Koirat.com

MissFields kirjoitti:

[quote=laitinen]Otin uuden koiran noin viikko sitten perheestäjossa ei jaksettu enää sitä hoitaa.

Viikko on aika lyhyt aika odottaa vetävältä koiralta tuloksia, toisethan taistelee tämän asian kanssa kuukausitolkulla. Lisäksi se on vasta tutustumassa sinuun, uuteen kotiin ja kotiympäristöön, on varmaan muutenkin pää pyörällä eikä keskittyminen ihan kympin luokkaa (?)

Meillä on hyvin toiminut (toimii tosin vain tutuissa maisemissa) pysähdys, naksutus, koira hakeutuu lähelle ja nami - matka jatkuu. Aluksi namin hakemisen jälkeen se spurttasi taas vetämään.. ja oli hieman turhauttavaa. Ei auttanut muu kuin pysähdellä, naksautella, pysähdellä ja pysähdellä ja pysähdellä.. Mutta kyllä se siitä pikkuhillja tajusi homman nimen. Lisäksi voisi auttaa jos yrittää poistaa energioita ensin ja sitten lähtee harjoittelemaan hihnassa kulkemista kun se on tarpeeksi väsynyt.

Niin.. ja väsyneenä yms v***neena on ihan turha yrittää mitään harjoitella, sä oot kiree ja koira aistii sen varsin hyvin ja perseilee sitäkin kauheammin :D[/quote]

Ikinä en ole koiraa kiukkua purkanut, yrittänyt olla positiivinen ym. kaksi vuottahan se on saanu vetää, edelliset omistajat luovuttanu käytöksien suhteen (muitaki käytös ''ongelmia'') mutta ne on vielä pieniä vetämisen suhteen, että niihin kieltäminen auttaa. Ja keskittyminen on sillä enemmänki ykkösen luokkaa mutta tiedän että kun se on ollut n viikon meillä niin ei se todellakaa voi tajuu yht äkkii kaikkee, koska ei ole ollut vetämisen suhteen rajoja, huomas ekoilla lenkeillä että se oli ihan hämmästyny että mitä miks en saa vetää.

laitinen93 kirjoitti:

haluaisin viisaammilta neuvoa koiran kouluttamiseen vetämisen suhteen ilman jotain typeriä vedonestojuttuja. käytettävissä:panta ja hihna

Ei hyvää päivää...
Suosittelen lämpimästi sinulle laitinen93, ettet kysele nettipalstoilla mikäli et halua "typerien ihmisten" neuvoja. Käänny mieluummin vaikka ongelmakoirakouluttajan puoleen.

Minä olen kouluttanut 5kk pentuni lähes kokonaan naksuttimella, ja vetoa olen hillinnyt sekä naksuttimen että pysähtelyn/kääntyilyn avulla. Tulos? Pentu ei vedä. Enkä epäröisi hetkeäkään ottaa käyttöön kuonopantaa, mikäli veto menisi aivan hillittömäksi. Mutta naksutinta en taida sinulle ehdottaa, koska se on typerä vedonestojuttu etkä halua käyttää mitään muuta kuin pantaa ja hihnaa.

Tiedätkö miksi hevosia, siis 500-1000kg eläimiä on helppo hallita? Koska niillä on suitset päässä. Pää on hevosen - ja koiran- herkin kohta, ja on vain fiksua käyttää sitä hyväksi. Koiran tapauksesa päähän laitetaan kuonopanta.

myrkku kirjoitti:


