Koirat.com

Ihana Manu!

Levi kasvaa hirveää vauhtia. Laitanpa tähän hienon koosteen sen kasvusta (hyvin näkyy myös meidän seisomisharjoittelujen tulokset..)


10 viikkoa


4 kk


5 kk


7 kk

Muistan kun olin niin ylpeä tuosta toisesta kuvasta :D Ihan mutkalla koko koira. On tuossa uusimmassakin kyllä puutteita, mutta sentään suunnilleen asennossa.

^ On se Levi vaan nätti! Mun mielestä tokavika kuva on muuten täydellinen, mutta koira sais kattoa suoraan eteenpäin. Ei se kyllä paha ole muutenkaan.

^ Kiitos! Tokavika piti kuvata ja seisottaa ite, niin se kääntyi sitten katsomaan minua. Mutta siinä taas näin koiran itsekin sivusta, niin oli helpompi asetella.


Mittasin Levin joskus alkusyksystä ja se oli noin 48cm korkea, nyt mittasin taas niin ei ollut kasvanut korkeutta yhtään. Minkä ikäisinä täällä on vinttarit lopettanut kasvun?

Alkaa näyttää jo ihan hyvältä Levin seisominen Ootteko menossa johonkin näyttelyyn?

Manu taisi olla aika lailla mitoissaan korkeuden suhteen siinä 6-8 kuukauden ikäisenä. Se oli tosin silloin vielä aika ruipelo ja on saanut vanhetessaan lisää massaa.

Manu 4,5 kk näyttelyturistina


7 kk (lippis )


1,5 v ratatreeneissä

Manun väritys on kyllä ihan huippu Minusta on myös tosi nätin näköinen, että ruskealla koiralla on valkoiset jalat.

Ei me vielä virallisiin näyttelyihin uskalleta (ollaan kyllä joskus menossa), mutta viikon päästä pitäs mätsäreissä käydä. Kaikista eniten mua mietityttää että miten tuo malttaa olla, kun toisia koiria on lähellä.. kai se siitä :D

Hö miksen tajunnut laittaa noihin omiin kuviin ikää mukaan! Pitää muokata.

Heippa kaikille! Mekin nyt liitytään Lilon kanssa vinttikoirien ihmeelliseen maailmaan ja sitä myötä myös tähän ketjuun!

Kivasti lähtenyt elo tuon kanssa käyntiin, helppo ja kiltti pirpana se on. Tarkoitus tulevaisuudessa raahata sitä mukana agilityssä, näyttelyissä ja juoksutreeneissä. Meitä on lykästänyt, ja ympärillä on läjäpäin osaavia whippetihmisiä, joten pikkuhiljaa omaksun heiltä tietoa ja taitoa ko. rodusta... Lilppa-parkaa on seisotettu jo niin paljon ja usein, että alkaa pikkuhiljaa jo tekemisen maku näkyä noissa pönötyskuvissa! Lilpan mielestä pöydällä seisominen on myös superhauskaa, häntä meinaa vispata välillä vähän turhan villisti ja ai että kun on ihanaa, kun saa namuja...

^ Lilppakin on tosi kiva väritykseltään. Rakastan koiria, joilla on tommonen valkonen juttu nenän päällä.

Mutta tuli vaan mieleen, että onko vipukoilla yleensä lippis jossain vaiheessa? Tiiättekö, onko yhellekkään vipukalle jäänyt lippistä? Lippis on vaan niin paras, vähänkö haluun joskus vipukan, koska lippis

^^Tervetuloa mukaan! Lilo on kyllä söpö Oon tainnut tk:n puolelta jo Lilpan bongatakin. Kukas hän nyt olikaan viralliselta nimeltään?

^En mä ainakaan ole nähnyt/kuullut että korvat olisi kenellekkään jäänyt tuolleen. Nuorempana ne kovat vaan vähän hakevat paikkaansa ja ovat milloin mitenkin.

Lilo on kyllä tosi sievä. Tykkään tuosta koko pentueesta, mitä kuvien perusteella on nyt nähnyt

Levillä heiluu korvat vieläkin hirveästi, ja musta se näyttää aivan kamalalta lippiksellä tämmöinen löytyi, ja tässä sillä on taas korvat pystyssä. En tiedä onko kenellekään jäänyt lippistä, mutta mun kaverin koiralla taitaa jäädä korvat pystyyn. Musta se on hauskan näköinen :D

Lilo kiittää! Neiti on viralliselta nimeltään Brookway Casablanca Romance!

