Koirat.com

Nälkäinen koira on stressaantunut ja pällimmäisenä tarpeena on saada vatsa kylläiseksi ja taata riittävä ravinnonsaanti, ei uusien asioiden oppiminen.

Oletko siis kokeilut tätä itse koirillasi?

Ei se ole stressaantunut. Ihminen on stressaantunut ja väsynyt jos ei saa ruokaa päivän aikana. Koira ei toimi samalla tavalla.

Mä en ymmärrä miksei asioiden opettaminen kulje samalla viivalla muiden tarpeiden kanssa. Ei meidän eikä naapuruston elämästä tule mitään jos mulla on hihnassa 50 kiloinen riekkuva koira. Ja sen opettaminen on nyt vaan vähintäänkin tarpeellista.

^^ Joo tosiaan, jos haluaa raakaa tms. kosteaa ruokaa syöttää, niin jäässähän ne on tolla kelillä hyvin äkkiä.. Aika laiskasti itsekin kuljettelen ruokaa mukana pakkasella, lähinnä tulee temppuiltua/kalsaritokoiltua tai ohjatuissa treeneissä syötettyä. Käytös on joskus lenkillä sen mukaista, myönnetään..

Itse kiristelen mielummin ruokaa, kuin rangon koiraa fyysisesti, kuten Lellutuuli joskus kertoi toimivansa. Koira ei tästä paineistu tai stressaa, eikä oikeesti muutaman hassun toiston jälkeen enää kieltäydy syömästä. Koiralla on keinot ansaita ruoka ja jos sitä ei syöminen nappaa, niin vähän vaikea uskoa että eläin sillon nälkäkuoleman partaalla kiikkuis.

Otetaan vaikka tilanne, että omalla koiralla on iltaruuan aika. No, mennään ulos tekemään nouto. Koira menee innokkaasti kapulalle, mutta huomaa että se onkin metalli (jota ollaan harjoiteltu niin paljon, että se tasan tarkkaan osaa sen mulle tuoda). Koirapa sylkee kapulan maahan ja kirmaa innokkaana mun eteen odottamaan safkaa. Mitä tässä tilanteessa tehdään? Niskasta kiinni/kapulan laittaminen suuhun/uusi yritys? Operantin koulutustavan mukaan totean itse "voivoi" ja mahdollisuus palkkioon katoaa. Haen kapulan vähäeleisesti, ruoka pysyy taskussa, mennään sisälle. Koira käy nukkumaan (jeah, tooosi hermostunut otus). Kolmen tunnin päästä yritetään uudestaan, tällä kertaa heitän kapulan varmuuden vuoksi lähemmäs (= lasketaan kriteeriä, maksimoidaan onnistumisen mahdollisuus). Koira sinkoaa kapulalle ja tuo sen virheettömästi mulle. Bileet pystyyn ja ruoka naamaan! Mitään ruuan "ripottelua" pitkin päivää en harrasta, liikaa vaivaa.

Mutta tää nyt menee taas vaihteeks ihan ot..

Meillä ei ohituksiin, vetämiseen tmv. ruoka tai namit vaikuta mitenkään. Varsinkin tuo vanhempi paastoilee usein montakin päivää peräkkäin ja sille on ihan sama vaikka veristä raakaa lihaa heiluttelisi kuonon edessä, ei vain kiinnosta. Mutta itse saan kulkea tuon kanssa vetämättä ja tästä kiitos kuuluu kuonopannalle. Kuonopantaa en käytä ns. normilenkeillä (hyvä jos yksi ihminen saati koira tulee viikossa vastaan, asumme maalla), vaan lähinnä kaupunkikävelyillä, näyttelyissä jne. sellaisissa paikoissa, joissa tulee muita koiria ja ylipäätään joku vastaan. Tuo on yleensä ihan innoissaan kuonopannan näkemisestäkin :D

