Koirat.com

torpets: Et saa, jos koira ei ole rekisteröity ja papereita ei täten ole, niin koirasi nähdään virallisesti sekarotuisena, vaikka itse tietäisit sen vanhempien olevan 100% sakuja.

Jos koira on rekisteröity ja paperit on kateissa (edellisellä omistajalla/kasvattajalla), niin niitä täytyy yrittää saada näiltä henkilöiltä. En sitten tiedä että onko sellainen mahdollista, että jos tietää koiran olevan rekisteröity virallisesti, niin voiko kennelliitosta kysellä uusia papereita kadoksissa olevien tilalle, mikäli edelliseltä omistajalta/kasvattajalta niitä ei ole mahdollista tiedustella.

Pahus. Olisi pitänyt laittaa enemmän hymiöitä, mutta ei nuo hymiötkään ole entisellään. KC:ssa on tullu vuodesta 2003 pyörittyä ja saksanpainenkoirapalstoille kirjoittelen todella harvoin, kun vastaanotto on todella mitä on (lemmikkipalstoilla on aika hiljaista..).

Mulla eniten kyselijästä karahtaa karille tuo käyttölinjaisen kysely. Se viestii minulle, että nyt ei ole ihan kaikki selvillä. Jo tämmöisen sekalinjaisen kanssa on paljon hommaa ja kasvattaja tietää parhaiten, millaisia kasvattien toivoo olevan ja miksi on valinnut juuri ne koirat jalostukseen.

^Ymmärrän mitä tarkoitat, ja tottakai käyttölinjaisten kanssa pitää kasvattajien valikoida tarkkaan ostajat. Mutta juju onkin mielestäni nimenomaan siinä, että kasvattajien kuuluu tehdä ne valinnat, ei ihmisten palstoilla yleensä. Meinaan tällä, että joku kasvattaja saattaa hyvinkin myydä koiransa, hyvällä menestyksellä, henkilölle, joka saattaa palstalla tuntua siltä, että ei nyt ehkä kuitenkaan.. Nuorissakin on paljon taitavia koiranohjaajia, yhtenä esimerkkinä oman koirani täyssiskon omistaa 18-vuotias nuori nainen(joka täälläkin kirjoittelee :) ), joka on selvästi hyvin tietoinen mitä on hakenut ja saanut, kun on ottanut käyttölinjaisen koiran. Toisaalta aikuisissa ihmisissä saattaa olla täysin käsiä ihmisiä, joille ei pitäisi antaa minkäänlaista elävää koiraa. Mutta tiedän, ettet nyt tarkoittanutkaan pelkästään nuoria vaan ylipäätään sitä minkälaisen kuvan ihminen antaa itsestään. :)

Käyttiksissä, kuten kaikissa sakuissa tärkeää on se, että ostaja ymmärtää minkälaisen koiran hän on saamassa, ja että joskus kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja koira saattaakin olla liian kova pala purtavaksi, tai sitten ei. Koskaan ei voi tietää, ja paljon hyviäkin koiranomistajia on joutunut tilanteeseen, että on saanut liian vietikkään pennun vaikka rotu muuten sopisi käteen hyvin. Koirasta kun ei ikinä voi tietää ja helpoissakin roduissa joskus sattuu kohdalle varsin haastavia yksilöitä. Tietenkin sakujen kanssa se "riski" on suurempi kuin monilla roduilla keskimäärin, ja se täytyy tiedostaa alusta asti.
Käyttölinjaisiakin on niin joka junaan. On käyttiksiä, jotka on tosi makeita, ja sellaisia joihin en suoraan sanottuna koskisi pitkällä tikullakaan.

