Koirat.com

Iiiihana Piina

Guardacaccia kirjoitti:

Aivan ihana pieni Kukas hän on viralliselta nimeltään? :)

Neiti on viralliselta nimeltään Jenidon Fighter.

Meillä oli Ninja ensimmäisten ja vielä toisten juoksujen aikaan sellainen, että muutamia vahinkoja sattui sisään ja vatsa meni kuralle. Taitaa olla melko tavallista siis.

Pikkuneiti Piina on tänään taas ollut vallaton oma itsensä; rääkännyt lauman muita koiria, roikkunut tytön haalarin persauksissa kiinni ulkoillessa ja kylvänyt miinoja ympäri asuntoa, jotta mamma voisi liukastua sontaan..
On se ollut kyllä ahkerakin; iltaruoallakin jaksettiin tehdä monta toistoa istumista, maahanmenoa ja seisomista. Myös odottamista harjoiteltiin ruokakupin kanssa.

Nyt se nukkuu taas tossa mun jaloissa kerällä <3

Täällä myös uusi riiviö! Terkut vaan ihanalle pikku Piinalle!

^ Taisto

Mikä kiharakarvainen saku siellä taustalla pällistelee?

Oi Taisto <3 Tuo se tänne, Piinan kaveriksi?

Piina kävi tänään leikkitreffeillä. neidillä oli ihan mahtavaa kun kaverina oli aikalailla saman ikäinen ja kokoinen pentunen. Nyt neitokainen on ollut niin poikki ettei edes korvaansa liikauta vaikka ravaan ympäri asuntoa
Muutaman kuvan sain räpsästyä tänään
Mamman laukkua pitää vartioida

Ja nautiskella auringosta


Se on kovin ison näköinen kuvissa, mutta oikeasti se on pienenpieni

Tossa kuvassa on taustalla yks mun lukuisista sakemanni patsaista Juu mä voisin lähjottaa ton terroristin jollekkin siks aikaa että siitä kehittyy yhteiskunta kelpoinen nuorukainen. Ei vaiskaan kovin on viisas ja hyvin on saanut ruualla motivoitua. Meillä kävi 13vk vanha rotikka leikkimässä Taisto kans, oli mukavaa!

Tässä vielä pikkuinen seisoo kippurassa!

Mulle kans tommosia pienen pieniä taistoja ja piinoja tänne nurkkiin pyörimään!

Niin siis johkun kuvassa oli patsas siellä taustalla... Mä jo tiirasin notta EI voi olla elävä koira niin kiharakarvainen

^Jos sä asut pk-seudulla nii voin tuoda ton päivisin aina sulle hoitoon. Mua ei yhtään haittaa jos joku muukin siivois vähän pissaa ja kakkaa välillä mun puolesta

^ Harmi, en asu ihan siellä pk-seudulla

Tällä hetkellä kyl vaihtaisin mieluusti ton karvaa tiputtavan vaikka sit semmosiin pissa-kakka leikkeihin
Noooh, josko se siitä taas ilmojen kylmettyä lopettais sen karvahärdellin
Tuntuu vaan, että sitä karvaa irtoo ja irtoo ja irtoo ja irtoo... *huoh*

^Just mun tuuria.
Noilla mun isommilla roikaleilla oli kaksi kertaa poutkeen karvanlähtö, kuumasta kesästä johtuen. Jos ne nyt repäsee vielä yhen tähän päälle nii Ei oo vielä turkkikaan kasvanut kunnolla takasin.

Meillä on alusvilla jo tiputettu, nyt ollaan jo päällyskarvan irrotusvaiheessa... Kauheen kauan on mun mielestä nyt kestänyt, johtuneeko tosiaan siitä kuumasta kesästä ja siitä, että ihan näihin päiviin asti on ollut melko lämmintä. Tänään täällä jo pikku pakkanen, sais pysyy nyt sit keli semmosena. Tai sit pitää opettaa koira imuroimaan omat jälkensä. :)

Meilläkin on jo vaihdettu karva:) Rholla on kyllä ihanan lyhyt ja "kiinteä" karva, ja tuo talvikarvakin on vaan aavistuksen paksumpi ja ilmavampi, mutta eristää varmasti ihan riittävästi kylmälläkin. Muutenkin tuon karva on sellasta, että jos se kastuu, niin vaan päällikarva klimppiintyy (ja sitten tyttö näyttää ihan piikkisialta:D) ja alusvilla pysyy kuivana, mikä on toki tarkoituskin. En usko että säänkestävyys tulee tälle olemaan ikinä ongelma;)

Nyt eletään juoksujen varsinaista kiima-aikaa, ja Rho on kohtuu pihalla. Vähän on alakuloinen ja jotenkin kaiken tajuamisessa tuntuu menevän pitkään, kun normaalisti tuo on niin terävä likka. Onneksi tää on pian ohi, ja päästän taas elämään normaalirytmissä..

