Koirat.com

^^ Leikitään aika paljon pallon tai lelun heittelemistä ja hakemista. Vetoleikkejä oon yrittänyt välttää mainitsemastasi syystä, mutta niitä leikitään silloin tällöin, harvoin kuitenkin.

Ehkä pitäisi tosiaan yrittää kanavoida pennun energia vähemmän fyysiseen treeniin, mutta oon jotenkin niin mielikuvitukseton keksimään sellaisia. Meillä on pari "älylelua", mutta en tiedä onko koira niistä niinkään innostunut. Yleensä teen namipiiloja sille kun lähden töihin.

Ehkä sen pallonheittelyn voisi tosiaan hetkeksi jättää vähemmälle, tai ainakaan sen ei mielestäni tulisi olla tapa väsyttää koira. Tuleehan sitä toki itsekin esim. metsälenkillä heitettyä käpy, jonka perään koira singahtaa, mutta se saa sen jälkeen tehdä sillä mitä haluaa. Yleensä se alkaakin leikkiä kävyllä heitellen sitä ilmaan tai rallitellen käpy suussaan. Tämmöisillä satunnaisilla heittelyillä ja spurteilla saadaan koira kuluttamaan energiaa ilman, että noutamisesta tulee pakonomaista ja päädytään ylikierroksille. Mä pyrin sijoittamaan heittelyt ja täten koiran nopeat spurtit lenkin keskivaiheille niin, että minimoidaan revähdysten ja lihasjumien mahdollisuus, kun koiran lihas saa rauhassa ensin lämmetä ja sitten jäähdytellä.

Millaisia älyleluja teillä on? Esimerkiksi tuttu ja turvallinen Kongihan on mukavaa ja rauhoittavaa ajanvietettä koiralle. Itse yleensä pakastan Kongin sisältöineen, niin kakaralla kuluu sen parissa pidempi tovi. Namien piilotus on myös hyvää aivojumppaa, sitä kannattaa ehdottomasti jatkaa! Kaikkein yksinkertaisin ja varmaan koirallekin mielekkäin on erilaisten temppujen opettelu, sillä siinä se saa viettää aikaa sinun kanssasi. Mä pyrin treenaamaan yleensä Riemun kanssa vähintään aamu- tai iltaruuan verran päivittäin. Joskus se ansaitsee päivän ruokansa vain töitä tekemällä, eli päiväannos tulee pikkuhiljaa päivän aikana erilaisten temppujen ja treenien kautta.

^ Usein mennään kaukaloon heittelemään palloa, kun tässä lähellä ei ole koirapuistoa että saa juosta eikä siellä oikeen varsinaisesti ole tekemistä. Ehkä jätän tämän vähemmälle ja katsotaan mitä tapahtuu.

Meillä on Kongimainen Sumo -lelu ja sen lisäksi kaksi sellasta lautaa joissa on erilaisia lokeroita. Toista pyöritetään jotta saadaan nameja esille ja toinen on hankalampi, siinä on palikka joka pitää saada pois, että luukku aukeaa ja nami saadaan vetämällä esille. Lisäksi on sellainen luun mallinen kumikapistus, jonka sisään laitetaan namia mutta se ei koskaan ole kiinnostanut.

Minusta itse leikkiminen, pallon heittely ja vetoleikki ei ole mitenkään ongelmallista, mutta jos sitä tehdään koiran ehdoilla niin koira vetää itsensä kierroksille eikä rauhoitu tai lopeta itse. Jos sen sijaan leikkiminen on osa yhdessä tekemistä ja yhteistyötä, josta lelun saa palkaksi, on ihminen se joka määrää ja kontrolloi, myös lopetuksen. Minusta repimis ja taisteluleikki on erittäin hyvä leikki, siinä oikeasti leikitään yhdessä, ja kun sen liittää johonkin tehtävään palkaksi niin se on tosi hyvä yhteistyölle, mun koira ainakin saa siitä itseluottamusta ja kivasti virettä tekemiseen. Edellä kuvattu rauhoittumis harjoitus on myös hyvä liittää loppuun.
Olisiko lähistöllä jotakin koirakoulua tai vastaavaa johon pääsisitte treeneihin? Tokoa, rallytokoa, ihan perus tottista? Minusta nuo kongit ja naminetsimiset on kiva lisä iltapuuhaksi, mutta eivät ne ihan treeneistä käy, tai siis ne rauhoittavat kyllä mutta eivät varsinaisesti pura energiaa samalla tavalla kun yhdessä tekeminen ja treenaaminen.

