Koirat.com

Yksi onnellinen valkoisen omistaja lisää jonon jatkoksi!

8kk Dara-neidin kanssa on aloiteltu pentukurssin kautta agilitya ja tokoa. Kesä menee nyt vapaamuotoisemmissa "mökkitreeneissä", mutta saa nähdä mitä syksy tuo tullessaan. Neiti tuntuu olevan hyvä kaikessa mitä kokeillaan, joten ohjaajan kouluttamisesta enemmänkin näyttäisi olevan kyse

Täytyy sanoa, että olen ollut kylllä enemmän kuin tyytyväinen rotuvalintaan, vaikka pitkään vatvottiin ja mietittiin etenkin näitä rotuun liitettäviä luonnehaasteita. Onneksi en sitten kuitenkaan heittänyt valkoista vaihtoehtoa pois mielestä vaan lähdin selvittämään taustoja ja tutustumaan rodun edustajiin.

Viime viikolla päättyi vuoden odotus ja pentu on kotona! Varsin valloittavan oloinen tapaus

^Hurjasti onnea hienosta pennusta!

Paljon onnea Kiovalle pentusesta! Päädyitkö siihen samaan kasvattajaan, jota harkitsit aiemmin?

Kiitoksia molemmille!

Paavo on vähän ujopiimäillyt alkuun mutta päivä päivältä reipastuu ihan silmissä, hissi ei pelota enää ja uskaltaa jo mainiosti repiä mamman lahkeita/käsiä/nenää/päiväpeittoa/ihanmitätahansa ja lällätellä kielloille

Ootteko punnailleet miten ahkerasti teidän koiria pentuaikana? Tälle tuli eilen yhdeksän viikkoa mittariin ja painoi 5,8 kiloa, olis mielenkiintoista kuulla vertailukohteista! :)

Tingelstiinalle laitoin vielä kasvattaja-asiaa yksärille, mutta juu tuli sieltä mistä haaveilinkin. :)

^Ne hissit taitaa olla monen pennun mielestä jotenkin arveluttavia Oma pentu oli muutamalla kerralla hiukkasen kauhistunut hissistä, kun siihen totuteltiin. Onhan tuo tämän talon hissi aika vanha ja rämisevä, joten ihmekö tuo. Muutenhan tuo omani ei kauheasti arkaillut mitään. Jotain saattoi säikähtää, mutta se säikähdys meni sen siliän tien ja pentu oli heti innolla menossa tutkimaan. Auto oli tosin ensimmäisillä kerroilla aika jännä ja vähän pelottavakin, mutta ei tullut onneksi pahoinvointia tai muutakaan ongelmaa sen suhteen. Mörköiässä sitten tulikin niitä kauhunhetkiä, kun tuulessa lepattava muovipussi tai tutulle lenkkipolulle ilmestynyt isompi roska oli ihan elämää järkyttävä juttu Onneksi sekin vaihe meni juoksun myötä.

Paljon tsemppiä pentuaikaan. Omani on nyt vuoden ikäinen ja en tiedä olenko vieläkään toipunut pentuajasta kokonaan. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että ihan lähivuosina ei toista koiraa mulle tule

Edit. Mie punnitsin silloin tällöin omaa pentuani, mutta oli aika satunnaista. Rokotusten yhteydessä tuli ihan viralliset punnitukset, mutta en tiiä onko mulla lukuja missään ylhäällä. En usko, että niistä kuitenkaan mitään iloa olisi, kun omani on narttu ja ei mitenkään isoista vanhemmista. Omani säkäkorkeus on jossain 58-60 cm hujakoilla ja suurinosa valkkarien omistajista taitaa pitää sen kokoista narttua ihan lilliputtina, vaikka se rotumääritelmän mukaan on ihan hyvänkokoinen. Valkkareiden koossa on muutenkin ihan älytön hajonta. Kasvattajan uudempien pentueiden koirat ovat olleet ihan eri koko luokkaa pentuina kuin omani ja hänen sisaruksensa.

