Koirat.com

KESKITTYMISKYKY testitilanteissa sekä niiden välissä:
-ERITTÄIN HYVÄ / 12 koiraa
-HYVÄ / 41 koiraa
-HYVÄKSYTTÄVÄ / 12 koiraa
-HIEMAN RAUHATON / 12 koiraa
-RAUHATON / 1 koira

PALAUTUMISKYKY
-HYVIN NOPEA / 12 koiraa
-NOPEA / 29 koiraa
-HIEMAN VIIVÄSTYNYT / 22 koiraa
-HIDAS / 8 koiraa
-HYVIN HIDAS / 4 koiraa
-EI PYSTY PALAUTUMAAN / 3 koiraa

LAUKAUSVARMUUS, reaktio ampumiseen:
-EI REAKTIOTA / 46 koiraa
-REAKTIO, reaktio, joka katoaa / 25 koiraa
-REAKTIO, reagoi jokaiseen laukaukseen / 1 koira
-AKTIVITEETTI VÄHENEE / 4 koiraa
5:lle koiralle ei ammuttu ollenkaan

Että tässä tämä!

Columbo! Laitoin sulle yv:tä, kurkkaahan viestisi!

Kiitti Ridgeback, huomasin muuten asian ensin juuri tuosta viestistä! ;-)

Muuten, kiinnostuksesta kysäisen, että millaisia rekatioita olette huomanneet rhodejen/rhoden herättävän muissa ihmisissä? Yksi tuttavani, jolla on thai ridgeback, vinkkasi että saa sitten varautua siihen, että jotkut ihmiset ajattelavt/sanovat rotuvalintaa "erikoisuuden tavoitteluksi."

Taitaa olla niin, että oli se rotu mikä tahansa, aina ihmisillä on kantoja ja sanomisia asiaan... Jos sinulla on puudeli, olet hienostelija etkä omista "koiran kokoista koiraa"/ jos taas sinulla on dobermanni/rotikka/sakemanni/jk mastiffi, olet egonpönkittäjä/ ja jos sinulla on jokin ei-niin-yleinen-rotukoira, olet "erikoisuuden tavoittelija". :D

Itse en ole ainakaan törmännyt erikoisuudentavoittelu-kommentteihin. Yleensä ihmiset vaan ihastelee rhoden kuninkaallisuutta, jopa tuon hössähtäneet pennun kohdalla.
Jotkut ihmiset väistävät kadulla ihan suosiolla, mutta tuohon on tottunut jo vanhemman koiran kanssa ja nyt vielä enemmän kahden ison koiran kanssa liikkuessa.
Eniten naurettavia kommentteja kuule vkloppuisin, jos iltalenkillä ohitat jonkun terassin. Humaltuneiden miesten mielestä on melkein mahdottomuus, että nainen lenkittää kahta koiraa eikä toistepäin. "Sinähän kaadut, kun nuo vetävät kumoon", "juu en kaadu korkeintaa vetäessäni toista perässä.."

Kun joku on kysellyt syytä rotuvalintaan, niin sanon pidättyväisen mutta ystävällisen luonteen loksahtaneen kohdalleen ja rotu rakastaa juosta (ja tämän pentueen jäsenistä päätellen rakastavat kaikkia kokeiltuja harrastuksia), joten mitäs tuota miettimään. Kaupan päälle vielä jumalaisen upea ulkonäkö.