Niin minäkin olen sen nähnyt, että pallon heittely on ihan konkreettista yhdessä tekemistä.

Tuo temppujen teetättäminen on selkeästi ihan hyvä idea. Oltiin lenkillä ja annoin ensin nuuskia ja tehdä tarpeensa, tuntuu että reha alkaa vasta tämän jälkeen usein. Seuratutin, laitoin välillä istumaan, maahan, tassu. Hyvin sujui. Mentiin metsäpolulle josta sai vainun tai muuta, vimmatusti ainakin nuuski maata ja meni kovaa eteenpäin puskaan. Vedin sen sieltä pois ja lähdin metsästä pois niin hyppiminen ja näykkiminen alkoi taas. Jostain kuului kova ääni mikä sai Hildan huomion ja se lopetti. Istutin sen ja tein pari käskyä ja sen jälkeen koko loppumatkan seuraamista ja istumista, ei rehannut enää yhtään.

Jotenkin kuitenkin liittäisin tämän siihen vainuun, joka aiheutti pomppimisen vai olenko ihan hakoteillä?

Minusta PELKKÄ pallon heittely, siis pallo lentää kerta toisensa jälkeen ja koira korkeintaan istuu ennen heittoa, on sitä maanista, koiraa stressaavaa ja kiihdyttävää tekemistä, jota en kyllä harrastaisi varsinkaan nuoren koiran kanssa. Se on koiran ehdoilla menemistä, sama rutiini toistuu eikä siinä ole älyllistä haastetta, koira lähtee vietin takia pallon perään vaikkei varsinaisesti haluaisikaan. Mutta pallon heitto YHDESSÄ tekemisen lomassa on hyvä palkka, siis että tehdään vaikka seuruuta, metsässä puiden kiertoa, malttamista, luopumista, keskittymistä, treeniä treeniä ja siitä palkaksi pallo korkeintaan muutamia kertoja, ei jatkuvalla syötöllä.

Meidän kävelylenkimme ovat pulmallisen lyhyitä. Kun olemme päässeet sata metriä kotikatuamme (rauhallinen omakotialueen katu) eteenpäin, alkaa pentu jo vinkumaan takaisin kotiin. Ja se tosiaankin vinkuu ja haluaa syliin. Olen tulkinnut tilanteen niin, että pennulle tulee aika hurjasti informaatiota jo tuolla matkalla, sillä tällä alueella on tosi paljon koiria. Muiden haukkujen viestien haistelu tuntuu tuottavan pennulle tiedollista ylikuormaa. Lisäksi pentu jää kuuntelemaan autoja, lintuja ja ihan kaikkia ääniä.

Kotipihassa pentu saa liikkua vapaana. Jahtaa perhosia, nyhtää kasveja kukkapenkkeistä kitkemisapulaisena ja kulkee kissamme reittejä seuraillen. Vaikka ihan samoja ääniä kuuluu kotipihallekin, niin koira ei häiriinny niistä lainkaan. On ihan erilainen kiinnostunut ja rento pentu.

Olen nyt tähän mennessä toiminut niin, että houkuttelen pentua jatkamaan matkaa vinkumisista huolimatta, mutta ainakin kerran päivässä pentu kiihtyy ihan superhepuliin vähänkään pidemmillä kävelylenkeillä. Haukkuu, riehuu, kipuaa syliin ja alkaa rähistä minulle sylissä, pureekin.

Hauskana yksityiskohtana se, että kun mies tulee meidän kanssamme kävelylle, pentu on paljon rauhallisempi ja malttaa kulkea pidemmän lenkin. Kokee ehkä, että koko oma lauma on yhdessä liikkeellä.

Onko muilla ollut vastaavanlaisia pulmia? Tulisiko minun vain malttaa kuunnella pentua vielä enemmän ja kääntyä kotiin vai kannustaa sitä jatkamaan? Miten olette selvinneet vastaavasta?