Miekään en yhtään kyllä muista puntarin lukemia, mutta Nilan puolisisaruspentue on syntynyt 11.2 ja painoa niillä on nyt 16-18 kg.
Nila punnittiin toissa päivänä ja paino on tasaantunut siihen 27,5kg. Painaa siis aika tarkalleen saman verran kuin emänsä Ikää neidillä tosiaan on 1,5v ja korkeutta reippaasti n.64-66cm.

Meillä on nyt myöhäis mörköilijä, vaikka juoksutkin on ilmeisesti salakavalasti jo menneet. Etenkin miehet saa haukahduksen aikaan ja ihmeelliset tuulessa lepattavat muovipussit. Mutta kyllä tämä tästä taas tasoittuu. Muuten tosi ihana ja reipas neiti.

Hissiä me ei koskaan olla edes päästy treenaamaan, asuttu aika porras asunnoissa. Kuitenki näyttelyreissuilla ollaan majailtu hotellissa ja sinne hissiin on vaan pitänyt mennä.
Nytkin tulossa Venäjän reissu, jossa onkin bussissa matkustusta ihn omaksi ja muiden tarpeiksi.





Treeni intoakin ystävän kanssa

No joo tosiaan tämä on uros niin painolukemat varmaan ainakin koon karttuessa ei oikein ole enää narttuun vertailukelpoisia. Saa nähdä minkä kokoinen tästä tulee, syntyi pentueen pienimpänä mutta sai sisarukset painossa kiinni nopeasti. Ja eipä tuosta syntymäpainosta tai luovutusiänkään painosta voi ilmeisesti oikein päätellä aikuisiän kokoa joten nähtäväksi jää. :)

Meillä myös rämisevä hissi jota pentu ei suoranaisesti pelännyt, mutta kävi tyynesti rappuun makaamaan kun olisi pitänyt mennä hissiin Nyt hissiin lönkötellään jo häntä heiluen ja siellä myös makoillaan ketarat ojossa jos sattuu vaikka aamulla väsyttämään. :D

Ymmärrän täysin Tingelstiinan fiilikset tuosta pentuajasta toipumisesta! Mulla ei oikeastaan juurikaan ole missään kohtaa ollu pentukuumetta, odottelen vähän jo että tuo tuosta kasvaisi ja oppisi tavoille ja päästäisin normaaliin arkeen kiinni. Ja täytyy sanoa että kyllä on tässä pennun myötä taas arvostus kohonnut tuota vanhempaa koiraa kohtaan! Sen kanssa on niin simppeliä ja helppoa kun se osaa kaikkea arkea helpottavia asioita, muun muassa tietää oman nimensä ja osaa kävellä hihnassa

Kauniita kuvia Nilasta!

kiova kirjoitti:

Saa nähdä minkä kokoinen tästä tulee, syntyi pentueen pienimpänä mutta sai sisarukset painossa kiinni nopeasti. Ja eipä tuosta syntymäpainosta tai luovutusiänkään painosta voi ilmeisesti oikein päätellä aikuisiän kokoa joten nähtäväksi jää. :)

Mun koira oli luovutusikäisenä selkeästi pienin pentueesta, mutta samaa kokoluokkaa tuo on siskojensa ja emänsä kanssa nykyisellään. Joskus muistaakseni sivuttiin aihetta siitä, että onko pennun koko verrannollinen aikuiskokoon ja siinä taisi moni todeta omakohtaisten kokemusten perusteella, että ei se mene niin. Olen kyllä nähnyt sellaisen jutun, että neljän kuukauden ikäisestä pennusta voidaan määritellä jo aikuiskoko, mutta ei ole mitään muistikuvaa, että miten laskettiin tai en edes muista mistä luin koko jutusta (tosi pätevää kirjoitella näin epämääräisiä juttuja ). Kyllähän ihmisetkin yleensä kasvaa siihen mittaan, kun geenit ja ympäristötekijät määräävät. Tuskinpa se koiralla sen kummemmin on, jos on kyse terveestä ja tasapainoisesti ruokitusta koirasta. Sairaudet on tietysti asia erikseen.

Onnea kiovalle uudesta perheenjäsenestä ja ihania kuvia saijen Nilasta metsämaisemassa!

