Koirat.com

Meijän kakrukin täyttää jo 11 vk eli kolmisen viikkoa ollaan jo eletty sulassa sovussa. Niin se aika vaan rientää :)

Mun piti kysyä et miten muiden sheltit suhtautuu vieraisiin ihmisiin? Toi meijän pentu on rohkaistunut paljon mutta on tietyllä tavalla edelleen aika varautunut uusia asioita kohtaan. Mun mielestä se on aika tyypillistä shelttiä jollain tavalla ettei ryntäilen jokaisen vastaantulevan luokse, mutta kaikki ihmiset jotka haluaisivat rapsuttaa ja silittää kommentoivat jokakerta että ompas arka koira. Alkaa aina jotenkin harmittamaan, kun en mä tosta varmaan mitään vieraiden ihmisten " rakastajaa" saa kun aina tiirailee ihan muualle kuin lepertelijöille ja on kiinnostunut kaikesta muusta :D

En mä silti koko ajan haluaisi kuulla että mun pentu on arka, kun se ei oo jokaisen vieraan ihmisen rapsuteltavana. Sen motto on vaan niin " Kiitos huomiostanne, mutta minulla on jo oma perheeni" :)

^Minulla nyt ei vielä ole shelttiä, mutta voinen vastata aikaisemman koirakokemuksen perusteella kuitenkin.

Varautuneisuus ja arkuus ovat kaksi eri asiaa, eikä niitä tule sekoittaa. Ns. terveellä tavalla varautunut koira on koira, joka ei väistä vieraan ihmisen kosketusta, vaan on vain puhtaasti välinpitämätön. Arka koira väistää ja selvästi pelkää sitä vierasta ihmiskontaktia, suhtautuen joko yleensä pakenemalla (perääntymällä) tai äärimmäisissä tapauksissa jopa aggressiivisella tavalla. Ihmiset, joille koirien käyttäytyminen ei ole tuttua, saattavat joskus mieltää välinpitämättömyyden arkuutena, kun olettavat kaikkien koirien automaatiolla juoksevan syliin nuolemaan naamaa. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Minulla on ollut välinpitämätön ja pidättäytyväinen koira, joka siis suhtautui vieraisiin asenteella "evvk" heitä kuitenkaan pelkäämättä. Vieraat olivat koiralle ilmaa. Koira tarvitsi oman aikansa muodostaakseen ihmisestä käsityksensä ja muutamalla vierailulla ihmiset yleensä pääsivät sieltä "evvk" ryhmästä "hyvien tyyppien" joukkoon. Näyttelyissä ja eläinlääkärissä koira ei ikinä väistänyt, eikä väistänyt satunnaisia silittelijöitäkään. Sitä vaan ei kiinnostanut.

Sheltinkään ei kuuluisi väistää vierasta, vaan olla enemmänkin vaan kiinnostumatta vieraan ihmisen kontaktista, jos sattuu olemaan siellä asteikon pidättäytyväisemmässä päässä. Näyttelyissäkin taitaa liiallisesta perääntymisestä tai muusta liiallisesta arkailusta tulla hylätty arvosana tai EVA.

Nykyinen koira on äärimmäisen avoin ja kontaktinhaluinen tuntemattomiakin kohtaan, sellainen labradori kääpiöpinserin kropassa. Pentuna, samassa iässä kuin omasi, tuo oli selkeästi varautuneempi. Sinunkaan koirasi 11 viikon iässä (joka on edelleenkin aktiivista sosiaalistumiskautta) ei ole vielä muodostanut omaa mielipidettään ihmiskunnasta ja edelleenkin hakee toimintatapoja, kaikki tilanteet vielä kun ovat aika uusia pennulle. Tuossa iässä on tärkeää yrittää saada paljon positiivisia ihmiskokemuksia. Koiraa ei tietysti tule ikinä pakottaa ottamaan kontaktia vaan uusiin tuttavuuksiin tutustuminen tapahtuu ihan vapaaehtoisuuden merkeissä.

Voi hyvin olla, että koirasi on vaan perusluonteeltaan välinpitämätön, eikä siitä välttämättä ikinä tule kaikkia rakastavaa rakkauspakkausta. Tilanne voi toki vielä muuttua paljonkin, pennun henkisen kehityksen ja sosiaalistamisen myötä. Mutta pidättäytyneisyys ei itsessään ole mikään huono piirre koirassa - koira vaan on enemmän omien ihmistensä koira. Jos koira taas ilmentää arkuuteen viittaavia piirteitä, sitä suuremmalla syyllä erityisesti nyt herkässä iässä kannattaa pyrkiä hankkimaan niitä positiivisia kokemuksia.