Joskos nyt menis vihdoin oikeeseen paikkaan ku ollaan niin ärhäkkäästi nouvottu kuinka "jälleen kirjoitin väärään paikkaan!" heti pahalla tuulella, luuulin että tämä on mukava sivusto ja mukavia ihmisiä, vaan ei. joka tapauksessa!

Talomme on kohta valmis ja vahti pitäisi löytää.

Itselläni oli seropi mutta jouduin antamaan pois edellisen eron ja väliaikais asunnottomuuteni vuoksi, koira pääsi ihanaan perheeseen enkä kadu koska koirani on nyt onnellinen ja seuralaisia on!

Mutta se miksi juuri saksanpaimen, on ilmeisesti syynä se että mieheni entisellä naisystävällä oli saksanpaimen (ja hän on koulutukseltaan jokin koirakouluttaja) ja tietysti mieheni rakastui siihen rotuun... ymmärrettävää kylläkin mutta muitakaan vaihtoehtoja ei kuulma ole.

Mietin hetken myös jos itselleni ostaisin kauan halutun kultaisen-noutajan mutta kahden pennun kanssa saisi puurtaa yksin ja en tiedä olisinko valmis sellaiseen.

Saksanpaimen on ihana ja haluan sitä todella paljon, mutta melkein pelottaa jos se on kovin jäärä ja käymmä läpi isännän paikkaa kun uhma ikä alkaa (tämähän nyt käydään varmasti koiran kun koiran kanssa, mutta olisiko se sakun kanssa vaikeampaa?) Aikaa ja energiaa kyllä riittää, asumme aivan raviradan vieressä missä toimii tottikset ja agilityt yms. Ja ne on katsottu ja suuniteltu valmiiksi, vain kaveri puuttuu Mutta riittääkö tämä sakulle? Onko väärin jos Sakua ei kouluteta ns. "poliisi koiraksi" ? (Eikä sitte mitään raivo kommentteja, eikös tämä ole sitä varten että tyhmät kyselee viisailta ?)

Halusin kirjoittaa tänne ja kysellä sakemannien omistajien mielipidettä.

Sekin vielä että uusi talo on kohta valmis ja kun pentu tulee niin sehän voi tietää pieniä tuhojakin.
Koiralle tulisi kyllä oma puuhahuone jossa oma paikka ja lelut yms.
Yhteen huoneeseen en kuitenkaan aijo koiraa lukita päiviksi jos emme ole kotona (mies aina töissä mutta minä työtön) , onko pihahäkki huono asia sittenkään jos siellä sesse kauppa reissut viettäis? iItse kammoksun häkkejä, se ei mielestäni ole koiran paikka!!

jenppu kirjoitti:

Joskos nyt menis vihdoin oikeeseen paikkaan ku ollaan niin ärhäkkäästi nouvottu kuinka "jälleen kirjoitin väärään paikkaan!" >:/ heti pahalla tuulella, luuulin että tämä on mukava sivusto ja mukavia ihmisiä, vaan ei. joka tapauksessa!.

Anteeks mitenkä ärhäkkäästi ja "jälleen väärään paikkaan"
En mä nyt mielestäni noin kirjoittanut -> linkki
Vaan kun rotukyselyt palstalta oli jo aiemmin opastettu tähän ketjuun, sen takia laitoin että rodulle ON jo aloitettu keskustelu, koska oletin ettet ollut sitä noteerannut.

Ja vastaa nappulan pyysin valitsemaan sen takia, koska kaikki eivät sitä huomaa, vaan valitsevat uusi viesti, jolloin keskustelu tulee palstalle uutena aloituksena eikä jatkona olemassa olevaan keskusteluun.

täti sinähän seuraat minua ku kissa hiirtä anteeksi, meinas vaan mennä ymmärrys ku uusi paikka enkä meinannu tajuta , en sitte millään
hyvä vaan että joku katsoo vähän perään

