Koirat.com

Kaikessa kokemattomuudessani olen itse kokenut tehokkaammaksi vetämisen katkaisemistavaksi kääntyä ympäri ja vaihtaa suuntaa hetkeksi kuin pelkästään pysähtyä. Samalla kontaktia vahvistaen.

Liitympäs minäkin nyt tähän keskusteluun kun on ajankohtainen aihe.
Meille on tulossa parin viikon päästä 10 viikkoinen paimenkoiran pentu ja kesälomalla ollessani olen päättänyt aloittaa koulutuksen heti, toki leikkien varjolla. Kyseessä on siis ensimmäinen koiramme ja ehkä tästä syystä olenkin hieman eksyksissä koulutuksen suhteen.

Asumme kaupungin keskustassa vilkkaan kadun varressa. Monet neuvovat että ennen hihnassa kävelyä opetellaan vapaana kulkeminen kontaktilla ja tätä ennen olisi hyvä opetella "tänne" käskyä vapaana. Toki olemme ajatelleet ensin opetella näitä ihan sisätiloissa mutta en kyllä voi viedä koiraa vapaana ulos harjoittelemaan, eihän se ole edes sallituakaan. Miten muut kaupungin keskustoissa asuvat ovat koiriaan opettaneet?

Monia hämmentäviä asioita

^ Anan kohdalla pyysin kasvattajaa jo harjoittelemaan hihnassa oloa 6-viikkoisesta alkaen, ettei hihna ja panta tule sokkina. Mekin asutaan ydinkeskustassa ja heti ekasta meilläolopäivästä alkaen Ana pissatettiin vilkkaan tien vierellä olevalla nurmikonpläntillä, eli ei todellakaan olisi voinut pitää irti ensimmäisenä.
Kasvattaja oli sitten pitänyt pantaa joskus pieniä hetkiä kaulassa ja myös hihnaa ajoittain. Silti Ana kyllä jännitti kovasti ensimmäisten päivien aikana, ja oli haasteellista saada se tekemään tarpeitaan ulos kun ympäristön lisäksi hihnakin ärsytti.

Isla taas tuli meille 10-viikkoisena, eikä sillä ollut koskaan ollut pantaa tai hihnaa. Saman vilkkaan tien viereen vietiin heti ekana iltana hihnassa, eikä tuo ollut moksiskaan hihnasta, pannasta tai ympäristöstäkään. Teki tarpeet heti ulos ilman ongelmia.

Eli eniten tuossa merkitsee pennun luonnekin. Anaa oltiin käsitelty enemmän kuin Islaa, eikä Ana kovin hiljaisella seudulla ollut kasvanut. Isla puolestaan tuli niin korvesta kuin vain voi tulla, eikä varmana ollut koskaan nähnytkään noin paljon moottoriajoneuvoja, ja sen kanssa kaikki oli mutkatonta.

Suosittelen laittamaan pannan&hihnan vaan päälle heti kotona ja namittamaan paljon kun panta on kaulassa. Myös aseta hieman painetta vetämällä varovaisesti ja namittamalla kun pentu liikkuu.

Mieluumin kontakti ja luoksetulo harjoitteluja sisällä ja ulkona jossain turvallisessa paikassa jossa ei ole liikennettä lähellä. Ja voihan sitä hihnassa/liinassa treenata myöskin jos tuntuu ettei vapaaksi uskalla päästää

Ite asun pikkukaupungissa ja täältä löytyy niin keskustasta kuin nykyisestä kaupunginosasta paikkoja jossa pystyi molempia pitämään pentuaikaan vapaana.

^ Joo, kyllä meilläkin heti ajettiin kauemmas sitä varten, että voitiin harjoitella niitä asioita. Mutta pantaan laittoa ei voitu välttää, koska pentua piti kuitenkin käyttää ulkona niin usein.

Meillä toi nuorimmainen oli onneksi jo tottunut pantaan kasvattajalla joten ei tarvinnut sitä erikseen opetella. Rotikka taas ei ollut, mutta onneksi nopeasti tottu.

