Koirat.com

Silloin kun Bentley muutti meille, mulla oli jotenkin sellainen päähänpinttymä että tuo on hirvittävän herkkä koira myös fyysisesti, varmasti loukkaa itsensä jokaisessa paikassa, kylkiluut ja jalat katkeaa. Vaikka kyseessä onkin suuri koira. Kyllä se tähän mennessä on pysynyt kasassa picardin kanssa telmiessä.

^ Mulla oli sama Levin kanssa Varsinkin sen kylkiluut vaikutti musta hirveän haurailta. Mut ei tuo ole kertaakaan itseään pahemmin loukannut (vaikka kaikki vinttarithan on aika tapaturma-alttiita, kun ovat niin nopeita koiria). Levi pienenä juoksi pari kertaa puuhunkin pahki tosi kovassa vauhdissa, mutta ikinä ei ole törmäyksissä käynyt pahemmin. Painissa se kerran venäytti jalan, mutta siitäkin selvisi parin päivän levolla. Kyllä mua aina vähän naurattaa, kun monesti koirapuistossa pienempienkin koirien omistajat on huolissaan, että niiden koira murtaa Levin jalat :D Levin paras painikaveri on amerikanbulldoggi, ja juoksukaverina menee tanskandogitkin. Tietty isompien kanssa pitää aina olla varovainen, mutta kyllä se ihan normaalia leikkiä kestää.

Itseäni vähän pelotti itskujen jalkojen puolesta, kun ne leikki ja riehui Levin kanssa, mutta kaikki selvisi hengissä. Kyllä munkin ajatukset niiden jalkojen herkkyydestä on muuttunut, kun on nähnyt italiaanoja ihan omin silmin.

Lilo kävi tänään ekoissa pentunäyttelyissään, ja ihan kivasti meni. Hirveästi ei olla viime aikoina ehditty treenailemaan... noh, oikeastaan mitään. Mutta hyvin meni silti, erityisesti seisottaminen on Lilolla helppoa kuin heinänteko. Omassa luokassaan Lilppa oli neljäs, pentuetoverit veivät parhaat sijat. En jaksa sana sanaan kirjoittaa tuomarin kommentteja, mutta hyväkuntoiseksi ja lupaavaksi luonnehdittiin, ainoat neg. kommentit tulivat heikohkosta alaleuasta ja kevyistä korvista. Pääasiahan tuolla on harjoitella ja pitää hauskaa. Oli myös kiva treffata pentuesisaruksia, kerrankin kun kaikki oli paikalla.

Hei kaikille!

Onpa teillä ihania koiria! :)

Olisin hyvin kiinnostunut vinttikoirasta mutta meillä on sekarotu koira ( mm. saksanpaimenkoiraa, suomenajokoiraa ja laikaa, painaa noin 15-20kg, pituutta löytyy noin 50cm, ei niin ihan iso mutta sutjakka tyttö kyllä ) ja on leikkinyt muutama kertaa galgojen kanssa mm. koirapuistoissa ja tykkäsi kovasti niistä.

Koirani rakastaa juoksemista, ja juoksi mielellään muiden galgojen kanssa vaikka toki ei pystynyt juoksemaan yhä nopeasti kuin ne :D

Mietin vaan että sopisikohan galgo meille? Vai olisiko galgo onnellisempi jos kotona on jo toinen galgo? Mietin vaan koska monilla galgon omistajilla onkin kotona täynnä vinttikoiria…

^ Mullahan ei itsellä vinttikoiraa ole, mutta vastaanpas silti.

Mä uskon, että hyvin se galgo pärjäisi sen sun sekarotuisen kanssa. Koirat on yksilöitä ja monipuolisia, ja varmasti se juuri sun yksilö oppisi elämään sen sekarotuisen kanssa. Vaikkei ne välttämättä toistensa parhaita kavereita olisikaan, voisin melkeinpä lyödä pääni pantiksi, että ne oppisi elämään yhdessä. Ja vielä - ainahan on jostain aloitettava. Niilläkin, joilla useampi galgo on, joku niistä tai edellisistä on ollut ensimmäinen, jolla ei ole alusta asti ollut rotukaveria kotona.

^^Mulla ei galgoa ole, mutta mulla on whippet ja australianpaimenkoira, eli monien ihmettelemä yhdistelmä paimen ja vinttari. Nää on alusta asti tulleet erinomaisesti toimeen, mutta leikkityylit oli tietysti kovin erilaiset, ja siinä oli vähän hakemista aluksi.

