Koirat.com

Omistan kohta 3 vuotiaan sakemanni uroksen. Koira on aina ollut epävarma vieraista ihmisistä mutta minua tai muuta perhettäni kohtaan ei ole ollut ongelmaa. Viime aikoina niitä on kuitenkin tullut. Koirani oli vanhempieni luona yön hoidossa. Kävin hakemassa aamulla koiraani, soitin ovikelloa ja kun ovi avattiin niin koirani ei ikäänkuin tunnistanut minua ja murisi vihaisesti. Isäni otti koiran pannasta kiinni ja veti kauemmaksi niin että pääsin sisälle. Seisoskelin eteisessä ja puhuin koiralleni rauhallisesti ja iloisesti mutta se ei tuntunut tunnistavan tai sitten tunnisti mutta murina vain jatkui.
Odoteltiin hetken aikaa, heitin isälleni kuonokopan jotta ei ainakaan pääsisi tapahtumaan mitään. Heitin koiralleni minun hanskan jotta se haistaisi tutun tuoksun. Hetken päästä huomasin että koira rentoutui joten sanoin isälleni että päästä vain irti. Koira tuli luokseni iloisesti, vähän kuitenkin varoen. Silittelin sitä siinä ja puhuin, yhtäkkiä alkoi taas murisemaaan mutta ei kuitenkaan vaarallisen kuuloisesti mutta vähän niinkun mumisten. Käskin olemaan hiljaa ja lopetin huomion antamisen hetkeksi. Sitten se oli taas normaali ittensä.

Tuntuu pahalta kun oma koira käyttäytyy minua kohtaan noin. Miten voi olla että se ei muka yhtäkkiä tunnistaisi minua tai muuten vain murisee vihaisesti.. Sama juttu kävi muutamia viikkoja sitten kun isäni tuli kylään ja koirani ei taas tuntunut tunnistavan häntä ja murisi ja haukkui kuin vieraalle. Hetki taas meni ennenkuin koira tajusi kaiken olevan ok.

Ongelmia on ollut pidemmän aikaa jo ulkona, rähisee remmissä ja tuntuu olevan melkeen jokaista vastaantulijaa kohtaan epäileväinen. Päätin että soitan huomenna heti eläinlääkärille ja vien koirani tutkimuksiin jotta voidaan tietää onko koiralla jtn kipuja tai esim kasvain joka vaikuttaa käytökseen noin paljon. Kotona ollessa koira on kyllä tottelevainen, ei ota ruokaansa ilman lupaa, antaa ottaa ruoan/lelun/luun pois iteltään ihan milloin vain eikä ole moksiskaan. Ei tee tuhoja tai käyttäydy muuten omituisesti.

Onko kellään kokemusta tai tietoa että voiko kyseessä olla jokin kasvain joka sekottaa koiran nupin ? Ymmärtäisin jos olisi minun ja koirani välillä ongelmia ettei hän tottele tai muuta. Mutta se että koira katsoo minua kuin vierasta ja murisee nähdessään niin hälytyskellot soi ja kovaa.

^Suosittelisin käyttämään ainakin silmätutkimuksessa koiraa (mieluiten ihan sellaisella eläinlääkärillä, jolla on virallinen pätevyys silmäsairauksien alalle). Tuttavaperheessä koira alkoi reagoida tuttuihin ihmisiin hieman samantyylisesti ja tutkimuksissa selvisi, että koira on kovaa vauhtia sokeutumassa. Mikä tahansa kipu voi myös laukaista tuollaista käytöstä, mutta noista tilanteista tulee vähän sellainen kuva, että koira ei näkisi kunnolla ja reagoi kuin tungettelijaan.

Nii aivan... mietin kans et silmissä jotain vikaa.. mutta eikö hajusta pitäisi tunnistaa omansa : / ? Tai sitten se oli jo päässyt siihen tilaan ettei tajunnut hajustakaan...

Ei ole kauheasti rahaa laittaa tutkimuksiin mutta koiran lopetus tuntuu niin rankalta etten tiedä pystynkö siihenkään. Kauheaa olla umpikujassa mutta ymmärrän myös sen etten voi jatkaa koiran kanssa mistä ei mene varmuuseen pureeko vai ei....

