Koirat.com

Samanlaisia havaintoja kuin innnalla, varsinkin emot usein kääntyvät selälleen ja opettavat samalla pennuille, että ne ovat turvassa selällään kaula paljaana. Sama leikki tosin jatkuu isonakin, ja esim äidin 65-kiloinen junnu makaa selällään kun 60-kiloinen mamma retuuttaa sitä niskavilloista. Näyttää kyllä hurjalta, mutta on selvästi leikkiä vaikka toinen välillä kiljuukin kun revitään korvasta

Meillä selättäminen ei oikein toimi.. Minttu on sen verran "liukas" ja että pääsee irti. Eikä siitä ees oo mitään apua, sama riekkuminen vaan jatkuu.. Siksipä meillä ei selätystä niinkään käytetä vaan jäähyjä. Välillä ei tarvi ku osottaa "jäähyhuonetta" niin johan rauhottuu kummasti ja joskus taas sitte ollaan monta kertaa peräkkäin jäähyllä
Ulkona on joskus pakko selättää kun Minttu on saanut revittyä jo kengännauhoja pilalle ja housuihin ihania reikiä. Mutta ulkona se on ihan äärimmäinen ja viimeinen keino, jota enää erittäin harvoin tarvitsee.

ousa kirjoitti:

Ulkona on joskus pakko selättää kun Minttu on saanut revittyä jo kengännauhoja pilalle ja housuihin ihania reikiä. Mutta ulkona se on ihan äärimmäinen ja viimeinen keino, jota enää erittäin harvoin tarvitsee.

Antakaa nyt niiden pentujen olla pentuja.. Miks tommosesta pitää rankaista (ja vielä selättämällä, jep). Mää en tajuu.

Harvoin selätystä käytän, mutta siinä vaiheessa kun ei enää mikään muu päähän uppoa, niin on pakko.. Yleensä jätän huomioimatta ja se toimii, mutta sillon kun on kunnon pömpelit päällä, on ihan sama vaikka taivas tippuis maahan niin Minttu ei huomaa mitään muuta. Minttu on jo saanut monet housut revittyä ja purtua rikki, eikä se oo ollenkaan hyvä asia. (enkä ala alasti ulkona kulkemaan, vois ihmiset saaha traumoja ) Ei varsinkaan ku Minttu tarttuu joskus (onneksi erittäin harvoin) myös muiden lahkeisiin ja alkaa repimään, enkä taho joutua ostaan vastaantulijoille uusia vaatteita. Onneksi Minttu on rauhottunut sen suhteen että ei rieku lahkeissa enää niin paljoa.
Mahollisimman vähällä selättämisellä luonnollisesti yritetään mennä, sisällä ei selätetä vaan mennä jäähylle jos tarves vaatii. Tietenkin pentuaikana pitääki hulmuta, mutta siinä vaiheessa kun alkaa tulemaan vahinkoja (ihmisille, vaatteillelle..) tulee raja vastaan.

muok. Ja kun ulkona ei saa koiraa jäähylle mihinkään..

^Onhan sulla nyt ulkonakin hihna käytössä ja puita ja pylväitä mielinmäärin.

Tällä meidän tiellä ei oo oikein pylväitä vielä (melko uutta asuinaluetta ja rakennetaan edelleen tällä samaisella tiellä) ja riehuminen yleensä just tapahtuu tällä tien pätkällä. Yleensä tämä riekkuminen alkaa juuri silloin kun Minttu suuttuu kun ei saa mennä pureskelemaan naulaisia lautoja tai jotain muuta vastaavaa. (saa kyllä metsässä maistella käpyjä ja jäkälää yms.)
Mielelläni en selätä Minttua, se ei ole minustakaan mukavaa (eikä sitä onneksi ole usein tarvinnut tehdäkkään, joskus on ollut pakko). Se on ollu se vihoviimeinen keino kun muut ei ole auttaneet. En siis niin sanotusti edes jatkuvalla syötöllä selätä Minttua..
Viimeiset pari viikkoa on menneet niin hienosti (lue: mieletöntä riehumista ei ole ollut) että selätystä ei ole onneksi tarvittu, on riittänyt juurikin huomioimattomuus tai on onnistunut kiinnittämään huomion johonkin muualle. Totta kait Mintulla on vieläkin tätä pentu riehakkuutta, ja pitääkin olla, huolestuisin jos ei ole.
Ymmärrän senkin että Minttu kokeilee rajojaan myös, mutta suurimmalti osalti selvitään aina muilla seinoin kuin selättämällä.
En tahdo että musta kuvitellaan että mää jokaikisen pikku takia selätän.. Vain ja ainoastaan silloin kun muu ei auta. Eikä näitä selättämiskertoja ees oo ollu kovin montaa (laskettavissa yhden käden sormilla).. Sillä kaikkea muuta kokeillaan ensin ja koitetaan keksiä koko ajan uusia ja parempia keinoja.
Toivottavasti tästä nyt edes jotain selvää saa..

