liikkeelle. Mies heitti Bonolle erään kerran frisbeen lähelle kaislikkoa. Meinasi jäädä frisbee noutamatta, kun kaislikosta tuli mielenkiintoisemmat tuoksut nenään ja lähtihän Bono uimaan vähän matkan päässä olevien sorsienkin luokse. Kiellosta onneksi kääntyi takaisin ja saatiin frisbeekin rantaan. Mutta kyllä nyt veri vetää kovasti sorsien pariin. Onneksi ei ole pitkä aika sorsastuksen alkuun. Voi sitä riemua, kun miehet ottavat aseet ja muut sorsastusvehkeet esille ja laskevat veneen vesille.

Olin Bonon kanssa sunnuntaina Kiikoisten näyttelyssä. Nyt onkin tiedossa pitkä näyttelytauko...tai noh katsotaan kuinka pitkä. Ei vaan...Bonoa kun ei Suomen näyttelyissä enää kannata käyttää. Kiikoisten näyttelyssä oli eräs tuttu, joka on lähdössä lokakuussa Norjaan näyttelyyn. Sanoi, että voisi ottaa Bonon mukaan. Enpä usko, että siitä tulee mitään...tai edes harkitsen moista. Kyseessä olisi kylläkin KV näyttely. Tietysti itse haluaisi olla koiran matkassa.

Bono oli Kiikoisissa VSP. Tänä vuonna ROP-kehässä hävinnyt joka kerta nartulle...tai noh...ei niitä ROP-kehäkertoja ole ollut kuin kolme. Kiikoisissa oli myös Bonon kaksi veljeä mukana. Bonon toinen veli, Topi, oli todella paljon Bonon näköinen joka suhteessa. Jos olisi ollut paremmassa trimmissä, olisi voinut näyttää vielä enemmän Bonolta. Bonon toinen veli oli aikasmoinen "mötkäle". Kysyinkin paljonkin Immu painaa...sanoivat, että ainakin 13 kiloa. Eikä koirassa siis ollut läskiä vaan tiukkaa lihasta. Bono painaa tällä hetkellä 11,3 kiloa...eli painoeroa oli lähes 2 kiloa. Bono näyttikin pieneltä Immun rinnalla. Immu oli PU3 ja Topikin sai hienosti ERIn. Eli oikein mukavasti kaikki veljekset pärjäsivät.

^Juu se on ollut kahdesti VERI-kokeessa, saaden kylläkin kummastakin nollan, mutta aika pienestä on jääneet kiinni. Lisätreenillä varmasti saisivat siitäkin kunnon tulokset, mutta ovat nyt panostaneet täysillä jälkeen, ja sen jälkeen ajoon, johon sillä veri vetää ihan kiitettävästi (kaikki jäljiltä tulleet nollat on tulleet tuoreelle jäljelle poikkeamisesta, ja metässä ei ole irtipidettävä koira ollenkaan, niinkun ei Helgakaan).
Kun kävin urosta tapaamassa, niin ihana se oli, tosi hyvä luonne ja ihanasti kiihkoa työskentelyyn (käytiin heittämässä narupalloa jokeen sille, ja se huusi kun hinaaja odottaessaan, ja ui kun vimmattu ). Jos kaikki menee odotetusti, niin luulisin että ihan kivoja koiria saadaan tästä yhdistelmästä aikaan:)

Tupla pois.

Nostetaas hiukan meidän mäykkykeskustelua, kun on ollut viimeaikoina aikas hiljaista.

Tuli käytyä Bonon kanssa viikko sitten VERI-kokeessa, vaikka tänä kesänä ei ollut tarkoitus mennä kokeilemaan syystä, että treenaamiset ovat jääneet ihan kokonaan. Olin vielä viime viikon lomalla. Aamulla tuli tekstari, että kiinnostaisiko mua lähteä Bonon kanssa samaisena päivänä VERI-kokeeseen. Vajaa puoli tuntia mietin ja päätin ottaa riskin ja lähteä. Tiesin jo etukäteen, että menee varmaankin samaan tapaan kuin viime kesän kokeet. Ei nimittäin oltu treenattu puutteita pois lainkaan ja treenattavaa on...varsinkin linnun kantamisessa maalla. Mä en tiedä, miksi se on Bonolle jotenkin niin vaikeaa. Noutaa ilomielin linnun vedestä ja tuo sen rannalla, mutta tasatarkkaan silloin avaa suunsa kun etutassut on kuivalla maalla...eikä ota sitä enää uudelleen suuhunsa. En ole vielä keksinyt, miten tuon saisi kuntoon. Kaikkia lelujansa kantaa kyllä...ja viime kesänäkin harjoitusvaristaan. Anyway...kokeeseen mentiin ja sellainen tulos tuli kuin ennelta osasin arvata...VERI2 / 16 pistettä. Tyytyväinen saan tulokseen olla.

