Koirat.com

Jos mekin pitkästä aikaa täällä vähän kertoiltais juttuja...

Noppa kastroitiin kuukausi sitten. Operaatio itsessään meni hyvin, haava parani hienosti, mutta pari päivää operaation jälkeen Noppa alkoi sairastaa vatsatautia. Joka kestikin sitten viikon. Yäk. Onneksi tauti on jo voitettu

Terppatarkeissa käytin Nopan myöskin. Pääasiassa oikein mainiot tulokset: kyynärät ja polvet 0/0, selkä LTV0 elikkäs normaali, ainoastaan lonkat C/B.


Noppa ja Paavo, veljesten omat jutut

Agilityn alkeiskurssikin päästiin aloittamaan tossa lokakuun alussa. Monta treenikertaa jäi tosin välistä sairasteluitten sun muitten juttujen vuoksi, mutta kyllä me siellä jotain on opittukin Kurssi loppuu reilun viikon päästä, joten kattellaan sitten että mitäs seuraavaksi.

Noppakin alkaa olla viittä vaille kaksi vuotta (). Tarkemmin sanottuna 1 vuosi 9 kuukautta. Tässä aikaa myöten oon itse oppinut siitä ihan valtavasti. Oon oppinut, että kun se kuumenee/väsyy liikaa, hommat menee överiksi. Mikä Nopan kohdalla tarkoittaa sitä, että keskittymiskyky katoaa ja se lähtee rähisemään mille tahansa häiriötekijälle. Pitäis vaan itse opetella tunnistamaan esim. treeneissä, koska kannattaa lopettaa, ja lenkeilläkin pitäis tunnistaa ne tilanteet, joissa on liikaa paineistavia häiriöitä.

Onpas tää keskustelu hiljentynyt! Mitä kaikkea shetlantilaisten talveen kuuluu? Toivottavasti kaikkien uusivuosi sujuu rennoissa tunnelmissa. Äsken kävin Jedin kanssa lenkillä ja yhtäkkiä parinkymmenen metrin päässä jotkut räjäyttelivät jo rakettia, autotiellä Onneksi Jedi ei pelkää eikä yhtään säikähtänyt, muuten pistäisi vielä enemmän vihaksi.

Jedi kävi pari viikkoa sitten selkäkuvissa ja sai varsin mainiot lausunnot, kaikki puhdasta ja normaalia :) Kuitenkin shelteiltä pieniä selkämuutoksia on löytynyt niin olen oikein iloinen.

Meidän alkutalvi on mennyt aika pitkälti näiden pienten kauhukakaroiden parissa pyöriessä. Ensi viikolla pienet muuttavatkin jo uusiin koteihinsa ja vaikka kyllähän niitä ikävä tulee, on musta myös kivaa että ne vihdoin lähtee, sen verran tehokkaita tuholaisia ne ovat.

Myrn kasvattelee turkkiaan ja treenaillaan ahkerasti tokoa, tavoitteena korkata keväällä avoin luokka ja toivottavasti saadaan edes yksi ykkönen ennen sääntömuutoksia. Ylempien luokkien liikkeetkin on kovassa treenissä eikä voittajaan menokaan mikään ylitsepääsemätön mahdottomuus varmasti ole. Kiire meillä ei ole minnekään.

Me vietetään uuttavuotta suljettujen verhojen takana pelaillen hyvässä seurassa, vaikkei nää pahemmin raketteihin reagoikaan. Muutama idiootti täälläkin on jo raketteja pamautellut, onneksi kuitenkin jossain kauempana, muuten olis saattanut käydä köpelösti - rakettien ampujille nimittäin.

Mulla on hirveä on-off-pentukuume ja saattaa olla, että suunnilleen puolen vuoden päästä tässä talossa on taas pentu. Mutta sen näkee sitten, niin monta muuttujaa tässä vielä on!

Hyvää uuttavuotta! Ja onnea Jedin terveestä selästä, stalkkasinkin sen jo blogin puolelta!

Hiljasta täällä tosiaan on ollu nyt vähän aikaa, jospa taas uuden vuoden myötä shelttipulinakin aktivoituis taas!