Itse olen lähtenyt käyttösakuun kahden mäyräkoiran kouluttamisen jälkeen. Olen haaveillut sakusta jo vuosia, mutta vasta nyt koin olevani valmis rodun ottamaan kattoni alle. Meillä majailee siis nyt 15 viikkoinen käyttisnarttu, ja pakko sanoa, että parempaa koiraa en olisi voinut saada, vaikka aika vasta toki näyttääkin mihin saakka päästään ja pysyykö koira terveenä, mutta alku ja koiran perimä on ainakin lupaava. Tähän asti yhteistyö on lähtent varsin hienosti käyntiin, ja vaikka haasteita varmasti tulee riittämään, niin odotan yhteistä tulevaisuutta innolla.
Kaikki ihmiset kuitenkin on tässäkin asiassa yksilöitä ja jollekulle saku voi sopia ekaksi koiraksi, jollekin tokaksi tai kolmanneksi ja jollekin ei koskaan. Tämän asian päätös kuitenkin kuuluu loppupeleissä kasvattajille, ja ei auta kun toivoa, että he toteuttavat ostajavalinnat järjellä ja koiran parasta, eikä omaa lompakkoa tai mainetta ajatellen.

Ainahan sitä uusien koiran ottajien kohdalla toivoo, että rotuun oltaisiin jo perehdytty tarpeeksi (eli myös muuta kuin että koira näyttää kivalta ja että sillä voi ehkä harrastaa joitain tiettyjä lajeja tms.) etukäteen, mutta useimmiten näin ei ole. Ei se silti tarkoita, etteikö innokas henkilö voisi oppia nopeasti ja kehittyä varsin potentiaaliseksi ohjaajaksi, vaikka lähtisikin aikalailla nollasta, vaika helppoa se ei varmasti olisikaan. Oikeanlainen motivaatio saa kyllä ihmeitä aikaan.

Muoks. vähän noita harittavien silmien aiheuttamia typoja pois;)

Vaikka koira olisi käyttölinjainen, niin se ei tarkoita sitä, että se olisi terve tai sillä ainakin olisi suora selkä. Tätähän kyselijät yleensä haluavat. Kasvattajat toki valitsevat, kenelle koiran antaa, mutta kenellekään en suosittele tätä rotua ilman taustatietoja vaan pyydän mieluummin harkitsemaan rotuvalintaa uudelleen. Taitaa vain olla ylitarjontaa, jotta pennun saa kuka vaan.

Laitahan pennusta kuvia.

wildlife kirjoitti:

Vaikka koira olisi käyttölinjainen, niin se ei tarkoita sitä, että se olisi terve tai sillä ainakin olisi suora selkä. Tätähän kyselijät yleensä haluavat.

Aivan, olet kyllä ihan oikeassa, mutta silti olisi palstan kivan hengen ylläpitämiseksi, ensin ottaa selvää mitä se aloittaja oikeasti haluaa/tarkoittaa, ennenkuin sanotaan juuta tai jaata:) Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.

Juuri tuota tarkoitin itsekin, kun sanoin, että on käyttiksiä, joihin en koskisi pitkällä tikullakaan. Tämän pennun löytämiseksi tein hyvin pitkän taustatyön ja olin kasvattajan kanssa tekemisissä jo puoli vuotta ennen astutustakaan. Halusin ehdottomasti tehdä kaikkeni, että saisin mahdollisimman hyvätaustaisen koiran sekä luonteen että terveyden osalta, ja näyttää siltä että taustatyö kannatti.

Kuvia pennusta seuraa ihan kohta, kunhan saan niitä järkevästi koneelle, mm. eilisestä pentuetapaamisesta.

Oon lukenut saksanpaimenkoirista jonkin verran, mutta tähän keskusteluun tulin kysäisemään paria niihin liittyvää kysymystä.

-Kuinka suuri vahtivietti on/onko lainkaan?
-Onko metsästysviettiä?
-kuinka helppoa koulutus on?
-karkaileeko helposti?
-sopiiko ensimmäiseksi koiraksi?

