Koirat.com

Meillä Nella on mennyt koko ikänsä Fleksillä (on sillä myös muita hihnoja joissa ei vedä) eikä vedä Fleksilläkään.. Menee toki koko Fleksin pituudella,mutta ei vedä.. Roosa sen sijaan on hirveä vetämään eikä sen takia pääse kuin metsätielle lenkille.. Koska sielä se saa olla irti.. =) No kyllähän Nella pentuna veti kun ei tiennyt sääntöjä,mutta ei enään..

Koiralle täytyy opettaa nätisti remmissä kulkeminen. Kotiinpäin tullessa on hyvä aloittaa, eli ei heti koko lenkkiä. Sitä ei jaksa itse eikä koira. Viimeiset 200m ennen kotia aloittaa. Eli kun koira vetää, ei mennä.Odotellaan.... kun koira alkaa ihmetellä miksei kuljeta, voidaan mennä vaikka takaisinpäin jonkun matkaa. Ja namsuja suuhun kun remmi menee löysälle. Sitten jatketaan matkaan ja sama juttu. Seis heti kun remmi kiristyy. Odotellaaan.....kun koira katsoo ja kääntyy, nameilla mennään taas muutama askel takaisinpäin ja sitten käännytään ja jatketaan.
Sitten voi jo ennen ! kuin remmi kiristyy, kääntyä ja palkita runsain mitoin kun koira tulee ja taas jatketaan.
Pitkäjänteistä mutta ihan hyvä keino.

ellu: Tarkoitatko, että koira saa koko muun lenkin vetää ja vasta viimeiset 200 metriä vetäminen ei enää käykään?

Siis tarkoitan, että silloin kun sitä alkaa opettamaan koiralle joka vetää. Ensin alkaa loppumatkan 200m (siis joku lyhyt matka) ja kun alkaa hoksaamaan, pidentää matkaa. Jos heti alkaa koko lenkin sillä lailla, siinä ei muuta kun oma pinna kiristyy ja lenkki menee koiralta pipariksi. Ei jää treeneistä mukavaa mielikuvaa seuraavaan päivään.

^ei mee koiralle kaaliin asiat, jos ne välillä on oikein ja välillä väärin. Ei se ymmärrä, miksi saa ensimmäiset 9.8km vetää ja sit loppu 0.2km ei enää saakaan. Ja kyllä mulla ainakin hermo menee enemmän siihen koiran vetämiseen, kuin remmikäyttäytymisen opettamiseen.

Tekniikkasi on sinänsä ihan hyvä, mutta sitä pitää kyllä noudattaa joka ikisellä remmilenkillä ja jokaikisellä askeleella. Ei se koira muuten opi.

Mä oon samaa mieltä Kadin kanssa.. Eli jos sä annat koiran ensin vetää niin paljon kun haluaa ja lopuksi ei saa vetää,niin koirahan ei opi siinä paljon mitään,mutta jos olisikin (Tuskin tulee olemaan)että koira oppisikin sen,että alku lenkillä saa vetää,mutta loppu lenkki pitää mennä rauhassa.. XD Tuskin tuohon oppisi,mutta kunhan kirjoitin.. Ja sitä paitsi jos alku lenkin antaa koiran vetää ja lopuksi kouluttaa, koira voi olla väsynyt ja ei vedä laisinkaan.. Nellalla oli pienempänä toi vika.. =) Ja koirahan ei todellakaan opi tuosta paljoa..

Itseasiassa vetämisongelmaan auttaa kummasti opettaa koira ottamaan kontaktia vahvasti. Itse koin ensimmäisen kerran vetävän koiran aiheuttavan vaivan taluttaessani lainakoiraa agilitytreenien välissä (oli muuten todella noloa yrittää kiskoa sitä sieltä omistajan luota pois kävelylle kun en meinannut ensin saada sitä pieneen koiraan tottuneena kun en uskaltanut kiskoa kunnolla, näytin varmaan alkuun ihan avuttomalta ... ). Koira oli bordercollie ja hirmuinen vetäjä, mutta pysyi kyllä lapasessa hyvin, käsien päälle tosin kyllä otti.

