Koirat.com

Jeesusnakki & muuta pentupuremisesta kärsineet:

Puremiseen olen käyttänyt vaihtamista, kieltäminen ei auta, jos koira ei tiedä, mitä sillä tarkoitetaan. Aluksi liittäisin kieltoon jonkun toimen, on se sitten huulen kääntäminen hampaan päälle (jolloin pentu puree itseään tms.)jotta pentu tajuaa, että ei-käskyllä kaikki toiminnot tulee lopettaa. Meillä tämä käsky on "Hei!"

Koetan tehdä pennulle heti selväksi, ettei käsiin, jalkoihin teroiteta naskaleita. Pennusta riippuen joko murahdan pennulle ja olen uhkaavan oloinen ja HETI, kun pentu osoittaa alistumisen/pelästymisen merkkejä kehun sitä. Painotan, että tämä on tehtävä koirakohtaisesti aralle koiralle riittää paljon vähempi kuin rohkealle.

Lisäksi pennut saavat hepuleita. Näihin milestäni paras konsti on kerta kaikkisesti koiran ottaminen syliin ja siinä pitäminen niin kauan kuin pentu rauhoittuu. Jos pyrkii pois niin pidät vain kiinni määrätietoisemmin (ei kuitenkaan saa satuttaa koiraa). Koira pääsee sylistä pois, kun on rentoutunut syliin. Voit myös tarvittaessa puhella rauhallisesti "hyvä koira, rauha tms." mikä nyt omaan suuhun sopii tai olla vain hiljaa. Rauhallisen puheen ajatuksena itselläni on, että koira yhdistäisi sanat tilanteeseen, jossa rauhoitutaan ja EHKÄ joskus tulevaisuudessa niistä
voisi olla hyötyä, jos viretaso nousee liian ylös.

Luoksetulon epävarmuudesta
Mene paikkaan, jonne voit "hyljätä" koirasi eli ei ole vaaraa joutua tielle tms. Lähdet vain kävelemään pois, uskoisin, että kyllä koira sieltä jossain vaiheessa tulee. Usein meiltä omistajilta loppuu vaan usko liian aikaiseen.

Tehkää jokaisella ruualla yksi luoksetulo vaikka niin, että avustaja pitää koirasta kiinni ja laskee kutsuun ja samantien koira saa ruuan, kun tulee teidän luo. Matkalla ei ole väliä, tärkeintä on, että koira tulee ja lujaa! Älkää vaatiko tässä vaiheessa istumista, perusasentoa tms. vain vahvistetaan luoksetuloa. Käyttäkää luoksetuloon vain YHTÄ käskyä, eli ei siis tänne, tule jne. Ja palkatkaa aina omaehtoisesta luoksetulosta. Kutsukaa vain, kun olette varma, että koira tulee. Näin ollen, ei voi koskaan jättää huomioitamatta käskyä. Toisin sanoen, sanokaa luoksetulokäsky aluksi silloin, kun koira on jo tulossa luoksenne.
Kun luoksetulo on varma ruokakupille, voitte tehdä toistoja sisällä esim. yksi per mainoskatko jne. Ja kun nämä onnistuvat 100 % vasta mennään ulos kokeilemaan.

Minusta hyvin hyödyllinenasia oppia on ollut SAADA KOIRA PISSAAMAAN KUN KÄSKEN. Jos tulee äkkilähtö ja tietää että koiran on jäätävä hieman pidemmäksi aikaa yksin/ automatka/ tai vaikka illalla ennen nukkumaan menoa, on koira hyvä saada pissaamaan silloin kun itse haluaa. Luin joskus jostain oppaasta, että koiraa alkaa välittömästi pissattaa, kun se opetetaan johonkin käsky sanaan jota alkuun hoetaan juuri oikeaan aikaan. Meillä se meni näin: Lenkillä koira käy pissalla ja minä kehuin ”hyvät pissat”. Voi kuulostaa naurettavalta, mutta toimiii nykyään meillä näin: Päästän koiran pihalle ja sanon ”tee pissat” ja se on siinä. Ei tarvitse koko aika miettiä milloin olisi ulkoiluttamisen aika, lenkit voi tehdä sitten erikseen. Opuksessa neuvottiin ”hienohelmoille” PISSA –sanan tilalla käytettäväksi vaikka sanaa KUKKA tai PUU, mutta kyllä minä puhun asioista niiden oikeilla nimillä, jokainen tehköön mikä parhaalta tuntuu. :)

nomeilija kirjoitti:


Kun luoksetulo on varma ruokakupille, voitte tehdä toistoja sisällä esim. yksi per mainoskatko jne. Ja kun nämä onnistuvat 100 % vasta mennään ulos kokeilemaan.

Mun mielestä luoksetuloa pitää kyllä harjoitella sekä sisällä että ulkona rinnakkain, päivästä yksi alkaen. Ulkona on niin paljon ääniä ja hajuja että se on aivan eri asia pennulle kuin sisällä.

Laitetaan vielä tännekin, jos koulutuspuolelta tavoittaa osaavia neuvojia.

Meillä on siis 9-viikkoinen labradorinpentu, joka nukkuu yönsä omassa isossa häkissään. Pentu on jo ensimmäisestä kotiutumispäivästään lähtien herättänyt meidät öisin (häkki ihan vieressä), jotta pääsisi tarpeilleen ulos, eikä tarvitsisi omaan pesään tehdä. Pentu tekeekin päivittäin vain noin kerran pissan sisään eli on todella siisti (käytämme usein ulkona).

Olemme myös päivisin vahvistaneet oman pesän ihanuutta antamalla ruoan siellä, leluja sinne ja kantaneet pennun sinne nukkumaan myös päivisin (ovi auki). Myös yksinoloharjoittelu häkissä on sujunut eiliseen asti mallikkaasti. Tänäänkin pentu on jo nukkunut päiväunet häkissä ja tällä hetkellä touhuaa siellä pahvitötterön kanssa. Häkkiä ei siis vierasteta.

Eilen ongelmat kuitenkin eskaloituivat jo päivällä, kun pentu jäi pesäänsä yksinolokaipuisena vinkumaan kauppareissun ajaksi (nauhuri nauhoitti n. 15 minuuttia). Iltaa kohden väsytimme pentua kaikin tavoin, mutta nukkumaan käydessä (n. klo. 22.30) alkoi hirvittävä rumba. Vinkumisesta ei tullut loppua (emme huomioineet) ja oma pesä myllättiin ympäri. Käytimme pentua muutaman kerran ulkona ja tarpeet tulivat sinne, mutta unta ei saatu. Nousimme ylös niinä hiljaisina hetkinä ja kokeilimme kaikkia keinoja. Lopulta päädyimme antamaan pennulle 1/3 normaalista kerran ruoka-annoksesta ja käyttämään ulkona. Se rauhoitti pennun täysin ja se nukahti. Unta ei kuitenkaan kestänyt kauaa ja sitten pitikin rampata ulkona vinkumisen takia.

Voiko siis olla mahdollista, että pennulla oli vaan liian kova nälkä? Se oli illalla ja yöllä todella "alerttina" ja ummisti silmänsä nanosekunniksi. Todellista koiran unta siis. Luonteeltaan pentu on kuitenkin varsin itsenäinen ja voi jäädä nukkumaan toiseen huoneeseen. Häkki ei siis ollut sinänsä ongelma, sillä pieni ei rauhoittunut muuallekaan, kun häkin ovi oli auki.

Neuvoja? Edellisinä öinä olemme käyttäneet pentua ulkona rytmillä klo. 22-24-03-06-08 ell todella usein. Pentu kuitenkin on nukahtanut suht koht rauhallisesti aina pissatuksen jälkeen. Pitäisikö tyynen rauhallisesti kuunnella pari yötä kiljukaulavinkumista (asumme kerrostalossa, joten kuulunee myös naapureille) vai jatkaa tähän tahtiin ja toivoa pidätyskyvyn kasvavan.