Myöskään mä en ole törmännyt näihin erikoisuuden tavoittelija kommentteihin, mutta mua ei yleensäkään aiheettomat kommentit kiinnosta, niin ei ne kyllä olisi jääneet mieleenkään (ainoastaan kerran on noussut savu päästä koiriini liittyvien p**kapuheiden vuoksi, jotka liittyivät hyvin vahvasti vanhan koirani lopettamiseen ja Elsan meille tuloon. ja nousee muuten vieläkin kun tuo juttu tulee mieleen).
Kyllä ihmiset yleensä suoraa kysyy, että mitä noi on ja sitten että mihin niitä käytetään. Ja yleensä kun tavan talliaisille ei sano rotu yhtään mitään, niin olen välillä sanonut vaan että nää on sekarotuisia, kun ei aina jaksa selittää että mitä ja mistä, kun ei ne kuitenkaan muista.
Tosin Akin kanssa kun ihmisten ilmoilla liikkuu, niin harva jää siihen juttelemaan. Ehkä se sitten on niin luotaantyöntävä, kun se enemmänkin katselee ihmisiä arvioiden eikä juuri heiluttele vieraille häntäänsä, ei sitä kiinnosta. Jos sitä joku haluaa tulla silittämään, niin kyllä siihen voi koskea, ei se kenellekään aiheetta uhoa eikä huonosti käyttäydy. Tiedä häntä, ehkä kaikki johtuukin minusta.
Monia kiinnostaa myös se että miksi juuri tämä rotu. Ja sitten taas saa selittää.

Kiinnostus on suuntautunu rhodeen jo pitempään tässä. Toinen koira on ajankohtanen aikasintaan vuoden päästä, ehkä ei vielä sillonkaan, riippuu vähän miten syksy elämää kuljettaa.
Oli muuten mielenkiintosta lueskella nuo Ridgebackin pistämät luennetestitulokset.

Mutta mielessä päällimmäisenä on, että miten rhode sopii toiseksi koiraksi? Mulla on siis narttu welshi, joka on aika tempperamenttinen ja pomotteleva (ei kuitenkaan aggressiivinen). Toinenkin koira tulis olemaan narttu.

Pääasiassa koira tulee seuraksi itelle ja Pepille. Haluaisin käydä näyttelyissä. Ainakaan etukäteen en osaa sanoa mitään tiettyä harrastusta jota alkaisin rhoden kanssa harrastamaan, mutta nykyisenkin kanssa ollaan käyty pentukurssi, pentuagility ja syksyllä mennään tokon alkeiskurssille. Samoin myös toisen koiran kanssa on aikomus kokeilla eri juttuja. Koira saa paljon liikuntaa vapaana juosten metsässä sekä ehkä kerran viikossa koirapuistossa (mutta ei ole ongelma vaikkei sitten koirapuistoon soveltuisikaan). Toki lisäksi hihnalenkit.

Niin ja vielä sitten, että kuinka pitkään olette odottaneet omaa rhodea? Koirapuistossa kerran juttelin kahden rhoden omistajan kanssa ja hän sano, että ite oli jonottanu kaks vuotta.

Rhoden sopiminen toiseksi koiraksi onnistuu yleensä hyvin, kunhan ikäero on riittävä ja kasvattaja valitsee sopeutuvan pennun kodissa ennestään olevan dominoivan koiran kaveriksi. Kukaan ei kuitenkaan voi vannoa etteikö yhteenottoja voisi tapahtua, koska kyseessä on kuitenkin koirat. Mutta siis yleisempää on perheen urosten väliset kähinät kuin narttujen väliset kähinät.

Pennun odotusaika riippuu monesta seikasta. Jos haluaa pennun jostain tietyistä linjoista ja joltain tietyltä kasvattajalta, niin sitten voi varautua odottamaan. Mutta nykyään tilanne on se, että pentuja ei tarvitse kauaa odotella etenkin jos ei ole väliä silläkään onko pentu "priima" vai "pikkuvikainen" eikä kasvattajallakaan ole niin väliä.
Itse ensimmäistä rhodesiankoiraa hankkiessani jouduin odottamaan lähes kaksi vuotta, että sain pennun haluamastani nartusta. Siihen aikaan, kun aloin jonottaa pentuani eli vuonna 2001, ei ollut pentuja tarjolla ollenkaan siinä määrin kuin nyt. Ja ihan hyvä niin, toisinaan huolestuttaa että mihin nämä kaikki pennut oikein menee ja päätyvätkö kaikki oikeisiin koteihin.

