Koirat.com

No tilanteita on monia. Koira joka selvästi on "tappamismielellä" liikenteessä niin tuskin sillon selätellään. Meillä tämä syliin ottaminen selälleen on esim silloin kun koira repii lahkeita eikä lopeta vaikka jättää sen huomiotta tai muuten vaan innostuu ja innostuu entisestään. Kyllä pentuakin pitää varmaan komentaa vaikka aina toitotetaan että, "antaa pennun olla pentu".
Meillä kuules kyllä opetellaan kaikki käskyt aikanaan, mikäs pikaratkaisu se selättäminen on, tai keskeyyttäähän se ei toivotun toiminnan mutta eiköhän se joissain tilanteissa ole ihan hyväkin. Selätys ei tarkoita sitä, että koiralle ei sitten muuta opetetakkaan, kuhan selätellään potkitaan ja hakataan?
Ehkä minulla ei pitäisi olla koiraa. Tulen kysymään sitten arvon volkodavilta lupaa koiran hommaamiseen, niin tuleepahan ainakin varmistettua että olen hyvä koiran omistaja.. Siis jos olen ;)

Mutta olethan sinä sentään kasvattanut hienon laumanvartijarotuisen koiran ja olet siis oiva ihminen arvostelemaan muita näkemättä ja vääristelemällä sanomisia. Nyt ymmärrän, mitä ihmiset puhuivat "tympeä palsta"- osiossa :)

Ups.. Olenko nyt marttyyri?

volkodav kirjoitti:

Eikös sen selätyksen tarkoitus juurikin ole se, että koira "pannaan järjestykseen", kun se on holtiton tai muuten vain kukkoilee? Ei kai kukaan selätä ihan vain lämpimikseen, jotta selätän nyt, kun se leikkii tuossa, jotta saan sen rauhoittumaan. Jos koiran rauhoittamiseen ei ole muuta keinoa kuin aina olla koiran kanssa riitelemässä, voin hyvällä omalla tunnolla kyseenalaistaa, tarvitseeko sellainen ihminen koiraa tai eläintä yleensäkään.
Selättämällä ei saada kuin vahinkoa aikaan, joko itselle tai sitten koiralle, mielummin kummallekin. Ja jos joku sanoo, ettei selätä vain selättämisen ilosta vaan haluaa niin rauhoittaa koiraa, kertokoon miksi koiraa pitää rauhoittaa, jos siihen ei sitten kuitenkaan kosketa kun se on holtiton, sitten se on äärimmäinen pakkokeino, mutta kuitenkin heti sanotaan, ettei äärimmäisissä tilanteissa uskalletakaan otella koiran kanssa...
Olisikohan nyt kuitenkin vain yksinkertaisempaa opettaa koiralle "lopeta" Onhan pikaratkaisut tietenkin aina kaikkien kokeiltava, ennenkuin tajutaan, etteivät ne toimi...

Mä selätän mun vanhemman koiran silloin, kun se menee niin ylikierroksille, ettei käskyt enää mene perille. Koira osaa kyllä esim. käskyt istu, maahan, lopeta, ei jne., mutta toisinaan menee kuppi nurin, ja silloin ei ole väliä kuinka hyvin se sen käskyn osaa, jos se on niin ylikierroksilla, ettei tajua. Ja kun kuppi menee nurin, niin sen jälkeenhän koira lietsoo itse itseään jatkuvasti, eikä kykene itse rauhoittumaan...

Kovin usein ei tuota tarvitse käyttää, mutta koiran ollessa nuorempi kyllä. Se esim. veti itsensä niin ylikierroksille kynsienleikkuusta, että mikään muu ei auttanut, kuin se, että laitoin koiran kyljelleen/selälleen makaamaan viereeni, ja pidin sen siinä kunnes se rauhoittui. Ja kaikki konstit kokeiltiin makupaloista komentamiseen. Ja toi ylikierroksille tässä tapauksessa meinas, että koira kiljui, huitoi kaikilla tassuillaa, yritti purra, rimpuili... Niin jossain vaiheessa ymmärsin, että koira ei tuossa tilassa pysty tajuamaan mitään, vaan se on pakko ensin rauhoittaa vaikka väkisin.
Nykyään ko. koira antaa leikata kynnes mukisematta, kun kaivan kynsileikkurit kaapista, se menee itse sängylle makaamaan, ja on paikoillaan, kunnes saa luvan mennä. Siitä näkee, että toimenpide on epämiellyttävä, mutta silti se antaa minun tehdä sen. Ja saa palkan kun kynnet on leikattu.

