Koirat.com

Mitä mieltä olette koiran selättämisestä? Selätättekö missään tapauksessa omia koirianne, vai onko "fyysinen rankaiseminen" aina väärin? Tietenkin tämäkin asia riippuu koiran taustoista, luonteesta jne, mutta olisi kiva kuulla mielipiteitä ja kokemuksia.

Itse pyrin siihen, etten koskaan selätä koiraamme, mutta joissain tapauksissa, kun olen hermostunut liikaa, niinkin on päässyt käymään

Koetan välttää viimeiseen asti. Kaksi-neljä kertaa olen joutunut sen tälle tekemään, kaikki tapauksia joissa Mindi on mennyt joko ylikierroksille puistossa ja näykkäissyt minua kun otin kiinni, ja yksi kerta kun meille tuli äidin mäyräkoira jonka Mindi ei antanut liikkua mitenkään täällä ja hyökkäsi suoraan kiinni. Näistä jo puolivuotta aikaa lähes, ja vältän edelleen viimeiseen asti.
Ei minusta monesti käytettynä luo mitään suhdetta koiraan joka olisi vaikka muuten ihan terve, niinkuin ei mikään muukaan fyysinen kontakti noin rajussa mielessä.

Benny on tullut joskus selätettyä. Yleensä tilanteeseen on johtanut hallitsemattomaksi päässyt näykkiminen ja hyppiminen. Onneksi nykyisin harvemmin, onhan se aika rankka keino.

Murulle moinen toiminta ei ole tullut koskaan mieleenkään.

Eli koirissa on eroja...

Meillä selättäminen ei tehoa. Sen verran on taisteluverta junnun sukutaulussa, että menee enempi palkkion puolelle. Äärimmäisenä keinona meillä käytetään joko aivan järjetöntä karjumista tai sitten koiran ajamista laumasta. Eli tarkoittaa sitä että koira jyrätään, kävellään 'yli', niinkauan että se itse väistää/alistuu. Ei montaa askelta tarvi ottaa, kun menee kyyryyn ja häntä koipien välissä väistää ;)

Kadi:

Meillä selättäminen ei tehoa. Sen verran on taisteluverta junnun sukutaulussa, että menee enempi palkkion puolelle.

Näinpä se on monesti. Ihan äärimmäisessä tilanteessa saattaisin koiran selättää, mutta jos se on juurikin erittäin taistelutahtoinen tapaus joka kaiken lisäksi käy vähän ylikierroksilla niin tuskin tulisi hyvää jälkeä. Ja mä todellakin epäilen sitä, oppiiko koira selättämisestä yhtikäs mitään, mutta tuo se ainakin jonkin pakkoratkaisun tilanteeseen, jossa sellainen on pakko keinolla millä hyvänsä saada.

Selätystä on kamalaa katsoa väärin käytettynä... Suunnilleen viikko sitten lenkillä tuli vastaan pieni pentu vapaana, joka karkasi mun koiran luo ja omistajat tulee perässä paikalle. Koira ehtii vähän juoksennella meidän ympärillä, ehtii jo unohtaa koiran ja sitten toinen omistajista tulee ja kellistää pennun selälleen. Hmm... Varmasti opettavainen kokemus.

^ oli varmaan, oppi paljon pentu

^^ Joo, minäkin olen nähnyt joskus kadulla kun ihmiset syystä tai toisesta (ja yleensä aika pienestä, kuten jos pentu vähän riekkuu hihnassa) selättävät pennun ja pentu on ihan kauhuissaan Juuri tuollaiset ovat mielestäni niin väärin, kun ei se pentu voi valmiiksi kaikkea osata, vaikka ilmeisesti jotkut niin luuleekin

Kadi:

Meillä selättäminen ei tehoa. Sen verran on taisteluverta junnun sukutaulussa, että menee enempi palkkion puolelle. Äärimmäisenä keinona meillä käytetään joko aivan järjetöntä karjumista tai sitten koiran ajamista laumasta

No meillä kun ei taas karjuminen, järjetönkään, tehoa. Kiihdyttää vain tilannetta, ts Benny hyppii, perääntyy, hyppii ja louskuttelee hampaitaan entistä enemmän. Samoin pelkkä jyrääminen ei riitä, jos tilanne on päässyt jo tuohon pisteeseen. Tietysti laumasta ajaminen voisi auttaa, jos siis "jyräisi" sen jäähylle eri huoneeseen hetkeksi. Pitääpä kokeilla jos tilanne vielä tulee.

Tuo selättäminen on kyllä meilläkin vihoviimeinen keino, jota nykyään käytetään harvoin. Mutta nyt siis toimii jo tosi nopeasti, Benny tietää jo mitä se tuleman pitää, alistuu heti, nuolee kättä ja on sen jälkeen rauhoittunut. Että ilmeisesti toimii meillä.

Koira ei ymmärrä selättämistä. Mitä sillä edes haetaan? Oletteko nähneet toisen koiran vinttaavan pullikoivan lajitoverinsa selälleen niin, että selälleen heitetty alistuu?