Meillä Armas tuli vähän yllättäen. Alusta asti kyttäsin pentusuunnitelmia ja luovuttiin jo toivosta rahatilanteen takia, mutta Chai-mamman omistaja piti itsepintaisesti päänsä ja jankutti, että kyllä se pentu meille tulee. Ja kasvattajan kanssa sitten keskusteltiin ja hänkin oli sitä mieltä, että ei se osamaksu ole este, jos tietää koiran saavan hyvät omistajat.

Ja meille Armas tuli tokaksi koiraksi, 3 vuotta vanhemman uroksen seuraksi. Vähän arvelutti uroksen ottaminen Ropin seuraksi, kun Ropilla löytyy saku- ja belggiperimästä periksiantamatonta taistelutahtoa ja tarvittaessa tulta ja tappuraa amstaffipuolelta. Siis 99% Ropi on ihan villasukka, mutta luonnetta kyllä piilee siellä pehmoisen turkin alla. Mahtavasti on kyllä mennyt parin ekan kuukauden jälkeen. Ekat päivät Ropi yritti listiä Armasta ihan kunnolla, mutta lellipentu tottui kyllä uuteen tulokkaaseen. Nyt tulevat juttuun mainiosti, mutta Ropi nyt ei hirveästi jaksa Armia noteerata (paitsi jos joku koira käyttäytyy uhkaavasti Armasta kohtaan).
Nartun hankkiminen ei käynyt mielessäkään. Yksi narttukoira on ollut mulla ja se riitti, urokset on niin paljon simppelimpiä.

Rhodea miettiessä kannattaa harkita tarkkaan harrastuksiakin, sillä veikkaanpa ettei kovin moni rhode tyydy pelkästään lenkkeilyyn. Älykkyttää löytyy kumminkin paljon ja sitä aivoenergiaa kanavoidaan helposti sitten luvattomiin puuhiin. Juuri tänään juttelin erään naisen kanssa, jonka tuttavan rhode oppi varastamaan ruokaa kaapista vetämällä kaapin takaseinän pois, kun ovi teljettiin hakalukolla.. Armas on onneksi vähän yksinkertaisempi yksilö, harvoin ne pari aivosolua toisiinsa törmää ja helpolla ollaan päästy (jotkut sisarukset harrastaa tihutöitä).
Meillä suosikkilajiksi on noussut juoksuharrastus, jonka vuoksi rhode hankittiinkin. Lisäksi haku on noussut toiseksi suosikiksi ja kovin meidän sisaruspentulauma touhusta tykkääkin.

Tosiaan teretulemast Karvakamu Oulussa moikkaan Armasta. Parin viikon päästä myö sinne jo tulemme.

Kiitosta vain tiedoista teille kummallekki. Ja mielellään Armakseen ja teihin muihinki tutustuisin kun tuutte tänne suunnalle!

Tässä on tosiaan vielä ajatus ihan mietintäasteella, ei ole toinen koira kuitenkaan vielä ajankohtanen. Peppi saa kyllä ihan rauhassa aikuistua, vaikka toisaalta se on niin mamman mussukka, että jos se vuosikausia on ainokainen niin pelkään, ettei se sitten toista hyväksyis. Vaikka toisaalta uskon, että se saattaa ottaa pennun suojatiksi ja olla (turhan) innokas bodyguard. Vielä silti joka toinen päivä mietin isompaa koiraa ja joka toinen päivä pienempää. Mutta isomman jos otan, niin sitten rhode tuntuu miellyttävimmältä.

Nostelen tätä vähän, kun olen odottanut Bubusen pennusta kuvia! Missä ne viipyy?

Tossa aikaisemmin oli puhe uivista rhodesiankoirista, niin mulla ei ole vielä yksikään ollut mitenkään innokas uimaan. Ennen kuin nyt. Olen ottanut kädet täyteen makkaraa ja Aki tulee perässä, rinnalla ja edellä vaikka kuinka ja kauan kunhan sitä palkkaa välillä. Elsa taasen ei tajua uimisesta mitään, se on kyllä mielellään vedessä ja lutraa ja läträä, ja juoksee ja hyppii, mutta sitten jos jalat ei osu pohjaan niin koko koira painuu pinnan alle. Ja sieltä se ponnistaa ylös ja saa hepuleita pitkin rantaa. Ja sitten hukuttaa itseään uudelleen. Nyt kun Aki on innostunut uimaan mun kanssa, niin Elsakin jo vähän hakee, että ahaa, tässä niinku pitää liikuttaa jalkoja jos uppoaa...