Ja lillik, kannattaa joko käydä kattomassa kirjastossa tai ostaa omaksi esim Tuire Kaimion Pennun kasvatus kirjaa, se on mielestäni ihan hyvä ja selkeä opus. Ja toinen mistä olen tykännyt on Tommy Wirenin Onnistu koirasi koulutuksessa- kirja.

Kiitos vastauksista Reppis ja Niii, tosi ihana kun ihmiset kirjoittaa asiallisia kommentteja ja saa apua.

No hätävarana remmikoulutukseen on anoppilan iso piha, sinne on matkaa jonkin aikaa joten ei ihan joka päivä huvittaisi käydä. Onneksi pantaan on vilpertti tottunut jo kasvattajalla joten sen en usko olevan ongelma. Lähinnä se remmissä kulkeminen vähän itseäni jännittää ja toinen tietysti on ns. remmirähinä.

Meillä onkin ahkerasti luettu tuota Tuire Kaimion kirjaa, mielestäni siitä saa kyllä hyviä neuvoja.

Hei kaikille,

olen lueskellut teidän tarinoitanne useasta ketjusta ja nyt minäkin toivon saavani hyviä neuvoja! :)
Minulla on 14 vkoa vanha sekarotuinen koiranpentu, jonka emä oli karhukoira-labbis-mix ja isä lapinkoira. Koiranpentuni sai lapinkoiran värit ja labbiksen turkin :) Aikamoinen sydänten särkijä!

Koira on hyvin kovapäinen vaikkakin _todella_ nopea oppimaan. Olen jämpti ja (koitan olla) johdonmukainen kouluttaja, mutta silti muutamissa asioissa kaipaisin neuvoja. Toscalla on viimeiset pari viikkoa ollut tapana saada raivokkaita "leikkikohtauksia" etenkin lenkillä, mutta myös joskus sisätiloissa. Pentu puree, murisee ja hyökkäilee kiinni. Esim pomppii reiteen kiinni ja irti ei välillä päästä ollenkaan. Kysymys kuuluu: Onko normaalia pentuajan käytöstä ja miten puuttua? Hihnasta nykäisy ei oikein tepsi kun on sitten kädessä kiinni. Kunnon tappomeiningillä :)

Olen myös alkanut miettimään aloitinko Toscan koulutuksen liian varhain? Lähes alusta asti aloimme opettelemaan hihnassa ja vierellä kävelyä ja mukaan tulivat myös peruskäskyt, jotka pentu oppi ensimmäisellä kerralla. Johtajuutta koitan vahventaa koko ajan: minä menen ensin ovista, ruokaa pitää odottaa kunnes "ole hyvä", riehua ja hepuloida ei saa jne. Miltä kuulostaa?

Pahoittelen pitkää viestiä. Toivottavasti jokunen jaksaa lukea ja vastaa, olisin kiitollinen :)

^Ihan normaalilta pennun käytökseltä kuulostaa. Vanhempi koirani harrasti samaa varsin paljon pentuiässä. Jos se lenkillä aloitti riehumiskohtauksen, niin minä sidoin sen puuhun ja menin itse vähän kauemmas. Sitten kun rauhoittui, niin jatkettiin eleettömästi matkaa. Sisällä taas rauhotin sylissä niin, ettei pystynyt puremaan. Nämä jutut sopivat minun koiralleni, mutta eivät sovi kaikille. Pääasia että olet johdonmukainen etkä ainakaan lähde painimaan koiran kanssa. Aikakin kyllä tekee tehtävänsä.

Ja kouluttamista ei voi alkaa liian aikaisin! On järkevääkin opettaa arkikäytöstä alusta asti. Ei semmoisesta ole vaaraa. Mutta mitään hillittömän pitkiä koulutustuokioita ei kannata kovin usein pitää, ja muistaa antaa pennun myös levätä. Mutta tekstistäsi päätellen ei tällaisesta koulutuksesta olekaan teillä kyse, vaan ihan arjen perusasioista.

Tsemppiä!