Kuulostaa suhteellisen ylimieliseltä tekstiltä minulle omaan korvaan. Dallun (pienemmän jopa) omistajana (ja lojaalina vielä nykyisenä kuonopannan käyttäjänä, ja kukaan joka minut tuntee ei voi sanoa etten olisi samalla koko ajan kouluttanut koiraani) sanon että moni dallu vetää, samoin kuin jollakin huskylla, se on oikeasti rotuominaisuus. Ja kun se on vielä kodinvaihtaja jolla on pinttynyt tapa ja itsenäistä ajokoiraa mukana miksissä niin ihan oman henkikullan kanssa leikkimättä sitten liukkailla keleillä, sitä kuonopantaa tmv voi kokeilla. Se että sitä käyttäisi koulutuksessa apuna kun/jos tulee tilanteita ettei koira ole 100% ja pitäisi pystyä hallitsemaan.
Pääasia kuonopannassakin on että koira vetää->pää sivulle. Sitä voi käyttää myös niin että on kaksi hihnaa (joka on itseasiassa alkuperäinen idea), toinen kuonopannassa, toinen kaulapannassa. Koira ehdollistuu=> kaulapanta/hihna kiristyy=pää sivulle. Lopulta koira ei enää vedä. Näin yksinkertaisuudessaan.

Tätä juuri hain takaa. Ajokoirat ja dallut ovat hyvin korkeaenergisiä koiria. Jos tämmöinen koira vetää, voi olla hyvinkin kannattavaa kokeilla kuonopantaa, jotta itselle tulee parempi ote koirasta ja koulutus on helpompaa. Kuonopannankin kanssa TÄYTYY kouluttaa, siis pysähdellä/kääntyä tai mitä tahansa tekniikkaa käyttääkään.

myrkku kirjoitti:


Musta on vaan niin huvittava lukea näitä "tiedän että se oppii sitä ja tätä" vaikka koira ei ilmeisesti ole edes kauemmin ollut uudessa kodissa. Mistä sinä voit tietää?
Entäs sitten kun koirasi löytää verivihollisen pikkufifistä ja yrität raukka pysyä paikoillasi liukkaalla ja kaulapannalla? Siinä sitten ollaankin otsikoissa seuraavana päivänä.

Jos etsit apua, ole edes hieman nöyrä ja vastaanottavainen, kukaan ei halua auttaa tuollaisella asenteella kirjoittavaa.

Komps.

Auttakaapas hyvät ihmiset kun minulla ei enää ideoita ole. Kyse siis 14vkoa vanhasta beaglenpennusta joka vetää hajujen perään. Välillä ihan normaali lenkki on täysi mahdottomuus kun pentu ei ota minkäänlaista kontaktia vaan menee ihan hajujen perässä. Ei reagoi mihinkään ympärillään siis. Olen kokeillut pysähtymistä (korisee hihnan päässä mahallaan hajujen perään), suunnan muutosta (vaihtaa kyllä suuntaa mutta lähtee niin vauhdilla hihnan päähän että lentää voltin ilmassa), olen yrittänyt kutsua (ei kuuntele) ja namien tarjoamista (ei kiinnosta jos on tuoreita hajuja). Olen palkinnut kontaktin otosta lähes aina ja joskus toimii mutta yleensä ei. Yleensä tekee tätä eritoten lenkin alussa kun on paljon energiaa. Näin pienenä energia onkin helppo purkaa ja loppulenkki menee yleensä rauhassa ja joskus jopa kulkee nätisti hihna löysällä, mutta mites sitten kun on täysikasvuinen ja energiataso on vähän isompi? Haluan opettaa tuon tuosta hajujen perään kiskomisesta pois heti enkä vuoden päästä. Annan pennun haistella kyllä mutta olisi kiva jos niitten hajujen luokse ei tartteisi mennä juosten.

^ Opeta pennulle, ettei haistelemaan pääse muuta kuin löysällä hihnalla kävellen. Eli palkkaat niillä hajuilla, kun ne kerta sitä eniten kiinnostaa. :) Ehkä helpommin sanottu kuin tehty tosin.

laitinen93 kirjoitti:


olen omalla kokemuksella huomannut ettei kuonopanta auta täysin, vain siksi aikaa kun se on päällä. Meillä päin käytetään kaksi puolista hihnaa (kahessa hihnassa menee ihan solmuun). Mutta totta kai se oppii, onhan se nuori ja halu oppimaan. Vaikka onkin jääräpää. Ja kun sanotaan että rotuominaisuus. Olen nähnyt monta dallua jotka ei vedä. Ja huskyt on luotu veetämään rekiä ym. et ei voi niitä ihan vertailla. ja se eestinajokoira estää vähän sitä oppimista, mutta kärsivällisyys on valttia (joka on vaikeeta Dorikselle kuin minullekkin).