Meiän uusvuos suju välillä jopa suht rennoissa tunnelmissa, mutta puolenyön pahimipien paukutteluiden aikaan Alissa oli aika levoton. Se vaelsi levottamana ja läähätteli ja teki kaikkia mitä eriskummallisempia sijaistoimintoja, tökki esim. vessapaperirullaa pudottaen sen ja kieritteli vessaharjan keskelle vessaa (ei sais nauraa toisen hädälle, mut oli se aika koomista ). Onneks raasu sai levättyä siinä ennen pahinta pommitusta ja nukkukin pätkiä. Käytiin alkuillasta nopeesti ulkona ja teki se jopa nopeet pikapissat. Vähän ennen kahta kuulosti vielä siltä, ku joku ois tykillä ampunu ihan vieressä, joten venytin "iltalenkin" puol kolmeen. Sillonkin paukkus viel kauempana, mut etäset pamahtelut ei Allua haittaa. Mut eikös sitä joku typerys ampunu meiän lähellä viel jonku sähikäisen ja sit mentiinkin haipakkaa kotiin. Nopeesti Alissa onneks palautu ja yöunien jälkeen oli normaali ittensä ja lähti mielellään ulos. :)

Onnea Tirkulle Jedin terveestä selästä! Kävitkö sen siis ihan erikseen kuvauttamassa? Paljonko tuli hintaa? Mustakin ois mielenkiintosta kuvauttaa Alissan selkä, mut en viitti sitä pelkän selkäkuvauksen takia rauhottaa. Ehkä sit mahollisen steriloinnin yhteydessä vois selkäkuvat napata.

noita vastakohdan talouden pentuja oonkin käyny ihastelemassa, niin ihania pirpanoita, joista voisin ittellekkin ottaa jonkun. Tsemppiä pentusuunnitelmiin, toivottavasti kaikki menee nappiin!

Mäkin haluaisin käydä vihdoin siinä ekassa virallisessa tokokokeessa ennen niiden uusien sääntöjen voimaantuloa, mielenkiintosia muutoksia sieltä on kyl tulossa. Vois vaikka nyt keväällä pyörähtää jossain möllitokossakin. Rallykurssia kattelin tähän alkuvuoteen. Luonnetestiinkin haluaisin Alissan saada ennen ku ikä tulee ens marraskuussa vastaan...

Kiitoksia Ihan vaan selkä kuvattiin, hinta oli vähän päälle parisataa ja lausuntomaksu sen viisikymppiä. En itse ollut maksumiehenä niin en tarkkaan muista...

Onnittelut Jedin terveestä selästä!

Meillä meni uusivuosi rauhallisesti. Paettiin pois kaupungista, eikä kauhean lähellä paukuteltu, niin kukaan koiristakaan ei säikkynyt.

Wäinö meni ja täytti alkuviikosta 9 vuotta. Ei uskoisi, on se sen verran nuorekas poika käytöksensä perusteella.

Nuutillekaan ei mitään ihmeempiä kuulu. Se treenailee tokoa huvikseen, lähinnä tehdään sen kanssa kivoja EVL:n vauhtiliikkeitä ilman kummimpia niuhotuksia. Irtoaminen on edelleen välillä vaikeaa, välillä taas kisamatkojenkaan kanssa ei ole mitään ongelmaa. Odotellaan suoritusohjeita uusiin liikkeisiin, niin pääsisin ensin testaamaan Nuutin kanssa että miten ne kannattaa opettaa, ennen kun pilaan ne Kertulta. Agilityssä Nuu on joulutauolla.

Nuutti-parka raahattiin tänään mun työpaikalle Kertun kanssa, ja pitää kyllä sanoa että Nuutti yllätti. Kerttuhan siellä aina kiertää potilashuoneet häntä heiluen, mutta tällä kertaa Nuuttikin lähti tutustumiskierrokselle eikä juurikaan ujostellut. Normaalistihan en pidä Nuuta mukana sen räksytyksen ja arkailun takia, mutta nyt kyllä käyttäytyi kuin ihan oikea koira.

Muuten sitten Nuutti nauttii isoveljenä olosta. On varmasti Nuutilla tosi kivaa, kun Kerttu ei näytä ikinä kasvavan aikuiseksi.

Jospas minäkin liittyisin tänne mukaan.. Meille kotiutu viikko sitten aivan ihana shelttipentu ja hyvin on lähteny arki sujumaan uuden perheenjäsenen kanssa! :) Hän on nopea oppimaan ja todella perso herkkujen perään, niin kouluttaminen on helppoa :D
Nyt ootellaan, että saadaan rokotukset kuntoon ja päästään osallistumaan kennelkerhon järjestämille kursseille ym..

^Paljon onnea uudesta perheenjäsenestä!