Meillä tuon vanhemman pojan kanssa murkkuikä meni varsin jouheasti ohi. Vaikka onkin kodinvaihtaja uros, joka tuli meille noin vuoden ikäisenä ja ikäistään nuoremman oloisena. On yrittäny kyseenalaistaa pomon paikka joskus mm. jos on vieras tullut pihaan niin on rynnännyt päällepäsmäröimään, vaikka on opetettu, että minä otan vieraat vastaan ensin. Oikeastaan vain pientä korvattomuutta oli huomattavissa, mutta on tasaantunut vuodessa paljon.
Pienemmän kanssa onkin kaikki vielä edessä päin ja tuntuu olevan luonteeltaa todella paljon määrätietoisempi ja voimakastahtoisempi, joten luvassa voi olla erillainen tapaus.
Saksanpaimenkoiran kohdalla määrätietoisuus ja selvät säännöt ovat osoittautuneet toimiviksi. Ja se, että koira vaatii kunnon koulutuksen ei välttämättä tarkoita, että sen tulisi olla tottelevaisuusvalio automaattisesti vaan yhteiskuntakelpoinen on parempi määritelmä.
Rotuna saku vaatii ehdottomasti runsaan liikunnan lisäksi muutakin puuhaa. Joten jonkin lajin harrastaminen on tietysti suotavaa, mutta aktivoinnin voi hoitaa muutenkin. Itse järjestän niin, että minulla liikenee kaiken liikunnan lisäksi tunnin verran aikaa molemmille koirille päivässä. Tämä tarkoittaa, että esim. pentua koulutan ja vanhemman kanssa verestetään opittuja tai heitetään palloa, käydään ylimääräinen metsäjälki tekemässä tai sitten etsitään tavaroita jne.
Vanhemman koiran kanssa minulla ei ole varsinaisia tavoitteita ja harrastellaan molempien iloksi koska sillä on todettu lonkkavika, joten etenen koiran ehdoilla lisäksi koira on luonteeltaan hieman arka, joka rajoittaa joitain harrastuksia suuremmassa mittakaavassa. Nuoremman kanssa taas tavoitteet ovat vielä ainakin korkealla ja aika näyttää mihin meista on.

Muoks* Kirotushäröjä

Meillä myös meni murkkuikä ohi sen suurempia hankaluuksia. Jonkun verran oli emännän käskyjen kyseenalaistamista ja valikoivaa kuuloa. Tää paimen on minun ensimmäinen koira, suht pehmeä luonteeltaan, ja ottaessani koiraa myös olin hieman jännäkakka housuissa, että mitenkä mahtaa nuo murkkuiät ym. mennä näin kokemattomalta emännältä. Mutta hyvinhän ne, juuri tuo määrätietoisuus ja selvät säännöt toimivat mainiosti. Nyt neiti on 2½-vuotias ja alkaa kai tosta pikkuhiljaa aikuistumaan
Niin, ja pentuikä meni myös juurikin tuon aktivoinnin takia moitteettomasti (mitä nyt vähän piti jalkalistaa jyrsiä äipän ollessa pois kotoa...). Ei siis mitään tuhoja tehnyt yksinään sisällä. Tosin mulla oli sillon hyvää aikaa olla kotona koiran kanssa ensimmäinen kk, kun olin kesälomalla.

Mitään ihmeellisempää ei harrasteta, pientä tottista ja hajuaistin ylläpitoa ihan kaksistaan. Täältä metsästä kun on niin pitkä matka kaikkiin koiraharrastuksiin Siis ihan kotisessenä neiti elelee, eikä tunnu hajottavan päätä. Tarpeeksi liikuntaa ja päänupin aktivointia, niin pärjää ainakin tämän yksilön kanssa
Eli aivan mainiosti sopii sakemanni myös kotikoiraksi, seuraksi, turvaksi ja perheenjäseneksi.
Riippuen tietysti perusluonteesta ja eikös nuo käyttösakemannit olekin enemmän niitä työkoiria?

Tuosta tarha-asiasta sen verran, että itse käyttäisin sitä ainakin omallani juuri kauppareissujen ym. aikana, mut rivitalossa ei tarhaan ole mahdollisuutta.
Kokonaan tarhakoiraksi en koiraani laittaisi, sen verran se on ihmisläheinen, ettei viihtyisi pitkiä aikoja ulkona yksin.

Samaa mieltä edellisten kanssa. Jämpti ote koiran käsittelyyn, kuri tärkeä. Ja kaikilla yhteinen sävel näissä kuri asioissa..