Mun vanhempi sheltti on sellainen kaikkia ja kaikkea rakastava pusuttelija, joka on nuolemassa jokaisen vastaantulijan naaman onnesta soikeana ja menee välillä jopa ärsyttävän innokkaasti hakemaan huomiota. Pentu 5kk sen sijaan on melko tyypillinen sheltti, jota ei vieraat pahemmin kiinnosta, mutta tuttujen syliin kiivetään häntä heiluen ja nuollaan naama märäksi. Tätäkin on moni (myös shelttejä omistavat..) jo kommentoineet et "kylläpä sitä jännittää", mut onneksi itse tunnen koirani vieraita paremmin. Miehiä se ei ole pahemmin tavannut, joten niihin suhtautuu vähän enemmän varauksella kuin naisiin.

Itsellä kans sheltti joka menee jokaisen syliin vaikka väkisin nuohoamaan. Itse arvostaisin ehdottomasti hieman enemmän varauksellista koiraa, ei haittaisi yhtään. Meillä myös aussiet on aivan yltiösosiaalisia, toisin yksi on vähän epävarma silti. On tuo vähän ärsyttävää kun vieraita on ja kaks 25kg koiraa ja yksi 10kg koira nuohoaa kokoajan kiinni. Corgi onneksi on hyvinkin pidättyväinen.

//muok. Niin ja jos kuulumisia samalla. Meille kuuluu kaikenpuolin hyvää. Atlaksen leikkaus on ollut tässä hetken jo mielessä. Jalostuskäyttö oli aikoinaan myös ajatuksena, mutta en tiedä jaksanko alkaa siihen rumbaan Agilitya pitäisi jatkaa lähikuukausina, katsoo sitten miten tuo koira kestää sitä kun on vähän takapään kanssa ongelmia ollut. Todennäköisesti treenaus jää pieneksi

Tuo sliipin viesti oli kyllä hyvää asiaa ja pakkohan se on myös myöntää että tuossa pennussa on myös noita arkuuden merkkejä. Ottaa tietyllä tavalla aivoon kun pentu menee lenkillä aina niin terhakkaana ja rohkeana, välillä vetää jopa ihmisten luokse mutta auta armias kun jokun ihminen tahtoisi silittää niin paskat housussa äkkiä mun jalkoihin.

Onko jotain vinkkejä mitä tolle pitäisi tehdä? Oon koittanut antaa pennun rauhassa tutustua ihmisiin ja yleensä pienen alkulämmittelyn jälkeen on ihan parasta ystävää ollut mun sukulaisten kanssa, mutta ei tuolla kadulla koskaan keretä niin kauaa kenenkään kanssa seurustelemaan.

Cody kirjoitti:


Onko jotain vinkkejä mitä tolle pitäisi tehdä? Oon koittanut antaa pennun rauhassa tutustua ihmisiin ja yleensä pienen alkulämmittelyn jälkeen on ihan parasta ystävää ollut mun sukulaisten kanssa, mutta ei tuolla kadulla koskaan keretä niin kauaa kenenkään kanssa seurustelemaan.

Tuo on ihan hyvä lähestymistapa. Tärkeintä on mennä pennun ehdoilla ja kyllä se sieltä hiljalleen tulee. Ainahan voi pyytää vieraita ihmisiä, jotka pentua haluavat silitellä, toimimaan harjoituskappaleina, syöttelemään nameja, jne. Toistoja varmasti vaaditaan paljon, mutta kannattaa jatkaa harjoitteita kärsivällisesti, kunnes pentu rohkaistuu ja lähtee yleistämään positiivisia kokemuksia.

Niin tässä sitten lopulta kävi, että käyn hakemassa trikki-uroksen kotiin ensi viikolla.

Mulla ei ole shelttiä, mutta belgianpaimenkoira kylläkin joka alta puolivuotiaana tasapainoili omaan makuuni arkuuden liepeillä mitä tuli ihmiskontakteihin. Se oli vähän valikoivaa, joitakin ihmisiä tervehti hyvinkin iloisesti ja itsevarmasti ja joitakin taas selvästi vältti. Mä en tehnyt asialle mitään, siis kirjaimellisesti. En pyytänyt ihmisiä käsittelemään yhtään tavallista enempää, antanut ruokaa syötettäväksi enkä tuputtanut. Ihmiskontakteja tuli omaan tahtiinsa ja koira sai itse valita kenen kanssa haluaa olla tekemisissä ilman että asiaa huomioitiin sen kummemmin jos joku sitä vähän arveluttikin. Sieltä se vaan omaa tahtiaan reipastui ja kun pari viikkoa sitten käytin sen 1-vuotisrokotuksilla eläinlääkäri kehui että onpa avoin kun nämä ovat usein vähän epävarmoja. Sitä siis lähinnä vaan, että kyllä niistä ujoista piimistäkin tulee monesti ihan kivoja ilman sen kummempia kevätjuhlaliikkeitä.