Tein niin että koiran aloittaessa vetämään pyysin samantien kunnolliseen kontaktiin ja pakotin koiran palaamaan sivulleni kävelemään koska en antanut sen saada kontaktia muualta kuin viereltäni. Palkkasin koko ajan kontaktista mutta en pyytänyt sitä ko. lenkin aikana kuin pari-kolme kertaa koiran alkaessa vetää. Päästin nuuhkimaan tienreunaa useasti mutta vain silloin kun hihna oli löyhällä. Vapautin vasta kentälle päästäessä.

En tiedä sitten oliko millään tapaa pysyvä ratkaisu, mutta väliaikaista helpotusta toi.

Pakko kuitenkin ylistää, että koira oli mitä mainioimmin koulutettu ja totteli jopa vierasta (minua) kuin unelma, nuorihan se vielä oli ja vetäminen menee nyt sen piikkiin. Mutta ihan mahtava kokemus, todella.

ellu kirjoitti:

Seis heti kun remmi kiristyy. Odotellaaan.....kun koira katsoo ja kääntyy, nameilla mennään taas muutama askel takaisinpäin ja sitten käännytään ja jatketaan.
Sitten voi jo ennen ! kuin remmi kiristyy, kääntyä ja palkita runsain mitoin kun koira tulee ja taas jatketaan.
Pitkäjänteistä mutta ihan hyvä keino.

Miksi pitää kääntyä takaisin päin? Jotenkin monimutkaiselle tuntuu vai olenko itse yksinkertainen... :)

Ehkä en lähde toistamaan, mitä muut sanoivat ellun ideasta. Joko saa tai ei saa vetää. Välimuotoa on turha miettiä. :)

Olen kyllä todennut että auttaa. Vielä parempi jos opettaa merkkiäänen, joka ei ole käsky vaan huomio, jotain tapahtuu. Saa koiran kontaktin heti ja saa sen löystämään remmin.
Se takaisin paluu jonkun matkaa auttaa siinä, että koirahan haluaa edetä lenkillä. Mutta kun menee hiukan takaisinpäin ja remmi pysyy löysällä, niin jippii, matka jatkuu.
Se että kannattaa aloittaa lyhyellä matkalla perustuu just siihen, että ei siitä tule mitään jos koko matka menee siihen harjoitteluun. Koirahan vaan toteaa että tää treeni on aivan kauheeta.
Mitään oikotietä onneen ei ole, eli jos ei jaksa olla pitkäjänteinen, niin silloin täytyy keksiä joku muu keino.
Mutta koirat on erilaisia, yhdelle sopii yksi,toiselle toinen. Ja me ihmiset myös. Mutta jos perustaa koulutuksen siihen, että koira oppii jos se on sille kannattavaa, tämä on ihan hyvä ja pehmeä keino.

ellu kirjoitti:


Se että kannattaa aloittaa lyhyellä matkalla perustuu just siihen, että ei siitä tule mitään jos koko matka menee siihen harjoitteluun. Koirahan vaan toteaa että tää treeni on aivan kauheeta.

Mitä sitten, jos koko matka menee harjoitteluun? Ei se koira sitä edes miksikään treeniksi miellä, kun säännöt asetetaan heti ja ne pysyvät. Eli lenkillä ei kireällä remmillä eteenpäin pääse. Ikinä, koskaan. Koira ymmärtää asiat Sallittu ja Kielletty.

Oon kyllä samaa mieltä, koira saa joko vetää tai sitten ei.

