Koirat.com

^Taitaa olla Tarujen kasvatti, näin ainakin FB:ssä puhuivat.

Muoks: kävin kennelin sivuilla katsomassa kuvia pennuista, voi yäääääk mitä ihanuuksia.

Taitaa tosiaan olla Tarujen kasvatti, muistaakseni ainaki syntymäajat täsmäisivät, eikä tainnut kellään muulla pentuja juuri tuolloin tulla. Tuo Tarujen pentuehan syntyi vain paria viikkoa myöhemmin kuin se, mistä meidän Coco on.

Noniin, sitten itse asiaan eli pentusaastetta luvassa

otettiin parit seisotusharkat



lopuks sai namia, hölmö ilme mutustellessa


sit vähän makoiltiin


ja rapsuteltiin


ja leikittiin


ja sit tuli väsy pienelle

^ Voi <3 <3 <3 <3 sentään!!! Miten nätti pentu.

Noniin, Coco sai eilen ensimmäisen nahkapantansa, joten sen kunniaksi vähän kesäkuvia







tassu!


Ilmoitusasiaa!


leijonaa mä metsästän...


...tahdon saada suuren...


taivas auta, hullu akka kiduttaa!

No nää kuvat ei nyt helpota rhodekuumetta yhtään!!

Sori mut on ihan pakko vielä...

Kattokaa nyt tota koipeliinia. Se on ihan yhtä jalkaa koko koira. En oo mitannu korkeuksia, mutta voisin veikata, että vaikka painoa ei oo tullu ku muutama kilo lisää, niin korkeutta senkin edestä. Iso tyttö jo :)

Ja Sonik voi tulla kattomaan miten "lutunen" toi piraija on in real life, niin veikkaan että kuume laskee mystisesti ;)

koipeliini 15 vk

Voi sentään... nää ^pentukuvat yllytti mua selaamaan omilta sivuilta Hugon vauva-ajan kuvia... mä pakahduuuun!! Mä en kestä. Voi että!!

Olipa kiva nähdä Coco-vaavia eilen Heinolassa! Mikä söpötys, mun törkeä pentukuume meni aivan ylikierroksille... Ääk! Armaksenkin mielestä Coco oli superihku, vaikka meinasikin yrittää laittaa kusimerkin pentupoloiseen. Multa löytyy parit kuvat pennuista, js Bubunen haluat itsellesi.
Ridgebackin Elsakin oli oikein kaunis näky kehässä!

Jes, oli tosi kiva reissu tosiaan! Ja Cocolla pää ihan sekasin kun suuri maailma onkin täynnä ihkuja koiria ;) Aikamoinen pyörremyrsky noista pennuista tuli kun pääsivät leikkimään keskenään. Täytyy laittaa vähän kuvia tänne kun saan ne ensin siirrettyä ulos kamerasta. Ja Armas kanssa, voi miten ihana :) Onneks bongasin edes teidät sieltä kun jotenkin kummasti meni ite näyttely ihan ohi siitä lähtien kun Coco pyöri hihnan päässä mukana. Ja mielelläni haluaisin nähdä niitä teidän kuvia. Meilläkin muutama "yhteisotos" oli mutta ei yhtäkään kovin onnistunutta.

Hei nyt mä vasta älysin, että sehän taisi oll Coco, jonka Elsa olisi halunnut pistellä poskeensa?

Kiitos SaMaJa:lle kehuista, tuomarikin tykkäsi Elsasta, mutta Elsa oli too much muscled and too much substance for her age :D
Valitettavasti itsellä ei ole mitenkään erityisen hyvät fiilikset tällä hetkellä, joten en tuolla näyttelyssä ollut erityisen sosiaalisella tuulella. Vähän väkisin siinä tuli mieleen, kun uroksia katseli, että näinköhän mulla on uroskoiraa enää viikon päästä tähän aikaan.

^Huomasinkin FB:n kautta, että sulla on murheita Akin suhteen. Onko mitään muutosta tapahtunut mihinkään suuntaan, jos saan kysyä? Ymmärrän kyllä jos et halua täällä ruotia asiaa.