Hyvä, että olet viemässä koiraa eläinlääkäriin tarkistettavaksi, koska tuollaisen käytöksen, jota koirallasi esiintyy, takana voi hyvinkin olla jokin terveydellinen ongelma. Parhaassa tapauksessa ongelma on hoidettavissa, jonka jälkeen voitte keskittyä ratkomaan ongelmianne päivänjärjestyksestä ja saamaan elämän taas järjestykseen. Voi olla, että koira on jo oppinut joitain ei-toivottuja käytösmalleja kuten remmirähjäys, eikä ne poistu aina vain sillä, että syy (kipu/sairaus) poistetaan, mutta taatusti niiden työstäminen on helpompaa kun pohjalla ollut syy on hoidettu!

Jos koira kuitenkin todetaan terveeksi, tarvitset koiran ongelmien ratkomiseksi todennäköisesti pätevän ammattikouluttajan apua. Näin netin kautta olisi melkoisen vastuutonta lähteä jakamaan neuvoja, mutta ekasta viestistäsi saattoi bongata ainakin koiran suuren reaktiivusuuden, itsekontrolli/impulsiivisuusongelmia, koira/remmiaggression (pelon?) ja todennäköisesti vihaisuuden (pelon?), joka kohdistuu ihmisiin. Voi (todellakin VOI!) olla, että koiran sinuun kohdistama käytös, kun hait sen viikonloppuhoidosta, oli resurssiaggresiivisuutta, koira ilmoitti ettet saa lähestyä isääsi, jonka koira koki resursikseen (jollekin mukavalle asialle). Nämä kaikki pitäisi selvittää erikseen. Siinä on melkoinen työmaa eikä niitä ratkota "viikonlopussa" ja todennäköisesti joudut elämään aina silmät selässä tämän tyyppisen koiran, jolla on tällainen historia, kanssa, mutta toisaalta reaktiivissa koirissa on todella paljon hyvää jos sen osaa valjastaa oikein ja myös hallinta saadaan kuntoon! Netistä löytyy paljon materiaalia, myös videoita, eri ongelmien syiden ja seurausten määrittelemiseen sekä "itsehoitoon", niihinkin kannattaa tutustua, mutta tietysti varauksella. Jos tuntuu, että koiran työstäminen kuosiin ja tietyn epävarmuuden ja ainaisen varuillaanolon kanssa eläminen ei ole oma juttu, mikä on täysin ymmärrettävää, voi järkevämpää kaikille osapuolille olla koiran lopettaminen tai antaminen uuteen kotiin, JOS löytää sille kodin, jonka kykyyn hoitaa ko ongelmia voi luottaa ja joka tietää millaista pakettia on ottamassa. Toivottavasti kuitenkin saatte asianne kuntoon ja voit taas nauttia koirasi seurasta ilman turhia murheita! Tsemppiä koiran kanssa ja jos vaan ehdit, jaksat, muistat, tule kertomaan kuulumisianne!

Samaa mieltä ell:n tarkastuksesta ja kipujen hoitodosta. Näkö on syytä tutkia.

Sesset:Voi (todellakin VOI!) olla, että koiran sinuun kohdistama käytös, kun hait sen viikonloppuhoidosta, oli resurssiaggresiivisuutta, koira ilmoitti ettet saa lähestyä isääsi, jonka koira koki resursikseen (jollekin mukavalle asialle)

Samaa mieltä. :) Tähän kohtaa suosittelen (taas) laumakogiikkaan erikoistunutta kouluttajaa. Ovatko vanhempasi kenties pitäneet koiraa kovasti hyvänä hoidossa ollessa?

Ulkoilu olisi syytä saattaa moitteettomaksi. Hoitajien tulisi elää samalla tavalla kuin sinunkin, niin kauan kun koiran uudet käytösmallit eivät ole sinun suhteen täysin vakioita.

Aloittaja:Isäni otti koiran pannasta kiinni ja veti kauemmaksi niin että pääsin sisälle. Seisoskelin eteisessä ja puhuin koiralleni rauhallisesti ja iloisesti mutta se ei tuntunut tunnistavan tai sitten tunnisti mutta murina vain jatkui.

Tässä toimittiin kaikien tavoin väärin, joka voi olla syy koko negativiisen tapahtumasarjan käynnistymiseen. Joskin siellä pohjalla on tod. näk. myös muitakin ongelmia.

Tkos kirjoitti:

Ei ole kauheasti rahaa laittaa tutkimuksiin mutta koiran lopetus tuntuu niin rankalta etten tiedä pystynkö siihenkään. Kauheaa olla umpikujassa mutta ymmärrän myös sen etten voi jatkaa koiran kanssa mistä ei mene varmuuseen pureeko vai ei....

