Koirat.com

jenppu kirjoitti:


Saksanpaimen on ihana ja haluan sitä todella paljon, mutta melkein pelottaa jos se on kovin jäärä ja käymmä läpi isännän paikkaa kun uhma ikä alkaa (tämähän nyt käydään varmasti koiran kun koiran kanssa, mutta olisiko se sakun kanssa vaikeampaa?) Aikaa ja energiaa kyllä riittää, asumme aivan raviradan vieressä missä toimii tottikset ja agilityt yms. Ja ne on katsottu ja suuniteltu valmiiksi, vain kaveri puuttuu Mutta riittääkö tämä sakulle? Onko väärin jos Sakua ei kouluteta ns. "poliisi koiraksi" ? (Eikä sitte mitään raivo kommentteja, eikös tämä ole sitä varten että tyhmät kyselee viisailta ?)

Halusin kirjoittaa tänne ja kysellä sakemannien omistajien mielipidettä.

Sekin vielä että uusi talo on kohta valmis ja kun pentu tulee niin sehän voi tietää pieniä tuhojakin.
Koiralle tulisi kyllä oma puuhahuone jossa oma paikka ja lelut yms.
Yhteen huoneeseen en kuitenkaan aijo koiraa lukita päiviksi jos emme ole kotona (mies aina töissä mutta minä työtön) , onko pihahäkki huono asia sittenkään jos siellä sesse kauppa reissut viettäis? iItse kammoksun häkkejä, se ei mielestäni ole koiran paikka!!

Minä kerron käyttölinjaisen omistajan näkökulmasta:) Meidän tyttö tarvitsee PALJON aktiviteettia ja liikuntaa tai muuten kyllä käy elämä vaikeaksi sen kanssa (havaittu kun ollaan jouduttu mm. kennelyskän takia pitämään 2 viikon sairasloma tuon kanssa ). Eihän tuo toki mitään mahdottomia silti vaadi, vaan tärkeintä on että hommia on päivittäin rutiininomaisesti about saman verran, vaikka tekeminen saattaa vaihdella leikkituokion, jäljen, tottiksen tai vaikka esine-etsinnän välillä. Siihen päälle sitten ihan vähintään 45 minuuttia, mutta mieluummin 1,5-2 tuntia vapaata juoksemista per päivä (pissatukset on erikseen aamulla ja illalla, eikä vie kuin vartin per kerta). Tuon vapaan juoksutuksen voi toki korvata (meillä tosin vasta ensi vuonna, kun koira on aikuinen) esim. rivakalla pyörälenkillä tai talvella vetohiihdolla, jotka on aerobisesti aika paljon raskaampia lajeja (tosin myös lihaksistolle yksipuolisempaa kuin esim metsässsä juokseminen), ja ei vaadi siten noin pitkiä aikoja (pyörälläkin pyyhältää koiran kanssa tunnissa helposti 8-10 km, mikä on jo paljon).

Mutta siis, vaikka meillä onkin käyttis, niin ei tästä mitään "poliisikoiraa"tartte kouluttaa, kuten asian ilmaisit;) Selkeä peruskuri, sopiva aktiviteetti ja rakkaus kyllä kouluttaa näistä ne uskolliset ystävät mistä ovat kuuluisia:) Ja kyllä sakuista löytyy paljon yksilöitä, jotka pärjää hyvin vähemmälläkin aktivoinnilla kuin meidän likka, mutta toki jokaisen sakun kanssa olisi mielestäni hyvä harrastaa vähintään tottista kotitarpeisiin, jotta koira on hyvin hanskassa (vähän liikaa meinaan tulee kaduilla vastaan kouluttamattomia sakuja, jotka räyhää tai vetää hulluna tai molempia).

Meillä on koira yksin ollessaan eristetty eteishuoneeseen (reippaan kokoinen huone, missä riittää tilaa vähän peuhatakin) ja josta on näkö ja kosketusyhteys kaltereiden läpi viereisessä huoneessa oleviin mäyräkoiriin (eivät turvallisuussyistä asu samassa huoneessa keskenään ollessaan). Pihahäkkihän on tosi hieno asia, kun siitä tekee tarpeeksi suuren, ja muistaa totuttaa koiran siihen pienestä asti. Kauppareissut varmasti viettäisi mielellään ulkotarhassa, ja luultavasti hyvällä ilmalla muutenkin, onhan koiralle ulkona enemmän havainnoitavaa kuin sisätiloissa:) Meidän omana haaveena on okt, jonka pihalle saisi "koiratalon" ulkotarhoineen, joissa koirat saisi viettää päivät, kun ollaan poissa ja yöt, ja pääsisivät sitten ihmisten tiloihin kun ollaan itse paikalla ja hereillä.