Tiesittehän, että eläimen pitäminen häkissä pitkiä aikoja on eläinsuojelulain vastaista? Se ei siis ole mikään paikka pitää koiraa yksinolon aikana! Olisiko teillä mitään huonetta, jonne koiran voi jättää esim. koiraportin taakse yksinolon ajaksi? Silloin sille voisi jättää myös enemmän tekemistä kuin häkkiin.

Useimmiten pentujen yöelämä rauhoittuu sen kasvaessa. Itse olen pitänyt sen linjan, että yöllä ei leikitä, syödä tai edes käydä ulkona. Näin yöt on rauhoittuneet meillä hyvin äkkiä. Aamulla tietenkin joutuu muutaman kuukauden ajan aina siivoamaan jäljet lattioilla, kun öisin ei käytetä pissalla.

Pentu tulee siis olemaan rajattuna makuuhuoneeseen, jossa tuo häkki tälläkin hetkellä. Pidämme vaihtelevasti ovea auki ja kiinni, jotta sillä ei pennulle ole väliä. Porttia ei ole tarkoitus hankkia, vaan makuuhuoneen liukuovi menee tarvittaessa kiinni. Ajatus on, että pentu pienestä alkaen omaksuu tuon häkin omaksi pesäkseen, eikä sen suhteen ole ollut ongelmia. Öiden rauhoittamista täytyy nyt vaan puntaroida uudelleen ja miettiä, että otetaanko joku yö täysin kylmä linja tuolle vinkumiselle. Pissojen siivoamista ei kuitenkaan voida jättää aamulle, sen verran lattian kunnossapito huolettaa.

Ruusunen89 kirjoitti:

Pentu tulee siis olemaan rajattuna makuuhuoneeseen, jossa tuo häkki tälläkin hetkellä. Pidämme vaihtelevasti ovea auki ja kiinni, jotta sillä ei pennulle ole väliä. Porttia ei ole tarkoitus hankkia, vaan makuuhuoneen liukuovi menee tarvittaessa kiinni. Ajatus on, että pentu pienestä alkaen omaksuu tuon häkin omaksi pesäkseen, eikä sen suhteen ole ollut ongelmia. Öiden rauhoittamista täytyy nyt vaan puntaroida uudelleen ja miettiä, että otetaanko joku yö täysin kylmä linja tuolle vinkumiselle. Pissojen siivoamista ei kuitenkaan voida jättää aamulle, sen verran lattian kunnossapito huolettaa.

Lopettakaa se yöllä ulkona ravaaminen.. Tiedän kokemuksesta mikä voi olla tulos : Meidän sakun pentua käytettiin juuri noin yölläkin ulkona että oppis nopeasti sisäsiistiksi. Noh, loppupeleissä sillä oli joka yö "hätä", joskus kerran,joskus kaksi.. joskus useammin. Eli todellisuudessa se oppi pompottamaan meitä. Pentu kun oli itse hereillä eikä ollut tekemistä niin oli hyvä herättää omistajat ja päästä pihalle.
En suosittele, jatkuva kierre.
Nykyisen tytön kanssa ei olla reagoitu vinkumiseen ja teki alkuun 1-2 pissaa yöllä lattialle. Ne sitten siivottiin pois vähin äänin ja yöllä pissiminen loppui neidin ollessa 4kk..
Ei se lattia koiranpennun pisusta kärsi jos sen siivoaa aamulla huolella pois :)

Ei meilläkään olla öisin noustu pentua huomioimaan millään tapaa, silloin kun Luna siis pentu oli. Ihan ekana yönä se tietysti hääräili, ja eihän siinä itsekään oikein uni tullut kun uusi tulokas pyöri ajatuksissa, ja itse vessassa käydessä kyllä siivosin yhden pissat ja kakat lattialta ja laitoin lisää sanomalehteä. Ekoina viikkoina siivottavaa aamuisin sitten kyllä oli, mutta kylläpä tuo silti oppi nopsaan sisäsiistiksi, myös yöllä. Ja oppi nopeasti myös sen, että kun me käymme nukkumaan (tai siis minä, tuo isäntä aina tuppaa valvomaan yhteen-kahteen), myös koira rauhoittuu ja käpertyy unille. Sen jälkeen ei enää poukita ylös, ei rapsutella, käydä pihalla, juosta, syödä tai leikitä. Nykyään se ei öisin herättelekään, ellei ole kipeä, ts ripulilla. Silloin pyytää ulos, ja pakkohan se on silloin käydä päästämässä. Parempi niin kuin ripulikakat pitkin lattioita ja mattoja. Onneksi tätä tapahtuu nykyään aika harvoin...

