Koirat.com

Nuuttikin on ihan sohvaperuna, jos mitään ei tapahdu. Sitten taas kun tapahtuu, niin siitä sohvaperunasta ei ole jälkeäkään. Sisätiloissa Nuutti tykkää olla omissa oloissaan, välillä kyllä tunkee sohvalle kainaloon. Ei kuitenkaan yhtään niin kiinni minussa mitä Kerttu, joka tulisi vessaankin mukaan. Yöt Nuutti yleensä nukkuu kyljessä kiinni, mutta välillä saattaa olla ettei tule makkariin ollenkaan.

Ikäeroa Wäinöllä ja Nuutilla on neljä vuotta, ja Nuutilla ja Kertulla on 3. Kerttu tuli niin pienellä ikäerolla lähinnä siksi, ettei Nuutista ollut kisakoiraksi. Ite en henkilökohtasesti tykkää ottaa koiria pienellä ikäerolla, koska en halua, että mulla on kaikki koirat yhtä aikaa eläkkeellä. Uutta pentua ei tule ainakaan kahteen vuoteen, mikäli Kerttu pysyy kunnossa.

Nuutinkin oisi tarkotus tehdä paluu agilitykisoihin ensi kuussa. Voi olla että menee pelkälle hyppyradalle, katotaan nyt miten treenit kulkee. Hyvin ne on kulkenut tähän asti. :)

Noppa on myöskin sohvaperunatyyppiä. Se tosin on sen verran mun ja avon ja muutaman muun tärkeän ihmisen perään, että saa olla aika rättiväsynyt, jos ei nouse meidän mennessä vessaan tai muuten vaihtaessa paikkaa. Lisäksi sillä on ärsyttävä tapa pöhistä hissille (meidän asunto on hissikuilun seinänaapuri...) ja rappukäytävän äänille. Onneksi asutaan ylimmässä kerroksessa, niin trafiikkia ei meidän kohdalla ihan kamalasti oo.

Me käytiin Soran kanssa tänään (eilen) luonnetestissä. Ihan tuli Soran näköiset tulokset, joskin toivoin, että toimintakyky olisi päätynyt plussalle. Puolustushalu vähän yllätti, mutta parempi näin Taistelutahdon tiesin jäävän miinukselle vaikka kovasti toivoin sinnekin plussaa Jäi kuitenkin positiivinen olo, että kannatti käydä!

Toimintakyky -1, pieni
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto -1, pieni
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +3, vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2b, luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++, laukausvarma
Yhteensä +97

Täältä löytyy vähän enemmän juttua, jos kiinnostaa. Linkitän blogiin myös videot, kunhan vaan latautuvat youtubeen.

Saanen esitellä: TK1 Amor'jade Dark Drama Queen!
Ohjaajalle varsin rankka tokoviikonloppu takana, sillä eilen kisattiin Varkaudessa ja tänään Joensuussa. Myrn taas oli sitä mieltä, että saman setin voisi tehdä uudestaankin, sen verran energiaa riitti vielä kotiintultuakin.
Aivan super pikkumusta kyllä on, mun jännitykseen se reagoi vaan skarppaamalla lisää ja tapahtuipa mitä vain niin aina yhtä innokkaasti se on tekemässä <3

Eilen pisteitä 181 ja KP sekä luokkavoitto, tänään 186p KP ja sijoitus toinen! Nyt jäädään kisatauolle treenaamaan avoimen liikkeet kuosiin ja ensi vuonna siirrytään sitten uusiin kuvioihin.

^Onnea hienosta tuloksesta ja TK1:stä!

Minäkin täällä piiiitkästä aikaa - shelttikuumeen kourissa! Koiraluku tosin täynnä, mutta ei se haaveilua estä.

Laitanpa tähän uusimman otoksen meidän jengistä:

Onnea vastakohta ja Myrn! Huippua kerrassaan!

Täältäkin onnittelut Myrnille!

Kuulumisia pitkästä aikaa meiltäkin. Alkukesä meni agihöntsäillessä, sitten tuli juoksut, ja sen jälkeen Hertalla onkin pidellyt vähän kiireitä

Pöö!

^Voi eiiii mitä ihania murmeleita siel on

^^ Onpas he söpöjä! Jääkö mikään pennuista kotiin kasvamaan ?

^Hertta on mulla sijoituksessa, joten kasvattajan pentuja ovat nämä :) Ja ei ole meille tulossa noista kukaan, ainakin toistaiseksi meillä on huushollissa yhden koiran politiikka. Mutta onhan ne ihania pieniä luttanoita

Voi eeeeeei mitä söpöjä pieniä pentusia.

Voi iiih mitä söpöjä shelttipenneleitä

Meidän pikkuelukat:


Nuuttikin ilmotettiin pitkästä aikaa kisoihin. Tällä kertaa lajina on agility. Se on treeneissä ollut ihan huippu eläin, mutta saa nähdä miten käy kisoissa. :D

Eilen illalla syntyi meille kolme pientä prinsessaa ♥ Yhtään ei pentukuumetta helpota, että pikkutrikki muistuttaa aika lailla Myrniä!

^Tuituituitui!

Onnittelut Myrnille ohjaajineen TK1:sta

Pitänee ajan kanssa selata keskustelua läpi, en ole eksynyt tänne foorumille pitkään aikaan

^^^ Mitä söpöläisiä siellä onkaan!

Pitkästä aikaa tännekkin jotain juttua! Alissa-murunen täyttää huomenna jo kuus vuotta, niin ne vuodet vierii! Tässä neitokaisesta muutama synttärikuva, sopivasti tuli lunta, ni sai tänään otettua vähän kuvia.




