Koirat.com

Kiitos vastauksista! Eli Whippet voisikin olla erittäin passeli meille...
Luin jostain että siitä ei pitäisi lähteä niin paljon karvaa?

^Ikävä kyllä vipukoista lähtee karvaa. Vähän yksilöstä riippuen, toisesta vähempi ja toisesta enempi. Karvan laadussa ja tiheydessäkin on eroja.

kissun: Levi on kyllä söpöläinen noiden korviensa kanssa!
Silkenin kasvattajia on joo vissiin aika vähän, joten se taitaa mullakin olla sellain "sitten joskus"-rotu.

muoks. kirjotusvirheet

^^ onko jotain yleistystä jonka voi tehdä eri väritysten ja karvan lähdön välillä? Ja onko se totta ettei haisisi niin koiralle;) ?

^En osaa sanoa vaikuttaako siihen niinkään väri, ehkä ennemmin perimä ylipäätään. Tuulenkoirissa voisi olla joku näistä enemmän tietävä. Sen tiedän että sinisen värisillä whippeteillä ja itskuilla on tapana kaljuuntua mahasta ja kainaloista. Sille on olemassa joku hieno nimi mutten nyt muista mikä. Mutta tuo on totta ettei whippetit haise koiralle. Itseasiassa ne tuoksuu hyvälle! :D

Mä en nyt voi juuri whippetien kannalta vastata, mutta pääsääntösesti lyhkäsempikarvasista lähtee vähemmän karvaa kuin pitkäkarvasista, mutta lyhyet karvat jää kankaaseen kiinni ja on vaikeempi siivota kuin pitkät, jotka kerääntyy yhteen/ei mee kankaan "sisään". Näin ihan yleistyksen kannalta. Mutta kumminkin, jos karvallisen koiran otat, siitä lähtee jokatapauksessa karvaa, ei siltä voi välttyä.

^ Kyllä mä taas pidän että lyhytkarvaisista lähtee enemmän karvaa. Joillakin se karvanlähtö on jotaki ihan järkyttävää.. Sohvat ja kaikki yltäpäältä tikkukarvassa.
Tolta mun italiaanolta ei silleen lähde kamalasti karvaa normaalioloissa. Jokunen löytyy mun vaatteista. Mutta sitten esim jännittävä/uus tilanne/uuden tuttavuuden sylissä, se pöläyttää vähän enempi irtokarvaa.

Mä tänään taas vähän askartelin tolle vaatetta. Ihan oon tyytyväinen tulokseen, ku tein tän ihan omasta päästä, siis mulla oli päässä visio millasen haluan. Sitten vain kynä ja paperia hollille ja kaavoja väsäämään!

Kyllä meilläkin whipusista lähtee ihan hirveesti karvaa välillä. Musta paita jos on päällä ja hetken hellittelee sylissä tota koiraa, niin paita muuttaa väriä lähes keltaiseksi.. Stressatessaan tuo vanhempi tiputtaa kaksinkertaisen määrän karvaa.

Hyvänä puolena pitempikarvaisiin verrattuna voi mainita sen, että noi karvat ei leiju huoneilmassa, vaan ne tippuu just sinne minne tippuu. Huonona mainittakoon sohvan sisään imeytyminen, ja tikkukarvat nimensä mukaisesti uppoavat yllättävän helposti jalkapohjaan kuin tikut.

Hei vinttari- ja eritoten whippet ihmiset!

Nyt tulee kysymys liittyen whipukoihin ja tähän näöllä metsästävän rodun saalisviettiin. Eli, jos taloudessa on jo whipukkaa pienempi rotuinen koira, oppiiko koira erottamaan esim. ulkona vapaana juostessa tämän oman perheen koirakaverin saaliista? Esim. meillä on tuo mitteli, ei nyt kovin pikku sintti sekään, mutta whipua selvästi pienempi kuitenkin. Eli voiko koiria koskaan juoksuttaa turvallisin mielin vapaana yhdessä?

^Jos pennusta asti on tottunut elämään jonkun pienemmän kaverin kanssa niin tuskinpa on vaaraa. Whippettejä elää kanienkin kanssa samssa taloudessa ongelmitta. Mulla on vipun kaverina cottoni, ne on ihan parhaita kavereita ja huoletta voi juoksuttaa vapaana. Yleensä se on vielä niin että whippet juoksee karkuun ja cottoni räksyttää perässä On Manu ollut koirapuistossakin pienempien vieraiden koirien kanssa eikä oo ollu mitään ongelmia.

