Koirat.com

^Ootte Jedin kans tulossa? Jo pennun alkuvaiheista asti teijän blogia seuranneena, olis kiva nähä! Atlaksen kanssa ollaan tulossa jnonnaan kanssa Vantaalle

^Juu, ollaan tulossa Jedi junnu-uroksissa. Mut on helppo tunnistaa, mä olen se blondi teini joka on aivan hukassa

Tirku kirjoitti:

^Juu, ollaan tulossa Jedi junnu-uroksissa. Mut on helppo tunnistaa, mä olen se blondi teini joka on aivan hukassa

Haha Jnonnaan Dafi on junnu nartuissa, että varmasti pyörin myös siellä siihen aikaan. Atlas menee pentuihin ollessaan 7,5kk. Mä oon se silmälasipäinen blondi toisen blondin kanssa, jotka on kummatkin ihan hukassa ja sählää jotain.. Vois koittaa vaikka törmätä! Pitää pitää mieles, kun tää lähestyy

^Toki! Jedihän menee kehään heti pentujen jälkeen, niin ei tarvitse kauaa odotella, meille kun tuskin on suurta menestystä luvassa.

Suosittelen katsomaan videon ennen kuin lukee kommenttiani pidemmälle. Kyseessä on video Tinjan viime lauantaisesta avoimen luokan tokokokeesta. Seuratkaa koiran tekemisiä tarkkaan.





Pikavilkaisulla näyttäisi osaamattoman koiran suoritukselta? Videolla kannattaa kiinnittää huomiota Tinjan pään liikkeisiin ennen liikkeiden alkua: se ei pysty keskittymään minuun vaan tarkkailee hermostuneena ympäristöä. Suurin huomion arvoinen seikka on kuitenkin mitä tapahtuu maahan-käskyn jälkeen. Tinjaan ei iskenyt juuri sillä hetkellä suuri kutka vaan se siirtyi sijaistoiminnoille. Koira tietää mitä sen kuuluisi tehdä mutta ei pysty siihen henkisten lukkojen takia. Sijaistoiminnot ovat paineistumisen merkkejä ja ne ovat välillä todella vaikeasti ohjaajan ja ulkopuolisten havaittavissa: itsensä rapsuttelua, huulten nuoleskelua, haukottelua jne.

Kyseessä on koira, joka osaa avoimen luokan liikkeet miten päin tahansa lähes täydellisesti treeneissä ja joka tekee aina treeneissä todella hyvässä vireessä ja satanen lasissa. Ongelmat Tinjalla alkavat vasta silloin kun sitä lähdetään kuormittamaan eli käytännössä vain kisoissa. Tinjalla oli pitkään ongelmana karkailu paikkamakuusta kisatilanteissa, koska se vain paineistui niin paljon kilpailutilanteista. Treeneissä se ei ole pitkiin aikoihin karannut paikkamakuusta.

Kuriositeettina minun reilu 1,5-vuotias bortsuni sai samassa kokeessa toisen EVL1:nsä. En osaa siis vain kouluttaa?

Jos ulkopuolinen seuraisi Tinjaa arjessa ja treeneissä, Tinja varmasti näyttäisi ihan melko fiksulta sheltiltä; keskivertoa sähäkämmältä ja varautuneemmalta vain. Se ei ole todellakaan mikään pelosta tärisevä raukka jossain nurkassa. Tinja ei pelkää ukkosta, raketteja tai mitään muutakaan pauketta. Se on treenatessa mahtava, koska se antaa aina itsestään 110%:sti. Olen paljon peittänyt koulutuksella Tinjan ongelmia ja lenkeillä se lähes aina käyttäytyy melko fiksusti. Silti en pysty koskaan täysin luottamaan Tinjaan, sillä tiedän sillä olevan turhan suuria taipumuksia pelkoaggressiivisuuteen.

Tinjan kanssa kisoissa onnistuminen tuntuu olevan enemmän riippuvainen tähtien ja auringon asennosta kuin itse osaamisesta. Koskaan ei tiedä miten paljon se paineistuu ja yleensä se paineistuu ainakin jonkin verran. Ongelma on tosi ärsyttävä, koska tiedän Tinjan osaavan, jos se vain pystyisi suorittamaan rennosti paineistumatta. Sen sijaan bordercollieni kanssa voin aina mennä rennoin mielin kisoihin, sillä tiedän sen selviytyvän kokeesta tapahtui siellä ihan mitä tahansa. Sen hermorakenne vain kestää paremmin kuormittamista ja siltä löytyvä taistelutahto saa bortsuni selviytymään vaikeistakin olosuhteista.

