Koirat.com

Meillä myös kuumuminen näkyy niin, että Hertta ei malta keskittyä ja kuunnella mitä tehdään, vaan alkaa komentamaan mua. Sillä palaa käpy siinä kohtaa, kun ohjaan epäselvästi ja se ei ymmärrä mitä siltä halutaan. Agissa tämä näkyi erityisesti ja meillä monesti treeneissä kävi niin, että meidän vuorosta puolet odoteltiin, että Hertta rauhoittuu ja lopettaa haukkumisen, kun oli kuppi mennyt nurin mamma epäselvistä käskyistä Meidän koutsi sanoikin, että jos sulla olis terrieri, niin se repis sulta lahkeet ja jos se olis iso paimen, se olis tossa sun naamalla Että onneksi on vain tuollainen pieni (mutta hieman pippurinen ) otus. Rally-tokossa taas malttaa todella hienosti keskittyä tekemiseen ja pakka pysyy kasassa, kun rally on lajina jo agia rauhallisempi, eikä tule niitä kierroksia jo valmiiksi vauhdista.

Meillä Nuutin kuumuminen näkyy ihan totaalisena keskittymiskyvyn puutteena. Se ei pysty toteuttamaan helppojakaan tehtäviä (esim. sivulle tulo tai ihan vaan istuminen), se ääntelee, hyppii ja ravaa ympyrää. Ei malta kuunnella mitä sille sanoo, vaan arpoo tehtävät (esim. merkillä saattaa laittaa maaten, sekottelee jäävät, kaukoissa saattaa jumpata koko sarjan ilman ensimmäistäkään käskyä yms). Sittenhän se vielä pyrkii näykkimään lahkeita tai hihoja.

Onko teillä koirat reagoineet miten lauman muutoksiin? Unon kuolemasta on kohta pari viikkoa aikaa, eikä Wäinö vieläkään syö. Tai se syö just sen verran, että hengissä pysyy. Pari päivää ennen Unon kuolemaa se söi Unonkin ruuat. Alkuunhan se oli vähän eksyksissä ilman Unoa, mutta nyt alkaa olla muuten normaali, ruoka vaan ei maistu ollenkaan.

Kuumuminen on myös ollut tapetilla täällä. Lähinnä agilityssa kuumumisen huomaa ja silloin kaikki menee täysin säheltämiseksi välillä myös ehtii rally-tokossa kuumua, mutta silti pakka pysyy paremmin koossa. Aloitettiin parin kuukauden tauon jälkeen agility uudestaan ja jouduin todeta, että saamme siirtyä uudestaan alkeiskurssille, jos meinataan jotain oppia. Kesä siis menee agilityn alkeiden ja rally-tokon parissa.

Muuten tarkoitus olisi nauttia kesästä ja ulkoilla paljon, sekä treenata sopivasti. Näyttelyitä olisi myös tarkoitus kiertää parit. Pari viikkoa sitten käytiin myös hakemassa rally-tokossa alokasluokasta toinen hyväksytty tulos, tosin tahmealla suorituksella, joten tämän kuun lopussa toivottavasti saataisiin kisoissa RTK1 plakkariin. Syksyllä toivottavasti päästään jo kisaamaan avoimeen luokkaan. Tokoon odotellaan uusia sääntöjä ja kasvattaja houkutteli kisaamaan shelttien tokomestiksiin, mutta katsoo nyt millä mallilla liikkeet on siihen mennessä

Niin tosiaan, ne Varjon kuvat on kaikki koneella eikä netissä, joten en taida saada ainakaan tähän hätään tänne kuvia :) Kovin on reipas ja rohkea poika, nyt 12vk. Ei kuitenkaan ole sählääjä, kuulemma monen mielestä ihanan rauhallinen pentu. Ei hypi päin, eikä ole yltiökiinnostunut vieraista ihmisistä kun niitä näkee niin paljon. Me myös touhutaan sen verran että illaksi ei jää sitä pöllövirtaa :)
Varjo nimittäin kulkee mukanani töissä, eli ei joudu olemaan yksin puolta päivää nukkumassa. Ongelma on lähinnä siinä, että tuo ei malttaisi nukkua tarpeeksi kun kaikki on niin mielenkiintoista :D Joten joutuu aika usein "pakkounille" häkkiin töissä (ja sinne nukahtaakin tosi nopeasti, ei jää vikisemään perään). Autossa oloa on alusta asti tullut lähes päivittäin, joten sieläkin osaa nukahtaa häkkiin aina heti kun lähdetään liikkeelle.