Muoks. typoja pois

Ihan pakko tulla tänne hehkuttamaan, että meidän entinen rimppakinttu neiti on saanut muutaman lisäkilon tässä parin kk:n sisällä! Jeee!!
Painoa on nyt noin 28 kg, muutama kilo toki vielä varaa tulla lisääkin. Läskiä tuosta ei varmaan saa tekemälläkään ikinä, eikä se ole tarkoituskaan. Kunhan nyt olisi hieman jotain kylkiluitten päällä, muutakin kuin karvaa.
Nyt on tullut ne piilevät lihaksetkin esiin, verrattuna aikaisempaan "kuivaan" ja erittäin hoikkaan olemukseen.
Katselin tuossa yks päivä, että ihan kuin sen pääkin olisi lihonnut Se vaan näyttää ilmeisesti isommalta sekin nykyään

Huh, kyllä vierähti kivi sydämeltä noiden saavutettujen kilojen myötä. Neiti on viimeisen vuoden näyttänyt siltä, kuin ei saisi ikinä ruokaa

Tästä oli aiemmin joku kysynytkin, mutta kerran vielä: mitä teidän nartut painaa ja mikä on säkä?

Täällä ollaan nyt tosiaan 28 kg ja säkä noin 61 cm.
Tuo on aika pitkäjalkaista sorttia kyllä, mutta koitan saada sen optimaalisen painon liki 30 kg.
Ulkonäöllisestikin pari kiloa saapi rauhassa tulla lisää!

Mä oon niin iloinen!

Lissu painaa 25kg ja säkä on n. 57cm elikkäs pieni kokonen narttu on

Täällä kanssa yksi sakun omistaja! Edellinen saku uros jouduttiin lopettamaan 15 vuoden iässä lonkkavian takia, vaikka elämänilo- ja jano oli todella kovaa. Perheessä on ollut sekä naaras, että uros sakuja, samoin sukulaisilla. Tämän hetkinen saku urokseni on reilu 9 viikkoinen pojannassikka. Tarkoitus olisi alkaa harrastamaan näyttelyitä, sekä tokoa ja/tai mahdollisesti jälkeä. Eniten tässä rodussa ihastuttaa niiden mieletön potentiaali eri harrastusmahdollisuuksii, sekä vahva persoona ja oikein koulutettun ja hoidettuna ovat todella ihanteellisia koiria, vaikka monilla tuntuu nykyään olevan paljon ennakkoluuloja ko. rotua kohtaan (osalla syyttä, osalla syystä).

Mukava tällainen oma rotukohtainen alapalsta, jossa voi rodusta kirjoitella!
Olisi mukava nähdä koiristanne kuvia harrastustoiminnassa, tai ihan sakukuvia yleensäkin. Myöskin koiranne painon kehitystä suhteessa säkään(/tai ikään) olisi kiva seurailla, jos jollakin on muistissa oman koiransa mittoja pentuajoilta! :)

Täällä asustaa yksi pitkäkarva, joka on varsinainen laiheliini. säkää 62cm ja painoa 28kg.
Eihän tuo kuulosta pahalta, mutta ilman turkkia se näyttää varsin pahalta, etenkin kun likka on todella kapearintainen. Tosin likalla on 3/3 etuset, joten sinänsä ihan hyvä ettei massaa ole paljoa.

Pikkulikka senkun kasvaa, korvat kahta kauheammin
Kohta lähestyy jo ensimmäinen rokotus.

Piina 11vkoa

^ Piina <3 Ihanat nuo sopivan kokoiset korvat

MinttuMetsala kyseli painon kehitystä koiralla. Kontrollifriikki tsekkasi kalenteria ja tässä vähän pienikokoisen nartun ensitaipaleelta kiloja ja ikä.

