Koirat.com

^ Mulla on lähes koko ikäni ollut tiibetinspanieleita ja kun sitten menin ja otin itselleni harrastuskoiraksi beauceronin niin.... no sillä fifikokemuksella ei tehnyt juuri mitään. Ihan eri elukoita ja hyvin ollaan pärjätty! Olen naukusen kanssa samaa mieltä. Sä myös vaikutat ymmärtävän mitä haluat ja mitä se vaatii, joten go for it!

Kiitos Rorysillekin!
Tosin noita lajeja ajattelin lähinnä huvin ja yhteisen tekemisen, sekä energian purkamisen vuoksi, enkä niinkään kovin tavoitteellisesti. Mutta luuletteko että siinä on eroa?

Tietenkin jos saisin sellaisen rauhallisemman Kelpien, niin aina parempi.

Tuntuu vaan jotenkin hankalalta löytää täydellisesti kriteereihini sopivaa rotua.
Labbikset ois varmaan turvallinen vaihtoehto, mutta kun ei jotenkin vain sytytä..

Toisaalta sen Kelpien kanssa pelottaa, että onko minulla varmasti riittävästi sille tarjota. Jotenkin pitäisi käytännössä nähdä, mikä on tarpeeksi, ennen kun voi varmasti tietää. Ja toisaalta varmasti myös paljon yksilöstä kiinni..

On tämä hankalaa ja alkaa mennä jo hieman offtopiciksikin.

No mutta kuitenkin. Olen hirmuonnellinen, että mies suhtautuu koiraintooni enemminkin uteliaasti kuin tyrmäävästi! :)

^Siinä voi helposti käydä niinkin, että se harrastelu muuttuukin tavoitteellisemmaksi kun huomaa kuinka kiva sen koiran kanssa on tehdä juttuja yhdessä Sulla toki on hevonen siinä mukana ottamassa oman aikansa, mutta jos/kun se oma laji löytyy niin omasta kokemuksesta voin kertoa että koko ajan huvittaisi olla treenaamassa

Meillä on siis avon kanssa kuvan mukainen harmaa salama, joka on mun ensimmäinen koira ja avon eka oma koira, eikä avollakaan ollut pennuista kokemusta kun oli niin pieni perheensä ekan koiran tullessa ja toinen koira tuli aikuisena. Jonkun toisen rodun kanssa pääsisi varmaan joissain asioissa helpommalla, mutta päivääkään en ole katunut että otettiin tollanen saalishyrrä.

Koira ei tiedä treenataanko tässä takapihaa vai arvokisoja varten, mutta toki sitä tekemistä kertyy yleensä enemmän kun se on tavoitteellista. Tosin siinä helposti käy kuten nauris esitti, kun huomaa että vau, tää pelihän ymmärtää mitä mä haluan ja osaa vielä superhienosti, niin ei sitä kehtaa kauaa kaapissa piilotella. Näin mulle kävi, eikä koira ole virkaintoista paimenta nähnytkään

Komea Salama!
Ja juu, siksipä ajattelinkin saman tien, että joku mielenkiintoinen ja kapasiteetikas tyyppi, jos sitä vaikka innostuis sitten! :}

Vitsit olen aivan innoissani, kun tajusin miten upeita otuksia nuo koirat onkaan. Niillehän voi opettaa vaikka mitä! Tahtoo tahtoo jo!

Mies nyt tuskin on kovin innokas koiran kanssa mitään kummempaa touhuamaan, pää vastuu on minulla, mutta toki hän osallistuu varmasti jonkin verran ulkoilutukseen ja ottaa koiraa välillä mukaansa touhuihinsa.

Minulla on nyt tosiaan tilanne auki, että vaihdanko kokonaan alaa ja siksi mahdollisesti opiskelu edessä. Luonnollisesti tämän eläinkatraan kokoa ei siinä tapauksessa tulisi suurentaa. Melkein jopa toivoisin, että elämä järjestyisi jotenkin toisella tapaa, että saisin sen koiran! :D Mutta tietenkin järki päässä ja ensin pitää miettiä kaikki muu. Mutta kyllä lujaa löi tämä pentukuume päälle, huh! Koira tässä sitten tunkea jäitä ylikuumenneeseen hattuun.. Vitsi kun olisi edes joku koirakaveri naapurustossa, jonka kanssa voisi käydä lenkkeilemässä! Ehkä vähän tilannetta helpottaa (tai pahentaa) kun tallinpitäjä aikoo ottaa koiranpennun pian ilmojen hieman lämmettyä. :)

^Muiden omistamien koirien ulkoilutus tuo juuri lenkin ja treenin ajaksi helpotusta pentukuumeeseen, muutta koiran palautuksen jälkeen se iskee kahta kauheampana takaisin. Nimim. Illalla naapurin tessun kanssa lenkkeillyt

Hah, totta tosiaan, voi se olla noinkin.
Ei tästä taida olla ulospääsyä, vaikka kuinka yrittäisi!