Meillähän on siinä mielessä tosi hyvä tuuri, että Lilon kaksi siskoa (toinen siis samasta pentueesta, toinen reilua vuotta vanhempi puolisisko) asuu naapurissa, ja Lilon toinen pentuesisko ja emä asuvat myöskin ihan lähellä. Näitä siskoja Lilppa pääsee näkemään lähes päivittäin, joten sekopäisestä whippetseurasta ei ainakaan ole puutetta! Melkoista meininkiä on kyllä, voin sanoa... Vaikka kyllä se oma karvainen isovelikin on aika ihana, etenkin sen lörppöhuulia on mukavaa vähän mutustella...

Äää, kuolen. Lippisvipukat on yli-ihania . Ehkä mä oon tällänen väliinputoaja, rakastan lippisvipukoita ja brindlejä lapinkoiria (brindle on siis ei-toivottu väri näillä).

Meille tulossa keväällä/kesällä Whippetti. Ajattelin nyt hyvissä ajoin kysyä että kuinka paljon pitäisi antaa ruokaa, kuinka monta kertaa päivässä? Liikumme aika normisti, lenkit, koirapuisto ja metsässä. Missä iässä aloitte ruokkia vain kaksi kertaa päivässä?

Kotona jo asuva koira syö vehnätöntä Carrier Junioria(vaihtuu kyllä tässä joskus Carrierin aikuisruuaksi), voiko sitä antaa Whippetille( Rasvaa 14% Proteiinia 25%)? Vai onko teillä joku oma suosikkiruoka Whippetille jota voitte suositella?
Tuo toinen koira onkin kääpiövillakoira & Jackrussellmix. Jääny aika pienikokoseks mut oon ymmärtänyt ettei yleensä ongelmia ole Whippetin saalisvietin kanssa jos pieni koira kuuluu laumaan?

Muitakin omia niksejä ja vinkkejä saa antaa! :D

^ Kasvattajalta varmasti saa tarkemmat ruokintaohjeet, mutta itse olen ruokkinut Leviä aina aika silmämääräisesti. Ihan aluksi annoin ehkä jonkun kourallisen nappulaa neljä kertaa päivässä, tosin joku nappula-annos korvattiin lihalla. Koirasta itse olen katsonut että pitääkö vähentää vai lisätä, jos on selvästi jäänyt nälkäiseksi tai sitten jättänyt muroja kuppiin. En ole varsinaisesti mittaillut Levin liha- ja nappulamääriä pitkään aikaan, kun pidän vain silmällä koiraa että se pysyy sopusuhtaisessa kunnossa :D Joku sääntöhän oli, että whippetillä pitää näkyä 3 selkänikamaa, mutta en tiedä päteekö tämä ihan pentusiinkin?

En kyllä millään muista milloin siirryttiin kahteen ruokintakertaan.. Taisi olla syksyllä, joten ehkä 5 tai 6kk vanhana? Ensin ruokin siis neljä kertaa päivässä, mutta aika pian siirryttiin kolmeen kertaan. Ja kolmea en olisi ehkä itse hoksannut äkkiä vaihtaakaan, mutta Levi alkoi närppimään sen päiväruokansa kanssa, joten siirryttiin kahteen ruokintakertaan. Levi söi aluksi proboosteria, mutta vaihettiin sitten profineen kun eka ei sopinutkaan. Kummassakin näyttäisi olevan proteiinia 30%. Luulisin, että saat kasvattajalta mukaan jonkun pussin sitä ruokaa jota pentu on syönyt, mutta voithan kokeilla itse sen jälkee vaihtaa sitä, jos haluat. Kyllähän se pennun vatsa sitten kertoo, että sopiiko ruoka sille (: Itse tuon proboosterin jälkeen kysyin kasvattajalta mitä kannattaisi kokeilla, ja hän ehdotti tuota profinea (ja jotain muitakin, mutta kun eka sopi niin siihen tyydyimme), ja sanoi että sitä syö aika monet hänen tuttaviensa whippetkin.