Meillä on kyllä toiminut ihan mainioisti vetämiseen se että: heti kun remmi kiristyy ja koira alkaa vetämään, nykäisen kevyesti hihnasta (itse oon käyttänyt vielä sanaa: ei vedä tehosteeksi) ja pysähdyn, odotan niin kauan kuin koira itse löysää hihnaa ja taas mennään. Joka kerta vaan toistetaan sama. Namipalkka on myös hyvä antaa silloin kun kävelee vetämättä.
Ehkä se vaatii omistajalta aikamoista pitkäjänteisyyttä, mutta meillä oli nyt 6kk ikäinen bernipentu joka kävelee (käveli jo 4kk:n iässä) jo melkoisen nätisti remmissä, kun ahkerasti joka lenkillä treenattiin ja treenataan vieläkin jos sattuu välillä vetämään (jos ei siis lasketa jos näkee jotain mielenkiintoista tai muuten vaan saa energiakohtauksia, joka kuuluu jokaisen pennun elämään=) )
Mutta on kyllä kiva kävellä, varsinkin kun painoa alkaa jo olemaan melkoisen paljon..

Glamorous kirjoitti:

Oon kyllä samaa mieltä, koira saa joko vetää tai sitten ei.

Meillä on kyllä toiminut ihan mainioisti vetämiseen se että: heti kun remmi kiristyy ja koira alkaa vetämään, nykäisen kevyesti hihnasta (itse oon käyttänyt vielä sanaa: ei vedä tehosteeksi) ja pysähdyn, odotan niin kauan kuin koira itse löysää hihnaa ja taas mennään. Joka kerta vaan toistetaan sama. Namipalkka on myös hyvä antaa silloin kun kävelee vetämättä.
Ehkä se vaatii omistajalta aikamoista pitkäjänteisyyttä, mutta meillä oli nyt 6kk ikäinen bernipentu joka kävelee (käveli jo 4kk:n iässä) jo melkoisen nätisti remmissä, kun ahkerasti joka lenkillä treenattiin ja treenataan vieläkin jos sattuu välillä vetämään (jos ei siis lasketa jos näkee jotain mielenkiintoista tai muuten vaan saa energiakohtauksia, joka kuuluu jokaisen pennun elämään=) )
Mutta on kyllä kiva kävellä, varsinkin kun painoa alkaa jo olemaan melkoisen paljon..

Minäkin oon tehnyt noin kuin sä! =) Mutta sain toiset ohjeet tokoagista joka sopi Roosa koiralle,joka vetää vieläkin.. -.- No tässä olisi ne samankaltaiset ohjeet jota Glamorous olet käyttänyt: =)Kun olen nykäissyt kevyesti hihnasta (hyvin kevyesti) pysähdyn ja odotan kunnes naru löysenee ja sano sanan: ei vedä.. No tuota ei tarvitse enää tehdä, kun lähden lenkille sanon ihan koti pihassa, ei vedä. Ja koira menee nätisti koko lenkin! =)))

minä myös tein näin edesmenneet uroskoirani kanssa että kun hän veti pysähdyin,kielsin ja odotin kunnes vetäminen loppuu.Yritin siis kieltää hihnassa vetämisen kokonaan.
Koira rupesi kuitenkin osottamaan mieltä kiellon ja pysätymisen jälkeen raivokkaalla maan kaivamisella.
Loppupelissä koira stressasi ulos lähtöä aivan kamalasti.
Lenkkeily meni niin että koira läähätti hermostuneena ja juoksi hihna löysänä minua ympäri.
Koira oli kyllä ihana,ei koskaa tarvinnut pelätä että se esm.irti päästessään jättäisi minut.
Leikin koirani kanssa metsässä jopa piillosta,jos hän juoksi minusta kaukana,kipitin piiloon ja odotin löytääkö koira minut jos tehtävä kesti liian kauan saatoin auttaa kutsumalla koiraa.

vevve kirjoitti:

minä myös tein näin edesmenneet uroskoirani kanssa että kun hän veti pysähdyin,kielsin ja odotin kunnes vetäminen loppuu.Yritin siis kieltää hihnassa vetämisen kokonaan.
Koira rupesi kuitenkin osottamaan mieltä kiellon ja pysätymisen jälkeen raivokkaalla maan kaivamisella.
Loppupelissä koira stressasi ulos lähtöä aivan kamalasti.
Lenkkeily meni niin että koira läähätti hermostuneena ja juoksi hihna löysänä minua ympäri.
Koira oli kyllä ihana,ei koskaa tarvinnut pelätä että se esm.irti päästessään jättäisi minut.
Leikin koirani kanssa metsässä jopa piillosta,jos hän juoksi minusta kaukana,kipitin piiloon ja odotin löytääkö koira minut jos tehtävä kesti liian kauan saatoin auttaa kutsumalla koiraa.

