Koirat.com

^Mikä idea tuossa on, että koira ei saa mennä palkkiolle ennen kuin annat sille vielä erikseen luvan, vaikka juuri olet naksuttimella kertonut sille, että se on toiminut palkkion arvoisesti? En tajua. Minusta tuo vesittää osan naksuttimen ideasta, jos jatkat paikallaan pysymisen vaatimista vielä naksauksen jälkeenkin. Silloinhan vasta se vapautus kertoo koiralle sen toimineen palkkion arvoisesti, että se pääsee nauttimaan palkkiostaan.

Miinttuu Näkemättä on tietnkin paha varmaksi sanoa, mutta epäilisin, että koirasi haukkuu nimenomaan epävarmuuttaan, kun ei tiedä tulevatko vastaatulevat koirat sen iholle vai mitä tapahtuu. Jos toinen sitten tulee kuonotusten, niin se alistuu tai jopa pelkää toista koiraa välttääkseen konfliktin ja selvitäkseen tilanteesta, jossa se tuntee itsensä epävarmaksi, mahdollisimman vähällä.

Ensimmäiseksi tekisin selkeä ero siihen, että koira tietää milloin mennään ohi ja milloin moikataan. Itse en oikeastaan anna koirien moikkailla lenkeillä tuntemattomia vastaantulijoita, jolloin ne tietävät että vastaantulevista koirista ei tarvitse välittää lainkaan.

Naksutinkoulutuksen idea on palkita koiraa sen oma-aloitteisesta toiminnasta eli käyttää houkuttelua mahdollisimman vähän. Ohitusongelmissa aloitetaan yleensä vastaehdollistamisesta, jolloin ensimmäisessä vaiheessa palkitaan koiraa aina kun se näkee toisen koiran (naks + nami). Tällöin välimatka pidetään niin pitkänä, ettei koiralla ole tarvetta haukkua ja palkataan niin usein kuin mahdollista eli esim. vähintää joka viides sekuntti. Jos koiralle tulee tarve haukkua, tiedetään että etäisyys on vielä liian vähän sen taidoille, jolloin joudutaan menemään takapakkia. Pikkuhiljaa sitten välimatkaa voidaan pienentää ja lopulta toiset koirat voidaan ohittaa haukkumatta vaikka puolen metrin päästä. Tärkeää tässä on tietenkin se, että koiran päätä ei sekoiteta sillä, että välillä se viedään moikkaamaan vieraita koiria ja välillä taas haluttaisiin, että se ohittaa vieraat koirat niistä mitään välittämättä. Johdonmukaisuutta siis!

Harjoittelen erään koiran kanssa ahkerasti peruskäskyjä naksuttimen avulla. Ainoa asia mikä hämmentää minua on, että kun kutsun koiraa luokseni, naksautanko heti kun koira lähtee juoksemaan minua kohti, vai sitten vasta kun se on tullut jo lähelleni ja saa namin? Toivottavasti joku tajusi.

Nuppeli kirjoitti:

Harjoittelen erään koiran kanssa ahkerasti peruskäskyjä naksuttimen avulla. Ainoa asia mikä hämmentää minua on, että kun kutsun koiraa luokseni, naksautanko heti kun koira lähtee juoksemaan minua kohti, vai sitten vasta kun se on tullut jo lähelleni ja saa namin? Toivottavasti joku tajusi.

Itse naksuttelen vaihtelevasti kutsuessani. Jos on paljon häiriöitä tai koira esim. nuuhkii maata tai on kiinnostunut jostain eläimestä, maasta, lehdistä, kepistä yms., naksautan, kun pentu kutsuessani jättää kaiken kesken ja kirmaa luoksnei. Eli naksautan sillä hetkellä, kun se lähtee tulemaan, mutta en naksauttaisin, jos se lähtisi tulemaan viiveellä..