Mahtaakohan tässä keskustelussa aiheuttaa väärinymmärrystä se, että useat puhuvat selättämisestä kovana alistamiskeinona ja varmaankin osa (ousa?) rauhoittamiskeinona?

Mielestäni koiran laittaminen kyljelleen rauhoittumaan on oikein hyvä keino, jos kierrokset nousevat liian koviksi. Luulen, että koira ymmärtää yksinkertaisesta rauhoittamisesta paljon enemmän kuin siitä, että se viedään johonkin pylvääseen tai puuhun kiinni. Itseäni ainakin epäilyttää se, että mitä koira koko sidontaoperaatiosta ymmärtää. Lopputulos kuitenkin varmaan on sama - liikkeellä lähdettäessä mukana on rauhallisempi koira.

nti_kauris ymmärsi mitä olen yrittänyt sanoa. En osaa oikein kunnolla sanoa aina asioita, mutta ihanaa että joku ymmärsi pointtini ja osasi pukea sen paremmin sanoiksi.

Hyvä pointti!! Itselle ainakin sana 'selättäminen' antaa sen kuvan, että koira vintataan kaulanahkoista selälleen ja "siinähän olet sitten, kunnes annetaan lupa poistua".

Tuota rauhoittumisselättämistä meilläkin käytetään, on käytetty ihan pikkupennusta saakka. Tietysti siinäkin omaa fysiikkaa joutuu jonkun verran käyttämään, jos 40kg penikka oikein kunnon hepulin saa. Vaikka tässä tekniikassahan tarkoitus on, ettei koiraa missään tapauksessa satuteta, niin täydestä hullutteluvauhdista tämänkokoisen koiran pysäyttäminen vaatii jonkun verran voimaa ja otteita. Sit vaan rekku kyljelleen ja passiivista kiinnipitämistä niin kauan että ottaa lunkimmin. Onneksi aloitettiin pentuna jo, niin tuo tietää jo puheesta, jotta "hups. taisin mennä vähän pitkälle.." ja kiinnioton jälkeen yleensä kellahtaa kyljelleen itsestään :)

^ Mun mielestä 40-kiloisen koiran kaataminen täydestä hepulista kyljelleen on aina riski, olipa tarkoitus tai menetelmä mikä vain. Kun se koira voikin tosiaan pistää hanttiin. Tai jokin voi mennä vikaan ja koiralla käydä pahasti kun rojahtaakin jotenkin huonosti maahan. Sylirauhoitusta on kyllä käytetty, eli koiran selkä omaa mahaa päin, rinnan edestä tukeva ote (siinä on ne ryntäiden luut (joiden nimeä en nyt tähän hätään keksi, joista pitämällä koiran on hyvin vaikea rimpuilla) ja siinä sitten pidetään kunnes on rauhoittunut. Ei ole niin rankka toimenpide, mutta tuosta pystyy hyvin silittelemään koiran suupieliä ja rintaa, joka lukemani mukaan rauhoittaa koiraa.

^Eihän sitä nyt herranjumala vauhdista kaadeta!! Mutta kiinni se on otettava, eli syliotteella seis, siitä istumaan ja maahan ja siitä kyljelleen. Varovasti ja rauhallisesti. Eihän ole mitään järkeä kiihtyä jos koiraa tahtoo rauhoittaa. Ja tuota kiinnottamista tarkoitin että siihen vaaditaan fyysisyyttä ja jonkun verran voimaakin :)

Onpas tää nyt vieläkin sekava selitys. No jokatapauksessa koiraa ei missään maailman tapauksessa ole tarkoitus viskoa, riuhtoa, repiä tai muutenkaan satuttaa. Ei ottaa edes riskiä sellaiseen.

