Koirat.com

Onhan tokossakin hyppy. Mä en jaksa uskoa että koiralle on haitaksi tokon tai rallyn treenaamisesa yksi hyppy, koska luultavasti koira hyppiiija pomppii vapaana ollessaan huomattavastomi enemmän etenkin, kun puhutaan shelteistä. Hyppyä ei tarvitse treenata päivittäin vaan sitä voi tehdä säännöllisen epäsäännöllisesti. Toki jos ell on kieltänyt vapaana olemisenen, sohvalle/sohvalta alas hyppäämisen ja portaiden kulkemisen niin sitten kannattaa miettiä uudestaan.

Jotkut tuomarit tokossa antavat hypätä matalempaa estettä, jos koiralla on jotan fyysistä ongelmaa. Sehän on kuitenkin tekniikkaliike eikä korkeushyppy.

Nuutin taidonnäytteitä kuinka vedessä liikutaan:

Pakko laittaa pari kuvaa meidän dumbokorvasta! Meillä ei ainakaan tarvitse turkkia ajella, on neiti senverran tehokkaasti itse pudottanut kaikki pois.. ;) Juoksuja odotellessa.

Vihdoin, kiitos jnonnaa, saatiin jonkinnäköinen rakennekuva tästä adhd pennusta.

Atlas 6kk. ~39cm ja 7,7kg.





Ps. Enää 2vko niin alkaa agility

Melkein koko kesä on mennyt pöytäharjoittelussa, eikä kovin paljon muutosta ole tapahtunut. Käytiin muutama viikko sitten mätsäreissä ja tuomarilla oli aika ronskit otteet, ei tämä meidän neiti oikein lämmennyt. Lilo tahtoo aivan väkisin seistä takajalat kaksi kertaa leveämmällä kuin etujalat ja istuu hyvin herkästi jos tuntee olonsa epävarmaksi.

Turkkia on lähtenyt aika mukavasti, aika kaljulta tuo nyt näyttää, ei ole ollenkaan edustuskunnossa. Pitäisi käydä varmaan joillain supervaelluksilla että Lilolta saisi energiaa pois ja turkkia lisää. Toivotaan että nyt syksyllä turkki kasvaa takaisin pidempänä ja tuuheampana. Jos sitten pääsisi syyskuussa pyörimään muissakin kuin mätsäreissä.

Kellään kokemusta Hurtan ulkoiluhaalareista? Hurtta Pro- haalari kiinnostaisi, hirveen vaikeelta tuntuu vaan mittailla että mikä koko olisi hyvä, Hymy on niin hassun kokoinen ja matala. Vaikka korkeutta onkin tullut lisää ihan huomaamatta, oon kokoajan aatellut sen olevan 30cm, mutta se onkin JO 31,5cm

Mutta niin, onko kenelläkään käyttökokemuksia Hurtan ulkovaatteista yleisesti tai juuri tuosta "kokohaalarista", toimiiko niinkuin pitäisi, kestääkö hyvin käyttöä yms?

Meillä on Hurtan haalarit kaikilla pienillä. Jedillä ja Raxulla on ne uuden malliset. Muuten on ihan näppärät, mutta kokojen kanssa on pikkusen ollut ongelmia. Jedillä on sellanen mäyräkoiramalli, missä on lyhyet hihat ja Raxulle taas kokeiltiin samaa kokoa sekä lyhyt- että pitkähihainen malli. Oltaisiin haluttu lyhyet hihat, mutta ei mennyt päälle, vaan otti rinnasta ja pyllystä kiinni, vaikka samaa kokoa oleva pitkähihainen meni. Jouduttiin sitten itse lyhentämään. Helpoimmalla haalareiden kanssa ehkä pääsee kun tilaa vaikka Janutexilta, niin saa tasan oikean kokoisen.

Kiitos koko-linkeistä! Ylärajoillahan tuo ipana menee, mutta ehkä siellä safe-osiossa kuitenkin. Saa nähdä, mitä tuleman pitää. Näyttelymenestyjää Paavosta tuskin tulee, kun valkoista on sallittua enemmän, ja tällä hetkellä korvatkin on pystyssä. Nyt kun ikää on pentunäyttelyihin, mulla mietityttääkin näyttelyihin lähtemisen järkevyys. Millaisia kokemuksia asiasta enemmän tietävillä on - tarkoittaako tuo valkoisuus automaattisesti sitä, että haen näyttelystä hylyn?

Tässä näkyy vähän tuota valkoista selkälänttiä:


Tässä puolestaan takajalkojen väritystä (molemmilta puolilta yhtä valkoinen):


Ja tässä vielä etupuolelta:

En ota enää ikinä yhtään shelttiä ja se on varma

^ No, mitä on käyny?

kiivilintu?

Olikos täältä tulijoita Open showhun?
Mulla on siellä nyt sit Savu ja ilmoitinpa äippän pikkuketunkin mukaan.

Sanni, ei nyt ainakaan näiden kuvien perusteella näytä toivottoman valkoiselta. Ainut on tuo selän valkea läntti, mutta jos se jää hyvin aikuiskarvan sekaan, niin eikun vaan kokeilemaan. Isompi ongelma ne pystyt korvat todennäköisesti on.