Ja häkkiasiasta: Ei se koira häkissäolosta kärsi, jos se on siihen oikein opetettu (häkki ei siis ole mikään rangaistuskoppi, vaan oma, mukava pesäpaikka mihin ei pakolla tungeta vaan mihin se mielellään menee lepäämään tai luuta järsimään) ja huolehditaan ensinnäkin siitä, että häkki on tarpeeksi suuri (mahtuu makaamaan myös kyljellään, istumaan, seisomaan, kääntymään vaivatta) ja siitä, että koira yleisesti ottaen saa tarpeeksi liikuntaa, ulkona oloa ja virikkeitä. Koira ei tarvitse lepäämiseen ja nukkumiseen montaa neliömetriä tilaa, eikä sen hyvinvoinnille ole tarpeellista yksinolonsa aikana vaellella ympäriinsä. Kongeja voi tyhjentää ja luita syödä häkissäkin vallan hyvin, jos pientä puuhaa haluaa antaa. Liikunta ja leikkipuoli hoidetaan sitten erikseen. Monelle koiralle voi olla turvallisempikin olo häkissä kuin koko talossa tai yhdessä huoneessa. Ja esim monelle eroahdistuskoiralle tyypillinen edestakaisin ramppaaminen ja päämäärätön vaeltelu pitkin asuntoa on omiaan lisäämään ahdistusta ja levottomuutta, käytös myös ruokkii itse itseään. Ja koiran olo saattaa helpottua, jos ravaaminen on estetty. Ja tottakai häkissäoloajat ei saa venyä kohtuuttomiksi, eikä tarkoitus ole, että koira viettää kaiken aikansa häkissä aina kun se ei ole lenkillä tai treeneissä. Ja pennun kohdalla häkin siisteydestä pitää tietysti huolehtia, ettei pentu joudu omissa jätöksissään pyörimään. Ja tokihan se koira voi yksiolonsa koko asunnossakin olla tai huoneessa, jos ongelmia ei ole. Luna hengaa kodinhoitohuoneessa, tai siis nukkuu, seuraavalle koiralle tulee iso häkki, sillä minut hirtetään isännän toimesta jos talosta löytyy vielä yksikin syöty seinä...

Mitä tehdä, kun pentu seuraa joka paikkaan? Se siis keskeyttää omat leikkinsä ja seuraa minua toiseen huoneeseen, jos haen vaikka vain villasukat, tai kesken syömisen seuraa keittiöön kun haen vettä tms. Pentu osaa olla yksin tosi hyvin, ei itke kun muutaman minuutin. Tekemistäkin keksin mielestäni paljon, saa olla vapaana ulkona, jossa seuraa tosi hyvin eikä lähde mihinkään. Tarpeetkin tekee ilman ongelmia ulos.

Niilo osaa muutenkin jo paljon asioita, sillä oppii todella nopeasti ja haluaa oppia. On aina tosi innoissaan tekemässä mitä tahansa. En kyllä osaa käyttää naksutinta oppimisessa joka tarjoaisi enemmän aivotyötä, mutta muita ajatustavaativia tehtäviä kyllä yritän keksiä. Tottakai pentu vaatii enemmän ja enemmän jotta väsyy, mutta tuo jatkuva perässäkulkeminen on jo rasittavaa.

Ja toinen asia johon tarvitsisin apua housujen lahkeissa roukkuminen. Ja tätä tapahtuu vaan kun ollaan ulkona kävelyllä, oli se hihnassa tai vapaana. Jos pysähdyn se lopettaa ja jatkaa myöhemmin uudelleen. En pääse eteenpäin mitenkään.
Kiitoksia etukäteen!!

