Koirat.com

Meilläkin menee todella hyvin Neron kanssa! Kamalan riiviö, ei vaan meidän Guru ollut tuollainen. Mutta ihanahan se on. Rikkonut mun kahdet housut :-( Ja tosiaan omistan vain kahdet housut niin kauppaan tässä pitäisi lähteä :--D

Aivan uskomattoman rohkea pentu! Ollaan käyty aika reippaasti vain kaikkialla. Meressä se on päässyt uimaan, Stokkalla ja teekaupassa käynyt, tallilla, pikniköimässä, kavereilla ja ties missä. Ja häntä pystyssä kulkee vain, ei ongelmia :) Kohta pääsee viikoksi mökille kavereideni kanssa. Yksin se osaa olla tosi kivasti jo, yksinään ja Gurun kanssa. Se myös käyttää tassuja hirveän paljon!

Mulla mun paras kaveri on aivan rakastunut Neroon. Hassuinta on se, että se suorastaan inhoaa koiria. Ja pelkää niitä, ei tykkää ei yhtään. Mutta tähän poikaan se rakastui aivan täyttä päätä. Hassua nähdä sitä pusuttelemassa ja sylittelemässä tota, leperrellen kaikkea höpsöä :D

Guru ei siitä niin välitä, ei ole alkanut kuin kahdesti leikkimään sen kanssa (ja toisella kerralla oli kolmaskin koira siinä). Mutta kärsivällinen se on, jaksaa hyvin Neron leikkimisiä sanomatta mitään.

Milloin teidän mudien korvat ovat nousseet? Missä vaiheessa pitäisi alkaa huolimaan ja tekemään jotain toimenpiteitä ja miten ylipäätänsä nämä teippaamiset menevät?

Tuolla tuo toinen korva on noussut ja toinen oli pari päivää pystyssä, mutta eilisestä lähtien se on taas lörpöttänyt melkein puolesta välistä. Toivotaan että nyt tuo nousee tuosta. Kyllähän toki kun on jo pystyssä käynyt niin uskoisi. Huolin vain, en ole ennen pystykorvaista koiraa omistanut joten ihan uutta tämä :D

Ja Innna, voisi olla ihan hauska pitää joskus koiratreffejä..:)

^ Ilon veljellä ei tod.näk. nouse korvat ollenkaan pystyyn, ja oisiko se ollut puolivuotias kun alettiin luopua toivosta. Minkäikäinen Nero nyt on, uskaltaakohan se leikkiä tuon raju-Reetan kanssa..?

Toivottavasti tuo tuosta lähtee nousemaan. On se asento jotenkin muuttunut, tavallaan ulkoreunasta näyttää pystymmältä kuin pari päivää aikaisemmin :D.

Tuo täyttää nyt seuraavana maanantaina 11 viikkoa, mutta se vähän aristelee koiria niin ehkä ei ihan vielä, ettei vain säikähdä. On se kuitenkin vähän villimmänkin pennun kanssa leikkinyt ja aivan hyvin meni :D

Joo ei kannata olla vielä lainkaan huolissaan niistä korvista. Kyllä ne sieltä pystyyn tsemppaa!

salttura, joko on korvat pystyssä? :) Katselin tuolta kuvaketjusta, että Sisu oli ainakin jo sen verran ison pojan näköinen, että ehkä Nerostakin olisi jo Ilolle leikkikaveriksi? Toivottavasti käyt vielä selaamassa tätä...

Innna, Korvat nousivat pystyyn kyllä ja isot ne ovatkin :-D Pelkkää korvaa näyttää olevan koko poitsu välillä. Muutenkin menee hyvin Neronleimauksen kanssa, riiviö mikä riiviö :-D

varmaan olisi Ilollekin leikkikaveria, onhan tuo jo vaikka kuinka iso :-)


:-)

Aloin miettimään, että mudeille varmaan pakkasilla vois jonkun takin pistää niskaan?