Siis, kuten sanottu, meillä selättäminen on nimenomaan rauhoituskeino, ja nimenomaan tuolle vanhemmalle koiralle. Sillä keittää helposti yli, jonka jälkeen ei käskyt mene perille. Koira kyllä kunnioittaa ja luottaa minuun, joten mistään alistamisesta ei ole kyse, vaan ihan puhtaasti vaan siitä, että jotenkin se koira on saatava rauhoittumaan. Tän kokoisella koiralla vielä toimii hyvin se, että "kaappaan" koiran ja laitan sen makaamaan, kyljelleen tai selälleen. Se selvästi myös tajuaa homman, eli mun ei tarvitse pakottaa sitä fyysisellä voimalla makaamaan, vaan riittää, kun mulla on koirasta tukeva ote (toinen käsi rinnan edessä, toinen rintakehän ympäri), ja sitten rauhallisesti komennan sen maahan, josta ohjaan sen kyljelleen. Ja koira rauhoittuu.

Kinoko
Ymmärrän kyllä, että jos koira voi olla vahingollinen itselleen tai omistajalleen, jotenkin tilanne on saatava haltuun ja kun ymmärtääkseni koira menee suoranaiseen paniikkiin ja shokkiin, on tietenkin koiraa pidettävä vaikka sylissä topakasti, kaukana naamasta tai pidettävä sitä lattialla, jottei se panikoidessaan vaikka pure kieltään poikki tai vastaavaa tai kynsien leikkuutilanteessa revi itseään.
Mutta kuten täällä on paljon puhuttu, niin ensisijainen keino on aina alistaa kouluttamisen sijaan. Sitä minä en ymmärrä, sinun tilanteesi kyllä hyvinkin.

Liinuska
Sinulla tuntuu olevan muutenkin jo noita ongelmia tai seikkoja, jotka vaatii puuttumista, koiran kanssa - kannattaako niitä hankkia enää lisää.
Kyllä, minun elämääni aina kuulunut vartiokoira, ja tiedätkö, se ei ole ollenkaan vaikea hallita, kun omistajallakin kestää järki päässä, jalat maassa, nyrkit taskussa ja hermot kurissa. Olen myös sen verran pelannut koirien kanssa, että voin julkilausua, ettei selätyksestä ainakaan ole hyötyä tai pitkäaikaista apua johonkin ongelmaan. Se on pikaratkaisu ja auttaa vain sillä hetkellä, kun näiden pikaratkaisujen sijaan koiraa kuuluisi kouluttaa. Tekisi jopa mieli kysyä, että kolahtiko noin kovasti vai mitä tapahtui, kun herne piti vetää nenään. Koiran saa lopettamaan lahteen pureskelun ihan opettamalla sille kieltosanan, kun koiratappelunkin pystyy lopettamaan ilman selätyksiä, rettuuttamisia tai muita kikkavitosia.
Ja mitä tulee tympeään palstaan - minusta tämä osio on ainakin lähinnä hupaisa.

Minun ei ole ikinä eikä koskaan missään tilanteessa tarvinnut selättää, eikä ole lukuisten ammattikouluttajienkaan. Koska nimenomaan tällaiset asiat erottavat oikeasti taitavat kouluttajat niistä, jotka eivät osaa koiriaan hallita millään muulla tavalla.

Tutullani on koira, jota on koulutettu tällä selätystekniikalla... Hän myös ylisti sitä minulle, kun koirani hankin ja sanoi, että minun pitää muistaa näyttää koiralle kuka on pomo. No kaksi kertaa olen tuon tietämättömyyttäni tainnut selättää ja siihen jäi.

Tuttuni selättää koiraansa myös mielestäni aivan väärissä tilanteissa, esim. tämä koira on sille ennalta tuntemattomassa talossa, jossa on huone, johon koirilla ei ole asiaa. No niin kuin järki sanoo koira ei varmaankaan etukäteen tiedä, että sinne tiettyyn huoneeseen ei saa mennä. Ja kun tämä koira erehtyy pistämään etutassunsa kielletylle alueelle syöksyy tuttuni "koiransa kimppuun", raahaa sen niskasta pois ja selättää maahan ja pitää siellä tarpeelliseksi katsomansa ajan.

Tällä hetkellä tämä koira on käynyt kahdesti minun koirani päälle ilman mitään syytä. Tilanteet ovat olleet "ei kummankaan reviirillä" ja toisessa tapauksessa minun koirani nukkui. Mielestäni tuttuni koira toimii aivan samalla tavalla kuin omistajansa, hyökkää kimppuun ilman ennakkovaroituksia/selkeää syytä.