Minulle toko on tällä hetkellä arvokisoihin tähtäävää treenaamista ja siksi koiran harrastusominaisuudet ovat äärimmäisen tärkeitä minulle. Arvokisoissa alkaa jo koirankin ominaisuuksilla olla merkitystä. Siksi minulle koiran vanhempien koetulokset ovat erittäin tärkeitä (En henkilökohtaisesti laske vielä tokon alokasluokan kokeita tai agilityn ykkösluokan startteja koetuloksiksi.), sillä ne kertovat edes jonkin verran, että koira selviää paineesta ja kuormituksesta. Tittelirivit ja koulutustaidot eivät ehkä ole periytyviä ominaisuuksia mutta koulutettavuus on.

Shelttejä näkee muuten todella vähän tokon ylemmissä luokissa.

Meillä collie harrastaa noita sijaistoimintoja. Jäljellä hämmentyessään alkaa esim. syödä ruohoa.

Savu paineistuu jonkin verran ja onhan se muutaman kerran lähtenyt agilitykentältä menemään. Noissa tosin taustalla usein on ollut se, että koira on kuumunut liikaa ja mä oon siitä huolimatta itsekkin hiukan ärtyneenä sitä yrittänyt puskea vaan eteenpäin. (yleensä vielä hyvin epäselvällä tekniikalla)
Noista tilanteista on kyllä selvitty sillä, että oon itse laskenut kymmeneen, iloisesti kutsunut koiran takaisin, palkannut ja sit on taas jatkettu niinku mitään ei olis tapahtunut.
Eli Savu myös palautuu noista tilanteista nopeasti.

Miten sitä oppis erottamaan, milloin koiran puuhailut ovat sijaistoimintaa ja millon ns. normaalia puuhaa? Meillä Hertta esim. ruohoa syö lenkeillä monta kertaa, nappaa jonkun heinänpätkän tienvierestä ja mutustelee mennessään, ja rapsuttelee itseään silloin tällöin samalla lailla kuin Tinja tuossa videolla.

Ja kiivilinnulle vielä: minäkään en missään nimessä ottanut sun juttuja mitenkään loukkauksena tai pahasti, vaan mustakin on erittäin tärkeä ja hieno asia, että näistä asioista keskustellaan. Eihän rotua voida viedä eteenpäin ja korjata siinä olevia puutteita, jos asioita piilotellaan.

Kannattaa lukea asiaan liittyvää kirjallisuutta. Esim Turid Rugaas: Rauhoittavat Signaalit, Renée Sjöberg: Koirien kieli - Eleet, ilmeet ja käyttäytyminen, Barbara Handelman: Koirien kieli ja käyttäytyminen. Kunhan alkaa ensin itse saada tolkkua tähän käsiteviidakkoon, niin pystyy ensin tulkitsemaan sitä omaa koiraa ja sitä mukaa myös sitten niitä vieraampia.

TinjaHillan videolla kiinnitin heti huomiota koiran eleisiin. Raxu tekee samaa. Koiran olemuksesta näkee, että se on hermostunut ja Tinja oli sen oloinen, että se olisi saattanut hetkenä minä hyvänsä paeta paikalta. Ulkopuolisen silmin toi todellakin voisi vaikuttaa vain osaamattomuudelta, mitä se ei ole. Raxu harrastaa tasan samaa. Paitsi että se ei kestäisi edes tota aikaa vaan lähtisi paniikissa pakoon. Me ollaan yli vuosi hinkattu tokon ALOa. Koira kyllä osaa liikkeet, mutta jos perusasento jää vinoon niin maailma loppuu ja perusasento muuttuu pelottavaksi. En saa nollattua tilannetta ja rauhoitettua koiraa. Vaikka houkuttelen koiran tekemään jotain muuta, miten on ohjeistettu, se on levoton ja hermostunut ja etsii pakotietä. Se ei siis palaudu. Se jää vellomaan sinne pahoihin muistoihin. Meillä esiintyy myös ripulia, joka iskee kun stressaa.

Meillähän Raxu osasi kevättalvella pujotella kepit alusta loppun, kunnes tapahtui jotain ja Raxu paineistui ja karkasi kepeiltä. Sen jälkeen se on pelännyt keppejä eikä suostu tulemaan edes niiden lähelle vaan riuhtoo itsensä vapaaksi ja pakoon. Nyt ollaan onnistuttu syömään nameja parin mrtrin päässä kepeistä. Tässä sitä olematonta palautumiskykyä.