Raxu ja Rulle otti eilen yhteen. Meille tulosta asti Raxu on päivästä riippuen joko pelännyt tai väistänyt Rullea, vaikkei Rulle ole koskaan tehnyt sille mitään. Eilen se sitten ykskaks näytti sille hampaita ja murisi, jolloin Rulle näytti sille kaapin paikan. Paha vaan että Raxu kävikin kunnolla päälle. Onneksi olin kotona ja sain ne irti toisistaan. Aina ennen Raxu on väistänyt ja nyt ei ollut lelua tai ruokaa tms. mitä se olisi voinut puolustaa. Taas nollasta sataan luonteen muutos.

Kamala tilanne, mutta en nyt ensimmäisenä rodun piikkiin laittais.

Saathan ne nyt jatkossa erilleen yksinolojen ajaksi, vai onko ollutkin erillään?

Saa ne erilleen, pitää köydä vaan ostaa toinen koiraportti ettei tartte pitää makkarissa.

Inhottaa vaan kun ammatti-ihmiset on vaan kommentoinut ongelmia sillä että sheltit on vähän tollaisia. Eihän noita ole kuin harvassa noita raxuja mutta alkaa vaan menemään maku koko rotuun.

Voi Raxua :/ Ikävä tilanne kyllä, kuulostaa tosi paljon siltä että nimenomaan siellä pääkopassa sitä vikaa on. Minäkään en kyllä rotua silti lähtisi syyttelemään, koska aika harvassa noita tuollaisia shelttejä on, itse en ole yhtäkään tavannut. "Ammatti-ihmisilläkin" tuppaa olemaan välillä aika vääristynyt käsite shelteistä rotuna, sillä vaikka arkoja, huonon hermorakenteen omaavia jne. shelttejä olemassa onkin, eivät kaikki sheltit sellaisia kuitenkaan ole.

Tsemppiä teille Raxun kanssa yhteiseloon kuitenkin, toivottavasti vastaavaa ei tapahtuisi enää!

"Sheltit on vähän tollasia"
Nyt täytyy näistä ammatti-ihmisistä sanoa, että mitä helvettiä!?

Ymmärrän täysin siis sen, että maku rotuun menee tuollaisen myötä. Varmasti jos mulla olis vaikka rotikka joka kävis toisen koiran päälle, ni miettisin useemman kerran ennenku edes katselisin kyseistä rotua uudestaan.

Mutta shelttienhän ei todellakaan "kuulu olla tollaisia"
Tämän siitä sit saa, kun jalostetaan naamaa ja turkkia, eikä mitään mittaria luonteesta käytetä.

Mulla ei oo shelteistä mitään henk.koht kokemusta (rodusta kuitenkin lueskelin paljon, kun sellaista harkitsin joskus kymmenisen vuotta sitten), mutta niitä yksilöitä mitä oon tavannut, niin mulla on jäänyt rodusta nimenomaan sellainen kuva, että ovat hermoheikkoja ja arkoja. Meidän lenkkipolullakin tulee useasti vastaan 2 shelttiä, ja ne molemmat sinkoilee hihnassa, ovat hermostuneen näköisiä ja räksyttävät kuin viimeistä päivää.

Mutta ilmeisesti kunnolliset kasvattajat ovat tehneet paljon töitä rodun luonteen eteen, eivätkä jalosta vain ulkonäköä?
Kun näistä hermoheikoista yksilöistä on ainakin ennen puhuttu suht paljon?

Tällaiseen juttuun törmäsin yksi päivä.

Vaikuttaa vähän siltä että Raxu elää väkisinkin jatkuvassa stressissä, jos se on koko sen ajan mitä se on teillä ollut väistänyt ja jännittänyt Rullea Tosi kurja tilanne. Munkaan mielestä minkään rodun ei kuulu olla tuollainen.

Jotkut kasvattajat tekee kyllä parhaansa luonteen viemiseksi parempaan ja panostaa kasvatustyössään harrastuskoiriin, joilla pakan pitää pysyä paremmin kasassa, mutta valitettavasti jotkut vaan käyttää näitä (tiedetysti) kilipäitä komean ulkonäön vuoksi ja (näyttelyissä) hyvin menestyvillä teetetään se 20-30 pentuetta, niin väkisinkin nämä hermoheikot sitten siellä sukutauluissa vilahtelee.

Tää on yksi niistä syistä kun en halua shelttiä tämän maan kamaralta ottaa. (tai no pari kasvattajaa ehkä olis ok, mutta silti..)

Tälläkin hetkellä pentuvälityksessä komeilee kaksi emää, jolla toisella ykkösen, toisella kakkosen kyynärät.
Pentuja tunnutaan tässä rodussa lähes tehtailtavan, joska melkein mikä vaan menee kyllä kaupaksi, kun on tarpeeksi ummikko ostaja ja pennulla söpö naama.

Ite olis aikoinaan naama nutturalla, kun tollanen huomattavan avoin, harrastuksissa hyvin toistoja kestävä, turhia räkyttelemätön shetlantilainen ei kellekkään kelvannut jalostusmatskuksi. On liian iso, eikä menesty mustan värinsä vuoksi näyttelyissä, mutta olis niin mahtava luonne että sen olisin tahtonut jatkuvan pennuissa.