^ Mun koira teki varsinkin pikkupentuna tuota ihan samaa, eli se havahtui kesken unienkin jos nousin käydäkseni vaikka keittiössä, oli ehtinyt nukahtaa keittiön lattialle sillä aikaa kun kaadoin itselleni vaikka jogurttia ja joutui taas kömpimään perässä kun palasin alkuperäiseen huoneeseen. Jätin koiran huomiotta ja hyvin pian se iän myötä loppui. Tuo oli sinänsä itsenäinen pentuna että lähti kyllä itse huoneesta, mutta mä en saanut poistua ilman sitä.

Ja tuohon naksuttimeen voin hyvin tuoreena naksuttelijana todeta kuin että kannattaa kokeilla. Ei tosiaan ole vaikeaa, netti täynnä vinkkejä ja oppiminen ihan huiman nopeaa.

Naksutinkoulutus:

Meillä ihka ensimmäinen koira ja naksutinta ollaa käytetty 9 viikkoisesta asti ja on loistojuttu! Vähän se vaatii itsekin aluksi opettelua, mutta tosi hyväksi koettu. Kannattaa tutustua Morten Egtvedtin ja Cecilia Kosten kirjaan "Naksutinkoulutusta koirallesi", se on todella perusteellinen! Ja itse olen tykästynyt seuraavaan saittiin: http://www.dogmantics.com/Dogmantics/Free_Video_List.html
löytyy todella paljon havainnollistavia videoita, miten opettaa eri asioita naksuttimella!

Lahkeissa roikkuminen:

Meidän pentu rakastaa lahkeissa roikkumista ja on siinä aika jääräpäinen. Välittömästi kun nappaa lahkeesta (tai mielummin ennakoin jo juuri ennen "hyökkäystä") pysähdyn, nostan kädet puuskaan ja katson eri suuntaan ja seison siinä jähmettyneenä kunnes koira lopettaa, jatkan matkaa huomioimatta ja sama uudestaan heti kun jatkaa. Todella hermojaraastavaa ja rasittavaa, mutta toimi ainakin meidän jääräpäälle! Muutama päivä kuljettiin oikeasti sellaista yksi askel minuutissa tahtia, mutta sitten alkoi tosi nopeasti vähenemään. Nykyään aina välillä, kun saa oikein kunnon hepulin niin joutuu hetken pysähtelemään mutta aika nopeasti silloin muistuu, ettei kannata repiä.

Minulle paras neuvo, jonka olen koskaan saanut on ollut "tee itsestäsi maailman paras asia koiralle".

Pentuaikana keskityin juurikin tuohon. Se, että olen maailman paras juttu tekee melkein automaattiseksi sen, että koira valitsee tilanteessa kuin tilanteessa minut ja minun tarjoamani huomion/leikin/käskyn jne.

Käytännössä pentuaikana optein sanan EI. tarkkaan. Se, että kielto menee perille on tärkeää. Toisinaan töytäisin hellästi pentua, jolloin se liukui lattiaa pitkin hiukan kauemmas. Mutta myös hellällä tavalla muistutti siitä, että Ei on EI ja minä olen vahvempi. Toinen, mitä käytin paljon, jos kierrokset kävi korkealla, oli sylittäminen. Pidin koiraa sylissä niin kauan, että se rauhoittui ja rentoutui (kuulee hengityksestä ja tuntee kehosta). Nuo mallit ovat luoneet pohjaa sille, että nykyäänkin rakastan "nujuamista ja painimista" koirani kanssa. Me leikitään rajusti,halitaan paljon ja yhdessä olemisen ja elämisen pitää mennä mukavasti. Pointti on kuitenkin se, että homman pitää loppua heti, kun sanon EI.