Kiitos Pinn kun jaksoit vastailla. Heti helpottu olo :)

pinnin kanssa samoilla linjoilla. Lisään vielä sen verran, että musta koira ei ainakaan kertomasi perusteella kuulosta lainkaan kovapäiseltä jos kerran oppii asiat jopa kertaopetuksella. Kertoo myös siitä, että olet opettanut oikein! Koska koira nyt on osoittanut olevansa nopea oppimaan ja omaksumaan kun asiat opettaan sille oikein, älä huijaa itseäsi sillä että koira olisi "kovapäinen" jos se ei ymmärrä tai opi jotain asiaa vaan mieti silloin voisiko asian opettaa jotenkin toisin, niin että koira ymmärtäisi sen helpommin. Yleensä ongelmat johtuu "kieliongelmista" eli koira ei jostain syystä ymmärrä mitä ihminen siltä haluaa. Ihmisetkään ei aina ymmärrä toisiaan yhteisestä kielestä huolimatta, miten voisi koira kun se ei edes puhu samaa kieltä kuin me!? Jos ja kun palkkio on tavoittelemisen arvoinen, koira kyllä haluaa yrittää ymmärtää! Niin hyvä kuin huono käytös pruukaa vahvistaa itseään, joten huono kannattaa yrittää aina topata alkuunsa viemällä koiran huomio johonkin muuhun tai ainakin yrittää varmistaa ettei koira saavuta sillä mitään. Jollekin koiralle myös torut ja kiellot on palkinto saadessaan niin kaipaamaansa huomiota.

On ihan hyvä periaate laittaa koira "ansaitsemaan" kaiken kivan (pitää istua nätisti ennen ruokaa, odottaa rauhassa ennen kuin pääsee ulos jne), koska silloin koira oppii että vain sua tottelemalla saa kaikkea kivaa ja sua kannattaa kuunnella, mutta kohtuus tässäkin. Meinaan että joillakuilla koirilla elämä on mennyt pelkäksi isoksi sulkeis- ja simputusharjoitukseksi ja ehkäpä vielä lisäksi omistajan mielivaltaiseksi tyranniaksi. Yleensä taustalla on omistajan (suhteeton) pelko siitä, että koira yrittää pyrkiä pomoksi. Muista (ja varmaan muistatkin!) myös hauskanpito ja rentous koiran kanssa. Aina kun koira käyttäytyy hyvin, sitä voi lällytellä ja lellitellä mielin määrin, se ei mene siitä pilalle! Huono käytös kannattaa jättää vain huomiotta ja miettiä mitä sen tilalle voisi koiralle tarjota. Koira itse kun ei ymmärrä mikä on "hyvää" ja mikä "huonoa" käytöstä, sille kaikki käytös on ihan normaalia ja samanarvoista ja vasta se, mitä ko käytöksellä saavuteaan tai ei saavuteta, vahvistaa tai ei vahvista käytöksen toistuvuutta (=oppimista).

Sillä, kuka kulkee ensi ovesta, tai syö ensin, ei ole mitään tekemistä johtajuuden kanssa eikä niille löydy mitään perusteita koirien (lauma)käyttäymisestä. Riittää, että koira osaa odottaa rauhassa, liikkuu (esim ovesta tai autosta ulos), syö tms vasta luvan saatuaan. Ja nämähän on ihan opetettavia asioita.

Tsemppiä, kärsivällisyyttä ja nauti pennelistäsi!

Hei Sesset! Kiitos sinullekkin vastauksesta!

Tänään itseasiassa mietiskelinkin, että eipä tuo pentu tunnukkaan niin kovapäiseltä kuin alunperin ajattelin. Huippuälykäs se tuntuu olevan, mikä tukee ajatusta siitä, että alkaisin sen kanssa harrastamaan agilityä tai rallytokoa myöhemmässä vaiheessa :) Pennusta on kuoriutunut mahtava sessukka nyt muuttoni jälkeen. Koira on rauhallisempi ja selkeästi rennomman oloinen kuin aikaisemmassa huushollissa, missä rutiini ja järjestys olivat eri toista.