Ainoat käyttäytymisen ongelmat mitä pitäisi kitkeä on tuo kaikille eläimille haukkuminen, niin tutustuessa kuin leikkiessäkin. Eli säikyttää helposti toisen osapuolen, eikä kuulosta kimeä haukku kivalta.. Sitten toinen on se, että kun auto menee muutaman metrin päästä ohi, tämä yrittää perään. Ei hauku tai mitään, lähtee vain perään. Pitäisi keretä enemmän hengailemaan keskustaan autojen keskelle, eikö se sielä puutuisi niihin kun koko ajan menisi ohi..

Kyselyä vähän koosta. Olisin iloinen jos kertoisitte, minkä kokoisia shelttipentunne on olleet luovutusiässä ja paljonko sitten aikuisena :)

Tinka on kyl niin kaunis!

Alissa paino 8-viikkosena 3,2 kiloa, aikuismitat sit 43 cm ja painoa tällä hetkellä 12,8 kiloa.

Tinka kiittää! :)

Tinka oli 8-viikkoisena 23 cm ja painoa tais olla vähän alle kolme kiloa? Tällä hetkellä Tinka on 37.5 cm korkea ja painaa 10.5 kiloa :)

En ole hetkeen täällä käynytkään, mutta aiemmille kysyjille- muut kuvat olivat puhtaat, eihän niistä toki virallista arviota saanut, mutta lonkat arvioi olevan B/B (itse en olisi niin varma kun toinen näytti erilaiselta kuin toinen, en ole vieläkään saanut sähköpostiin niitä jotta voisin näyttää asiasta enemmän tietävälle), selkä oli puhdas ja samoin kyynärät. Vain polvet löysät.
Nyt ollaan sitten jätetty agility pois ja treenattu vain rallya ja koiratanssiin soveltuvia temppuja. Parin kuukauden tauko rallysta teki hyvää. Kun kävin pitkästä aikaa ohjatuissa treeneissä tiistaina oli minulla ihan kuin eri koira. Tosi hienosti teki.
Eilen näin kun Kassun polvi kävi pois paikoiltaan ihan normaalissa tilanteessa. Oltiin katsomassa agilityn SM-kisoja ja Kassu vain hengaili hihnan päässä. Yhtäkkiä nosti jalan ylös napsauksen kera ja pisti sitten hampaillaan sen takaisin paikoilleen ja laski maahan. Ehkä sekunin taas kesti koko juttu, mutta kerkesin hoksaamaan. Koira itse ei ollut moksiskaan, mutta ihmetyttää että miten se noin vain napsahtelee, en sitten tiedä astuiko jotenkin huonosti.

Olettepa shelttiläiset olleet hiljaista kansaa!
Kassun tilannetta ollaan vatvottu ja vatvottu. Nyt on kuitenkin eläinlääkäri valittuna ja ensimmäisen polven leikkaus ajoittuisi syksylle. Hirvittää jo ajatella sitä kuntoutusta... Kuukauden ajan pitää luultavasti kantaa jopa pissalle ja 3kk vähintäänkin täysin hihnassa ja rajatulla alueella. 5kk leikkauksesta saa alkaa antamaan sitten jo vähän jotain vapauttakin, mutta ei välttämättä vielä tavata edes koirakavereita. Toki sitä ei tiedä tarkalleen vielä mitä vauhtia Kassu kuntoutuu, mutta kutakuinkin noin näkyy muilla menneen kun olen lukenut kokemuksia. Voi surku ja ajatella, toinen polvi sitten vielä myöhemmin ja sama homma uudelleen. :( Voi pientä parkaa, voivottelen jo etukäteen.
Ollaan vietetty aika tavallista elämää ja jatkettu tokon parissa. Kouluttajamme tuumasi maanantaina että no nyt on Kassun seuruu valmis jos tuollaisena sen saan pysymään. Jee! Kaikkea varjostaa kuitenkin nyt taas huoli kaverin terveydestä vaikka oireilua ei edelleenkään ole minkäänlaista.