Elsa vois lahjoittaa vähän muskelia Armakselle. Koira vetää lihaa ja ihraa sen kilon päivään ja riehuu kuin heikkopää, mutta pysyy rimppakinttuna siltikin.

^Saattoi hyvinkin olla meidän Cookos. ;) Aika monikin koira olisi varmaan mielellään pistellyt tuon ipanan poskeensa kun se niin isottelevin elkein on menossa jokaista moikkaamaan huolimatta mun epätoivoisista yrityksistä pitää penska suunnilleen aloillaan...
Mutta kun kaikki koirat ja ihmiset ja muutkin liikkuvat tai liikkumattomat asiat on niiiiiiin jänniä ja ihania.
Ja ei sitä aina tarvitse olla niin sosiaalisella tuulella, varsinkin jos on suruja tai huolia niin ymmärtää hyvin, ettei jaksa.

^^Akin voinnissa ei mitään muutosta entiseen verrattuna. Tai on sen verran, että se on nyt uudelleen alkanut kerätä massaa, joka saattaa olla hyvä merkki. Akihan painoi vielä tammikuussa eläinlääkärin vaa`alla 43,8 kiloa, kesäkuussa eläinlääkärin vaaka näytti huimat 37,2 kg. Mutta silloin ei vielä löytynyt muuta syytä oireille kuin infektiomuutoksia välikarsinassa (sydämen ja keuhkojen välitila). Ja tähän tietenkin sitten meni antibiootit ja kipulääkkeet.
Silloin käyttämäni eläinklinikka oli jostain syystä haluton ja kyvytön tekemään lisäselvityksiä vaikka koiran vointi ei parantunut kuten olisi pitänyt, niin vaihdoimme sitten klinikkaa elokuun alussa ja jo alkoi selvitykset pyöriä.
Huomenna mennään taas lääkäriin ja nyt koira pöydälle ja avataan. Selvitetään vielä, että onko kyseessä todella pernakasvain (tosin rtg kuvien ja ultran perusteella kaksi ell:ää on jo ollut sitä mieltä, mutta muukin on mahdollista) ja jos on niin onko se levinnyt maksaan tai mahalaukun seinämään. Se, mikä tässä on sekoittanut tutkimustulosten tulkintaa, on että Akin veriarvot ovat ihan ok. Kun normaalisti kasvaimet ja mahdolliset infektiot näyvät myös labroissa.
Hyvällä tuurilla perna on vaan laajentunut valtavaksi syystä X tai siinä on vain jotain kystaa. Huonolla tuurilla siinä on hemangiosarkooma ja vielä huonommalla tuurilla se on levinnyt ja koira jää pöydälle.

Voi ei. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.
Voimia ridgebackille. *hali*

Aki on tänään operoitu ja operaatio onnistui hyvin! Siltä ei pystytty erotella perna + kasvain yhdistelmää vaan koko perna oli muuntunut ja kasvanut valtavaksi. Normaali perna painaa noin 150-200 g, Akilta poistettu muuntunut perna painoi 2,7 - 2,9 kg!! Muuten kaikki sisäelimet näyttivät onneksi terveiltä.
Pernasta lähti koepalat eteenpäin ja ensi viikolla pitäisi saada tietoa niistä.
Voitte vain kuvitella sitä helpotuksen määrää kun ell tuli kertomaan, että perna saatiin poistettua ja koiran saa viedä kotiin parin tunnin päästä!! Nyt tuo nukkuu tokkuraisena, välillä herää vinkumaan kun on niin sekaisin. Huomenna pitäisi jo olla parempi päivä!

Ihana kuulla hyviä uutisia! Akille nyt vaan kaikki toipumistsempit ja virkeämpiä päiviä.