Usein saa maksettua myös osissa jos lasku on suuri ja luottotiedot kunnossa. Voisko ongelmia olla myös kuulossa?

Kiitoksia vastauksista. Tulimme juuri eläinlääkäristä, otti verikokeet. Pyysin myös tarkastamaan korvat koska koiraa on ne hetken aikaa vaivannut ja siellä olikin sitten hiivaa. Verikokeista soittelevat parin päivän päästä. Lääkäri oli sitä mieltä että jossei nyt niistä verikokeista löydy mitään niin ei se lopetuskaan väärin tässä tilanteessa ole. Koira on kuitenkin purrut tuttuani. En haluaisi elää jatkuvasti silmät selässä. On todella ristiriitainen tunne kun en haluaisi luopua koirasta ja tekisin koirani vuoksi mitä vain... Mutta tämänkokoisen koiran kanssa on vain pystyttävä järjelläkin ajattelemaan.

Ja kun keskustelussa sanottiin että teimme väärin kun isä veti koiran pois ja tulin sisälle niin en oikeen tiedä mitä muutakaan olisimme voineet tehdä kun tämä ei ole mitenkään tuttu tilanne ja olimme kaikki vähän ihmeissä koiran käytöksestä omaa omistajaansa kohtaan. Enkä itsekkään halunnut pois lähteä jotta koira ei saisi semmosta kuvaa että se on mut ajanut pois. En aijo perääntyä omaa koiraani. Näimme parhaaksi hetken odottaa, en tuijottanut koiraani silmiiin tai muuta mutta puhuin sille välillä ja odotimme. Ehkä olisimme voineet tehdä jotain paremmin mutta tilanne tuli vain yllättäen enkä tiennyt miten muuten sen hoitaa.

Saimme nyt kuitenkin kipulääkkeet ja odotellaan niitä verikokeiden tuloksia. Otti jonkun laajemman verikokeen mistä pitäisi nähdä enemmän. Kova mietinnän paikka edessä, hankalaa elää koiran kanssa josta ei mene varmuuseen mutta toisaalta en haluaisi luovuttaakkaan.. Noh, yritän miettiä oikeaa ratkaisua. Jos lopetukseen päädyn niin haluan kuitenkin joulun tässä viettää vielä koirani kanssa.

Valmis olisin siis kouluttajan kanssa asioita katsomaan ja työstämään. Mutta sekin vähän on sitten semmonen juttu että koira kuitenkin on purrut tuttuani, ja minulle murissut niin onko nämä koskaan pysyvästi korjattavissa... :/

Entäs se näkö?

Taivutteliko ell. tunnusteliko selkää ja taivutteliko lonkat?

No ovat "ilmaisia" verrattuna verikokeisiin.;)

Siinä tilanteessa kun koirasi murisi sinulle ovelle, olisi ollut hyvä pitää ovea sentin 2 raollaan ja laskea koira omineen nuuskimaan ilman isän vastaan laittamista(vetäminen poispäin saa koiran puolustamaan ja taisteluhalu lisääntyy) ja läheisyyttä.Isä mahdollisimman kaukana. Ovella olisit pystynyty suojaamaan itseäsi, koira olisi saanut sinusta hajun ja olisit voinut moikata koiraa kun se olisi hajun perusteella sinut tunnistanut. Teidän toiminta provosoi koiraa eikä pelkän tuon tapahtuman tai kaverin pureman perusteella voi vielä sanoa on koirassa se vika. Se on selvä että koiralla on tod. näk. suuri puolustushalu. Puolustushaluisella koiralla paineentunne kaulalla pahentaa tilannetta jos koira aikoo reagoida tai jo reagoi.

Tkos kirjoitti:


Noh, yritän miettiä oikeaa ratkaisua. Jos lopetukseen päädyn niin haluan kuitenkin joulun tässä viettää vielä koirani kanssa.

On myös vaihtoehtona antaa koira jollekin muulle etsimään uutta kotia.
K. Helin ottaa vaikeitakin tapauksia (ja omistaa itse sakemanneja), mutta siitä saattaa joutua maksamaan (ongelmakoirakoulutus.fi). Koirakapina ainakin jossain vaiheessa otti hankalia tapauksia etsimään uutta kotia (koirakapina.com). Sitten on vielä Koirien Sijaiskoti Lopella (laurantesti.weebly.com) sekä Kati Rättö (Facebookissa nimellä Koirakorjaaja).
Kaikki mainitut ovat kokeneita koiraihmisiä joita koiran puremishistoria tuskin pelästyttää, kannattaa ainakin kysyä kun koira on kuitenkin nuori.