Kiitos jo valmiiksi vastauksista!

emsu kirjoitti:

Oon lukenut saksanpaimenkoirista jonkin verran, mutta tähän keskusteluun tulin kysäisemään paria niihin liittyvää kysymystä.

-Kuinka suuri vahtivietti on/onko lainkaan?
-Onko metsästysviettiä?
-kuinka helppoa koulutus on?
-karkaileeko helposti?
-sopiiko ensimmäiseksi koiraksi?

Mitäköhän meinaat vahtivietillä? Sitä että vahtiiko se asuntoa/taloa? Jos tätä meinasit, niin kyllä sakut on useimmiten reviiritietoisia ts. vahtiviettisiä, ja puolustaa reviiriään tai ainakin ilmoittaa tulijoista haukkumalla. Jos olisin murtomies, niin en kyllä itse yrittäisi murtautua taloon/tontille, jota vahtii saku. On näissä tosin sellaisia lapasiakin, jotka ottaa kaikki vastaan lampaan tavoin alistuvasti, mutta kyllä rotua käytetään ihan vahtimistyössä aktiivisesti ympäri maailman. Myös puolustusvietti löytyy, joka on hieman eri asia kuin pelkkä reviirin vahtiminen, eli nämä puolustaa kyllä omistajaansa viimeiseen asti, jos niikseen tulee.
Vahtimisinnon taso vaihtelee kyllä koirasta koiraan, ja osa ilmoittaa herkemmin ympärillä tapahtuvasta kuin toiset. Kyllä näiden kanssa silti pärjää kerrostaloissakin, koska tyhjän haukkujia nämä eivät yleensä ole.

Metsästysvietti=riistavietti saattaa joiltain yksilöiltä löytyä, mutta harvinaisempaa se on ja sitä ei todellakaan pyritä pitämään rodussa yllä. Vahvasti riistaviettinen saku voi olla varsin rasittava elinkumppani, kun se lähtee jatkuvasti metsässä riistan perään, ts. irtipitämisestä voi tulla melkein mahdotonta ellei asiaan puututa ajoissa tarpeeksi tiukasti.
Mutta tämän saa selville kyselemällä kasvattajalta, että onko heidän koirissaan ilmennyt riistaviettiä vai ei. Oman koirani kasvattajan joillakin koirilla on vahva riistavietti, mutta esim. oman koirani emällä ei ole, eikä tunnu olevan omalla pennullanikaan.
Sitten on vielä erikseen se, että mikäli koira on voimakkaasti saalisviettinen, niin se saattaa myös toteuttaa metsästysretkiä, jos tapaa ei karsita pois heti alkuunsa. Saalisviettisessä ja riistaviettisessä koirassa on se ero, että saaliskoira ajaa katseella eli tarvitsee näköärsykkeen eli vieheen. Riistaviettiselle riittää pelkkä riistan haju ja se lähtee metsästämään.

Saku oppii nopeasti ja on helppo kouluttaa siinä mielessä, että se on hyvin mustavalkoinen, ts. useimmiten näille kun joku asia on joskus tietyllä tavalla niin se on sitten "aina" niin. Poikkeuksia toki löytyy, ja mustavalkoisuus ei tarkoita sitä, että ne oppisivat mitään kerrasta. Ihmekoiria ne sentään eivät ole, mutta kun asia on opittu niin sitten läksy on mennyt lopullisesti perille:)
Ehdollistuminen tapahtuu nopeasti niin hyvässä kuin pahassa, eli myös häiriökäyttäytyminen iskostuu näihin helposti, jos ojaaja ei osaa asiaansa. Toisin sanoen, vaikka nämä on "helppoja" kouluttaa, niin ne vaativat ohjaajalta kykyä hallita nopeasti oppivaa ja nopeasti reagoivaa, sekä joskus hyvin dominoivaakin koiraa.