Ja parasta on, että tämä tuttu aina jaksaa nauraa koiraani, joka pelkää hänen koiraansa. No niin pelkään minäkin, että koska se taas hyökkää Nillan kimppuun ilman mitään syytä. Välttelen kyllä tilanteita, joissa Nilla olisi tekemisissä tämän koiran kanssa.

^ Voi ei... Ei kuulosta kyllä hyvältä tuo. Voisikohan joku jutella tuolle selättäjälle vähän järkipuhetta, menisikohän perille...? Millainen koira on kyseessä?

Oma otus varmaan ottaisi selätykset ihan painimatsin kannalta, ei sillä toimi kovat fyysiset pakotteet noin muutenkaan. Ei sillä että haluaisin niitä kovasti viljelläkään...

Mun mielestä selättäminen on ihan ok, mut sekin riippuu kiten se tekee. Mä ymmärrän jos on tosi vahvatahtoinen koira niin selättää sen joskus. Neron mä selätän silloin kun se joko a) ei kuuntele yhtään tai b) tekee jotain oikeesti kiellettyä (jonka tiedän, että koira tajuaa sen olevan kielletyä), mutta selätyksenkin teen rauhallisesti ja lempeästi, enkä 'pakota' koiraa mihinkään suuntaan. Ainakin Nero tajuaa ton paremmin noin, kun jos paiskaan/pakotan sen tantereeseen. harvemmin nyt kuitenkin. Yleensä niin, että jos koira ei kuuntele niin sitten se menee toiseen huoneeseen rauhoittumaan tai vastaavasti sidotaan puuhun/tolppaan hetkeksi ja rauhoitellaan sylissä.

Okei. Aika erikoiselle meiningille ainakin omaan korvaani kuulostaa.
Mutta jos koira tosiaankin on vahvaluonteinen ja taistelutahtoinen, etenkään jos se painaakin vielä enemmän kuin omistajansa, ei itselle tule selättäminen mieleenkään. Jos koira vastaakin haasteeseen ja lähteekin taistelemaan, mites sitten suu pannaan. Kun tikit on käyty poistattamassa, hyökätäänkö uudestaan koiran kimppuun... niin monta kertaa, että koiran ja omistajan välinen suhde on vähintäänkin karilla.
Jos koira ei kuuntele, vika ei ole koiran vaan omistajan - omistaja ei ole A) kouluttanut perusteellisesti koiralleen sitä asiaa mitä koira ei usko B) omistaja ei osaa motivoida koiraansa tarpeeksi. Koira kyllä tottelee, kun ohjaaja on riittävän kiinnostava, ja totteleminen ja kuunteleminen on koiralle palkitsevaa/ palkitsevampaa kuin tottelemattomuus.

en oikein itse usko tuohon selättämiseen, se on niinkuin tässä on jo aikaisemmin mainittu niin pikaratkaisu... Ja itselläni se nyt on jo käytännönkin syistä poissuljettu ajatus kun 2x koiraa painot väliltä 60-80kg niin kyllä siinä on ollut pakko keksiä muita keinoja saada koira tarvittaessa tottelemaan. Ja aika hakemista se olikin pitkän aikaa kun toinen on helppo motivoida makupaloilla ja toinen ei kiinnostuis vaikka sisäfilettä heiluttais nenän eessä

Mä olen käyttänyt selättämistä (tai oikeastaan kyljittämistä) kanssa eräänlaisena pakkorauhoituskeinona. Pentuna kun koira mahtui syliin, sen sai siellä rauhoitettua mutta kun enää koira ei mahdu syliin niin tarvittaessa otan vaan taaimmaisista jaloista kiinni ja pistän kyljelleen kunnes rauhoittuu. Esimerkiksi kun kerran lenkillä tuli mutkan takaa heppaletka vastaan ja koira veti sekunnissa kierrokset kattoon, riuhtoi, kiljui ja karjui, mä sanoin "jo riittää", heitin sen kyljelleen ja pidin niin kauan että rauhoittui. Kiinni pidän niin kauan että voin päästää jaloista irti, sitten vielä silittelen koiran läpi niin että se todella rauhoittuu ja jää rentona makaamaan. Saman olen tehnyt joskus ohitustilanteessa. Koiran olen selättänyt ainoastaan niissä tilanteissa missä kierrokset ovat nousseet niin kattoon ettei se enää näe, kuule tai tunne mitään.