Ilolla on ainaki Pomppa. Ja fleecehaalari.

Hoi mudi-ihmiset, olisin kiitollinen jos saisin yksärinä kasvattajasuosituksia / epäsuosituksia, mistä olette itse koiranne ostaneet, mihin kukakin kasvattaja jalostustyönsä pohjaa, millaisia hermorakenteita löytyy ja mitä muuta olisi hyvä tai pakollista tietää jos rotua harkitsee. Jonkinlaisen käsityksen olen saanut aihetta tutkiskelemalla, mutta kertokaa te kokeneemmat oma näkemyksenne.

^ Laitan yv:tä. :)

Samaa olin tulossa kyselemään kun Oh_no. Eli mullekin saa heittää yksäriä. :)

Puoli vuotta sitten tähän rotuun törmäsin ensimmäisen kerran ja rakastuin kyllä heti. En kummemin paimenkoirista yleensä oo välittänyt, mutta mudit tuntuu niin ulkonäöllisesti kuin luonteensakin puolesta olevan varsin veikeitä koiria. Seuraavaa koiraa ei nyt ainakaan vuoteen vielä tule, mutta sen jälkeen vois jo alkaa seuraavaa tulokasta etsiä ja mudi on tällähetkellä pyörinyt ykkösenä mielessä. Sen takia kuulisinkin mielelläni juurikin noista kasvattajista ja sitten tietysti ihan yleisesti olis kiva kuulla että mitkä teidän mielestä on mudin parhaat ja mitkä taas huonoimmat puolet! Muutaman yksilön olen livenäkin nähnyt, mutta eikai sitä voi ikinä liikaa mihinkään etukäteen tutustua.

^ Mää voin pistää sulle saman viestin, jonka laitoin Oh_nolle.

Hakusessa olisi superinnokas ja väsähtämätön työkoira, ja yksi vaihtoehdoista on mudi. Livenä en koskaan ole nähnyt, mutta löytyykö rodusta oikeesti kunnon moottori ja säpäkkyttää, mitä esim. jokaiselta kelpieltä jonka olen tavannut, löytyy? Yleistämistä joo, mutta nykyisen koiran kohdalla ongelmana on liika lepsuus, ja kyllästyy muutenkin helposti työntekoon, joten seuraavan koiran toivoisin olevan melkeinpä toisesta ääripäästä. Onko mudi siis räjähtävän energinen, ja loputtoman työhalun omaava rotu, jonka kanssa voi tokoilla vaikka kaksi tuntia putkeen ilman että koira väsähtää kesken kaiken?

^ Suurimmalla osalla joo, mutta ei se moottori sille kelpillekään ole tullut ilmaiseksi. Sen eteen pitää tehdä töitä pennusta asti.
Tiedän sellaisiakin mudeja, joilla ei jaksaminen riitä. Toisaalta tiedän sellaisia, joille työnteko on maailman tärkein juttu, ja siihen ei kyllästytä ikinä.

Heips! Olen tässä jo 1,5v pyöritellyt ajatusta mutiaisesta päässäni, mutta väliin solahtikin "vahingossa" yksi sekarotuinen bokseri-rotikka-ambulli mix. Luupää ja herkkä neiti samaan aikaan. Minkäs teet kun kiva koira vailla kotia :D Koiraa en ole hankkimassa ainakaan 1-2 vuoteen, eli tällainen alustava varmistus vain... hihi! Salaa olen vain katsonut tarvikkeita toiselle koiralle.

Seuraavan koiran toivoisin olevan vietikkäämpi ja sähäkämpi peli. Mudin bongasin siskoni leonbergin kasvattajalta, joka kasvattaa myös mudeja. Sisko kuvaili niitä todella ärsyttäviksi, mutta itselle se oli rakkautta ensisilmäyksellä.
Bordercollien ja Mudin välillä olen heilunut, mutta jotenkin bortsu vaikuttaa liian pehmeältä... Niitä olen nähnyt ja lenkittänyt useammankin töiden ohessa ja tykännytkin, mutta silti mietityttää sellainen omana koirana. Tuntuvat sellaisilta yli-ihmisen koirilta ja Mudien kanssa tuntuu porukka ei tunnu niin tiukkapipoiselta. Saattaa johtua harvinaisemmasta rodustakin.

