Koirat.com

Munkaan mielestä niskavilloista repiminen ei auta, vaan ainoastaan pahentaa tilannetta. Sesset jo hyvin tarkkaan kuvasi, mitä ongelmia kaikessa fyysisessä vääntämisessä on. Pahimmassa tapauksessa koiran luottamus ihmisiin menee, eikä se ole hyvä asia jatkon ja koulutuksen kannalta. Kannattaa panostaa siihen, että sinä olet joka ikisessä tilanteessa se kivoin asia maan päällä: sinulta saa herkkuja ja leikkimistä ja kivaa tekemistä, tällöin koira tottelee kaikissa tilanteissa, myös silloin, kun sillä on jotain omaa kivaa kesken. Olettaen että se aja ttelee, että sinulla on sille jotain vielä kivempaa! Jos sen sijaan sinulta saa joskus nameja ja joskus niskavilloista repimistä, niin ei ihme jos koira ei tottele vaan toisinaan jopa puolustautuu, jos pelkää, mitä sille aiot tehdä.

Meillä on kotona saman ikäinen pentu, "kovapäinen" terrieri. Ikinä ei ole mitään ongelmia ollut 'luvattomien' touhujen lopettamissa. Olen opettanukontaktimerkin, joka on kielen naksautus. Sitä seuraa aina nami. Naksautuksen kuullessaan koira lopettaa mitä on tekemässä, koska tietää, että minulla on sille jotain kivempaa. Meillä on joka huoneessa koiran raksuja kupissa, joita voi käyttää vaihtokauppoihin ja luoksetulosta palkitsemiseen. YouTubesta löytyy Tommy Wirenin 'hienosti hihnassa' videoita, joissa on kuvannollisesti selostettu koiran koulutukseen ja kasvatukseen liittyviä asioita.

Keppi vs porkkana: http://m.youtube.com/?#/watch?v=9IhSmVMfc8w&list=PLuRU_cog5e72oVeBi7dTbsIz-h1bcngl4

Olen lukenut paljon peruskoulutuksesta, silti en ole keksinyt toimintamallia tilanteeseen jossa pentu esim ottaa kengän. Pyydänkö esim kiitos tai irti, tarvitaanko palkka? Miten vältetään oppiminen ettei ala hakea kiellettyjä tavaroita namin toivossa?

""Koiran omistajan peruskurssista tämä pätkä:
Uusi korvaava käytös olisi tarkoitus saada ei-toivotun käytöksen sijalle, ei sen jälkeen tapahtuvaksi. Usein esimerkiksi esineitä varastavalle koiralle opetetaan vaihtokauppa toiseen esineeseen. Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa (päinvastoin!), kunhan kouluttaa niin, ettei koira opi käyttäytymisketjua: ”haen juhlakengän, saan tilalle hieman huomiota ja leikkihetken lelulla tai herkkua”. Silloin koiran pitää aina ensin hakea kenkä eli tehdä väärin.

Jotta näin ei kävisi, opeta koiralle ennakkoon uuden käytöksen lisäksi myös vihje (tai käskysana), jonka kuullessaan se tekee uuden oppimansa asian. Pyri sitten oikeissa arkipäivän tilanteissa ennakoimaan eli kun koira esimerkiksi huomaa juhlakengän, sano luoksetulovihje ”tule!” jo ennen kuin koira ehtii tarttua kenkään. Palkitse koiraa onnistumisesta.""

Tämä ohje toimii jos ehdit nähdä pennun aikovan hakea vaikka tuon juhlakengän, mutta jos se kenkä on jo haettu, mitä teen?

Meillä ei pentu ole mielestäni oppinut hakemaan huomiota vaikka ulkona käytän aina "jätä" käskyä sen ottaessa oksan tms. Se tiputtaa oksat ja jatkaa kontaktissa, pyydän usein siihen perään vaikkapa lyhyen seuruu pätkän.