Kannanpa korteni tähänkin kekoon
Itse en ymmärrä mitä järkeä on lähteä mittelemään voimiaan koiran kanssa selättämällä
Olen itse kerran rauhoittannut koirani kyljelleen laittamalla kun muu ei toiminnut, eli metsästyvietti iski päälle ennenkuin tajusin ja kohteena oli silkkiterrieri. Tässä tilanteessa ei ole aikaa sekunnin murto-osaakaan miettiä että jos häviän, vaan silloin on pakko ottaa vastaan mitä tulee, joten puhuminen "huvikseen" selättämisestä on ....
Ja kaikkein tärkeintähän on ennakointi ettei niin enää pääse käymään, joskus koiraan pitää koskea fyysiseti mutta sen jälkeen pitää oppia ennakoimaan ja kouluttaa tilanne niin ettei toista kertaa tarvi.
Kouluttamisella ja selättämisellä ei ole mitään yhteistä.

En myöskään ymmärrä oikein kunnon selättämistä koulutusmielessä. Kyljellään rauhoittaminen/rentouttaminen on sitten eri asia ja sen voi tehdä erittäin lempeästikin...
Voin kertoa oman kokemukseni ainoasta kerrasta jolloin jouduin väkisin tuon meidän jässikän laittamaan maahan. Se oli pakkotilanne, koska aitamme toiselle puolelle ilmestyi irtokoira, joka rupesi rähisemään Bellalle ja Bella otti tietysti siitä oikein kunnon kierrokset. Aita on verkkoaitaa, josta Bella pääsisi helposti läpi, jos oikein tahtoisi ja sitä pelkäsin silloin. Bellalla ei ollut silloin edes pantaa, josta olisin saanut sen kiinni. Sillä ei ollut enää korvia ja kun yritin ottaa edes sen niskavilloista kiinni niin käteeni jäi vain karvanippu. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin rojahtaa sen päälle koko painollani ja painaa se maata vasten. Siihen se rauhoittui. Toinen koira jatkoi räyhäämistä, vaikka sen omistajakin saapui paikalle. Toisen koiran omistaja lähti vasta sitten, kun sai rauhoitettua koiransa. Sain Bellan pysymään rauhallisena niin, että se lähti mukaani, kun pyysin sitä sisälle...
En siis edes välttämättä saisi tuota väkisin selälleen vaikka kuinka yrittäisin...En ainakaan ilman kunnon ähinöitä

TwoBeans kirjoitti:

^ Voi ei... Ei kuulosta kyllä hyvältä tuo. Voisikohan joku jutella tuolle selättäjälle vähän järkipuhetta, menisikohän perille...? Millainen koira on kyseessä?

Koira on sekarotuinen, rotikkaa ja saksanpaimenkoiraa ainakin. Onhan hänelle koitettu asiasta mainita, mutta tämä ihminen on vähän sellainen, että kun hän on jonkun jutun jostain kuullut niin "ottaa sen omakseen" eikä suostu kantaansa vaihtamaan. Sama ihminen ihmettelee myös miksi muut ihmiset koirapuistossa sanovat hänelle, että hänen koiransa on päästään vialla. Eikä hän tästäkään ota opikseen vaikka ventovieraat hänelle asiasta mainitsevat (minua ainakin hävettäisi älyttömästi jos ventovieraat haukkuisivat koiraani päästään vialliseksi tms.)

Mutta joo, kaikilla omat koulutusmetodinsa. Minä nyt ainakin yritän kouluttaa tota mielummin posiitiivisen vahvistamisen kautta kuin selättämällä tai muilla pakotteilla (näitä vain äärimmäisenä keinona, jos mikään muu ei auta). Haluan, että koirani "palvelee" minua omasta halustaan eikä pelosta.