^Teuvo oli alussa vähän samanlainen, ulkona vaan vinkui ja veti takaisin sisälle. Selkeesti oli peloissaan. En enää muista mitä asialle tein, kai me vaan jatkettiin matkaa vinkumisesta huolimatta? Ja kehuin aina kun kulki eteenpäin! Nopeesti se siitä sitten rupesi reipastumaan ja kohta olikin ihan innoissaan lähtemässä ulos.

Sufa kirjoitti:

^Teuvo oli alussa vähän samanlainen, ulkona vaan vinkui ja veti takaisin sisälle. Selkeesti oli peloissaan. En enää muista mitä asialle tein, kai me vaan jatkettiin matkaa vinkumisesta huolimatta? Ja kehuin aina kun kulki eteenpäin! Nopeesti se siitä sitten rupesi reipastumaan ja kohta olikin ihan innoissaan lähtemässä ulos.

Hyvä, että muillakin on ollut vikinäpentuja

Tänään yksi viidestä kävelylenkistä oli pidempi kuin sata metriä. Pentu oli kuitenkin ihan tyytyväinen, joten ehkä minunkin vain pitäisi. Ehtii noita oikeita kävelylenkkejä kertyä sitten myöhemmin.

^Joo kyllä se rupeaa vielä innoissaan lenkkeilemään kun tajuaa, että ulkona on kaikkea kivaa! Rauhassa vaan niin kyllä se siitä.

Tuli tuosta koiran kieltämisestä mieleen, että paljoltihan se, mitä siitä koirasta halutaan muovata, vaikuttaa siihen, että miten mm. riehakkaaseen käytökseen kannattaa suhtautua. Jos haaveissa on harrastuskoira, kannattaa kaikki riehuminen, repiminen, kenkien kantaminen ja varastelu ottaa ilolla vastaan ja lähteä niiden avulla muokkaamaan sitä koiran käytöstä. Jos haluaa, että koira myöhemmin oppii etsimään erilaisia esineitä, niin eihän sitä tavaroiden varastelusta kannata kieltää, vaan päin vastoin kehuu ja palkkaa koiraa. Jos koira tykkää roikkua housun puntissa, niin se taistelutahto kannattaa kanavoida lelusta taisteluun. Jos koira villintyy illalla, niin mikäs sen parempi hetki lähteä kotipihalle harjoittelemaan tottelevaisuuttaa tai yhdessä leikkimistä. Jos tavoitteena on kasvattaa rauhallinen kotikoira, niin silloinhan sen epätoivotun käytöksen estäminen tai katkaiseminen on järkevää.

^
Viisasta puhetta

Täytyy miettiä kokonaisuutta ja ennakoida tulevaa sekä tietysti katsoa ja kuunnella sitä omaa pentua.

Täällä tilanne ei oo muutunut kyllä mihinkäään. Oon nyt yrittänyt "temppuilla" Hildan kanssa lenkeillä. Lyhyet lenkit menee usein ihan ok, tulee pari rehaa jotka lähtee sillä että seison narun päällä ja annan purra enkä huomioi.

Usein noin käy kun pentu on heitellyt käpyä tai saanut vainun joka loppuu johonkin.
Pidemmällä lenkillä, tulee useampia pieniä rehoja jotka lähti noin pois kunnes törmättiin toiseen koiraan ja koirat moikkasivat ja oltiin siinä hetki. Tämän jälkeen aivan kauhea reha joka kesti pidempään kun muuten, istuin maahan sen kanssa ja yritettiin rauhoittua ja annoin sen järsiä keppiä jotta keskittyisi siihen. Törmättiin koiriin vielä uudelleen, nyt mentiin alta pois mutta siitä vasta reha syttyi. Tuntui että se ei ollut enää edes leikkiä, häntä ei heilunut ja pentu murisi ja haukkui.

Kotonakin ollaan yritetty kunnolla nyt aktivoida sitä vähän joka päivä. Tänään nyt tietysti juuri se on jäänyt hyvin vähäiseen, mutta aiemmin viikolla joka ilta.

AJatuksia? Olo on tosi epätoivoinen ja epäonnistunut. Mitä olette mieltä voisko kolinapurkki toimia? Mitä mieltä ollaan kuonokopasta, joka estäisi puremisen?

maapii kirjoitti:

Täällä tilanne ei oo muutunut kyllä mihinkäään. Oon nyt yrittänyt "temppuilla" Hildan kanssa lenkeillä. Lyhyet lenkit menee usein ihan ok, tulee pari rehaa jotka lähtee sillä että seison narun päällä ja annan purra enkä huomioi.