Minun oma kokemus on kuonopannan kanssa, että kyllä se auttaa kun sitä osaa käyttää ja häivyttää sen oikein ;)

Olen minäkin nähnyt mont dallua jotka eivät vedä, mutta dalmatialaisen, joka on saanut kaksi vuotta vetää, opettaminen (puhumattakaan nyt tuollaisesta mixistä joka sinulla on käsissä) vetämisestä pois voi olla hyvinkin pitkä ja tuskallinen tie.
Huskynkin saa kulkemaan vetämättä ja yhdistää vetämisen vetovaljaisiin, no problem. Ajoin takaa että molemmilla roduilla on halu vetää, vaikka toisella se onkin hieman pienempi.

Hellurei!
Tulin tänne kyselemään viisaammilta (eli teiltä) hyviä neuvoja :)

Meillä on tosiaan 1½ vuotias sakemanni-dobberi uros (leikkaamaton), joka tuppaa vetämään hihnassa. Hommasimme joskus alle vuosi sitten kuonopannan, joka toimi sangen hienosti muutaman kuukauden ajan kunnes Romi alkoi taas vetämään :/
Vetää lähinnä hajujen perässä, jokaikistä pissalätäkköä pitää päästä haistelemaan ja maistelemaan!! :p

Myös ohittavat koirat ovat aina olleet Romille ylitsepääsemätön ongelma; ei räyhää tms. vaan tuppaa lähinnä haukkumaan (pyytää leikkimään) ja vetämään "täysillä" toisen koiran luokse. Onneksi itseltäni löytyy suhteellisen paljon voimaa, että saan pidettyä Romin aisoissa tarpeen vaatiessa. Olen toki yrittänyt tehdä Romille selväksi että jokaista pissaa ei pääse haistelemaan pitämällä koiran lyhyellä hihnalla "säntäilyn" estämiseksi, mutta sekin toimii vaan hetken. Enkä myöskään päästä Romia haistelemaan jokaista vastaantulevaa koiraa.

Muutama kuukausi sitten hommasimme vedonestovaljaat, ne ovat auttaneet ehkä hitusen paremmin kuin kuonopanta.. mutta haluaisin kyllä päästä joskus näistä "koulutustarvikkeista" eroonkin :/ Kuonopannassa oli myös se huono puoli että Romi tuppasi lenkillä raapimaan kuonoaan "lennossa" pitkin maata ja aina pysähtyessäkin. Romilla ei ole yhtään kärsivällisyyttä istua maassa lenkillä ollessa, aivan mahdoton pakkaus jos esim. pysähtyy juttelemaan jollekin tutulle.. Romi keksii aina jotakin ns. omaa viihdykettä siksi aikaa :/

Olisin kysynyt teiltä tosiaan hyviä neuvoja vetämisen poistamiseksi..?
Olisin samalla myös kysynyt että auttaisiko kastraatio hajujen perässä juoksenteluun ja pissojen nuolemiseen? Joskus luin netistä että jotkin urokset ovat jopa lenkillä lopettaneet vetämisen täysin kastraation jälkeen, voiko tämä olla totta? Toki varmaan koulutus voisi olla helpompaa lenkillä ollessa kun tytöt eivät olisi koko aikaa mielessä?? Auttakaa!! :)