Yksi vaihtoehto on laittaa kaikki luvattomat, pentua kiinnostavat esineet pois sen saatavilta siksi aikaa kun pahin pureskelun tarve menee ohi. Mutta jos se jotain löytää, niin ehkä neuvoisin ignooraamaan sen esineen ja houkuttelemaan pennun huomion pois siitä vaihtamalla leluun tai just vaikka irti, joka pitää tietty kouluttaa erikseen.

Elli tuli eilen. Mulla on häkki nukkumista varten ja siihen liitettynä aitaa. Tavotteeni on pentu nukkuisi siellä häkin pedissä. Viime yö minä nukuin sohvalla parin metrin päässä. Kun pentu tuli mun luo vein sen sitkeästi takaisin petiin muutaman rapsuttelun jälkeen. Eli ininällä sai mut ylös. Oli kuitenkin eka yö, mutta vastaisuudessa onko parempi olla huomioimata ininää? Tämä pentu tuntuu olevan ihan sylivauva, tunkee kovasti syliin ja haluaisi nukkua siinä. Onko normaalia? Eka pentu, ed koira tuli aikuisena.

Ennen kotiintuloa en ollut päättänyt vienkö yöllä ulos kun en tienny millä mallilla sisäsiisteys on, mutta tämähän osaakin jo pyytää ulos joten vein aina kun pyysi. On pissiny ja kakannu ulos hyvin.

Eli pennun luonnetta myös koetan kartottaa, etten tekisi heti alussa virhettä paapon ja pidän sylissä liikaa ja sitten ei osaa varmaan yksinkään olla yhtään.

Osaatteko neuvoa kuinka paljon syliä, yhdessä leikkiä, yleensä huomiota että en opeta liian rippuvaiseksi minusta vaan myös itsenäistyy? Merkkejä joihin kiinnittää huomiota. Esim veskiin ja suihkuun pääsin pentu ei tullu oven taa itkemään, muutaman minuutin olin pois näkyviltä. Eilen oppi jo hieman namien kanssa seuraamista ja istumista. Tulee jo usein mun viereen, istuu ja tuijottaa enkä tiedä pitääkö joka kerta palkata vai ei? Kunhan tässä vielä opin tuntemaan mitä milloinkin pyytää niin selkiintyy, ainahan en voi pennun halujen mukaan tehdä.

Onnea uudesta perheenjäsenestä!

Pentusi on vielä ihan vauva ja tarvitsee emon lämpöä ja turvaa, joten...

Mitään minuuttimääriä on paha mennä antamaan, mutta lähtisin siitä, että jos pentu ukisee vessa- tai suihkukäynnin ajan, en kiinnittäisi siihen silloin huomiota, koska ne on yleensä aika lyhyitä tapahtumia ja koira kuulee oven läpi äänet että olet tallessa vaikket olekkaan näkyvillä. Sen sijaan muuta yksinoloa, siis sitä "oikeaa", jossa koira jää yksin kotiin, harjoitellaan pienissä erissä.

Itse olen aina tulokkaiden kanssa tavannut tehdä nukkumisjärjestelyiden kanssa niin, että aluksi pennelin peti on oman sängyn vieressä. Jos penneli on levoton, sitä voi rauhoitella puheella ja tarvittaessa silitellä sängystä käsin, mutta tätä yritän välttää koska tarkoitus on nukkua jolloin ei puuhata muita. Myöskään siinä ei leikitä käden kanssa. Tuollainen kahdeksanviikkoinen, joka pentusi kaiketi on, on vielä ihan vauva ja "luonnossa" se nukkuisi emonsa ja sisartensa kanssa yhdessä vielä monta viikkoa, joten sille on aika kova juttu joutua nukkumaan yksin, kaukana lämmöstä ja turvasta. Se on täysin suojaton ulkomaailman vaaroja vastaan ja tietää sen itsekin. Jos koiran ei halua nukkuvan makkarissa lopun ikäänsä, petiä/häkkiä voi alun päivien-viikkojen jälkeen alkaa siirtämään hiljaksiin pois makkarista kohti lopullista paikkaa. Meillä on yleensä toiminut se, että makkarissa ei ole lopulta petiä lainkaan ja se muualla oleva peti on niin mukava, että vie voiton makkarin paljaasta lattiasta.