11 vk -> 7 kg
14 vk -> 11 kg
17 vk -> 14 kg
20 vk -> 17 kg
26 vk -> 22 kg
34 vk -> 24 kg

1 v - 2 v -> paino huiteli 25-26 kg

Nyt 2½-vuotiaana 28 kg pitkällisen lihotuskuurin jälkeen

Piina on kyllä todella suloisen näköinen tapaus!

Ronin painonkehitys suhteessa ikään on ollut tähän asti;

~6 vkoa ~5 kg (?)
7 viikkoa 5,5 kg
8 viikkoa 5,7kg
9 viikkoa 7kg
Ja tänään 24.11. (ikää 9 vkoa 5 päivää) 8,3 kg Nyt on selvästi kehittynyt sekä ulkonäöltään, että painoakin tullut vähän enempi, kun alussa oli vähän hidasta :)

Tässä Roni 7 viikon ikäisenä, juuri kotiutunut:
http://kuvablogi.com/nayta/iso/img2865916.jpg
http://kuvablogi.com/nayta/iso/img2865918.jpg
http://kuvablogi.com/nayta/iso/img2865920.jpg

8 viikkoinen
http://kuvablogi.com/nayta/iso/img2865926.jpg

ja 9 viikkoinen
http://kuvablogi.com/nayta/iso/img2865932.jpg

Meillä on hyvin hoikkarakenteinen uros. Säkä on noin 67cm ja paino sen 34kg. Eläinlääkärin mukaan on juuri sopivan kokoinen, mutta minua tuo "laihuus" vähän mietityttää. Minkä kokoisia uros sakuja täältä löytyy? :)

^Mun sakemanniuros on n. 65cm ja n. 32kg. Ei se musta huolestuttavan laiha ole. Toki hoikassa kunnossa, mutta lihaksia on, joten ei voi olla mitenkään "nälkiintynyt". Mä olen enemmän huolissani siitä, kuinka moni sakemanni on nykyään hirveän massava.

Tuokin on kyllä totta että nykyisin liian moni saku on iso ja massava ja siten menettämässä "käyttökoiramaisuuttaan" Juurikin kun vertaa vaikka omaa koiraa tiettyihin b-alkavalla kennelnimellä kasvattavan n-linjaisiin uroksiin, niin on tämä oma kyllä mukavan hoikka ja tasapainoisen näköinen :)

Mua suorastaan hirvittää mihin jotkut kasvattajat on viemässä koiriensa rakennetta jalostuspäätöksillään.. Tässä reilu viikko sitten meiän läheiseen koirapuistoon tuli Rhota (10 kk) kolme kuukautta nuorempi sakunpentu (uros). Se oli jo tässä vaiheessa, reilu puolvuotiaana, paljon Rhota isompi; reilusti korkeampi, mutta erityisesti PALJON massavampi. Se painoi varmasti jo n. 30 kg (arvioin sen perusteella kuinka suuri se oli ja kun Rhokin painaa 26 kg).

Kamalinta oli se, että se ei pystynyt juoksemaan kunnolla, vaan pystyi juoksemaan vain muutaman metrin, jonka jälkeen sen takapää aina "petti" Ennusteeni on, että tuo kyseinen pentu ei tule näkemään kovin montaa elinvuotta, niin vaivalloista oli kulku jo nyt..
Teki mieli oikeasti ruveta itkemään siinä, että mitä helvettiä sille raukalle on tehty, ja samalla teki mieli ottaa kasvattaja selville ja soittaa ja kysyä, että mitä ihmettä on oikeen ajatellut kun on tuollaisia koiria tuottanut maailmaan..liekö ajatellut mitään, tai ainakaan ei koiran parasta!! Kammottavaa, surullista ja julmaa toimintaa ihmisiltä, joiden kuuluisi olla suurimmassa vastuussa koirien hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta..

Onneksi itsellä on tuo sporttimalli, joka ainakin välikuvien perusteella on aika priimaa. Viralliset kuvat tietysti kertoo lopullisen totuuden, mutta ennuste oli A tai korkeintaan B lonkat, ja kyynärien pitäisi olla nollat, vaikka niissä oli epätasaista kasvua vielä puolvuotiaana, ja tulos ei tietenkään siksi ole selvä. Ja selkä, olat ja polvet oli kaikki täydellisessä kunnossa:) Mutta kyllä tuon liikkuminen onkin niin vaivattoman näköistä, ja meno maistuu..