Catteri Meillä tuo nuorempi leikkii naapurin westien kanssa paljon. Kaikkein hauskinta on itse olla jahdattavana kuin ottaa toisia kiinni. Tuo mun vanhempi wipu ei oikeen perusta noista leikeistä enää, mutta se sitten innostuessaan antaa tolle nuoremmalle kyytiä, ja jättää westien kokonaan huomiotta.

Mulla oli muutama vuosi sitten vielä kaneja näitten koirien kanssa. Tuo nuorempi oli niistä niin kiinnostunut, että en jättänyt pitemmäksi aikaa vartioimatta mitä se niiden kanssa touhusi. Heti jos silmä vältti, niin tuuppi mm takapuolen alta ja joskus koitti läpätä tassulla jos niihin olisi saanut vähän vauhtia. Vanhempaa ei niin kiinnostanu pupujenkaan touhut, se on tommoinen laiskamato :) Ulkona tosin rusakot ja muut öttiäiset kiinnostaa paljonkin.

Kiitoksia vastauksista.

Tuskimpa meilläkään sitten tuosta mittelin koosta jäisi viipottimen sopivuus kiinnni. Eikä tuo meidän neitikään mitenkään pienimmästä päästä ole, painoa löytyy melkein se 7 kiloa.. Miten whipukat yleensä tulee sitten toisten koirien kanssa juttuun? Ovatko ns. roturasisteja, vai saavatko leikit aikaan minkä rotuisen kanssa vain? Ja sitten on pakko kysyä tuosta eroahdistuksesta, kun se mainitaan tuollakin rotuyhdistyksen rotukuvauksessa. Onko täällä ollut ihmisillä ongelmaa yksinolon opetuksessa? Ja entäs sen sisäsiisteyden? Itseäni koon puolesta vinttareissa miellyttäisi italiaanokin, mutta se epävarmuus sisäsiisteyden suhteen taas ei, joten italiaano on pois laskuista. Miten on vipukan kanssa?

Levi tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa, tietty isoimmat koirat saattaa aluksi vähän jännittää kun se on itse vielä niin pieni, mutta ei ole tullut vastaan koiraa josta tuo ei vaan tykkäis. Ennemminkin Levi rakastaa kaikkia. Mutta tälläkin on pieni eroahdistuksen poikanen, ei tuhoa mitään mutta vaikka kämppis ois kotona niin se itkee melkein jatkuvasti kuulemma mun perään. Olen kyllä nyt ollut työttömänä jo 3kk niin johtuu minusta ja harjoituksen vähyydestä, kun vaikka sitä aina treenaillaan niin helposti sortuu aina ottamaan vaan koiran mukaan jos on jotain menoa. Sisäsiistiksi whippet oppii mun mielestä ihan hyvin, ainut ongelma meinasi meillä olla se ettei Levi aluksi ollenkaan pyytänyt ulos vaikka oli hätä :D Nykyään se pyytää aamuisin, päivisin ja illalla käydään niin tiheästi muutenkin pihalla ettei tarvikaan.

^^Whippetit on kyllä yleensä koirasosiaalisia, eivät ne välttämättä kaikkien koirien kanssa saa riehakkaita leikkejä aikaan mutta kyllä ne yleensä kaikkia sietää.

Sisäsiisteyden oppimisessa meillä ei ollut mitään ongelmaa! Manu oli sisäsiisti siinä 5-6 kk ikäisenä. En oo kyllä kuullu että whippeteillä olisi yhtä paljon vaikeuksia oppia sisäsiisteiksi kuin italiaanoilla.

