Koirat.com

Ääk! Mä siis näin Levin mutta en nyt osaa taas yhdistää ihmistä ja koiraa ja...

Ei meillä täällä pohjoisessa ole niin paljoa elukoita kuin teillä siellä etelässä Meilläkin elukat on irti monta kertaa viikossa mutta mä olen nähnyt jänöjussin tälle vuodelle ehkä 5 kertaa ja koirat kerran. Sen sijaan pk-seudulla asuva Hallan velipoika näkee pupuja kuulemma joka päivä.

(ihan vähän vaan haaveilen omasta vintistä näin maastotreenien jälkimainingeissa...)

Apua 20 pupua päivässä! Täällä se yksikin oli niin suuri ihme, että vähän yllytin jo Lepaa... Ja mihinkään elikkoon ei olla koskaan törmätty silleen, että koira ois vapaana. Paitsi siskon kissan perään tuo kyllä lähti, mutta ehkä enemmän siinä mielentilassa et jee kaveri, kuin että ois oikeesti saalistanut.

Hyvä Lilo! Kohta on jalka kunnossa.

^Näin siellä treeneissä bedlingtoninterrierin ja aloinkin miettimään että olitkohan sinä sitten hihnan päässä! Levillä otti kyllä nuppiin sen verran kun viehe mukavasti hurisi siellä vallin takana ja koirat kirmaili ympärillä, että ei hirveästi pystynyt ottamaan kontaktia muihin.

^Tunnustan. (Hah! Ja jäljitin sut kuvien perusteella nyt jälkeenpäin ) Ja nuppiin otti meilläkin neiti Näppärällä. Se ei jouda yhtään olemaan sosiaalinen silloin kun on tärkeitä metsästystehtäviä kesken joten kaikki kuvat ko treeneistä siitä onkin irvistelemässä muille koirille Iän myötä se on muutenkin muuttunut lyhytpinnaisemmaksi muiden sähläykselle, mutta ei se sentään tuollainen ilman vieheen / saaliin läsnäoloa ole... Itse en ole yleensä yhtä kiukkuisa eli mua saa kyllä tulla jututtamaan, jos siltä tuntuu (tosin seuraavat treenithän on vasta keväällä, mutta silti).

Ah, kyllä tuli taas ihan mielettömän hyvä fiilis kun käytiin fyssarilla äsken! Siellä kehuttiin taas Lilon toipumista, ja liikkuminen oli erinomaista. Nyt lähti kaikki rajoitteet remmilenkkien pituudesta, ja juoksulenkeilläkin pitäisi nyt käydä. Saa kuulemma kävellä niin paljon kuin vaan ikinä jaksan kävellä. Ja kahden kolmen viikon päästä voi päästää irti ja palata normaaliin elämään.

Harmillista vaan, että melkein heti kun Lilo on kunnolla toipunut, niin minä joudun leikkaukseen ja pitkähkölle saikulle. Noooh, ehkä tämä tästä.

cizacza kirjoitti:

^ Vautsi, ihan tosi? Missä päin Lohjaa?
Eli terve teille kaikille, olen toista koiraa pohdiskeleva ja törmäsin sitten erinäisten linkkien kautta silkkivinttikoiraan, ja luonne vaikuttais just aika passelilta :-) Nyt sitten tutkitaan, ei hutkita...

Koirakeskuksessa, sinne mukaan vain!

Ai kauhee kun miekin nyt alan ihastua silkkeneihin vaan koko ajan enemmän. Ikinä en ole yhtään livenä nähnyt (onkohan Kymenlaakson alueella kellään moisia?), mutta vaikuttavat niin upeilta ja hyväluonteisilta ja *huoh*... Oon nyt korviani myöten ihastunut. Whippeteistäkin tykkään ihan hurjasti ja cirnecoista, mutta silkkivinttikoirat vaan jotenkin sytyttää ulkonäöllisesti. Ja nyt kun edelliseltä sivulta luin noita luonteenpiirteitä (koulutettavuudesta, rauhallisuudesta ym) niin huhhui. Millähän ton miehen sais uskomaan ettei se vinttarin omistaminen niin ylitsepääsemättömän hankalaa olis. Saattais meinaan tuommonen pitempikarvasempi mennä miehellekin ulkonäön puolesta, hän kun ei "luikerokoirista" tykkää.
...tosin tuo meidän töppöjalkakin on vasta puolivuotias ja olin vielä hetki sitten sitä mieltä, ettei kahta koiraa yhtäaikaa. Ja pitäis paikallistaa jostain läheltä peltoalueita missä vinttiä vois pitää vapaana, noissa lähimetsissä on hurjasti jänöjä ja just kuulin miten jonkun vinttikoira oli metsässä juossut puuta päin, taittaen niskansa.