Omaa pentuani en ole joutunut selättämään, kun on niin kovin rauhallinen tapaus. En siis ole tuohon selättämiseen perehtynyt juurikaan. Mutta tänään hämmennyin kyllä, kun oltiin pennun kanssa kävelyllä ja vastaan tuli pieni shih tzu, jota olemme aiemminkin nähneet. Ohittaa aina ihan nätisti isäntänsä kanssa, varsinkin kun on niin lyhyellä remmillä, että melkein leijuu ilmassa. Tänään kuitenkin ko. koira oli emäntänsä kanssa lenkillä, ja kun toinen koirakko lähestyi heitä, laittoi tämä omistaja koiransa selälleen maahan, ja piti vatsasta ja kurkusta paikoillaan ohituksen ajan. Odottivat vielä, että mekin menemme ohi, ja edelleen pieni oli maassa tiukasti selällään. Enpä kyllä ole ennen moista nähnyt. Onko tämä kenties jokin koulutusmetodi ohitusharjoituksiin? Näytti kyllä todella kummalliselta

^ Se on se uusi muotivillitys En tule sitä ikinä ymmärtämään

Itse en ymmärrä selätystä mikä tapahtuu mielellä "näytämpä koiralle kuka on pomo".
Toisaalta, teen itse sellaista "selätystä" kuin Kinoko kuvaili. Eli pakkorauhoitan kun koira on mennyt über kierroksille, joista se ei enää itse pääse pois.

Esimerkkitilanteita (koska jotakuta kuitenkin kiinnostaa):
1) Koiran kanssa treenaamassa, suljetulla kentällä, halliin kuitenkin tulee toinen, vieras koira ja omani näkee sen täysin reviirille tunkeutumisena ja aloittaa järkyttävän mötäkän. Koiraa ei tietenkään saa kiinni (harva ihminen on niin nopea) vaikka käskyt kaikuu.
Jossain vaiheessa kuitenkin saan onnekkaasti kiinni ja eikun koira kyljelleen. Se on siinä niin kauan, kunnes hengitys on tasaantunut, sydänmenlyönnit hidastuneet tasaiseksi ja normaaliksi ja koira pysyy hetken aloitllaan vaikka nostaisin käden pois päältä (loppuvaiheessa pidän sitä enää muodon vuoksi kyljellä).
2) Ultmaalinen räyhääminen sisällä ihmiselle, haukku ja lietsoo itseään koko ajan. Sama toistuu taas.

IKINÄ en lähde "selättämään" koiraa vihaiselle/turhautuneella/jne mielellä. Joskus minä jopa naureskelen hölmölle koiralle ja sen ihmeellisille syille kiihtyä kun laitan sitä kyljelleen.

Meillä tämä on siis puhtaasti rauhoittamista varten kun koira ei selkeästi ole enää vastaanottavainen millekään muulle ärsykkeelle ja sen mieli on sulkenut kaiken muun paitsi sen yhden/kaksi kohdetta, pois.

Ketjua lukiessa tuli mieleen, että mikä tekee esim. syliin rauhoittamisesta selätystä paremman? Samalla tavallahan koira siinä periaatteessa laitetaan maahan. Onko kyse vaan siitä ettei se ole ihmisen näkökulmasta sitten se kriminalisoitu "selätys"?

Itse en ole myöskään kokeillut puuhun/tolppaan sitomista rauhoituskeinona, olisin varmaan kyllä testannut jos olisin tajunnut koiran ollessa pentu. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna, koska oma koirani on hyvin vaikea jättää ylipäänsä sidottuna paikalleen (menee pieneen paniikkiin, joskin kaupan edustalla odottaa jostain syystä nätisti), niin en usko että rangaistuksena/rauhoittamiskeinona sitominen olisi tätä asiaa helpottanutkaan. Miksi se laumasta eristäminen on sitten parempi rauhoituskeino kuin selättäminen?

Toki minä vertaan nyt vaan omaan koiraani. Se rauhoittuu välittömästi kun on selällään, riittää kun pitää vähän toista kättä rinnan päällä. Ikinä en ole selättänyt "näyttääkseni kuka on pomo", vaan ylipäänsä saadakseni tilanteen jotenkin haltuun. Onko sillä sitten koiran näkövinkkelistä mitään eroa, enpä tiedä. Esim. koirani ollessa n. vuoden, puolitoista, sillä oli tapana omia keppejä, kiviä, roskia lenkin varrelta ja yrittää sitten tuoda niitä sisään. Tietenkään se ei voinut rappuun tulla minkään kepin kanssa, joten se sitten piti saada ennen sisään menoa pois. Koira osasi tässä iässä kyllä jo sille opetetun irroitus-käskyn, mutta eipä totellut eikä ollut niin hyvää namia että olisi vaihtanut. Niinpä minä vaan vippasin sen selälleen ja otin kepin pois. Ja selälleen siis sen takia, että siinä asennossa koiralla ei ollut voimaa ja sain sen kepin otettua pois.