LauraL, oireiluahan on se, että polvi käy pois paikoiltaan ja koira nostaa/roikottaa jalkaa hetken. Ja nimenomaan se polvi voi noin vain napsahdella poispaikoiltaan ja takaisin.

Tsemppiä kuntoutukseen. Meillä leikattiin akillesjänteen luksaatio viime kesänä. Toipuminen ja kuntoutuminen meni mainiosti, mutta onhan se aina rankkaa ja stressaavaa toipilaan kanssa, varsinkin kun pitää yrittää valvoa, ettei toinen pääsee liikaa riehumaan ennen aikojaan. Onneksi sheltti on niin pieni, että sen kantaa helposti asioilleen

Meillä ei kyllä tarvinnut kantaa kuin varmaan ensimmäisen päivän, jonka jälkeen koira sai kävellä pienet pissatuslenkit itse. Hyvin se alkoikin käyttää leikattua jalkaa heti.

Uiminen on varmasti Kassullekin hyvää liikuntaa, sitä kannattaa alkaa harrastamaan jo ennen leikkausta. Meillä uiminen on vielä vaiheessa, koska tuo shetlantilainen ei vaan tykkää siitä, mutta kovasti yritämme tehdä siitäkin vesipedon niinkuin "isosiskoistaan"

Leikkauksen jälkeen älypelit käyttöön, samoin tokosta voi treenailla esim. tunnaria

Moikka,

Olisin kiinnostunut kuulemaan kuinka paljon liikuntaa teidän sheltit saa päivittäin?

Meillä Kaapo (2v) saa aamulla 15 min pissa lenkin, päivällä 30 min lenkin ja illalla noin 30 min lenkin. Se näyttää riittävän koiralle hyvin, mutta olen itse silti hieman miettinyt, että pitäisikö lisätä liikuntaa. Ei harrasteta yhdessä mitään, eikä muutenkaan aktivoida koiraa mitenkään paljoa. Aktivointi on lähinnä ruoan saamista kongista tai lyhyeiden jälkien tekoa.

Koira näyttää onnelliselta, mutta itseä mietityttää :)

^ Meidän kolme shelttiä (+ yksi lapinkoira) käyvät aamulla ja illalla nopean pissatuslenkin ja päivällä/alkuillasta yleensä tunnista kahteen kestävän lenkin, jonka menevät suurimmaksi osaksi vapaana. Nyt lomaillessa käyvät yleensä vielä yhden pissatuslenkin iltapäivällä, kun pitkä lenkki ajoittuu illemmalle. Tähän päälle vielä treenit, avon sheltit harrastavat aksaa ja omani tokoilee. Varsinkin Myrnistä huomaa heti, jos aivotyöskentely on jäänyt vähemmälle.

Mulla aikalailla sama kun Vastakohdalla. Itsellä sheltti (2,5v) ja australianpaimenkoira (1,5v). Aamulla ja illalla käydään pikaset 10min pissatukset. Päivässä käydään sitten näiden lisäksi vielä yksi pidempi 1h ylöspäin oleva lenkki, jolloin ollaan ainakin osa lenkistä vapaana. Lisäksi päälle sitten harrastukset tiettyinä päivinä.

Meillä myös sama setti: aamulla ja illalla lyhyt pissalenkki ja sitten päivällä vähintään 1h lenkki, tai jos pitkä lenkki syystä tai toisesta siirtyy illaksi, niin päivällä lyhyt pissalenkki. Me harrastellaan omaksi iloksi säännöllisen epäsäännöllisesti. Käydään tutulla koirakoululla kaikenlaisilla kurssiella aina kun oma rahatilanne vaan antaa myöden ja menee meille sopiva kurssi sopivaan aikaan. Hertta kyllä periaatteessa pärjää ihan vaan lenkitykselläkin, jos pääsee riittävästi kulkemaan vapaana (tässä kotihuudeilla harmittavan vähän, kun asutaan taajamassa) ja riekkumaan koirakavereiden kanssa. Siitä kuitenkin huomaa, miten paljon se rakastaa touhuta mun kanssa yhdessä jotain, ihan sama mitä , joten meidän molempien iloksi sitten harrastellaan niin paljon kun pystytään

Meidän lauma on shelttiä köyhempi. :'( Pelle meni nopeasti huonoon kuntoon ja päätettiin antaa ukon nukkua pois. Tätä ennen sai kuitenkin vielä voimakasta kipulääkettä ja nukkuikin pois omia aikojaan. Aivan lopussa oli jo ja kipujen kaikottua antoi periksi. Ikävä on hirveä.