Kokeessa tuli taas opittua/koettu/treenattua jotain uuttakin...nimittäin jäljestämistä pellolla. Aikaisemmissa kokeissa jäljestysosuus on ollut aina metsässä. Tällä kertaa se oli sänkipellolla. Meidän jälki oli vielä ihan metsän reunassa. Pienoinen pelko oli, kiinnostaako linnun haju pellossa lainkaan vai alkaako hakea rusakoita. Alku meni ok, mutta sitten taisi nenään tulla rusakon tuoksu. Ainakin tuomarin mukaan yhdessä käännöksessä koira poistui määrätietoisesti jäljeltä. Yksi hukan kautta lintu löytyi. Eli täytynee ottaa huomioon tuo pelto jäljestyksessä. En ollut osannut ajatellakaan, että VERI-kokeessa jälki tehtäisiin pellolle. Mutta sorsastusta ajatellen tuo peltohan on optimaalinen jäljestyspaikka. Yleensä sorsastuspaikkojen lähettyvillä on enemmän peltoa kuin metsää.

Ja tänään se sorsastus sitten alkaa. Bono oli kokeessakin jo ihan täpinöissään, kun kuuli muiden suoritusten aikana laukauksen. Kiire oli rantaan. Eilen mies kävi ampumaradalla ampumassa kiekkoja ja Bono haistoi asepussia. Makasi vaan asepussin vierellä, ettei toista vaan jätetä matkasta. Tänään jätkä pääsee tositoimiin.

Me osallistuttiin tänään Elvin kanssa luonnetestiin.

Mä jännitin testiä ihan hulluna, eikä asiaa yhtään helpottanut se että koepaikka oli autottomalle hevon kuusessa ja aikataulu pissi yli kahdella tunnilla, eli odottelua oli kiitettävän paljon. Onneksi saatiin Elvi odottamaan mäykkytutun autoon, niin että saatiin kuluttaa aikaa katsomalla toisten testisuorituksia eikä tarvinnut värjötellä parkkipaikalla, testialueelle kun ei tietenkään saa turistikoiria viedä ennen omaa vuoroa.

Elvikin otti vähän kierroksia pitkästä odottamisesta ja varsinkin siitä että joutui olemaan yksin häkissä vieraassa autossa, mutta kaikesta huolimatta testi meni hyvin ja mä olin todella tyytyväinen Elvin reaktioihin ja arvosteluun. Yllätyin ehkä ainoastaan siitä, kuinka pontevasti Elvi reagoi kelkkaan ja hyökkäykseen mua kohti, se kun on kotioloissa niin hiljainen ja leppoisa piski. Mutta ehkä sillä ei vaan ole ollut syytä metelöidä aiemmin.

Loppuarvosana oli +157, eri osa-alueista saadut pisteet menivät näin:
Toimintakyky +2 Hyvä
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Mun mielestä nuo on kotikoiramäykylle loistavat pisteet. Eihän sen kova ja terävä tarvitse ollakaan. :)

Mitäs mäykkykansalle kuuluu? Syyskuun vikaa päivää vietellään.

Minä tajusin tänään että porukoiden kk Rölli alkaa jo olemaan vanha ja mukavuudenhaluinen, vaikka se okin vasta seitsemän vuotias. Kyllä siitä virtaa irtoo ihan kiitettävästi vieläkin, mutta nykyisin se jää mieluiten sisälle peiton alle makoilemaan kun menee pihalle tai lähtee vaikka autoon mukaan. Tuntuu jotenkin hassulle ajatella Rölliä vanhana, kun avassa olevan lk:n huomasin silloin joskus olevan vanha vasta vuosi ennen lopettamista, 12-vuotiaana.

Hitsit kun en malta odottaa tietoa siitä, onko yhdessä pentueessa kaikki pennut varattu (varmistettu varaukset siis), vai vieläkö saisin minäkin yhden varattua. Olisi aika nappipentue meinaan..

Aina vertaillaan vanhaa sakua ja "uutta" sakua, mutta on tuo mäyräkoirankin kehitys aika järkyttävää varsinkin maissa, missä mennään liiallisuuksiin (jenkkimäykyt on ihan kamalaa katsottavaa ainakin): ###

Monet brittimäykytkin ovat aikas hurjaa katsottavaa...ovat todella isoja ja maavara olematon.