Yksinolon opettelussa olikin sitten vähän vaikeuksia. Pentuna Maukalla oli aika paha eroahdistus enkä vieläkään voi jättää sitä täysin yksin kotiin vaan ainoastaan toisen koiran kanssa. Jätän koirat aina makuuhuoneeseen yksinolojen ajaksi ja edellisessä asunnossa Manu oli mm. yrittänyt kaivautua makkarin oven alta kun oli niin paniikissa. Kaivamisen seurauksena makkarin muovimatto oli ihan naarmuilla ja siitä lähti isoja paloja irti, lattista näkyi mitkä lie rakenteet ja makkarin ovi ihan naarmuilla Asunnon askartelu ylipäätään taitaa olla aika yleistä nuorille whippeteille.
Nykyään voin jättää koirat huoletta kotiin. Ainoastaan silloin Manu joutuu kauheaan paniikkiin jos annan sen ulkona hihnassa jollekkin toiselle ja lähden kävelemään niistä pois päin. Tai jos jätän koirat autoon esim. kaupassa käynnin ajaksi. Että jonkinnäköstä eroahdistusta sillä taitaa olla vieläkin. Jonkin verran saan kyllä syyttää siitä itseäni, vaikka me ahkerasti treenattiin yksinoloa niin olisi vaan pitänyt vielä enemmän harjoitella. Se on myös luonteeltaan vähän semmoinen herkkä niin varmaan sekin vaikuttaa.

Mulla on kokemusta sekä eroahdistuksesta että pissaongelmasta..

Santtu tuli mulle n. 4kk vanhana ja puolivuotiaana se yhtäkkiä alkoi ahdistumaan kun jäivät mun doggin kanssa kaksin kotiin. Santtu tuli aina ovelle tuiottamaan kun tein lähtöä, eikä siihen auttanu namipallot tai muut vekkulit jutut mitä yritin, että sen huomio olisi jossain kivassa tekemisessä kun lähdin. Naapurit kertoivat, että Santtu nosti hirveän metakan, johon myös tanskandoggi osallistui kumealla äänellään, vaikka doggilla ei varsinaisesti mitään yksinolo-ongelmaa ollutkaan. Kuhan nyt yhtyi kuorolauluun. Myös oven lista sai uudelleenmuotoilun (vain ulko-oven lista) kun tuo yritti ilmeisesti syödä tiensä rappuun. Onneksi keksin silloin koittaa dappia, ostin sen haihdutinmallisen - ja kaikki ahdistus loppui kuin seinään. Dappia pidin seinässä muutaman kuukauden jonka jälkeen kokeilin jättää sen pois, ja kaikki oli yllättäen ihan ok :)

Ahdistus toistui kuitenkin tossa nelisen vuotta sitten kun muutettiin, ja samoihin aikoihin jouduin viemään doggini piikille (imusolmukesyövän vuoksi). Santtu ahdistui uudelleen, ja meillä on edelleen korjaamatta jäljet mitkä tästä taas aiheutui. Mölinästä en tiedä, sillä omakotitalossa naapurit ei välttämättä huutamista ole kuulleet, mutta oven listat ja tällä kertaa myös tuulikaapin väliovi on siinä kunnossa, että pitäisi vaihtaa kun saisi aikaiseksi. En tajunnut, että olisi ollut hyvä laittaa se dappi ihan vaikka varmuuden vuoksi kun Santtu jäi yksin, mutta vahingosta viisastuneena pidän tämän tästä eteenpäin visusti mielessä Santun kohdalla. Dappi auttoi taas ja muutaman kuukauden seinässäolon jälkeen kaikki oli taas ok ilmankin.

Pissaongelmasta on kokemusta sitten tämän nuoremman kanssa, joka tuossa 2,5v iässä vasta alkoi olla oikeasti kuiva. Kokeilin kaikenlaista sen kanssa, ja pissanäytteissäkään ei ollut tulehdusta kun muissa asioissa eläinlääkärissä käytiin. Pissaongelma ilmeni aina koirien jäädessä keskenään, sillä kun oltiin kotona, ei ollut ongelmaa pidätellä. Tosin yöllä piti päästä aina ulos, mutta ajattlein, että voi johtua mun vuorotyöstä kun käytän koirat ulkona joko puolenyön jälkeen kun tulen iltavuorosta kotiin, tai sitten neljän aikoihin aamuyöllä kun heräilen aamuvuoroon. Koirien tilaakin rajattiin koska Late on onnut hirveä puuhaamaan kaikenlaista - eli kaikki missä on jotain täytettä (esim sohva) on pitänyt tappaa, joten ajateltiin tuon aktiivisuuden myös osaltaan lisäävän pissaamisen tarvetta ja tilassa jossa ei sohvaan pääse hampaitaan upottamaan on rauhallisempaa olla. Pojat ovat keskenään siis eteinen/keittiö -alueella ja niillä on eteisessä oma pieni kerrossänky patjoineen (joihin on myös ilmestynyt reikiä).