Loki paimenena käyttää herkästi kroppaa ja ääntä, mitä vinttarit yleensä vierastaa, ja Lilo taas käyttää mieluusti hampaitaan. Napsimalla siis hännästä, korvista ja roikkumalla poskikarvoissa... minä toimin alkuun hyvinkin vahvasti tuomarina leikeissä ja yritin parhaan kykyni mukaan opastaa tätä parivaljakkoa toimimaan paremmin ulkoleikeissä. Se tuotti tulosta, koska nyt ne tulevat erinomaisesti juttuun, ja leikit sujuvat jopa paremmin kuin rotutovereiden kanssa! Juoksevat aivan täysiä pitkin peltoja, leikkivät hippaa ja tutkivat yhdessä metsien onkaloita. Ne ovat parhaat kaverit ja erityisesti tämä vinttari on todella kiintynyt Lokiin ja seuraa sitä sisälläkin kuin hai laivaa. Loki sietää "pikkusiskolta" mitä tahansa, ja Lilon lemppari nukkumapaikka on "isoveikan" selässä...

Eli siis minäkin alkuun vähän jännitin, että miten nämä kaksi niin erilaista rotua pärjää samassa taloudessa, mutta nyt olen päivittäin onnellinen siitä, miten loistavasti ne tulevat toimeen. Mutta se on varmasti sellainen asia myös, mikä selviää vain kokeilemalla, koskaan ei voi tietää. Ei kaikilla vinttareillakaan mene leikit yksiin.

Moikka, löytyykö keneltäkään kokemusta salukeista? Olen kiinnostunut niistä, ne on niin kauniita ja rauhallisen näköisiä, leppoisia. Millaista on arki salukin kanssa? Onko ennemmin vään huomaamaton, ei niin ihmisten perään kuin paimenkoirat. Olen miettinyt meille sk collieta mutta saluki on nyt tullut ehkä vahvemmaksi, tosin en tiedä rodusta hirveän paljon. Myös silkkivinttikoira kiinnostaa, mutta harrastan myös näyttelyitä ja se rotu ei ole FCI:n hyväksymä...

Oi että, oma vinttikoirakuume vaan pahenee ku lueskelee näitä ja näkee noita kuvia :) itse haluaisin niin paljon hankkia borzoin, joka onkin vähän suunnitteilla :)

Borzoit on kyllä tosi hienoja, mullakin se on sellainen unelmarotu et joskus kyllä otan :D

Levi kävi ensimmäistä kertaa vieheellä! Osallistuttiin tuollaiseen kaikkien rotujen kiihdytyskilpailuun ja Lepa oli isojen vinttikoirien ryhmän kuudes! Hahha. Tosi hienosti lähti vieheen perään ja kuuluttajakin sanoi että tämä on kyllä juossut ennenkin. Matka oli 80 metriä ja aika 6,30 sek. Oli kyllä tosi hauskaa. Tänä kesänä vääntäydyn kyllä sinne treeneihin vaikka itkien kävellen, jos ei muuten pääse.

^ Siinä on kyllä Levillä vietit kohdallaan

^^Ai vitsit, vähän hienoa! Me ollaan käyty Lilon kanssa treeneissä, mutta toistaiseksi ei koiraa kauheesti touhu kiinnosta. Ehkä vanhempana. Tällä hetkellä ei kyllä mua pahemmin haittaa, koska ei muakaan hirveesti kiinnosta... Mutta kiva sitä on katsella!

Mullakaan tuskin hirveän suuria tunteita toi juoksuhomma herättäisi, jos Levi ei olisi syttynyt niin paljon siitä vieheestä. Sitä oli ilo katsoa kun toisella oli kivaa Mitään ratakiituria tuosta näyttislinjaisesta tuskin tulee, mutta maastossa tekis mieli oikeasti kisatakin. Ja pitäisi kans rohkaistua käymään näyttelyissäkin.

Mulla on myös ihan hirvittävä pentukuume. Ei auta yhtään että nyt on kivoja pentueita syntynyt ja hirveänä kaikkia pentukuvia selailen, vaikka järkevintä ois oottaa ainakin vielä se vuosi taikka pari :D


edit// Löysin Levistä vielä kuvia kun se juoksee! 1, 2, 3, 4, 5

Tuplapostaan ja nostelen tätä samalla :D Mitä KC'n vinttikoirille kuuluu?

Me ollaan käyty taas treenaamassa viehettä ja on niin kivaa kun on löytynyt harrastus joka oikeasti kiinnostaa kumpaakin. Viimekerralla sitä kuuluttajamiestäkin nauratti, kun Levi lähtötilanteessa ensin katseli ihan muualle ja haisteli tuulia, mutta sillä samalla hetkellä kun viehe liikahti niin tuo ampaisi perään kuin tykin suusta. Seuraavalla kerralla harjoitellaan koppilähtöä. Sitten pitäis vielä käydä mittauttamassa tuo, että vois alkaa tilailemaan maastokirjoja. Ja sitten pitäis ostaa kisakoppa ja manttelit ja...
Tässä vielä video treeneistä. Harmi kun juostiin takasuoralla, niin kuvaaja oli aika kaukana :D mut näkee siitä jotain..