Joskus naksautan sillä hetkellä, kun se juoksee niin kovaa kuin vain pystyy. Joskus naksautan, kun se saavuttaa minut. Eli vaihtelevasti sen mukaan, missä näen aihetta palkita. :D

Selvä. Olen tehnytkin tuota satunnaisesti naksauttelua, mutta ajattelin varmistaa, onko oikeaa tapaa tuohon luoksetuloon liittyvään naksautteluun.

Alotettiin eilen meidän tytöille naksutin koulutus. Tänään treenattiin Lillin kanssa maahan menoa, mikä sillä ei ole vielä ollut hallinnassa ollenkaan. En oikeesti oo koskaan nähnyt koiran menevän maahan yhtä nopeasti kuin Lilli meni O_O ja ilman avusteita alusta lähtien. Kyllä toi mei pikkanen on niin fiksu <3

Mulla on alkanut kiinnostamaan tämä naksutinkoulutus. Koirani on jo muutaman kk:n päästä 8vuotias, onko liian myöhäistä alkaa naksuttelemaan?

Koirani on oppinut hyvin perus asioita, vähän niinkuin vahingossa, etten kiinnitä asiaan juurikaan huomiota (esim. kävelee nätisti vierellä lenkillä) mutta jos taas alan kouluttamaan, niinku esim. perusjuttu: istu, joka tapahtuu nami palkalla, koira "hössöttää" hirveesti sen namin perään, tekee muitakin temppuja kunnes osuu oikeaan. Joskus taas kuuntelee ja tekee käskyn, mutta hirveen tärinän ja stressin (?) kera.

Pahin ongelma meillä on ohitus. Koirani ei tänäpäivänäkään siedä muita elukoita (kiitos mun huonon pentuajan sosiaalistamisen+sen jälkeiset huonot kokemukset) ja kun lenkillä tulee vastaan koira, mun alkaa jo kauempaa poksua samalla mua vilkuillen, lähellä kun ollaan koirani haukku kiihtyy ja vieläkin vilkuilee mua, vähän niin kuin kysyen "mitä nyt".
Ja olen varmasti kaikki mahdolliset virheet tehny ohituksissa. Käsky "ei" toimii täydellisesti kaikissa muissa tilanteissa kuin ohituksissa. En enään osaa olla rauhallinen, vaan jännitän heti kun näen toisen koiran. Mahtaisko naksuttimella olla helpompi palkata näissä tilanteissa koiraa kun se käyttäytyy hyvin? Koirani kun on pieni, niin se palkka on hyvin vaikea antaa sillä sekuntilla sinne jalkojen juureen.
Haastavinta tästä vielä kaiken lisäksi tekee se että 80% vastaantulijoista haluaa jutella ja päästää koiransa mun koiran luo/päästävät kysymättä. Miten opetella ohittamaan jos vastaantulijakaan ei anna ohittaa? Koirani silmissä olen varmasti todella epäluotettava, koska vastaantulijat tulee iholle, enkä pysty sitä aina estämään.

Muoks. menikö tää jo ohitusongelma keskustelun puolelle..

Creek kirjoitti:


Mulla on alkanut kiinnostamaan tämä naksutinkoulutus. Koirani on jo muutaman kk:n päästä 8vuotias, onko liian myöhäistä alkaa naksuttelemaan?

Ei, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa mitään
Meidän mäyräkoiralle aloitettiin naksutinkoulutus kun se oli 4-5vuotias ja aivan täysin oppi.

Sama tärinä, innostus, hössötys (stressi(?)) tulee tälle nykyään 11-vuotiaalle mäyriksellekin kun naksutin otetaan esiin. Se on ollut todella vaikeaa kouluttaa ihan naksuttimenkaan kanssa koska se on niin nopea ja höseltää ja pitäisi kuitenkin yrittää jotenkin saada se rauhoittumaan, mutta siinä sitten taas haluaa koiran rauhoittua jolloin ei saa niin hyvää itsetarjoavaa koiraa ja ÄH! Turhautuminen on valmis.

