Koirat.com

Pikku jätkältä on nyt silmät ja polvet tarkistettu eikä mitään vikaa löytyny
Oli kyllä niin tuskasta laittaa tipat silmiin otukselle (ei onneksi ollu läheskään niin tuskasta ku sillon ku typyn silmät tarkattiin), mutta reippaasti oli otus muuten.
Loppu vuodesta ois sitte lonkkien ja kyynärien kuvaus, pitää vaan toivoa parasta niittenki osalta.

sassu: Täälläkin oli pentuaikoina ihan sama juttu. Välillä jopa autot hidasti kohdallamme kadulla. Onneksi oli kuitenkin ohimenevä ilmiö ja sillä ei ollut mitään pidempiaikaista vaikutusta koiran koulutukseen. Lähinnä vain oli rasittavaa omistajalle, etenkin kun jotkut ohikulkijat tulivat utelemaan pennun rotua eivätkä uskoneet millään lapinkoiraksi (kun on väriltään parkki ja paimensukuisena aavistuksen erimallinen).

Strikku: Mitä ihmettä, vietiin hihna kädestä??

sassu kirjoitti:

Kaikilla niin nättejä lappalaisia Yorath kävin blogissasi jo kieli pitkällä kuolaamassa miten nätti väritys tuolla otuksellasi on ! Oi että :)

Oliko muille pentuajalla samaa ongelmaa vieraiden ihmisten kanssa? Missään saa kävellä rauhassa ilman, että ohikulkevat ihmiset pysähtyvät juttelemaan/paijjaamaan. Suurin osa ei edes kysy lupaa syöksyy vain pennun kimppuun ja mun toiveet vieraiden huomioimattomuudesta lenkillä on historiaa..

Väinö kiittää!

Ihan sama sirkus oli meillä viime keväänä, mutta älä huoli - kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa! Meillä oli vielä niin kiva mäihä kun asutaan ala-astetta vastapäätä, niin auta armias jos käytiin pihalla koiran kanssa välitunnin / oppilaiden kotiinpääsyn aikoihin. Voi sitä kiljumista ja säntäilyä kun lapsia vaan putkahteli sieltä ja täältä. Ihan hyvä koira tuostakin on kasvanut, ohitukset menee nykyään ihan hyvin vaikka pentuna etenemisestä ei tullut mitään tungettelevien ohikulkijoiden toimesta.

Ompas täällä ketjussa ihania lappalaisia! Varsinkin nuo pentukuvat ja -kuulumiset ei tee yhtään hyvää näin pentukuumeen kourissa

Vaikka tuonne esittelyketjuun jo meistä jonkun verran kerroinkin, niin tullaan silti pulisemaan tännekin. Eli miulla on kaverina 4-vuotias lapinkoiraneiti Kuura (Tulettaren Camomilla), joka on melko vilkas ja elämäniloinen tättähäärä. Harrastuksina meillä on retkeily, kotitokoilu, temppujen opettelua, pallopaimennusta ja vähän jälkeäkin. Joskus olisi hauska kokeilla rally-tokoa ja poro- tai lammaspaimennusta. Siinä jotain vähän tiivistetysti kerrottuna.
Kuvia tänne en osaa vielä liittää, mutta ehkä jossain välissä saan laitettua kuvalinkkejä tuosta tylleröstä

Heippa pitkästä aikaa!

Mä haluisin tietää miten teillä meni murkkuikä omien koirienne kanssa? :)

Meillä naapurin lapset juoksevat vieläkin silittelemään Kaapoa ja kerran tulivat soittamaan ovikelloa ja kysymään saako Kaapo tulla ulos leikkimään -.-'

Onko muuten teistä kukaan Pirkanmaalta? :)

^ Meillä on ainakin tähän asti meno ollut todella leppoisaa, ehkä hieman liiankin leppoisaa.. (tyyntä myrskun edellä?) Mitään suurempaa ongelmaa ei tosiaan junnun kanssa ole ollut, tytöt nyt pistää hieman laulattamaan. Tekemiseen ollaan löydetty ihan uusi vaihde, huomaa että Väinö on ruvennut snaijaamaan juttujen juonen ja suorittamisessa on ihan uudenlaista intoa.

Koirapuistoilut ollaan nyt jätetty kokonaan kun rupeaa Väpä olemaan siinä iässä että saa turpaansa puistossa eikä kyseisten koirien omistajat tee asialle mitään. Eli toisin sanoen mulle kasvoi touhusta semmoin svingi otsaan että ei voisi vähempää kiinnostaa sinne enää mennä, en rupea riskeeraamaan koiran hyvinvointia moisen "huvin" vuoksi.

Meillä ei ole onneksi enää mitään ongelmia yli-innokkaiden ohikulkijoiden kanssa, enemmänkin on tullut vastaan mukavia keskusteluja rodusta ja sen käyttötarkoituksista sekä ominaisuuksista. Tänäänkin puhuin muuan vanhemman herran kanssa paimennusvietistä aamulenkillä.