Niijoo oishan sitä niinkin voinut.. Avattiin vaan ovi niinkuin normaalisti kun ei se ennen oo mulle mitenkään murissut. Ovi oli sepposen selällään kun tyyppi alkoikin murisee ja isä tietenkin automaattisesti nappas pannasta kiinni ja veti kauemmas ettei pääse purasemaan tai muuta. Olisihan se ollut varmaan parempi että se olisi itse ollut siinä ovella... En kyllä itse lähestynyt koiraa lopuksi, vaan annoin sen tulla mun luokse vapaasti, ehkä meni edes jotain oikein :D..

Sanoin kyllä aluksi lääkärille siitä että onkohan näössä vikaa mutta se jäi sitten suuremmin tutkimatta. Itse siinä pidettelin vain itkua niin en tajunnut huomauttaa siitä vielä uudelleen. Tunnusteli selkää ja kaikki muutkin paikat mutta ei taivutellut lonkkia. Anaalirauhaset oli tyhjät, eturauhaseen ei ylettänyt.

Eilen oli aika toivoton olo kun jotenkin se lopetus tuntu oikeelta vaihtoehdolta. Mutta nytten kun tätä asiaa on itkenyt ja puinut niin jostain tullut se taistelutahto että hitto vie myyn vaikka omia tavaroitani että saan rahat ammattikoulutukseen yms. On se vaan niin rakas että haluan vielä mahdollisuuden. Ja olen aina ollutkin sitä mieltä että jos koiran ottaa niin kaikki on tehtävä sen eteen mitä tehtävissä on. Jos ammattikouluttaja ei pysty auttamaan tai mahdollisista lääkärin jatkotutkimusta ei löydy mitään niin sitten tietenkin ajattelen järjellä että ei voi pitää koiraa joka on vaaraksi tai jonka kanssa joutuu koko ajan elämään silmät selässä.

En ole itsekkään täydellinen omistaja varmastikkaan mutta aina olen parhaani yrittänyt. Varmasti koiran puolustusviettiin sun muuhun vaikuttaa se että olemme paljon kahestaan. Pitäisi tehdä enemmän töitä sen eteen että koiralle löytyisi koirakavereita ja enemmän siedättää ihmisiin. Jotenkin se sosiaalistaminen jäi pentuajan jälkeen. Käytiin pentuna näyttelyissä muttakun koiralla ei toinen kives laskeutunut niin sekin ura jäi siihen. Ympärillä ei ole kauheasti kavereita, saatika niitä jolla eläimiä olisi. Kyllä pitää kovasti katsoa itse peiliin, osaan kyllä myöntää omat virheeni.

Mutta tosiaan mahdollisuuden haluan vielä ja uskoa koiraankin on paljon, ei todellakaan ole läpimätä. Fiksu ja empaattinen, jotakin vain mennyt vikaan mutta toivottavasti ei lopullisesti.

Joo mietin kans jossakin vaiheessa sitä että olisi antanut eteenpäin jollekkin ammattilaiselle. Lääkäri kertoi muuten että hänen siskollansa oli koira jolla oli samantyyppisiä ongelmia, sisko oli antanut koiran viimeisenä vaihtoehtona ammattilaiselle mutta kun koira oli ensimmäisen kerran puraissut kyseistä henkilöä niin koira oli lopetettu. Lääkäri sanoi että siskoa harmitti se kauheesti ettei hoitanut itse asiaa loppuun tavalla tai toisella. Jotenkin itsekkin haluaisin hoitaa koirani itse, ammattilaisen avulla jos ei muuta. Mutta jos koirani eteenpäin antaisin niin sen pitäisi olla joku tuttu jonka kanssa voisin olla yhteistyössä ja tiedän että koirastani pidettäisiin hyvää huolta.

Nopealla googletuksella Helinistä:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/11219484

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12953688

You tubeen ladannut videoita. En näe niissä semmoista mitä itse kaipaisin ongelmakoirakouluttajan tekevän.

Tkos kirjoitti:

Niijoo oishan sitä niinkin voinut.. Avattiin vaan ovi niinkuin normaalisti.................