Rotuun olis kuitenkin kiva tutustua tässä pikkuhiljaa, jos vaikka tuosta fb-ryhmästä aloittaisi.

No niin, nyt sitten!! Tunnin päästä on Lilolla viimeinen fyssariaika, jossa käydään koko koira huolellisesti läpi, tarkastetaan jumit, liikeradat, jäykkyydet jne... Ja jos (=kun ) kaikki on ok, voi Lilon päästää tänään vapaaksi ekaa kertaa neljään kuukauteen!! ÄÄK!

Muoks// Olipa mieltäylentävä fyssarikäynti! Fyssari kehui maasta taivaaseen Lilon liikeradat ja kaikki, kehui myös kuntoa superhyväksi. Ei löytynyt jäykkyyksiä, jumeja, ei mitään vikaa missään. Myös minä sain kiitoksia siitä, miten hyvin oon hoitanut Liloa sen kuntoutuksen ajan ja liikuttanut sitä. Tästä voidaan nyt sitten palata hiljalleen normaaliin elämään. Päästän sen tosin vasta huomenna ekan kerran vapaaksi, koska tän päivän allastreeni oli sen verran rankka ja illaksi meitä pyydettiin juoksulenkillekin. Ihan kaikkea ei pieni hauva jaksa saman päivän aikana... Niin ja saatiin myös siunaus kaikille juoksuharrastuksillekin! Enpä siis tarvitsekaan välttämättä sitä toista vinttiä tähän talouteen, ainakaan ihan hetkeen.

Siis nyt on niin hyvä fiilis, että taidanpa mennä ostamaan pullon viiniä.

^ Voi vitsi, hieno homma! Ja mahtavaa et onnistuu juoksuharrastuksetkin. Hyvä! Mullekin tuli tosi ilonen olo teidän puolesta

Kääks, meillä on ylihuomenna ne kisat. Jännittää. Yritän aktiivisesti olla ajattelematta sitä liikaa.

Ja dinski, musta myös tuntui aluksi että vinttikoirat on varmasti ihan hirvittäviä ja vaativia koiria, mutta Levi ainakin on ollut kyllä tosi helppo. Helpompi kuin mun ensikoira esimerkiksi, joka oli pk collie. Onhan tässä tietysti taidot karttunut itellä, mutta kyllä voisin whipuakin vaikka ekakoiraksi suositella. Kyllähän nää liikuntaa tarvii, mutta ei sellaisia mielipuolisia määriä mitä jotkut tuntuvat kuvittelevan. Menkää miehen kanssa vaikka johonkin kisoihin/treeneihin katsomaan koiruja, niin jos se ihastuisi Tosin treenikausi loppui jo tältä vuodelta, ja niitä silkeneitä voi olla hankala bongata satunnaisista kisoista, kun niitä on niin vähän, mut se fb-ryhmä varmasti kertoo silkistä sit enemmän.

dinski kirjoitti:

(onkohan Kymenlaakson alueella kellään moisia?)

Imatralla ja Joutsenossa ainakin.

^^Kiitos! Kyllä täälläkin ilostuttaa ja hymyilyttää oikein toden teolla. Vitsit kun on tuntunut pitkältä tämä toipumisaika, mutta kyllä alun epätoivo on jo muuttunut ihan täysin. Kohta Lokikin saa taas leikkitoverin, ja Lilo pääsee kerryttämään muskelia!

Btw, mä en kyllä keksi yhtäkään rotua, joka olisi helpompi kuin whippet...

kissun kirjoitti:

Ja dinski, musta myös tuntui aluksi että vinttikoirat on varmasti ihan hirvittäviä ja vaativia koiria, mutta Levi ainakin on ollut kyllä tosi helppo. Helpompi kuin mun ensikoira esimerkiksi, joka oli pk collie. Onhan tässä tietysti taidot karttunut itellä, mutta kyllä voisin whipuakin vaikka ekakoiraksi suositella. Kyllähän nää liikuntaa tarvii, mutta ei sellaisia mielipuolisia määriä mitä jotkut tuntuvat kuvittelevan..