Star1986: Se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella, joten puhun nyt lähinnä omasta puolestani. Itse olen opettanut koiran olemaan vetämättä pysähtymällä aina, jokaikinen kerta, kun hihna kiristyy, vaikka se kiristyisi vain hieman, pääidea kuitenkin, että hihna on kiristynyt. Jos koira aina pysähdyksen jälkeen liikkeelle lähdettäessä säntää vetämään, vaihda äkillisesti suuntaa. Vaihda suuntaa koko ajan, kun koira lähtee vetämään, kun kerran suunnanvaihtotekniikkaan on ryhtynyt. Se ehkä kysyy pitkää pinnaa, aikaa ja hermoa, että koira ymmärtää yskän. Vaikka hinkkaisitte metrin matkaa puolen tunnin ajan ja se on todella turhauttavaa ja hermoja raastavaa, on sillä kauaskantoista hedelmääkin, kun koira oppii olemaan vetämättä. Ensin voisi mielestäni kokeilla ihan tavallisia talutusvermeitä, jonkinsortin pantaa ja hihnaa. Tämä siksi, että luulen koiran yhdistävän harjoitukset johonkin tiettyyn välineeseen, niinkuin oma koirani tottelevaisuuskoulutuksen noutajahihnaan.
Koiralle voisi myös opettaa ihan perus 'istu'-käskyn, niin että se toimii kaikkialla. Ja jonkinsorttisen odottamis-käskyn, jonka tavoitteena on, että koira pystyy hetkellisesti hillitsemään itsensä ja odottamaan. Tuon opettamisesta voisi joku muu kertoa vähän enemmän, itsellänikin on tuo vielä opetteluvaiheessa.

Tuli muuten tuosta kuonopanta-keskustelusta mieleen, että miksi kuonopannan käyttö ylipäätään pitäisi häivyttää pois? Onko siitä mitään haittaa vaikka se kuonopanta olisi koiran elinikäinen panta, jos sen avulla lenkit sujuu aina vaivattomasti?

laitinen93: Tuosta liikuntamäärästä ajattelin vain sanoa muutaman sanan, kun huomasin tuolla "Kertokaa omista tavoistanne" -keskustelussa, että teidän lenkkimäärä on noin 3km päivässä. Dalmikselle suurienergisenä koirana ei todellakaan 3km ole tarpeeksi liikuntaa päivässä, joten sen tavallisen hihnan ja pannan lisäksi melko suuri apu vetämiseen on lenkkien lisääminen vähintään kaksinkertaiseksi tai enemmänkin. Auttaa varmasti ainakin vähän!

Minun mielestäni lenkin pituus/määrä ei ole se tärkein seikka JOS koiran kanssa harrastaa kotona jotain muutakin virikettä :) Näillä paukkupakkasilla olen itsekin tehnyt meidän koiran kanssa kerrallaan jotain 2-3km lenkkejä (pari kolme kertaa päivässä), mutta sekin riippuu ihan siitä mihin koira tottuu. Itse teen esim. töihin lähdettäessä koiran kanssa ihan 2km:n lenkin, se riittää meidän koiralle jotta se rauhoittuu.. aamusin kun herään niin se vouhottaa jaloissa niin kauan kunnes alan pukea ulkovaatteita päälleni. Toki illalla sitten harrastammekin namien etsintää jne. ja joskus isäntäkin innostuu veto- ja painileikkeihin koiran kanssa :) Mutta niin kuin sanoin, koira tottuu tiettyyn rytmiin/lenkkiin omistajan niin halutessa.

Ollaan kokeiltu tuota kääntyilyä jo jonkin aikaa, mutta meidän koiralla menee totaalisesti hermot ja loput se alkaa säntäilee itse suuntaan jos toiseen.. yritän kyllä vielä lisää, en anna periksi.

Joku tuolla mainitsi että eikö kuonopantaa voisi käyttää koko koiran elämänajan.. itse en ainakaan halua käyttää :/ Hihnassa nätisti kulkeminen on minusta yksi koiran "perusjuttuja" joiden pitäisi joskus alkaa ns. toimia ilman koulutusvälineitäkin, samalla tavalla kun koiraa opetetaan sisäsiistiksikin (aluksi on papereita ja lopulta paperit otetaan pois) jne. Mutta eihän kukaan sinua estä käyttämästä kuonopantaa sitä 12 vuotta jonka koirasi luultavasti elää.. mutta itse kyllä yritän päästä eroon noista koulutusvälineistä mahdollisimman pian.