Jälkeenpäin on hyvä jossitella, mutta hei, elämä on... Asiaa voi tarkastella myös niin päin, että ehkä estitte tapahtumasta jotain vielä pahempaa. Entäs jos koira olisikin tosissaan käynyt päällesi kun tulit ovelle? Sitten sulle sanottaisiin, että isäsi olisi pitänyt vaikka vetää koira pois tilanteesta. Oli miten oli, en näe että tällä yksittäisellä tapahtumalla on mitään tekemistä lopputuloksen kannalta, se on ennemminkin seuraus tai oire, kuin syy mihinkään ja paljon on pitänyt mennä pieleen jo ennen tätä tapahtumaa. Se, mitä nyt voit koirasi hyväksi kotioloissa, siis arjessa, tehdä ennen kuin hankit kunnon treenarin, on välttää viimeiseen asti, jos vaan mahdollista, tilanteita, joissa koira pääse "harjoittelemaan" mitään ei-toivottua käytöstä. Vältä, kierrä, houkuttele... mitä vaan. Hyvä, ettei teillä ole kotona ongelmia ja elo kotona sujuu konfliktitta. Ei tosin haittaa jos laitat koiran ansaitsemaan kaiken eli aina ennen kuin koira saa mitä haluaa, on se sitten ruoka, leikki tai ulos pääsy, se joutuu tekemään jotain mitä pyydät siltä ja se oppii että sinä olet avain, tai ennemminkin portti, kaikkeen mukavaan ja sulta kysytään aina "lupa" ennen kuin mitään tehdään.

Silmät ja näkö olisi tosiaan hyvä tsekata, samoin luusto (ainakin lonkat, olkanivelet ja kyynärät). Hieroja tai fyssari voisi tsekata onko lihasjumeja tai jotain nikamavaurioihin liittyvää kiputilaa, esim kipeä niska/kaula ei ole koirilla mitenkään harvinaisuus ja jo se on omiaan aiheuttamaan koirassa jatkuvaa stressiä. Meistä jokainen, joka on elänyt hiukankaan kauemmin pienen, mutta kroonisen kiputilan kanssa, tietää että aika nopeasti sitä on valmis työntämään päänsä kaasu-uuniin sen jatkuvan pienen nälväämisen takia.

Itse lopettaisin koiran, jos on yhtään riskiä että siitä tulee ns kiertopalkinto, kuten tämän tyyppisistä koirista helposti tulee. Koiraa ei haluta mieluusti lopettaa jos se on edes välillä oma herttainen itsensä, ja sitä annetaan eteenpäin siinä toivossa, että joku saisi fixattua "muuten niin mukavan koiran" kuntoon. Ainakin sopisin (paperilla) että jos seuraava omistaja luopuu koirasta, se palautuu sulle, eri juttu käykö näin todellisuudessa. En halua kuulostaa lopetusmyönteiseltä, koska en sellainen ole, mutta se nyt vaan on nähty miljoona kertaa miten tämän tyyppisille koirille käy jos ne päätyy osaamattomiin käsiin. Osaaviakin on. Kannustaisin tässä kohtaa etsimään kouluttajan, tekemään töitä hänen neuvoillaan ja vasta sitten, kun näet miten homma etenee tai ei etene, tekemään lopullisia päätöksiä. Nyt on se hetki, jolloin koirasi tarvitsee sua kaikkein kipeimmin. Toki voi olla, että eka kouluttaja ei ole pätevä ja sitten saa ihmetellä kuinka monta aikoo käydä läpi....