Jos selättäminen on nimenomaan alistamista ("nyt näytän sulle paikkasi" ja oletetaan että koira todella alistuu kun se vintataan selälleen ja toteaa, että selättäjä on pomo), mennään metsään niin että rytinä käy. Koira ei alistu automaattisesti, kun se laitetaan selälleen; eihän se myöskään osoita aggressiivisuutta, jos sen huulet nostetaan ylös niin että sen hampaat näkyvät. Jos koira on todella päässyt kävelemään ihmisten yli, ei se tosiaankaan suostu alistumaan pakottamalla.

Itse olen käyttänyt selättämistä lähinnä koiran rauhoittamiseen. Omille koirille ei toimi (toinen on kauhuissaan ja toinen riemuissaan), mutta tuttuni labbis rauhoittui selälleen suht kivuttomasti saatuaan ilmeisesti labbiksille ominaisia riehumiskohtauksia (puree, hyppii, hyökkäilee päälle). Toisaalta selättämisestä ei seurannut mitään muutoksia koiran käytökseen, sillä tuo hyökkäily on mennyt ohi ajan kanssa, ei selättämällä. Muutenkin tällaisia keinoja käytettäessä uskon ennemmin sanontaan "parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä" - jos eivät viimeistään toisella yrittämällä tuota toivottuja tuloksia, ovat konstit väärät ja täytyy koittaa jotain muuta.

^^muruisa: Olet oikeassa, karjuminen on siinä rajoilla. Se pitää tulla koiralle erittäin yllättäen ja aivan järjettömällä voimalla, jotta se tehoaa. Itse pyrin tottakai siihen, että olis vielä muitakin keinoja enne tuota. Kerran junnu retuutti meidän mummukkaa tuolla lenkillä, ilmaisin mielipiteeni kerran asiallisesti ja sen jälkeen räjähdin. Penska veti hännän alas, korvat luimuun ja kiepsautti itsensä perusasentoon istumaan. Sen jälkeen remmikäyttäytymisestä oman perheen sisällä ei ole tarvinnut keskustella :D

Oletteko nähneet toisen koiran vinttaavan pullikoivan lajitoverinsa selälleen niin, että selälleen heitetty alistuu?

Olen, muutamankin kerran.

ridgeback sanoi:
[quote]Oletteko nähneet toisen koiran vinttaavan pullikoivan lajitoverinsa selälleen niin, että selälleen heitetty alistuu?

Olen, muutamankin kerran. [/quote]

Minun piti sama sanoa, mutta unohtui sitten. En silti kannata sitä ellei se toimi pahimmassa höyryissään olevalle koiralle rauhoittavana tekijänä, "johtajuutta" ei kuitenkaan pelkällä selättämäsillä saavuta.

Kadi:

^^muruisa: Olet oikeassa, karjuminen on siinä rajoilla. Se pitää tulla koiralle erittäin yllättäen ja aivan järjettömällä voimalla, jotta se tehoaa. Itse pyrin tottakai siihen, että olis vielä muitakin keinoja enne tuota. Kerran junnu retuutti meidän mummukkaa tuolla lenkillä, ilmaisin mielipiteeni kerran asiallisesti ja sen jälkeen räjähdin. Penska veti hännän alas, korvat luimuun ja kiepsautti itsensä perusasentoon istumaan. Sen jälkeen remmikäyttäytymisestä oman perheen sisällä ei ole tarvinnut keskustella :D

No nyt ymmärrän mitä karjumista tarkoitat ja olen tainnut lukeakin siitä joltain keskustelupalstalta. Joskus olen miettinyt sitä remmirähjäämiseen mutta vielä en ole rohjennut yleisellä paikalla kokeilla No, remmirähjääminen ei enää ole meille niin suuri ongelma kuin aikoinaan joten ei siitä sen enempää. Mutta hyvä pitää kaiken varalta mielessä :D

^Kyllä meitäkin vähän vinoon katsottiin kun just käveltiin paikallisen Prisman parkkipaikan ohi. Ajankohtana perjantai klo 16.30...

Mut minkäs teet. Kun on n. 80kg koiraa siellä remmien päässä, niin en mä niiden kans ala neuvotteleen.

^ samaa mieltä

Empä ole koskaan tainnut koiraa väkivalloin selättää. Molemmat koirat tosin ihan mielellään kellivät selällään edessäni kotona ihan vapaaehtoisesti. Itse käytän fyysistä puuttumista lähinnä toiminnan keskeyttämiseen, sillä rankaisuhan kertoo koiralle vain että mitä sen ei kannatata tehdä, mutta ei sitä, mitä sen sen sijaan kannattaisi tehdä. Rankaisun käytön on myös todettu useissakin tutkimuksissa olevan yhteydessä koirien lisääntyneeseen agressioon.

Tässä yksi tutkimus:
http://sites.google.com/site/koiratiede/ajankohtaiset/isojenjapientenkoirienkaeyttaeytyminenjaomistajantoiminnanvaikutuskaeyttaeytymiseen

lisäksi ko. tutkimuksessa todetaan: "Yleisesti palkkioiden käytön koulutuksen yhteydessä todettiin korreloivan suoraan paremman tottelevaisuuden, pienemmän aggressiivisuuden ja levottomuuden kanssa."