Ai vitsi että mulla olikin tänään pätevä pikku-sheltti paimentamassa mukana. Nuutti on kehittynyt siinä hommassa ihan älyttömästi. Asenne on ihan kohillaan, eikä edes vastustelevaa isoa pässiä pelätty. Nuutti teki ihan koko ajan töitä, ei lähtenyt hamuilemaan sijaistoimintojen perään mitä teki vielä kesällä. Se on myös alkanut irtoamaan tosi hyvin lampaiden perään, ja sehän ei irtoa edes tokossa. Ahtaat tilanteet hadlasi melkeen paremmin mitä Kerttu, kun kokonsa ansiosta pääsee pieneenkin rakoon.

Onhan tuossa vielä parannettavaa. Mun on tosi vaikea kuljettaa lampaita, kun Nuutti ajaa niitä jatkuvasti vaan lähemmäs mua, ja lopulta kävelen ihan motitettuna lampaitten seassa ja yritän pysyä pystyssä kun lampaat yrittää tyyliin mennä mun jaloista läpi. Nuuttihan ei oikeen rauhotu lampailla, mutta ei se rauhotu kyllä missään muuallakaan, tuossa näkyy se huono hermorakenne. Lisäksi Nuutti monesti hajottaa lauman. Kun pyydän sitä hakemaan lauman, sille riittää että se tuo pari lammasta, ja se pitää laittaa uudestaan kiertämään. Ja se räksyttää, mikä tuntuu osalla lampaista lisäävän vastustelua.

Mutta siis tyytyväinen saa olla. Nuuttihan on tähän asti pyörinyt paimennuksissa mukana lähinnä siitä syystä, että samalla vaivalla senkin käyttää lampailla mitä Kertunkin (koska muun oma asenne on vähän semmonen, ettei sheltistä ole oikeaksi paimeneksi). Huippua kuitenkin että edistystä tapahtuu, ja että itseluottamus ja vire parantuu koko ajan. Saapa nähdä jos joskus Nuutinkin esikokeeseen veisi. :)

Paimentamista olisi kiva kokeilla tälle kesää Nopan kanssa. Mielenkiintoista nähdä mitä tuo tuittupää lampaista tykkää

Muutamaan kokeeseen ollaan ilmottauduttu, rallytokoon ja tokoon, ja luonnetestikin olisi suunnitelmissa kesälle/alkusyksyyn. Jonkin verran varmasti mahdollinen pentuprojekti rajoittaa harrasteluja Nopankin kanssa, mutta yritetään olla ahkeria nyt alkukeväästä

^ Toivotaan et teillä olisi paljon pieniä belgilapsosia sit!

Meillä on ollut oikein megainto treenata tokoa, voittajan ja evl:n liikkeetkin on yllättävän hyvällä mallilla jo! Toivottavasti päästäisiin treenaamaan voi/evl-tason tokoryhmään nyt täksi vuodeksi, sillä vaikka se omatoiminen onkin niin kokeneempien seurassa on kivempi treenata. Uusien sääntöjen mukaisia liikkeitä pitäisi kans pikkuhiljaa treenata, joskin voittajassa nyt ei pahemmin mitään muutoksia ollutkaan. Avoin olisi tarkoitus korkata nyt keväällä, kunhan saatais stoppi kuntoon ja muihin liikkeisiin vielä vähän hienosäätöä.

Rallykisojakin voisi katsella sillä silmällä, ainakin Joensuun kisoissa pitää ehdottomasti päästä käymään niin saatais se RTK1 kasaan. Tylsää kun täällä olis nyt viikonloppuna rallyvalkka, mutta kisaavien ryhmässä käydään todennäköisesti vaan alokkaan rataa, josta ei meille oikein iloa ole kun ollaan tehty jo vaikeempiakin.

Kuten mekillä ja Nopallakin, myös meillä olisi suunnitelmissa käydä luonnetestissä tai sit MH:ssa, riippuen kumpi sattuu olemaan ajankohdallisesti parempi tälle vuotta.

Kylläpä tää ketju on hiljentyny, missä kaikki sheltti-ihmiset luuraa? Yks päivä just mietin, mitä mahtaa kuulua esim. Sonikin siniselle laumalle?