Usein noin käy kun pentu on heitellyt käpyä tai saanut vainun joka loppuu johonkin.
Pidemmällä lenkillä, tulee useampia pieniä rehoja jotka lähti noin pois kunnes törmättiin toiseen koiraan ja koirat moikkasivat ja oltiin siinä hetki. Tämän jälkeen aivan kauhea reha joka kesti pidempään kun muuten, istuin maahan sen kanssa ja yritettiin rauhoittua ja annoin sen järsiä keppiä jotta keskittyisi siihen. Törmättiin koiriin vielä uudelleen, nyt mentiin alta pois mutta siitä vasta reha syttyi. Tuntui että se ei ollut enää edes leikkiä, häntä ei heilunut ja pentu murisi ja haukkui.

Aika samalla kaavalla meilläkin nuo kävelylenkkien hölmöt hetket alkavat. Toisten koirien tapaaminen tai sitten ne kiinnostavat hajut saavat pennun intoutumaan liikaa. Olen nyt itse rajoittanut toisten koirien kohtaamista. Jäämme vain odottamaan ja kyykistyn pennun viereen. Annan sille samalla nameja ja kehun. Kun toinen koirakko on jatkanut matkaa, me käännymme toiseen suuntaan.

Näykkiminen ja pureminen ovat minusta hermostuneisuuden osoituksia, ainakin siis oman pentuni kohdalla. Liikaa infoa pieneen päähän. Olen nyt itse ajattelut tilannetta koiran näkökulmasta niin, että kun koiralla tilanne 'leviää kädestä', niin minun täytyy osoittaa johtajuutta entistä selvemmin. Se tuo koiralle loppupeleissä turvallisuutta.

Harmillista vain, näiden valittujen johdonmukaisten linjojen vaikutus ei näy heti

Etenen siis itse mielummin pehmeillä keinoilla kuin esim. kuonokopan kanssa. Se auttaa vain ilmiasuun, mutta ei itse käytöksen syyhyn.

Tässä blogipostauksessa kerron vähän enemmän meidän tilanteesta: Koira ohjaa taluttajaa

Toisten koirien tapaaminen lenkillä niin että kummatkin on kytkettynä on kyllä sellainen juttu mitä en koskaan suosittele kenellekkään tehtäväksi. Siitä on vaan haittaa. maapii, kannattaa se ainakin unohtaa.

Kannattaa itse olla hihnassa rauhallinen ja johdonmukainen, mennä aluksi tarpeeksi lyhyitä lenkkejä kun se pentu vasta opettelee hihnakäyttäytymistä. Hihnalenkit on ihan vaan hihnalenkkejä, ei me niillä koskaan temppuiltu tai treenailtu. Ne kerrat oli erikseen. Ei se pentu oikein ymmärrä miten tulisi toimia jos välillä temppuillaan ja välillä pitäisi kulkea nätisti. Älä odota liikoja siltä, meijän 6kk saa välillä hihnassa riehukohtauksia mut odottelen aina et ne menee ohi ja sit jatketaan matkaa. Palkkailen aina silloin tällöin kun pentu menee nätisti.

Cody kirjoitti:

Toisten koirien tapaaminen lenkillä niin että kummatkin on kytkettynä on kyllä sellainen juttu mitä en koskaan suosittele kenellekkään tehtäväksi. Siitä on vaan haittaa. maapii, kannattaa se ainakin unohtaa.

Tämä on minusta mielenkiintoinen aihe, josta ollaan kovin montaa mieltä. Toki lenkillä koirat ovat kytkettynä ja silloin koirien kohtaaminen on erilaista kuin vapaana ollessa.

Kerrotko tarkemmin, miten lenkkikohtaamisista on vaan haittaa?

Minulla on ainakin oman pennun osalta oikein mukavia kohtaamisia isompien koirien kanssa. Mahtava berninpaimenkoirakin tervehti pientä pentuani oikein kauniista ja antoi sen tehdä tuttavuutta, kunnes sitten näytti pennulle lempeästi rajan. Erittäin hyvä kohtaaminen ja nyt ei isot mustat koirat ole pelottavia.

