Koirat.com

Ihana Noppa!

Myrn on pian 13 kk, eikä sillä ole vieläkään ollut ekojakaan juoksuja. Ton siskot juoksivat 9 kk:n ja 11 kk:n ikäisinä, mut emällä on juoksut olleet vasta juurikin 13 kuukauden iässä. Nyt Myrn kyllä näyttäis tekevän juoksuja, ainakin käytös on muuttunut enemmän siihen suuntaan, joten toivotaan et ne pian tulis!

Sheltin turkin parantamiseen minusta paras on lohiöljy.
12 vuotias sai ohjeen kalaöljystä nivelrikon hoitoon. Turkki oli kuiva ja himmeä silloin. Arvelin iän tekevän turkille huonoa.
Koira sai öljyä ja turkki alkoi silmissä loistamaan. Nyt 10-vuotiaskin saa samaa öljyä ja molemmilla hienot turkit.
Kumpikin on terhakoita koheltajia, joita kiinnostaa ihan kaikki edelleen. Ne eivät tiedä ikäänsä. Vanhemman nivelrikko ei oireile nyt kun paino ollaan saatu alas( pudotus oli 1 kg),samalla laihdutin hiukan nuorempaakin ja molemmat ovat nyt melkein liian laihoja, hyvä niin.

Nitro oli tämän viikonlopun Virossa näyttelyissä ja tulokset saavutettiin. Molempina päivinä ROP kera sertien, lauantaina neiti otti ja voitti vielä ryhmän! Mä olen niin ylpeä tuosta kakarasta, se ei ole vain nättiä, mutta myös loistava harrastuskaveri. Ihan täydellinen pakkaus <3

Meillä lohiöljy auttaa tyttöjen turkkeihin, mutta Raxu pudottaa karvaa jatkuvalla syötöllä vaikka syöttäisi mitä öljyä. Siihen ei tunnu auttavan muu kuin jatkuva, päivittäinen harjaaminen ja silti karvaa putoaa ja irtoaa ja kotona saa imuroida joka päivä.

^ Siihen tuskin auttaa mikään öljy tai muu, sillä se karva tosiaan putoaa, koska koira elää jatkuvassa, hirvittävässä stressissä. Joka on mun mielestä, anteeksi nyt vaan kun sanon suoraan, tosi väärin ja tilanteelle pitäisi ihan oikeasti tehdä NYT jotain. Ei vain suunnitella ja pohtia eri vaihtoehtoja, se koira tarvitsee apua nyt heti.

Tietääkö joku yhtäkään pelastuskoirapuolella treenaavaa tai peräti hälykelpoista shelttiä? Liekö ihan mahdoton ajatus sheltin kanssa? :)

^ KoiraNetistä ei ainakaan löytynyt kokeita suorittaneita. Muutamia käyttäytymiskokeen suorittaneita oli kyllä ja sitten MEJÄä tehneitä shelttejä. Lisäksi vuonna 2012 oli muutama paimennustulos. Sen enempää käyttöpuolen tuloksia ei oikein ollut. Aiotko hommata sheltin ja olla ensimmäinen pelastuskokeilija?

Tavallaan :D

Haussa on harrastuskaveri pelastuspuolelle(kin), ja yksi katselemistani pentueista sattuu olemaan shelttipentue, vaikka muut ovat isompia paimenia. Mietin tässä että olisiko mitään tolkkua...

Mua on kans alkanut kiinnostaa pelastuskoiratoiminta jonkin verran, mutta tällä hetkellä ei vaan oo mahdollisuutta sitoutua niin lujasti toimintaan kuin tarve olisi. Enkä kyllä tiedä olisko pikkumustasta hommaankaan :'D Pk-puoli houkuttais kans ihan harrastusmielessä, kisaamaanhan tuon kanssa ei edes pääsisi. Luultavasti koitetaan päästä silti johonkin haku-/jälkiryhmään tässä vuoden sisään, erityisesti haku kiinnostaisi hurjan paljon ja olis varmaan Myrnille sopiva laji myös.

