Koirat.com

^Juu en hylkää en, ja eiköhän sitä sen verran viiti tehä että viskaa takin päälle jos tarvii Ääähh, hirveen vaikee vaan päättää kumpi se ois parempi vaihtoehto. Enää en uskalla muita rotuja katella tai innostun taaas jostain muustakin

^ Muuten, en nyt tiedä olenko ihan väärässä, mutta varmaan cockereillekin täytyy kovilla pakkasilla jotain pukea? Niiden karvahan on tietääkseni myös aika alusvillatonta. Tai ainakin amerikancockerin...

Mä kyllä suosittelen villakoiraa. Isovillakoirat on mielettömän komeita ja uljaita sellaisessa lyhyessä trimmissä.

Edit. On muuten ihan väärin, että maailmassa on niin paljon ihania rotuja. Mä jo haaveilen seuraavasta koirasta, ja olin jo ihastunut kolmeen eri rotuun ja ihan varma, että jonkin niistä otan, kunnes aloin selata villakoirakasvattajien nettisivuja ja niitä pentukuvia ja ääh. Kai se on villakoira toiseksikin otettava.

Juu aika varmasti pitää myös niitä pukea. Ja täytyy minun omalle rotikalle ens talveks hommata takki joka suojais mahaa sekä tossut, vaikka tuo kasvattaa älyttömän turkin. Mutta siis että kuitenkin pikkupakkasilla pärjäis.

Mulla onneks on järki ollu päässä nyt seuraavan rodun kanssa (exä valitsi nykyisen rodun) että reippaasti karsia ei sopivat rodut, ja eikä tuijottaa sitä ulkonäköä niin tarkasti

Paitsi nyt on semmonen homma että pienempää koiraa olin hommaamassa, joten onko näillä koittain (siis koko, miten se taivutetaan?) luonne eroja? Ajattelin siis keskikokoista tai isoa. Entäs haukkuminen onko miten herkässä?

^ No mulla ei ole kokemusta ollenkaan kääpiötä isommista kokomuunnoksista, mutta käsittääkseni sellaiset "perusluonteenpiirteet" on kaikilla samat. Olisko isommat ehkä vähän rauhallisempia? Useinhan isot koirat ovat yleisesti rauhallisempia kuin pienet. :) Mutta tuosta en osaa varmaksi sanoa. Ainakin pienet villakoirat ovat yleensä hirveän villejä.

Villakoirien sanotaan olevan haukkuherkkiä, mutta tämähän on pitkälti koulutuksesta kiinni. Oma villakoira ei turhia räksytä, mutta varoittaa sen omasta mielestä epäilyttävistä asioista, kuten muovipussista tiellä, pihalle ilmestyneestä ruohonleikkurista, poikaystävästä, joka pelleili ja sitoi huivin päähänsä... Ovikellolle myös haukkuu, mutta se tapa olisi kyllä tarkoitus yrittää opettaa pois, kunhan aika antaa periksi.
Tänään joku sheltti alkoi haukkumaan meille lenkillä, mutta Pablo ei sanonut yhtään mitään. :)

Tuli muuten mieleen, että ootko tutustunut vielä Villakoirafoorumiin? Täältä löytyy paljon keskusteluja villakoirista. Vaikka tietysti mäkin vastailen täällä mielellään, mutta mun vastaukset perustuu oikeastaan vain omasta villakoirasta saamaani tietoon.

Kiitosta, täytyypä lukasta tuolta keskusteluja Tähän asti kuullostaa tosi kivalta ja sopivalta koiralta. Ainut miinus edelleen tuo vaativa turkki, mutta jospa siihen tottus

Heissan, mä olen täällä joskus aiemminkin kirjoitellut, mutta siitä on jo aikaa, joten eipä liene haittaa, jos hiukan esittäydyn tässä heti kättelyssä. Mulla on siis kaksi harmaata keskariurosta. Kusti täyttää ihan justiinsa 8v ja Herolla tuli toukokuun lopussa hurjat 3 vuotta mittariin. Tällä hetkellä on harrastukset aika jäissä, ainoastaan näyttelyissä käydään, niissäkin vähän ja vain Heron kanssa. Aikasemmin kierrettiin enemmän ja mulla on toiveissa jaksaa treenata tokoa molempien kanssa, mut laiska mikä laiska (siis emäntä, ei koirat!).