Nämä eivät sovi jokaisen ihmisen käteen, ei välttämättä vaikka olisi enemmänkin koirakokemusta. Toisaalta sanon, että saku voi sopia ekaksikin koiraksi, mikäli ostaja tietää tarkkaan mitä on saamassa-> voimakkaan koiran, jossa on paljon viettejä, joita on pakko osata hallita (eikä väkivalloin vaan viisaudella).
Joskus ikävä kyllä käy niin, että koiralla ei olekaan paras mahdollinen hermorakenne, ja se voi olla arka, ja yliterävä. Tällaiset koirat ovat vielä hankalampia hallita kuin hyvällä hermorakenteella varustetut vakaat koirat, vaikka nämä jälkimmäisetkin vaativat ohjaajalta paljon.

Lyhyesti siis: saku sopii ihmiselle, joka tietää mitä haasteita rotu pitää sisällään, ja on valmis tekemään TÖITÄ koulutuksen eteen paljon, ja pystyy tarjoamaan vilkkaalle koiralle paljon sopivaa aktiviteettia, myös muuta kuin pelkkää liikuntaa. Saku ei sovi ihmiselle, joka etsii sohvakoristetta, munanjatketta tai kilttiä ja helppoa perhekoiraa valmiina pakettina. Kilttejä ja helppoja näistä saa vain tekemällä, eli kouluttamalla. Hyvin koulutettu saksanpaimenkoira on upea näky

Saku ei karkaile, mikäli sille opetetaan, että se ei ole suotavaa. Yleisesti sakut pysyvät melko hyvin omalla pihalla ja metsässäkin vapaana omistajan lähettyvilä, mutta se täytyy tehdä selväksi alusta asti, että harhailemaan ei ruveta, ja että omistajan lähellä on kannattavaa ja kivaa olla:) Eli irtipitokoulutuksesta on huolehdittava hyvin, jotta koira pysyy lähellä mielellään, eikä edes koe tarvetta lähteä omille teilleen. Tässä kohtaa viittaan myös tuohon riista- ja saalisviettiin, eli ohjaajan on kyettävä hallitsemaan näitä viettejä, ennakoimaan tilanteita ja joissain tapauksissa "kovallakin kädellä" tehtävä selväksi että se pupun hajun tai itse pupun perään ei lähdetä, tuli mikä tuli. Tähän koulutukseen tarvitaan sitten jo asiantuntija neuvoja ja apua, jos ei itse tiedä tarkkaan mitä on tekemässä, ja koiralla on voimakkaat vietit. Melko vietitöntä koiraa on helppo hallita irtikin, mutta sakuissa ei soisi tällaisia ihan vietittömiä yksilöitä näkevänsä. Eli jos hakee vietitöntä helppoa koiraa, niin sakut saa unohtaa.

Edelleen, sopii ensimmäiseksi koiraksi sillä ehdolla, että ohjaaja tietää mitä tekee ja mikä saksanpaimenkoira on ja mitä sen asiallinen kouluttaminen vaatii. Tällainen ohjaaja on päättäväinen, ja osaa, haluaa ja uskaltaa kouluttaa koiransa hyvin, eikä epäröi kysyä apua kun sitä tarvitsee.

Mulla oli ennen tätä sakemannia shelttejä. Itekkin sillon pentua harkitessa mietin, että mitäs linjaa sitä kannattaisi ottaa, kuitenkin kun haluan koiran kanssa harrastaa ja täydellinen pentue itselle löyty niin päädyin sekalinjaiseen enkä vois olla tyytyväisempi. Tyttö on ominaisuuksiltaa sellainen, kun sakemannin kuuluu olla, vietit on kohdillaan yms. Itestä ainakin tämä on ollut paaljon helpompi kuin tuo nykynen sheltti, jolla on huonohermorakenne ja se on terävä, se pelkoaggressiivinen.

Joillekkin kuitenkin se käyttis voi ominaisuuksiltaan olla liikaa, siks kannattaa tarkasti miettiä onko se rotu just oikea ja onko käyttis hyvä valinta. Kuitenkin harrastamiseen löytyy paljon muitakin hyviä rotuja.