Myrn kävi eilen kokeilemassa verijälkeä ensimmäistä kertaa elämässään ja alun haahuilun sekä mustikansyönnin jälkeen tajusi homman jujun tosi hyvin! Nenänkäyttö tuolla on hallussa, joten varmasti jatketaan lajin parissa tulevaisuudessakin.

En kyllä lähtisi shelttiä ottamaan jos peko-puolta haluaisin tosissaan harrastaa. Ei ole ihan joka sheltistä siihen hommaan. Ollaan Nuutin kanssa joskus käyty raunioilla ja ketteryysesteet se osaa myös, mutta ei ikinä mitään tähtäimiä ole sinne puolelle ollut (itehän eksyn jos mut viedään metsään, laitetaan huivi silmille ja pyöräytetään kahdesti ympäri). Koiran pitäisi kuitenkin olla tosi rohkea ja alustavarma, ja toimintakykyä vaaditaan reippaasti. Kokokin on vähän ongelmallinen pituusesteessä, muistaakseni Nuutti eikä Wäinö sitä saanut ikinä suoritettua.

Me ollaan käyty Nopan kanssa hakuharkoissa hupsuttelemassa. Hirveän kiva lajihan se olisi Nopallekin, se maasto-osuus juurikin, mutta tottiksessa on kuitenkin metrinen hyppyeste ja 3-luokassa jo 2kg kapula noudoissa, joten sen takia en edes haaveile pk-oikeuksista shelteille. Tietysti joku bc-kokoinen sheltti voisi tottiksessa pärjätäkin, mutta pienimmille se olisi melkoinen fyysinen rasite.

PeKo-puolesta en tiedä paljoakaan, mutta veikkaan, että sielläkin se koko tulee vastaan. Varsinkin, jos sattuu saamaan normikokoisen sheltin

Muahan ei siis kiinnosta kisaaminen pk-puolella ollenkaan, mut ihan omaksi ja koiran iloksi olisi kiva hakua ja jälkeä harrastaa. Joku kokoerottelu vois kyllä tottiksessa olla olemassa, ei toi mun lappalainenkaan selviytyis metrisestä esteestä kovin helpolla enkä tasan sitä sellaisella lähtis hyppyyttämäänkään..

Jälkeä pitäisi kokeilla itsekin Nopan kanssa, se on erittäin hyvä käyttämään puikkonokkaansa, joten voisi olla sille mieleistä puuhaa. Tälle kesälle pk-hommat muutenkin jääneet vähiin, kun tuo varsinainen harrastuskoira on ollut mammalomalla, mutta toivotaan pitkää lämmintä syksyä (ja ei ollenkaan hirvikärpäsiä...!)

Syyskuussa meillä alkaa ohjatut treenit ja toivon mukaan saadaan Nopan kanssa ALO-liikkeet sille mallille, että voidaan kokeeseen lähteä. Itse liikkeethän se osaa, mutta kärsivällisyys ei varmastikaan vielä riittäisi kaikkien liikkeiden ketjuttamiseen. Nyt ollaan ketjutettu kolmea liikettä ja tutustuttu loppupalkkaan. Milläs mallilla muiden tokotreenit on ja onko muilla kisatavoitteita tokon puolella?

^ Oon suunnitellut vieväni Dafin vielä jossain kohtaa tokoakin treenaamaan, voi vaan olla paha tosta rallytokointoilijasta saada kuorittua esiin se säntillinen ja millintarkka tokotyyppi. Neidistä vaan kun saattaisi saada tokopuolellekkin hyvän harrastuskaverin. Ehkä. Kaikkee ois hirvee vimma kokeilla, mut aika valitettavasti rajoittaa huomattavan paljon.