Minäkin teen Nellan kanssa noin! Minä meen vaan piiloon ja koira etsii. =)) No ei meillä oo ollu koskaan Nellan kanssa sitä karkailu ongelmaa.. Nella ei oo koskaan karannu xD! =0)Ja sen on kokoajan irti. Sen saa päästää irti koska haluaa yksin pihalle,eikä lähe mihinkään! Vähä me oltiin aluks ihmeissään kun se ei lähteny.. Kun meillä on aina ennen ollu karkaavia koiria.. =))

jenskuli kirjoitti:

Miten saa opetettua aikuisen koiran lopettamaan hihnassa kiskomisen?

AinoKo kirjoitti:

No perinteinen tapa ainakin, että aina kun koira vetää, niin pysähtyy, tai kääntyy kokonaan toiseen suuntaan. Siinä koira sitten tajuaa joidenkin kertojen jälkeen, että vetämällä ei pääse eteenpäin, vaan päinvastoin. Ja sitten tietysti pitää kehua, kun koira kulkee nätisti ja vetämättä. Kuristuspannasta ei minun mielestä ole mitään hyötyä, koska koirahan vetää, kun se jotain mielenkiintoista huomaa, vaikka kuristumiseen saakka.

Johtajuutta kannataa muutenkin miettiä, sillä se, että mennään koiran valitsemaan suuntaan lenkillä, tarkoittaa sitä, että seurataan johtajaa, eli koiraa. Koiran kuuluisi aina tarkkailla ihmistä, ja seurata tämän liikkeitä, eikä toisin päin.

Itsekin aikuisen koiran kohdalle suosittelen samaa kuin kadi aikaisemmn, eli koiralle hankitaan ne vetovaljaat, joissa saa luvalla vetää omistajaa, jolla on juoksuvyö.
Meillä ainakin ostin ihan erilaiset valjaat vetämiseen ja sen lisäksi meillä on tavalliset valjaat ja pannat. Meillä koira toimii lähes aina hyvin, paitsi muiden koirien kohdalla, koska koira pelkää jossain määrin, koska sen kimppuun on kaksi kertaa hyökännyt koira, sen ollessa hihnassa ja toinen vapaana.

Tässä tilanteessa meillä vedetään ja paljon.

Mutta siis olemme huomanneet vetolenkkien hyödyn, että koira ei vedä hihnassa ja vetolenkillä saa sitten vetää ihan luvan kanssa. Siis tuntuu jppa ymmärtävän kahden eri valjaiden eron. Ja pannassa vetää ainoastaan, kun näkee koiria tai jos joku ihminen on pelottava.

Meillä on täällä ideat vähissä. Koira siis nyt reilut 2-vuotias ja vetää hihnassa. Ollaan yritetty kaikkea; pysähtymistä, kääntymistä, pysähtymistä ja kyykkyyn menemistä tai selän kääntämistä, namuja ja kehuja jne. mutta mistään ei tunnu olevan apua. Kaikkia näitä on siis yritetty yksitellen ja pitkän aikaa, mutta koira ei vain lopeta vetämistä. Menee niin nenänsä armoilla, että mikään ei mene perille. Vetää ja vetää vaan.

"Vetopannasta" ollaan saatu apua. Kovasti kuitenkin yritetään ettei pantaa tarvitsisi ainiaaksi käyttöön ottaa. Kunnon remmilenkeille se on pakko pistää kun ei lenkistä tule mitään ilmankaan.