Tänään pentu ei ole purrut tuskin lainkaan. Huomattava muutos aiempaan käytökseen! Hihnakäyttäytyminen on sitä myötä parantunut ja ulkonakin voi juosta ja leikkiä ihan eri tavalla. Koirani on hyvin huomion hakuinen, joten kiellot ja negatiivinen huomio tuntui vain lisäävään bensaa liekkeihin. Se miten sain puremista jo nyt paljon aisoihin oli kuonosta kiinni nappaaminen. Ei mitenkään kovasti siis! Vaan kuonosta kiinni ja normaalilla, jämyllä äänellä "ei" ja sitten takaisin leikkiin. Parin kerran jälkeen alkoi välttelemään puremista, vaikka meinasikin rutiinista napata kiinni.

Minulla on taipusta tuohon ylijohtajuuteen, mistä Sesset puhui viestissään. Täällä foorumilla lueskeltuani olen kuitenkin alkanut kohtelemaan pentua enemmän pennun tavoin, eikä kuten aikuista koiraa. Leikkimistä ja hassuttelua olen lisännyt ja tänään sainkin nauraa ääneen, kun lenkin lopuksi juostiin täyttäkyytiä pöpelikössä pennun pitkät jalat vain vilkkuen :D

Pentu tuntuu nykyään olevan tosi tyytyväinen elämäänsä ja tulee mieluusti aina kutsuttaessa paikalle jne. Nyt olen puolestaan alkanut miettiä, että onko se normia 3kk pentukäyttäytymistä, että se nukkuu ja makoilee rauhassa suurimman osan päivää? On nimittäin hyvin eri käytös kuin ennen, jolloin se vain teki tihutöitä ja veuhtasi ympäriinsä. Nyt on itsenäinen ja nukkuu mieluusti esim toisessa huoneessa.

Ja loppuun vielä parit kysymykset: onko olemasssa hyvää kirjallisuutta tai nettiluettavaa pennun pk-toko-kouluttamisesta? Kuinka pitkillä lenkeillä on soveliasta 3kk ikäistä pentua käyttää? Itse olen käyttänyt viimeisen kuukauden ajan sellaista 20minuuttia 3 kertaa päivässä ennen ruokaa. Eli yhteensä tunti. Voiko määrää nostaa? Virtaa ainakin pennulla on :)

Saako tulla hieman hehkuttamaan?! Pikkupentunen heitti mahtavimman lenkkinsä pienen elonsa aikana! 20 minuutin lenkistä puolet meni sivulla rauhallisena, pari kertaa vain yritti innostua ja purra ja loppulenkkikin meni mallikkaammin kuin yleensä :) Jeejeejee \o/ Onnellinen omistaja, onnellinen pentu!

No tottakait saa, ja pitääkin, hehkuttaa kun siihen on aihetta!

Pennun tokokoulutukseen ei taida olla ihan omaa kirjaansa, mutta suosittelen lukemiseksi Salme Mujusen "Tie tottelevaisuusvalioksi"-kirjaa. Se on hyvin yksityiskohtainen ohjeselityksineen ja kiinnittää paljon huomiota koiran vireystilaan, oikeaan palkkaamiseen jne. Myös Tommy Wirenin kirjat on hyviä, samoin suosittelen Tuire Kaimion kirjoja. Kaikki käyttävät paljon positiivista vahvistamista, lähestymistapa on aina koiran huomioiva ja koulutustavat ns humaaneja. Myös Mujusen "Saalisvietti koiraharrastuksessa" on tosi hyvä.

Koiran liikunnan tarve on aika yksilö- ja rotukohtaista, joten ohjeita sopivasta määrästä on vähän vaikea antaa, mutta tuon ikäinen pentu määrittelee vielä itse paljonko sen tarve liikkua on. Lenkitysmäärä kuulostaa ihan hyvältä, noin minimissään siis, mutta tekisi varmasti hyvää lähteä pentusen kanssa "retkelle" eli varaat aikaa 1-2h, menette vaikka metsään tai puistoon maailmaa ihmettelemään ja tutkimaan. Itse et tee juuri mitään muuta kuin istuskelet tai käyskentelet rauhaksiin sinne tänne ja vain tutkitte ja ihmettelette maailman ihmeitä, palkitset pentua kun se tutustuu asioihin rohkeasti. Voit vaikka tehdä samalla pennulle pienen nenätyöharjoituksen eli viskaat maahan parin neliön alalle esim lihapullasilppua ja pentu saa sitten etsiä murusia sammalikosta omaan tahtiinsa. On hyvin väsyttävää! Niin kauan kun penneli jaksaa taapertaa vielä suht reippaasti kotiin, lenkki on ollut sopiva jos kyllä "terve väsymys" saa näkyä koiran olemuksesta. Näitä pitkiä lenkkejä kuitenkin maltilla ja pennun jaksamista seuraten!