Joo, siis mitä oon kuullut, lukenut ja ymmärtänyt, että whippetit (ja silkit) olis todella helppoja kouluttaa "talon tavoille", eivät liiemmin pullistele tai yritä hyppiä nenille. Varmaan miestä mietityttää just se vauhti ja jahtivietti näissä vinttikoirissa eniten, tais joskus sanoa ettei haluaisi mieluusti semmoista koiraa joka sinkoaa joka pikkuelukan perään ja voi mahdollisesti saada sen kiinnikin. Kieltämättä se itteäänkin hieman pohdituttaa, varsinkin kun tykätään metsissä kovasti liikkua. Onnistuisko siis pitää vinttikoiraa metsissä esim. fleksissä tai liinassa, ja päästää sitten pelloilla/aukeilla vaan irti, juoksuttaako ne oikeasti itte ittensä? Tästä tais kyl olla puhetta jo kun rotuja mietin, että toki koira olis varmaan hyvä olla valjaissa, mikäli liinassa pitää ettei satu kaulaan jos pinkasee liikkeelle ja liina tökkääkin.

tehtailija: Oo, kiva kuulla että niit on täälläkin päin! Saakohan heihin tuolta fb-ryhmän kautta yhteyttä jos kyselee kymenlaaksolaisia silkkeneitä, vai onko sulla antaa jotain yhteystietoja vaik yv:llä?

pinn:lle kans onnittelut Lilon parantumisesta, hieno juttu! Oonkin lueskellu että Lilo on ollut "aika" helppo tapaus, mut että helpoin rotu? Osaisitko verrata just vaikka paimenkoiraan, whipujen parempia/helpompia puolia, tai mistä oot ite tykänny?
edit. Saa toki muutkin vertailla vinttareitaan ja esittää hyviä ja huonoja puolia!

^Voihan pylly! Kirjoitin sulle todella pitkän vastauksen, mutta sitten painoin jotain ja se katosi... Yritän tässä nyt kyhätä suunnilleen samat ajatukset uudestaan.

Siis rodun helppushan tietysti määrittyy sen mukaan, mitä koiralta hakee. Mutta mun toiveisiin whippet on ollut kyllä ihan täydellinen ja en keksi, miten se olisi voinut olla yhtään helpompi. Eroja paimeneen on oikeastaan... kaikki. Suurimpana ehkä näkisin reaktiivisuuden tai siis sen puutteen. Mulla ja mun kaverilla (läheinen kaveri joka asuu naapurissa, 90% lenkeistä tehdään yhdessä ja sen koirat on mulla usein hoidossa) on yhteensä kolme whippettiä, ja yhdenkään kanssa ei ole ollut oikeastaan mitään ongelmia ikinä. Lilo pentuna joskus askarteli jotain muovipusseja yksinollessaan, that's it. Hihnakäytöstä ei ole tarvinnut opettaa - ne eivät ole koskaan vetäneet, riehuneet... vastaantulijat tai muutkaan ympäristön asiat ei kiinnosta niitä pätkän vertaa, ohituksissa ei totta tosiaan ole ikinä ollut mitään vaikeutta, olivat ne sitten kiinni taikka vapaana.

Mukavinta whipuissa on mun mielestä se, että ne voi ottaa mukaan mihin vaan ja luottaa siihen, että ne ottaa lunkisti ja osaavat käyttäytyä. Lilo on ollut mukana lautalla, junassa, Helsingin keskustassa, kauppakeskuksissa, opiskelijatapahtumissa ja jopa baarissa! Ja aina asenne on sama - asiat otetaan lunkisti ja välinpitämättömästi vastaan. Kotona ovat ihan superrauhallisia ja nukkuvat aina samassa mytyssä sohvalla tai pedissä. Lilollahan oli täyslepoa kaksi kuukautta, ja se ei näkynyt käytöksessä mitenkään. Ja tämä tyttöhän on näistä kolmesta se villein...