Mitä tulee pohdintaasi siitä, saako koiraa koskaan täysin kuntoon, voin todeta että voi olla ettei, mutta on myös mahdollisuus että saa. Todennäköisesti ei kuitenkaan täysin, vaan joudut opettelemaan uudenlaisen tavan elää juuri tämän koiran kanssa, mutta kuitenkin niin että pärjäätte mukavasti ja koira on luotettava tietyissä raameissa. Yleensä joitain tiettyjä juttuja joudutaan treenailemaan läpi koko koiran elämän, jotta taidot ja valmiudet pysyy yllä. Tässä kouluttajalla, jonka löydät, on avainrooli. Tietysti myös itselläsi, sinähän sen työn kotonasi loppupeleissä teet, mutta jos lähdet etsimään kouluttajaa, suosittelen etsimään sellaisen, joka todella pureutuu syihin koiran käytöksen taustalla, eikä pikalaastaroi ongelmaa kurittamalla tai pelottelemalla koiraa olemaan "nätisti", jolloin helposti käy niin, että koira elää edelleen jatkuvan, pitkäkestoisen stressin tilassa ja ongelma pullahtaa esiin jonain muuna jossain muualla, ehkäpä täysin hallitsemattomana. Kysele kouluttajilta rohkeasti mitä menetelmiä he käyttävät ja miten he ratkovat tämän tyyppistä ongelmaa. Kysy, käyttävätkö he fyysisiä menetelmiä ja jos niin millaisia ja missä tilanteissa. Älä tyydy siihen liibalaabaan mitä heidän nettisivuillaan ehkä sanotaan vaan pyydä, vaadi, tarkennuksia ja päätä sen jälkeen kenet haluat palkata. Kannattaa muistaa, että osaava ja vastuuntuntoinen kouluttaja ei lupaa että koira olisi 100% luotettava koulutuksen jälkeen, yksikään eläin ei ole, mutta hän myös osaa opettaa kuinka toimia yllättävissäkin eteen tupsahtavissa tilanteissa, koska niitä tulee aina.

Tuossa Rätöstä videoita:

Tässä loistava pätkä täysin väärästä purkin käytöstä ja järjettömästä toiminnasta. Laitetaan hallitsemattomia ihmisistä piittaaamattomia koiria iso läjä samaan aitaukseen ja vieras ihminen tulee sinne yrittämään rajaamista, ilman että kukaan osaa hoitaa hommaansa. Erinomainen opetusvideo. https://www.youtube.com/watch?v=GUaJ_Kqx4_0

Hetken kuluttua videolla tarhan ulkopuolella kulkee saku, jonka voisin kuvitella olevan jonkun vanhoillisen pk-johtajuus-pakotekouluttajan jäljiltä. Patukalla tuon saisi ehkä "näyttämään" kivalta. Näkee kyllä mihin tuo suhde perustuu... :( Tuolla tavalla ei ongelmat ratkea.

https://www.youtube.com/watch?v=Uz8aqlIDeEw

Löytyy otoksia joista voi päätellä tuliko tuloksia, millaisia mitä koirilla ja omistajilla jäi käteen? Osa tekstistä asiaa. Itse kuuntelen tarkkaan henkilöiden kehonkieltä ja motiivia toimia. Jos kouluttaja tekee saadakseen sulan hattuun, motiivi on aina väärä.

https://www.youtube.com/watch?v=Wwue_E9Yl4M
Tämä ei sitten mitenkään liity oikeanlaiseen hihnanyppäisyihin, johtajuuteen tai ohitusongelmien ratkaisemiseen. Toisilleen tutut koirat koirat kulkevat jonossa sen jälkeen kun ovat tarhassa riehuneet. Suurin osa koirista laittaa taluttajalleen hanttiin.


Korjasin linkit toimiviksi.
-maddy

Tarkoitukseni ei ollut "jälkiviisaana" arvostella väärä toimintaa ja syyllistää, ei. Vaan analysoida tilannetta onko koiran toiminnassa logiikka jolloin asia voi olla korjattavissa muuttamalla ihmisten toimintaa. Ymmärrän hyvin primitiivireaktion ottaa koirasta kiinni uhkatilanteessa.

pampulainen noi sun linkit ei toimi? Mutta jättäisin noi kolinapurkkeilijat väliin ihan kokonaan.

Tohon Heliniin törmäsin toisella palstalla ja on ainakin uhonnut että osaa kouluttaa tosi vaikeatkin tapaukset joten kannattaa siihen ottaa kyllä yhteyttä ennen koiran lopettamista. Oletko kysynyt apua muilta rodun harrastajilta? Nehän ne yleensä parhaiten tietää joten kannattaa sekin vaihtoehto kokeilla.

Onko sulla aiemmin ollut koiria ja harrastatteko noin muuten mitään sen kanssa? Ja onko koira ollut pennusta asti sinulla? Oletko ollut kasvattajaan yhteydessä? Onko koiran luusto kuvattu? Mä kyllä ne silmät vielä tutkituttaisin ainakin.