Mulla on kotona kaksi kissaa tuon koiran lisäksi, ja ainakaan sisällä ei ole koskaan yrittänyt noita kisuja murhata. Kissat sensijaan pitää kuria koiralle. Mutta täällä foorumillahan on useampi pienen koiran ja whippetin lauma, edellisillä sivuilla taisi olla jotain juttua.

kissun kirjoitti:

^ Kasvattajalta varmasti saa tarkemmat ruokintaohjeet, mutta itse olen ruokkinut Leviä aina aika silmämääräisesti. Ihan aluksi annoin ehkä jonkun kourallisen nappulaa neljä kertaa päivässä, tosin joku nappula-annos korvattiin lihalla. Koirasta itse olen katsonut että pitääkö vähentää vai lisätä, jos on selvästi jäänyt nälkäiseksi tai sitten jättänyt muroja kuppiin. En ole varsinaisesti mittaillut Levin liha- ja nappulamääriä pitkään aikaan, kun pidän vain silmällä koiraa että se pysyy sopusuhtaisessa kunnossa :D Joku sääntöhän oli, että whippetillä pitää näkyä 3 selkänikamaa, mutta en tiedä päteekö tämä ihan pentusiinkin?

En kyllä millään muista milloin siirryttiin kahteen ruokintakertaan.. Taisi olla syksyllä, joten ehkä 5 tai 6kk vanhana? Ensin ruokin siis neljä kertaa päivässä, mutta aika pian siirryttiin kolmeen kertaan. Ja kolmea en olisi ehkä itse hoksannut äkkiä vaihtaakaan, mutta Levi alkoi närppimään sen päiväruokansa kanssa, joten siirryttiin kahteen ruokintakertaan. Levi söi aluksi proboosteria, mutta vaihettiin sitten profineen kun eka ei sopinutkaan. Kummassakin näyttäisi olevan proteiinia 30%. Luulisin, että saat kasvattajalta mukaan jonkun pussin sitä ruokaa jota pentu on syönyt, mutta voithan kokeilla itse sen jälkee vaihtaa sitä, jos haluat. Kyllähän se pennun vatsa sitten kertoo, että sopiiko ruoka sille (: Itse tuon proboosterin jälkeen kysyin kasvattajalta mitä kannattaisi kokeilla, ja hän ehdotti tuota profinea (ja jotain muitakin, mutta kun eka sopi niin siihen tyydyimme), ja sanoi että sitä syö aika monet hänen tuttaviensa whippetkin.

Mulla on kotona kaksi kissaa tuon koiran lisäksi, ja ainakaan sisällä ei ole koskaan yrittänyt noita kisuja murhata. Kissat sensijaan pitää kuria koiralle. Mutta täällä foorumillahan on useampi pienen koiran ja whippetin lauma, edellisillä sivuilla taisi olla jotain juttua.

Juu kyllä kai kasvattajalta aina tietoa saa. Kiva vaan olla vähä varautunu ennen ettei sitten ole ihan pihalla. :D Eka vinttikoirakin et en paljoa niiden ruokinnasta tiedä että tarviiko paljo energiapitoista tai jotain..

Heips!

Pistänpä tännekin pienen pätkän. Olen kerrostaloyksiössä asuva opiskelija, joka haaveilee ensimmäisestä koirastaan. Koiraa ei ole siis ennen ollut mutta koiratietämystä löytyy runsaasti.

Kaikille Italianvinttikoiran omistajille kysymys - mitä mieltä olette, sopiiko italiaano ensimmäiseksi koiraksi? Ja onko vinttis muutenkaan hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi? Haluaisin nimittäin pienen koiran ja italianvinttikoira on vinttiksistä tietysti se pienin. Olen aivan ihastunut kyseiseen rotuun, mutta olen kuullut että italiaanot ja muutenkin vinttikoirat ovat oikukkaita luonteita ja hankalia kouluttaa. Allekirjoitatteko väitteen? :) Ei noita huhupuheita pitäisi aina uskoa, mutta halusin kysyä asiaa italiaanon omistajalta, ja ihan ylipäätään vinttisten omistajilta.

Pakko sanoa, että into vaan kasvaa kun katselee näitä kuvia!!