Kukaan ei vastannut kysymykseeni että vähentyykö hihnassa vetäminen uroksen kastraation jälkeen? Olemme tosiaan miettineet kastraatiota jos se saisi pojan rauhoittumaan eikä enää säntäilisi niin paljoa pissalammikolta toiselle. Jotkut ovat ainakin väittäneet koiran koulutuksen olevan helpompaa kastroituna, mutta tästäkin ollaan varmaan montaa eri mieltä..?

Star1986 kirjoitti:

Kukaan ei vastannut kysymykseeni että vähentyykö hihnassa vetäminen uroksen kastraation jälkeen? Olemme tosiaan miettineet kastraatiota jos se saisi pojan rauhoittumaan eikä enää säntäilisi niin paljoa pissalammikolta toiselle. Jotkut ovat ainakin väittäneet koiran koulutuksen olevan helpompaa kastroituna, mutta tästäkin ollaan varmaan montaa eri mieltä..?

Omakohtaista kokemusta ei ole sen enempää kastroidusta uroksesta kuin nartustakaan. Mitenkä asian itse olen ymmärtänyt, uroskoiran pullistelu toisille uroksille vähenee, kun testosteronin taso laskee. Joten ymmärtääkseni uroskoira muutenkin täten rauhoittuu, kun "mieshormoonit" ja "miesten jutut" vähenevät. Olen myös kuullut useinkin, että heti kastraation jälkeen uroskoira voi olla erittäin kiukkuinen ja räjähtelee helposti toisille uroksille ja hermoilee jonkun aikaan, kunnes tilanne tasaantuu.
Veikkaan, että vetämiseen itsessään ei kastraatio auta. Koira pitää kouluttaa tapaan olla vetämättä. Mutta niinkuin edellä mainitsin, että "miesten jutut" rauhoittuvat, pissojen perään ryntäily on myös yleisesti ottaen enemmän niitä "miesten juttuja" kuin "tyttöjen juttuja".

Star1986 kirjoitti:

Minun mielestäni lenkin pituus/määrä ei ole se tärkein seikka JOS koiran kanssa harrastaa kotona jotain muutakin virikettä :) Näillä paukkupakkasilla olen itsekin tehnyt meidän koiran kanssa kerrallaan jotain 2-3km lenkkejä (pari kolme kertaa päivässä), mutta sekin riippuu ihan siitä mihin koira tottuu. Itse teen esim. töihin lähdettäessä koiran kanssa ihan 2km:n lenkin, se riittää meidän koiralle jotta se rauhoittuu.. aamusin kun herään niin se vouhottaa jaloissa niin kauan kunnes alan pukea ulkovaatteita päälleni. Toki illalla sitten harrastammekin namien etsintää jne. ja joskus isäntäkin innostuu veto- ja painileikkeihin koiran kanssa :) Mutta niin kuin sanoin, koira tottuu tiettyyn rytmiin/lenkkiin omistajan niin halutessa.

Joo tottakai sekin vähentää liikunnan tarvetta jos saa paljon aivovirikettä. Ja paljon riippuu rodustakin. Mutta niillä kaikista aktiivisimmilla roduilla liikuntaakin tarvitaan suhteellisen paljon. On tietenkin rodun sisälläkin aktiivisuuseroja niin paljon, että yksi pärjää hyvin esim. 3km päivässä ja toinen voi taas tarvita tuplasti sen. Mutta ehkä juuri tuo aivoaktiviteetti kuluttaa sitä koiran energiaa ja sitten ei lenkeilläkään olla niin energisiä :) Se pitää melkeimpä kokeilla mikä omalle koiralle sopii parhaiten.