^^ Piti jo ihan alkaa miettimään, että mites meidän "vanhuksen" (ikää siis alle 4v) murkkuilu meni.. Se ilmeni oikeestaan yleisenä perseilynä typyllä. Tutut asiat ja käytöstavat unohtu joksiki aikaa, mutta yllättäen nekin palautu mieleen kun asiasta aina tarpeen vaatien keskusteltiin.
Pikku jätkällä on ollu oikeestaan vaan korvien katoaminen. Käskyjä ei "kuultu" eikä niitä näin ollen tarvinnu noudattaa (jätkän mielestä siis).

Mää oon tässä jo jonku aikaa ollu ihmeissäni ton typyn kanssa.. Musta tuntuu ihan siltä, että mulla ois taas OIKEA pentu. Sain jätkältä opetettua pois sen, että kun ollaan lenkillä (hihnassa) niin silloin ei aleta haastaan toista leikkiin eikä varsinkaan aleta leikkimään. Noh, typy on nyt alkanu tekemään näitä leikkiin kutsuja, MUTTA sepäs onkin niin ovela, että ku se tekee esim hyökkäyksen pikku jätkää kohti, niin se lopettaa sen samoin tein. Pikku jätkähän vaan innostuu ja alkaa leikkimään ja näin ollen jätkä on vaan saanu torut huonosta käytöksestä. Noh, nyt mää oon kuitenki oppinu ennakoimaan (tekee siis hyökkäyksen mun takaa) ja kerkeen jopa kieltämään typyä. Ja ihmisten tervehtiminen on taantunu taas sinne pennun tasolle, lievästi nolottaa kun toi pikku jätkä osaa tervehtiä ihmisiä rauhassa ja toi typy ei meinaa pysyä nahkoissaan ku on niin innoissaan..

muoks. tarkennuksia

Henuli kirjoitti:


Strikku: Mitä ihmettä, vietiin hihna kädestä??

Juu, eräs täti näytti minulle, silloin 11v tytölle, että miten sitä koiraa oikeen lenkitetään, otti hihnan kädestä ja otti vähän reippaampia askelia ja pieni meni sitten avuttomana perässä. Ei se täti kauas mennyt, muutaman askeleen vain ja anto koiran sit takasin. Eikä siitä koiralle (onneksi) mitään sen suurempia traumoja jäänyt, lähinnä ite säikähin ihan vietävästi.

H4nski, me ollaan Pirkanmaalta, tarkemmin sanottuna Orivedeltä.

Ja kun täällä tuosta murkkuiästä kyseltiin, niin vastaanpahan meidänkin puolesta. Meillä murkkuikä oli oikeesti yhtä painajaista. Tosin ihan omaa syytä, kun ei tajuttu sitä alusta asti kouluttaa hyvin. Se vaan kasvo ja kasvo eikä se osannu kulkea hihnassa ja se veti ja kaikkea mahollista. Klassinen oppikirjaesimerkki . Pahimpana se, että se rupes rähiseen toisille koirille. Onneks ei sentään ihmisille. Eikä se onneks ruvennu merkkaan sisällä tai tuhonnu mitään, eikä unohtanu mitään opittua. Ainoo vaan se, ettei sille oltu opetettu mitään . Tai okei, pihassa pysyminen ja jotain luoksetulon tapasta, mutta siihen se sitten jäi.

Mut kyl se siitä sitten ehkä vähän rauhottu ja reilu vuoden ikäsenä oikeesti aloin ymmärtää jotakin kouluttamisesta ja kyl se sitten alko oppiakin. Kun se täytti kaks me mentiin tokokurssille, jossa se käyttäyty tosi hyvin normaaliin käytökseensä nähden ja aattelin et ehkä tästä voi tullakin jotain ja sit me harjoteltiin oikeen urakalla. Sit se meni taas pahemmaks kun se sillon 2011 leirillä joutu tappeluun ja sen jälkeen se oli taas käymässä kaikkien kimppuun. Sen jälkeen se on onneks jo rauhottunu ja nykyään tulee toimeen kaikkien koirien kanssa, jos toinen on kiltisti ja menee ohi vastaantulijoista jne.

Eli ei se aina niin ruususta ole. Mutta kaikki on mahdollista ja kouluttamalla saa ihmeitä aikaan.

Strikku, Kiinnostaisiko sua nähä? :)



Kyllä, koira ja valkoinen matto.. :D

Kiitos vastauksista murkkuikään. :) Meillä on siis mennyt tähän asti hyvin, mutta nyt on alkanut luoksetulossa olemaan ongelmia, Kaapo jähmettyy kun sitä kutsuu luokse. Ollaan harjoiteltu aika paljonkin luoksetuloa. :)

^Oi miten suloinen ilmestys! Toi väritys on ihastuttava.


Me oltiin eilen kaverin kanssa kunnon metsäretkellä, se on vaan niiin ihanaa nähdä kun koirat oikein nauttii kun pääsee porukalla metsään juoksemaan. Hyvin noi tuli toimeen vaikka Kiisalla oli kaverit hieman pienempiä, toinen oli kääpiömäyräkoira ja toinen ihana supikoiran näköinen sekarotuinen pentu! Siellä ne mennä viipotti kovaa vauhtia kaikki kolme peräkkäin.