Minä taas järkytyin pahemman kerran kun kävin syksyllä KV:ssa koiria katselemassa. Siellä sitten päädyin jostain kumman syystä sakemanni kehän luo No ilo loppui lyhyeen kun näin kuinka koirat siellä juoksivat, jo ihan nuorilla näkyi takajalat "lonksuvan", eli koirat vähän niinkuin heittelivät takajalkojaan eivät juosseet.

En ymmärrä tätä tilannetta, eikö jo omistajat tajua etteivät heidän koiransa jalat mene normaalisti liikkeessä, vai kuvittelevatkohan ne että se kuuluu saksanpaimenkoiralle.

Omaa sakua ei ole vielä kuvattu, mutta tässä puolen vuoden sisällä olisi tarkoitus, pitää vaan toivoa että kaikki on kunnossa

Multa löytyy tommonen 67cm korkea ja noin 40 kiloa painava poitsu, ikää on jo sen yli neljä vuotta. :-) Kyllä se on niin paras kaveri kun olla ja voi. Voisin vaikka tässä ajankuluksi oman tarinani kirjoittaa, kuinka tämä koira mulle tuli.

Meille ei koskaan äite suostunut hommaamaan omaa koiraa vaikka kuinka sitä oltiin siskojenkin kanssa vinguttu. Ikää kun tuli lisää niin sain idean laittaa ilmoituksen nettiin, ja pääsin ulkoiluttamaan toisten koiria ja välillä myös sain kotiin ottaa hoitoon koiria.

17-vuotiaana jouduin muuttamaan omilleni, ja sinnekin otin aina koiria hoitoon. :-) No, sitten rupesi tuleen kauhea koirakuume, että tahdon sen oman koiran. Facebookkiin olin laitellut, että tahtoo sen oman koiran. Eräs tuttava sitten laitteli mulle siellä viestiä että hän joutuu luopumaan omasta seefferistään. Mä sitten aloin kiinnostumaan oikein kunnolla. Mullahan ei koirista sen kummemmin kokemusta ollut kun et mitä aina lenkittänyt ja sitten muutaman päivän ollut hoidossa koiria. Seefferistä ei ole ollut minkäänlaista kokemusta.

Voin sanoa, että tässä varmaan tuuriakin kävi. Hieman epävarma tietenkin alkuun olin koiran tulosta, että se kuitenkin tulee elämään mun kanssa monia vuosia ja miten jos en pärjääkkään sen kanssa yms. Kaikenmaailman kysymyksiä pyöri päässä. Koira asunut omakotitalossa ja itse asun kerrostalossa, että miten se tulee pärjäämään.

Omistajat toivat seefferin mulle, ja mähän olin ihan woow kun näin tuon koirani ensimmäisen kerran, kun se oli mun silmään niin isokokoinen. :-D Voin vieläkin muistaa sen tunteen kun koira hyppäsi auton takaluukusta pihalle, ja mulla suunnilleen monttu auki.

Tultiin ensin sisälle jutteleen. En voinut uskoa, että tämä koira on pian minun oma koirani, ikioma. :-) Lähdettiin sitten kokeileen, että miten lenkitys sujuu. Minä sitten heti tietenkin mokasin itseni kun tuli toinen koira ja melkein menin koiran perässä kun se alko kiskoon. Toinen omistajista sitten, että parempi se kuonopanta käydä hakemassa. Loppulenkki menikin sitten hyvin (kun ei tullut koiriakaan vastaan). :-D Omistajat sitten lähtivät ja itse olin ihan onneni kukkuloilla.

Myönnän, että kun tämä seefferi mulle tuli en ehkä ollut ns valmistautunut kunnolla koiran tuloon. Siis kyllähän mä sillai kaikki tärkeimmät asiat tiedän, mutta silti aika vähäistä tuo tieto tuosta rodusta. Ja kyllä mä sen omistajillekin sanoin, mutta sanoin että aion kyllä hankkia rodusta tietoa ja panostaa kunnolla tämän koiran kanssa. Ja mulla ehkä kävi tässä onnikin mukana, nimittäin tämä on ollut niin helppo kaveri kun olla ja voi. Ainoa ongelma tuo muiden koirien kohtaaminen kun on kauhea rähisijä tämä poika.