Ollaan myös yritetty käydä monet kerrat uimassa, mutta ei Levi ihan ymmärrä että miten. Se vaan seisoo rantavedessä takajaloilla ja huitoo etutassuilla ilmaa.

Iida tykkää juoksemisesta hirveästi. Juoksemme metsässä tai rannalla joka viikko. Meitänkin pitäisi mennä kilpailemaan. Kävimme kerran harjoituksissa.
Iida ei tykkää uimisesta mutta juoksee vetessä jos on mahdollista ja juo sieltä myös .

^ Saluki

Meitän pitäisi mennä mereen juoksemaan (lumessa ja vetessä juokseminen treena hyvin lihaksia). Pitäisi myös harjoitella Iidan kanssa ravia.

Josu kirjoitti:

Moikka, löytyykö keneltäkään kokemusta salukeista? Olen kiinnostunut niistä, ne on niin kauniita ja rauhallisen näköisiä, leppoisia. Millaista on arki salukin kanssa? Onko ennemmin vään huomaamaton, ei niin ihmisten perään kuin paimenkoirat. Olen miettinyt meille sk collieta mutta saluki on nyt tullut ehkä vahvemmaksi, tosin en tiedä rodusta hirveän paljon. Myös silkkivinttikoira kiinnostaa, mutta harrastan myös näyttelyitä ja se rotu ei ole FCI:n hyväksymä...

Meillä on saluki (narttu) 3,7 vuoden ikäinen. Saluki on kotona aika rauhallinen mutta ulkona aktiivinen ja reipas. Ne tarvitsee paljon liikuntaa ja juoksemista. Saluki on noin 10 000 vuotta vanha rotu. Peuntuna on saluki energinen ja tykkää leikimisestä ja juoksemisesta. Harrastamme myös näyttelyitä.

Nostampa tätä topicia..

Salukit on kyllä juuri sellaisia "kauniita ja rauhallisen näköisiä", mutta toisaalta jos lenkillä eteen sattuu vaikka orava niin se on menoa ja kovaa:D Muutenkin tarvitsevat paljon liikuntaa.

Itselläni on kokemusta salukeista n. 10 ajalta. Kaikki ovat olleet luonteiltaan hyvin erilaisia, vaikka toki yleisesti ottaen ovat sisällä rauhallisia, eivät seuraa omistajaansa eivätkä ole kovinkaan miellyttämisen haluisia. Muitten koirien kanssa tulevat hyvin toimeen, toki parilla koiralla on ollut ne omat inhokkirodut, joille on pitänyt murista tai joita on vähän arasteltu (eivät varmaan ole osanneet lukea tietyn rotuisten elekieltä).
Vieraista salukit eivät juuri välitä, antavat kyllä silittää ja käsitellä, mutta vieras saa tervehdykseksi ehkä laimean hännän heilutuksen - tai hurjan ulvonnan jos tulevat ovikelloa soittamaan. Muuten ovat kaikki olleet omia persoonoitaan, on ollut ahneita ruokavarkaita ja nirsoja, nopeasti ja hitaasti oppivia, on ollut veden inhoajia (paitsi vesikupin), persoonallisia ääntelijöitä jne. jokaisella on tai on ollut oma juttunsa.

Perustottelevaiseksi (istu, maahan, paikka jne.) saluki on kyllä mielestäni melko helppo kouluttaa jos asiaan panostaa pentuaikana, mutta vapaana ollessa se riistaviettisyys vie yleensä aina voiton ja korvat häviää. Ja kotonakin välillä koira miettii sen puoli minuuttia, että viitsiikö hän nyt tehdä tuota temppua vai ei.

Näytteilyihin ja rata- tai maastojuoksuun salukit taipuvat, mutta on niiden kanssa harrastettu mm. jälkeä ja agilityä kilpailuihinkin asti. Helposti se juoksemisen ilo voittaa esim. agilityn ja vie koiran mukanaan - ja kouluttaja saa tyytyä odottamaan koiransa juoksuinnon laantumista loppu harkkojen ajan(: Jos siis haluaa toko- tai agilitykoiran, niin kannattaa ehkä ensisijaisesti jotain muuta harkita, ellei ole valmis tekemään älyttömän paljon töitä.Tokosalukeja ei nyt taida tulla edes mieleen..

^ Tokosalukeja/saluki on, nimittäin Tehtailijan Spuk. Eivät kylläkään vielä ole ymmärtääkseni kovinkaan pitkällä, mutta kyllä he tokoilevat.

Ja takavuosilta on jopa pari tulosta tokokokeesta.

Tässä miun sloughini Elmo 15kk (tosin kuvassa hieman nuorempi)