^Itseltä löytyy koira, joka on oikein malliesimerkki siitä, että hihnassa toisten koirien moikkaamisesta lenkin aikana on haittaa. Tein tämän virheen, koska koiran saapuessa koiratuttujen määrä oli aika vähäinen ja halusin koiralle positiivisia koirakokemuksia. Koira menee edelleenkin kierroksille aina kun näkee toisen koiran ja pyrkii kiskomaan luokse. Siis on sosiaalisena otuksena voimakkaasti palkkautunut toteutuneista kohtaamisista. Koiran on vaikea ymmärtää, että miksi sinne ei nyt pääse, kun pentuna niin pitkään pääsi ja itsellä on vaikeuksia osoittaa tälle koiralle näitä kohtaamisia parempaa palkkaa. Tästä syystä junnu ei moikkaa ketään hihnassa ja hakee koirakontaktinsa muualta. Käytös ei ole kovin radikaalia, mutta ärsyttävää ja toivoisin, että olisin aikoinaan jättänyt ne kontaktit väliin vanhemman koiran osalta.

Ts. jos haluaa joskus harrastaa jotain järkeviä ohituksia, niin en suosittele hihnassa moikkailun sallimista.

Kyykistymistä koiran viereen ja varsinkin sen ajoittamista kannattaa muuten miettiä tarkoin. Pelkäävä/epävarma koirahan usein pysähtyy ja kyyristyy toisen koiran kohdatessaan. Jos pentu näkee sinun ensimmäiseksi kyykistyvän, kun näette toisen koiran, se voi tulkita sen epävarmuudeksi ja alkaa itsekin tuntea epävarmuutta. Minusta ohituksia kannattaa harjoitella ensisijaisesti liikkeessä. Tietysti jos esim. koira ei vielä osaa tarjota oma-aloitteisesti katsekontaktia, ei voi olettaa, että sen huomion saa kiinnitettyä millään muulla kuin lahjomisella, ts. tunkemalla vaikka kourallinen nameja kuonon eteen.

Tästä päästäänkin siihen, että miksi lenkillä kannattaa treenailla.

Itsekin kyllä kannustan lenkin hyödyntämiseen treenimahdollisuutena. Tästä onkin tullut jo paljon hyviä vinkkejä aikaisemmissa viesteissä. Esimerkiksi lenkillä on oivia mahdollisuuksia vahvistaa kontaktia häiriötilantessa päivittäisellä syklillä (verrattuna siihen, että jättäisi nämä treenit vain erillisiin koulutustilanteisiin). Kontaktihan on avain kaikkeen koulutukseen (myös ne ohitukset) ja kontaktia tarvitaan hyvin paljon myös lenkillä. Koulutusta voi tehdä kahdella tavalla: voi vahvistaa käytöstä, jota koira tarjoaa automaattisesti (esim. katsekontakti), tai lenkillä voi eriyttää erillisiä treenitilanteita, joihin liittyy myös se käskyn alta vapauttaminen. Kyllä koira nämä tilanteet osaa erottaa, mikäli omistaja vain on riittävän selkeä kertoessaan, että koulutustilanne on ohitse ja voi kulkea nokka pusikoissa.

^ Toki mekin ollaan ohituksia, kontaktia, sivulla kulkemista harjoiteltu lenkkeillessä. Perusjuttuja joilla lenkkeily on jouhevaa, toi tykkäs pienenä hirveesti poukkoilla puolelta toiselle ja kesti jonkunaikaa ennenkuin ymmärsi ettei voi yhtäkkiä hyökätä toiselle puolelle tietä. Mut en tiedä millasista "temppuilusta" tuossa maapii:n tapauksessa on kysymys. Mulla tuli ekana mieleen tassujen antamiset, istumiset yms. Sellasia en lähtis tekemään ennenkuin lenkkeilyn peruspilarit on kunnossa.

Mä en oo ikinä päästänyt tota lenkillä moikkaamaan ketään vierasta koiraa hihnan päässä. Silti se vetää törkeitä ylikierroksia toisen koiran tullessa vastaan, en ees halua kuvitella millasta olis jos oltais menty. Mä tykkään myös ajatuksena siitä että koiralla on isompi tila tutustua toiseen koiraan kun se narun pätkä. Tuo ainakin tarvii tilaa jotta saa hoitaa tutustumisen omalla/haluamallaan tavalla. Lisäksi oon kuullut niin karmeita tarinoita siitä miten se narussa kohtaaminen on mennyt pieleen, et en tahdo ehdoin tahdoin aja tuota sellaseen. Toki aina voi käydä jotain vaikka oltais vapaanakin, mutta mun mielestä se hihna provosoi siinä välissä. Meillä siis koiratapaamiset on hoidettu muutoin ja hoidetaan myös jatkossa.