Vuodenvaihteen aikoihin sitten päätin kokeilla josko tuon viriili hormonielämä sitten vaikuttaisi tähän pissajuttuun ja otettiin sitten sellainen hormonipiikkijakso. Yksi piikki kolmen-neljän viikon välein. Yhteensä laitettiin kolme piikkiä, sillä meillä oli suunnitteilla kesäksi näyttelyitä ja varoajat piti ottaa huomioon tässä. Noh, ensimmäisen piikin jälkeen ei ollut alkuun huomattavaa eroa, kunnes sitten ennen seuraavan piikin laittoa yhtäkkiä iski päälle pissatulehdus. Siis sellainen ihan, että tunnin-kahden välein oli pakko päästä pissalle.. Eläinlääkäri katsoi rakon ultralla, otti näytteet ja viljeli ne ja mikroskoopillakin taisi vilkaista. Saatiin antibiootit jne ja palattiin kotiin. Pissavaiva ei helpottanut ja mentiin uudelleen lekuriin, jolloin otettiin seuraava hormonipiikki, vaihdettiin antibiootit sellaiseen jossa oli sulfaa jos eturauhasessa mahdollisesti olevat pöpöt olisivat hormonipiikin vaikutuksen vuoksi päässeet valloilleen ja täten aiheuttaneet tulehduksen.

Noh, sulfa sitten onneksi auttoi, ja varmuuden vuoksi otettiin vielä pissasta näytteitä myös seuraavan hormonipiikin antamisen aikoihin, ja käytiin vielä kontrollissakin viikko ab kuurin jälkeen. Late oli antibiooteilla yhteensä 3 viikkoa kun välissä piti ne ab:t vaihtaa toisiin ja tuo tulehdus oli sitten aika ärhäkkä. Muutama hassu pissavahinko on sattunut tuon episodin jälkeen, mutta ei mitään mahdotonta ruikkimista. Ja tällä viikolla koirat ovat olleet keskenään pidempään yksin kuin koskaan isännän kuntoutuksen takia, ja ollaan hihkuttu ilosta kun tuo pissaiita ei ole pissinyt mihinkään! Meillä oli pieni pelko, että se saattaisi käydä edelleen jonnekin lirauttamassa jos ei pääse ulos justiin sillon kun siltä tuntuu, mutta ehkä nyt voisi oikeasti huokaista helpotuksesta :) Tila on edelleen rajattu, koska pehmeiden tuhoaminen ei ole vähentynyt. Vielä kun saan korjattua noista kerrossängyn patjoista viimeiset reiät, niin olisi aika kiva..

Ainiin, voisin vielä tuosta sosiaalisuudesta. Meillä Santtu on vähän sellainen hitaasti lämpiävä muita kohtaan. Myrskyn kuoleman jälkeen siitä tuli vähän sisäänpäin kääntynyt, elikkä toisista koirista se ei välttämättä piittaa ollenkaan, toisista se taas on hyvinkin kiinnostunut. Santtu ei tykkää, että vieras koira tulee ihan naamalle asti, mutta sen mielestä olisi kuitenkin ok, että itse käy nuohoamassa vieraan takapuolen.

Kuitenkin esim tutun koiraporukan doggien kanssa ollaan siedätytyy niin hyvin, ettei tuo enää viitsi niille murahtaa tai muuta, että mene kauemmas lörppähuuliesi kanssa, vaan se saattaa kokonaan ignoorata niiden koko olemassaolon ja vaan väistelee jos meinaa nenä tulla liian lähelle. Itse se kuitenkin tarvittaessa sukeltaa isompien mahan alta ujostelematta kun tietää, ettei ne isommat mitään sille sano. Santulla on siis sellainen henkilökohtainen alue, jonka sisälle pääsee koirat, joista se tietää millaisia ne on (siedättämällä koira kuin koira kokoon katsomatta) ja ulkopuolelle jää tuntemattomat.. PAITSI poikkeus vahvistaa säännön. Whippetit. Santulle whippet kuin whippet on ok, kunhan ei yritä sen selkään kiivetä.