Mutta joo, minäkin huomasin sillon ,kun sakemannia harkitsin, pitkänlinjan harrastajien asenteen uusia tulokkaita kohtaan. Ei kyllä kaikilla, mutta osalla on kummallinen asenne, että rotu ei sovi yhtään kellekkään paitti tietty itelle.

Meillä on ensimmäisenä koirana käyttölinjanen narttu ja hyvin ollaan pärjätty! Toki kuria vaatii todella paljon ja rajat on oltava selkeetäkin selkeemmät.. Aktiviteettia vaatii mielettömän paljon ja ilmottaa kyllä heti jos tylsyys iskee :) Todella tyytyväinen olen minäkin valintaani.

Meillä on ollu virtsatientulehusta nyt jo monen monta viikkoa, kahdet antibiootitkin syöty - ilman vaikutuksia.. Äsken tyttö sitten jäi lekuriin tarkempiin tutkimuksiiin.. Hirvittää kamalasti! Rakenteellista vikaa ne nyt sitten kai ettivät.. Kamalaa ottaa iltapäivään asti että kertovat tuloksia verikokeista sun muista. :(

Guarda, menikö teidän tulehdus kerrasta ohi?

Elmailua: Toivottavasti selviää.

Meillä näyttäs siltä, että on taas tulossa juoksujen loppupuolella tulehdus alapäähän, vähä jotai kellertävää jo pöksyissä oli ja nuolee itseään paljon. Sama juttu oli edellisten juoksujen jälkeen. Jos nyt uusii niin kyllä steriloidaan tyttö.

Elmailua kirjoitti:

Meillä on ollu virtsatientulehusta nyt jo monen monta viikkoa, kahdet antibiootitkin syöty - ilman vaikutuksia.. Äsken tyttö sitten jäi lekuriin tarkempiin tutkimuksiiin.. Hirvittää kamalasti! Rakenteellista vikaa ne nyt sitten kai ettivät.. Kamalaa ottaa iltapäivään asti että kertovat tuloksia verikokeista sun muista. :(

Guarda, menikö teidän tulehdus kerrasta ohi?

Minkälaisella tukiruokinnalla pidätte pentua? Ts. mitä annatte ruuan mukana virtsatietulehdukseen paitsi lääkkeitä vai annatteko mitään?

Toivottavasti ei löydy rakenteellista vikaa, vaan että olisi sitten vaan pitkittynyt tulehdus. Joskus ne voi olla todella sitkeässä. Kun meillä oli virtsis pennulla, niin lekuri sanoin, että uusimisen todennäköisyys on suurehko ja että ei ole harvinaista että narttupennulle jää virtsiskierre päälle ekoihin juoksuihin asti kunnes rauhoittuu. Meille sanoivatkin suoraan, että jos alkaa uusia niin tukiruokinnalle ja katsotaan mitä tapahtuu mutta ei enempää antibiootteja, jottei mene pennun suolisto ihan sekaisin.

Onneksi tulehdus sitten lähti pois kerrasta. Se varsinainen kunnon tauti lähti antibiooteilla (yksi 10 pv:n kuuri) + tukihoidolla (puolukkahilloa ja c-vitamiinia). Pari viikkoa itse pöpön katoamisen jälkeen pennun alapää vielä töhni sellaista vaaleaa eritettä, mutta rokotuksissa ell taas sanoi, että se ei haittaa ja että varsinaista tulehdusta ei ole, ja että mönjän tulo loppuu aikanaan kyllä. Ja niin se loppuikin.
Parin viikon alapääpesujen jälkeen töhniminen loppui. Joskin sanoisin että saamme kiittää tästä c-vitamiinin syöttämistä eikä niinkään pesuja (pakko oli pestä kun se töhnä likasi karvat pennun jalkovälistä niin huolella).
Annan Rholle c-vitamiinitabletin puolikkaan edelleen kerran päivässä, koska haittaa siitä ei ole, mutta se ennaltaehkäisee sitä, ettei tule enää tulehduksia, ja tosiaan olen aikamoisen varma, että tuolla oli suuri vaikutus tytön tervehtymiseen.