Kuonopantaa käytän toki normilenkeillä tuolla vanhemmalla silloin, kun mulla on molemmat pojat mukana lenkillä (yleensä talutan itse toista ja mies toista) ja silloin vanhempi sipsuttelee hyvin nätisti tien reunaa ja nuorempi kiskoo aivan hulluna :D Nuorempi on kuonopantaa käyttänyt kaksi kertaa ja niistä ensimmäinen oli katastrofi.. Pentu meni volttia ja kuperkeikkaa melkein koko lenkin, vasta pihatiellämme rauhoittui kulkemaan nätisti. Toinen kerta oli pari päivää sitten siten, että laitoin vain kuonopannan päähän, mutten kiinnittänyt hihnaa siihen (normaalisti pidän hihnan toista päästä puolikuristavassa tai tavallisessa pannassa ja toista päätä kuonopannassa). Ja se kerta menikin hienosti! Pentu suhtautuu aina vähän varauksella kaikkiin uusiin juttuihin, vanhempi taas yhdistää ne aina superkivoihin asioihin :D

Mutta tosiaan, mulla on äytössä Jokke-tuotteen nahkainen kuonopanta, isoin koko on juuri passeli meidän tiibetinmastiffipojille. Tällä hetkellä kuonopantoja on vasta yksi, mutta toisen samanlaisen olen hankkimassa seuraavana tilipäivänä :)

^Täytyypä tosiaan kokeilla.

Nyt ollaan viikko menty naksuttamalla sivulla kulkemisesta, aina kun se eksyy tasan tarkkaan mun vasemmalle puolelle, naks ja nami. Pientä vetämistä on vielä joka lenkillä, silloin nyppäsen hihnasta. Ihan hyvin on tää toiminut, ei enää tarvitse hermoromahdella joka lenkillä. Hakeutuu yhä useammin viereen.

Tästä lieveilmiönä tietty se, että se tarjoaa toko-seuraamista, ihan kiinni vas. polvessa ja kontakti. Oma-aloitteinen likka. Päätin etten palkkaa siitä, kun se ei ole sitä mitä mä siltä haluan. Mulle riittää että lenkillä se kulkee nuuhkien ja omiaan pohtien, muttei vedä. Treenikentällä asia erikseen. Sille on oma paikka ja se tehdään käskystä.

Kattoo nyt, miten tää jatkuu, käytössä olleet uudet namit. Lihapullaa ja broilerikuutioita. Mitenköhän kauan nää jaksaa kiinnostaa Löysin s-marketin lemmikkipakasteista (oivallinen nimi lemmikeille tarkoitetuista pakastustuotteista, arvaatkaa vaan, ymmärsinkö tuon ihan väärin.. ) naudan mahapullia. Kilohinta hipoo taivaita (5,7e tai jtn), no mut.. Nää olis ainakin terveellisimpiä kuin lihapullat. Koitin myös keittää ja kuivattaa sen omaa ruokaa, sanotaan nyt, että jos koira painaisi 5kiloa, siinä olis jotain järkeä, 200gr kuivatun lihan tekemiseen meni kaksi iltaa. Tää syö 600-800gr päivässä. Heh. Toki kuivattua ei tarvi antaa ihan yhtä paljon, mut ...

Naksuttaminen ei toimi alle -10C pakkasilla, sormet jäätyy. Jos nää ilmat vielä tästä kylmenee niin joudutaan varautumaan kuonopantaan.

Kiitti vinkkeleistä!

muoks. väärä sanamuoto

MissFields kirjoitti:

Naksuttaminen ei toimi alle -10C pakkasilla, sormet jäätyy. Jos nää ilmat vielä tästä kylmenee niin joudutaan varautumaan kuonopantaan.

Mä olen kyllä naksutellut niissä -25 pakkasissakin, jäädyttänyt sormeni ohuissa sormikkaissa ja kiroillut että tekeekö muka joku muu tätä talvella ja mitkä helvetin ihmehanskat niillä on... Paksuissa kintaissa ei naksauttelu ja ruuan jako onnistu, ellei halua pirrastaa nappuloita pitkin katuja...

Mut eikö naksun voi korvata kehusanalla?

Se piti vielä tuosta vetämisestä sanoa (ohitukset unohtaen, koska niissä meillä on enemmän hommaa), että meillä tuo vanhempi koira lopettaa vetämisen, kun sille sanoo "ei vedä" ja sitten kehut, kun vetäminen lakkaa. Tuo pentu onkin eri asia.. Sillä kokeilin myös jos jonkinmoisia käskyjä, kieltoja ja kehumisia, mutta ne eivät auttaneet (kovapäinen riiviöpentu kun on kyseessä ). Nameja en ole sillä vielä vetämiseen koittanut, koska niitä on hankala antaa, jos on liikkeellä noiden molempien kanssa. Mutta kuonopanta tosiaan toimii silläkin (pennulla).