MiaP: Minusta täällä on puhuttu asiaa siinä, että ei ole ns. Helppoja aloittelijarotuja. Näkeehän sitäkin, ettei kaikki pärjää edes sille "perushelpolle" ;) (terveiset naapuruston mummoille) Riippuu ihan ihmisestä itsestään, että minkälaisen koiran kanssa pärjää. Ei minun mielestäni pidä ottaa jtn rotua, joka ei sovi itselleen vaan koska kuuluisi. Toki omat resurssit yms pitää arvioida realistisesti.

Mulla on kelpie toisena koirana ja ei kyllä ole staffikokemuksesta paljon ollut hyötyä. Perusjutuissa kyllä, kun puhutaan ruokinnasta, kynsien leikkaamisesta ja muista jokaisen koiran arkeen kuuluvista asioista. Luonteeltaan paimen ja terrieri eroaa niin paljon, ettei niitä voi verrata. En siis ole voinut kovinkaan paljon hyödyntää jo opittuja taitoja, kun on pitänyt ajatella aika eri tavoin asioita. Tokossakin staffin halu tehdä oli enemmän rakenettua, kun kelpie tekee enemmän sen vuoksi, että sisäsyntyisesti haluaa.

Noa: Puhut kyllä asiaa!

Juuri tuon takia paimenet kiehtookin, että ovat niin palvelunhaluisia. Ja jotenkin semmonen energisempi ja ripeämpi tyyppi kiehtoo..

Meilläkin on ollut lapsuudesta asti koiria, mutta en koe hyötyneeni siitä mitenkään erityisesti tulevaa koiraa ajatellen. Kuten Roryskin sanoi, niin nämä seurasesset on kuitenkin hieman eri mallia kuin aktiivinen paimen. Monesti tulikin pohdittua, että pitäisikö ensimmäiseksi harrastuskoiraksi hankkia joku vähän leppoisampi tapaus, mutta kyllä sitä tuli päädyttyä tavoittelemaan ihan mukavan rodun sijaan sellaista, joka oikeasti kiinnostaa.

Meillä ollaan taas jännän äärellä, kun nartulla alkoi juoksut. Nyt vaan toivotaan, että astutus onnistuisi...

Tsemppiä Amelle jännäämiseen! Täällä taas oli juuri yhdellä kasvattajista, joihin olen ollut yhteydessä niin astutus. Samalle kasvattajalle syntyis nyt viikonloppuna tai alkuviikosta pentue, mutta olen jo siihen asennoitunut niin ettei sieltä meille riitä urosta (jos niitä edes tulee), kiinnostuneita on ollut ilmeisesti aika paljon. Kasvattaja on kuitenkin tosi mukava, joten toivon kovasti että nartun synnytys menee hyvin ja että kaikki pennut pääsee hyviin koteihin. Olishan siitä pentueesta aivan ihanaa saada meillekin se oma, mutta jotenkin hankala uskoa että meillä vois käydä niin hyvä tuuri.

Kasvattajalle säpöä laitettu jo melkein viikko sitten, eikä vieläkään vastausta. Eikä siis vastannut siihen jo joulukuussa lähetettyyn viestiinkään.. Toivottavasti tälle on joku selitys, kasvattaja vaikutti tosi mukavalta puhelun perusteella. Muitakin varteenotettavia kasvattajia toki on, mutta he asuvat ihan toisella puolella suomea, enkä oikein lämpeä ajatukselle, että ajaisin melkein toista tuhatta kilometriä koiran takia. En tiiä.

Neuloin kyllä ihan vahingossa pennulle jo villapaidan ...

^ Mä soittaisin hänelle uudelleen, voihan olla ettei ole saanut sun postia (mennyt vaikka roskapostiin) tai ei ole elämäntilanteensa vuoksi ehtinyt vastaamaan. Pari tuttua kasvattajaa harmittelee välillä sitä, että sähköpostia tulee niin hirveästi etteivät kerta kaikkiaan vaan ehdi vastata niihin.