naukunen kirjoitti:

Mulla ei ole shelttiä, mutta belgianpaimenkoira kylläkin joka alta puolivuotiaana tasapainoili omaan makuuni arkuuden liepeillä mitä tuli ihmiskontakteihin. Se oli vähän valikoivaa, joitakin ihmisiä tervehti hyvinkin iloisesti ja itsevarmasti ja joitakin taas selvästi vältti. Mä en tehnyt asialle mitään, siis kirjaimellisesti. En pyytänyt ihmisiä käsittelemään yhtään tavallista enempää, antanut ruokaa syötettäväksi enkä tuputtanut. Ihmiskontakteja tuli omaan tahtiinsa ja koira sai itse valita kenen kanssa haluaa olla tekemisissä ilman että asiaa huomioitiin sen kummemmin jos joku sitä vähän arveluttikin. Sieltä se vaan omaa tahtiaan reipastui ja kun pari viikkoa sitten käytin sen 1-vuotisrokotuksilla eläinlääkäri kehui että onpa avoin kun nämä ovat usein vähän epävarmoja. Sitä siis lähinnä vaan, että kyllä niistä ujoista piimistäkin tulee monesti ihan kivoja ilman sen kummempia kevätjuhlaliikkeitä.

Minulla on samantyyppisiä kokemuksia edellisen koiran kohdalla. Oli todella arka aivan pikkupentuna, mutta muuttui reippaaksi (vieraita kohtaan varautuneeksi) neitokaiseksi. Luulen, että olisi saanut tietyissä kuormittavissa tilanteissa (esim. näyttelyt) paremmin toimivaksi, jos tätä olisi harjoiteltu koiran ollessa nuorempi.

Nykyinenkin oli selkeästi nykytilaa epäluuloisempi/varautuneempi pentuna (iässä 7vk-3kk), mutta reipastui hyvin nopeasti, kun ajan mittaan yleisti positiiviset kokemukset. Sitä mieltä kyllä olen, että sosiaalistamiseen (johon vieraat ihmiset kuuluvat) kannattaa käyttää aikaa ja energiaa niinä ensimmäisinä kuukausina - se on vähän kuin pistäisi rahaa pankkiin talletustilille, jossa on erinomainen korko. Asialle erikoisemmin mitään tekemällä voi tulla ihan hyvin erilaisissa tilanteissa toimiva koira, mutta asiaa työstämällä tilanteen saa varmemmin tällaiseksi. Uskon, että naukusen elämäntyyli kenties muutoinkin on sosiaalistamisen kannalta toimiva, ehkä koiralle jo luontaisesti tuli paljon niitä ihmiskontakteja, etkä vaikka asu erakkona jossain mökissä keskellä metsää.

Minusta ei ole itsestään selvää, että koirasta tulee sosiaalinen ilman, että asian eteen tekee töitä. Taustani tosin ovat rodussa, jossa huolellinen sosiaalistaminen on aivan ensiarvoisen tärkeää, koska koira helposti jää muutoin epäluuloiseksi (tällaisia kääkkiä tulee edelleenkin liikaa vastaan), mikä varmasti vaikuttaa näkemykseeni asiasta.

Mutta lienee tyypillistä, että pikkupentu vielä arastelee määrättyjä uusia asioita. Näkeehän pentu niitä ensimmäistä kertaa. Joten uskon, että Codyn pentukin suhtautuu jo aivan toisella tavalla, kun tästä hiljalleen aikuistuu ja kartuttaa positiivista kokemuspohjaa.

Tässäpä Veeti-vauva, reilu 7 vk






Veeti on todella reipas! Liikkuu häntä pystyssä ulkona perässä, eikä arastele. Ainoastaan liikenne vähän vielä jännittää, kun ei ole vastaavaan vielä tottunut. Mutta pikkutyyppi on ollut niin vähän aikaa vasta maisemissa, ettei tarvitsekaan. Tykkää kovasti ihmisistä ja vieraista koirista, vaikuttaa oikein sosiaaliselta kaverilta ja kaikkia pitäisi päästä moikkaamaan. Tajusi luoksetulon jo heti hakureissulla, mikä on aika huisia, ja nyt olen vahvistellut sitä ulkosalla. Leikkimoottoria näyttää löytyvän ja tykkäisi kovasti myös paimennella minua ja Väinöä. Omaa tahtoakin on, tosin vielä ei vaikuta aivan vastaavalta jääräpäältä kuin kääkkä-"isoveli" on.