Tässä yhteydessä toki käskin sitä ensin irroittamaan, ja vasta kun ei totellut, otin kepin väkisin pois. Pian alkoi totella pelkkää käskyä myös tässä tilanteessa, ja siitä sitten palkkasin alkuun namilla. En usko että selättämisellä oli mitään vaikutusta asiaan, muuta kuin että minulla ei olisi ollut muuten voimaa saada koiran suuta auki, vaikka labbiksella nyt ei puruvoima kummoinen ole muutenkaan.

Tämän jälkeen en sitä sitten ole selättänytkään. Koira kellahtaa välillä itse selälleen kun vaikka pentukoiran retuutus menee sen mielestä yli. Eikä se sillä alistu... Omasta näkövinkkelistäni en ole milloinkaan "alistanut" koiraani, enkä usko että koirakaan olisi selätystä sellaiseksi kokenut. Minä vaan olen keskeyttänyt jonkin toiminnan sillä, koska se on ollut simppeli tapa. Maasta päästyään koira on ollut ihan normaali itsensä. Enkä minä ole koskaan kuvitellutkaan koirani "yrittävän pomottaa" minua; jos se ei ole jotain totellut, se ei vaan ole tiennyt oikeaa toimintatapaa.

Niin, ja kun sanoin koiran olleen maasta päästyään normaali itsensä - en käyttänyt selätystä riehukohtauksien rauhoittamiseen, sillä se tosiaan auttoi sen hetken kun koira oli maassa. Selättämällä sain koiran siksi hetkeksi otteeseen, ja jäähylle mentiin sitten vaikka vessaan. Tuolla kun alkuviestissäkin pohdiskelin miksi joku keino on toista parempi, meinasin juuri sitä... mikä tekee selätyksestä huonon vaihtoehdon jos se jollain yksilöllä toimii? Siinä ei kuitenkaan ole tarkoituksena, tietenkään, koiraa satuttaa.

Itse mietin juuri samaa. Koska koiran kannalta se on aivan sama miksi ihminen sen tekee. Niinpä olisin Kinokolta ja Myrkku kysynyt miksi sitä tehdä, jos käytös kuitenkin jo jatkuu? Tähän olisi todennäköisesti järkevämpi keksiä korvaava toiminto. Kun koira selätetään toki ihmisen mieliala vaikuttaa jonkin verran, mutta koiralle se edelleen on aivan sama koska selälleen se on, oli motiivi mikä tahansa. Myönnän itse tehneeni kerran niinkuin aiemmin sanoin, se rauhoitti silloin koiran ja sen jälkeen ollaan koulutuksella ja "järjellä" ollaan kaikki vastaavat tapaukset vältetty. Mielestäni joskus joutuu otamaan koirasta kiinni ja rauhoittamaan, mutta sen jälkeen pitää osata ennakoida, eikä niin että selättämisestä/rauhoittamisesta tulee ratkaisu. Ennakointi ja ajoitus on kaiken a ja o!

Mä käytän "selättämistä" useinkin oman koirani kanssa, enkä nää siinä mitään pahaa, kunhan koiraa ei satuteta. Välillä jos koira kiihtyy liikaa ja meno menee liian kovaksi, nappaan koiran syliin selälleen ja päästän sen alas kunhan on rauhoittunut. Ja koirahan on sen kokoinen, ettei tosiaan tarvitse voimaa tai väkivaltaa käyttää, että tuskinpa siitä koiralle mitään haittaa on. Koira tulee miellään istumaan syliin muutenkin kun esimerkiksi istun itse sohvalla. Toisinaan saatan napata sen muuten vaan syliin tohon "selättämis"asentoon ja vaikka rapsutella. Etenkin nyt kun koira toipuu polvileikkauksesta, pitää riehumiskohtaukset saada keskeytettyä heti alkuunsa, ettei koira satuta jalkaansa.

Zirppa voi ainakin meidän puolelta aivan rauhassa nukkua yöunensa ja olla huolehtimatta näistä kauheista "selätyksistä".
Ne ei ole rangaistuksia, eivätkä ratkaisuja vaan ääritilanteissa ja koiran ollessa kierroksilla tilanteen rauhoittava tekijä.
Kaikissa tilanteissa missä olen joutunut käyttämään rauhoittamista, olen myös seuraavalla kerralla ennakoinut ja jopa ollut joutumatta toiste sellaiseen tilanteeseen ;)

Mutta koska ylläripylläri kukaan ei ole täydellinen niin virheitä sattuu ja joskus lipsuu. Silti minä en pidä itseäni millään tavalla huonompana tai väkivaltaisena kouluttajana, vaikka teidän mielestä selättelen koiraani.