Meidän likka on tollanen vähän lössykkä tapaus. Tottelee tosi hyvin ja rauhallinen sisällä. Ulkona sitten virtaa enemmänkin ja tykkää touhuta. Me ei harrasteta mitään erityistä, kotona pieniä haju ja etsimis"leikkejä", lenkkeillään ja ihan pienimuotosta tottista. Koirapuistossa käydään viikottain juoksemassa ja tapaamassa muita koiria. Mun mielestä sakemanni sopii vallan hyvin tämmöseksi kotikoiraksi kunhan tosiaan järjestää itse pieniä virikkeitä päivään. Se ei edes paljon vaadi.

Saa nähdä millanen tää meidän uus tulokas on.. Huomenna hän saapuu

En tiedä kuuluuko ennemmin tähän vaiko koulutuspuolelle, mutta laitetaan nyt tänne josko sakun omistajilla olis neuvoja.

Vuoden täyttäny uros-saku. Se on viimesen parin kuukauden aikana alkanu mahtailee pienemmille ja aremmille koirille. Se mahtailee pienemmilleen ja aremmille tyypillisellä saku-pörinällä, ei hauku. Ei ole toistaiseksi purrut, enkä usko että vahingoittamistarkoituksessa menee mahtailemaan, on vaan murkkuikä ja sakun "minä olen suurin vahvin kovin jäbä" luonne. Lähinnä ihmisten reaktiot ("luupää tuo aggressiivisen sakun koirapuistoon") alkaa ärsyttämään ja siksi tuo pitäisi kitkeä. Onko väärin selättää koira kun se käy pörisemään? Paras keino lopettaa tuo?

Dominaattori kirjoitti:

En tiedä kuuluuko ennemmin tähän vaiko koulutuspuolelle, mutta laitetaan nyt tänne josko sakun omistajilla olis neuvoja.

Vuoden täyttäny uros-saku. Se on viimesen parin kuukauden aikana alkanu mahtailee pienemmille ja aremmille koirille. Se mahtailee pienemmilleen ja aremmille tyypillisellä saku-pörinällä, ei hauku. Ei ole toistaiseksi purrut, enkä usko että vahingoittamistarkoituksessa menee mahtailemaan, on vaan murkkuikä ja sakun "minä olen suurin vahvin kovin jäbä" luonne. Lähinnä ihmisten reaktiot ("luupää tuo aggressiivisen sakun koirapuistoon") alkaa ärsyttämään ja siksi tuo pitäisi kitkeä. Onko väärin selättää koira kun se käy pörisemään? Paras keino lopettaa tuo?

Itse en lähtisi selättämään. Se on muutenkin keinona varsin kyseenalainen, mutta tuossa tilanteessa etenkään tuskin auttaa. Itse toimisin seuraavasti; kun koira lähtee pörisemään niin tiukka EI ja jos ei lopu sillä niin kylmänrauhallisesti käyt poistamassa koiran tilanteesta. Tehokkainta lienee, jos koira ei ole totellut ei:tä niin lähdette vaan kylmästi pois puistosta ja hauska loppuu siihen. Koirapuisto on kuitenkin yleensä koirille niin iso juttu, että sieltä poistaminen luultavasti toimii parhaana rangaistuksena tuossa tilanteessa. Eli aina kun ei kieltoa totella niin kaikki hauska loppuu siihen, eiköhän opi kohtuu nopeasti että vain kauniisti käyttäytymällä saa oikeuden olla puistossa.

Meillä on riittänyt tuo pelkkä EI yleensä. Jos ei ole riittänyt, niin olen käskenyt koiran luokseni istumaan (ei kuitenkaan mihinkään varsinaiseen asentoon, ettei tule rangaistuksen makua yhdistettyä perusaentoon tms.), missä se joutuu sitten olemaan jäähyllä kunnes rauhoittuu ja malttaa ottaa kontaktia minuun (sitten kehut päälle ja vapautus). Meidän ei ole kertaakaan tarvinnut lähteä puistosta pois, mutta tuo sivujäähy toimii vain jos koira oikeasti tajuaa asiayhteyden ja on oikeasti todella hallinnassa (en nyt meinaa etteikö teillä koira välttämättä olisi;)), ja aloittaisin teidän tapauksessa kyllä tuolla em. tavalla kokeilla, että alkaako pörinät karsiutumaan, koska se on koiralle selkeämpi tapa, jos se on tilanteessa muuten vähän "hukassa". Luultavasti aikansa se ottaa, mutta kärsivällisyys palkitaan. Ja tietysti mikäli tuo ei ala tepsimään lainkaan, niin pitää miettiä jotain toista lähestymistapaa.