Avokki ilmoitti ettei halua Raxua lenkittää enää koska ei pärjää sen kanssa. Raxulla on tapana mennä ihan ylikierroksille muista koirista. Se läähättää, silmät pyörii ja koko koira on jännittynyt jaurisee. Kuin räjähdysvalmis pommi. Kyllä, olemme tehneet ohitustreeniä ja kaikki muut koirat on oppinut ohittamaan meidän opetustavalla. Raxun pää ei vaan kestä tollaista.

Kyl meilläkin pojat lenkillä ruohoa järsii, mutta ei se siinä tilanteessa taida mennä sijaistoiminnan puolelle. Ellei koiraa siis jollakin tapaa kuormiteta sillä hetkellä.

Levottomuus taitaa olla sellanen yhteinen nimittäjä sille, että koira on paineistunut ja käyttää just noita sijaistoimintoja. Niinku tuossa TinjaHillan videolla koira on selvästi levoton ja hermostunut (ei keskity vaan vilkuilee ympärilleen) ja meillä joskus jäljellä Sumu pyörii, vinkuu ja syö ruohoa.
Kyllä sen suht herkästi koirasta näkee, että yrittääkö se rapsuttelulla tai ruohon syömisellä korvata jotain muuta, vai leikkiikö koira vaan lammasta laiduntamassa.

Jos on kiinnostunut enemmänkin sijaistoiminnoista, kannatta lukaista Rugaasin "Rauhoittavat signaalit" (kuuluu ainakin pk-seudun kirjastojen valikoimaan). (Jahas, sama vinkki ehtikin tulla aiemmin jo tuolla viestiä naputtaessani :P)

Olin viikonloppuna shelttien tokoleirillä Tuorlassa ja wau miten mageita tokoshelttejä onkaan tulossa! Vapise siis EVL, muutaman vuoden sisään siellä on oikein ryntäys ;) Oli ihan supermahtavaa nähdä miten sheltti voi oikeasti työskennellä ihan täydellä draivilla myös tokossa.

Omalta kohdalta ainakin huomasin sen, että kun ei ole tokoa juuri tullut tehtyä sen kakkoslajistatuksen vuoksi, niin toi koko viikonlopun samassa takakontissa ja huoneessa ollut juoksunarttu sai turkiksen ajatukset kyllä harhailemaan ja nenän toimimaan. Tekemisestä siis puuttui se tuttu draivi ja kipinä, vaikka kyllähän se touhusi kun käskettiin. Agilityssä kun kenttä saisi olla pullollaan tärppinarttuja ja silti toi tuumaisi, että ensin työt, sitten huvi. Siellä siis se työskentelee kokoajan korkealla viettialueella ja häiriöt katoaa juuri sillä hetkellä, kun baana on hänen. Saman motivaation ja viettialueen kun saisi tokoonkin rakennettua, mutta siihen ei ihan omat taidot kyllä vielä riitä.

Tässä karvalakki demonstroi, että ego kestää myös pinkit kapulat ;)

Ihana karvalakki ja upeessa turkissa..

Nii joo ja mä oon pällikän kans tulossa Vantaan näyttelyyn ens kuussa. Eli jos näätte elämästä itsestään sekaisin olevan collikan ja kyrsiintyneen tummaverikön lukemassa eläimelle lakia, niin se luultavasti olen minä. Saa nykiä hihasta..

Okei, kiitoksia vinkeistä. Pitääpä marssia kirjastoon lähiaikoina :) Hertta kun on mun ensimmäinen koira, kotikotonakaan ei ollut koskaan mitään lemmikkejä, ja yhteistä eloa ollaan vietetty vasta vuoden verran, niin huomaa kyllä aina välillä, että oman koiran käytös hämmentää, eikä oikein tiedä miksi se tekee niin kuin tekee ja mitä se sillä käytöksellään kertoo. Olisi kuitenkin kiva, jos koulutuksessa ja harrasteluissa ei mentäisi ihan metsään mun kokemattomuuden takia.

muoks. edellisellä sivulla joku taisi kysellä, onko muita tulossa Jyväskylän KV:n syksyllä, me hyvin todennäköisesti

Sonik kirjoitti:

Savu paineistuu jonkin verran ja onhan se muutaman kerran lähtenyt agilitykentältä menemään. Noissa tosin taustalla usein on ollut se, että koira on kuumunut liikaa ja mä oon siitä huolimatta itsekkin hiukan ärtyneenä sitä yrittänyt puskea vaan eteenpäin. (yleensä vielä hyvin epäselvällä tekniikalla)
Noista tilanteista on kyllä selvitty sillä, että oon itse laskenut kymmeneen, iloisesti kutsunut koiran takaisin, palkannut ja sit on taas jatkettu niinku mitään ei olis tapahtunut.
Eli Savu myös palautuu noista tilanteista nopeasti.