Hyvä, että tiedostat taipumuksesi "ylitreenamiseen" ja siten osaat sitä myös vähän seurata. Voit hyvin palkita kaikkea hyvää käytöstä mitä pentu oma-aloitteisesti tarjoaa ja tietysti opetella kohtuudella uusia taitoja, mutta tuon ikäisen pennun tärkein tehtävä on olla vielä pentu ja lähinnä oppia tekemään sun kanssa yhteistyötä, rakentaa luottamusta ympäristöönsä ja ennen kaikkea kerätä eriilaisia kokemuksia maailmasta. Rohkeaa, reipasta, yhteistyöhaluista ja innokasta koiraa voi treenata läpi koko sen elämän, joten turha hoppu pois. Koiran väsyminen treenamisen voi tulla eteen yllätyksenä, into voi lopahtaa hyvin nopeasti, joten trenausintoa kannataa vaalia. Toiset koirat jaksaa ja oikeasti tykkää treenata vaikka läpi vuorokauden, toiset tarvitsee pienempiä annoksia mutta aika herkällä korvalla kannattaa pennun tai nuoren koiran kanssa olla. Itse olen ainakin huomannut, että jotkut asiat on koiralle helpompi hahmottaa kun sillä on jo vähän ikää, arvelen tämän johtuvan ihan aivojen kehittymisestä, ehkä myös motoriikan, koska se tuntuu toistuvan suht samanlaisena koirasta toiseen. Eli jos joku asia tuntuu ylivoimaisen hankalalta koiran oppia (tai hioa loppuun oikeaksi suoritukseksi) ja on varma, että opettaa asian oikein, kannattaa antaa asian hetken olla ja aika usein tekeekin tehtävänsä, kun jokun viikon tai kuukauden kuluttua kokeilee treenata samaa asiaa, se sujuukin heittämällä! Koirat kehittyy (keskitymiskyky, hormoonit, motoriikka, rotuominaisuudet jne) hyvin eri tahtiin ja täytyy muistaa, että monasti ne voi olla aika kakaroita pitkäänkin, etenkin urokset. Ei-toivottu käytös on taas eri juttu, se korjataan toivotuksi aina.

Se, etä pentu nukkuu yksikseen eri huoneessa voi olla yksilökysymys, ehkä rotugeenit vaikuttaa, mutta oli mikä hyvänsä, se on merkki ainakin siitä, että se luottaa ympäristönsä turvallisuuteen. Pennut myös nukkuvat hyvin syvässä unessa, nukahtvat nopeasti eivätkä aina edes tajua missä nukkuvat tai mitä ympärillä tapahtuu. En miettisi asiaa sen enempää. Joku haluaa nukkua aina ihmisen/toisen koiran lähellä jos siihen on mahdollisuus, toiset enemmän omassa rauhassaan.

Heippa! Kotonani on nyt kymmenen viikkoinen tolleripoika Elvis ja tarvitsisin vinkkejä ja neuvoja pennun remmikäytökseen. Olen jotenkin aivan ulalla ja umpikujassa, että miten tuota tulisi opettaa. Teemme paljon (suurin osa) lenkkejä ilman hihnaa ja tällöin pentu kiinnostuneena kuljeskelee ympäriinsä mutta yleensä pysyttelee lähellä ottaa kontaktia välillä jne. Koko käytös kuitenkin muuttuu kun laitetaan se hihna. Koira ei haluaisi kävellä metriäkään ja matka talon ympäri pissalenkillä kestää hyvässä lykyssä puoli tuntia. Toinen ääripää se, että kiskoo hihnassa aivan hulluna. Tällöin tietysti ei mennä eteenpäin vaan pysähdyn, mutta sekään ei oikein tuota tulosta kun koira jää vaan istumaan nenä menosuuntaan eikä sillä tule mieleenkään vilkasta meikäläistä ja tulla lähemmäs... Lisäksi elviksellä on varsin ärsyttävä tapa kävellä mun takana, sekä hihnassa että vapaana niin että tyyliin vahingossa potkasen sitä kantapäällä silloin tällöin. Miten tästä pääsis eroon?

