Koirat.com

Terhi kirjoitti:

Nyt pitää kyllä alkaa ihan mielenkiinnosta kyselemään että kuinka paljon teidän sakemanni nartut painaa ja ikä? Tuntuu että toi Lissu vaan laihtuu, kylkiluut tuntuu jo aika tavalla vaikka oon koittanu antaa painon mukaan ruuan ja vähän ekstraaki + herkut päälle. Ei kuitenkaan näin helteillä olla kauheita lenkkejäkään tehty.

Sit toiseksi kuinka paljon teidän koirista tähän vuoden aikaan lähtee karvaa??? Mä oon harjaillu Lissua lähes päivittäin ja karvaa lähtee ihan tupottain.. Mietin jo että onko ruokavaliossa vika.. vai missä. Joka päivä saa imuroida ;)

meillä junnu koira 26kg, korkeuttakin huimat 54cm ikää kaks ja puolvuotta päälle

Eilen käytiin hakemassa 9vko sakemanninarttu kotio kaksvuotiaan nahkacollien kaveriks! :) Vähän hermostuttaa kyllä. Nimeksi mietittiin kaikkea Lootasta Lainaan, mutta Elvihän siitä sitten tuli.

On Koirat.com päässyt muuttumaan hieman! Viimeksi käväisin pari vuotta sitten kun Taimi-collien kanssa aloiteltiin elämää.

Kalla: Ihan samoilla sanoin olisin neuvonut kuin Krica.

Lisäksi voin omasta kokemuksesta kertoa, että saku sopii ihan hyvin kerrostaloon. Meillä on käyttölinjainen (6 kk) narttusaku, ja asutaan Helsingissä kerrostalokolmiossa. Ympärillä on hyviä lenkkimaastoja paljon (mm. keskuspuisto ja pirkkolan urheilupuisto) ja muutamia ihan ok koirapuistoja, joissa voi juoksuttaa koiraa irti.
Mitään ongelmia ei ole ollut. Koiraa aktivoidaan tarpeeksi; päivittäiset lenkit ja treenit/leikkituokiot. Liikunnalla tuota ei saa väsymään, edes näin nuorena, joten jos/kun koirasta haluaa mehut irti niin sitten eikun tottiskentälle tai jälkipellolle.
Koira ei juuri ollenkaan vahdi täällä, hyvin harvoin noteeraa rappunkäytävän tapahtumia, vaikka puolustusviettiä on ja esim. autoa puolustaa aika hanakasti jo tässä iässä. Naapurit ovat itseasiassa ihmetelleet, että kuinka meidän koirat on niin hiljaa ja rauhallisia (vaikka saa nekin toki joskus harvoin hepuleita). Ja rehellisesti, ylpeyttä tuntien, voin ilmoittaa heille että koulutuksesta se on kiinni .

Sen kyllä huomaa sitten, että jos en pariin päivään ole tarpeeksi aktivoinut tuota työskentelypuolta, niin Rho on sisällä "levoton", eli riehuu ja ei meinaa millään rauhoittua. Siinä vaiheessa pitää aina katsoa peiliin, ja lähteä sitten koiran kanssa treenaamaan. Yhden päivän tekemättömyyden kyllä ottaa ihan hyvin, mutta kaksi päivää peräjälkeen, etenkin jos ei pääse edes vapaana kunnolla juoksemaan, on jo liikaa ja Rho alkaa käymään kierroksilla. Tämä on tietenkin yksilöllistä, ja esim. tuttuni saman ikäinen käyttisnarttu ei ole yhtään näin härvääjä jos sitä ei ole aktivoitu niin paljon. Tässä pentueessa kaikki ovatkin aika sähikäisiä ja viettiä riittää, eli eivät olisi ehkä juuri sinun tyylisiäsi koiria kuitenkaan.

Suosittelen tosiaan miettimään sekalinjaisia, tai voin toki esim. suositella joitain käyttiskasvattajiakin, joita itse pidän vastuullisina ihmisinä, joilta saa todennäköisesti hyviä koiria. Ja kannattaa ehkä tavata joitain koiria eri linjoista, niin voit sitten kehittää omat käsityksesi paremmin. Missä päin asut? Meitä esim. saa tulla tapaamaan ja katsastamaan miltä käyttisnarttu vaikuttaa

Leopolda: Onnea penikasta, ja tsemppiä tulevaan! ;)

Guardacaccia, olitteko lehtimäellä?? Teitin pentuesiskoja oli useita:) Meillä on kuviot muuttuneet kotosalla kovasti, pentu on 13 vk, ja Anja muutti uuteen kotiin lauman ongelmien ( ja muiden syiden) takia...

