Koirat.com

Kiitos Mannatus tuomarivinkeistä! Noille sitte mittauttamaan ja karvat pois, ni toivotaan, et sais Alissan mediksi! Voi olla aika vinkeen näköstä, kun on sään kohdalla kalju laikku... Ja sitäpaitsi medien maksimikorkeus on 42,99 cm ja mä laitoin mitan 42,9 cm:n kohdalle, onhan siinä toi 0,09 cm vielä varaa. Muistatko Mannatus, kun kesän kurssilla saatiin semmonenkin vinkki, et tosi pitkä lenkki koiran kanssa ennen mittausta, niin mittaustulos on usein pienempi? Mahtaiskohan auttaa... Ja aika jännä juttu, jos jotkut tuomarit oikeesti aattelee koiran parasta ja laittaa rajatapauksen pienempään säkäluokkaan. Toisaalta ymmärrän kyllä sen, jos koira on oikeesti ihan siinä rajoilla, niin voihan se mittaus heittää juurikin ne ratkasevat millit...

Miizuli, kannattaa varmaan ainakin yrittää vielä saada Pelle medeihin, oishan se kisauran kannalta aika loistava juttu, jos koira oiskin iso medi, eikä pieni maxi. Ja aika erikoista, että tuomari on mitannut karvojen päältä, Alissallakin on siinä kohdassa tosi paljon karvaa, jotka varmasti tois just ne ratkasevat millit lisää. Millanen mitta siellä mittauksessa muuten oli käytössä? Kokeiliko ne silleen, et laittaa sen mitan siihen medirajalle ja sit testaa, mahtuuko koira mitan alle? Vai mittasko ne vaan korkeuden perinteisesti ja sit tuomio?

Tutuli, kyllä varmasti mittautan vielä, ei se ota jos ei annakaan. Olishan se ihan mahtavaa jos tuon mediksi saisi muuttumaan. Mitta laitettiin medirajalle mutta mittauspaikka jäi vähän mietityttämään. Mistä kohtaa se kuuluu virallisesti mitata?

Tutuli kirjoitti:

Muistatko Mannatus, kun kesän kurssilla saatiin semmonenkin vinkki, et tosi pitkä lenkki koiran kanssa ennen mittausta, niin mittaustulos on usein pienempi? Mahtaiskohan auttaa... ?

Itseasiassa en tätä enää muistanut, mutta nyt kun sanoit niin niinhän se olikin! :) Voihan siinä olla perääkin. Kun miettii esim. nyrkkeilijöitä niin jotkuhan lenkkeilevät/rääkkäävät itseään saunassa, jossa nestettä kuluisi ja paino putoaisi. Jos jotenkin sama efekti olisi myös koiralla, että tiivistyy.

Mua on aina naurattanut näyttelyissä se tuomareilla vehtaaminen, siis se että haetaan tietyltä tuomarilta tietty arvostelu (näin kärjistettynä). Nyt mää suunnittelen ihan samaa paremman tuloksen toivossa.

^

Mä ainakin mittasin Alissan korkeuden siitä "säkäluun" päältä, karvojen alta. Samaten kesän agikurssilla me mitattiin siitä.

Mannatus, mä niin komppaan sun uusinta blogitekstiä!

Saatoin juuri ilmoittaa meidät toukokuussa alkavalle jälkikurssille.
Pitänee toi karvaeläin kääriä siel metässä johkin kelmuun, ettei oo takiaisia täynnä..

Terve kaikille sheltti ihmisille!

En oo pahemmin tätä teidän hurjaa vauhtia kasvavaa topicia lueskellut, jotan voi olla että kysymykseeni on vastaus edellisellä sivulla... :o :)

Eli meille on varmaankin vuoden sisään tulossa bordercollie neiti, mutta kuitenkin takaraivossa on mietinnässä shelttikin. Kun en ole viellä ihan varma riittääkö mun rahkeet bordercollieen...?
Pyreneittepaimenkoira myös mietinnässä...