En ole koskaan kursaillut pitää pikkupentuja sylissä ja on vaan ihanaa jos ne sylissä viihtyvät! Siinä voi samalla vähän näplätä huulia, korvia, massua, tassuja ja kynsiä ihan huomaamatta, koira oppii että sitä saa kopeloida mistä vaan ilman, että siihen liittyy mitään pakkoa ja sen käsittelystä tulee samalla luontevaa. Ajan kanssa isoiksi kasvavat koirat sitten vaan ei enää "mahdu" syliin kuin hetkittäin, joten aika luonnostaan ne siirtyvät omille jaloilleen, mutta otan isoja aikuisia koiria "syliin" jos ne siinä viihtyvät (suinkaan kaikki koirat ei halua olla sylissä tai paijattavina!) menemällä itse lattialle istumaan, jolloin ne voivat hakeutua esim jalkojen väliin pää syliin siliteltäviksi. Silittely, ts "nuoleminen" vahvistaa kiiintymystä ja yhteenkuuluvuutta, niin tekevät myös toisistaan pitävät koirat toisilleen! Arkaa pentua voi olla tarpeen sosiaalistaa normaalia pontevammin, mutta ei tämäkään tapahdu sen turvallisuuden tunnetta vaarantamalla jättämällä se "yksin" ilman turvaa ja tukea, vaan päin vastoin, lisäämällä. Yksi iso tekijä pennun maailmassa on omistaja, johon se kokee voivansa luottaa ja jonka se tietää tarjoavan suojaa ja turvaa aina. Toki pennun pitää antaa ottaa itse asioista selvää ja yleensä normaali, utelias pentu on tähän valmis omistajan tuella, mutta jos se on kovin arka ja/tai syliin pyrkivä kaikissa oudoissa, tai tutuissakin, tilanteissa, voi sylittäminen pitkään jatkuvana olla huono ratkaisu vaan rohkaisua pitää miettiä jollain muulla tapaa hellästi, mutta määrätietoisesti huolehtien että koiralle jää tapahtuneesta tai asiasta aina hyvä ja onnistumisen kokemus.

Kontakti ihmiseen on niin arvokas asia, etenkin jos koiran kanssa aijotaan harrastaa mitään lajia, jossa kontakti ihmiseen on tärkeä, että palkitsisin pitkään kaikkea kontaktin ottamista, vihjellä tai oma-aloitteista! Myöhemmin, kun kontaktin ottaminen ja pitäminen on jo toinen luonto, sitä voi harventaa ja kohdentaa niihin tilanteisiin tai käytöksiin kun on tarvetta. Hyvä kouluttaja ei jätä mitään sattuman varaan. Muista myös palkita pentu aina kun se käyttäytyy missään tilanteessa toivotusti (vaikka se olisi vain rauhallisesti ja seuraisi tapahtumia), näin kerrot sille, että juuri tätä siltä toivotaan, HYVÄ koira! Valitettavan usein palkitseminen muistuu mieleen vasta kun aletaan korjaamaan ikäviä jo opittuja tapoja kun sen toivotun käytöksen palkitseminen unohtui itsestään selvänä!

Kiitos! Tuota ajattelinkin että kaipaa lämpöä ja läheisyyttä ja turvaa kun juuri meille tuli ja sisarukset ja emä just poissa. Matkalla oli mielestäni aika rohkea, muutaman kerran tauolla käytin ulkona (ajo kesti 4h) niin pissi ja käveli hangessa tai ruohossa jopa ison tien varrella jossa autot meni viiden metrin päästä. Aralta ei silleen vaikuta, eilen nähtiin myös sauvakävelijä, oli pihalla mun jaloissa mutta hiljaa vain katseli kävelijää silittelin vähän ja juttelin hiljaa. Itse pidän näitä hyvinä merkkeinä.