Creek kirjoitti:

Haastavinta tästä vielä kaiken lisäksi tekee se että 80% vastaantulijoista haluaa jutella ja päästää koiransa mun koiran luo/päästävät kysymättä. Miten opetella ohittamaan jos vastaantulijakaan ei anna ohittaa? Koirani silmissä olen varmasti todella epäluotettava, koska vastaantulijat tulee iholle, enkä pysty sitä aina estämään

Sanot että "älä tule, tällä on vesikauhu/kirppuja/joku ihana tarttuva tauti". ;D Jos ei ala auttaa niin lappu kaulaan jossa isolla kerrot: "ÄLÄ TULE".

Mutta, lue vastaehdollistamis-ketju jolla minä sain räyhäämisongelman kuriin :)

Hössöttämiseen en osaa antaa muuta tukea kuin että sellaisia koiria on muitakin (namipalan toivossa eläviä muutoin miellyttämishaluttomia koiria) ja saat kaiken vertaistuen täältä, se osaa olla rasittavaa! Jos joku keksii mikä siinä on että koira tärisee innosta(?) koulutuksen yhteydessä niin kertokoon sen julki! :D

Vuorisumu kirjoitti:

^Mikä idea tuossa on, että koira ei saa mennä palkkiolle ennen kuin annat sille vielä erikseen luvan, vaikka juuri olet naksuttimella kertonut sille, että se on toiminut palkkion arvoisesti? En tajua. Minusta tuo vesittää osan naksuttimen ideasta, jos jatkat paikallaan pysymisen vaatimista vielä naksauksen jälkeenkin. Silloinhan vasta se vapautus kertoo koiralle sen toimineen palkkion arvoisesti, että se pääsee nauttimaan palkkiostaan.

Nähtävästi käsitin naksuttimen mukana tulleet ohjeet tuolloin väärin. Idea oli asettaa kuppi koiran eteen ja naksauttaa. Pikkuhiljaa piti sitten lisätä odotusaikaa, jossa kohtaa onnistuin nähtävästi käsittämään idean siten että maahan mennessä naksautus, odotus ja sitten palkitseminen. Oikeaoppisesti pitäisi siis olla maahanmeno, odotus, naksautus-palkitseminen, eikö? Eli asia on korjattu ja nykyään palkinto tulee heti naksauksen jälkeen. :)

Nemes kirjoitti:


Nähtävästi käsitin naksuttimen mukana tulleet ohjeet tuolloin väärin. Idea oli asettaa kuppi koiran eteen ja naksauttaa. Pikkuhiljaa piti sitten lisätä odotusaikaa, jossa kohtaa onnistuin nähtävästi käsittämään idean siten että maahan mennessä naksautus, odotus ja sitten palkitseminen. Oikeaoppisesti pitäisi siis olla maahanmeno, odotus, naksautus-palkitseminen, eikö? Eli asia on korjattu ja nykyään palkinto tulee heti naksauksen jälkeen. :)

Jep, naksautuksen (tai vastaavan kehun/äänen) jälkeen ei palkkion kanssa aikailla.

myrkku
Joo tuota hössöttämistä tuskin saa mitenkään pois, ja luulen että sama hössötys on edessä myös naksuttimen kans, mutta sille ei oikein voi mitn.
Mä luulen/luulin että se hössötys tulee siitä kun palkka on liian hyvä ja koira ei keskity siihen mitä siltä pyydetään. Joten, olen yrittäny keksiä vähemmän hyvää palkkaa; lelun kans sama juttu, kehuminen taas on kuin puhuis pikkukiville - ei kiinnosta koiralla, muita palkka keinoja en sitten tiedäkkään :D

Täytyy käydä myös vilaseen tuo toinen ketju.

Vastaantulijoille olen aina sanonut että, älä päästä lähelle ja sitten alkaa se tuttu: "mutku jeppe on niin kiltti ja se haluu tulla moikkaamaan..blaablaa lässynlässyn" huoh.
Ajattelinkin teetättää tehostetuilla neonvaloilla varustetun taulun, jotta kaukaakin tulevat huomais kirjoituksen esim.: "meillä on matoja"

Tuon naksutinkoulutuskirjan (josta oli aikasemmilla sivuilla jutustelua) nyt alkajaisiksi ajattelin hommata, mahtasko löytyä kirjakaupasta, vai oletteko tilanneet jostain netin kautta?
En oikein kirjoja ostele, ni en tiedä mistä kannattee hakea..

creek: Itse tilasin kyseisen kirjan kirjakaupan kautta, kun heillä ei silloin hyllyssä ollut.