Sit asiaan! Luonne-eroista kyseltiin. Mä sanoisin, että luonteet on enemmän linjakohtaisia, kuin kokokohtaisia. Joka koosta löytyy rauhallista ja ADHD:tä. Keskarin ja ison eroista on vähän paha sanoa, kun toisaalta tiedän isoja, jotka on ihan lapasia ja sohvaperunoita, mutta sit taas toinen ääripää (joita on PALJON) on ihan hulivilikreisisekopääduraceleita. Ja niissä en ole niin hyvin huomannut, että olis väristä kiinni, mutta tiedä sitten. Keskareissa oman kokemuksen mukaan mustat on adhd-pentuja (siis koko ikänsä...) mutta joskus kun tästä on puhuttu, niin toiset sanoo, että mustat on just niitä rauhallisimpia. (Sitä en kyllä usko millään..) Mutta joka tapauksessa ainakin harmaisiin verrattuna mustat on semmosia huumoripellejä; niihin menis varmaan hermo hetkessä, jos ei yhtään huumoria olis itsellä! Harmaat on sitten vähän enemmän "tosikkoja". But again: enemmän se on linjasta ja yksilöstäkin kiinni.

Pöh, täällä kysyttiin kokojen luonne-eroja ja heti mä rupeen papattamaan väreistä...no juu, samapa se. Kuitenkin päätän puheripulini siihen toteamukseen, että kun villakoiran ottamista pohtii ja sitä, minkä kokoisen tai värisen haluaa, niin mielestäni kannattaa miettiä se siltä kannalta, mikä väri miellyttää eniten itseä ja koossa, mikä on itselle mieluisin ja kätevin. Sen jälkeen rupee sitten kattomaan niitä pentueita, että missä on vanhemmat sen luonteisia, mitä itse etsii. Noita kun löytyy niin laidasta laitaan kaikissa kokoluokissa ja väreissä. Et eiköhän jokaisesta muunnoksesta ole mahdollista löytää niin superenerginen ja toimelias pentu kuin myös rauhallisempi tapaus.

Ainakaan harmaat kääpiökokoiset ei ole mitään tosikkoja.

Mä taisin sanoa tossa ylempänä, että jotenkin mulla on sellainen kuva, että isot villikset olisi rauhallisempia kuin pienet, niin keksin ehkä syyn siihen: pienten koirien riehuminen vaikka sisällä ei hirveästi haittaa, kun ne on niin pieniä, mutta sitten taas jos isovilla alkaisi riehumaan jossain yksiössä, niin eihän siitä tulisi mitään! Että usein ihmiset varmaan antaa (huomaamattakin) pienten koiriensa riehua enemmän ja siitä syntyy mielikuva rauhallisesta ja villistä.

^Mun kokemuksen mukaan ne on mustiin verrattuna vähän tosikompia. Harmaat siis joka koossa. Mut muistakaamme, että kyse on villakoirasta, joka on ihan luonnostaan jo vähän tuommoinen veikeä hassuttelija. ;) Eli tosikko villakoira on täysin eri asia kuin vaikka tosikko belgi.

Mä nyt taas kovasti mietiskelen sitä isoa harmaata...mut mulla ei taida olla mahdollisuutta ottaa uutta koiraa ainakaan pariin vuoteen... :(

^ No sitten meidän harmaa on varmaan poikkeus, koska se on kyllä aivan kaistapää - myös verrattuna tapaamiini mustiin villoihin.

Isovillakoira olisi kyllä ihana, mutta tällä hetkellä munkaan rahkeet ei taida siihen riittää. Ehkä joskus tulevaisuudessa..
Mä haaveilen tällä hetkellä punaisesta kääpiöstä. Ehkä ensi kesänä.

Pitäähän nyt minunkin tänne kirjoittaa ja esittäytyä, vaikka en minkään näköistä koiraa omistakaan (vielä..). Koira minulla on ollut haaveissa jo kolmisen vuotta.
Kuinka kauan teillä menee oman villanne turkinhoitoon, kun tehdään samalla kertaa pesu, harjaus ja trimmaus, ihan lyhyenä ja näyttelytrimmissä? Entä kuinka usein harjaatte villaanne?
Olisi kiva tietää vähän tuosta ajan määrästä. Aikaa ja innostusta turkinhoidolle kyllä riittää.
Villis on minulla nyt yhtenä rotuvaihtoehtona ja luonne on hyvä, kooista tulisi varmaankin keskikokoinen. Väriä en vielä tiedä, ja tuo turkinhoito on vielä ainut ajattelemisen aihe. Siihen kun sitten pitää uhrata aikaa ja rahaa. Mutta ei se oikeastaan ole minkään näköinen ongelma.

Mulla on koira ollut aina lyhyessä kotitrimmissä.
Aikaa kuluu tän verran suunnilleen:
Harjaus: 10 min
Pesu: 20 min
Kuivaus: 30 min

Tämä tehdään kerran viikossa, eli yhteensä menee aikaa noin tunti.