I'm in love!

^Voih, ihana Veeti! Onnea pennusta! Nyt varmaan jo uskallat paljastaa, mistä pikkutyyppi on kotoisin? :) Miten Väinö on suhtautunu pentuun?

Miten teiän muiden sheltit kestää kuumaa? Vähän aikaa sitten, ku oli niitä helteitä, niin Alissa oli kyl ihan läkähdyksissä, lenkeillä piti käydä vast myöhään illalla. No, tää nyt lienee ihan normaalia kaikilla koirilla... Mut kyl välillä jossain normaalissa kesäsäässäkin, jossain vähän yli kahessakympissä auringonpaisteessa huomaa, et vauhti hiipuu.

Jee, tänään mennään mökille polskimaan! Tai no, Alissan tapauksessa kahlailemaan... Onko täällä paljon uimarishelttejä? Alissa tykkää kyl hakea lelua vedestä, mut ei ui ku veteen kannettuna. Turkuunkin avattiin taas vihdoin koirauimala, ollaan siellä käyty kerran ja kyllä se siellä ui ihan mallikkaasti liivit päällä, ku pukkas vähän vauhtia.

Tutuli kirjoitti:

^Voih, ihana Veeti! Onnea pennusta! Nyt varmaan jo uskallat paljastaa, mistä pikkutyyppi on kotoisin? :) Miten Väinö on suhtautunu pentuun?

Yksäröin sulle Veetin jalostustietokannasta! Jotenkin en uskaltanut lähteä hehkuttelemaan liian aikaisin - tästäkin pentueesta tuli ihan tajuton määrä kyselyitä (kuutisenkymmentä ) ja virallisestihan tämä vasta varmistui, kun sain pikkupojan varattua viiden viikon iässä. Kasvattajat halusivat poitsun harrastavaan kotiin ja mun oli tarkoitus ottaa pieni tuleva agilitykoira/harrastuskaveri kasvamaan (toivotaan priimaa luustoa), joten siinä mielessä ajatukset onneksi natsasivat.

Väinö suhtautuu elämänmuutokseen suhteellisen rennosti. Pojat aina vähän painivat silloin tällöin, mutta onneksi tuo osaa nyt seitsemänvuotiaana jo rauhoittaa tilanteen hyvin, ettei mene ihan hyperaktiiviseksi touhuksi. Väiski ärähtää kyllä, jos terävähammas alkaa ärsyttämään (esim. lähestyy häntä törössä kääkän ruokakuppia, kun Väinö on syömässä), mutta hyvin kivasti kohtelee tuota pentua. Penneli taas on välillä aikamoinen riiviö Väinöä kohtaan - onneksi Väinö on aika pitkäpinnainen pentujen suhteen.

Pikkupumpuli lähtee huomenna hallille mukaan ihmettelemään Isojen Koirien touhuja. Meillä on siellä varmaan joku sivutoiminen päiväkoti, kun muutamalla harrastuskaverilla on myös pikkupentu tällä hetkellä kasvamassa. Hauska nähdä, että mitä vauva tuumaa agilityn äänistä.

Tuo vaikuttaa aika huolettomalta pennulta. Tänään olin pari tuntia asioilla ja tuli unisena vastaan, ts. ei vaikuta stressaavan yksinoloista. Pari yötä on nyt mennyt hiljaisuudessa. Hampaita pitää kokeilla kaikkeen, siis ihan kaikkeen, joten jotain yllärituhoja voi vielä olla tulossa tulevaisuudessa. Toistaiseksi olen vältellyt tavaroiden jättämistä hollille ja toivonut, ettei se syö seiniä ja kalusteita.

Tässäpä kieli suusta ulkona nukkuva shelttipoika, on tää söpis:

^Onnea pennusta!

Mullakin on pitkästä aikaa sheltti saman katon alla, kun Nuutti tuli meille viettämään kesälomaa. Mulla ei ollut tarkotusta ottaa sitä (katselin tuossa alkukuusta Nuutin tavaroita ja mietin, että pitäsköhän ne jo laittaa myyntiin), mutta kun Nuutti kerta halusi lähteä mukaan, niin pakkohan se oli ottaa. Aika hyvin Nuutilla on mennytkin, ulkona äänet pelottaa mutta muuten ollut tosi reippaana. Ja Kerttuhan on maailman onnellisin aussie, kun on saanut isoveljensä takaisin. En ole vielä kehannut Kertulle kertoa, ettei se tullut jäädäkseen.