Me saatiin vähän huonoja uutisia viime viikolla. Käytiin siis tiistaina eläinlääkärissä, koska Alissan oikee takajalka oli ollu aina välillä jäykkä ja yhellä metsälenkillä se klenkkas hetken kolmijalkasena juostuaan siskon koiran kanssa. Muutenkin sillä oli outoja oireita. Kaikki nivelet käytiin läpi, tunnusteltiin, taivutettiin ja koiraa juoksutettiin. Jotain vikaa siinä oikeessa takajalassa tosiaan tuntu olevan, joten eiku rauhotuspiikki peppuun ja röntgeniin, jossa kuvattiin lonkat, polvet ja myös selkää. Röntgen sitten paljastikin oikean lonkan tilanteen: merkittävä nivelrikko. Tässä vielä lonkkien röntgenkuva, jos jotain kiinnostaa.

Itkuhan siellä eläinlääkärissä tuli, koska en ollu osannu ollenkaan varautua siihen, et sieltä ois voinu jotain noin vakavaa löytyä. :( Olisin ottanu mieluummin vaikka luksoivan akillesjänteen. Nyt Alissa on kipulääkekuurilla ja lonkalle annetaan kahesti viikossa laserterapiaa. Myöhemmin kuntoutetaan jalkaa vielä fysioterapialla ja vesiallaskävelyllä. Tilasin myös Nutrolinin nivel monitehoa. Jos jalkaa ei saada kivuttomaks noilla keinoilla, niin sitten täytyy miettiä uudestaan. Leikkauskin on yks vaihtoehto, reisiluun pään poisto tai tekonivel, joka tosin on todella kallis ja sitä varten pitäs lähteä Helsinkiin. Lueskelin eilen tosta reisiluun pään poistosta ja se tepsii parhaiten pienillä koirilla, jossain sanottiin, että alle 10-kilosilla koirilla, jossain, et alle 12-kilosilla. Alissahan painaa 11-12 kiloa, joten se on ihan siinä ylärajoilla.

Jalka on jo paljon parempi ja Alissa ilonen, mutta pelottaa, et kivut palaa kipulääkekuurin loputtua. Harmittaa niin paljon, että meille piti käydä näin. Alissan lonkathan on siis kuvattu kaksvuotiaana täysin terveiks (A/B). Jonkun tapaturman, törmäyksen tms. seurauksena lonkkaan on sit alkanu kehittyä rikkoa. Nyt mulla on sit koira, jolla on vikaa lonkassa, kyynärissä ja myös selässä oli joku vanha välilevyvamma. Mut toivotaan parasta, et saatais jalka kivuttomaks!

Onko täällä muita nivelrikkoisia shelttejä, ainakin vastakohdan Myrn?

Loppuun vielä Alissan studiokuvia, käytiin siis studiokuvissa, joiden tuotto meni Espanjan kodittomien vinttikoirien hyväksi. Jotenkin kuvat ei näytä tässä niin teräviltä, ku ne oikeesti on...

Tutuli, voi ei! Onpa teille tosiaan tullut huonoja uutisia, aika ikävältä näyttää kuvassakin toi oikea lonkka. Toivottavasti saisit Alissan kivuttomaksi, voin niin samaistua tohon tunteeseen mikä eläinlääkärissä on ollut!

Myrnillähän tosiaan on E-lonkkien lisäksi nivelrikkoa, mutta meillä ei onneksi ole (vielä) mitään oireita ollut peitsaamista lukuun ottamatta. Myrre jumiutuu etuosastaan säännöllisin väliajoin, kun se ei käytä takapäätään samalla tavalla kuin etuosaansa, mutta tähän auttoi osteopaatti ainakin syksyllä. Mitään ontumisia ei ole meillä ollut eikä koira muutenkaan vaikuta kipeältä vaikka olisikin riehunut merlejen kanssa. Meillä syödään tällä hetkellä J&V Nivelravinnetta lisänä, oon kyllä miettinyt ton Nutrolinin testausta kans. Tässä vielä Myrnin lonkkakuvat vertailun vuoksi:

Voi että, olipa Tutulilla kurjia uutisia Toivottavasti noi mainitsemasi hoitotoimenpiteet auttaa!!

Tsemppiä Tutulille!