Siispä vinkkejä hihnassa nätisti kulkemisen opetteluun kaivataan. Miten opettaa, mistä palkita jne?

Hei! Omalla pennulla oli samantyylisiä taipumuksia eli lenkille lähtö oli hankalaa, pentu istahti ja ei suostunut liikkumaan. Itse aloitin motivoimalla pentua lenkillä kutsumalla sitä luokse hihnassa ja kehumalla kovasti. Ikinä en raahannut sitä perässä hihnassa. Hyvin pian pentu rupesikin kulkemaan hihnassa ja aloitimme tekemällä 10-15 minuutin lenkkejä aina ennen ruokaa.

Kun lenkille lähtö alkoi sujua aloin keskittymään hihnassa hyvin kulkemiseen. Ensin siten, että aina kun pentu veti eteenpäin, pysähdyin ja jatkoin matkaa vasta sitten kun pentu istui ja otti kontaktin. Pikkuhiljaa pentu oppi kuka johtaa lenkkiä.

Oman pennun kanssa hihnakoulutus on ollut aika hidasta (kait) ja vasta nyt 4,5 kk iässä pentu kulkee todella hyvin. Pysähtymiskoulutuksen olen lopettanut ja pelkillä hihnakorjauksilla onnistuu lenkki todella hyvin niin, että pentu kulkee koko ajan vierellä vetämättä. Tokihan pidän esim 30 minuutin lenkin aikana noin 4-5 taukoa, jolloin pentu voi vapaasti nuuskia jännittäviä maita ja mantuja.

Tuo taakse jättäytyminen pennullasi varmasti loppuu, kunhan tajuaa, että kantapäiden lähellä saattaa tulla iskuja :) Tärkeimpänä näkisin kuitenkin sen, että pentu mielellään lähtee lenkille. Onnea matkaan!

Meillä on täällä 3,5kk kultaisennoutajan pentu (uros), joka jättää näköjään korvat aina kotiin lenkille lähtiessä.

Koira vetää hihnassa aivan kokoajan, eikä mikään tunnu auttavan. Olen kokeillut pysähtymistä, koiran huomion saamista, kaikkea mitä olen onnistunut lukemaan/opiskelemaan netistä. (Tai en varmasti ihan kaikkea koska koira vieläkin vetää...) Ongelmana on se että kun pysähdyn, koira pysähtyy myös ja menee automaattisesti istumaan. Tämän jälkeen se voi 5 minuuttiakin istua paikoillaan, ilman että edes kääntää katsettaan minuun. Tapittaa vaan eteenpäin ja ihmettelee maailman menoa. Vaikka menen koiran vierelle, hyvin harvoin se katsoo minua.

Silmäkontaktin se kyllä pitäisi jo osata, koska esimerkiksi kotona ruokaa hän odottaa nätisti, katsoen samalla silmiin, ennen kuin annan luvan ottaa.

Toinen ongelma on sitten se, kun hän löytää jotain syötävää (eli kokoajan, ihan mitä vaan), koira vetää maaten maahan ja alkaa järsimään. Liikkeelle sitä ei saa millään kutsulla, namilla, tai edes lelulla houkuttelemalla.

Koira ollut uudessa kodissaan nyt n. 2vko, osaa istua, pysyä paikalla, sekä maata käskystä. + tuo ruoan venaaminen on melkoinen edistys, koska en kuvitellut että tuollainen hotkija malttaisi olla sekuntiakaan paikoillaan kun ruokakippo on maassa.

Kaikki vinkit tervetulleita.