Mutta se rauhoittuminen pienestä asti on opeteltu nimenomaan kyljelleen ja kyllä tuo siihen suostuu ja siinä pysyy sitten kun helpulin vaan saa seis :)

^ Mutta tuossakin lienee pointtina, että se rauhoittuminen täytyy opettaa, se koira ei muuten tajua miksi se väkisin laitetaan maahan makaamaan?
Täytyy koiralle opettaa myös kaikki muu käsittely, ja että se on vaaratonta.

Juu, nimenomaan niin, on opetettava. Ja eihän tuon rauhoittumisselättämisen kuuluisi ainakaan olla minkään asteen rangaistus. Se on vaan omistajan tapa auttaa koiraansa rauhoittumaan. Täydessä pentuhepulissa (tai muuten vaan hepulissa) remuava koira kiihdyttää jatkuvasti itse itseään. Eikä siksi osaa rauhoittua.

Meillä nykyään auttaa jo "hoi, riittää!" huudahdus. Silloin häviää osa vauhdista, ja koira antaa kiinni. Sit rauhotutaan yhdessä. Kyljelleen :)

Siis tuo kuulostaa hyvin tutulta täällä päin. Pömpelit saatuaan otetaan ensin kiinni ja sitte selätys ja rauhotutaan.. Eilinen sain onneksi estettyä riekkumisen, huomasin että nyt lähtee kohta Mintulla mopo käsistä ja onnekseni löysin ihanan kepin ja heittelin sitä eteen päin Mintulle.. Unohtu onneksi se riekkuminen ennen ku kerkes ees alkaa
Muutaman kerran on käyny itellä kipiää kattoa ku Minttu on alkanu hyppäämään kohti kun ite on joko liikkunut tai ollut paikallaan (tykkää kovasti jäädä ensin jälkeen ja hypätä takaapäin vasten) ja se on ite siitä luiskahtanut maahan.. Eipä tuolle oo ainakaan näyttänyt kovin kipeää käyvän ku sama homma on jatkunu heti ku on ylös päässy.

Enpä selätä. Joskus pentuna lähinnä olen käyttänyt pakkorauhoittamista, eli siis pentu syliin ja siinä niin kauan kunnes rauhottuu. Selälleen en. Sheltiltä saisin todennäkösesti hammasta jos väkisin yrittäsin maahan laittaa, se on pehmeä ja terävä. Sakemannin kanssa taas saisin väännön aikaseks pysytäänkö siinä maassa vai ei. Jos on tartte koiran rauhottua niin käsken koiran maahan ja siitä kyljelleen siinä sit makoillaan sen verta kun on tartte. Molempien kanssa rauhottumista jonkin verran harjoteltu pennusta lähtien.

>>Oletteko nähneet toisen koiran vinttaavan pullikoivan lajitoverinsa selälleen niin, että selälleen heitetty alistuu?>>

Kuinka usein kukaan on nähnyt kotikoirien tappelevan "loppuun asti" niin että jompi kumpi joutuu antautumaan ennenkuin ihminen on mennyt väliin? Ei sellaista varmaan useinkaan näe ja se joka on nähnyt, tulkoon tänne kertomaan miten tappelu koirien toimesta päätetään?

He, jotka vertaavat koiria susiin, kertoisivat, että tappelu päättyy siihen että jompi kumpi antautuu kellistymällä selälleen ja antamalla voittajan seistä yläpuolellaan. Mutta kotikoira ei ole susi. Kotikoirien tappelut päättyvät lähes poikkeuksetta ihmisen väliintuloon, eikö?

Itse olen nähnyt, miten koirat painiessaan "selättävät" toisiaan valtaeleenä. Sehän on vain leikkiä, mutta kai sellaisilla manöövereilla on jokin tarkoitus? Leikkimällähän villipedotkin oppivat saalistustekniikoita ym. Uskaltaisin siis yhtyä väitteeseen, että leikkiessä selälleen kellahtamisilla / toisia selälleen vetämällä pyritään oppimaan jotakin, pyritään valmistautumaan johonkin mikä koirilla on syvimmissä vaistoissa.