Olen päässyt tutustamaan Bonon sukuun 1900-luvun alkupuolelle asti kuvin. Eräs norjalainen kenneli, jossa Bonon isoisä eleli, on tehnyt ns. sukututkimusta ja kerännyt sukupuuhun koiria ja monesta koirasta on jopa kuvia. Kuvista saa huomata, kuinka mäyräkoira on toisaalta muuttunut ja toisaalta pysynyt aikaslailla samanlaisena vuosien mittaan. Tässä pari esimerkkiä:
* uros, syntynyt 1973
* uros, syntynyt 1952
* uros, syntynyt 1923
* narttu, syntynyt 1961
* narttu, syntynyt joskus 1940-luvun alussa

Nyt pitää oikein kehuskella Bonoa metsäkanalinnulla. Mies oli viime viikolla metsäkanalinnulla ja Bono siinä sitten rymysi etumaastossa. Arvatkaas vaan, minkä Bono sai liikkeelle...ison ukkometson, joka mies sai ammuttua alas. Iso ukkometso olikin. Metso oli Bonolle tosi tärkeä juttu. Metso riippu jokusen päivän meidän ulkovarastossa ja pitihän sitä metsoa käydä aina varastossa katsomassa. Ja miten koira oppiikin sanoja nopeasti. Aina kun mainitsi sille sanan 'metso', Bono meni aina tuolloin ulko-ovelle ja jos ulko-oven avasi, niin varaston ovelle. Kyllä mäykyt vaan on fiksuja kavereita.

^ Brittimäykyt kanssa tosiaan ihan maatalaahaavia yleensä. Järkkyä :(

Hienoa Bono!

Toi ois kyllä upeeta jos kaikki kasvattajat jaksaisi kattoa sukutauluja pidemmälle. Kertoo kyllä jo niistä intresseistäkin rotua kohtaan, ettei taida olla ihan mikään "sunnuntaiharrastaja".

Pöh, Röllillä on alaselkä vissiin jumissa, ei oikein pysty hyppäämään eikä anna nostaa. Kävelee selkä kyyryssä ja pihallakaan ei eilen kaivellut, mitä se normaalisti tekee koko ajan. Tänään vähän parempi onneksi, isä ja minä hierottiin lihaksia ja vähän tunnusteltiin, ei nyt ole niin arkana selkä kuin eilen. Täytyy taas tilannetta seurailla, jos ei parane niin lääkäriin taas mars. Tänä vuonna on kyllä koirien kanssa sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, ja nimenomaan sellaista että lääkärissä tullut ahkerasti käytyä.

Täytyypäs ruveta seurailemaan tätä keskustelua enemmänkin kun meiltäkin tuolta vanhempien luota löytyy kaksi kk mäykkyä :) Emä-Siiri 10 v ja tytär-Ella kohta 5 v, joka on kantavana.

Vanhemmat ovat mäykkyjä kasvattaneet, nyt viimeiset 10 vuotta vain muutaman vuoden välein ovat pentuja teetättäneet. Vanhemmilla ei enää oikein aikaa ja innostusta riitä sen aktiivisemmin kasvatusta jatkaa. Itseäni asia kovasti kiinnostaa, joten saas nähdä jos joskus siirretään kennelnimi mun nimiin niin voi jatkaa siitä mihin vanhemmat jäivät :) Jahka on amk-suoritettu ja työpaikka.

Nyt odottelen kovasti että pienokaiset syntyvät parin viikon päästä

Mosku aloitti kisauransa agilityn parissa sunnuntaina 10.10 ATT-areenalla Liedon Tuulissuolla.
Ensimmäinen rata oli agilityrata ja tuomarina Harri Huittinen.
Rata meni loistavasti, nakki otti jokaisen kontaktin, kepitteli itsenäisesti ja vauhti oli loistava!
Tulokseksi tuli -18.58, 2. sija ja LUVA!!!!!

Toinen rata oli hyppyrata ja tuomarina Anne Huittinen.
Tulokseksi tuli HYL, mutta kepit oli edelleen loistavat ja vauhtikin hyvä.

Ei paha ensimmäisiksi virallisiksi kisoiksi!

Olen niiiiin ylpeä agilitynakistani!

^ Wau! Onnea! Ei kannata aliarvioida mäykkyjä

Hyvä Mosku ja emäntä! Niin sitä pitää.

Mulla on Bonon kanssa harrastaminen jäänyt ihan totaalisesti kasvavan mahan vuoksi. Kesällä vielä kun ollisin voinut pidempiä lenkkejä mennä, oli niin kuuma. Nyt taas ei musta ole enää pitkille, reippaille lenkeille. Terkkarin mukaan lapsukainen olisi valmis syntymään millä hetkellä hyvänsä. Kyllä odotan, että masu on poissa ja pääsen taas kunnon metsälenkeille. Onneksi nyt sentään on metsästyskausi menossa ja Bono on päässyt miehen kanssa metsälle. Ajokokeisiin, ainakin yhteen, tarttis Bono tällä kaudella saada. Mies vaan ei ole kokeista kovinkaan innostunut. Mä kun olen se, joka on koiraa kokeisiin ja näyttelyihin vienyt. Eipä musta taida olla tällä kaudella, edes loppukaudesta, koiran kanssa kokeeseen menemään. Noh...katotaan.