Eikä se lopettaminenkaan väärin ole. Jos kuitenkin koiraa on pidetty hyvin ja silti murisee ja käyttäytyy aggressiivisesti omistajaa kohtaan niin eihän se missään nimessä normaalia ole enkä itsekkään välttämättä uskaltaisi tuollaista koiraa pitää. Koira ei lopetuksesta kärsi, mutta toisaalta itse haluaisin tietää syyn käytökselle, että onko itse aiheutettua vai onko sillä terveyden kanssa jotain ongelmaa. Tsemppiä kuitenkin tilanteeseen, koiran kanssa elämisestä pitäisi kuitenkin enimmäkseen nauttia joten jos omaa koiraansa pelkää eikä siihen voi luottaa niin eihän kukaan sellaista jaksa eikä tarttekkaan.

pampulainen kirjoitti:

Tuossa Rätöstä videoita:
...

Tarkoitukseni oli listata ihmisiä, jotka ottavat vaikeitakin koiria etsimään uutta kotia. Tämä ei ole oikea ketju näiden ihmisten koulutustapojen arvioimiseen, tämän ketjun aloittaja osaa varmaan itsekin googlailla tyypit tai kysyä heistä tuolla kouluttajiin keskittyvässä topicissa.

Joo tarkoitus olisi itse pitää koira eikä antaa eteenpäin. Alkuvuodesta hakeudutaan kouluttajalle ja siihen asti tehdään enemmän kuin kovasti töitä kotona.

Koira ei ole tähänkään asti saanut mitään ilmaiseksi. Kun laitan koiralle ruokaa niin sen pitää istua koko sen ajan nätisti jonka se hyvin tekeekin. Sitten pyydän koiraa antamaan esimerkiksi tassua tai katsomaan minua silmiin. Sanalla "hyvä" koira saa ottaa ruoan, joten välillä heittelen ilmoille sanoja hyvi hyvö hyva jolloin koiran pitää malttaa kuunnella oikeata sanaa. Tämäkin menee hyvin.
Ulos mentäessä hihnaa ei laiteta ennenkuin koira istuu, minä menen ensin ovesta. Mitään herkkuja ei saa ilman jotakin käskyn noudattamista. Jos koira kerjää niin käsken peruuttamaan kauemmas.

Koiralta saa ottaa ruoan kesken kaiken pois vaikka olisi mitä. Samoten lelut ja luut. Ei ongelmaa.
Koira osaa parisenkymmentä käskyä ja tekee ne hyvin kotioloissa tai esim vanhempieni luona. Myös vanhempani saavat ottaa koiralta ruoan pois ja tehdä muutenkin samat asiat kuin minä. Ulkona ollessa koiran korvat häviää koska se on niin tarkkaavainen ympäristöstä ja liian innoissaan. Varsinkin alku on on pahin mutta lenkin edetessä koira rauhoittuu. Pitäisi saada se rauhoittumaan jo lenkin alussa... Olen tehnyt lenkeillä sitä että kun sanon vierellä niin pidän koiraa lyhyemmässä hihnassa ja koira kävelee vierelläni niin kauan kun sanon vapaa jolloin koira saa mennä haistelemaan omiaan. Joskus menee hyvin ja joskus ei. Myös aina ennen suojatietä käsken pysähtymään.
Tänään meni lenkki todella hyvin, en tiiä oliko koira sitten vieläkin hieman väsyksissa vai mikä oli. Mutta erinomaisesti pysyi vierellä ollenkaan vetämättä ja muutenkin kuunteli enemmän minua. Ja vaikka ihmisiä tuli vastaan niin koira ei ollut moksiskaan ja ohitukset sun muut meni todella hyvin.
Yritän itse aina olla mahdollisimman rentona jotta koira ei nappaisi minusta jännitystä tai huonoa energiaa. En myöskään kiristä hihnaa hullun lailla kun joku tulee vastaan koska ajattelen sen vain pahentavan tilannetta. Otan hihnan lyhyelle jotta koiran mahdollisessa reaktiossa ei koira kuitenkaan pääsisi vastaantulijan luokse. Koirasta kuitenkin osaa jo nähdä kuinka se ottaa vastaantulijan.

Kotona sujuu kyllä ilman mitään konfliktia ja koirasta näkee että se on fiksu ja kuuntelee tarkkaan. Se osaa kuitenkin ärsyttää tahallaan ja yrittää ottaa pomon paikkaa. Jos en tarpeeksi anna huomiota niin koira tulee välillä vetämään hihasta tai raapii lattiaa. Koira ei kuitenkaan tällä saa minulta huomiota muuta kuin että käsken sen jäähylle kylppäriin tai annan muita käskyjä joita koiran täytyy tehdä. Usein yritän myös olla huomaamatta koiran tällaisia yrityksiä mutta välillä se tekee niitä kuitenkin.