Kyllähän Tinjakin "palautuu" aika nopeasti noiden tilanteiden jälkeen. Heti kisatilanteen jälkeen se pystyi taas toimimaan normaalisti ja tekemään "omalla tasollaan". Mutta en pidä silti paineistumista millään tavalla normaalina ainakaan siinä määrin kuin Tinja sitä tekee. En sen jälkeen kun tuon bordercollien hankin.

Tästä näkee suuntaa antavana kaaviona mitä sheltit saavat keskimäärin luonnetestistä. Silmiinpistävintä on huonohkot tulokset toimintakyvystä ja taistelutahdosta. Vertailun vuoksi bc, aussi ja labbis.

Eipä sheltin taida kuulua ollakkaan "vakavasti otettava" harrastuskoira. Sitä varten on bc:t, aussit, kelpiet jne. Silti olisi kiva nähdä niitä toimivia shelttejä tokon ylemmissä luokissa ja aina SM-kisoissa asti. Rodussa on potentiaalia, mutta minne ne toimivat yksilöt ovat piiloutuneet?

Mä en kyllä (nykypäivän)shelttiä ja bortsua, tai aussia vertais edes ohimennen.

(nyt ei saa ymmärtää seuraavaa tekstiä väärin, mulla oli ihan selkeä ajatus mitä kirjoitan, mutta sit kirjoitettuna se näyttääkin jotenkin hassulle.. Toivottavasti joku tajuaa mitä tarkoitan.. )
Mun mielestä sheltin ei tarvitsekkaan kestää samanlaista kuormittamista, kun näyttö ja käyttölinjaan jakaantuneen rodun.
Aika paljon pitäis rodun sisällä tehdä työtä, että näistä sais sellaisia kisatykkejä, enkä mä tiedä ollenkaan olisiko sekään ääripää rodulle parasta.
Sheltti on pieni säpäkkä paimen jolla pitää (tai pitäisi. aina näin ei ole) palikoiden pysyä kasassa ja sen kanssa on mukava harrastaa. Jos haluaa sen EVL koiran, niin siihen sopivia rotujakin on maa pullollaan.

Meidänkin taloudessa sijaistoiminnot on tuttuja, sillä tuo lappalainen harrastaa niitä usein. Se paineistuu jo vähänkin kovemmasta äänensävystä ja reagoi tosi vahvasti mun omaan jännitykseen kisoissa, jonka takia tokokokeet onkin aina vähän arpapeliä et onnistuuko vai ei.

Mä oon harkinnut Jyväskylä KV:tä hiukan, mutta loppusyksyn/talven suunnitelmat on vielä varsin avoimina, kun ei tiedä milloin tuo yksi sininen juoksee ja milloin pitää lähteä astutusreissulle.

Ihana Java ja varsin miehekäs kyllä tuo sen kapula!

Nyt ärsyttää oikein toden teolla, onnistuin nimittäin nyrjäyttämään toissapäivänä lenkillä ollessani oikean nilkkani ja tottakai meillä on just nyt tulossa kahdet näyttelyt, eli en siis pääse kehään ollenkaan, kun nilkka ei kestä vielä edes kunnolla kävelemistä saati sitten juoksemista. Myös agitreenit jää maanantaina välistä ainakin osittain, ehkä me käydään treenaamassa kontakteja jne. Eilen lähti myös ilmo lokakuun Viron kaksipäiväisiin kansallisiin näyttelyihin, jospa se vika j-sert sieltä nyt tulisi! Tuomarit on vaan vissiin vähän tiukemmanpuoleisia, mutta katsellaan. Toivottavasti Myrn kasvattelee turkiksensa takaisin ennen sitä, tällä hetkellä siitä nimittäin pöllyää karvaa ihan järkyttävästi.