Mutta peukut pystyyn teille, että kaikki on kuitenkin normaalia ja että vika on vain sitkeässä pöpössä.

Tässä uusimpia kuvia meiän kakarasta. Kuvat on lauantain pentuetapaamisesta, missä oli 5 11:sta pennusta mukana. Rho oli ainut paikalle tullut harmaa, joten se on helppo tunnistaa kuvista;) Viimeisessä kuvassa kakara nojailee allekirjoittaneeseen:)

















Muoks. jouduin muokkaamaan kuvia kun eivät toimineet aluksi.

Kun Norma oli pieni, sillä tais olla lievä emätin tulehdus. Norma oli barffilla, ja söi c:tä jatkuvasti, siksi lievä tulehdus. Huuhtelin emätintä laimennetulla clorodyl-liuoksella ( eestiläisen ell ohje, ei tarvii mennä AB kuurille, joka puree kyseiseen vaivaan huonosti) eli liuos pipettiin, ja suihkutus emättimeen, viikon tein tätä, ja pöpöt oli poissa!

Anjalla on juuri toinen juoksu menossa, aika heikosti putsaa itseään, vertaan noihin sveitsiläisiin. huomenna joutuu tyttö betadine pesulle, kun ei itse siivoa.

Me ollaan tauolla muutoinkin, purut ja tottis alkaa tällä viikolla, saas nähdä miten meitin käy

Näkyykö nuo mun kuvat kellekään? Ensin ne näkyi mutta katosivat yhtäkkiä tollaseksi viivaksi. En ymmärrä mitä kävi, kaikn järjen mukaan pitäisi toimia..

KriCa kirjoitti:

Norma oli barffilla, ja söi c:tä jatkuvasti, siksi lievä tulehdus.

En ihan ymmärtänyt tätä lausettasi. Siis epäilettekö että koiralla oli tulehdus siksi että se söi barfia ja c-vitamiinia jatkuvasti vai mitä meinasit? Sori saatan olla tyhmä kun en tajua, mut meni kyllä ohi..

Ei näy. Kävin sun blogissa kattelemassa ja lukemassa kuulumiset

Mun vika, mä oon tosi huono selittämään näin kirjallisesti, sormet menee näppiksellä ennen kuin ajatus:

Siis: Norma oli barffilla, ja söi c.vitskuu. Sillä oli juuri sen takia ainoastaan lievä tulehdus. Jos se ei olisi syönyt c:tä, niin tulehdus olisi varmaankin ollut rajumpi.

Kasvattaja suositteli c-vitskun syöttöä, ja niin olen minäkin omille penneleille suositellus. Hapan aina auttaa siihen, että tulehdukset eivät ole niin suuria-tai ainakin näin puhutaan

Juu ei mitään. Ajattelinkin että varmaan meinasit sen niin mutta piti varmistaa. Tosiaan samasta syystä c-vitamiinia mekin ollaan syötetty ja huomasin itse kyllä selvän tehon.

Ja nuo kuvat nyt ei näytä tahtovan toimia ihan sama mitä teen..plääh. Pitää yrittää joskus toiste uudestaan, nyt ei enää jaksa

Kysyin tuosta c-vitamiinista toisella kontrollilla, mutta ei oikein sanonu juuta eikä jaata.. Puolukkahilloo sain kerran vahingossa menemään alas, sen jälkeen tuo on jättäny sen kylmästi syömättä :D mietityttää tuo lääkäriasema vieläkin sen verran että tekis mieli ihan vaan kapinaks syöttää kaikkee mahollista seassa..