Kynnet leikkasin kun oli väsynyt hyvin meni ilman palkkaa kasvattaja sanoikin antaa hyvin leikata joten kokeilin tuosta vain. Tämäkin kertoo mulle hyvästä hermorakenteesta ja että jo luottaa minuun. Sylitellessä antaa hyvin tutkia korvia tassuja ym. Lapsenikin syliin eilen kiipesi nukkumaan joten meidät on laumaan otettu.

Mäpäs siirrän petin mun huoneeseen ja tuo aitaus päivä/yksinoloharjoituksiin ja luun syönti häkissä (ovi auki edelleen) eikös se tue sitä se on mukava paikka.

Kyllähän tämä vähän stressaa kun oppaita lukee niin pitäis tehdä niin hienosti kaikki sekuntikellon kanssa, itse kyllä koetan seurata pentua mitä se jaksaa. Hyvä nami viel hakusessa, ulkona namit ei eilisen perusteella kiinnosta, kehut, sylittely ja iloinen lirkutus niin on tullut luo häntä vispaten.

Meillä on tämä tarmokas mäyrispentu reilut 9 vko joka on nyt selvästi kotiutunut ja muuttunut riiviöksi :) Muut hommat pysytään hanskaamaan tässä vaiheessa mutta tuo pureminen on ihana mahdotonta. Olemme kokeilleen kieltämistä, syliin ottamista, huomioitta jättämistä, purtavan lelun tarjoamista, fairya/etikkaa sukissa. Nämä kaikki tuloksetta. Huomion ohjaaminen muuhun tekemiseen auttaa mutta heti kun toinen leikki loppuu niin pureminen jatkuu entistä pahempana. Ja siis pureminen on ihan todella lujaa puremista.... Aikuiset vielä pärjäisivät tämän kanssa mutta lasten kanssa homma ei toimi. Kuulin tuttavaltani, että yksi keino on aina selättää varovasti pentu ja pitää hetken jotta homma rauhoittuu. Itseäni kuitenkin arveluttaa käyttää selättämistä kun miellän sen "välivallaksi". Olisiko parempi tapa viedä pentu esim. omaan sänkyynsä rauhoittumaan ikään kuin jäähylle? Pentu nimittäin hepulin tullessa mielellään leikkii "piraijaa" omassa sängyssään.

^ Mä en lähtis selättämään! Temperamenttinen mäyris ottaa todennäköisesti sellaisen vaan haasteena ja siitä taistelusta ei ihan hevillä tule loppua. Jos kerran kiljaisu ja huomiotta jättäminen tai kieltäminen ei auta, niin sitten kokeilisin ennemmin vaikka jäähyä.

Mä kajoan koiraan kyllä fyysisestikin, jos sanallinen kielto ei riitä, mutta selättäminen on huono ja epäreilu tapa korjata koiran käytöstä. Siinä missä vaikka kylkeen tökkäisy kestää sekunnin murto-osan ja antaa välittömästi koiralle mahdollisuuden muuttaa toimintaansa, niin selättämisessä vaaditaan koiralta täydellistä antautumista. Siinä tekee äkkiä hallaa suhteelle ja (varsinkin yhtään isomman koiran kanssa) tulee helposti purruksikin..

Terve!
Ensimmäinen ihkaoma koira kotiutuu kesäkuun puolivälissä, ja yritän tehdä listaa ensimmäisistä opetettavista asioista. Luokse tulemisen, hihnakäyttäytymisen yms. opetukseen löytyy ketjusta jo paljon ohjeita, kiitos siitä! Kysyisinkin nyt seuraavaa...