Naksutinta aloin käyttää melko pian ts. ehdollistin sen naksuun ihan pienenä. Paras leikki sen mielestä n. 9vkon ikäisenä oli "seuraa". Ei pitkiä matkoja, ei paljon eikä varsinkaan vaatimuksia. Mutta jos koiralla on hauskaa, sinulla on hauskaa, niin temputella voi paljonkin. Luulisin, että tuo riippuu myös koirasta. Tärkeää alussa on myös sosiaalistaminen - kyläily, bussissa/junassa/autossa/metrossa jne. kulkeminen, toisiin koiriin tutustuminen. Alussa ei ehkä tarvitse niin hirveästi mitään varsinaisesti kouluttaa. Se on ehkä enemmän tapakasvatusta ja koiramaisille tavoille opettelua. Yksi "jeejee" temppuja on ollut "touch"= nenällä kosketus kämmeneen. Tuo on kätevä, jos tarvitsee saada koira nopeasti tosi lähelle. Leikkinä ihan paras ja koira kerjää "touchia", koska se vaan on kivaa. Opetin myös aika nuorena jo sivu ja reuna komennot. En varsinaisina vaatimuksina vaan leikkeinä. Reuna on oikea puoli ja sivu vasen. Noilla saan sen seuraamaan kummalla tahansa puolella, mikä on toisinaan esim. turvallisuuden kannalta järkevää.

Minun pentuni oli varsin reipas, eikä pelännyt juuri mitään. Siksi oli helppo reagoida esim asioihin, joita se säikähti menemällä yhdessä tutustumaan niihin ja tekemällä tutustumisista "leikki". "oooohoo, mikä se on? oletpas rohkea" pennun kehuäänellä sai sen aina tarkastamaan säikähdyksensä kohteen. Nykyään (koira pari vuotias) mennään enemmän huomioimatta ohi, mikäli puhinoita tai kummallisia kiinnostuksia meinaa ilmetä "mennään" komennolla.

Hyviä vinkkejä nomeilija :)

Auttoiko sulla ajan kanssa nuo toistot puremiseen ja haukkumiseen? Joskus tuntuu toivottamalle, kun aina toistaa. Aina rauhoitetaan. Aina haukkuu ja äkisee. Aina rauhoitetaan.. :D

Meillä Taavi (8,5vk) on yhtäkkiä alkanut pelkäämään ihmisiä jos tulevat pihalla sille lässyttämään/rapsuttamaan. On nyt näin ollut pari päivää. Eilenkin tuli pari tenavaa Taavia moikkaamaan mutta tämä ei suostunut ollenkaan ottamaan askelta lähemmäksi. Noin viikko sitten samaiset tenavat rapsutteli ja paijasi ja Taavi häntä vispaten oli sylissä. Tänään aikuinen nainen yritti lähestyä mutta taas sama juttu, Taavi seisoo naru kireällä. Tuossa kuitenkin sain makkaranpalalla houkuteltua lähemmäksi ja palkitsin.
Eniten ihmetyttää tuo kun tapa alkoi yhtäkkiä. Ekan viikon oli oikein sosiaalinen ja halusi kaikkia moikkaamaan. Ainakaan mun kanssa ei ole sattunut (tietääkseni) mitään negatiivisia kohtaamisia, en tiedä miten on mieheni kanssa toiminut. Sanoi ainakin ettei mitään olisi tapahtunut.. Onko tämä sitten joku hetkellinen vaihe vai onko päässyt käymään joku pelottava kohtaaminen. Harmittaa vain kun itse olin niin onnessani sosiaalisesta ja reippaasta pennusta..

Makupaloilla jatketaan noita kohtaamisia ja kaikki vinkit ovat tervetulleita!

^Miksi sen koiran pitäisi olla kaikkien vieraiden mukuloiden ja naapuritätien palluteltavana jos se selkeästi arastelee eikä tykkää? Mielummin annat sen olla, et pakota sitä väkisin vieraiden ihmisten luo, ja jos se oma-alotteisesti tuollaisessa tilanteessa menee moikkaamaan niin sitten voit sillä nakkimakkaralla palkita.

Muoks. Ja se on oikeasti vielä ihan vauva, ei ihme jos sitä välillä jänskättää maailma jota se ei tunne ja jota se ei voi millään hallita.