Tänä aamuna oltiin Romin kanssa lenkillä, kaikki meni ihan hyvin kunnes lumikinoksen takaa tuli toinen koira :/ Romi ehti huomata koiran ennen minua, joten en ehtinyt varautua tilanteeseen. Romi kiskaisi meikäläisen kumoon ja veti pari metriä perässään :/ Niin ei ole koskaan käynyt!
En tiedä oliko vastaantuleva koira narttu, mutta luulisin sen olleen.. joten nyt kyllä taitaa meidän pojalta pallit lähteä!! Tuo oli kyllä ns. viimeinen pisara. Aina olen pystynyt Romin pitämään aisoissa, tänä aamuna en.. :/ Onneksi Romi ei ole vihaista sorttia, joten mitään vaaraa ei ollut alunperinkään.. ainakaan meidän puolesta :)

Olisiko kellään antaa vinkkejä?
Laitan aluksi vähän lähtökohdasta tietoja.
Minulla on siis 9kk suht isokokoinen koiranpentu. Ennen käytin aina y-valjaita pennulla mutta nyt kun hajut alkoivat kiinnostaa niin jouduin siirtymään puolikuristavaan pantaan. Periaatteessa pentu siis osaa kulkea nätisti, mutta "paineistuu" tietyissä tilanteissa.

Pitkällä narulla koira osaa kulkea suhteellisen nätisti, tunnustelee selvästi että koska vetää liikaa. Jos vetää, niin pysähdyn. Pitkällä narulla kulkiessa naru on melkein aina löysällä ja heti kun alkaa kiristyminen niin tulee stoppi.

Pentu tulee luokse käskystä, ja osaa seurata jalan vierellä kunhan pidän kättä taskussa ja katson pentua. Taskusta saa aina välillä kanaa tms. herkkua, välillä pelkkiä kehuja. Silityksistä tai kosketuksesta pentu riehaantuu eli palkkio on aina joko nami tai kehu.

Ohikulkijoita koira ei ole pienen elämänsä aikana saanut ikinä tervehtiä. Ohitukset meiltä sujuu tosi nätisti ja pentu pystyy kävelemään löysällä narulla koska kulkee tien oikeaa reunaa muista kiinnostumatta.

Ongelmana on lyhyellä narulla kulkeminen. Pentu kävelee lyhyellä narulla silloinkun seuratan sitä vierelläni. Tämä ei kuitenkaan ole aina mahdollista, esim ruuhkassa koska joudun katsomaan ympärilleni esim. kun ylitämme tietä tms. En myöskään ikinä seurata pentua, mikäli on mahdollista että se ei vierelleni tule. Uusissa paikoissa, sellaisilla teillä joilla olemme lenkkeilleet vasta muutaman kerran pentu jännittää. Tohottaa menemään voimakkaasti, hyppii ja vetää. Olen yrittänyt ottaa pennun rauhoittumaan mutta lopputuloksena pentu aina vain riehaantuu enemmän. Olen yrittänyt tehdä uusista lenkkipaikoista mukavia, antamalla enemmän kanaa ja kehuja, edennyt rauhassa jne. Olen yrittänyt olla huomioimatta pentua ja jatkaa vain matkaa. Silti pentu vetää enemmän. Vetäminen usein loppuun kun pääsemme ns. kotitielle. Rauhoittuu yleensä heti.

Jos otan pennun ilma seurattamista lyhyelle narulle, alkaa pentu vetämään aivan hurjasti. Paineistuu ja vetää koko sen ajan kun on lyhyellä narulla. Kun päästän pidemmälle niin kulkee vähän nätimmin mutta vetää enemmän kuin normaalisti.
Nyt keväällä kun lumipenkat on kutistuneet huomattavasti en saa koiraa taakseni kävelemään. Taakse laittaminen auttoi yhdessä vaiheessa todella paljon, kun pentu kulki takanani rauhassa annoin sen tulle jalan vierelle kävelemään. Yksinkertaisesti mulla ei ole voimaa pitää pentua omin käsin takanani kävelemässä ilman lumipenkkaa.

Reaktiovaljaita olemme kokeilleet, hyvin tuloksin. Haltin reaktiovaljaat tosin hajosivat kahden päivän käytön jälkeen ( lukko meni rikki ) ja joudun vielä muutaman viikon odottamaan että pääsen viemään ne korjautettavaksi suutarille.