^Tohon pysähdys tekniikkaan voi ottaa myös peruuttamisen käyttöön jos koira ei meinaa reagoida mitenkään :) Eli jos jää vaan haaveilemaan niin omistaja pakittaa, mutta tietysti varovasti varsinkin kun on pentu kyseessä. namitko ei siis kiinnosta ulkoillessa? Entä jos jättää jonkun ruuan antamatta ja treenaa sitten ruokapalkalla sitä hihnakäyttäytymistä? Mites onko mahdollista mennä esim pentukouluun?

Mutta noin yleensä tohon pennun lenkittämiseen niin mun mielestä ei kannata pitää mitään kiirettä, että jos pentu haluaa ihmetellä maaliman menoa niin ihmetelkööt. Tosin ite pudotin tilaisuuden tullen hihnan maahan ja lähdin juoksemaan jos meinas kunnolla jumittaa paikoilleen Kyseessä on kuitenkin todella nuori pentu vielä ja tuon ikäiselle kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä.

En ole nyt varma tuleeko oikeaan keskusteluun, mutta olen huolissani pennun käyttäytymisestä. Meillä on nyt 5,5kk ikäinen gööttipentu, joka on hyvin kovapäinen tapaus. Ongelmia on aiheuttanut se, kun koira tekee jotai kiellettyä (menee esimerkiksi tonkimaan kissahiekkalaatikkoa tai muuten ryntää vaikkapa sohvalle) ja kun ei tai alas-käskyt ei toimi niinkun yleensä ja pennun ottaa alas sohvalta, syntyy kauhea huutomurinarääkyminen ja pentu käy käteen kiinni. Ikinä ei pentu ole saanut tahtoaan läpi tällaisessa tilanteessa ja muutenkin olemme yrittäneet olla mahdollisimman jämäköitä koulutuksen suhteen. Eläinlääkäri neuvoi meille, että niskavilloista pitää pentu tällasessa tilanteessa vain nostaa pois esim. sieltä sohvalta. Tänä tuntuu vain yllyttävän pentua ja käymään käteen kiinni. Olemme huolissamme, kun koira käyttäytyy näin agressiivisesti, emmekä tiedä mikä olisi paras tapa lähestyä tätä ongelmaa..

Deisi kirjoitti:

En ole nyt varma tuleeko oikeaan keskusteluun, mutta olen huolissani pennun käyttäytymisestä. Meillä on nyt 5,5kk ikäinen gööttipentu.............emmekä tiedä mikä olisi paras tapa lähestyä tätä ongelmaa..

Kannattaa nyt ihan ekaksi lopettaa se koiran kanssa fyysinen vääntäminen. Mitä enemmän te sen kanssa väännätte, sen enemmän se siihen siedättyy ja vastaa takaisin aina kovemmin, jolloin teidän otteet kovenee ja kierre onkin valmis. Todennäköisesti se ei edes ymmärrä mitä te siltä oikeastaan haluatte tai miksi käytte siihen käsiksi. Pelätessään tai pelästyessään se myös puolustautuu niin kuin koirat itseään ja koskemattomuuttaan, johon meillä kaikilla, myös koirilla, on oikeus, eli puremalla. Taatusti joka ikinen koira vastustaa kivun ja pelon tuottamista itselleen!