Pakko kyllä hehkuttaa ja huokaista helpotuksesta, sillä Armas on ihan oikeasti rauhoittunut ja vähentänyt murkkuilua. Viimeiset 2 kuukautta on mennyt niin vaivattomasti ilman käsivarressa roikkumista, perseilyä ja apinointia. Ainoastaan Oulussa Armas koetteli iskää roikkumalla käsivarresta, koska Hänen Korkeutensa mielestä iltakävely oli liian lyhyt. Perseilyä tapahtuu oikeastaan vain silloin, kun Armas on todella väsynyt ja kierroksilla (mm. viime lauantai näyttelyissä, kannatti hakea Armas hoidosta pe-iltana vasta...).
Tietenkin nykyään omat haasteensa on tuonut miehistyminen eikä kaikki urokset olekaan automaattisesti ok. Omien veljien kanssa tapellaan heti kun mahis, samoin isoille uroksille uhitellaan, mutta kaikki pikkukoirat on Armaksen mielestä superihania.
Katsotaan alkaako hormonit hyrräämään vielä enemmän, mutta nyt nautin tästä seesteisestä elosta tuon nilkin kanssa.

onkohan rhodesialainen jotenkin immuuni punkeille?
oltiin Lappeenrannassa koiruuksien kanssa lomailemassa, ja siellä sitten oli niitä punkkeja, ja paljon. tuo vanhempi sekarotuinen koiruus tuntuu olevan nyt täynnä kiinnittyneitä punkkeja (ok, 4 irroitin eilen), kun taas Ahtiin ei ole näköjään kiinnittynyt yhtään. Ahdista kyllä poistin pari aina lenkin jälkeen, kun näkyivät niin hyvin tuosta lyhkäisestä turkista. mutta ei näköjään maistunut afrikkalainen veri inhoille punkeille.

Laitoin jo tuonne pentupuolelle osittain samat kuvat, mutta kyllä nyt tännekin piti vielä laittaa näytille.
Coco pääsi treffaamaan siskoansa Chokoa ja kuten kuvista näkyy, meno oli melko villiä ;)







välillä meinas loppua virta kesken ja piti vähän makoilla mättäillä







ja sit taas jakso leikkiä

Sakun kanssa elämä kahdestaan alkaa pikkuisen jo luonnistumaan. Molemmat ikävöidään Chamboa kamalasti, mutta koitetaan muistaa siitä huolimatta jatkaa elämää eteenpäin.

Sakun kanssa harrastetaan ahkerasti. Meidän päälaji on haku. Ilmaisu vaihdettiin tällä kaudella rullailmaisusta haukkuun. Saku ei vaan tykännyt kantaa rullaa suussaan. Haukku sen sijaan irtoaa melko helposti. Nyt ollaan saatu siirrettyä haukku maastoon ja hienosti se siellä kulkee. Kestoa pitäisi alkaa pikkuhiljaa lisäilemään.

Saku aloitti tänä keväänä myös uuden harrastuksen, jonne saatiin kipinä rr-jälkileirillä. Leirin jälkeen olemme jäljestäneet n. kerran viikossa. Mukavaa hommaa, Sakulla on tässäkin vauhti päällä, kuten kaikessa muussakin. Olemme tässä lähiaikoina lähdössä kaverin luokse saamaan lisää opastusta jäljestykseen. Muina harrastuksina sitten esineruutu, jota pitäisi harjoitella ahkerasti, Saku kyllä työlskentelee ruudussa hyvin ja lähtee tuomaankin esinettä, mutta meinaa unohtaa tuoda esineen mulle asti. Ja tottis..Ikuinen murheenkryyni. Saku on oppivainen ja helposti motivoitavissa, ongelmat on ohjaajassa, joka onnistuu möhlimään, ei luota koiraan tarpeeksi, jää junnamaan paikoilleen jne. Millähän ohjaajalle saisi lisää älliä päähän?

Muutaman kerran olemme Sakun kanssa myös kokeilleet viestiä. Tosi hauskaa hommaa, Saku juoksee ihan kenelle van, joten melko helppoa sinänsä. Muut maastolajit on kuitenkin ykkösiä, joten viesti on ihan hauskanpitoa.

Muuten Saku viettää ihan tavallista kotioiran elämää. Nukkuu kainalossa, puuhailee ulkona, auttaa kaikissa kotihommissa ja jolkottelee pitkiä metsälenkkejä.

Tässä pari kuvaa Sakusta ja meidän toisesta kissasta, joka on ihan Sakun paras kaveri.



Lähdetään Prnisessan kanssa lenkille



Näin sitä mennään



Mitähän seuraavaksi