Tietysti omat haasteensa tuo saalisvietti ja nopeus, jotka tekevät whipusta tapaturma-alttiin. Mutta nämähän ovat näöllä metsästäviä koiria, joten eivät etsi riistaa aktiivisesti (vaikka varmaan niitäkin on), mutta lähtevät perään jos nenän alta pupu lähtee. Palaavat kyllä takaisin, kun saalis katoaa, eli Suomen maastossa yleensä aika pian. Nämä meidän whiput lenkkeilevät vapaana lähestulkoon aina ja kaikkialla, myöskin siellä metsässä, joka päivä. Ikinä ei ole tarvinnut yhdenkään puolesta pelätä. Ne pysyvät luonnostaan lähellä omistajaa eivätkä mielestäni "perseile" niinkuin moni koira, eli ovat pehmeitä ja herkkiä, ja tottelevat ihan normaalia kieltoa. Ei siis tarvitse (eikä saa) kovistella yhtään, tottelevat kyllä ilmankin.

Jos on vielä jotain kysyttävää niin kysy! Mun pitää nyt kiiruhtaa tenttiin, niin en tarinoi sen enempää.

muoks// Niin joo ja kaikki kolme ovat narttuja, samaten kun toisen kaverin (jonka koirat myös usein toiminnassa mukana) kolme whipua. Eli uroksista mulla ei oo juuri kokemusta, en tiedä miten paljon eroaa.

dinski kirjoitti:

tehtailija: Oo, kiva kuulla että niit on täälläkin päin! Saakohan heihin tuolta fb-ryhmän kautta yhteyttä jos kyselee kymenlaaksolaisia silkkeneitä, vai onko sulla antaa jotain yhteystietoja vaik yv:llä?

Kysele fb:ssä rohkeasti vain! Siellä voi muutkin osallistua sitten keskusteluun jos haluat jotain rodusta kysellä.

Lilopa pääsi tänään vapaaksi ekaa kertaa neljään kuukauteen!!



Neiti ei normaalisti vieraile koirapuistoissa, joten etiketti on sen mukainen... Mutta aidattu alue piti saada tähän alkuun, kun ei tiedetty, miten Lilo vapauteen reagoi. Mutta siellä se juosta pyöräytti ja edelleen on jalat tallessa ja koira hengissä! Tästä se lähtee!

Ihana Lilo! Hirmu onnellisen näköinen.

Meillä oli eilen rankka kisapäivä. Levi juoksi hienosti ja pysyi kiinnostus vieheessä koko ajan, sai 212 pistettä ja sijoittui viidenneksitoista. Tosi kivasti kyllä ekakisoiksi meni! Ollaan vain kerran päästy maastossa harjoittelemaan aiemmin ja näin painajaisia ettei se lähde edes vieheen perään :D Saatiin kans meidän kerholta tuollainen söpö ensikilpa-ruusuke


Ja kyllä vinttari tosiaan itse itsensä juoksuttaa, Levi varsinkin tykkää kaahata luonnossa vapaana. Koirapuistossa harvemmin enää innostuu yksin juoksemaan, mutta jos on kavereita niin niille se tykkää olla pupuna. Ja Levikin kyllä kovimmat spurtit vetää just jollain niittyaukeilla, sankemmassa metsässä kulkee enimmäkseen vierellä, että kyllähän se vinttari tietysti menee liinassa osan matkaa kuin mikä tahansa muukin koira. Mun on vaikea sanoa tähän, kun täällä ei ole juuri niitä pupuja, niin en tiedä miten meillä menis sitten pupurikkaammilla alueilla lenkit. Kyllähän täälläkin toki voi pupu lenkillä vastaan tulla, ja siksi sen irtipitopaikan kanssa saa olla tarkkana ettei lähellä ole liikennettä ja muuta.

Kiitti pinn, kissun ja tehtailija vastauksista! Kyllä nyt on entistä vahvempi fiilis että silkin tai whipun joskus haluan. Mieskin jo sanoi ettei koe tarpeelliseksi puuttua rotujen valintaan, joten... Ei siis ole enää niin vinttikoiravastainen selvästikään.

Mut jos ihan oikeesti mietitään, niin ei meillä seuraavan koiran paikka ole vielä pitkään aikaan avoinna, tuskin ainakaan tässä asunnossa tulee kahta koiraa pidettyä samaan aikaan. Voi olla että sitten vasta hankitaan pentu kun Leppo alkaa olla seniori-ikäinen tai jo edesmennyt. Mut eihän siitä haittaakaan ole jos ajoissa tutustuu vaihtoehtoihin? Aina voi haaveilla.
Mul ei nyt just tule kysymyksiä enempää mieleen, mutta palailen kyselemään heti jos joku askarruttaa!

Hei Vinttari-ihmiset!