Sairastelu oli jatkunut jo toukokuusta asti (oksentelu, raju laihtuminen) eikä mitään selvää löydetty. Olo on niin tyhjä.

// ^sori Miizuli, en huomannut tuota sun surullista viestiä kun nopeesti vaan laitoin tuon vinkin että rotukyselypalstalla huhuillaan shelteistä. Joten - lämmin osanottoni

*wink-wink shelttijengi > klik *hymynaama poistettu*

^^ Osaanotot Miizulille! Nyt Pellellä on hyvä olla ilman kipuja.

Kiitos molemmille..

Hetki kerrallaan tässä mennään. Uskomattoman koville kyllä ottaa.

Voi ei Miizuli, miten surullisia uutisia. Varmasti ihan hirveetä seurata koiran kuihtumista, kun syytäkään ei löydy. Hyvää matkaa Pellelle ja voimia kaipaamaan jääneille. Se oli aina mun lemppari täällä palstalla, kun on samaa ikäluokkaa Alissan kanssa, niin sen kuulumisia oli aina kiva lukea. Alissalla ja Pellellähän oli synttäritkin ihan lähekkäin, eikös ollukki?

Alissalle kuuluu nykyään aika hyvää, sen nivelrikkoseen lonkkaan tehtiin kesällä toinen PRP-hoito, koska se ontu sitä ekan hoidon jälkeen vieläkin hiukan. Kontrollissakin jo käytiin ja ontumaa ei enää näkyny ollenkaan ja muutenkin jalkaa sai väännellä, kuten tervettä jalkaa. Saatiin siis eläinlääkäriltä lupa taas elää ja liikkua normaalisti. Fyssarilla käydään nyt säännöllisesti, tällä hetkellä kuukauden välein. Viimeks oli hiukan kireyksiä toisella puolella ja Alissa hiukan vastusteli nivelrikkosen lonkan kiertoliikettä, mutta fyssarin mukaan onkin ihan normaalia, et kireyksiä tulee nyt, kun taas liikutaan enemmän. Toivotaan, että lonkka pelaa hyvin vielä pitkään!

Nyt kun jalka on taas kivuton, ni Alissan selkä onkin sitten vaivannu. Sillon keväällä, kun otettiin Alissan kipuilun takia röntgenkuvat, niin selässä näky yhessä nikamavälissä jotain häikkää (joku välilevyvamma) ja ekan PRP-hoidon kontrollissa Alissa aristeli selkäänsä, johon lääkäri määräs akupunktiota. Se auttokin kivasti, nyt pitäs ehkä taas varata aikaa akupunktioon tai kraniosakraaliterapiaan, koska musta Alissa on ollu taas vähän jäykkä, eikä venyttele takapäätään kovin usein. Pitäis myös muistaa käyttää Bot-loimea joka yö, se vaan tuppaa unohtumaan... Voi voi, välillä kyllä ärsyttää, et ton lonkan lisäks pitää olla vikaa myös selässä (ja kyynärissä, ne ei onneks vaivaa!). :(

Mitäs muiden shelttien syksyyn kuuluu? Kovin on ollu hiljanen tää palsta viime aikoina...

Laitetaas viel tännekkin Alissan korikuva, vaikka se onkin ollu jo monessa paikassa, musta se on vaan niin söötti.

Meillä Oma läpäisi kuun alussa BH-kokeen hienoin tuloksin, sitä ei haitannut sade eikä pitkä ruoho! Läpästä tuohon treenaaminen alkoi, mutta pk-merle oli heti niin täysillä mukana että pakkohan se sitten oli viedä kokeisiin. nyt aloiteltiin sen ja Nikan kanssa rally-tokon VOI-liikkeitä, josko senkin pian korkkaisi. Oikealla seuraaminen on Nikalle hankalaa kun sillä on niin vahva vasemmalla seuraaminen, Omalla ei tuntunut olevaan mitään ongelmia. Nika jatkaa myös paimennushommia, pieni teräsmummu.