Kuitenkin haluaisin tietää jotain sheltanninlammaskoirasta. Millainen koira shletti on harrastuskoirana? Tarkoituksena olisi harrastaa ainakin sitä agilityä, mutta myös toko olis mukana kuvioissa. Josku näyttelytkin. Tiedän että paljonhan sheltin kanssa harrastetaan agilityä yms. Mutta mihin asioihin sitten erityisesti kannttaisi kiinnittää huomiota pentuetta valittaessa että koiralla olis mahd. hyvät rahkeetharrastamiseen (ja ehkä kilpailemiseenkin)?
Entä kuinka paljon sheltit kestävät toistoa? Kun tokossahan se on melkein välttämätöntä...
Ja sitten jos jollakin on kokemusta sekä sheltistä ja bc:sta, olisin kovin kiitollinen vertailusta tms.

Tulipa sekavaa, mutta kiitos jo etukäteen!

Mä harrastan Rommin kanssa tokoa. TK1:nen on yhden tuloksen päässä. Mitähän mä osaisin sanoa.. Rodun sisällä on vaihtelua luonteessa paljon, vaikka pääsääntöisesti on mentykin eteenpäin. Nämä seuraavat ajatukset ovat täysin omiani ja pohjautuvat vain tähän yhteen yksilöön ja kaverieni koiriin.

Sheltti on nopea oppimaan, joten paljoa toistoja ei välttämättä sen takia tarvita. Riippuen yksilöistä, jotkut eivät kestä toistoa, toiset, kuten Rommi, taas eivät ole moksiskaan useammasta toistosta. Rommi on ehkä keskimääräistä shelttiä kovempi, eikä se mene lukkoon pakotteista. Esim. itse olen opettanut sekä tavallisen että metallikapulan noudon pakotteella, pitämisen kautta. Tämähän on monen sheltti-ihmisen mielestä ihan nou nou, mutta ei meidän Rommi ollut moksiskaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kyllä koiran pitäisi kestää kevyttä pakotetta, jos sen kanssa aikoo tosissaan harrastaa lajia kuin lajia. Kuitenkin tiedän shelttejä, jotka eivät kestä toistoa ja vaativat enemmän motivointia jne ja pakotteet saavat ne lukkoon.

Sheltti on minulle sopiva harrastuskaveri. Se on aina valmis, tekee mielellään, oppii nopeasti ja on kerta kaikkisen hauska koira. Ei mene treenejä ettenkö nauraisi jotain Rommin tekemisille. Rotutyypillisinä ongelmina sanoisin nopeuden. Naksu on kova sana.. Toki tuohan tämä sitten tokossa näyttävyyttä liikkeisiin. Liika pehmeys on oma lukunsa, mutta valitsemalla tarkkaan kasvattajan ja yhdistelmän, hyvä harrastuskoira varmana löytyy. Sheltti ei hypi seinille, jos lenkki tai treenit jäävät normaalia lyhyemmäksi. Tosin meillä Rommi kyllä osoittaa tarvitsevansa tekemistä tällaisina päivinä kantamalla leluja luokse ja komentamalla, mutta rauhoittuu sitten olemaan.

Minulle tällainen Rommin kaltainen, nopea, sähäkkä ja riittävän kova koira on hyvä. Rommi rakastaa tokoa, sen silmät oikein syttyy, kun otan treenikamoja esiin. Ehkä aavistuksen enemmän malttia toivoisin Rommille, ehkä seuraavalla pennulla sitä on enemmän. Rommi nostaa helposti kierroksia ja ei meinaa malttaa keskittä aina, mutta nopeasti se kyllä itsensä kokoaa. Se vain vaatii välillä vähän tylsistyttämistä. Tämä on tyypillinen ilmiö silloin, kun on lenkki jäänyt jostain syystä lyhyeksi ja on pitänyt kiireellä mennä ohjattuihin treeneihin.

Faktahan se kuitenkin on, että ei sheltillä ihan niin isoa työmoottoria oli kuin bc:llä tai kelpiellä tai muulla pk-koiralla. Kyllä sheltin meno todennäköisesti hyytyy nopeammin kuin bc:n eli jos tosiaan haluat ihan varmasti pärjätä tokossa tai muussa lajissa, niin ehkä ottaisin sinuna bc:n. Sheltillä voi nimittäin ylemmissä tokoluokissa tulla puutetta motivaation ylläpidossa todennäköisemmin kuin bc:llä.