Miten opettaa pennulle käsky SEIS? Mielestäni "pysähdy heti" -toiminto on äärimmäisen tärkeä esimerkiksi tilanteessa, jossa pentu on vaarassa vaikkapa juosta autotielle tai karata.
Pitäisikö pentua alkaa palkita spontaaneista seisahduksista ja hiljalleen liittää käskysana (ja kauaskin näkyvä käsimerkki) mukaan? Johtaisiko pysähtelyn palkitseminen koiran stoppailuun namin toivossa lenkeillä? Käsky varmasti vaatisi vapautussanan käyttöä. Onko kenelläkään aiheesta käytännön kokemusta?

Kiitos jo etukäteen avusta!

^ Itse tollasissa tilanteissa kutsun koiran mielummin luo, joko omalla äänellä tai jos ei toimi niin pillillä, johon on siis ehdollistunut kasvattajalla neliviikkoisesta lähtien (vihelletty ennenkuin saivat sapuskaa) ja täällä kotona aina välillä vahvisteltu sitä että pilli=ruokaa. Näin tulee satavarmasti missä tahansa tilanteessa luo.

Yksi (tokomainen) tapa opettaa pysähtymistä on niin että liikut itse koira toisella sivulla ta i edessä nami siinä kädessä ja sitten teet stopin ja annat sen namin. Tätä monta kertaa ja kun koira alkaa hiffata ideaa (eli se ei enää niinkään "törmää" siihen namikäteen), voit liittää käskyä mukaan (esim stop, seis). Sitten pikkuhiljaa jätät koiraa siihen pysähtyneenä, eli esim koira pysähtyy, otat ite vielä askeleen ja koiran pitäs pysyy siinä paikoillaan ja palkkaus. Voit harjoitella koira eri puolilla sua, edessä sua kohti tullen ja sitten kanssa "härnätä" namilla/lelulla koiran kuonon korkeudella/matalammalla ilman että koira saa sen ja antaa nopean ja selkeän käskyn (joka on jo opetettu!) ja kun koira pysähtyy nopeasti, palkka. Palkata voi välillä suoraan kuonon eteen, välillä heittämällä sivulle ja mitä kannattaisi varmaan eniten tehdä, heittämällä palkka koiran selän taakse. MUista aina selkeä vapautus liikkeestä, ettei jatkossakaan pysähdy pariksi sekaksi ja ryöstä sitten sinne tielle. Jos naksuttelu sujuu, kannattaa varmaan sen kanssa tehä, että naksautat juuri silloin kun koira pysähtyy ja sitten palkka vaikka heitettynä sivulle. Toivottavasti antaa jtn ideaa

Nyt sitten oma ongelma: Täällä 4,5 kk cockerinarttu on alkanut puolustaa ruokaansa muilta koirilta, pääasiassa siis meidän toiselta, mummoikäiseltä cockerilta. Ei ole mitenkään kova koira, uskoo minua yleensä kerrasta eikä puolusta ihmisiltä mitään. Sen sijaan on erittäin taisteluhaluinen, saanut pentutestissäkin ylimmät pisteet taisteluosiosta ja näkyy kyllä tämä ominaisuus hyvin arjessakin. Saa siis 2 kolmesta ateriasta kädestä, yleensä kouluttelen sille sisällä tai ulkona jotain temppuja ja mummokoira hömpsöttelee siitä vierestä, nuuskii maata vähän jos pienemmältä olisi jtn pudonnut tai käy vaan kurkkaamassa että mitäs te tänään teette, ei edes nykyään jää kyttäämään mitään (aikaisemmin saattoi tarkkaan seurata koko session jos hällekin liikenis, ja palkkasinkin sitä rauhallisesta odottamisesta). Pienempi sitten jos tuntee että mummo on tullut liian lähelle, rähähtää, "käy kiinni" 1-2 s mutta lopettaa heti kun minä ärähdän ja erotan koirat. Mummo ei ole tästä millänsäkään, eikä muuten puolusta omia ruokiaan pennulta, antaisi sen syödä ne jos ihmiset eivät pentua pois laittaisi. Ainoastaan puruluitaan puolustaa. Mutta mutta on tullut muutama tilanne että kun olen palkinnut sitä luoksetulosta antamalla kupin ja kun siinä ollut vieraitakin koiria niin yks tullut varovasti haistelemaan että mitäs siellä on niin alkaa heti tulla murinaa. Olen siis estänyt vieraiden koirien pääsyn iholle ruokailun ajaksi, mutta kauhukuvana on että kun ruvetaan harrastelemaan niin koulutuksissa jos joku karkaa ja pääsee iholle kun olen palkkaamassa koiraa, niin antaa sille toiselle liiankin kovaa kyytiä. Ajatuksia, ideoita?