Minäkään en ole ollut kovin aktiivinen kc-kaiken, mutta lukemassa olen käynyt silloin tällöin. Tutulin viestin luettua oli pakko tulla kommentoimaan. Meillä on viimeiset puolitoista vuotta painittu terveysongelmien kanssa ja nyt vihdoin toivottavasti ollaan voiton puolella. Kaikki meillä alkoi oireiluista ja fyssarin ohjeella mentiin Tampereelle ortopedille, joka muuten on spesialisoitunut lonkkiin. Sieltä tuli tuomioksi löysät lonkat, ei vielä nivelrikkoa. Kuntoutus ei meillä kuitenkaan tuottanut tulosta ja Lillin kunto romahti kesällä. Kesä meni kipuja hoitaessa ja kranio-sakraaliterapiassa. Osteopaatille varasin ajan alkusyksyyn, mutta se jouduttiin perumaan kun Lilli sai allergisen reaktion. Tuolla päivystyskäynnillä ell kuuli sydämestä sivuäänen ja heitti ilmoille ajatuksen autoimmuunisairaudesta. Marraskuussa kävimme verikokeissa ja sieltä löytyikin kilpirauhasen tulehdus, jolle ei tässä vaiheessa voi tehdä mitään. Tammikuun alussa kävimme osteopaattisella hierojalla, joka katsoi puolitoistavuotta sitten otettuja rtg-kuvia ja tuumasi niissä näkyvän lannerangassa ahtaumaa kahdessa nikamavälissä. Lisäksi hoidossa ilmeni todella paljon nikamalukkoja. Neljäs ell, joka katsoi kuvat, löysi sieltä tuon ongelman myös, lausui sen ja haluaisi ottaa magneetin tai kontrolli rtgn. Luotto vaan ei ole enää kovin hyvä itsellä noita ellejä kohtaan. Nikamalukkojen avaamisen jälkeen ollaan opeteltu Lillin kanssa ravaamaa, se kun on aina peitsannut ja edistys on ollut hurjaa! Ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen koira vaikuttaa hyväkuntoiselta, pirteältä ja ehkä jopa kivuttomalta. Itse valmistuin koirahierojaksi tammikuussa ja se on ollut todella hyödyllistä, jo koko viime vuoden, mutta etenkin nyt kun kuntouttaminen on todella aktiivista. Kuukauden päästä mennään uudelleen käsittelyyn ja sen jälkeen tehdään päätöksiä kuvauksista.

Tällaista meillä, joten Tutuli symppaan täysin sitä mitä käyt läpi, meilläkin kun jo kaikenlaisia ajatuksia on jouduttu puimaan.

Onkos kukaan shelttien omistajista teettänyt geenitestiä selvittääkseen kantaako oma koira MDR1-1 geenivirhettä? Tämähän siis on se geenivirhe, jonka vuoksi koira voi menettää henkensä ivermektiinistä..
http://www.katiska.info/katiska/jagster_poiminnat/ivermektiini/
Tässä linkin tekstissä sanotaan, että oman koiran perimän voi geenitestillä selvittää. Minulle on tallikoiraksi tulossa sheltti, ja olisi huojentavaa tietää (kumpaan suuntaan vain) että onko ivermektiini omalle koiralle myrkkyä vai ei.

Mitenköhän tuo testataan, ja missä tuloksia tutkitaan? Tuskin ihan peruskauraa ell asemalla.. :)

Kiitos tsempeistä ja ajatuksista tohon lonkka-asiaan.

Hieno juttu, että Myrn on pysynyt oireettomana lonkkiensa kanssa, antaa toivoa myös meille. Mäkin haluisin jossain vaiheessa viedä Alissan osteopaatille, koska kraniosakraaliterapiaki autto Alissaa syksyllä tosi paljon. Ens viikon torstaina meillä on eka fyssarikäynti ja Alissa pääsee altaaseen kävelemään. Mitäköhän se meinaa moisesta... Laserterapiaakin jatketaan sitten vissiin samalla. Toi Nutrolin on aika tyyristä, mut luin monesta paikasta siitä niin paljon hyvää, et oli pakko ostaa testiksi, ku se sattu olemaan just sillon alennuksessa Peten koiratarvikkeessa. Alissaki on aina välillä syöny tota Jahti&Vahti niveljauhetta.

Kurja kuulla Lillin terveysongelmista, onneksi olette jo voiton puolella! Melkosta salapoliisityötä välillä toi koiran vaivojen selvittäminen. Alissakin sai paljon apua kraniosakraaliterapiasta, ku käytiin siellä syksyn aikana neljä kertaa. Tässä kuussa meiän piti mennä sinne taas, mut se nyt vähän jäi, ku tuli kaikki nää muut hoidot tähän väliin. Alissallakin oli tuolla kraniossa ihan hirveesti nikamalukkoja rangassa, mielenkiintosta, et teiltäkin löyty niitä. Mikä sit on syy ja mikä seuraus...

