Koirat.com

^Onnea menestyksestä! Hieno kuva teistä!
Onko Nemin hampaita alkanut kuulumaan vielä?

ot/ me taistellaan Even yläpurennan kanssa, katsoo mitä siitä kehittyy. Kuulamma yleistä että leuat kehittyvät eritahtia.. /ot

Rose, laita kuvia eriparikorvasta! Muutenkin pennut on niin ihanan hassuja honkkelivaiheessa.

Ihania kuvia Mellistä ja Toffosta! Varsinkin toi viiminen on ihana, ku molemmat on bikineissä, eri syystä tosin.

Hui, mitä Suzunalle kävi! Onneks ei käyny pahemmin! Nopeesti uskalsit kuitenkin nousta taas auton rattiin, itellä ois voinu mennä tovi...

Onnea Sonikille ja Mannatukselle hyvistä näyttelytuloksista! Kylläpäs sillä Nemillä onkin itsepäiset korvat, toivotaan, et ne jäis alas.

Meillä oli eilen agilityn alkeisjatkokurssin viiminen kerta (meillä tosin vielä jatkuu kertauskerroilla, kun ollaan oltu pois) ja ohjelmassa oli leikkimieliset kisat. Kyllä siinä jännitti, kun kisattiin yhessä isojen koirien ryhmän kanssa ja oli monta silmäparia kattomassa suoritusta. Rata oli tosi helppo ja ihanneaika 50s, aika löysää siis. Noo, Alissa meni tosi hyvin ja innolla, mut sit mokasin putken jälkeen ja Alissa kiersi yhen hypyn. Tyhmänä sit vaan jatkoin eteenpäin ja saatiin hyl (eli meiän kisoissa 15 virhepistettä), mut ei se mitään, kunhan oli hauskaa! Alissan aika oli 18 sekuntia ja risat, mun oma tykki. Naureskeltiin sitte kurssikaverin kanssa kisojen jälkeen, et kauhee kilpailuvietti heräs jo noin pienissäkin kisoissa. Oli kyllä hauskaa ja kaikki sai palkinnon, ku koirat sai jokanen lelun.

Saamanne pitää!






Huomasin vasta jälkeenpäin että kameran linssissä oli jotain smärmeliä. Hmph.

Lillistä tosiaan kuoriutuu pikku-Alissa.

Vielä pari vauhtikuvaa joen jäältä:





Perus hepuli, mutta liian pehmeässä hangessa...




Äkkiä mamman luo!


muoks. Nämä siis otettu viikko-pari sitten. Korvakuvat ihan äskettäin.

Onnea Alissalle hienosta kisasuorituksesta, kyllä se emäntäkin joskus vielä oppii.

Lilli on söpönen! Huomasin, että Lillin ja Mellin korvat on samoin päin eriparia, vasen lurpattaa ja oikee on pystyssä.

Oikeet pörröhöristimet Lillillä..

Laittelin nyt toiseenkin paikkaan pentuesuunnitelmista tiedustelua.. Että nyt sit ihmiset pitää ne pentupallerokuvansa vaan vakan alla, ettei repee kuumeilu toisiin sfääreihin..

jäynä se.. on pienikin jäynä.. hihi-hii!

Tyypit on ihan maidoissa tossa kuvassa...

Voe elämä..

Rose, tosiaankin pikku-Alissa, ihana Lilli! Ja ihanat höristimet.

CaraMelli, kiitos! Ja ehkä mäkin joskus opin, noissa kisoissa musta tuntu koko ajan, et törmään niihin esteisiin, kun piti samalla kattoa, mihin Alissa menee ja miettiä niitä esteitä. Sen takia Alissa varmaan juoksikin esteen ohi...

Ja voi ei, mitä pentupalleroisia CaraMellillä on joskus ollu! Onks Toffo toinen pentu tossa edessä? Onko Toffon mahollisesta tiineydestä muuten jo näkyny merkkejä?

Sonik, onkos sulle mahollisesti tulossa toinen sheltti vai se rhode?

Tässä vielä kuva Alissasta iltaunilla. Alissa ei nuku koskaan öisin sängyssä, ku ei se mahu, mut iltasin se nukkuu usein sängyssä ja hyppää heti lattialle, kun mä sammutan valot. Muoks. Piti vielä sanoa, että Alissa on tossa kuvassakin niin likanen! Kaikki valkoset osat on ihan harmaat... No, se pääsee sit pesulle, kun kurakelit loppuu.

Tutuli kirjoitti:



Sonik, onkos sulle mahollisesti tulossa toinen sheltti vai se rhode?