Pentuajan strategisia mittoja ei ole ylhäällä, mutta nyt 8kk iässä neiti on 28kg - säkää ei ole tullut mitattua, mutta yli 60cm uskoisin jo olevan. Ei sitten vissiin ihan sieltä pienimmästä päästä kuitenkaan, vaikka isoveljiensä rinnalla näyttääkin ihan kirpulta.

Tingelstiina kirjoitti:

Olen kyllä nähnyt sellaisen jutun, että neljän kuukauden ikäisestä pennusta voidaan määritellä jo aikuiskoko, mutta ei ole mitään muistikuvaa, että miten laskettiin tai en edes muista mistä luin koko jutusta (tosi pätevää kirjoitella näin epämääräisiä juttuja ).

Ainakin shelttien aikuiskokoa voi arvioida pennun ollessa nelikuinen. Ja "kaava" on neljän kuukauden korkeus +6 cm (+-2,5 cm). Toi kaava on pitäny monella sheltillä paikkansa, näillä kun on ihan järjetöntä kokohajontaa, eikä pikkupennuista voi oikeen aikuiskokoa ennustaa. Alissakin kasvo just ton kaavan mukaan, eli aikuiskoko oli kuus senttiä enemmän ku säkäkorkeus nelikuisena. En kyllä oo kuullu muilla roduilla vastaavista kaavoista.

Tutuli kirjoitti:

Ainakin shelttien aikuiskokoa voi arvioida pennun ollessa nelikuinen. Ja "kaava" on neljän kuukauden korkeus +6 cm (+-2,5 cm). Toi kaava on pitäny monella sheltillä paikkansa, näillä kun on ihan järjetöntä kokohajontaa, eikä pikkupennuista voi oikeen aikuiskokoa ennustaa. Alissakin kasvo just ton kaavan mukaan, eli aikuiskoko oli kuus senttiä enemmän ku säkäkorkeus nelikuisena. En kyllä oo kuullu muilla roduilla vastaavista kaavoista.

Yritin etsiä kyseisen artikkelin käsiini, jossa oli jonkinlainen kaava kasvuun liittyen, mutta artikkeli olikin muuttunut maksulliseksi jossain vaiheessa. Jää siis hämärän peittoon. Voipi tosin olla, että siinä oli enemmän koiran aikuispainon määrittämisestä kuin korkeudesta, mutta ainakin sellainen muistikuva minulla on, että kyse oli kummastakin. Oli siis ihan oikea kaava, eikä mikään +6 cm juttu Suuntaa-antaviahan sellaiset laskemiset tietysti on ja aika paljon voi päätellä pelkästään siitä, että minkä kokoisia koiria löytyy pennun sukulaisista. Toisaalta onko sillä edes väliä, kun se pentu kasvaa sen kokoiseksi kuin kasvaa

Täällä kasvetaan ja riiviöidytään hirveellä vauhdilla! Muutama pönötyskuva pennusta, miten noista muka saa kuvia joissa ne ei istu?! Ei miulla ainakaan onnistu yksikään kun lapsi on pussailemassa kameraa heti jos sitä ei pyydä istumaan.


"Yritäppä olla vihainen minulle"-ilme

Heippa! Meijän valkkaripennun kanssa on ongelmana, ettei poika tunnu lihovan vaikka annoksia nostetaan kokoajan; 13vko vanhana paino oli 8.6kg :/ Paino siis nousee, mutta hoikkuus ei poistu.. vinkkejä?

1200874 kirjoitti:

Heippa! Meijän valkkaripennun kanssa on ongelmana, ettei poika tunnu lihovan vaikka annoksia nostetaan kokoajan; 13vko vanhana paino oli 8.6kg :/ Paino siis nousee, mutta hoikkuus ei poistu.. vinkkejä?

Mitä ruokaa syötätte ja paljonko? Madotukset kunnossa? Kasvattaja osaa varmasti sanoa sisaruksien perusteella, että onko samaa koko luokkaa? Toisaalta hoikkana pentu on syytä kasvattaakin ylös, kunhan ei laihuuden puolelle mene.