^^^Aikamoinen sissi oot, mun raja on -10, sormiin alkaa sattua ja tuntuu että tippuu ihan just pois. jotku ihmehanskat mulle kans kiitos.

^^idea on varmaan se ettei pakkasella namejakaan voi antaa (se lapanen ei mahdu sinne taskuun ) jos ei naksutintakaan voi käyttää. tää reagoi naksuttimeen herkemmin kuin kehusanaan. on niillä etelässä helpompaa. huoh.

Sellaisen hienon asian tänään huomasin, että uusissa paikoissa veto on ihan järjetön, vaikka tanssisin sen ympärillä, kotikulmilla ei taaskaan mitään suurempia ongelmia.

Maanantaina tie vie kuonopantaostoksille. I'm done enuff.

On vähän typerä olo, kun olen täällä hehkuttanut naksuttimen käyttöä hihnakäytöksen opettelussa... Nimittäin nyt se on minunkin pentu alkanut vetämään
Tuntuu et kaikki kovan työn hedelmät on varisseet jonnekin matkan varrelle. Tää ihme poukkoilu/vetäminen alkoi pari viikkoa sitten, en oikeesti ymmärrä miten se voi yht'äkkiä keksiä sen "ihanuuden"?! Tänään oli iltalenkki kokonaan pysähtelyä/naksuttelua/kehumista mutta en ole ihan vakuuttunut mitä tuon herran kaaliin upposi. Lopuksi lopetin sitten ruoan antamisen kun ei kerta kiinnostanut sitä ansaita.

Kirjoitin tuolla aikaisemmin miten olen saanut vetämisen kuriin jne. No joutusin tuossa pariksi viikoksi sairaalaan makaamaan jona aikana mieheni huolehti koirasta. Ja annoin selvät ohjeet miten lenkillä jne. tulee toimia. Normaalisti minä hoidan koiran kokonaan, koska minä halusin koiran ja mieheni ilmoitti, että hän ei halua koiran ulkoiluun ym. osallistua kuin hätätapauksissa. Ja se sopi minulle.
No nyt, kun vihdoin pääsin takaisin kotiin on koira elänyt kuin pellossa. Lähtiessäni ekaa kertaa illan kanssa ulos se rynnisti vauhdilla avattuani ulko-oven ja ajattelinkin ensin, että jospa sillä on vatsa sekaisin tms. ja siksi kauhea kiire. No ei. Kiire oli vaan eteenpäin ja toisen koiran tullessa vastaan alkoi hirveä räksyttäminen, vetäminen ja hyppiminen. Olin aivan järkyttynyt. Kysyin mieheltäni, että mitä oikein on tapahtunut niin vastaus oli, että ei hän jaksanut semmoista kääntyilyä koiran vetäessä ja muuta kikkailua, että helpommalla pääsi kun meni vaan. Melkein itkin, koska puoli vuotta olen tämän vetämisen ja remminräyhäämisen kanssa tapellut ja nyt olllaan taas alkutilanteessa. Enkä vaan jaksa aloittaa kaikkea alusta. Nyt olen mennyt lenkit vaan vetämällä ja tiedän, että tilanne vaan pahenee koko ajan.. Motivaatio on täysin kadoksissa, kun on tullut tehtyä turhaa työtä...

Dazzle tervetuloa elämääni heitin naksuttimen nurkkaan sinä päivänä kun tää alkoi taas vetämään ihan kuin mitään ei olisi ikinä harjoiteltu.

Ja nyt kaivoin sen taas esiin.. Kuonopanta hankittu. Pari kysymystä, jotka tuli nyt vasta mieleen. Mä en saanut näistä engl kiel ohjeista niin selvää.. Eli joo, totuttelen koiran tähän kuonopantaan eka kotona namien kanssa ja leikitään yms, et se tajuaa että tää on hauska asia. Entä lenkillä. Se laitetaan siis päälle. Lähdetään liikkeelle -> koira vetää -> koiran pää kääntyy mua kohti -> mitä pitäisi nyt tehdä? pysähtyä, klik ja nami?.. Vai odottaa vaan että hihna löystyy ja matka jatkuu?

Mitään selkeitä ohjeita miten tää käytännössä toimii en ole löytänyt. Vai onko tää vaan niin helppoa, että ajattelen liian monimutkaisesti?