Tässä vielä kuva Alissasta iltaunilla. Alissa ei nuku koskaan öisin sängyssä, ku ei se mahu, mut iltasin se nukkuu usein sängyssä ja hyppää heti lattialle, kun mä sammutan valot. Muoks. Piti vielä sanoa, että Alissa on tossa kuvassakin niin likanen! Kaikki valkoset osat on ihan harmaat... No, se pääsee sit pesulle, kun kurakelit loppuu.

No mulla olis haaveena se rhode, mutta musta alkaa hiljalleen tuntua, että vaikka mies ei sitä myönnäkkään, niin se taitaa kuitenkin olla se rotu joka sillä tökkii, eikä raha.. Joten..
Mut ei meille ihan vielä olis tulossa kumpaakaan, mutta teen vaan alustavia tiedusteluja shelteistäkin.
Kahdesta paikasta oon nyt kysellyt suunnitelmia..

Mun NIIN tekis mieli päästää Savu mun viereen yöksi, kun mies on yövuorossa. Mut se sais ihan hepulin jos huomais, et koira on ollut sängyssä..

Ihanan aktiivista sheltti-porukkaa palstalla! :)

Oon tuonne rotukyselyjen puolelle laittanut ihmettelyjä mahdollisesta tulevasta rodusta, ja nyt kun pari itselle sopivan oloista löytyi, niin ajattelin käydä täällä teitä häiriköimässä. Olen nyt kuullut ja lukenut shelttien positiivisista ominaisuuksista pitkät listat, ja ihastunut niiden pohjalta rotuun. Mutta nyt sitten > mitäs negatiivista te osaisitte sanoa? Haluan tedä varmasti oikean rotupäätöksen, joten nyt asiantuntevilta ihmisiltä kaipaisin lisätietoja. Entä ne ehdottomasti positiivisimmat asiat rodussa? Lisäksi mulla kiinnostaisi kuulla, miten yleistä tuo arkuus shelteissä on, ns. mörköhaukkumiset ym?

Ihania kuvia kaikilla =) Pentukuumetta mulle itselle ei oo vielä kertaakaan tullut. Viivi tuntuu vieläkin ihan vauvalta, ja onhan se oikeastikin, käyttäytyminen on just ihan sellasta hömelöä vielä. Tänään kävin Viivin kans lenkillä (pienellä kävelyllä) sitten moneen päivään, kipeenä kun oon ollut. Onneks meitä on kuitenkin kaks.. alkaan silti pää hajoamaan täällä sisätiloissa.

Laitan myös yhden otoksen tältä päivältä

Moi kaikki

Sanni kirjoitti:

Ihanan aktiivista sheltti-porukkaa palstalla! :)

Oon tuonne rotukyselyjen puolelle laittanut ihmettelyjä mahdollisesta tulevasta rodusta, ja nyt kun pari itselle sopivan oloista löytyi, niin ajattelin käydä täällä teitä häiriköimässä. Olen nyt kuullut ja lukenut shelttien positiivisista ominaisuuksista pitkät listat, ja ihastunut niiden pohjalta rotuun. Mutta nyt sitten > mitäs negatiivista te osaisitte sanoa? Haluan tedä varmasti oikean rotupäätöksen, joten nyt asiantuntevilta ihmisiltä kaipaisin lisätietoja. Entä ne ehdottomasti positiivisimmat asiat rodussa? Lisäksi mulla kiinnostaisi kuulla, miten yleistä tuo arkuus shelteissä on, ns. mörköhaukkumiset ym?

Aloitetaan negatiivisista piirteistä. Noh arkuutta on kyllä, mutta tilanne on parempi kuin joskus aiemmin. Mörkökausia nyt voi tulla koiralle kuin koiralle, jolloin koira haukkuu ja reagoi kaikkeen. Omani esim. mörkökautena sai päähänsä, että kaikki kassit ovat pahasta ja suoraan sieltä. Haukkui ja puhisi niille. Nyt se on koira, joka on ihanan mmm... rauhallinen tuollaisten asioiden suhteen. Saattaa reagoida johonkin, mutta palautuu hyvin nopeasti. Just toissa päivänä se käveli rakennustyömaan aidan vierttä. Aita oli sellaista aaltopeltiä ja siinä reunassa oli lunta. No kun jätkä nosti koipea, pettikin lumi takajalan alta, jalka upposi ja kuuli kova pamaus. Rommi kääntyi katsomaan korvat vähän luimussa, ja oli sen jälkeen, että ai ei tässä mitään. Käveli uudestaan aidan ohi sitä yhtään väistämättä tai niiaamatta. Että se siitä pehmeydestä.. =D

Kuitenkin. Käy katsomassa eri shelttejä, kysele ihmisiltä äläkä usko niitä "tää on vain varautunut juttuja" ihan helpolla. Aran koiran kyllä erottaa varautuneesta koirasta. Suurin osa shelteistä on ihan perussosiaalisia ja avoimia koiria. Siltikin, pentuvaiheen sosiaalistamista ei saa unohtaa, ehkä shelteillä se on vähän tärkeämpi kuin joillain muilla roduilla. Mutta ei me esim. liiemmin tietoisesti viety koiraa eri paikkoihin, vaan pentu kulki meidän mukana arjessa. Missä me, siellä pentu-meiningillä.