Tonteria kirjoitti:

Muoks. Ja se on oikeasti vielä ihan vauva, ei ihme jos sitä välillä jänskättää maailma jota se ei tunne ja jota se ei voi millään hallita.

Tiedän kyllä että se on vauva vielä, enkä ole väkisin raahaamassa minnekään.

Hei, kyselen vinkkejä ekaa kertaa täällä ja en ole kyllä täysin varma että onko edes oikea osio tälle tämä koulutus ketju, mutta kokeillaan kuitenkin.

Elikkä siis, kyseessä on pennun ulkoiluun liittyvä ongelma. Pentu tuppaa riehaantumaan avokkini housunlahkeista ulkoillessa, eli rupee riuhtomaan lahkeita melkeinpä aina kun yhdessä ulkoillaan. Ajattelin ensiksi sen johtuvan siitä kun avokillani on usein lyhyet housut joissa roikkuu narut, mutta huomattiin pian että se tapahtuu oli mitä tahansa päällä. Avokkini on nyt kokeillu kaikenlaista että saataisiin tämä tapa kitkettyä pois, (seisomalla paikallaan, kieltämällä yms) jotka lopettavat kyseisen toiminnon hetkeksi mutta pian lahkeissa roikkuminen alkaa taas. Itselleni pentu sitä ei ole tehnyt kuin muutaman kerran ihan alku aikoina, mutta se jäi pois sillä että seisahduin paikolleni jolloin lahkeet ei ollukkaan enää mitään kivaa, mutta jostain syystä sama ei tehoa avokkini kohdalla ja ollaankin mietitty että mistä tämä johtuu. Hyvät vinkit tuon tavan pois kitkemiseen olisi todella paikallaan :)

^Todennäköisesti nenän edessä liehuvat lahkeet vaan ovat niin kivat ja niistä on kiva roikkua. Eli pentu järjestää itselleen kunnon vetoleikit lahkeet vs. pentu. Jos pelkkä paikoillaan pysyminen ja huomioimattomuus ei sitkeästä yrittäisestä huolimatta tehoa, niin seuraavaksi kielto + jäähy. Sisällä pennun voi laittaa hetkesi toiseen huoneeseen tai pentuportin taa rauhoittumaan. Ulkona pentua voi pitää pannasta kiinni tai jos kovasti riehuu, niin pitää tukevassa halausotteessa kunnes se rauhoittuu. Jos ei voimat riitä, niin sitten pentu vaikka hihnasta puuhun kiinni siksi aikaa että rauhoittuu. Pääperiaate siis, että elämästä tulee tylsää heti kun llahkeessa roikkuminen alkaa ja mukava yhdessäolo jatkuu vasta kun pentu on riittävän rauhallinen. Aluksi tätä voi joutua toistamaan useamman kerran putkeen, mutta johdonmukaisuudella tämä tuottaa yleensä tulosta melko nopeasti.

^Olenkin ajatellu että olen pennun mielestä muutenkin suhteellisen tylsä verrattuna avokkiin :D Mutta pitää kokeilla tuota kieltoa ja jäähyä jospa se tehois paremmin. Sisällä pentu on onneksi jo lahkeet rauhaan, ei tarvinnu pysähdellä ja olla ns tylsä kovin kauaan, joten ajateltiin että sama tehois ulkona. Olisko kannattavampaa ulkoillessa jos se olisin minä kuka ottaa pennun ns arestiin (pannasta kiinni tai tuo halausote) vai avokki itse? Kun kuitenkin avokkia se erityisesti yrittää saada leikkimään ja riehaantuu useammin hänen seurassa.

muoks. unohdin mainita että tätä ei tapahdu juuri koskaan silloin kun minä en ole mukana lenkillä.

^Ehkä mieluumin avokki itse, jotta hän myös yksinollessaan hallitsisi pennun kanssa toimimisen. Koko ajan täytyy itse muistaa olla mahdollisimman rauhallinen, hermostuminen ei yleensä auta mitään.