Vihaisena koiraa ei saisi koskaan kouluttaa tai komentaa. Koira ei ikinä kunnioita aggressiivista yksilöä, ihan kuten ei heikkoakaan. Ihmisen tulee olla rauhallinen, vahva ja ystävällinen johtaja, johon koira voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Jos pennun selättäminen tehdään poikkeuksetta oikein (eli rauhallisesti, satuttamatta ja painamalla eikä repimällä), on se pennulle vain oppimista eikä se koe sitä negatiivisesti. MUTTA jos se tehdään väkivalloin ja vihaisena, pentu pelkää ja menettää luottamusta sen vahvistamisen sijaan. Lisättäköön vielä, että aikuista koiraa ei tule ikinä joutua selättämään!

Yksi minun tanskandogeistani oli murkkuiässä (vajaa vuotiaana) erittäin vaikea ja suorastaan vaarallinen kun käyttäytyi täysin holtittomasti ja kokoa oli jo melkoisesti. Milloin oli kasvot verillä, milloin polvi sijoiltaan kun neiti oli saanut pentu-heparikohtauksen ja hyppinyt päin kielloista huolimatta. Silloin jouduin neidin muutamaan kertaan ottaan ja kiepauttaan kumoon. Pidin siinä kylkiasennossa niin kauan, että oli jälleen rauha maassa. Kyllä se häntä kiukutti, mutta nopeasti hän oppi että sanaa kannattaa uskoa koska emännän sana ei ole neuvottelukysymys. Syliin rauhoittaminen ei tämän kokoisen kanssa olisi onnistunut yhtään mitenkään kun hänen pääkin oli jo isompi kuin minun!

Mä silloin kun tuo vanhempi koirani oli pentu niin jouduin muutamia kertoja rauhoittamaan koiran kyljelleen ja mun mielestä saa selättää/kyljettää varsinkin jos koiralla ei ole korvia sillä hetkellä kun epätoivottu käytös alkaa/on päällä..(meidän koiralla ei ollut korvia riekkumis hetkellä)

Meillä on meno ihan mahotonta pihalla Pentuhepulit on ihan ok ja kuuluu ikään, mutta... kun painoa on yli 30 kiloo, niin ei oo mukavaa, kun juostaan kohti, hypätään vasten ja näykitään, niin että tulee mustelmia . Onko kellään ehdotuksia ? Ei nyt haluais omalla pihalla pitää hihnassa koko ajan, kovistelulla kuumenee, selän kääntämällä jatkaa hyppimistä, polvennosto ei auta, pelottaa että itellä naksahtaa päässä !
Kuulostaa pelottavalta, mutt just tänään "oteltiin" pihalla, selätin koko ajan ja kun sisään tulin, pihisin raivosta niin, etten pystyny puhumaan

forever: minulla on ystävä joka omistaa koiran joka on ehkä pahimpia murkkuiän piskejä mitä olen kuullut. Se hyppi, puri, näykki, haukkui, töni ja taas hyppi. Ja kaikki tätä omistajaa kohti siis. Se testasi ja testasi ja testasi. Hän on paininut monet kerrat koiransa kanssa koira ollessa 9kk-2.5v. Tietenkään selätykset eivät ole olleet mitään koiran heittämistä maahan, vain yksinkertaisesti on jo pitänyt oman turvallisuuden vuoksi laittaa se koira sinne ja rauhoittaa. Monet monituiset kerrat. Nyt heillä on suhde joka on ehkä täydellisimpiä mitä tiedän omistajan ja koiran välillä.
Koiralle pitää vain tosiaan tehdä selväksi ettei selätys ole rangaistus, vaan rauhoituskeino siihen tilanteeseen. Näin minä ajattelen. Ja laittaisin koirani maahan jos se noin käyttäytyisi.

myrkku kirjoitti:

Hän on paininut monet kerrat koiransa kanssa

Mun mielestä menetelmän toimivuudesta kertoo aika paljon se, että sitä joutuu toistamaan aina vaan uudestaan ja uudestaan -se ehkä toimii siinä tilanteessa ensiapuna sillä hetkellä, mutta koira riehuu seuraavalla kerralla taas ihan yhtä paljon vastaavassa tilanteessa, eikä ilmeisesti siis opi tästä selättelystä mitään?