Mähän en tiennyt oikein mitään, edes että mitä käskyjä tuo osaa. Pikkuhiljaa niitä sitten oppi huomaamaan ja tajuamaan, että jaahas tämäkin sille oli opetettu. :-D

Alkuun olin hieman epävarma koiran kanssa ulkona. Kun ehkä suoraansanottuna vähän pelottikin aina tuo toisten koirien ohitus, ja muutenkin oli tosi epävarma olo. Tuntui että muut katsovat sen näköisinä että tuo koira ei sovi tuolle. Koira on todella tottelevainen kaveri, vaan tuo toisten koirien ohitus niin sillon ei tahdo kuunnellakaan minua. Ollut kuulemma aina vähän tuommonen rähisijä muille koirille.

Tällä hetkellä kun mietin, niin en tule ikinä antamaan tätä kaveria pois. Olen nykyään paljon itsevarempi lenkeilläkin. En jännitä enään toisten koirien ohitusta, vaan olen tiukkana koko ajan koiralle. Enkä enään ajattele että joku katsoo sillai ettei mulle tuo koira sopisi. Mulla on myös masennusta, ja ahdistusta ollut, ja tuosta koirasta olen saanut niihinkin paljon apua. Tietää että on aina se syy lähteä ulos. Joskus sitä vaan tuli koko ajan oltua neljän seinän sisällä kun ei tuota koiraakaan ollut, ja kuntokin siinä huononi aika paljon ja sitä vaan masentu entistä enemmän. Nykyään sitä jaksaa paljon paremmin liikkua, ja oon huomannut että mielikin virkistyy aina lenkkien jälkeen. :-)

Ja kokemusta ja tietoa on tullut koko ajan lisää ja lisää.

Ohoh, tulipas pitkä tarina. :-D

Ihan mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta kyselen, että minkä merkkistä ruokaa sakunne syövät ja jos täällä on barffaajia, niin kuulisin mielelläni millaisia vaikutuksia sillä on koiraanne ollut, nimenomaan siis sakuihin omana rotunaan (onko ollut terveydellisiä muutoksia, onko turkki pysynyt millaisessa kunnossa ym. Missä ikävaiheessa raakaruokinta on aloitettu?).

Meillä Roni syö Pro Planin pentunappuloita, mutta olen myös miettinyt Acanaan siirtymistä jossain vaiheessa. Acanassahan ei pitäisi olla turhia täyteaineita (maissia ym) ja Royalista useat ovat kuulemma siirtyneet Acanaan hyvin tuloksin. Onko kellään Acanasta hyvää/ huonoa kokemusta sakuilla?

Ja sitten vielä sellainen kysymys, kun on paljon ollut juttua C-vitamiinista isoihkoilla koiraroduilla, erityisesti sakuilla, niin oletteko nähneet tarpeelliseksi antaa C-vitamiinilisän ja jos olette niin missä muodossa ja millaisia määriä? Omalle koiralleni olen nyt syöttänyt karpaloita (c-vitamiinipitoisia) muutaman kappaleen päivittäin, lähinnä sen takia että ehkäisisi vitsatietulehduksia pentuiässä. Moni kuitenkin tuntuisi suosittelevan aikuisiässäkin C-vitamiinilisän antamista, vaikka laadukasta koiranruokaa söisikin. Olin kiinnostunut kuulemaan tästä mielipiteitä, lähinnä miettien sakujen luustoa.

Jos näitä asioita on runsaasti jo tässä topicissa juteltu, enkä ole huomannut, niin ajatuksia, kokemuksia ja mietteitä voi laittaa myös yksityisviestinä

Voi ärrh, olin jo kirjoittanut pitkän vastauksen kun menin sörkkimään jotain väärää nappia ja koko vastaus katosi taivaan tuuliin..
Noh, uusiksi siis.

MinttuMetsala kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta kyselen, että minkä merkkistä ruokaa sakunne syövät?

Ja sitten vielä sellainen kysymys, kun on paljon ollut juttua C-vitamiinista isoihkoilla koiraroduilla, erityisesti sakuilla, niin oletteko nähneet tarpeelliseksi antaa C-vitamiinilisän ja jos olette niin missä muodossa ja millaisia määriä?