Moi, hyviä ajatuksia kaikilla :)

Me ollaan tosiaan annettu moikata hihnassa muita ja olen itse havainnut että se ehkä lietsoo rehaamista ja ylikierroksille menemistä. Meillä ei hirveästi ole koirakavereita, joten Hilda on ihan "intopinkeä" kun pääsee hinassa niitä moikkaamaan. Taidankin siis jättää nyt tästä eteenpäin sen moikkaamisen väliin. Oli hyvin sanottu, että en tosiaan pysty tarjoamaan sen parempaa palkkaa kun toisen koiran kanssa rehaaminen, joten ehkä parempi yrittää välttää näitä tilanteita. Tuntuu vaan, että vastaantulijat tulevat aina ihastelemaan pentua vaikka väkisin.

Uskon, että on täysin koirakohtaista onko moikkaaminen hyvä idea vai ei.

Cody, meidänkin Hilda on siis 6kk. Se, että odotan rehan loppumista ei nyt vain oikein toimi koska se oikeasti sattuu. Mulla on kädet ja jalat ihan mustelmilla.

Meidän "temppuilu" on siis ollut just tassua, istua, maahan. Olen nyt tehnyt niin, että seuraamista, kontaktia, pysähtymistä ja istumista treenataan aina lenkillä. Olen oppinut vähän lukemaan noiden rehakohtausten alkua ja silloin yleensä istutan ja teen tassua ja maahan, ikään kuin hämäyksenä. En siis juurikaan muuten.

Sain eilen tosi hyödyllisiä naksutin vinkkejä yhdentä tutulta ja ainakin eilisen iltalenkin ja tämän aamun perusteella näyttäisi että seitin ohutta edistymistä on tapahtunut.

Minä en ole koskaan antanut nykyisten koirieni tervehtiä lenkeillä muita. Ainoastaan jos ollaan sovittu lenkkitreffit tutun koiran kanssa, sitä saa tervehtiä ennenkuin lähdetään liikkeelle. Leikkimään ei kuitenkaan hihnassa ruveta, se ei ole edes turvallista. Pääasiassa siis tuttujen koirien kanssa leikitään vapaana, mutta välillä on ollut noita hihnalenkkejäkin, onhan niitäkin hyvä harjoitella. Pitää osata kävellä nätisti ja rauhassa, vaikka se paras kaveri kävelee siinä ihan vieressä.

Tällä hetkellä Essi tarjoaa itse kontaktia jos näkee kauempana koiran ennen minua. Välillä ensin haukahtaa kerran ja sitten tarjoaa kontaktia. Mutta ei ole menossa kenenkään luo, kun ei ole koskaan päässyt. Ei siis tiedä, että millaista olisi hihnassa käydä vieraita koiria tervehtimässä. Voin kyllä jäädä juttelemaan vieraan ihmisen (jolla on myös koira) kanssa, mutta koirat eivät tervehdi toisiaan, vaan odottavat nätisti. Oonakin (ikää nyt 5kk) tarjoaa usein kontaktia, etenkin ohituksissa. Se on ottanut mallia Essistä. Ja on aina saanut kehuja ja namin kun tarjoaa kontaktia.

Oonan kanssa on ollut haastetta siinä, että se malttaa kävellä hihnassa Essin vieressä nätisti. Kun se niin haluaisi välillä päästä nappaamaan niskasta tai kiskomaan korvasta Essiä. Tai sitten se nappaa jonkun oksan tai roskan ja menee Essiä härnäämään "ota kiinni jos saat" -tyyliin Ja Essihän tietenkin tarttuu haasteeseen ja lähtee tavoittelemaan sitä oksaa. No nyt Oona on jo oppinut mitä tarkoittaa kun sanon "nätisti kävellään". Eli lopettaa Essin kiusaamisen ja ottaa kontaktia. Välillä tuosta joutuu muistuttamaan melko monta kertaa lyhyen lenkin aikana, välillä menee pitempikin matka hienosti.