Tutuli: Meillä Nuutti ui aika paljon. Tälle kesälle ei olla käyty uimassa, mutta eiköhän me keretä.

sliippi, hieno juttu, et pentu on kotiutunu hyvin ja et Väinönkin kanssa menee kivasti. Niin muistan ton hammasteluvaiheen, onneks tuhot jäi yhtä tuhottua rottinkikoria, seinän kulmaa ja repun hihnoja lukuunottamatta aika vähäsiksi. Jalkalistat ois myös maistunu Alissalle, mut niihin sivelty sitruunamehu onneks esti pureskelut. :)

chelle, ihana toi: "mutta kun Nuutti kerta halusi lähteä mukaan, niin pakkohan se oli ottaa". Nuutillakin näyttää olevan komeat hapsut takajaloissa, Allullakin on ne ihan luonnontilassa, en vaan saa ikinä niitä trimmattua.

Alissa on ihan taju pois mökkireissun jälkeen, mentiin sinne bussilla ja matkoineen reissuun kulu paljon aikaa, ei jääty nyt yöks. Eikä se malta siellä nukkua, päikkärit voi ottaa vaan, jos mennään mökkiin sisälle. Muuten pitää tarkkailla ihmisiä, kaivella kuoppia, jahdata leluja ja kerjätä herkkuja. :-D

Näin onnellinen se oli, ku ootettiin bussia, se tietää, et bussi = jotain kivaa ja vetää aina bussipysäkille, jos on kassit mukana.

Onnea pennusta sliippi!

Tutuli, meiltä löytyy uimarisheltti: Myrn ui mielellään liivit päällä, ilman niitä se tyytyy vaan kahlailemaan. Jos oon itse uimassa, niin sitä ei meinaa saada rantaan ollenkaan.

Mun hullu pikkusopuli meni ja täytti eilen jo puoli vuotta! Se on kyllä täyttänyt tähän mennessä odotukset aivan täysin, tykkään. <3 Kokoa Gislillä on nyt 32,5 cm ja 5,3 kg, hyvin todennäköisesti se siis jää miniksi, mutta koskaanhan sitä ei tiedä. :D

Hampaat vaihtuivat vauhtiin päästyään nopeasti, kulmureissa taisi mennä viikko kun kaikki olivat jo tipahtaneet. Korvat näyttivät ihan kivoilta jo reilu kuukausi takaperin, ovat kuitenkin vielä varmuuden vuoksi liimassa. Kohtahan sitä pitäisi ensimmäistä näyttelyäkin suunnitella, iik!

^Kiitos vastakohta. Nätti Gisli!

Pumpulipallero kävi pari päivää sitten agility-hallilla ihmettelemässä tulevia harrastusympyröitä. Alkuun kovasti höristeli korviaan sylissä äänimaailmalle, mutta kun laskin poitsun maahan, lähti häntä törössä tutkimaan paikkoja. Lähti heti leikkimään, eli ei selvästi paineistunut. Veteli hirsiä kaikessa rauhassa omassa boksissaan treenaillessani vanhemman koiran kanssa.

Tämä pentu kyllä yllättää reippaudellaan joka päivä ja välillä on vaikeaa muistaa, että kyseessä on vajaa 9 vk vanha nassikka, kun osaa monia juttuja jo niin hyvin. Ei pikkupojan kanssa tietysti vielä mitään vakavaa treenailua tehdä, mutta on opeteltu perustottiksen alkeita ja kontaktia ja harjoiteltu leikkimistä.

Mutta se pissojen määrä! Jotenkin aika kultaa muistot, mutta minusta Väinön kanssa ei ollut yhtään tällaista. Vaikka kuinka hyvin yrittäisi noudattaa sitä "ulos, kun pentu on syönyt, juonut, nukkunut, leikkinyt"-rytmiä, aina se pääsee yllättämään jollain random välipissoilla. Odotan innolla, kun sisäsiisteydessä alkaa näkyä jotain selviä edistysaskelia, mutta varmaan muutama viikko vielä tätä pahinta savottaa edessä. Erirotuinen "isoveljensä" oli yökuiva muistaakseni 3 kk iässä, joten siinä pikkuiselle vähän benchmarkia.