Hei!

Teinkin tästä vahingossa oman ketjun kun en tajunnut heti miten tämä palsta toimii... Mitenhän sen saisi poistettua ettei tule spämmiä?

Kuitenkin, ongelma:
Meillä on reilu 5 kk ikäinen sekaroituinen pentu (belggari puoliksi, toinen puoli valmiiksi sekarotuinen) jonka kanssa lenkkeily on kaikkea muuta kun hauskaa. Kesken lenkin, lähes tulkoon joka kerta, koira rupeaa haukkumaan, juoksemaan minua ympäri tai vieressä edes takaisin, puremaan/näykkimään ja hyppimään käteen. Muuten tällä koiralla ei ole mitään käytösongelmia, tulee kaikkien kanssa toimeen ja sisällä ei esimerkiksi tee vastaavaa. Tämän lisäksi ainoa ongelma on, että koira hyppii myös moikatessa ja tähänkin on nyt tullut se näykkiminen mukaan.

Luulin, että tuo näykkiminen olisi lähtenyt pois kun hampaat vaihtui, mutta tuntuu että se on vaan pahentunut siitä, kun pentuna metsästi lahkeenreunoja lenkillä. Tää kohtaus kestää minuutista muutamiin minuutteihin. Tuntuu, että koira hakee huomiota ja tahtoisi leikkiä koska häntä heiluu. Olen kokeillut mielestäni ihan kaikkea. Kieltäminen nätisti tai huutaminen, maahan laittaminen vain lisää vettä myllyyn. Olen kokeillut huomiotta jättämistä joka toisinaan auttaakin, mutta minulla ei vain riitä kipukynnys siihen, että toinen puree jalkaa ja raapii. Siksi en osaa olla kokonaan liikkumatta tai kokonaan huomioimatta koiraa. Tabasco on auttanut jonkun verran esim kenkien puremiseen mutta ei oikein silläkään voi koko kroppaa valella ennen lenkkiä. Hihnassa on klipsi, jolla koiran saa vaikka puuhun kiinni mutta sekään ei ole oikeastaan ollut avuksi. Usein lopettaa sen heti ja sitten jatkaa kun pääsee irti. Lisäksi jos en huomioi koiraa ja koira lopettaa riuhtomisen, jatkuu sama kun lähden kävelemään.

Ja lisäksi, miehelle koira ei juurikaan tee tätä. Ilmeiseti välillä kokeilee mutta lopettaa heti. Mies joko vain kieltää tai kääntää selän ja touhu loppuu, minulla nämä ei auta.

Onko kenelläkään nyt mitään järkevää sanottavaa tähän? Onko minun toiminnassa jotain vikaa? Onko kenelläkään suositella uusia keinoja tai vaikka kurssia millä tällaisesta pääsisi eroon?

maapii kirjoitti:

Teinkin tästä vahingossa oman ketjun kun en tajunnut heti miten tämä palsta toimii... Mitenhän sen saisi poistettua ettei tule spämmiä?

Poistin tuon toisen ketjun.