Tuohon 'huonompaan palkkaan' voisi myös ajatella jotain 'huonompaa' ruokapalkkaa. Esim. meillä treenikentällä käytetään nakkeja, kun siellä ei muuten jakseta kuunnella, mutta kotona niistä kuumutaan liikaa, niin käytämme kotona kuivanameja. Voihaa koiraa palkata vaikka sen ruokaraksuilla, jos koira vaan niistä motivoituu tarpeeksi. =]

^Mulla tämä rakastaa ylikaiken kaikenlaista ruokaa
Ihan sama vaikka pelkkä kurkun palanen on kädessä niin innostuu. Lisäksi tällä on mm. allergiaa jonka takia en voi syöttää teollista ruokaa, mutta esim.kurkulla, salaatilla ym. olen palkannut. Vielä ei ole tullut vastaan ruokaa mitä tämä ei söis..

Mitä te teette tilanteessa jossa koiraa ei kiinnosta naksuttimen ääni tai se ei vastaanota ruokaa naksauttamisen jälkeen? Koira siis normaalisti reagoi naksuttimen ääneen ulkonakin ja hakee pöperönsä. Joskus sillä taas on ilmeisesti kierrokset niin kovat et se ei reagoi ollenkaan naksutteluun tai jos reagoi niin kieltäytyy syömästä. Tähän mennessä oon vaan tehny niin et jätän homman siihen ja kokeillaan seuraavalla lenkillä uudestaan. Koira ei ole saanut näiden epäonnistuneiden harjoitusten välissä ruokaa.

^Periaatteessa koiraa ei voi palkita jollain mistä se ei sillä hetkellä palkkaannu, joten jos ko tilanteessa haluat jollakin palkita, niin sinun täytyy valita jokin sellainen palkka, mitä koira juuri sillä hetkellä haluaa. Ruokapalkankin houkuttelevuuttaa voit toki lisätä yhdistämällä siihen esim. saalistusta ja/tai laumaviettiä, jos koira ei muuten ruuasta juuri perusta.

Jos koira ei reagoi lainkaan naksaukseen syitä voi olla esim. ettei se jostain syystä kuullut sitä tai että se ei ole kiinnostunut palkkioista, jotka se yhdistää naksahdukseen.

Joka tapausessa harjoitusta täytyy muuttaa tai lopettaa se kokonaan, jos koira toimii kuten kuvailit.

^Meillä motivointi on yks erittäin haastellinen asia. Ruoka toimii ihan hyvin, kunhan kierrokset ei nouse turhan korkealle. Lelu/leikki toimii hyvin satunnaisesti. Koira siis mun tulkinnan mukaan noissa tilanteissa kokee kannattavammaksi "touhottaa" kuin syödä. Jatkamme siis samalla linjalla eli lopetamme harjoittelun kokonaan tai mahdollisuuden mukaan helpotamme sitä.

muoks. Jos siis keksii miten touhottamisen tarvetta voi hyödyntää palkkiona niin ehdottakaa ihmessä. Touhottaminen tarkoittaa meillä hajujen perässä juoksua, seilaamista, mörköilyä yms. hölmöilyä. Hajuja toki hyödynnän siinä määrin ku on mahdollista.

muoks. muoks. Noilla lenkeillä millä koira ei ole kiinnostunut saatavilla olevista palkinnoista se kuitenkin pääsääntöisesti toimii ihan ok. Erona se, et se ei tee mun kans yhteistyötä vaan se vois olla melkein yksin lenkillä. Käskyt menee perille, mut kaukana se hauskasta ja motivoivasta tekemisestä on.