Vaikka itse puhun sheltistä hyvän harrastuskoiran, niin toistokestävyys voi olla ongelma. Johtuu siitä, että usein sheltti paimekoirana on ohjaajapehmeä. Ohjaaja saa olla tarkkana tekemisistään. Esim. tokossa tiedän koiria, joille perusasentoon on tullut paljon väljyyttä, kun karvoja jää omistajan jalan alle. Rommi paineistui noutokapulan pitämisestä aluksi, syy oli se, että tulin vahingossa kumartuneeksi sen ylle pitoharjoituksissa => koki tämän uhaksi. Heti, kun suoristin oman asentoni, korjaantui tuo ongelma.

Toki ei kaikilla koirilla hermorakenne riitä tavoitteelliseen harrastamiseen välttämättä kovin pitkälle, esim. tokon ylemmät luokat vaativat jo tosi paljon. Ongelmana on lähinnä rodun vilkkaus ja levottomuus, luonnetestissähän shelttien yleisin piste tässä osiossa taitaa olla +1, hieman rauhaton. Mutta sanoisin silti, että helposti kasvattajalta kuin kasvattajalta saa kivan harrastuskaverin, jolla pärjää hyvin esim. agilityssä.

Terveydestä varmaan tiedät jo, joten en niistä lähde sen enempää puhumaan kuin sen verta, että lähtökohtasesti on ihan perusterve rotu. Sairaita yksilöitä on, mutta ei mitenkään hälyttävästi.

Ehdottomasti parasta.. Hmm. Se on koko tuo paketti. Parhaimmillaan sheltti on hyvä harrastuskaveri, joka on aina valmis, jolla on miellyttämishalua, taistelutahtoa ja viettiä. Kuitenkaan se ei hypi seinille, jos jää joku kerta treenit väliin tai lenkki lyhyelle. Yleensä koirasosiaalisia (omani ei siedä samanikäisiä uroksia), enenevässä määrin myös erittäin ihmissosiaalisia. Nättejäkin ne ovat ja tosiaan perusterveitä. Sheltti on kyllä mun käteeni sopiva koira, iloinen, hauska, leikkisä ja hyvä harrastuskaveri eri lajeihin. Itse aion kesällä ruveta koiran kanssa opettelemaan mejää, jos vain mahdollista. Sen verta innolla tuo nenäänsä on aina käytellyt.

Mä en kyllä mörköhaukkuja pitäis arkuutena.
Savukin saattaa pimeällä murista ja vöhkiä (sellasta puolihaukkua) roskapöntöille ja muille epämääräisyyksille, mutta arkana en sitä pitäis.

Jos asustat Treen suunnalla, niin tervetuloa Sanni tutustumaan yltiösosiaaliseen pusumaakari shelttipoikaan.

Kiitos Rommitus ja Sonik! Sonikille erityiskiitos kutsusta, mutta Tampereen suunnalla tulee liikuttua käytännössä ei-koskaan, Vantaalla asustellaan. Jos näyttelyura tuo pk-seudun suuntaan, niin kerro ihmeessä, mielellään tulisin katsomaan komeaa pusukonetta ;)

Nuo mörköilyt liittyy omassa mielessä melko pitkälle arkuuteen, verraten tähän omaan palleroon, joka huonoina hetkinä pöhisee jopa bussipysäkin uudelle mainosmallille. Toki pimeällä ja juoksuhöpinöissään keksii mörköjä normaalia huomattavasti helpommin. Mutta ei varmasti jokainen mörkö liity arkuuteen, koirakohtaistahan tuo on :) Vanhempien luonteeseen täytyy - kuten aina - paneutua erityistarkasti, ettei arkaa yksilöä saa. Ilolla ottaisin vastaan kennel-suosituksia, joiden kasvattajien tietäisitte panostavan paljon luonnepuoleen. Niin on suosittu rotu, että myös kasvattajia löytyy iso kasa, ja rotua sen enempää tuntematta karsintaa on vähän hankala lähteä tekemään. Näyttelypuoli kiinnostaa kyllä, mutta mielummin hyväluonteinen harrastuskoira, kuin epävarma näyttelytähti. Kärjistetysti ;)

Rotu vaikuttaa kyllä kovasti omalta, hirmuisen kauniita ja mukavanluonteisia vaikuttavat olevan, jos kaikki osuu kohdalleen!