^^Sheltin vertaaminen bortsuun on ehkä väärin, mutta minusta Suomessa on paljon kysyntää pienille näppärille harrastuskoirille agilityyn ja tokoon; koirille, joiden kanssa voidaan rauhassa löhöillä sohvalla, jos treenaaminen ei hetkeen kiinnostakaan, mutta jotka ovat heti touhussa mukana kun jotain tehdään, ja joilta löytyy potentiaalia edetä pitkällekin omissa lajeissaan sekä joiden kanssa voi huoletta liikkua missä vain. Nämä on niitä ominaisuuksia, joiden takia aikoinaan shelttiin päädyin.

Agility ja toko ovat sellaisia lajeja, jotka eivät paljoakaan vaadi koiralta ja tokossa koira saa olla aika laho päästään, jotta toko ei soveltuisi koiralle. En näe mitään syytä miksi nykypäivän sheltit eivät voisi pärjätä tokossa aina SM-tasolla saakka bortsujakin vastaan, jos vain hermorakenne on kunnossa. Monelta sheltiltä löytyy sitä draivia ja tekemisen intoa omasta takaa.

TinjaHilla kirjoitti:

^^Sheltin vertaaminen bortsuun on ehkä väärin, mutta minusta Suomessa on paljon kysyntää pienille näppärille harrastuskoirille agilityyn ja tokoon; koirille, joiden kanssa voidaan rauhassa löhöillä sohvalla, jos treenaaminen ei hetkeen kiinnostakaan, mutta jotka ovat heti touhussa mukana kun jotain tehdään, ja joilta löytyy potentiaalia edetä pitkällekin omissa lajeissaan sekä joiden kanssa voi huoletta liikkua missä vain. Nämä on niitä ominaisuuksia, joiden takia aikoinaan shelttiin päädyin.

Jees, tämä on mullakin juuri se syy miten meille sheltti valikoitui. En vielä silloin ollut varma miten itse sytyn harrastuksille.
Ja sillä vajavaisella pohjatyöllä jonka osasin silloin tehdä, on oikea lottovoitto että meille tuollainen koira saatiin.

Ja siis toki shelttikin VOI olla huippuluokan kisatykki ja toivon erittäin paljon, että noita CeNedran mainitsemia koiria tullaan näkemään korkealla.

TinjaHilla kirjoitti:

Eipä sheltin taida kuulua ollakkaan "vakavasti otettava" harrastuskoira. Sitä varten on bc:t, aussit, kelpiet jne. Silti olisi kiva nähdä niitä toimivia shelttejä tokon ylemmissä luokissa ja aina SM-kisoissa asti. Rodussa on potentiaalia, mutta minne ne toimivat yksilöt ovat piiloutuneet?

Oiskohan niin, että agility vaan vie mennessään ja se on monella se ykköslaji, vaikka koirassa ois potentaalia menestyä myös tokossa? Tuntuu, että monet agin ohella tokoilevat tekee ehkä sen ekan koulutustunnuksen ja jättää tokon avon jälkeen. Vai johtuuko se siitä, että avon jälkeen alkaa tulla sheltin kanssa usein ongelmia? Vai siitä, et alon ja avon jälkeen liikkeet vaikeutuu ja niiden opettelu vaatii enemmän työtä?

Sama täällä, mä hankin sheltin just noiden TinjaHillan mainitsemien syiden takia. Halusin arjessa helpon, aktiivisen, helposti motivoitavan koiran, jonka kanssa on kiva harrastaa. Ja sainkin sellasen. Me ei olla kisattu missään, kovasti haaveilen tokossa kisaamisesta, mut saa nähä. Agility oli musta vaan niin paljon hauskempaa ja oon niin laiska treenaamaan yksin tokoa. Mut nyt syksyllä ois taas tarkotus mennä johonkin tokotreeneihin. Ois kyllä mielenkiintosta nähä, miten Alissa toimis kisoissa.

Ihan mielenkiinnosta, millaset vanhemmat noilla teiän paineistuvilla tai huonhermosilla koirilla on? Musta on mielenkiintosta selvitellä, miten noi harrastusominaisuudet periytyy.

No meillä ei oo Savu huonohermoinen, vaikka ehkä kaikki edellytykset sille olis voinut olla olemassa.
Isän luonteesta en kuullut mitään, Savun kasvattaja ei osannut sanoa, eikä isän omistaja vastannut mun sähköposteihin, kun asiaa tiedustelin.
Emä jouduttiin ottamaan erilleen aina kun pentuja mentiin katsomaan, koska oli selvästi hermostunut.
Nykypäivänä jos mulle tarjottais noilla tiedoilla pentua, niin en kyllä ottais..

Mutta onneks me tuo sillon tietämättömyyttään otettiin, koska ei oltais voitu ihanampaa saada.. <3