Oletteko te kokeilleet Veli-Matti Ahosen tyyliä luoksetulon opettamiseen? Tässä linkki. Mä kyllä jokseenkin ymmärrän miten edetä, mutta en ihan 100 %:sti kuitenkaan.. :D Jos joku on kokeillut niin voisi kirjoitella miten on edennyt ja vääntää rautalangasta vielä mulle ton homman et varmasti ymmärrän oikein.

Pistänpä kysymyksen nyt tähän ketjuun... Hölmö kysyy viisaammilta jotta viisastuisi itsekin. Olen nyt Lunaa naksuttimen kanssa opettanut tekemään muutamia asioita, joista yksi on vierellä kulkeminen lenkillä. Useimmiten se saa minun puolestani jolkotella omia menojaan, kunhan pysyy tien reunassa ja hihna löysällä ja muutenkin käyttäytyy asiallisesti. Välillä haluaisin kuitenkin koiran kulkevan kontaktissa sivulla, esim ohitustilanteissa tai muutenkin.

Olen treenannut tätä niin, että kun Luna on itse hakeutunut (vasemman yleensä, koska useimmiten lenkillä se on just siinä vasemmalla puolella jostain syystä) jalan viereen ja ottanut kontaktin, olen naksauttanut ja palkinnut. Tätä toistettu hyvin runsaasti. Pikku hiljaa olen lisännyt tähän sanan "Sivulla". Nyt Luna sanan kuullessaan (yleensä myös oman nimensä kuullessaan) tulee sivulle, naks ja nappula. Ellei sitten eteen sivukadulta pöllähtänyt koirakko tms ole liian lähellä, silloin korvat katoaa ja palataan takasi, ja homma uusiksi. Eli ilman häiriöitä toimii hyvin. Olen myös pidentänyt aikaa, joka täytyy sivulla tepastella, ennekuin naksautan. Hirmu usein Luna myös edelleen hakeutuu omatoimisesti sivulle jolkottamaan ja tapittaa tiiviisti silmiin. Uudestaan ja uudestaan, pitkiäkin matkoja (hah, molemmilla niskat kipeenä ja joskus vielä kävellään jotain päin...).

Hieno homma sinänsä, mutta kysymys koskeekin tätä: Pitääkö aina palkita sivulla kävelystä ja kontaktin otosta, vaikka koira tekee sen pyytämättä? Haluaisin kuitenkin vahvistaa tätä käytöstä toimimaan myös häirittynä ja mutenkin kontaktia ylipäänsä. Olisiko tässä sen epäsäännöllisen palkkion paikka? Toimiiko se niin, että aina saa sanallisia kehuja iloisella äänellä, mutta joka kerta ei naksua + ruokaa? Ongelma nimittäin on se, että pentu on tehokkaasti hoksannut, miten ruuan voi ansaita (Luna saa siis päiväruokansa nappula kerrallaan lenkillä) ja nälkäisenä tapittaa hyvässä lykyssä kilometritolkulla siinä vieressä jos ei kävelijöitä kummempia tule vastaan. Vapaa-sana on opetettu, sa se tarkoittaa vapautta mennä nuuhkimaan, syömään, tapaamaan ihmistä/koiraa, ottaa lelu, luu tms. Vapaa-sanalla natiainen käy nuuskasemassa parit jäljet, syömässä muutaman roskan tai menee hetkeksi hölköttelemään edemmäksi, mutta aika usein palaa pian kerjäämään (???) nappuloitaan... Mikäs siinä, hyvää käytöstähän se on, mutta kohta tarvii pidemmillä lenkeillä ruveta halkomaan papanoita että ne riittää koko matkalle. Kauniisti tehdyistä ohituksista nimittäin saa useamman nappulan kerralla, ja välillä ohituksiakin tulee pirusti yhden lenkin aikana, ja aina ne ei edes mene putkeen (jos toinen koira rähjää), joten hyvästä ohituksesta palkkaan joka kerta. Metsässä tuo ei niin paljoa kontaktia hae, se on vapaamman nuuskuttelun paikka. Ja varmaan enemmän mielenkiintoisia hajujakin kuin lähiön tienpientareet.