Asun kerrostalossa jossa ihan kaikki rapun äänet kuuluvat asuntoomme. Seinät on aivan paperista tehty koska normaali puhe minun keittiöstä kuuluu selvästi rappukäytävään, ollaan kokeiltu. Monet rapun äänet saavat koiran haukkumaan ja mumisemaan. Olen yrittänyt näissä tilanteissa käskeä koiraa istumaan ja olemaan hiljaa, jos koira on hiljaa niin palkitsen. Silti monesti koira haukkuu äänille. Ovikello on myös todella kova räyhäämisen paikka mutta olen sitäkin yrittänyt siedättää koiralle pimpottamalla itse sitä ja palkitsemalla jos koira on hiljaa. Kun posti tulee niin se on myös paha. Vähän aika sitten koira nappasi pitsamainoksen sen tuojan kädestä niin että luukku heilahti. Tosin sisimmissäni repesin kovaan nauruun että pitsamies joutui varmaan vaihtamaan alkkarit :D Väärinhän se oli mutta.. silti.. :D Minulla ei ole väliovea asunnossa eikä tuohon semmoista oikeen mahtuisikaan, eteinen on kovin ahdas vaikka asunto on muuten iso.

Talon edessä koira on pahimmillaan. Jokainen rapusta tuleva on koiralle paha paikka ja koira tuijottelee ikkunoihin ja välillä haukahtaa jos näkee jonkun. Rapussa ei voi kenenkään kanssa kulkea samaan aikaan koska koira saa raivarit. Ennen koira tuli juttuun rapussa olevien kanssa, monesti alakerran naapurit leikitti koiraani käytävässä. Enää se ei kestä naapureita ollenkaan, tosin en kyllä minäkään ;) Yksi asia joka koiraa varmasti on ärsyttänyt, niin yläkerran muija huuteli joskus ikkunasta koiralleni kun lähdettiin ulos että moi moi ja kaikkea. Sama muija on myös joskus huudellut koiralleni oven takana " mitä sä siellä haukut, niih, voi pientä eiii mitään hätää ". Olen asiasta sanonut naiselle että ei tekisi näin koska koirani saa siitä vain lisää vettä myllyyn. Ei nyt ainakaan lähiaikoina ole sitä onneksi enää tehnytkään.

Jos minulle tulee vieraita niin koira rähisee alussa. Koiralla on kuonokoppa ja tutustuminen joudutaan tekemään hitaasti. 5-10 minuutin sisällä koira kuitenkin rauhoittuu ja tajuaa että vieras on ok, jolloin koira tyrkyttää leluja ja on hyvää kaveria.

Koiralla ei ole ollut ikävää tapahtumaa vieraitten kanssa josta käytös voisi johtua. Koira kuitenkin menee ihan toiseen tilaan kun joku tulee eikä kuuntele käskyn käskyä. Jokin sillä vaan napsahtaa tuolla pääkopassa. Alkuvuodesta minulla oli kaksi kaveria yökylässä. Kun he tulivat niin sama rähinä alkoi koiralla. Kohta kuitenkin hyvää pataa ja kaikki meni hyvin. Lähdettiin konserttiin josta takas tultuamme koira rähisi taas kavereilleni mutta minuutin sisällä tajusi että ovatkin tuttuja. Käytin koirani ulkona ja sisään tultaessa ei rähissyt kavereille. Yö meni hyvin, koira kävi antamassa pusuja sohvalla nukkuville kavereilleni ja nukkui niin että näki heidät ja minut samaan aikaan. Aamulla leikkivät nätisti. Kun lähdimme kavereiden kanssa pariksi tunniksi pois niin takas tultaessa taas rähisi mutta tajusi taas kohta että tuttuja ovatkin.

Veljeni koirien kanssa tullaan juttuun ja pystyy käymään yhteisillä lenkeillä. Välillä vieraatkin koirat eivät aiheuta koirassa mitään reaktiota mutta sitten taas jotkut todella kovan. Sama juttu ihmisissä, joskus ei mitään ja joskus murisee tai on muuten jännittynyt.

Tuli vähän pitkää viestiä mutta ajattelin vähän enemmän avata tilannetta.