^^Teettekö te lenkillä mitään muuta kun kävelette? Koska itse suuntaisin sen tarmon johonkin työhön. Jos se vapaana tekee samaa, niin lelu mukaan ja leikit sen kanssa, opetat vaikka samalla etsintää, mitä vaan mieleen tulee. Hihnalenkillä voi koiran kanssa harjoitella seuraamista, istumista, maahanmenoa ja jälleen tehtävillä on vaan mielikuvitus rajana. Monesti omaan korvaan tuollainen käytös kuulostaa siltä, että sillä koiralla/pennulla on liikaa energiaa ja liian vähän aivoille työtä. Se kyllästyy ja alkaa haastamaan sitä omistajaa tekemään jotain. Oletan että sinä olet teidän taloudessa se jonka vastuulla pennun pääasiallinen huolehtiminen on? Tämä pelkästään jo voi olla syynä siihen, ettei se puolisoasi yhtä paljon haasta, vaan lopettaa helpommin.

SanttuJ kirjoitti:

^^Teettekö te lenkillä mitään muuta kun kävelette? Koska itse suuntaisin sen tarmon johonkin työhön. Jos se vapaana tekee samaa, niin lelu mukaan ja leikit sen kanssa, opetat vaikka samalla etsintää, mitä vaan mieleen tulee. Hihnalenkillä voi koiran kanssa harjoitella seuraamista, istumista, maahanmenoa ja jälleen tehtävillä on vaan mielikuvitus rajana. Monesti omaan korvaan tuollainen käytös kuulostaa siltä, että sillä koiralla/pennulla on liikaa energiaa ja liian vähän aivoille työtä. Se kyllästyy ja alkaa haastamaan sitä omistajaa tekemään jotain. Oletan että sinä olet teidän taloudessa se jonka vastuulla pennun pääasiallinen huolehtiminen on? Tämä pelkästään jo voi olla syynä siihen, ettei se puolisoasi yhtä paljon haasta, vaan lopettaa helpommin.

Kiitos Santtu vastauksesta. Hihnassa kävellään pääosin, mutta vapaana tekee samaa. Esimerkikis mökillä on ihan vapaana ja lähtee välillä hyppimään perään kun kävelee ohi. Kävelyllä välillä just esim. seuraamista tai istutaan kun tulee suojatie, mutta kyllä se aika kävelemistä on ja koiran puolelta maan nuuskimista. Musta tuntuu myös siltä että se haastaa jotenkin riehumaan/purkamaan energiaa, mutta toisaalta tätä tapahtuu sellasenkin jälkeen kun ollaan oltu heittelemässä palloa ja koira on ihan väsy. Silti se rupesi hyppimään päälle kun oltiin lähdössä aitauksesta ulos ja kotiin.

Aika tasan me koirasta huolehditaan, mutta tosiaan veikkaisin että minä käyn aavistuksen enemmän lenkillä ja olin esim. pentukurssilla sen kanssa.

Jos sinulla olisi jotain vinkkejä mitä voisi vielä koiran kanssa tehdä lenkillä niin otan kiitollisena vastaan, tuntuu että oma mielikuvitus on jotenkin köyhä tässä asiassa.

^Miten te lopetatte leikkimisen? Eli pitääkö koiran rahoittua vai otatteko te vaan lelun talteen?

^ EI yleensä tarvitse erikseen rauhottua. Leikki loppuu yleensä siihen että otan lelun pois/lähden itse pois/ heitän lelun koiralle tai pois, mutta en enää itse koske siihen.