Meillä on jännittävä ensi viikko, sillä Kiisan alkeiskurssi alkaa ja sitten mennään erästä pentuetta katsomaan.. Poikaystävä on jo siis luvan tähän pentuun antanut, mutta aina silti täytyy vänkätä, että "katsotaan sitten" ja "en mä tiedä", jos jotain pentuaiheista siltä yrittää kysyä! Ja toisaalta se on päättänyt jo tulevan pennun nimenkin. Miehet.

Kiitos Lona :) Musta on huvittaa, kun monet ihmiset ovat luulleet Huskyksi. No ei voi pitää itsestään selvänä, että kaikki tunnistavat kaikki rodut, enhän itsekkään tiedä kaikkia rotuja.

Metsäretket on ihan parhaita, tuntuu niin hyvältä kun koira saa painaa täyttä vauhtia metsässä.

Metsäreissut on kyllä parhaita! Viikonloppuna oltiin Kolilla mökkeilemässä ja patikoimassa ja voi että kun Nooa tykkäs. Sitä vaan joskus miettii että nukkuiski välillä... Muitten pennut kyllä nukkuu, mutta ei tää. Tuntuu välillä mitä enemmän tehään sitä enempi se vaan puhkuu lisävirtaa. :D

Tässä taas muutama kuva pennusta. Muitten pentukuume kasvaa kun spämmään näitä oikein urakalla ;)

Voih miten suloinen Kaapo .
Meillä kuulee samaa tuon dominonvärisen porokoiran kanssa; "onko se husky?" Viimeksi tänään .

^ harhaanjohtavia värityksiä ;)

Hyi kamala mitä pikku pentuja täällä

sassu: Kuulostaapa jontesakkin tutulta, tuo että virtaa riittää nimittäin.. Mullahan on samaa "ongelmaa" vieläkin ton juniorin kanssa ja jätkällähän on ikää kohta 1v8kk. Oon monestakin eri paikasta kuullu, että koiran pitäis olla väsyny treenien jälkeen, kukaan ei oo vaan kertonu sitä tolle pikku monsterille. Sama asia, vaikka jätkä ois ollu koirakavereitten kanssa mettässä telmimässä, niin kotia kun päästään, jaksaa riehua ton vanhemman kanssa (juniori ite siis alottaa leikin).

H4nski, kyllä mulle kävisi treffata joskus jossain jonkun merkeissä. Jos jatkettaisiin yksityisviestillä aiheesta?

Mun käsitys pennusta ja energisyydestä on muuttunu nyt tän heinäkuun lopun jälkeen. Tääl meillä päin pyörii semmonen puolen vuoden pintaan oleva dreeveri, joka tykkää leikkiä tuon kanssa. Ainut vaan, että tuo vaan haluais jatkaa ja jatkaa, mutta dreeveri kyllästyy ensin.

Sama on yhen nelikuisen owzarec podhalanskin kanssa, tuo yrittää kaikin keinoin saada kaveria leikkimään, mutta kaveri on kiinnostunut vaan rapsutuksista. Ihan mälsää.

Meidän lapinkoiralapsonen täytti juuri kaksi vuotta

Tässä virallinen pönötyskuva:


Ja hieman rälläyskuvia aamulenkiltä:




Alkaa se vissiin pikkuhijaa näyttämään isolta tytöltä

^ On mulla kyllä kaunis kaima!

^^ Oikein paljon onnittelurapsuja isolle tytölle! On tuo Vilma kyllä nätti typy

Voihan hitsit miten ihania blogikirjoituksia monella lappalaisen omistajalla on viime aikoina ollut Lapin vaelluksilta - voi haikeus.. Olen löytänyt itsestäni koiranomistajuuden kautta paljon uusia puolia, en olisi esimerkiksi koskaan voinut kuvitella haikailevani telttailemaan pohjoiseen (terveisin ei-koskaan-teltassa-yötä-nukkunut-kaupunkilainen)!

Nyt ollaan miehen kanssa jo sovittu että ensi syksynä lähdetään itsekin pohjoiseen tekemään jonkinlainen reissu, ihanaa! Nyt jo hieman tulee haaveiltua että miten mahtava reissu siitä tulekaan.

Olen saanut yhdeltä jos toiselta kesää rakastavalta tutulta "vihat niskaan" kun hypetän syksyä ja tulevaa talvea - voin vain kuvitella miten onnessaan tuo koira tulee olemaan kun lumi sataa maahan. Nytkin on jo ihanan vilpoisat säät että saa itse vetää villasukat jalkaan ja koira jaksaa lenkkeillä, illalla saa polttaa kynttilöitä ja juoda kupin kuumaa. Ja villasukkien siivittämänä pääsee kutomaan ihania pipoja, tumppuja, sukkia ja kaikkea siltä väliltä!