Meillä koirat on sekaruokinnalla. Nappulaa (Jahti&Vahti Energia) 50%-70% päivän ruokamäärästä ja loput lihoja/rustoluita/kalaa/sisäelimiä/kasviksia monipuolisesti vaihdellen ja sekaisin. Haluaisin kuitenkin päästä siihen, että nappulaa olisi ruuasta vain 30% ja loput sitten noita lihoja ym. Tämä vain vaatisi 3 koiran kanssa ehdottomasti arkkupakastimen, koska nykyinen pakastin on naurettavan pieni ja sinne mahtuu vain pari kiloa lihoja kerralla, jotka ei montaa päivää kestäisi. Lisäksi heitän joukkoon valkosipulia ja erilaisia öljyjä vaihdellen joka päivä. Hyvin ovat sekaruokinnalla eläneet; turkit kiiltää, ei kutinoita tai muita herkkyysoireita, vatsat toimii hyvin ja säännöllisesti ja ulosteiden määrä on joka koiralla vähäinen. Kasvikset meillä syötetään raakoina ja kokonaisina, kun nuo malttaa syödä ne kauniisti eikä ahmi isoina paloina. Soseiksi en siis ole kokenut tarvetta laittaa, kun hyvin on sulanut noinkin (ei ole ulosteissa yleensä koskaan minkäänlaisia sulamattomia kasvisten osia).

C-vitamiinilisää en koe tarpeelliseksi antaa, koska ruuasta sitä koirat saa kuitenkin ja koiran elimistöhän valmistaa sitä itsekin, joten varsinaisesti puutteesta koirat ei koskaan kärsi. Tässä on hyvä artikkeli C-vitamiinista ja sen tarpeellisuudesta. Sieltäkin tulee ilmi, että lisä on turha ellei koirasi ole todella kovassa rasituksessa tai jatkuvasti stressin alaisena. Meillä on C-vitamiinia annettu purkista vain kerran virtsatieinfektion hoitoon, ja siihen toimikin hyvin.

Meillä toimi alkuun RC saku pentusafka, mutta pentu oli melko flegu sen ajan, liekö vehnä- tai jokin muu allergia. Vaihdettiin James Wellbelovediin, joka toimi huomattavasti paremmin, mutta perse ei oikeen meinaa kestää sen hintaa, nyt vaihdettiin Frank's breeder line Poweriin, jonka jälkeen ainakin turkki on saanu reilusti kiiltoa. Sonnan määrä sen sijaan lisääntynyt, suositelkaa jotain vehnätöntä... Muilla kokemuksia tai tietoa tuosta frankista?

Meillä vuoden täyttäny saku nyt noin 34 kiloa, 66 cm. Tuntuis olevan aika huippukunnossa, on sen verran kätevännäköistä meno metsässä ja muualla. Aiemmin pikakiiturilta tuntunu collie-pystykorva-labbismixi jää nyt selkeesti kakkoseks.

Tässä 11 kk kuva.. pää ei ole noin massiivinen, miltä kuvassa näyttää, se on itseasiassa todella siro.

Onkohan meillä "viallinen" saksanpaimenkoira? Koira täyttää pian vuoden. Tottelee (vielä) kuin unelma, on iloinen, leikkisä, aktiivinen säheltäjä. Kärsii kuitenkin erittäin pahasta eroahdistuksesta ja sen lisäksi on aivan liian kiintynyt meihin. Jos minä menen nukkumaan niin koirat tulevat myös makkariin nukkumaan ja jos avopuolisoni tulee sanomaan minulle hyvää yötä kuuluu pediltä lattialta erittäin sydäntä raapaiseva ulvahdus kun isi ei sanonutkaan mulle hyvää yötä. Ollaan kuitenkin jätetty huomiotta moinen, ei tunnu auttavan. Toinen asia on, että kun komentaa vähänkin kovemmalla äänensävyllä jos tekee joskus pahojaan (erittäin harvoin kuitenkin) ja emme kuitenkaan huuda koiralle niin liruttaa pienen määrän pissaa melko usein alleen. Kuitenkin vahtimis viettiä on, jos ovikello soi niin alkaa haukkuminen ja niskakarvojen pystyyn laittaminen. Kuitenkin olen muutamankin luonnekuvauksen sakuista lukenut ja missään ei mainita tälläistä "herkkyyttä" vaan painotetaan, että koira on kova luontoinen. Ja koskahan alkaa näkyä sitten mahdollista laumassa ylöspäin kiipeämistä ja tottelemattomuutta? Toinen koiramme on jo 4-vuotias enkä muista koska murkkuikä alkoi kunnolla. Vanhempi koira silloin tällöin alistaa tuota sakua hyppäämällä selkään ja nylkyttämällä, mutta yleensä komennan sen pois sieltä selästä. Eilenkin yritti alistaa, muttei päässyt kunnolla selkään kun on koko eroa sen verran kun toinen koiramme on collie. Olin silloin keittiössä ja kun tulin olohuoneeseen huomasin tilanteen. Olen kyllä varautunut mahdolliseen itsepäisyyteen murkkuiän alkaessa ottamalla sen kannan, että jos koira ei vaikka istu kun käsketään niin se laitetaan istumaan, kertaakaan ei kuulemma saisi lipsua.