Kannattaa keskittyä opettamaan sille vahva luoksetulokutsu (jonka ei tarvitse olla "tänne", vaan sen voi säästää myöhempää käyttöä, esim tokoa, varten) tai vahvistamaan sen oma nimi niin vahvaksi, että koira kutsun tai nimensä kuullessaan lopettaa aina sen mitä on tekemässä ja tulee kutsujan luo (ei sivulle tms "virallista" vaan vain luo). Jos koira on opetettu oikein, ts palkkio on ollut koiran (ei teidän!) mielestä riittävän hyvä ja se annetaan oikea-aikaisesti eli heti kun koira toimii oikein, sillä ei ole mitään syytä jättää tottelematta. Kannattaa myös miettiä osaako pentu todella alas-käskyn, monasti ihmiset olettavat koiran osaavan (mitä hyvänsä), koska se on joskus, ehkäpä sattumalta, toiminut oikein, mutta oikeasti asiaa ei ole harjoiteltu riittävästi (=riittävän paljon ja/tai riittävän monessa eri paikassa). Tai kun koira on tehnyt oikein muutaman kerran, sen palkitseminen lopetetaan "koska se oppi jo", mutta jolloin käytös alkaakin vahvisteen (=palkkion) puuttuessa sammumaan, etenkin jos koiralla on muutakin sen huomiosta kilpailevaa tekemistä, kuten pennuilla ja nuorilla koirilla yleensä on! Koiralle voisi opettaa myös "jätä"-käskyn, jolla se tietää ettei saa koskea asiaan, jota haluaa, esim kissanlaatikkoon, tosin järkevintä on estää sen pääsy sinne kokonaan vahinkojen välttämiseksi, koska joka kerta kun se sinne pääsee, se palkkautuu siitä. Ennalta ehkäisy on aina kova sana, tällä estetään ikävien tapojen kehittyminen. Sitä, mitä koira ei pääse koskaan tai edes usein tekemään, se ei voi ottaa tavaksi.

Itse käytän paljon koiran nimeä satunnaisissa tilanteissa kieltojen sijaan, silloin ne tietävät että mulla on tarjolla jotain hauskempaa, esim nami tai leikkiä kuin mitä ne olivat tekemässä tai olivat alkamassa tekemään, jolloin ne tottelevat aina. Yleensä kannattaa pyrkiä siihen, ettei koira pääse edes aloittamaan ei-toivottua käytöstä, vaan tilalle keksitään äkkiä jotain muuta. Jos ei-toivotusta on tullut jo tapa, kannattaa miettiä mitä haluaa koiran vastaisuudessa tekevän ko tilanteessa ja opettaa se koiralle. Koiralla ei syntymälahjanaan ole mitän käsitystä siitä, miten ihmisten maailmassa sen halutaan toimivan tai käyttäytyvän ellemme me sitä sille kerro, ts opeta, eikä koiran kietäminen tai kurittaminen opeta sille mitä sen halutaan tekevän ei-toivotun tekemisen sijaan. Jos sohva aiheuttaa ongelmia, koiralla ei ole lupa mennä sohvalle ennen kuin se tulee pois sieltä käskyllä, mutta tätä pitää harjoitella riittävästi ja riittävästi palkiten. Ei kannata päästää koiraa tilanteisiin, joista tietää tulevan riita sen kanssa vaan harjoitella niin, että koira oppii toimimaan oikein ilman että se kokee uhkaa. Esim leluista tai luista ei riidellä ja yritetä ottaa niitä väkisin murisevalta koiralta, vaan opetetaan irti-käsky (vaihtokauppa) jne.

Jos mahdollista, kannattaa lähteä pennelin kanssa nyt treeniryhmään, sieltä saatte vinkkejä muilta omistajilta ja ohjaajalta miten ratkoa arjen pulmia pentusen kanssa, koska niitä on enemmän tai vähemmän kaikilla. Vääntämään ei kannata lähteä vaan hoitaa homma oveluudella niin, että koira saadaan itse haluamaan samaa asiaa kuin te. Göötti ei ole rotuna mitenkään hankala, mutta kyllä koiran kuin koiran saa vastahankaiseksi ("kovapäiseksi") jos sen edut on ristiriidassa ihmisten etujen kanssa jatkuvasti ja ollaan alati sotajalalla koiran kanssa. Kun jaksaa treenata toivottuja käytöksiä ahkerasti koiran pentuiän ja nuoruuden ilman että jättää mitään sattuman varaan ("kyllä kait se nyt tän jo osaa, kun teki kolme kertaa oikein"), vaikka siinä onkin työtä ja vaivaa joksikin aikaa, se kantaa hedelmää koko koiran loppuelämän hyväkäytöksisenä koirana, joka tottelee iloisesti ja innokkaasti. Pilalle menneen luottamuksen esim koiraan käsiksi käymisen seurauksena korjaaminen on paljon työläämpää. Suosittelen kotilukemiseksi Tommy Wirenin ja Tuire Kaimion kirjoja.