Mutta siis: vahvistaako kontaktia aina vai epäsäännöllisesti? Sanalliset kehut aina vai vain silloin kun naksua ja murkinaa ei ole tulossa? Kiitos jos joku jaksoi lukea ja vielä vastatakin...

^Jos haluat, että koira vielä useammin tarjoaa sivulla kävelyä ja kontaktia, niin silloin sinun kannattaa vahvistaa sitä mahdollisimman paljon. Jos nykyinen taso on hyvä, niin silloin voit siirtyä epäsäännölliseen vahvistamiseen. Halutessasi voit myös laittaa sivulla kulkemisen niin pitkälti ärsyke kontrolliin, että palkitse koiraa vain silloin, jos olen nimenomaan pyytänyt sen sivulle. Niissä tilanteissa joissa sivulla olo ei vielä toimi halutulla tasolla, kannattaa vahvistamista jatkaa niin kauan kunnes toiminta on halutulla tasolla (esim. ohitukset).
Sanallisten kehujen vaikutus riippuuu ihan koirastasi. Joillekin koirille sanalliset kehut ovat varsin hyvä palkka, joillekin taas on se ja sama mitä omistaja mölisee.

Itse palkkaan vanhempaa koiraa enää harvoin kontakti otosta normaali tilanteessa, mutta edelleen ohituksissa yms. Nuorempaa palkkaa edellee paljon, mutta en ihan joka kerta enää kuitenkaan.

Alfalfa, VM Ahosen tekniikka perustuu osittain vastaehdollistamiseen, ja siihen ketjuun olitkin jo jotain kirjoittanut (eli lukaisepa läpi jos et ole vielä sitä tehnyt). Ja toisaalta siinä on aika paljon kyse lähellä pysymisestä luoksetulon sijaan.
En ole todellakaan mikään ekspertti, mutta tuota hänen ohjenuoraansa

Ahonen kirjoitti:

Liikun rauhallisesti ja pentu seuraa minua. ---- Jos mahdollista liikun sivussa poluilta, jotta liikkumiseni on pennun näkökulmasta vähemmän ennakoitavaa

toteutan itse liikkumalla edellä kuvatulla tavalla, ja merkitsen haluamani toiminnot (eli omaehtoiset luoksetulot, suunnanvaihdoksen seuraamiset jne.) naksuttimella. Alkuun naksuja tiheästi, nyt jo hieman epäsäännöllisesti kun koira osaa. Pentu on nyt 12 viikkoinen ja seuraa jo hienosti, esim. siksak-kuvion seuraaminen onnistuu vaivatta. Pähkinänkuoressa: lähellä pysyminen on kivaa ja kannattavaa.

Kiitos vastauksesta, Vuorisumu!

Tuli mieleeni hiukan off-topic, mutta naksutteluun liittyen kuitenkin. Selasin nettikirjakaupan lemmikkikirja-osastoa ja silmään pisti pari opusta, jotka kertoi naksutinkoulutuksesta kissoille ja hevosille. Tiedän, että delfiinejä on kyllä koulutettu naksuttimen avulla, mutta kissojakin? Omien kokemusten mukaan kissa on kuitenkin hirmu itsenäinen ja tietyllä tavalla "lahjomaton" eläin, joka ei helposti minkäänlaisia käskyjä tai ohjeita noudata. Siis en ole koskaan tavannut kissaa, joka koiran tavoin makupalan saadakseen vaikkapa käskystä istuisi, hyppäisi tms. (Voi tosin olla, että yhteistyöhaluisemmat katit eivät ole minun tuttavapiiriini vain eksyneet, tiedä häntä...) Onko kukaan koskaan kouluttanut kissaansa naksuttimella? Ihan uteliaisuuttani kysyn... Entä hevosta? Samalla periaatteellahan se varmasti toimii eläimellä kuin eläimellä, mutta mietin vaan.