Olen lukenut, että koira oppii vetämään myös kuonopanta päässä, kuinka lohduttavaa.

^Meillä on tuo pelkkä pysähtyminen, ja matkan jatkaminen löystymisen (mikä tapahtuu oikeastaan automaattisesti :) jälkeen tepsinyt ihmeellisesti. Täällä Vuokatissa ollaan nyt menty pelkällä pannalla, ja keskellä mettää irti, ja ihmeen hyvin ipana on pitänyt hihnan löysällä vaikkei kuonapantaa ole ollut edes lähellä.

Ahh, toiset ne lomailee. iHanaa :)

Ok, no kokeillaan. Eka nami-leikki harjoittelu kuonopannan kanssa ja aika epämiellyttävältä se kapistus neidin mielestä tuntuu.

Toivottavasti teillä kuonopanta auttaa :) Itse en vielä noin "radikaaleihin" keinoihin aio turvautua, kun vetäminen on kuitenkin vain ajoittaista eikä mistään pahimmasta päästä. Sitä en vaan ymmärrä että miten täydellisesti hihnassa käyttäytyvä pentuni voi yhdessä yössä muuttua niin paljon

Anttila kirjoitti:

Kyseessä sekarotuinen (saksanpaimenkoira & kultainennoutaja sekoitus) tuollainen polvenkorkuinen otus millä hyvinki paljo voimaa verrattuna kokoon. Erittäin vilkasluonteinen +1 vuotias narttu joka vetämällä vetää eikä siitä millään meinaa tulla loppua. vedonestopanta ja valjaat on hankittu eikä näytä tuottavan tulosta. vedonestopanta kun pistetään päälle nii koira räpiköi koko matkan lenkillä ja koittaa ottaa sen pois. Liikkeessä sanottiin että se tottuu siihen mutta tämä yksilö ei ole tottunu.. Tällä on hieman iso ego muutenkin ja luulee välillä olevansa pomo. Tottelee hyvin käskyjä, pääosin sisällä, mutta ulkona se on kuin eri koira . Välillä tykkää koetella hieman liikaa ja yrittää ottaa yliotetta. Mutta olen kyllä näyttäny kaapin paikan tälle koiralle. Silti on pieni kutina ettei se ole vielä ymmärtäny tasan tarkkaa kuka on johtaja ja kuka ei.. Johtuneeko vetäminenkin tästä "kuka on pomo" jutusta? Jos juoksutan koiraa vapaana, hän pysähtyy kyllä kun käskee. Hihna tekee tuosta ihan erilaisen.. Koira on muuten kiltti, ei ole ikinä purrut ihmisiä tai toisia koiria. Tosin hieman epävarma tuntemattomista ihmisistä. Apuja ja vinkkejä kiitti :)


Anttila

En kyllä usko, että vetäminen mistään johtajuus -kysymyksestä johtuisi. Vaikka koiralle kuinka opettaisi "tavoilla joilla näytetään johtajuutta" - kuten syömällä ensin, kulkemalla ensin ovista, mitä ikinä - ei koira voi millään tietää, että nämä tähtäävät hihnakäyttäytymisen opetteluun. Hihnakäyttäytymistä opetellaan siis opettamalla, kuinka käyttäytyä hihnassa.

Oletko koittanut pitkää hihnaa/liinaa, että tapahtuuko vetämistä myös siinä? En osaa oikein perustella miten tuo voisi auttaa, mutta meillä ainakin pentu vetää hihnassa sitä enemmän, mitä lyhyempi se on... No, varmaankin yksinkertaisesti johtuu siitä, että pidemmässä hihnassa pääsee "vapaammin" tutkimaan ja nuuskimaan ympäristöään.

Yksi vaihtoehto on myös, että aloittaisit totuttelun noihin vedonestovermeisiin ihan alusta, palkiten ja lyhyitä aikoja kerrallaan.