Meillä pikkupojan toinen korva on keventymässä kovaa vauhtia. Jotenkin alkaa olla sellainen kutina, etteivät välttämättä ihan luonnostaan pysy puoliluppina, joten täytyy itsekin alkaa ihmettelemään liimausta tässä jossain vaiheessa. Ilmeisesti toinen vaihtoehto olisi laittaa joku paino sinne korvien päähän, mutta tapana tämä vähän arveluttaa, kun koiralla on sitten se sinitarrapallero potentiaalisena syötävänä nenän edessä, jos kiinnitys ei pidäkään ja korvat pääsevät muutenkin poukkoilemaan randomisti liikkeessä. Onkos täällä shelttikansalla tähän mielipiteitä?

Saan varmaan jännittää, että pysyykö jässikkä (2 kk, nyt 23 cm ja 2,7 kg) rotumääritelmässä, mitä ei kyllä nykyisellä kasvulla välttämättä tee, mutta voisi silti yrittää saada aikaiseksi ne rodunomaiset korvat.

vastakohta, Vitsit toi Gisli on vaan nätti! Mä aina ihailen sitä kun oot välillä laittanut jotain kuvia Facen shelttiryhmään. Kuten myös tuo Veeti Oon vaan onnellinen kun toi oma kakara kasvaa, mutta muiden vauvoja on kiva katsella.

Meillä on kanssa ollut korvien kanssa vähän ongelmaa kun ovat taas liian raskaat. Oon vaan sitkeästi pitänyt liimassa, mut nyt on taas hetken ollut ilman ja toinen meinaa heti lurpsahtaa. Toinen nyt on aika jees. Toki nyt aletaan just vaihtamaan hampaita, niiiii katotaan. Maitoliima meillä käytössä ja oon testannu toimivaksi.

Herra täyttää viikon päästä 4kk, onneks! Jokapäivä aletaan ymmärtää toisiamme enemmän ja enemmän. Ollaan myös pääosin selvitetty ihmiskammo ja nykyään antaa kyllä vieraiden silittää, vaikkei niistä välitäkkään. Nyt ollaan pentuleikkikoulussa kun toi meinaa vähän vieraiden koirien kanssa puolestaan arastella , mutta eiköhän me tämäkin selvitetä. Yökuivia ollaan ja päivisin on alustalla parit pissat. Iltaisin ei oo kuin satunnaisesti pissannut sisälle. Eli edistystä siihen alun pissaralliin verrattuna.

Meillä alkaa kans vähän näyttely ja mätsärisuunnitelmat, mut tuntuu että toi tarvii aikapaljon ainakin häiriössä treeniä. Ravaa vieressä ihan ok kun ollaan kahdestaan ja seisookin ihan suht hyvin. Asento ei ehkää oo koko aikaa ihan ryhdikkäin. Heti kun ottaa häiriötä niin lähtee keskittyminen ja korvat naapurille. Pöytätreeniä kaivataan myös. Mut onhan meillä aikaa, eikä mätsäreissä tarvi olla valmiita mut ettei nyt ihan menis läskiksi ja koira edes jotenkin ymmärtäis mitä siltä vaaditaan.

^Nätti myös Miiko! Kävin katsomassa blogin alkua ja onpas nätti ilme pojalla, näkyy siellä paljon paremmin kuin avatarista. Mahtavaa, että teillä on myös se ihmisarkuus/epävarmuus helpottamaan päin. Myös tämän pojan korvat joutuvat liimattavaksi ensi viikolla, kun pyrkivät kovasti pystyyn. Mitä maitoliimaa käytät ja mistä olet sen ostanut?

Itsekin tuskin maltan odottaa, että tästä alun pissarallista pääsee eroon. Onneksi pahinta kestää se joku about kuukausi ja sitten helpottaa. Poitsun tilaa on rajattu ennestään jakamalla kaksio kolmeen osaan pentubarrikadeilla (olohuone, keittiö + eteinen + käytävä ja makuuhuone). Esteet tosin on aika matalia, mutta tarkoitus on ehdollistaa poika siihen, että ilman lupaa niitä ei ylitetä (on meinaan ylittänyt sujuvasti jo kaikki). Tarkoitus on, että poika on kerrallaan yhdessä helposti vahdittavassa tilassa, että saadaan minimoitua vahingot. WC:stä tuli jo kielletty alue, kun kävi kolmena iltana pissalla siellä samaan aikaan kun pesin hampaitani. Makkari on myös rajattu pennulta pois, koska uhmaan siellä väistämätöntä pitämällä lattialla pörrömattoa. Kääkkä kulkee minne tykkää.