Ei oltu, olin sillon ikävä kyllä töissä kiinni. Eli ens vuonna sitten, ja onneks oma AO järjestää ihan kiitettävästi leirejä:)

No huhhuh, nähtiin sittenki parhaaks luopua pennusta. Oli selvää, että meidän voimat, aika eikä taidot riitä, kun koulu ja työt alkamassa... Ensimmäinen koira kun oli niiiiin helppo tapaus että tuli melkein yllätyksenä näinkin villi pentu. Olis pitäny valmistautua kunnolla, mutta oon ilonen että tehtiin tämä päätös, se on parhaaksi kaikille. Ehkä joskus tulevaisuudessa vielä hankin sakemannin, on se ollu unelmissa jo sen verran kauan! :)

^No voi harmi, mutta hienoa, että teillä oli rohkeutta tehdä noin vaikea päätös. Monella se ikävä kyllä jää tekemättä ja sitten niitä 6 kk-2 v. ikäisiä ongelmasakuja on markkinat täynnä:(
Nyt sitten ajan kanssa ehditte miettiä asiaa ja valmistautua, niin eiköhän se oikea hetki sakulle tule sitten aikanaan:)

Jep, ja onneksi tajuttiin jo tässä vaiheessa, ettei pentu ehtinyt kunnolla leimautua meihin. Minähän tietysti ehdin kiintyä siihen aika täysillä, ja itkinkin varmaan seitsemät katkerat kyyneleet. Ja Elvi pääsi onneksi takaisin tuttuun paikkaan eli kasvattajan luo. Sinne oli tullut kuulemma vielä monia tiedusteluja pennuista, eli kunnollinen ja rakastava koti on varmasti tulossa. :)

Mitä mieltä muuten olette siitä että jotkut käyttävät sakemannille kuonopantaa? Onko se hyvä vai huono juttu sakemannilla? Kun nimittäin itse käytän tuolle koiralleni, ja tuntuu välillä että kun joku toinen sakemannin omistaja kävelee ohi niin saattaa katsoa vähän pahalla sitä kuonopantaa, tai mistä minä oikeasti tiedän mitä se siitä ajattelee. Lähinnä sen takia tuo kuonopanta kun en pysty pitämään koiraa kunnolla jos sillä on pelkkä panta, jos sattuu esim. että joku potkii palloa, tai näkee rusakon tai oravan tai tulee toinen koira ohi. Kuonopanta on ollut oiva apu tässä, ja muutenkin kun vähän rähjää toisille koirille niin ei sitten ehdi kiinni käymään kun saa itse pidettyä sen kiinni. Eikä tuota juurikaan edes häiritse se kuonopanta. Yleensä jos paikoillaan pitää seistä niin sitten sen täytyy alkaa hieromaan sitä nurmikkoon tai minun jalkoihin, ja välillä saattaa kyllä ihan lenkin aikanakin mennä nurmikkoon pyörimään ja samalla piehtaroimaan, mutta ei siis kuitenkaan koko aikaa ole hinkkaamassa tuota kuonpantaa.

Ja mitäs mieltä olette jos sakemannin kanssa on kaupungilla? Rupesi vaan itseäni ärsyttään kun oltiin koiran kanssa kaupungissa, kavereita moikkaamassa, enkä raaskinut koiraa jättää kotiin missä oli aivan sairaalloisen kuuma ja ikkunoita tai ovea ei pahemmin voinut auki pitää kun kämppä oli maantasalla, joten hypättiin koiran kans bussiin ja keskustaan. Ja olihan koirallakin mukavaa kun moni tuli silitteleen sitä. Eräs ainakin sanoi olevansa sakemannin kasvattaja, joku nainen aika mukavassa kännissä vaan tuli siihen että "miks pidät susikoiraa kaupungissa". :-O Tyhmää ainakin omasta mielestäni tulla varsinkin joltain kasvattajalta sanomaan tollasta ja kaikenlisäksi kun ei edes tunne. :-/

adihasla kirjoitti:

Kun nimittäin itse käytän tuolle koiralleni, ja tuntuu välillä että kun joku toinen sakemannin omistaja kävelee ohi niin saattaa katsoa vähän pahalla sitä kuonopantaa, tai mistä minä oikeasti tiedän mitä se siitä ajattelee.

Ne nuivat katseet yleensä johtuu siitä, että a) ohikulkija pelkää rotua ylipäätään tai b) ohikulkija hyvin usein luulee kuonopantaa kuonokopaksi, ja näin ollen kuvittelee koirasi olevan agressiivinen. Suurin osa ihmisistä tosiaan ei erota kuonopantaakuonokopasta..

adihasla kirjoitti:

Ja mitäs mieltä olette jos sakemannin kanssa on kaupungilla? Rupesi vaan itseäni ärsyttään kun oltiin koiran kanssa kaupungissa, kavereita moikkaamassa, enkä raaskinut koiraa jättää kotiin missä oli aivan sairaalloisen kuuma ja ikkunoita tai ovea ei pahemmin voinut auki pitää kun kämppä oli maantasalla, joten hypättiin koiran kans bussiin ja keskustaan. Ja olihan koirallakin mukavaa kun moni tuli silitteleen sitä. Eräs ainakin sanoi olevansa sakemannin kasvattaja, joku nainen aika mukavassa kännissä vaan tuli siihen että "miks pidät susikoiraa kaupungissa". :-O Tyhmää ainakin omasta mielestäni tulla varsinkin joltain kasvattajalta sanomaan tollasta ja kaikenlisäksi kun ei edes tunne. :-/