Tuttuni käytti selättämistä koulutuskeinona, kun iso koira hyppi päälle. Eli kun koira hyppäsi, hän ärähti ja jos koira ei uskonut eli hyppäsi edelleen, heitti selälleen. Se ei ollut aina helppoa, koska koira oli iso, mutta se toimi. Vastapainona koiraa tietenkin kehuttiin, kun se oli nätisti. Tapauksessa koira oli siis hyvin paikkansa laumassa tunteva. Sille ei oltu tajuttu opettaa pikkupentuna, ettei hyppiminen ole sallittua ja siksi se hyppi innostuksissaan.

Rankaisun käytön on myös todettu useissakin tutkimuksissa olevan yhteydessä koirien lisääntyneeseen agressioon.

Selättäminen rangaistuksena perustuu alunperin koiraemon tapaan opettaa pennuille, että selällään maatessaan kaula paljaana pentu on turvassa, eikä sitä vahingoiteta. Olen itse asunut tälläisen emon kanssa kymmenen vuotta, eikä koiralaumassamme ollut tuolloin ainuttakaan tappelua. Emo näytti itse esimerkkiä, meni selälleen tai kyljelleen ja pyöräytti sen jälkeen pennun kumoon. Emo itse oli tilanteessa äärimmäisen rauhallinen ja itsevarma.

Väitän tutkimusta sen tarkemmin lukematta, että se pitää varmasti paikkansa kohderyhmäänsä nähden. Jos ihminen kiihtyneenä, vihaisena tai muutoin pahantuulisena alistaa koiran heittämällä, väkivalloin tai kovakouraisesti, on rangaistus täysin tehoton ja vain lisää koiran kiihtymystä. Samasta syystä en usko karjumiseen vihaisena, mutta kovaan ääneen rauhallissa mielentilassa kylläkin.

Jos koira painetaan rauhalliseti ja itsevarmasti ensin istumaan, ja siitä tarpeen vaatiessa makuulle ja siitä edelleen kyljelleen, on se koiralle äärimmäinen rangaistus. Itse en usko olevani kyllin taitava selättämään koiraa kyljelleen asti missään tilanteessa, mutta odotan usein, että koira käy itse makuulle ja painan sn jälkeen sen kevyesti kyljelleen (nykyisin kaveri kellahtaa usein itse). Tällöin koira rauhoittuu ja lopettaa ympäristön vahtimisen (=siirtyy alistuneesta valppaasta mielentilasta alistuneeseen rauhalliseen mielentilaan). Lenkillä pakotan koiran usein istumaan kevyesti takapäästä painamalla, jotta koira rauhoittuisi paikallaan eikä pääsisi kiihtymään.

Me käydään viikottain koirien leikkitreffeillä.
Erinäinen määrä koiria saa painaa kentällä mielensä mukaan.
Siellä näkee useinkin koiran keikauttavan toisen kumoon selälleen ja "alistavan".
Tai oikeastaan se on enemmänkin rauhoittamista...
Omakin piski teki näin, vaikka on yleensä aina se alistuvampi osapuoli. Kerran kuitenkin leikkimässä oli reilu puoli vuotias colliepoika, joka jostain kumman syystä halusi koko ajan astua leikattua urostani. Tästä ei oma koira pitänyt ja useamman kerran kaatoi pennun selälleen. Siihen pientä murinaa ja ähinää päälle ja muutaman kaadon jälkeen pentu uskoi...
Musta se on tosi yleistä.
Ainakin tuolla kentällä niitä arvoasemia "testataan" ja pistetään järjestykseen tuolla tyylillä...

Itse en taida koskaan olla varsinaisesti selättänyt koiraani, pakottanut maahan makaamaan kylläkin.
Kahden ison uroksen kanssa on joskus koeteltu puolin ja toisin, maahan pakottamalla olen vain vahvistanut asemaani, näyttänyt koiralle jonkun tilanteen jälkeen kuka määrää.

^ Koirat kyllä leikkiessään kaatavat toisiaan maahan, mutta se on tosiaankin vain leikkiä. Tuire Kaimion Koirien käyttäytyminen -kirja selventää aika seikkaperäisesti eron koirien leikin ja tosissaan olemisen välillä. Leikkiessä roolit vaihtuvat ja huomattavasti enemmän sallitaan toiselta koiralta kuin silloin, kun ei leikitä.
Esimerkiksi oma 3-vuotias urokseni pentujen kanssa leikkiessään antaa niiden keikauttaa itsensä selälleen ja tulla siihen päälle röhnöttään ja puremaan karvoista, monesti jopa itse laskeutuu maahan tyyliin "hupsis, onnistuitpas kaatamaan minut!". Se ei kuitenkaan alistu eikä pentu todellakaan "selätä" sitä siinä merkityksessä, missä tässä ketjussa ollaan puhuttu.