Agiakin meidän pitäis päästä jatkamaan nytkun on tän ohjaajan polvi lähestulkoon terve ja pystyis taas koiran kanssa juoksemaan. Jos vaan ite pysyis ton koiran mukana, vauhtia ja intoa riittää. Pitäiskin taas kouluttajalta kysyä jos mahduttais johonkin ryhmään treenailemaan.

Rallytreenitkin jatku taas eilen ja oli ihan huippukivaa. Kisoihin vaan pitäis kuulemma lähteä, että saatais se kouluttajan mukaan "Dafille ihan liian helppo ALO" ohi ja päästäis keskittymään AVO-liikkeisiin ja mielenkiinto pysyis yllä. Oon vaan ite niin hirvee jännittämään, vaikka tiedän että koira osais liikeet vaikka silmät kiinni nurinpäin. Paljon ollu puhetta koiran paineistumisesta, millähän sais parannettua ohjaajan paineistumista?

Meillä on ALOn liikkeet aika hyvällä mallilla, seuruu on vaan vielä varsin palasina ja jäävistä seisominen tarvii vielä paljon hiomista nimenomaan kokonaisena liikkeenä. Mulla ei oo mikään kiire kokeeseen Myrnin kanssa, koska sen keskittymiskyky on vielä niin heikko, ettei suuressa häiriössä liikkeistä tulis yhtään mitään ja haluun että kaikki liikkeet osataan tosi hyvin, ennen kuin kokeeseen mennään. Lisäksi en oo itse yhtään tokoihminen, liian pikkutarkkaa hinkkaamista mun mielestä koko homma :D Kyllä me kuitenkin yritetään ihan EVL:ään asti päästä haha.

Häiriötreeniä pikkumusta tarviis paaaaaljon enemmän ja palkkaamattomuuttakin pitäis alkaa treenailemaan. Onneks syyskuussa alkaa ohjatut treenit, josko sit sais taas enemmän motivaatiota treenata.

Niinkun arvelinkin, Savulta löytyi molemmista silmistä yksi ylimääräinen ripsi.

Selkäkuvissa näkyi että kome ensimmäistä nikamaa rintarangasta eivät ole linjassa, mahdollisesti johtuen jumista. Mutta kuvat on nyt kennelliitolle lähteneet ja he saavat sitten tuomita onko siellä jotakin hälyttävämpää.
Lonkista sanoi sen verran (vaikka niitä tässä nyt ei kuvattu, mutta näkyivät lannerangan kuvassa) että toinen olisi selvä C ja toinen A:n ja B:n rajamailla. (Savullahan nää on virallisesti beet)
Selkeesti kuvasta kyllä erilaisuuden näki, eli olisko vielä kasvun myötä muutosta tullut tuohon toiseen.

Eli hyvä ja huono reissu, ei ihan sellaisia uutisia mitä odotin. :(

Nyt se surullisenkuuluisa paineistuminen tapahtui meilläkin. Valitettavasti.

Tehtiin ihan huippuhyvin yhdessä hommia rallytokotreeneissä. Meidän epäonneks kaikki koiranomistajat ei ilmeisesti ymmärrä omista koiristaan tarpeeks ja pari koiraa meidän treeniporukasta saa olla treenitilassa vapaana ja karkailla ihan oman mielen mukaan. Tänään sit treeneissä ensin spanieli karkas kolme kertaa meidän luokse ja Dafi ei siitä hirveesti innostunut. Viimeinen niitti oli sit kuitenkin se, kun treeniporukan novascotti karkas myös meidän luokse. Novascotti on ennenkin jännittänyt Dafia ihan hirmusesti eikä tää kerta ollu poikkeus. Samainen koira on ollu meidän kans agitreeneissä ja koiran omistaja palkkaa koiraa jatkuvasti pallolla toisten koirien eteen, hihkuu jatkuvasti ja on muutenkin ÄRSYTTÄVÄ. Koira tuli hirveellä vauhdilla ja innolla päälle, ja Dafi pakeni tuolin alle piiloon. Sen jälkeen neiti ei sit tehnytkään mitään hetkeen..