sillycow kirjoitti:

Olen kyllä varautunut mahdolliseen itsepäisyyteen murkkuiän alkaessa ottamalla sen kannan, että jos koira ei vaikka istu kun käsketään niin se laitetaan istumaan, kertaakaan ei kuulemma saisi lipsua.

Jjjust. Eli sillon ku koiralle tulee "murkkuikä" (jonka olemassaolosta voidaan olla montaa mieltä) ja se alkaa "v*ttuilemaan" (jota koira ei muuten osaa tehdä), se tekee tai itkee ja tekee. Siis mä en jaksa käsittää näitä koulutusfilosofioita. Ihme jos koira lirittää alleen ja luikkii ties missä, jos elukka on vähänkin pehmeämpi tapaus ja koulutus on tuon kaltaista. Huoh.

Anteeksi, eksyin väärään rotuun ja meni se kuuluisa palko hengityselimeen.

^ Joo, tosiaan vaikuttaa että on pehmeäluonteinen koira ja omistajalla kovat otteet... Ei järin hyvä yhdistelmä. Mun pentu ei ole erityisen herkkä mutta kyllä sekin liruttaa alleen jos ylhäältä käsin lähestyy uhkaavasti.

sillycow: Nyt kannattaa vähän tarkistaa ajatuksia ja asennetta:) Kaikki koirat on yksilöitä ja jokaiseen rotuun kuuluu kaikenkarvaisia koiria, jotka ei välttämättä ole "rotumääritelmän" mukaisia luonteeltaan tai ulkomuodoltaan. Loppupeleissä hyvin harva koira kuitenkaan vastaa täysin rotumääritelmää. Näinkin yleisessä rodussa kuin saksanpaimenkoirat on luonteeltaan monenlaista kaveria, ihan laidasta laitaan. Tämä tarkoittaa sitä, että yhtään koiraa ei saisi oletusarvoisesti laittaa tiettyyn muottiin ja kouluttaa sitä sen pohjalta. Näistä vaihteluista johtuen ei kaikilla koirilla mm. edes tule sitä ns. murkkuikää. Eli toiset koirat kokeilee rajojaan voimakkaastikin ja toiset ei ikinä.

Koiranne on kuvailusi mukaan hyvinkin pehmeä ja epävarma, jolloin koulutusmetodisi ovat olleet sille ihan liian kovia. Koiran alleen pissaaminen on merkki kovasta pelosta, jolloin ei todellakaan tulisi käyttää enempää vahvoja koulutustapoja, vaan vaihtaa taktiikkaa täysin ja ruveta vahvistamaan koiraa vain positiivisesti. Suosittelen tutustumaan naksuttimeen, ja jos ei omat keinot riitä niin kannattaa osallistua jollekin koirakoulun järjestämälle kurssille, jossa keskitytään koiran opettamiseen positiivisin keinoin.
Muistakaa myös se, että vaikka koiranne on pehmeä, niin se ei ole millään tavalla viallinen!!

Eli nyt kangistuneet rotuajatukset romukoppaan, ja omalle koirallenne sopivat koulutustavat käyttöön, niin koira alkaa vahvistumaan henkisesti ja luottamaan teihin. Silti se tulee olemaan lopun elämäänsä herkkä ja pehmeä koira, joka tulee muistaa kaikissa sen elämänvaiheissa.