Täältä Espoosta terkkuja Ciara-basenjilta (C.I.B. & FIN & EST & AT & CH CH, EST JW-07, EST W-07, FIN & FR RC CH, DV-08 Liljeborg's Dan Galina of Phoebus) ja Aston-whippetiltä (EE JCH Plaudite Xtremely Sporty)



Niille, jotka eivät tiedä, niin basenji kuului parikymmentä vuotta sitten vinttariryhmään, kunnes säästösyistä (vinttikoirien juoksutoiminnan häntäveromaksut FCI:lle) päättivät siirtää 5-ryhmään. Englanninkielisissä maissa basenji kuuluu edelleen vinttikoiriin.

Miksi hankin reilun kymmenen basenjivuoden jälkeen whippetin? Halusin päästä helpommalla koulutuksessa (ei tarvitse nostattaa viettiä juoksukisoihin ja ei ole itsepäisyyttä esteenä tottelevaisuudelle). Vastaavasti sisätiloissa whippet on paljon työläämpi: ennen pieni kaksioni basenjin kera oli siivottu tunnissa, nyt siihen kuluu 3 tuntia, kun tuo whippet tuo karvaa ja kuraa sisälle sekä kuononjälkiä löytyy jokapuolelta. Minusta tämä kombinaatio basenji ja whippet on täydellinen: basenji hoitaa ajatustoiminnan (suunnittelu) ja whippet toiminnan (toimeenpano). Whippet sosiaalisempana hoitaa vastaantulevien tervehtimisen (jos joku jää eteen jököttämään), kun taas basenji haluaa päästä vauhdilla ohi. Basenji on toisaalta pitänyt huolta siitä, että whippetille ei ole tullut yhtäkään negatiivista kokoemusta pitämällä vihaiset irtokoirat loitolla laumastamme.

Kohta 9-vuotias basenjimummo on eläkkeellä kaikista lajeista, mutta vajaa 2-vuotiaan whippeturoksen kanssa harrastamme agilityä, näyttelyitä, juoksukisoja ja vepeä.

pinn kirjoitti:

Btw, mä en kyllä keksi yhtäkään rotua, joka olisi helpompi kuin whippet...

Mä niiin allekirjotan tän

Eino on nyt vähän päälle vuoden asustellu meillä ja voi että siitä on tullut rakas Nyt on saatu painokin kohdilleen, tullessa painoi jonkun 18,5 kg, nyt rapiat 16 kg.
Manun kanssa startattiin kesällä maastokisoissa. Ekat kisat meni hienosti ja tuli toiseksi Seuraavissa kisoissa Manu oli alkuerien jälkeen ekana, mutta finaalissa tuli törmäys kaverin kanssa ja lopullinen sijoitus 8. Törmäyksestä tuli lihasrevähdys ja piti pitää sitä levossa, joten vasta ens kesällä päästään takas kisaamaan.

Tässä tyypit pari viikkoa sitten

Moikka vinttikoiraihmiset!
Netin kautta olen ihastunut whippeteihin ja tulinkin tänne nyt kyselemään "tyhmiä" kysymyksiä. :)
Itse olen siis vähän reilu parikymppinen opiskelija Oulusta ja asustelen poikaystävän kanssa tässä keskustan tuntumassa. Koirista on jonkinverran kokemusta, mutta nämä vinttikoirat ovat ihan uusi tuttavuus. Varmaan niitä täältä Oulustakin löytyy, kumma ettei ole tullut vastaan tai sitten en ole itse tajunnut katsella :) Kotoa pois muuttamisen jälkeen en ole vielä uskaltanut omaa koiraa ottaa, lähinnä pelottaa että kuinka koira viihtyy kerrostalossa ja riittääkö oma aika opiskelujen ohessa koiralle, haaveena kun olisi tutustua oman koiran kautta koiraharrastustenkin maailmaan.. Tuntuu kyllä että melko monet ovat onnistuneet aktiivisen koiraharrastuksen ja opiskelut yhdistämään, joten ehkä se onnistuisi itseltäkin!