Dafi palautu tilanteesta tositosi nopeesti, mutta itelle jäi silti hirvee harmitus päälle. Oisko jollain jotain vinkkejä millä vois estää koiraa paineistumasta tai muuten vaan vahvistaa koiran itsetuntoa? Sen tiedän ainakin, että tästä eteenpäin treenataan KAUKANA noista kahdesta koirasta.......

Mitä mieltä ootte Hymyn korvista? Kuvia löytyytäältä .
Ja miltä näyttää siististi ja 'oikein' trimmatut shelttikorvat? :D hyvin nimittäin
Hymyllä nuo korvakarvat rehottaa, vois tehdä niille jotain..

jnonnaa
Tossa vaikuttais enemmän olevan kyse säikähdyksestä, kuin paineistumisesta.
Paineistuminen ilmenee yleensä, kun koiralta vaaditaan jotain mitä se ei ehkä täysin ymmärrä tai johon se on jo ehkä toistojen myötä "väsynyt".

Esim. meillä collikka jäljellä alkaa vikistä ja syödä ruohoa, tottistreeneissä haukkua. Ja sheltti on muistaakseni kerran tai kaksi nyt aikuisiällä poistunut aksakentältä, kun oon hassannut toistoa toiston perään, esim. renkaalla, josta tuli jatkuvasti reunasta läpi.

Mä en nyt itseasiassa lähtis treenikentän toiseen päähän tuosta koirakosta, vaan sellaisen siedettävän matkan päähän. Pidät koiran huomion itsessäs ja ehkä liikut jopa lähemmäs.
Teet siitä koiralle kivan jutun että tää koirakko on lähellä, kehut, palkkaat ja sit voitte mennä kauemmas treenaamaan, jos tää omistaja ei tajua olla palkkailematta ja riekkumatta kentällä miten sattuu..

Sonik kirjoitti:

Niinkun arvelinkin, Savulta löytyi molemmista silmistä yksi ylimääräinen ripsi.

Selkäkuvissa näkyi että kome ensimmäistä nikamaa rintarangasta eivät ole linjassa, mahdollisesti johtuen jumista. Mutta kuvat on nyt kennelliitolle lähteneet ja he saavat sitten tuomita onko siellä jotakin hälyttävämpää.
Lonkista sanoi sen verran (vaikka niitä tässä nyt ei kuvattu, mutta näkyivät lannerangan kuvassa) että toinen olisi selvä C ja toinen A:n ja B:n rajamailla. (Savullahan nää on virallisesti beet)
Selkeesti kuvasta kyllä erilaisuuden näki, eli olisko vielä kasvun myötä muutosta tullut tuohon toiseen.

Eli hyvä ja huono reissu, ei ihan sellaisia uutisia mitä odotin. :(

Saako sheltit SKL:ltä muutakuin spondarilausunnon virallisena? Ei kai siellä mitään luupiikkejä sentään näkynyt? Hyvähän se on kyllä tuo selkäkin otuksilta kuvata, kun sieltäkin voi vaikka mitä löytyä.

Jännä juttu nuo lonkat. Otettiinko nuo selkäkuvat samallalailla lonkat venytettyinä? Oliko muuten sama lääkäri/eläinlääkäriasema, jossa ekatkin kuvat otettu? Minkä takia ne oli alunperin B:t ja oliko minkälainen muutos sitten toisessa lonkassa? Minkäsikäisenä muuten ne lonkkakuvat on Savusta otettu?

... Kyselyikä :)

Toivottavasti esimerkiksi osteopaatista löytyisi teille apua noihin jumituksiin.

Meilläkin juhlittiin eilen synttäreitä, kun tuo elämäni koira, pieni karvalakki Java täytti jo kokonaista neljä vuotta. Itsehän se ei ole sitä huomannut, kun yhtään enemmän vakava aikuiskoira se ei kyllä ole yhäkään :D