Onnea vastakohdalle tuoreesta koularista, hieno saavutus! Teillä riittääkin siellä koht vipinää, ku pentuset kasvaa, ihania nyyttejä. Kiva kuulla Miizulinkin kuulumisia pitkästä aikaa! Pellelläkin on mun muistikuvien mukaan kohta kuusvuotissynttärit. :) Hertallakin vallottavia pentusia, joko Hertta tuli takas kotiin? Minkälainen kokemus toi sijoituskoiran pentujen saaminen oli? Varmasti aika jännää aikaa sullekin?

Meille kuuluu ihan hyvää, ei olla tehty mitään erikoista. Kovasti ois haaveissa alotella vihdoin rallytokoa, josko viimeistään keväällä päästäis jonnekkin kurssille asti. Nyt nautitaan lumesta, Alissan mielestä ihan parasta on piehtaroida ja mönkiä lumessa, se ei sitä tapaa näköjään lopeta, oli sillä ikää kuus kuukautta tai kuus vuotta.

Alissa on taas ihanan pirteä ja leikkisä ittensä, ku saatiin sen jumit pois. Rupesin tossa loppukesällä ja syksyllä ihmettelemään, ku se liikku jotenkin tosi kankeesti ja soittelin sille hieronta-aikaa. Hieroja kuitenkin huomas, että vika ei ollukaan lihaksissa, vaan sillä oli pahoja lukkoja rangassa ja muualla kropassa. Niitä sitten ruvettiin availemaan kraniosakraaliterapialla, joka on osteopatian sukulaishoito. Toinen takajalka oli ihan jumissa, ja Alissa oli käyttäny sitä huonosti jo pidemmän aikaa. Hoidon alussa jalka oli ihan kylmä, mutta lämpeni lopulta.

Myös selkäranka oli niin täynnä lukkoja, että niitä ei voinu edes kaikkia avata samalla kertaa. Ollaan nyt käyty hoidossa kolme kertaa ja siitä on kyllä ollu todella iso apu. Alissa leikkii taas innoissaan siskon aussien kanssa, oltiin jo pidempään ihmetelty, miksei ne enää leiki keskenään. Se saa myös hepuleita lenkeillä ja on muutenkin paljon vetreempi. Maanantaina on neljäs hoitokerta, jospa sillon saatais viimisetkin rangan ja niskan lukot avattua. Mä jo huolissani kyselin, että onko se normaalia, et koiran selkä on noin täynnä lukkoja ja mielessä pyöri shelteiltä löytyneet selkäviat. Kuulemma kuitenkin koirasta näkis, jos selässä ois jotain rakenteellista vikaa, sillon se ei todennäkösesti antais hoitaa selkää. Alissan lukkojen syy löytyykin todennäkösesti siskon aussiesta. Se kun on välillä leikkiessä retuuttanu Alissaa rajustikki ja törmäilly täydestä vauhdista Alissaan. Nyt ollaan sit koitettu kieltää Armia leikkimästä liian rajusti ja ehkästä törmäilyt. Välillä se on kyl aika haastavaa... Oon vaan niin helpottunu, et vaivoihin löyty syy ja hoito on tehonnu.

Meilläkin on vasta vietetty synttäreitä, kun Nuu täytti alkuviikosta 5 vuotta. Ihan hirveetä tämä ajan kuluminen.

Nuutti on myös agilityssä juossut. Viime viikonloppuna Nuu juoksi epävirallisen tuplanollan, ja tänään tuli ensimmäinen virallinen nolla. Toisella radalla meni myös hyvin, mutta kahta estettä ennen maalia Nuutti tajusi, että on vieraita ihmisiä, menetti toimintakykynsä ja parkkeerasi takapuolensa kentän laidalle. Molemmista radoista on videot blogissa.

Tutuli kirjoitti:

Hertallakin vallottavia pentusia, joko Hertta tuli takas kotiin? Minkälainen kokemus toi sijoituskoiran pentujen saaminen oli? Varmasti aika jännää aikaa sullekin?

Joo Hertta on nyt kotiutunut. Oli kyllä aika jännittävä kokemus ja ite pääs loppujen lopuks tosi vähällä. Ei mun tarttenut tehdä muuta kuin käyttää Hertta ultrassa, jonka kasvattaja maksoi, ja viedä Hertta sinne kasvattajalle vähän ennen laskettua aikaa ja hakea sitten kotiin. Ainut mitä oikeasti vähän koko hommassa jännitin, niin oli synnytys, että kaikki menee hyvin ja Hertalla on kaikki kunnossa. Ja jouduttiinhan me sitten tietty olemaan aika monta viikkoa ilman koiraa, mutta loppujen lopuksi aika meni tosi nopsasti. Hyödynnettiin avon kanssa koirattomuutta, ja tehtiin kaikkea sellaista, jota ei ihan noin vaan koiran kanssa tehdä (esim. sairastettiin 3vk flunssa samaan aikaan.. ).

Mutta siis ei mitään ongelmaa ollut ja kaikki sujui hyvin helposti ja jouhevasti. Tämän tosin jo etukäteen "tiesinkin", sillä tulemme kasvattajan kanssa erinomaisesti juttuun, ja lisäksi oma asenteeni tähän on se, että näissä lisääntymisasioissa kasvattaja on se joka sanoo, miten mennään ja asiat tehdään. Luotan hänen osaamiseensa. Mun mielestä toimiva sijoitussopimus onkin täysin riippuvainen siitä, että ihmisten kemiat kohtaa ja pitää pystyä luottamaan siihen, että kasvattaja tietää mitä tekee.