Toivottavasti ei tullut kamalan pitkää sepustusta. Ongelma siis lyhyesti on se että pentu vetää lyhyellä narulla ja tuntuu jotenkin paineistuvan tilanteesta. Loppupeleissä haluaisin että koira osaa kulkea rennosti, vetämättä taluttajan vierellä. Neuvoja?

Sinulla on 9 kk ikäinen nuori koira, kokoa ja näköä on jo ja omia mielipiteitä. Murkkuikäkin lähestyy. Kirjoituksestasi sain vaikutelman, että lenkkeily toteutuu kuitenkin hyvin pitkälle koiran ehdoilla. Uusissa tilanteissa se ottaa kovat paineet, koska ottaa vastuun. Siis johtajanvastuun. Se ei luota kykyysi selviytyä vaastaantulevista tilanteista. Kirjoituksestasi välittyi epävarma vaikutelma myös minulle. Olen yrittänyt... en pysty pitämään sitä takanani... sanavalintasi kertovat omaa kieltään. Otappas selvää menetelmistä, jotka perustuvat johtajuuteen. Itse tarvitset oppia eniten, kun sinä muutut niin koiran käytös muuttuu.

Itselläni ei kyllä ole koiraa,mutta saan toukokuun alussa Unto pojan ehkä
Tuo koirien vetäminen, on aika yleistä jos koiraa ei kouluteta. Se pitäis kouluttaa pennusta asti ettei saa vetää,ja jotku ei sitä välttämättä tee koska niillä yleensä on kääpiökoira sis minirotuinen, ja nehän ei kauheesti vedä mutta ne kyllä varmasti saavat 3vuotiian nurin sitten täysikasvuisena kun haluavat vetää.
1. eli koirahan tietenkin vetää jos sille ei pennusta asti opeteta ettei saa vetää, eli kyllä ois paras IHAN PENNUSTA ASTI OPETTAA!
2. Vetäminen riippuu myös kuinka kiinnostuneita ne ovat ihmisiin ja koiriin,sillä jos ne haluavat kokoajan koirien luokse niin ei ihme että vetää.
... jotain itse kyllä tiedän tästä vetämisestä. Jos koirallasi ilmenee kovaa/vähäistä vetämistä niin pistäppä minulle yksityisviestin nii yritän auttaa

Kaunis hihnakäytös on se, mihin jokainen itseään kunnioittava koiranomistaja pyrkii, ja mitä yrittää kouluttaa. Miksi koulutuksessa niin usein epäonnistutaan? Tai toimii pentuiässä, mutta sitten lähtee koira lapasesta.

Toki kouluttaminen on tekninen suoritus: jos toimit virheellisesti tai epäjohdonmukaisesti, et onnistu. Mutta aina ei löydy sitä virhettäkään. Ainakaan kovin isoa.
Kysymyksessä on kokonaisuus. Hihnakäytös on kuin peili, joka kertoo omistajalle (ja kaikille muillekin) onko suhde koiraan oikealla tolalla. Moni koira on muuten hyvinkin mukava, mutta joissakin tilanteissa "katoaa korvat", eli tottelee jos huvittaa. On uhmaa ja murrosikää. Sitten luku erikseen nämä, joilla on isoja piinallisia käytösongelmia, kuten haukku-, aggressio- tai sisäsiisteysongelmaa.

Käytösongelmainen koira ei kunnioita omistajaansa. Oli murrosikä tai ei. Koiran sielunelämä on enemmän kuin vain sarja opetettuja toimintoja. Se on sosiaalisesti älykäs eläin, jolla on omia mielipiteitä ja tahtotiloja. Omistaja voi olla tosi kiva nameineen ja leikkeineen ja herkkuruokineen, mutta hänet on helppo ignoroida kun tulee mieleen jotakin muuta. Hän ei ole johtaja, pikemminkin huoltaja ja viihdyttäjä.