^ Mullahan ei omaa itskua ole, mutta myöskin ihastunut pieniin. Yleisesti voin sanoa, että vinttarista harvemmin saa mitään harrastuskoiraa esim. tokoon, mutta semmoinen arkitottelevaisuus on melko helppo kouluttaa. Vinttareita harvemmin kiinnostaa vain toimia ohjaajan iloksi, ja välillä saattaa olla ihan EN!-hetkiä, vaikka palkkaa saisikin. Mutta kumminkin, sanoisin, että vinttari menee ensimmäisenä koirana ihan samalla tavalla kuin muutkin rodut, mutta varsinaista harrastuskoiraa vinttarista tuskin saa.

Itskuista olen kuullut puhittavan, että sisäsiisteyden oppimiseen menee aikaa. Kannattaa siis asennoitua siten, ettei koira välttämättä ole sisäsiisti vielä edes vuosikkaana.

Italiaano sopii ensimmäiseksi koiraksi. Näiden (kuten kaikkien vinttikoirien) kanssa pitää vaan olla varovainen sen irtipidon kanssa etenkin. Mulla ku on noi cottonit ja sit tää itsku, ni huomaa kyllä eron irtipidossa. Mä voin cottonit laskea irti melkein missä vaan, mut itskua en tyyliin edes vanhempien tykönä pihalla. Vietti..

D ainaki on vähän semmonen, että sitä joko huvittaa tai sitten ei. Yleensä se tottelee, jos siitä on sille jotain hyötyä Ei toi silti hankala oo ollu kouluttaa, hyvin on oppinu.
Välillä ollaan opeteltu jotain temppujaki, niiden oppimisessa menee ehkä hitusen kauemmin ku odottais, koska toi on niin jeejeetyyppi, että se ei malta.

Sisäsiistejä meillä ollaan oltu jo piiiitkän aikaa, ja toi täyttää vuoden kuun lopussa. Tai parempi ehkä sanoa 90% sisäsiisti, koska sillon ku se on yksin kotona pidemmän aikaa, ja jos sillä iskee oikeasti hätä, saattaa tehä. Mutta totahan nyt vois olla rodulla ko rodulla.

Mutta mä kyllä voisin suositella italiaanoa ekaksi koiraksi.

^^^ Hyvin sopii italianvinttikoira ensimmäiseksi koiraksi, sekä hyvin sopii myös kerrostaloon. :)
Ei italiaanosta tosiaan mitään maailman tottelevaisinta koiraa saa, mutta perusjutut on helppo opettaa, koska italiaanot ovat usein persoja herkuille. Ja vaikka oma italiaano tosi kiero onkin, ja saattaa tehdä ties mitä pahojaan silloin kun kukaan ei nää, on se ihan älyttömän katuvainen ja tasan tietää tehneensä väärin, jos sen saa itseteosta kiinni. :D

Lisätty väkänen.

Kiitos vastauksista! Kyllä se alkaa yhä enemmän vaikuttaa siltä, että italiaano on Se Oikea. Sen vielä haluaisin kysyä, että ovatko italiaanot kovin tapaturma-alttiita? Olen kuullut yhtä sun toista niiden siroista jaloista. Arkijuttujen, kuten lenkittämisen pitäisi kuitenkin sujua sillä tavalla ettei joudu jatkuvasti pelkäämään koiran koipien puolesta.

Harrastuksista ehkä agility kiinnostaa eniten. Kilpailu lajissa ei oikeastaan kiinnosta, vaan tärkeintä on hauska yhdessäolo, joka lujittaisi omistajan ja koiran välistä ystävyyttä ja luottamussuhdetta entisestään.

^ Huonolla kantilla on asiat jos täytyy lenkkeillessä pelätä luiden menevän poikki. Onneks näin ei kuitenkaan ole. Aivan huoletta me ollaan lenkkeilty maastossa ku maastossa.

Mua lähinnä ton kans kauhistuttaa tuo sen mahoton hyppiminen. Sillon saa pikkusen pelätä jalkojen puolesta, jos se tuleekin huonosti alas ja napss. Siis kun tää toisinaan yrittää hyppiä syliinki ku itte seisot, ja aikas korkeelle se loikkaa.. Luojan kiitos vielä ei ole mitään tapaturmaa sattunu, eikä toivottavasti satu.