Voi ei! Vähän aika on mennyt nopeaa, mun pikkuvauva on jo 7kk! Oli tänään jo mettäss juoksemassa ja jotain peuranjälkiä se haukutti :D <3

Hei vaan pitkästä aikaa! Nyt oon taas nii innoissani pitkästä aikaa, kun taloon on muuttamassa uusi pentu :) että pitää joka paikkaan kertoo...

Huh, eilen pelästyttiin pahemman kerran, kun Mauri meni yhtäkkiä täysin jäykäksi eikä meinannut suostua kävelemään ollenkaan. Mäykkyhalvauksen riski pyörähti mielessä, joten varattiin heti tänä aamuna aika ellille. Onneksi selästä ei löytynyt mitään vakavaa. Alaselästä on vain venähtänyt joku lihas, joka sitten kipuilee sen verran, ettei ukkelin tee mieli liikkua. Sunnuntaina käytiin leikkimässä tutun rotikan kanssa, joten riehakkaiden leikkien seurausta ilmeisesti.

Samalla otettiin röntgenit selästä ja elli löysi Maurin selästä yhden kalkkeuman. Virallisia kuvia ei siis otettu, mutta pikaisesti vilkaisemalla ei onneksi löytynyt enempää. Ensi keväänä käydään hakemassa viralliset kuvat ja samalla tsekataan silmät ukkelilta.

Mauri on ollut niin raukka koko päivän, kun joutuu olemaan levossa seuraavat pari päivää eikä saa hyppiä tai riehua laisinkaan.

Mies vaan harmittelee, kun tuli käytyä taas "turhaan" eläinlääkärissä, mutta minun mielestä rampataan siellä mielummin turhaan kuin "aiheellisesti".

Bono sai reilu pari viikkoa sitten pikkusiskon...ihmissellaisen. Eli meikäläinen on päässyt eroon isosta mahastani. Bono on ottanut neidin ihanasti. Bono on utelias neidin suhteen, haluaisi nuolla...kylläkin varovasti. Eli aivan kuin tietäisi, että pieni kyseessä. Aikuisia nuolee ihan eri tavalla. Meikäläinenkin pääsee pikkuhiljaa tekemään Bonon kanssa kunnon lenkkejä. Sitä on odotettu monta kuukautta. Vielä ei uskalla alkaa rehkimään, kun meikäläisen jälkitarkastus tekemättä. Eilen käytiin jo eka puolen tunnin vaunulenkki. Tänään pidennetään hiukan aikaa. Kohta mennään Bonon kanssa kunnonmittaisia lenkkejä. Ja kyllä on kaipuu päästä metsälenkeille.

On Bonon metsästystouhutkin olleet hiukan jäissä. Mies kun ei uskaltanut lasketun ajan lähestyessä lähteä metsällä ja nyt ei ole vielä kerennyt. Mutta josko se Bono pääsee taas kohta metsästystouhujen pariin. Vielä on kautta kivasti jäljellä. Ajokokeeseen olisin Bonon halunnut viedä, mutta voi olla, että se jää. Mies ei ole innostunut kokeeseen koiran kanssa menemään. Lisäksi seuraava Vesilahdessa oleva koe on viikolla ja miehen on oltava töissä. Ilmoittautumisaikakin taitaa kohta mennä umpeen. Ens kaudella sitten.

Mä liityn kanssa tänne keskusteluun ja nostelen vähän samalla.

Meille on ensi viikolla tulossa mäyris, ennestään on jo chihu poika, joka kovasti odottelee kaveria.

Onko täällä kenelläkään mäyristä kerrostalossa? Miten sopeutuu, haukkuuko? Ja ne portaat, me asutaan 3. kerroksessa talossa missä ei ole hissiä. Täytynee ottaa koirat kainaloon ja kantaa ne ylös..
Me ei olla ajateltu sen kummemmin harrastaa mitään, ihan tavallista lenkkeilyä ja muuta oleskelua.

Onko täällä hevostelevia mäyriksen omistajia? Meillä on sellanen reilu 20 hevosen talli ja kovasti sitä toivois, että toi mäyris soveltuisi myös tallilla pyörimiseen. Hyvin tuo chihu siellä pärjää niin luulisi mäykynkin pärjäävän, tietysti sillä on se riistavietti joten voi olla, että vapaanapito tallilla jää haaveeksi.

Olen kovasti lueskellut noista selkäongelmista, ehkäisettekö niitä mitenkään? Säännöllistä hierontaa, jumppaa, fysioterapiaa? Ja kuinka paljon annatte koiranne hyppiä, annatteko esim. hypätä sohvalle (jos koirat siis siihen saa tulla)?