Ridgeback, ups! Unohdin ihan kokonaan tulla tänne lisäilemään kuvia, kun laitoin tuonne pentukeskusteluun ne jo :D Mutta tässä teille kuvasaastetta viime viikolta meidän mökkireissulta. Coco siis kuvissa 11 vk. Mökillä oli pienen mielestä superkivaa ja aika kului vedessä kahlaillen ja sorsia ihmetellen. Leikkimielinen "verijälki" tehtiin myös pihvin verellä ja ipana näytti tajuavan jutun jujun oikein hienosti vaikka ihan oikeasta verestä ei ollutkaan kyse. Aluksi Coco ei uskaltanut kuin vähän kahlaamaan mutta tipahti vahingossa kalliolta sen verran syvempään kohtaan, että todistetusti osasi uida. Sen jälkeen ihan oikeakin uiminen näytti maistuvan (eikä ihme näillä helteillä!). Veneilykin meni hienosti ja ylipäänsä pienen mielenrauhaa ei häiritse mikään tai kukaan. Me happy!

Moi!


ihana mätäs


vesi on märkää!


kaivaudun Kiinaan!


savea, nami!


iso, pieni tyttö


väsyttää...


pienen koiran elämää

Ahti ei ihan hirveästi välitä itse uimisesta, mutta se kahlailee tosi mielellään. sitten jos mamma menee uimaan niin tulee kova kiire perään, joten jos aikoo itse uida rauhassa niin koira on syytä jättää rannalle hihnaan, muuten tulee liian hätä... osaa siis uida jos tarvitsee.

kahlailu on tosiaan kivaa, eipä tuo varsinaisesti mitään touhuile, kunhan käppäilee ja ihmettelee vedessä.

on se kivaa kun rhodesialaisella on niin valikoiva muisti.
mm. se on hirmuisen vaikeaa muistaa, että keittiössä EI saa olla, varsinkaan silloin kun siellä laitetaan ruokaa. joka kerta saa erikseen käskeä, useampaan kertaan, avuliaan kuonon pois jaloista.

mutta annas olla, reilu viikkoa sitten kohdattiin tuossa lähistöllä orava, joka juuri ehti pelastautua puuhun turvaan. edelleen, päivittäin sen puun kohdalla pitää käydä vähän riehumassa, kiskomassa ja muuten vaan hillumassa, josko se orava olisi siellä edelleen. ei ole, mutta selitäs se tuolle.

Voi ei Bubusen pentua! nostaa pahan rhonttu kuumeen.

Näin tänään ensimmäisen rhodesiankoiran elämässäni. Jostain syystä oli muodostunut kuva että ne olisivat n. urosdallun koko luokkaa, (tiedä mistä sellainen käsitys on tullut) mutta kun tämä uros oli n.70cm vähä päälle korkea ja 50kiloinen niin käsitys muuttui.
Oli kyllä kuulemma yli iso ja muutenkin hieman ei-rodulle-tyypillinen kun temperamentti oli mitätön ja alistuva :D
Tälle rhodelle ei myöskään ollut mikän perinnöllinen sairaus osunut kohdalle.
Todella hieno yksilö näin kaikkiaan vaikkei tyypillinen rhode!

Rhodea mietin edelleen yhtenä vaihtoehtona toiseksi koiraksi, mutta harrastamista mietin paljon, kuinka paljon rhodella on jaksamista keskittyä ja tehdä tekemisen ilosta. Samoin riistavietistä en pidä, ja useilla tämä tuntuu olevan suuri.

Mä meen maanantaina treffaamaan paria rhodesialaista.
Löysin tuolta rhode foorumilta ihan tästä Noksusta olevia koiria. Kiitos hälle, joka tänne sen foorumin linkitti.