Mudissa miellyttää lukeman mukaan oikeastaan kaikki, mutta epäröin pärjäämiseni kanssa. Tietty mennään ainakin alkuun kaikki kurssit ja sitten innostuksen mukaan harrastamaan. Aktivointi ei ole ongelma, koska 1-3h lenkit (pääosin vapaana)+ temput + aktivointilelut on arkea. Välillä saattaa mennä koko pv metsässä tai muutama pv vaelluksella. Nykyisen kanssa ollaan harrasteltu huviksemme jälkeä ja todella kevyttä vetoa, mutta jotain vaihtelua ja vauhdikkaampaa olisi toiveissa.
Vahtiviettisiä koiria on nykyisin kaikki, mutta on enemmän dieseleitä. Mudi on ilmeisesti ferrari... Haluaisin kuitenkin huumorikoiran, eli kikkailut ja vauhdikkaat temput on plussaa. Kiteytettynä koiran, joka piristää aina kotiin palatessa. Koiran tekemät pintaremontit on vaan hyvä syy tehdä ehostusta kotiin :D Ainakin näin haluan vielä uskoa... Mutta voisinkohan edes pärjätä tällaisen tosielämän tykinkuulan kanssa, jos en ole ennen harrastanut tavoitteellisesti mitään? Ovatko nähä paimenkoirat todella niin haasteellisia kasvattaa, kuin mitä annetaan ymmärtää?

Kiteytettynä:
-Etsinnässä on on-off-koira, eli kun levätään niin levätään ja kun tehdään niin tehdään sata lasissa. Tämä tietty suhteutettuna liikunnan määrään, mutta lepopäiviä pitäisi kestää.
-Helppohoitoinen, pienempi keskikokoinen, perusterve, simppeli rakenne.
-Monipuolinen. Haaveena jälki, rally-toko, koiratanssi, toko, vähän agia ja vepeä ihan vaan uinnin ilosta. Mitään/kaikkia en välttämättä lähtisi tavoitteellisesti kisaamaan, but you never know!
-Ei liian pehmeä, mutta helposti ohjattavissa, miellyttämisenhaluinen/ei niin hirveä luupää, positiivinen, kykenee itsenäiseenkin työskentelyyn. Saa aiheuttaa pari harmaata hiusta, eli loputkin saa harmaantua tuon nykyisen jäljiltä.

Tulipa pitkä teksti :D Pakko tulla tänne avautumaan, koska palaan muista roduista aina mutiaiseen ja paluuta ei taida olla... *DUN DUN DUUUUUUN*
Kamalaa olla rakastunut.

Onko täällä porukkaa vielä hengissä?
Ilmottaudun nyt tännekin kun viimein on jotain edes vähän varmistunut. Mikäli kaikki siis menee hyvin, pitäisi todennäköisesti loppukesästä luokseni taapertaa pieni mudilapsi! Juoksuja nyt vaan odotellessa.. Toivon hartaasti että kaikki menee hyvin ja että sieltä pompsahtaisi joku mulle sopiva kaveri. Hurjaa..

Nyt on reilu vuosi vietetty koiratonta elämää ja nyt kohtapuoliin alkaisi taas olla mahdollisuus ottaa uusi koiralapsi taloon. Mudeja ei mulla ole aiemmin ollut mutta innolla ja mielenkiinnolla kyllä odotan millanen tehopakkaus sieltä tulee. Kaiken olen mudeista lukenut mitä vaan löytyy ja tainnut rakastua.. :D

Samaistun siis vahvasti Perunaattoriin! Kärsikäämme yhdessä :'D