[/quote]Mitä ruokaa syötätte ja paljonko? Madotukset kunnossa? Kasvattaja osaa varmasti sanoa sisaruksien perusteella, että onko samaa koko luokkaa? Toisaalta hoikkana pentu on syytä kasvattaakin ylös, kunhan ei laihuuden puolelle mene.[/quote]

Jahti ja vahti penturuokaa 3 x 3dl päivässä + raejuusto ja piimä. Kasvattaja sanoi, että tämä on ollut pentueen pienin syntymästä lähtien, mutta ei tuo oikein valaise. Nyt ikää 14vkoa ja paino 10.2kg.

Nilan puoli sisar pentueen urokset on painaneet 12vk iässä n.10kg.
Kun pentu on ollut pentueen pienin alusta asti, niin en olisi huolissani ns. parin viikon erosta painossa. Jatka ruokkimista samaan malliin, kysyt seuraavilla rokotuksilla eläinlääkärin mielipidettä asiaan jos häiritsee

Parempihan se on, että pentu on hoikka. Muutenkin valkkarit kasvavat niin huimalla tahdilla, että paino tahtoo jäädä jalkoihin korkeuskasvun alkaessa todenteolla. Valkkaripentujen kuvia (varsinkin lyhyempi turkkisten) katsoessa näkee, että aika kuikeloita ne on. Massaa tulee sitten ajan kanssa, kun korkeuskasvu hiipuu ja ikää tulee enemmän. Vuosikkaatkin tahtovat vielä olla melko luikkuja.

Minä en huolehtisi ollenkaan, kun pennun paino kuitenkin nousee ja koira muutoinkin kasvaa. Kyllä sen nyt silmämääräisestikin näkee, jos ja kun pentu on liian laiha. Sitten jos koiralla on maha jatkuvasti löysällä tai alkaa olla liian laiha on syytä miettiä ruokapuolta. Mie luotin ainakin pääasiassa omiin silmiini ja käsiini ja pentua en edes kovin useasti punninnut. Jos asia häiritsee sinua kovasti, ainahan voit yrittää onkia tietoosi pentuesisarusten kokoja mikäli se on mahdollista.

Mikäli nappulamäärä alkaa nousta ihan älyttömän suureksi päivää kohden, niin lisukkeeksi kannattaa ehkä miettiä lihan lisäämistä nappuloiden oheen ja nappuloiden sekaan kannattaa lorauttaa muutenkin hieman öljyä. Tämä nyt on silkkaa uteliaisuutta, mutta miksi raejuusto lisukkeena?

Paavo on nyt 11-viikkoinen ja painoi tänään 7,9 kiloa. On erittäin hoikka silakka vaikka paino nousee, ja minusta hyvä niin. Syö nappulaa varmaankin suht saman verran eli kolmesti päivässä noin 3 desiä, kongista on saanut myös pieniä määriä lihaa.

En usko että syytä huoleen, pentu kasvaa sen minkä kasvaa ja jos se omaan silmään ei näytä liian laihalta tai lihavalta, en muuttaisi mitään. :)

Meille tuli vahingossa ja suunnittelematta puolivuotiaana valkoisen paimenkoiran ja saksanpaimenkoiran sekoitus. Hauska tapaus, sillä on muutoin kuin valkkari, mutta täysmusta. Näyttää siltä, että on perinyt vanhemmiltaan kaikki isokokoisuusgeenit, joten on jo nyt yhdeksänkuisena aikuisen schäfernartun painon ylärajoilla. Tuskinpa siihen pysäyttää. Kovasti on meillä opittavaa koirasta, mutta jotain jo ollaan opittukin. Alussa hyökkäili niin autojen, pyörien, lasten kuin toisten koirienkin perään ja veti hihnassa ihan kiitettävästi. Nyt oikeastaan vain toisten koirien ohittaminen on hankalaa - ja siinäkin on edistytty. Näin, vaikka olemme vastoin kaikkia suosituksia varsin kokemattomia koirien kanssa, koira tulla tupsahti suunnittelemattomasti perheeseemme, emmekä ole millään tapaa ohjeiden mukainen tällaisen rotuyhdistelmän kasvattajaoptimi. Ei meidän edes pitänyt hankkia koiraa, mutta nyt sitä tulikin sitten aika kybällä. Ehkei kaiken elämässä aina pidäkään mennä niin tavattoman suunnitellun harkitusti?