Mikähän voi olla syynä, että kun lähdetään lenkille niin alku menee ihan hyvin mutta, kun oma talo alkaa näkyä niin alkaa kiskomaan. Kotoa lähteminen siis onnistuu suhteellisen hyvin, pistän koiran istumaan ennen kun avaan ovet, portaissa tulee taas hoppu, ulkona sitten kävelee suht nätisti mutta, kun tullaan takaisin kotiin päin ja oma talo näkyy niin alkaa vetämään ihan jumalattomasti.
Opeteltiin eilen hihnassa kävelyä niin, että kun koira vetää niin pysähdytään, ja koiran pitää tulla luokse, jos ei tule niin aluksi kutuin jos silläkään ei totellut niin kyykistyin ja odotin hiljaa, kokeilin myös kääntymistä aina kun koira vetää. Näillä sain siis jo ekalla harjoitus kerralla koiran olemaan suurimmaksi osaksi vetämättä. Muut koirat, ihmiset ja muut äänet vievät huomion välillä. Tällä hetkellä koira siis saa kävellä edellä, mutta hihna ei saa kiristyä. Kun koira alkaa vetämään kotiin päin niin tuntuu, että se ei kuule juurikaan mitään mitä sanon, "luokse tuleminen" on joko pikainen pään kääntäminen, pyörähdys minun suuntaa ja heti ponkaisu takaisin talon suuntaan tai alkaa hyppimään vasten. Tässä vaiheessa alkaa monesti myös vinkumaan, kun ei pääse eteenpäin. Rappuun pitää päästä hirveällä kiireellä hyvä jos saa koiran istumaan, portaissa vetää ja alkaa vinkumaan mikäli en ehdi tulla tarpeeksi nopeasti ja kun kotiovesta päästään sisään niin rauhoittuu.
Tänään käytiin aamulla lenkillä niin, että meidän talo näkyi kokoajan, mutta silti taas alkoi lopulta vetämään ja ulko-ovella/rapussa sama rundi.
Koira on 1-2 vuotias sekarotuinen leikattu tyttö Pietarista. Tyttö on pentuna löydetty kadulta, oli aluksi sisäkoirana, mutta jostain syystä oli viimeajat Pietarissa ollessaan asunut ulkona. Voiko tällä olla jotain tekemistä käyttäytymisen kanssa, kun on taas päässyt sisälle asumaan?

Meillä myös kiskonta alkaa joskus kun ollaan ihan kotinurkilla, vaikka muuten mentäis nätisti. Samaten höyryjuna-vaihde menee päälle kun vastaan tulee jotain kiinnostavaa (eli ihan mitä tahansa). Muuten tyttö menee aika kauniisti jo hihnassa. Vetämisestä olen kanssa opettanut pois pysähdys-odotus taktiikalla. Usein koira kyllä siinä vaiheessa jää tuijottamaan eteensä ja joskus kestää hyväkin tovi ennenkuin oma-aloitteisesti löysää hihnaa ja tulee liki.

Tässä kohtaa muuten aika mäntti tilanne jos edessä menee jotain mielenkiintoista - koira alkaa vetää - pysähdyn ja odottelen - kas, mutta takaa tuleekin toinen koira - kiskonta toiseen suuntaan ja kieppumista edes takaisin. Ja aivan sama vaikka voltteja heittelisin, muu maailma kiinnostaa enemmän. Oikein herkku namilla saa huomion pieneksi hetkeksi, sitten jatkuu kieppuminen ja eteen-taakse kiskonta taas. Ompa kivaa.

Ollaan käyty lenkillä sekä rauhallisilla metsäpoluilla (paljon kivempaa hihnan tässäkin päässä kun koko ajan ei tarvi haukkua ja höökiä joka suuntaan) ja toisaalta ihan perus kävelyteilläkin että muksu tottuisi kaikenlaisiin vastaantulijoihin. Toinen opeteltava asia lenkeillä on meillä muuten se, että ohi suhahtavia pyöräilijöitä tai juoksijoita ei paimenneta...