Tälle tulee joku ihme inspis aina välillä, yleensä jonkun hetkellisen innostuksen jälkeen, pissiä muutama tippa niin kuin ajanvietteeksi, ja sellaisia on vähän vaikea ennakoida varsinkin jos koira on käynyt 10 minuuttia aikaisemmin ulkona. Tykkää myös leikkiä ja läträtä vedellä, mikä ei varsinaisesti helpota tilannetta. Hankaluutta tuo myös, että pojalla ei ole selkeää preferenssiä lattian ja pissa-alustan välillä, kun taas Väinölle tassujen kastuminen oli selkeä no-go. Eihän tuossa muusta ole kyse kuin, että pentu ei vielä hahmota sisäsiisteyttä pätkän vertaa.

Lisäksi meillä kasvetaan. Kovaa vauhtia. Nyt on kokoa joku 25-26 cm ja 3,2 kg, eli aika maksimikokoinen tai ylikokoinen uros varmaan on tulossa ellei nyt jotain ihmeellistä kasvun hidastumista tapahdu. Minulle nyt ei ole tällä hirveästi väliä, kunhan vaan pysyisi alle 42,99 cm korkeana. Ollaan kuitenkin harjoiteltu pöydällä seisoskelua siltä varalta, että jos pysyisi kutakuinkin rotumääritelmässä tai sinnepäin.

Enemmän poitsun kanssa ollaan kuitenkin harjoiteltu kaikkea pientä harrastuspuolta ajatellen. Veeti osaa hyvin istua, mutta ajoittain tarjoaa "pentuistumista" eli istua kököttää huonossa ryhdissä lonkalla. Olen vahvistellut edellisen viikon sitä oikeaoppista istumista ja tarjoaa käskystä sitä jo aika hyvin, tosin saattaa siitä valua lonkalle. Tämähän lähinnä pennulla kertoo heikosta takapään lihaskunnosta, mikä siitä kyllä yleensä korjaantuu iän myötä kun lihaksia sinne kasvatellaan, mutta parempi kuitenkin olla vahvistamatta ja palkkaamatta siitä. Lisäksi poitsu on oppinut tarjoamaan kontaktia ja harjoitellut pöydänjalan kiertämistä (agilityä silmälläpitäen). Mahtavan nopeasti tuo oppii!

Poika on myös pari kertaa käynyt hallilla ihan vaan leikkimässä. Moottoria löytyy hyvin vetoleikkeihin ja saalisvietti irtoaa myös näköärsykkeestä, joten lelupalkattavan tuosta saa aika pienellä vahvistamisella. Tärkeintä kuitenkin on, että on ollut tässäkin ympäristössä reipas ja rento, eli varmasti jää vain mukavia kokemuksia sinne pääkoppaan.

Pikkupoika vajaa 10 vko:


Pieni pystykorva (no laukassa vain)


Ja se the istumatyyli, yksi variaatio ainakin:


Pieni retkeilijä


Ääk, kolmen pallon loukussa!

sliippi kirjoitti:

^Nätti myös Miiko! Kävin katsomassa blogin alkua ja onpas nätti ilme pojalla, näkyy siellä paljon paremmin kuin avatarista. Mahtavaa, että teillä on myös se ihmisarkuus/epävarmuus helpottamaan päin. Myös tämän pojan korvat joutuvat liimattavaksi ensi viikolla, kun pyrkivät kovasti pystyyn. Mitä maitoliimaa käytät ja mistä olet sen ostanut?

Kiitos sliippi! Mä tykkään kans jotenkin ihan hulluna Miikon ilmeestä ja olemuksesta muutenkin. Noi korvien kanssa jatkuva tuhteeraaminen ottaa kyl välillä hermoon.

Me ostettiin maitoliimaa täältä : Maitoliima Pysyy hyvin, mutta ärsyttävää siinä mielessä et on aika työlästä irrottaa. Oon joutunut vähän kovakourasesti leikkailemaan pahimpi paakkuja, eikä Miiko näytä kauheen edustavalta tällähetkellä :D Onneks nyt ei mihinkään tarvi mennäkkään.

Oon tässä vähän yrittänyt katsella tulevia mätsäreitä , mihin siis voitais lähteä kokeilemaan. Katselin kyl myös noita näyttelytreeni / kurssi tapahtumia mut ne maksaa melkein kaikki 20 euroa. Tulis halvemmaksi mennä vaan mätsäriin katsomaan miten se sujuu, toki noissa sais varmasti hyviä vinkkejä. Luulen et jos jostain hanaa niin tuomarin kosketuksesta ja siitä et ympärillä on muita koiria , pelkkien ihmisten kanssa voiskin mennä paremmin :D Mut eipä se auta muuta kun lähtee kokeilemaan. Katsotaan jos elokuun alussa löydettäis joku mätsäri :)

^Kiitos vinkistä! Tänään oli poitsun korvien tuomiopäivä, eli liimaushommia. Lopputulos näyttää tältä:


Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen tällä hyvin rajoittuneella liimauskokemuksellani. Korvat ainakin taittuvat about oikeasta kohdasta ja ovat about symmetriset. Tätä on varmaan sitten seuraavat kolme neljä kuukautta tiedossa.