Vähän harvemmin trimmataan ja siihen kuluu aikaa... Aivan liikaa.
Koira ei ole vieläkään tottunut siihen, ja se on joka kerta oikein tahtojen taistelu. Mutta tällaiset tapaukset ovat vissiin vähän harvempia, eli muilta kannattaa tiedustella trimmaukseen kuluvaa aikaa. Kyllä koirat yleensä trimmaukseen tottuvat.

Mä harjaan koiran vaan ennen pesua. Jos harjaa, eikä pese koiraa saman tien, tuntuu että turkki menee vain uudestaan takkuun.

Kiitoksia blanko. Varmaankin jos villa meille tulisi, pitäisin minä sen turkkia sekä lyhyenä että näyttelytrimmissä.

Sellaista vielä kysäisen että onko villalle valjaat ihan huono valinta. Sitä mietin että takuttavatko ne koiran turkkia helposti? Varmaan riippuu myös vähän valjaiden mallista..?

^ Riippuu minkälaisessa trimmissä turkki on ja kuinka pitkään pidät valjaita. Esimerkiksi leijonassa oleva turkki menee varmasti takkuun valjaista, mutta ainakaan meidän parin sentin pituinen turkki ei juurikaan mene. :) Nuorilla koirilla takkuvaihe jossain vaiheessa (alkaa noin puolen vuoden - puolentoista vuoden ikäisenä), jolloin niiden turkki myös menee helpommin takkuun.

Ok. Kiitos blanko vastauksesta. Pitää nyt vähän katsoa tuota valjasjuttua.

Täällä asustelee ruskea kääpiövillakoirapentu, ikää on 10 viikkoo.

^ Kuvia!

Mä oon harkinnut toisen koiran ottamista ensi vuonna, mutta rotu on ollut vielä auki. Mielessä oli vaikka mitä rotuja, ja hetken aikaa ajattelin jo päätyneeni kiinanharjakoiraan, mutta nyt ajatukset kummasti kääntyneet toiseen villakoiraan.

Hei,

enpäs ole oikein kirjoitellut ainankaan tänne villakoirapuolelle :) Minulle heräsi kysymys noista keskareista kun itselle olisi ensikuussa tulossa harmaa keskariuros, että onko minkälaisia kokemuksia agilitystä? Itse en muuta kuin harrastusmielessä haluaisin yrittää agilityä ja tokoa. Selailin noita aikasempia kirjotuiksia, eikä niistä oikein minulle tullut tarpeenmukaista vastausta :D
Eli miten on teidän villikset pärjänny agilityssä ja näyttääkö nauttivan harrastuksesta?

Täälläkin villis kuume jatkuu edelleen, ja päätin että keskari narttu tulee sitten kun löytyy hyvä pentue ja ajankohta on parempi Tuli pari muuttujaa tässä, joten voi olla, että pennun otto venyy tosi pitkälle, mutta hyvä se on olla ajoissa liikenteessä. Tosin tuo kokokaan ei ole vielä varmaa, riippuu mikä elämäntilanne sitten on menossa.

Empä olisi ikinä uskonut että villakoirasta joskus haaveilen, mutta niin se mielipide vaan muuttuu kun alkaa aikuistumaan

Hei vaan!
Täällä on 2 valkoista isovillakoiraa, uros Eemeli s. 17.12.2009 ja narttu Minttu s. 28.8.2007
Nämä villat ovat leikkisiä ja kilttejä, mitä nyt Eemeli vähän uhoaa teiniks meiningillä joillekkin koirille välillä.
Meillä koirat ovat aina kotitrimmissä, näyttelyitä ei harrasteta. Kotitrimmissä turkki on aika helppohoitoinen. Meillä koirat ulkoilee päivittäin metsässä joten näyttelyturkin ylläpitäminen olisikin todella haasteellista.
Mintusta ja Eemelistä tuli juuri pari viikkoa sitten ylpeät vanhemmat seitsemälle valkoiselle tyttövauvalle.
Minttu on ottanut äitiyden hienosti ja hoitaa pentuja suurella sydämmellä. Eemeli haluaisi myös kovasti osallistua mutta Minttu ei vielä päästä pentujen lähelle.
Pennut ovat aivan syötävä suloisia, vaikeeta on aamusin lähteä töihin kun haluaisi vain tuijotella ja nuuskutella niitä kaiket päivät.
Silmät ovat juuri auenneet ja kävelyharjoitukset ovat meneillään, vauhti kasvaa joka päivä!