Sitten kasvattaja-asia.. Kannattaa mennä käymään agility- ja tokokisoissa ja kysellä sieltä sheltti-ihmisiltä mistä heidän koirat on. Itse voin antaa yv:llä suosituksia mielestäni hyvistä kasvattajista, joiden koirista on oikeasti harrastuskoiriksi niin rakenteen kuin päänuppinsa puolesta. Kaikki kasvattajat eivät itse kisaa, joten katselisin myös kasvattien tuloksia. Tietyillä kasvattajilta haeteaan niitä harrastuskoiria ja tietyiltä sitten näyttelykoirat..Tosin.. pääsääntöisesti kivan kaverin saa lähes tulkoon kasvattajalta kuin kasvattajalta, jos tavoitteet eivät ole valiotitteleissä.

Miizuli varmana osaa kertoa enemmän sheltti-bc vertailusta, omistaahan hän molempia tapauksia =)

Myykin, laitoin sulle yksityisviestillä mietteitäni.

Paulchen No ei ihme sitten kun en ole sitä huomannut, mutta ainakin hyvin se sun blogi on jo lähtenyt käyntiin

Miizuli Ok, kuulostaapa kivalle! Mä en malta odottaa että pääsisin itse käymään siellä tutustumassa, saatikka sitten, että pääsisi sinne treenailemaan.

Eilen jäi tokoilut välistä kun olin sen verran kipeä, mutta tänään ajattelin kyllä mennä agilityyn vaikka mikä olisi.

No eipä sit päästy jälkikurssille, liian aikaisin iloitsin.
Kaikki kurssit on kuulemma peruttu ja ko. koirakoulu lakkautettu. :(

Rommitus: Kiitos viestistä! Siitä oli paljon hyötyä! Ja laita vain yv:tä tulemaan, kaikki vinkit yms. otetaan vastaan! :)

Rommitus jo kommentoikin aika tyhjentävästi, mut vielä pari juttua tuli mieleen. Jos haluat harrastaa agia oikein tosissasi, kannattaa varautua myös siihen, että koirasta saattaa kasvaa niin suuri, että se on pieni maxi. Tälläkin palstalla aika moni saa jännätä, onko koira medi vai juuri ja juuri maxi. Kyllähän pienellä maxilla voi aina kisata, mutta menestystä ei välttämättä pikkumaxin kanssa tule niin nopeasti. Ja jos näyttelyt kiinnostavat, kannattaa varautua jälleen siihen, että koirasta kasvaa liian suuri niihin piireihin. Lisäksi korvat aiheuttaa välillä harmia ja niiden kanssa joutuu taistelemaan, jotta vois näyttelyihin osallistua.

Mulla on nyt viime syksystä saakka kokemusta sheltistä agilitykoirana. Alissa ainakin sytty lajiin samantien, on oppinut nopeasti ja on kestänyt kentällä hyvin toistoja. Alissaa ei tartte agikentällä pahemmin motivoida, vaan esteiden suorittaminen itsessään on sille motivoivaa. Yleisestikin sheltin kanssa on mukavaa harrastaa, koska esim. tokossa sitä on niin helppo motivoida ruualla ja ainakin Alissa on aina messissä mitä ikinä me tehtiinkään.

Sonik, tosi harmi, että teiän kurssi peruuntu. :( Mut varmasti keväällä ja kesällä on paljon jälkikursseja. Alissakin tykkää jäljestää, oispa jo sula maa, niin vois sitä taas tehdä!

Eilen me päästiin taas agitreeneihin ja aiheena oli takaakierto. Harkat meni ihan hyvin, mutta jostain syystä mua jännittää tehdä juttuja ohjaajan edessä ja Alissa selvästi aisti eilen sen ja mun pikkunen epävarmuus tarttu heti siihen. Ihan uskomatonta, miten tarkkaan toi koira mua lukee... Lopussa kokeiltiin samoja juttuja itekseen ja heti meni paljon paremmin, koska mäkin olin rennonpi. Ihan hassua jännittää tollasessa tilanteessa, mut minkäs sitä itelleen voi... Lopussa mua niin nauratti, kun Mannatus ja Manna tuli halliin sisälle, Alissa kuuli Mannan haukkuvan kauempana aidan takana ja lähti kauheeta kyytiä vetämään kaveriaan kohti. Pikasesti ne sai morjestaa ja heti oli painimatsit aluillaan.