Ai miten niin kännykän netti temppuilee? Tuplat pois..

Ja triplat! Anteeksi terrorisointi :/

No vielä ei olla sinne suuntaan tulossa näytelmiöimään, joskin kesällä kiehtois lähteä yksiin ryhmänäyttelyihin Helsinkiin. Ne tosin tais olla vasta heinäkuussa.
Lahden näyttelyt ens kuun lopulla on meillä seuraavat, mutta eihän Helsingistä sinnekkään olis pitkä matka. ;)

Tutuli, pakko mulla oli itseni ratin taakse laittaa että pääsisin mahdollisimman nopeasti sen kynnyksen yli. Koirat onneksi matkustivat ihan tyytyväisesti ja menivät konttiin ihan itse. Kaverille naureskelin "mustalla huumorilla" että kesällähän meillä on 1600km ajoreissu pohjoiseen vaeltamaan
Paljon onnea kivasta kisasta! Kyllä se kisakärpänen puraisee yllättävän helposti Kohta jo suunnittelet toista kisakoiraa, kun yksi ei enää riitä. Nimimerkillä. Kokemusta on


Tuituitui, Mellin pikku pallerot

Sanni, täällä saa tulla tervehtimään iloista sheltti-tyttöä Espooseen
Oma harrastus-shelttini on ollut ainakin omaan käteen aivan täydellinen. Oppii ja tekee ajatuksen voimalla, aina yhtä innokkaasti. Meillä toistoherkkyyttä ei ole ollenkaan, koira tekee vaikka tuhat kertaa samalla innolla (kunhan siis ohjaaja on positiivinen eikä turhautunut). Minun mielialat koira lukee kuin avoimesta kirjasta, ja jos on itsellä huono päivä niin koiran kanssa olen todennut että ei kannata treenata, minun huonosta tunnetilasta menee epävarmaksi, mikä on juuri sitä ohjaajapehmeyttä (mistä kyllä pidän kovasti). Huonoja puolia itselläni ei ole tullut kauheasti vastaan, koska oma sheltti on kohtuullisen kova siinämielessä että negatiiviset asiat eivät jää herkästi mieleen. Ainoa tähän asti harrastamiseen vaikuttanut asia on jonkin asteinen ääniherkkyys, mistä on ollut haittaa ainoastaan tokossa (kovat äänet saavat koiran luikkimaan luokseni paikallamakuussa/vilkuilemaan ympärilleen). Agilityn vauhdissa saa vaikka maailma suistua raiteiltaan eikä koira huomaa mitään Kotioloissa ei liiallista ääniherkkyyttä ole.
Mutta mielestäni sheltti on rotuna kuitenkin hyvä harrastuskoira, jolla on potentiaalia niin pitkälle kuin ohjaajan innostus riittää

Onneksi näissä luonneasioissa on menty eteenpäin ja paljon. Nykyään vähällä vaivalla saa hyvän harrastuskoiran lähes tulkoon kasvattajalta kuin kasvattajalta. Omanikin on just passeli mun käteen. Tekee innolla vaikka miljoona toistoa, virtaa on kuin pienessä kylässä ja nauttii siitä, kun saa ohjaajan kanssa tehdä.

Eihän sheltit mitään pk-koiria ole, ihan faktahan tämä on. Ovat pehmeämpiä ja ohjaajan on tämä tiedostettava. Hyvä niin, jos haluaisin pk-luonteisen koiran, niin ottaisin pk-koiran. Yleensä kyllä tuntuu, että vaikka koira arjessa olisi pehmeä, saattaisi jäädä muistelemaan jotain negatiivista, niin usein tehdessään jotain kivaa, ei välitä tuon taivaallista negatiivisista asioista. Olisiko se sitten niin, että on shelteillä on niin hyvä työmoraali? Mutta osa koirista on pehmeämpiä kuin toiset.

Itse pidän kyllä tosiaan tapaamieni shelttien luonteesta ja omaani pidän erittäin hyvänä shelttinä luonteensa puolesta eikä se pöllömmänkään näköinen ole. Täydellinen pakkaus =) Tuo on ihan totta mitä Suzuna sanoi: sheltti paimenkoirana lukee tosi hyvin omistajaansa. Just eilen katsoin yhtä leffaa, joka sai mut itkemään. Rommi heti tuli syliin ja niin lähelle kuin pääsi. Samoin mun ärtymyksen vaistoaa heti. Tokossahan tää tarkoittaa sitä, että pitää olla niin paljon tarkempana omista tekemisistään, ettei vahingossakaan tule tehneeksi aina samalla tavalla tai tehtyä jotain pientä elettä, jonka koira nappaa merkiksi jonkin liikkeen suorittamiseksi..