Ei onneksi löytynyt mitään ihmeellistä verikokeista, mutta virtsa meni vielä viljelyyn.. Kiteitä siinä ilmeisesti on kohtuullisen paljon (mikä kuulemma voi johtua kahesta edellisestä antibiootistakin) mutta selvitellään nyt.. Neiti oli kiljunu täyttä kurkkua kaikki reilut 6 tuntia, kun jäi lekuriin.. Kotiin kun päästiin niin ei mitään ongelmaa, ai että kun saa taas ylpee olla :)

Onpa mielenkiintoinen eläinlääkäri, jos eivät ell-asemalla osanneet sanoa mitään koko asiaan. En ehkä käyttäisi kyseistä paikkaa uudestaan, jos ei homma ala muuttua..

Ja siis sitä puolukkahilloa tm. vastaavaa pitäisi syöttää joka ruuassa vähän, jotta siitä olisi hyötyä. Kerran viikossa annettuna se ei hapata virtsaa jatkuvasti. Meillä meni kyllä hillo ihan kivasti alas kun annoin reilun teelusikallisen jokaikiseen ruokaan ja sekoitin sen muuhun ruokaan;)
Mutta jos koira on jo oppinut erottelemaan hillon muusta ruuasta, niin suosittelen antamaan tuota c-vitamiinia. Se on helppo lisätä ruokaan tai antaa herkkupalan sisällä kerran päivässä. Mutta nyt sitten tuohon kideasiaan, koska se hieman muuttaa tilannetta.

Kiteet virtsassa johtuu useimmiten liian emäksisestä pH:sta-> yleisimmät kiteet eli struviittikiteet muodostuu liian emäksisessä virtsassa, jolloin pH on yli 7. Toisaalta joskus kiteet muodostuvat myös liian happaman virtsan vuoksi, koska esim kalsiumoksalaattikiteet taas muodostuu jos virtsan pH on alhainen. Kiteiden laadusta sitten riippuukin koko jatkohoito, koska struviitti ja kalsiumoksalaattikiteet muodostuvat aikalailla päinvastaisissa olosuhteissa ja samoin hoito on hyvin erilainen.

Ell:n olisi pitänyt eritellä MITÄ kiteitä siellä oli, selvisikö teille? Ja selvisikö virtsanäytteestä sen pH? Jos se on yli 7 niin ehdottomasti nyt hapattamaan sitä virtsaa. Jos pH on alle 7 niin sitten ei saa hapattaa lisää. En ymmärrä kuinka eivät osaa tällaisessa yksinkertaisessa asiassa neuvoa ell-asemalla

Lisäksi koira kannattaa mahdollisesti laittaa ongelman esiintymisen ajaksi tukiruualle, jota saa mm. joistain isommista apteekeista. Ruoka on nappulaa, joka on nimenomaan kehitetty virtsakivien (struviittikiteiden) muodostumisen ehkäisyyn, eli nappula hapattaa virtsaa ja vähentää kivennäisaineiden osuutta ruokavaliosta. Tälle ruokavaliolle laittamisesta tulee kuitenkin ell:n päättää.

Kun olette saaneet kaikki yllä mainitut tiedot (eli mitä kiteitä ja mikä on virtsan pH) niin soittaisin vielä ehkä jollekulle toiselle eläinlääkärille ja kysyisin asiasta, että miten kannattaa menetellä, mikäli tuntuu siltä että tuolta asemalta eivät osaa sanoa tarpeeksi selkeästi miten teidän tulee toimia.

Jos tosiaan kyseessä ovat struviittikiteet ja liian emäksinen virtsa, niin käy ostamassa tällainen valmiste kuin Ascorbin Orion 500 mg (tulee 50 tbl purkeissa mm.). Annostus on sitten 1/2 tablettia päivässä, kokonainen on turhan paljon pennulle. Tabletit saa puoliksi helposti vaikka saksilla.