Tällä hetkellä Alissa voi hyvin ja ainakin omaan silmään sen liikkuminen on puhdasta. Välillä huomaan sen seisovan niin, että paino on enemmän terveellä jalalla, mut sekin voi olla päälle jääny tapa, sillä välillä se jakaa painon ihan tasasesti kummallekin jalalle. Kipulääkekuuria on vielä jäljellä, nyt se saa puolikkaan annoksen päivässä. Jossain vaiheessa mennään kontrollikäynnille, jossa katotaan sit taas tilannetta tarkemmin.

farrier, mul ei oo itellä kokemusta tosta testistä, mut rupes kiinnostamaan, ni googlettelin vähän. Niinhän toi homma ilmeisesti toimii, et omistaja ottaa koirastaan näytteen (näyte otetaan posken limakalvolta) ja lähettää sen testattavaksi jonnekkin näytteitä analysoivaan paikkaan. Jos vaaditaan verinäyte, se käydään ottamassa eläinlääkärillä. Löysin tällasen paikan, mut en päässy ihan selvyyteen, voiko tuolla testauttaa koiran vaan yhen sairauden suhteen. Tässä toinen sivusto, testilaboratorio toimii Kuopiossa. Myös ulkomailla toimii noita testilabroja, OptiGen varmaan tutuin, en huomannu kattoa, saako siel testattua ton MDR1-1 -geenivirheen. Varmasti kyl ihan järkevää testauttaa tuleva tallikoira, säästyy ylimääräseltä hermoilulta. Ite oon aina tosi tarkkana, ku tulee hevosenpaskaa vastaan. Nykyään koira onneks tietää, et siihen ei oo koskemista, vaikka varmasti maistuis.

Näköjään kummassakin suomalaisessa laboratoriossa voidaan testata myös tuon mutaation esiintyminen. Otan tuon kyllä asiaksi testauttaa heti kesällä, maksoi mitä maksoi. En kyllä tiedä yhtään mitä hintaluokkaa geenitutkimukset on, ei kuulosta kovinkaan halvalta lystiltä. Silti, työssäkäyvänä ihmisenä pitäis onnistua ;)

Täällä Saksassa mdr-testi on pakollinen kaikille jalostuksessa käytettäville koirille "collieroduissa" (ja näinollen jälkeläisten mdr-tilanteen tietää ilman testiäkin), siinä otetaan ihan tavallinen verikoe, ei muuta. Sitä geenitestiä ei ainakaan silloin kun itse teetin tehnyt kuin pari firmaa Euroopassa, meillä ell lähetti näytteen sinne kun sattui olemaan lähellä. Voi olla että Suomestakin lähetetään tänne Saksaan. Maksoi silloin jotain paikymppiä, Suomessa voi olla kalliimpi. Mutta ihan rutiinijuttu se on koska täällä on pakko testata tuhansia koiria ja moni testaa vapaaehtoisestikin.

Ivermektiini on myrkyllistä kaikille koirille, mdr-virheisellä vain jo mitätön annos on tappava. Se mdr-virhe voi aiheuttaa muitakin ongelmia, esim. autoimmuunisairauksiin se on liitetty, joten luulisi että Suomessakin siihen alettaisiin puuttua? Sen ehkäiseminen on kuitenkin varsin helppoa, täällä ei ainakaan teoriassa virallisilla kasvattajilla voi syntyä mdr-virheellisiä pentuja koska kantajan saa yhdistää vain puhtaan kanssa ja kantajuudesta ei ole koiralle haittaa. Quincykin on muistaakseni kantaja, tuosta on kuitenkin jo viisi ja puoli vuotta.

Niin tervehdys vain kaikille, en tiedä onko täällä ketä "vanhoja" vielä. Voin esittäytyä paremmin jossain vaiheessa, nyt pitää mennä nukkumaan. Oikeastaan tulin toivottamaan Tutulille voimia ja Alissalle kivuttomia aikoja, olipa ikävä yllätys tutkimuksissa.

Koska mun muisti on keskimäärin yhtä hyvä ku vesimelonilla (eli huono..) kyselen, et olikos täällä pk-seudulta olevia shelttejä? Miehen takia tulee paljon pyörittyä Vantaalla ja ois kiva saada Dafille lenkki- ja leikkiseuraa rotutovereista!