Tottakai saat mennä koirasi kanssa minne haluat, kun se kerran osaa käyttäytyä. Se, että jotkut ihmiset eivät osaa käyttäytyä kannattaa vaan pistää villasella. AINA ikävä kyllä löytyy koiranvihaajia ja sitten on erikseen nämä, jotka erityisesti vihaavat sakuja.. Muutama ihminen on vaihtanut tien puolta kun olen kulkenut 6 kk:tta vanhan pentuni kanssa vastaan

Idiootteja siis aina löytyy, älä välitä niistä, vaan menet niinkun haluat ja miten koiralle on paras Jos teillä kuonopanta toimii niin hieno juttu!

....

^Hah, en vissiin sit lukenu tekstiä kauheen huolellisesti, sori

Meillä narttu 7v. Säkä ehkä n.67cm ja painoa 36kg. Iso typy.

Meiän likka on 59cm korkea ja painaa 28 kiloa. On aika honkkeli tapaus

Oliko ketään saksanpaimenkoirien ominaisuusarvioinnissa, talentsitchungissa Espoossa lauantaina? Meidän likka kävi siellä hienoin tuloksin, ulkonäkö 836 pistettä ja luonne 915 pistettä ;--)

Yritin tossa mitata meidän kakaraa (7 kk), ja epämääräinen tulos oli 59 cm. Painoa tällä on 23,5 kg tällä hetkellä. Eli kohtuu korkee jo, mut massaa ei viel paljon mitään:)

^ Onko sulla teiän penskasta kuvia jossain? Mulla on jääärjetön pentukuume :D

Ois kiva kuulla uroksen omistajiltakin vähän koirien speksejä. Mulle välillä aina sanotaan, että Sakke on kauhean iso ja välillä toiset taas päivittelee, kuinka pieni se on. Ota siitä nyt sitten selvää. Sakke on kauhean laiha karvansa alla eikä karvapeitekään ole kauhean tuuhea tai pitkä vaan moneen näkemääni sakemanniin verrattuna (etenkin näy-linjaiseen) aika ohut tai kropanmyötäinen.

Saken strategiset mitat ovat suurinpiirtein 65cm ja 33kg.

Riki on 70-71cm ja painaa 45kg. Musta tuntuu, että se kasvaa vieläkin vaikka ikää on kuukautta vailla 6v :-D

Heippa kaikille!
Pakko tulla hehkuttamaan tänne kun ollaan edistytty niin paljon koirani kanssa! Eli aloin panostamaan meidän suhteeseemme ja päätin että koirien kohtaamiset menee miten menee enkä ota siitä ihan mahdotonta stressiä, mutta koitan kuitenkin välttää ihan lähikohtaamisia. Mennyt usein esim. koirapuiston läheltä siten että koirani kuulee ja näkee muita koiria, mutta ovat tarpeeksi kaukana. Ja leikkiminen, kepit ja lelut toimivat kun minun kanssani leikki näköjään menee ylitse muiden. Eli seuraamaan kepin avulla, ja reipas käsky mennään. Aluksi oli vähän sähellystä mutta edistystä on tapahtunut huimasti. Nyt monena päivänä ollaan päästy jo hyvinkin lähelle ja yhtenä iltana koirapuiston portilla parin metrin päässä haukkuivat koirat ja Demi vain murahti niille :) Tärkeää on ollut kun olen itse päässyt hermoilusta ja kireästä olemuksesta, kyllä koira sen vaistosi. Ja hätätapauksessa kun lelua tai keppiä ei ole ollut niin sanon koiralle että missä keppi, etsi keppi, ja vaikka toinen koira olisi aika lähelläkin niin Demi alkaa etsiä keppiä pientareelta tai tulee sivulle ja katsoo minua kysyvästi.
Sydän on meinannut pakahtua onnesta kun päätin päästä omasta epävarmuudestani ja alkaa luottaa itseeni ja koiraani. Ja kun tämä nyt oikeasti toimii. Toki tässä toivon mukaan jossain vaiheessa päästään ilman apuvälineitäkin ohittamaan mutta olen tästä muutoksestakin jo niin onnellinen!
Muutenkin olen ollut määrätietoisempi ja Demin kanssa saa olla aika tarkkana että jos liikaa alan sille lässyttämään ja lepertelemään niin alkaa kyllä testaamaan tai perseilemään. Panostanut siihen että koira kuuntelee minua, ihan pienissäkin asioissa ja muistan kyllä kertoa kun tekee oikein. Ollaan kyllä kehitytty huimasti. Kiinostaisi tietää teidän kokemuksianne saksanpaimenkoiraliiton alaosastoista, koulutuksista? Varmaan pitäisi mennä ainakin katsomaan ja tutustumaan. Mutta siis jos täällä on ihmisiä jotka käyvät siellä niin kertoisitteko vähän kokemuksianne?