Kyseessä sekarotuinen (saksanpaimenkoira & kultainennoutaja sekoitus) tuollainen polvenkorkuinen otus millä hyvinki paljo voimaa verrattuna kokoon. Erittäin vilkasluonteinen +1 vuotias narttu joka vetämällä vetää eikä siitä millään meinaa tulla loppua. vedonestopanta ja valjaat on hankittu eikä näytä tuottavan tulosta. vedonestopanta kun pistetään päälle nii koira räpiköi koko matkan lenkillä ja koittaa ottaa sen pois. Liikkeessä sanottiin että se tottuu siihen mutta tämä yksilö ei ole tottunu.. Tällä on hieman iso ego muutenkin ja luulee välillä olevansa pomo. Tottelee hyvin käskyjä, pääosin sisällä, mutta ulkona se on kuin eri koira . Välillä tykkää koetella hieman liikaa ja yrittää ottaa yliotetta. Mutta olen kyllä näyttäny kaapin paikan tälle koiralle. Silti on pieni kutina ettei se ole vielä ymmärtäny tasan tarkkaa kuka on johtaja ja kuka ei.. Johtuneeko vetäminenkin tästä "kuka on pomo" jutusta? Jos juoksutan koiraa vapaana, hän pysähtyy kyllä kun käskee. Hihna tekee tuosta ihan erilaisen.. Koira on muuten kiltti, ei ole ikinä purrut ihmisiä tai toisia koiria. Tosin hieman epävarma tuntemattomista ihmisistä. Apuja ja vinkkejä kiitti :)


Anttila

^Miten muuten kuin vedonestovälineillä olet opettanut koiraa olemaan vetämättä?

Pari vinkkiä sain eräästä koirankoulutuskoulusta, esim. käytetty kahvipussi voi laittaa taskuun, jolloin lihapalat ei klähmää hupparia, takin taskua yms. Kahvipussi pysyy muodossaan ja namin ottaminen kiireessä on helppoa. Ite huomasin että muovipussi menee ruttuun ja joka kerta kun ottaa namin joutuu selvittelemään muovipussia.

Toinen vinkkeli mikä voisi olla tehokas pakkasilla, laittaa joku herkkuluu taskuun, jonka ottaa esiin palkkaustilanteessa, koiralle lipaisu ja takas taskuun, jolloin näpit ei jäädy namien kaa pelaamisessa. Ite kokeilin possunkorvalla yks lenkki, ja se kiinnosti sen sata metriä kun se sitten tajusi ettei se sitä saa no mut ehkä voi jollain toimia. Tai sit pitää vaihtaa herkumpaan..

Pienen maanpinnalle palautuksen sain tuossa koirakoulussa (opit perustuu positiiviseen vahvistamiseen). Ihan hävetti istua siellä ja huomasi kuinka helposti sitä alkaa ärähtelee koiralle, eikä se ole oikeastaan mitenkään auttanut. Eihän ne mitään uutta kertonut.. mutta pieni muistutus.. Omaa turhautumista olen purkanut huutamalla, ärisemällä, räjähtelemällä ja hihnaa vetämällä. Ei se ole auttanut sen käytökseen. Enemmän se on alkanut pelkäämään mua, kun ei se luota milloin sieltä tulee taas ärinää ja hihnan tempomista. Aika paljon olen lukenut kuitenkin palkkaukseen perustuvasta koulutuksesta ja se vaatii sen, että lenkillä on itse rauhallinen ja varma. Helppo sanottu. Enemmän omistaja tarvii sitä itsehillintää ja rauhallisuutta kuin koira "paikalleen laittamista".

Kuinka moni on huomannut että koira alkaa perseileen kun itellä on huono päivä? Käsi ylös!

o/ ^

Itse olen tuon samaisen huomannut, mitä rauhallisempi itse olen sitä vähemmän tuo ipana perseilee. Toisista koiristakin päästään ohi jos minä en niitä itse huomaa.

Pitäisi varmaan opetella superjoogimeditaatioguruhirmuksi, niin pysyisi tällä temperamentilla mielentila hallussa. En usko, että tuo kuonopanta on meillä auttanut ihmeellisyytensä takia, vaan siksi, että tiedän ettei Arttu pysty kiskomaan mua nurin vaikka se kuinka kiskoisi ja riekkuisi. Kai siitä tulee sitten sellaista itsevarmuutta, jota tuo sitte puolestaan kuuntelee.

Nyt mennään jo puolet lenkeistä niin, että kuonopanta on päällä, mutta se ei ole missään kiinni, ja hyvin on mennyt, jopa ohitustilanteissa. Kyllä tuo ilmeisesti oppii, vaikka välillä saa vääntää melkein itkua, että miksei se usko.