Tuollaiseen hyppimiseen voi olla monia syitä, kenties se on huomion hakua tai jonkinlaista turhaumaa. Vähän koirasta ja ohjaajastakin riippuu miten sen saisi pois, itse lähtisin varmaan joko ihan älähtämään että hitto toi ei ole kivaa (ja ylitsevuoltavaa kehua kun kävelee nätisti), tai jos tuntuisi että on ihan sekoilu kohtaus meneillään niin koittaisin vain estää koko toiminnan vaikka astumalla hihnan päälle. Tai jotain muuta tekemistä tilalle.
Kävellessä voi temputtaa ja työllistää monella tapaa. Esim opeta kulkemaan molemmilla puolilla ja vaihtamaan puolta selän takaa käskyllä. Opeta "vapaa" käsky milloin koira pääsee pitkällä hinnalla nuuskimaan ja ota vierelle käskyllä, vapauta taas hajulle palkaksi. Lenkin ratoksi voi ottaa jossain vilkkaassa paikassa pienen paikallaolo harjoituksen tai jotain muita temppuja. Jos sulla on joku kaveri lenkillä mukana, menkää johonkin rauhalliseen paikkaan ja ottakaa luoksetuloa niin, että toinen pitää koiran pannasta kiinni kun toinen juoksee houkutellen pois päin, sitten tänne käskystä toinen päästää irti. Edestakaisin kun tekee jossain isolla kentällä niin tulee hyvät sprinttitreenit.

Niin ja tuohon cockerin ruoka asiaan ajattelen niin, että jo saatua ruokaansa saa minusta puolustaa, mutta jos on kovin resurssejaan puolustava koira niin pitäisin vain huolta ettei noissa kimppatreeneissä tule niin isoa ja "pitkäkestoista" resurssia että joku ehtii tulla häiritsemään. Jos antaa ruokakupin, niin valvoo siinä vieressä ettei kukaan tule kärkkymään. Jos joku tulee, ottaisin kupin ylös ja hoitaisin toisen koiran kauemmas. Samaan aikaan voi tietty harjoitella yksittäisillä nameilla niin, että kukin antaa omalle koiralleen omia nameja, tavallaan totuttaisi koiraa siihen että täällä kentällä on muillakin ruokaa, mutta ne eivät ole hänelle, ja että muut eivät ole tulossa hänen nameilleen.

maapii kirjoitti:

Musta tuntuu myös siltä että se haastaa jotenkin riehumaan/purkamaan energiaa, mutta toisaalta tätä tapahtuu sellasenkin jälkeen kun ollaan oltu heittelemässä palloa ja koira on ihan väsy. Silti se rupesi hyppimään päälle kun oltiin lähdössä aitauksesta ulos ja kotiin.

Pallon jahtaaminen on verrattavissa saaliin jahtaamiseen, mikä nostaa koiran adrenaliinitasoja ja saattaa suurina määrinä aiheuttaa koiralle stressiä. Lainauksen esimerkissä voisin kuvitella koiran jo väsystä huolimatta käyneen ylikierroksilla, jolloin se purkautui epätoivottuna käytöksenä, kun koira ei adrenaliinipiikissään osannut kohdistaa tarmoaan muuhunkaan. Miten paljon harrastatte tällaisia pallonheittelyn kaltaisia kiihdyttäviä juttuja? Voisiko se vaikuttaa myös lenkkikäyttäytymiseen?

Edellä onkin tullut jo hyviä vinkkejä siitä, miten koiraa voi työllistää lenkin aikana. Itse lähtisinkin varmaan nyt väsyttämään ensisijaisesti koiran aivoja kropan sijaan, eli juuri erilaisten temppujen ja nenätyöskentelyn kautta tarjoamaan koiralle mielekästä, rauhoittavaa mutta sopivan uuvuttavaa tekemistä.

Jos koira jää leikin jälkeen vielä käymään kierroksille, niin itse lähtisin opettamaan koiralle leikin loppumisen rauhoittumisen kautta. Kun on leikit leikitty, niin otetaan lelu suussa touhottava koira lähelle, pidetään pannasta tai valjaista sen verran kiinni, ettei se pääse siitä rallattelemaan ja silitetään koiraa rauhallisella vedolla niskasta hännäntyveen. Itselle on helpompi olla kyykistyneenä koiran vierelle ja oman mielentilan on oltava rauhallinen. Sitten kun koira tiputtaa lelun maahan, se pomitaan talteen eleettömästi sekä rahallisesti ja jatketaan matkaa. Tähän tilateeseen voi koiralle myös opettaa vihjesanan.