Osa koirista on mukavuudenhaluisia, niillä ei ole vallanhalua, vaan mukautuvat helposti ihmisen rutiineihin. Ja sitten osa haastaa kovastikin, ja ellei ihminen kykene uskottavasti vastaamaan haasteeseen, hän päätyy nopeasti tassun alle. Ihmisen varma johtajuus sopii kaikentyyppisille koirille, niille ääriluonteisemmille se on välttämätöntä.

Suosittelen jokaista, joka kokee toivottomuutta koiransa koulutusasioissa, tutkistelemaan omaa toimintaansa koiran kanssa: onko uskottavuutta johtajana. Menetelmä on, että koulutus kohdistetaankin sinne hihnan yläpäähän. Onko siellä epävarmuutta? Yleensä on. Omistajan selkeämpi johtajuusviestintä vaikuttaa kaikkeen koiran ongelmakäytökseen parantavasti.

Lukemista: Loiri-Seppä:Koirankorjauskirja, Cesar Millan:Koirakuiskaaja Jan Fennell:Kuuntelen koiraani

Kirjoitin uhesti tänne. En saakkaan Untoa,vaan samasta pentueesta aijotaan ottaa Pikkukalle- niminen poju . Ollaan käyty jo katsomassa Pikkukallea,tosi söpö karvapallero,sis aivan ihana. Luovutus toukokuun alussajjei.
Elikkä nyt sitten asiaan: Vetäminen voi tulla koiralle tavaksi, jos ei sitä tarpeeksi aikasin kouluteta. Elikkä te koiranomistajat jolla on koiranpentu, niin kannataa jo rueta opettamaan sille kunnon tapoja esim.hienosti kävelyä hihnassa. Vanha koirakin oppii mutta hitaammin kuin pentu. Mutta silloin jos vetäminen on tullut tavaksi,sitä on ehkä vaikea kouluttaa olemaan vetämättä. Sis nyt kaikki koiranomistajat,opettakaa koirille jo pennusta asti ettei saa vetää. Netistä ja koirakitjoista löytyy varmasti ohjeita vetämisen lopettamiseen. Jos on iso koira yli 1vuotias kannattaa kysyä ohjeita asiantuntialta. Nyt koiraihmiset,jos teillä on koiranpentu - 1-vuotis lähettäkää minulle yksityisviesti niin autan, sitten ne joilla on isompi koira voi kysyä joltain muulta asiantuntialta. Eli laitappa minulle yksityisviesti jos on ongelmia koiran vetämisessa, minä autan ilomielin

Kirjoitin uhesti tänne. En saakkaan Untoa,vaan samasta pentueesta aijotaan ottaa Pikkukalle- niminen poju . Ollaan käyty jo katsomassa Pikkukallea,tosi söpö karvapallero,sis aivan ihana. Luovutus toukokuun alussajjei.
Elikkä nyt sitten asiaan: Vetäminen voi tulla koiralle tavaksi, jos ei sitä tarpeeksi aikasin kouluteta. Elikkä te koiranomistajat jolla on koiranpentu, niin kannataa jo rueta opettamaan sille kunnon tapoja esim.hienosti kävelyä hihnassa. Vanha koirakin oppii mutta hitaammin kuin pentu. Mutta silloin jos vetäminen on tullut tavaksi,sitä on ehkä vaikea kouluttaa olemaan vetämättä. Sis nyt kaikki koiranomistajat,opettakaa koirille jo pennusta asti ettei saa vetää. Netistä ja koirakitjoista löytyy varmasti ohjeita vetämisen lopettamiseen. Jos on iso koira yli 1vuotias kannattaa kysyä ohjeita asiantuntialta. Nyt koiraihmiset,jos teillä on koiranpentu - 1-vuotis lähettäkää minulle yksityisviesti niin autan, sitten ne joilla on isompi koira voi kysyä joltain muulta asiantuntialta. Eli laitappa minulle yksityisviesti jos on ongelmia koiran vetämisessa, minä autan ilomielin

^Toisessa ketjussa kyselet neuvoja ensimmäisen pennun koulutukseen ja täällä tarjoudut oikein neuvomaan muita...