En vielä kamalasti osaa tehdä analyysiä tyypillisestä rhodesta tuon yhden 12 viikkosen perusteella, mutta tämän pentueen kakrut ainakin vaikuttaisivat erittäin rohkeilta, itsenäisiltä mutta myös kontaktinhaluisilta. Coco ainakin tykkää puuhata yhdessä ja varmaan siitä saa oikein kelpo harrastuskoiran. Pentu innostuu ihan silmissä kun otan naksuttimen esille ja aletaan tehdä temppuja tai opetella juttuja. Silloin keskittyy ihan eri tavalla kuin muuten, eli väittäisin että myös tekemisen iloa löytyy pieneltä.
tir, niin totta tuo! Varsinkin pennun kohdalla ja ilmeisesti vanhempien koirienkin. Käskeä saa vaikka miljoonatta kertaa ja millään ei uskota jos ei satu huvittamaan, vaikka hyvin tiedetään miksi tai mitä käsketään. Esim. meillä hyvänä esimerkkinä tuon loputon puruvimma...

Sitten tuosta kuoriutui oikea hienohelma eräänä iltana kun päätin lähteä Cocon kanssa iltakävelylle ja sattui ripottelemaan vettä. Ja siis nyt puhutaan oikeasti todella ripottelusta, pisaroita ei kovin montaa koiran turkkiin tipahtanut... Coco kulki häntä koipien välissä ja vikisi takaisin kotiin kuin mielipuoli. Lopulta se teki täyden stopin ja huusi suoraa huutoa "Miksi pientä koiraa kidutetaan näin julmasti!!" Yhtä hyvin sieltä taivaalta olisi voinut sataa happoa ja koira näytti siltä että sitä hakataan tai jotain :D Mitähän meidän talvestakin tulee...

myrkku, kyllähän rhodesta mainion harrastuskaverin saa, mutta keskittyminen/mielenkiinto ei näillä ole aina huippuluokkaa. Aika usein kuulee rhodeista, jotka esim. tokossa tekevät hommansa ensin innolla ja yhtäkkiä mielenkiinto lopahtaa tyystin. Ja joillain rhodeilla ei mielenkiinto riitä, vaikka kokonaisen kinkun heittäisi naaman eteen.
Meillä on käynyt säkä Armaksen kanssa, kun se heittäytyy harrastukseen kuin harrastukseen täysillä ja riemuissaan, joskis "hieman" liian äänekkäästi. Muutkin saman pesueen ipanat tuntuvat olevan yhtä innokkaita, oli sitten kyse hakutreenistä tai ratajuoksusta.

SaMaJa kirjoitti:

myrkku, kyllähän rhodesta mainion harrastuskaverin saa, mutta keskittyminen/mielenkiinto ei näillä ole aina huippuluokkaa. Aika usein kuulee rhodeista, jotka esim. tokossa tekevät hommansa ensin innolla ja yhtäkkiä mielenkiinto lopahtaa tyystin. Ja joillain rhodeilla ei mielenkiinto riitä, vaikka kokonaisen kinkun heittäisi naaman eteen.

Tämäpä juuri se syy miksi ei rhonttu vielä tule. Haluan kuitenkin tavoitteellisesti harrastaa tottista :D Pitää olla koiralla se mielenkiinto tekemiseen ilman järkyttävää kinkun palastakin. :)

Ehkä sitten joskus..

Voi ihanuus, kävin tänään katsomassa kahta rhodesialaista ja ai think aim in lööv..
Ensimmäinen tunne tosin oli lievä hämmennys, kun sellanen jätti (mun mittakaavalla) lykkäs jalkojen välistä. :D Tuolla rodulla on kuulemma outo tapa tehdä niin.

Saa nähä jos jaksais lauantaina lähteä katselemaan (maastojuoksu?)kisoja..

^Armas puskee kuonon ihmisten jalkoväliin, yleensä suoraan persuksiin... Aika nolo tapa, varsinkin jos tuntematon on uhrina.