Nyt mun shetlantilainen on täydessä unessa 1,5 h hiihtolenkin jälkeen. Mäkin oon ihan puhki, eipä oo tullu vähään aikaan hiihdettyä.

Hehkutan nyt tännekkin vaikka kirjoitin jo pitemmin tuonne pennunomistajien pulinaan: Lillipä oppi tänään kiipeämään portaat ylös! Jee!

Huomenna on taas pentukerho, toivottavasti tällä kertaa ollaan rohkeampia kuin viimeksi. Tajusin muuten, että siellähän oli viimeksi kaksi pentua yhdeltä kasvattajalta, jolta myös havittelin pentua silloin syksyllä. Niimpä tietysti, pieni maailma.

Meillä vastustelee, molemmilla koirilla kennelyskä. Reilu viikko sitten alkoi, "onneksi" molemmilla koirilla suht samaan aikaan ja nyt ovat jo oireettomia. Spanielilla oli huomattavasti kovemmat oireet kun sheltillä, saikin antibioottikuurin. Iisisti otetaan, treeneihin tai muiden koirien luo ole vielä toviin asiaa. Onkohan tuota kennelyskää enemmänkin liikkeellä Etelä-Suomessa, tietääkö joku? Meillä molemmat koirat on rokotettu viime kesänä sitä vastaan mutta eihän se aina estä tartuntaa.

Opetin tänään tuota rohmupossua noukkimaan herkkuja vedestä. Kunnon koulutusta hopeanuoli tyyliin siis.

Ihana Nemi

Toi kuullostaa hauskalta, kun koira ottaa namia upoksista. Savu ainakin puhaltaa samalla nenän kautta ilmaa ja vesi kuplii.
Me harrastettiin tuota viime kesänä, kun piti saada eläin juomaan kuumuuden takia hiukan enemmän.

Hei olisin kysellyt minkälaisilla harjoilla tuo turkki hoituu? Koitin etsiskellä ketjusta, mutta ei sattunut silmiini... Siispä kampaa, karstaa, tavallista harjaa, mitäs? :)

Eipä tuohon turkkiin mitään erikoisia välineitä tarvitse. Jotkut suosivat antistaattisia Roger Para merkkisiä harjoja. Itseltäni löytyy seuraavanlainen trimmaussetti:



1. pallopäinen metalliharja
2. pieni Roger Para harja
(saatiin uuden pennun mukana.. en nyt tiedä onko niin ihmeellinen)
3. kaksi puoleinen kampa tiheä ja väljempi
(myöhemmin viisastuneena itse suosisin, että jos kampoja haluaa useampaa tiheyttä ostaa sitten kaksi erilaista)
4. Eicker Beta 6" suorat sakset
5. pieni karsta (näyttelyitä varten, muutoin ei tule käytettyä)
6. kynsisakset
7. Käherryshuollosta ostettu pieni sumupullo
(tulee todella hienoa sumua, joten ei peljoa, että koira kastuisi liikaa)

Tuo video Nemin nappulan metsästyksestä on ihan huippu Pitää kokeilla Even kanssa, Siruhan ei nenäänsä kastele, juo ensin kupin tyhjäksi että saa namin otettua

Mulla on sittenkin matchoilija-sheltti Siru oli astuvinaan ystävän saksanpaimenkoira urosta, oli siinä naurussa pidättelemistä kun tuo lanteet letkuen kulki toisen perässä.

Mulla kanssa hyvin vaihtelevia kokemuksia tuosta agilityn mittauksesta, ensimmäinen tuomari mittasi hyvin tarkkaan, teki turkkiin jakauksen ja tarkisti että koira seisoi hyvin. Toinen tuomari vain roiskaisi mitan sinnepäin koiran päälle ja sillä hyvä. Turkin päältä mittaustulos oli sentin enemmän kuin turkin alta tehty mittaus