Late taas on kaveria kaikkien kanssa. Toiset on vähän pelottavampia, mutta aivan yhtä kiinnostavia kuin potentiaaliset riehukaverit. Tuo pönttöpää ei edes ymmärrä jos sille joku koira irvistelee karvat pystyssä, sillä itse se haukahtaa takas muutaman kerran, vispaa häntäänsä ja katsoo, että nytkö leikitään?

Niin joo, whipukoissa voi olla paljonkin eroa monessa asiassa. Santtu on hirveän hiljainen - paitsi leikkiessään oppi doggilta, että kaikenlainen murinamölinä-älämölö on ihan jees. Late taas ulkoillessa innostuu muista koirista niin paljon, että ei aina pysy nahoissaan vaan kerkeää haukkumaan ja rääkymään ennen kuin olen kerennyt itse reagoimaan, mutta leikkiessään Late on hipihiljaa.. En tiedä miten tuon haukkumisen saisi Latelta pois, on joskus tosi rasittavaa sen kanssa ulkoillessa jos tulee enmpikin koiria vastaan. Haukahdellen se Santtuakin kotona houkuttelee leikkimään, mutta silloin se on yksi VÄY ja se jo suhailee rallia ympäriinsä Santtu perässään.

Muoksista sen verran, että whippetit on mun mielestä vähän semmosia, että mitä enempi niitä on, niin sen hauskempaa niillä on.. Santun kasvattaja järjesti kerran tuomarinkartanon vinttikoiraradalle muutaman tunnin tapaamisen kasvateilleen + muutamalle ystävälle, jossa oli varmaan 30 whipukkaa ja kaikki rälläs ympäriinsä siellä aidatulla alueella, eikä mitään tappeluita ollut :) En tiedä sitten jos sekaan olisi laitettu "väärän rotuisia" että olisiko mennyt pasmat sekaisin.

Paimenkoirien kanssa me ollaan vähän varovaisia kun ne ei aina siedä sellasta hillumista mitä whiput harrastaa. Santtu on kahden paimenen toimesta sumputettu sillain, että veti vauhdista kuperkeikan kun paimene kyllästyivät kattomaan kun tämä juoksi ympäriinsä koirapuistossa ja houkutteli muita juoksemaan peräänsä.

Noniin, tänään oltiin mittauksessa ja saatiin tulokseksi 52,8 cm. Ylikorkeisiin siis mennään niin kuin vähän arvelinkin. Katoin että Maukan isä on 52,7 cm eli aika samankokoisia ovat

Ai vitsit että olen ylpeä tuosta Pentistä! Tiistain maastoviehetreeneissä se merkkasi vieheen, se kun ei ole vielä siihen koskenut. Nyt on neljät maastotreenit takana ja yksi käsiviehekerta. Parin viikon päästä on maastomöllit, joihin myös Hukka tulee. Sitten ensi keväänä ehkä harjoitellaan kopittamista.

Bentley tappaa vieheen ja kaveri on siitä kovin innoissaan.

Go Pentti Harmi kun täällä päin ei järkätä maastotreenejä, olis hyvä päästä harjoittelemaan niihinkin. Nyt koira on tottunut siihen, että viehe menee aina sitä samaa soikeaa rataa niin vähän pelottaa mikä sen reaktio on kun päästää ekoihin maastoihin ja se viehe meneekin ihan eri lailla. :D

Laitetaas tähän vielä yks kuva tästä komeasta ilmestyksestä mikä röhnötti yks ilta sohvalla

Me käytiin tän vuoden vikoissa ratareeneissä, ja siellä päästiin kokeileen maastoviehettäki, niin ei ihan kylmiltään tarvi sit keväällä mennä kisoihin Meillä lähtään ku hauki rannasta vieheen perään, oon ihan mielissään! Löysin koiraharrastuksen joka on mun makuun ja vielä tosiaan ku koira ainakin toistaiseksi pelaa, niin ihan huippua. Maastoviehettäkin se ajo ku vanha tekijä Vaikka ihan vauvahan tuo vielä on, tänään 8kk.