Kiinnostaisi tietää whippettien luonteesta enemmän. Unelmani olisi koira, jonka voisi huoletta viedä joka paikkaan ja tilanteeseen ilman että koira aiheuttaa häiriötä tai stressaantuu itse. Eli siis osaa ottaa rauhallisesti, tulee kaikkien kanssa toimeen jne. Semmoinen mutkaton ja reipas luonne. Tietysti nämä on paljon koulutuksesta kiinni.. En tiedä voiko rodusta nyt niin yleistämällä sanoa mitään, mutta olisi kiva tiedää kuinka whippetit reagoivat uusiin ihmisiin, antavatko vieraiden silittää, miten reagoivat paikassa jossa on hälinää ja paljon ihmisiä, kulkuvälineissä, lasten kanssa.. Onko tapana rähjätä remmin päässä ja reagoida jokaiseen vastaantulijaan, haukkuvatko toisia koiria, pyöriä? Tarvitsevatko paljon koulutusta oppiakseen "tavoille"? Ovatko yleensä itsepäisiä jotka tottelevat vain silloin kun itseä kiinnostaa (:D) vai ovatko luonnostaan tai vähällä vaivalla hyväkäytöksisiä? Millaista on kouluttaa whippettiä? Onko tapana haukkua äänille esim. kerrostalossa? Entä turkin kanssa, irtoaako karvaa paljon?

Tietysti whippettiä olisi ihana päästä irti juoksuttamaan mahdollisimman usein. Mites kaupungissa asujat, millasissa paikoissa olette päästäneet whippetin irti? Lähteekö ne heti pinkomaan jonnekkin kilometrin päähän, että kuin kauas korpeen sitä pitäisi sit lähteä ennenkuin uskaltaa irti päästää? Muutenkin tämä liikunta-asia kiinnostaa, että miten olette kaupungissa taanneet whippetille tarpeeksi liikuntaa?

Näihin on varmaan aiemmin jo vastattu, yritin selailla keskustelua taaksepäin mutta en kunnolla löytänyt mitään. Onko whippeteille esim. joku oma facebook-ryhmä? Niin ja jos on jollain Oulussa whippet niin saa tuoda tänne kyläilemään! :D

^ Minä itseasiassa asun Oulussa ja mulla on toi 20kk vanha whippetpoika. :D Meitä saa tulla moikkaamaan.

Whippet menee kaupunkikämpässä tosi hyvin. Levi ei hauku millekään äänille, tai edes oikeastaan reagoi. Toki jos ihan oven taakse tulee joku kolistelemaan, niin saattaa pöhähtää. Tää ei hauku oikeastaan muutenkaan, harvemmin edes leikkiessä. Whippetit on mun kokemuksen mukaan tosi helppoja matkaseuralaisia, Levi matkustaa kuin viilipytty bussissa ja keskustassa kulkee ihan samalla lailla mitä muuallakin. Ei pelkää ihmisiä tai kovia ääniä yms. Whippetit ei myöskään ole ihan yhtä pidättyväisiä tuntemattomia kohtaan kuin muut vinttarit :D Levi pentuna suukotti kaikki, nykyäänkin menee rohkeasti tervehtimään vaikka ei syliin yritä kiivetäkään. Karvaa irtoaa jonkun verran, ei mitenkään häiritsevästi minun mielestä. Karvanlähtöaikaan sitä tuntuu olevan kyllä kaikkialla, ja kun tuo on tuollaista piikkikarvaa, niin se jää tekstiileihin kiinni.

Levi on aika kovapäinen, eikä sillä ole miellyttämisenhalua juurikaan. Ruualle se on kuitenkin perso, joten nameilla on helppo kouluttaa. Pentuna tuota kiinnosti ihan kaikki, se yritti juosta pyörien alle ja veti, mutta nyt kun se on vanhempi ja viisaampi niin se kävelee kyllä tosi fiinisti lenkillä. Hihnassa tämä saattaa vastaantulijoille vähän haukkua, mutta ohituksia treenataan ja siihen on tullut jo selvää parannusta.

Kaupungissa lenkkeillään hihnassa ja vapaana ollaan koirapuistossa. Välillä kun päästään jonnekin kauemmas, niin käydään kyllä metsässäkin. Levi ei sinkoudu heti tiehensä, vaan pysyy lähellä ja kaahaa siinä edestakaisin jotain rinkiä. Välillä saattaa juosta kauemmaskin, mutta kaartaa heti takaisin kun ei enää näe minua (tai jos kutsun). Mutta vapaaksi kannattaa päästää vain sellaisissa paikoissa, joissa ei ole autoteitä ihan lähellä, koska jos tuo pupun perään lähtee niin siinä ei huutelot aina auta. Oulussa on myös Virpiniemen vinttikoirarata, joten jos yhtään kiinnostaa ratatouhut niin sinne vaan kesällä :D