Päädyin Cascon tekstiililiimaan (maitoliima), jota oli helposti lähellä K-raudassa saatavilla. Aivan minitippa riitti hoitamaan homman, joten hirveää sotkua ei (vielä) saatu aikaiseksi. Katsotaan, että kuinka kauan pysyvät.

Hyödynsin tätä ohjetta. Kuvineen riittävän selkeä myös kääpiöpinseri-ihmiselle. Jätin liimaamatta korvat keskeltä toisiinsa kiinni. Korvien asento on varmaan hitusen leveä, mutta asettuvat "ihmettelyasennossa" kyllä minun silmääni ihan riittävän nätisti, joten tuntuu vähän ylimääräiseltä hifistelyltä varsinkin, kun tuskin meistä mitään päätoimisia näyttelyissä kiertäjiä tulee.

Mätsäreitä onneksi on kesällä paljon, joten varmasti pääsette tutustumaan. Kannattanee mennä ekoihin mätsäreihin ihan turistina, niin näet, että miten poika suhtautuu. Sieltä löytynee myös niitä random silittelijöitäkin. Minunkin on tarkoitus viedä jossain vaiheessa Veetiä kentän laidalle ihmettelemään. Meillä suurempi haaste tulee varmasti olemaan työskentelyyn keskittyminen, hakisi nimittäin mielellään moikkaamaan jokaista vastaan tulevaa koiraa ja ihmistä.

Heippa! Nyt tulis vähän kysymyksiä shelteistä, etsinnässä on siis pikkusiskolleni ensimmäinen oma koira. Sisko täyttää ensi vuonna 12 ja näin ollen saa ostaa itselleen dogin. Koko elämänsä on ollut koirien kanssa, nyt viimeisen vuoden on ottanut enemmän vastuuta tuosta mun mummokoiran lenkityksestä ym, kun se jäi vanhemmilleni eläkepäiviä viettämään. Varsinaisesti ei ole harrastanut virallisesti mitään mutta kiinnostusta on kokeilla sitten kaikennäköistä. Koira tulee siis perheeseen jossa asuu 2 aikuista ja tämä sisko, koiria on 2 cockeria, ja säännöllisesti vierailee mun lagotto ja toisen siskon sk collie. Äitimme työskentelee perhepäivähoitajana eli alle kouluikäisiä lapsia pyörii päivisin paikalla runsaasti, + veljeni pienet lapset vierailuillaan. Koirat pääsee lepäämään yläkertaan jonne lapset ei mene. Ulkoilu tapahtuu päivällä lasten kanssa hehtaarin tontilla, osittain aidattu, ja sitten paljon metsälenkkejä vapaana. Sheltti olisi mainio, kokonsa ja koulutettavuuden/miellyttämishalunsa puolesta. Siskon kuitenkin täytyy hallita koira kaikissa tilanteissa, ja vaikka kiinnostus olisi ehkä hieman isompiin koiriin niin etsitään kuitenkin täältä pienemmästä päästä. Sitten niihin kysymyksiin!

Paimennusvietti, kuinka vahvaa shelteillä? Esimerkiksi siskoni colliella viettiä on joten jossain määrin stressaa lasten määrää ja touhottamista ympäriinsä, ei halua jäädä sisään jos ollaan ulkona ja koittaa pitää kaikki kasassa. Ihan koiran itsensä takia vähän vähempikin riittäisi. Shelteillä paimennusharrastusta ei juuri ainakaan mainosteta joten onko taipumus pienempää?

Arkuus/pidättyväisyys on sitten se toinen kysymys, johon varmasti oikealla linjavalinnalla ja sosiaalistamisella voi vaikuttaa. Kun talossa kuitenkin käy niin lapsia kuin niitä hakevia aikuisia niin paljon tulee saamaan kontakteja vieraisiin ja sen toivottavasti kestää. Jos joku osaakin vaikka yksärillä vinkata kenestä kasvattajasta kannattaisi lähteä liikenteeseen niin olen kiitollinen! Shelttikasvattajia on niin paljon että ei oikein tiedä mistä aloittaa. Ja tietysti ylipäätään kuulostaako tilanne siltä että sheltti olisi sopiva rotu?