Ymmärrän ettei ajatus pylly puuduksissa autossa istumisesta houkuta, mutta mä ajattelisin niin että se on lopulta todella pieni satsaus tulevaisuuteen nähden. Minä reissaan lähes 6000 kilometriä koiran takia, ihan vain siksi jotta saan juuri sellaisen mitä haluan. Olisi tuossa 40 km päässäkin ollut kiva pentue, mutta kun ei kelpaa

Ame, pidän peukkuja että tällä kertaa onnistuisi!

Komppaan Rorysia eli ei muuta kuin luuri käteen ja soittoa. Jos kasvattaja tuntuu puhelimessa kivalta, ei siihen sähköpostiin vastaamattomuuteen kannata kamalasti huomiota kiinnittää. Voithan sä kysyä niitä samoja asioita puhelimessa / kertoa kuulumisia / kysellä ovatko suunnitelmat samat kuin aiemmin tms. myös puhelimessa. Siinä saa ainakin suoraan kontaktin kasvattajaan. Kyllä se kasvattaja varmasti sanoo puhelimessa, jos ei ole kiinnostunut sinusta pennun ostajana. Luultavimmin kyse on tosiaan kuitenkin siitä, että sähköpostiviestien kirjoittaminen vie tuhottomasti aikaa ja niitä viestejä voi tulla paljon. Jossain lenkillä pystyy puhumaan kyllä puhelimeen, mutta ei viestejä kirjoittamaan.

Intoa kaikille haaveilijoille! Kyllä se oikea rotu, kasvattaja ja pentu päivänä muutamana tulee vastaan!

Liityn tänne haaveilupulinaan, kun on ehkä tullut lähestyttyä paria kasvattajaa . Toivottavasti kivoja yhdistelmiä tulee vastaan ja, että ylipäänsä katsoisivat meikäläisen olevan siinnävaiheessa varteenotettava emäntäehdokas.. Täytyypä katsoa mitä tästä tulee.

Pentukuume on ihan valtava nyt kun Toukopouko asustaa mun luona vaan puolet ajasta. Olisipas niin ihanaa jos tässä vieressä köllöttelisi kokoaika tuollainen nelijalkainen karvakaveri ..

Täällä ilmoittautuisi yksi uusi haaveilija joukkoon! Rotuna tuli pohdittua lapinporokoiraa, schipperkea, valkkaria, islanninlammaskoiraa... Lopulta päädyin sitten siihen alkuperäiseen haaveeseeni, eli sk collieen.

Ensi vuoden alkupuolella saisi koira tulla. Jonkin verran on tullut kasvattajia kateltua sillä silmällä, mutta vielä en ole keneenkään ottanut yhteyttä. Ensimmäinen oma koira kyseessä, joten kasvattajan ja yhdistelmän valinta kuulostaa kauhean hankalalta hommalta. :D

Täällä myös yksi pesunkestävä haaveilija ilmoittautuu. :D Jo parivuotisesta odotuksesta ei tunnu tulevan loppua sitten millään, mutta ehkä vielä jonain päivänä minulla onkin se ihka oma aussienalku.

Andie kirjoitti:

Täällä ilmoittautuisi yksi uusi haaveilija joukkoon! Rotuna tuli pohdittua lapinporokoiraa, schipperkea, valkkaria, islanninlammaskoiraa... Lopulta päädyin sitten siihen alkuperäiseen haaveeseeni, eli sk collieen.

Ensi vuoden alkupuolella saisi koira tulla. Jonkin verran on tullut kasvattajia kateltua sillä silmällä, mutta vielä en ole keneenkään ottanut yhteyttä. Ensimmäinen oma koira kyseessä, joten kasvattajan ja yhdistelmän valinta kuulostaa kauhean hankalalta hommalta. :D

Täällä ollaan samassa veneessä! Minäkin alkanut kallistua sk collieen! Ja mahdollisesti aikaisintaan syksylle koirahankinta ajoittuisi :)

Iiih, tiistaina katsomaan mahdollista mammakoiraa Kasvattaja asuu sen verran kaukana, että käyn ensin katsomassa tätä sijoitusnarttua ja sit yritän sopia kasvattajan kanssa tapaamisen. Meen kyllä varmaan lukkoon ihastuksesta ja annan itsestäni idiootin kuvan

Umber kirjoitti:

Liityn tänne haaveilupulinaan, kun on ehkä tullut lähestyttyä paria kasvattajaa . Toivottavasti kivoja yhdistelmiä tulee vastaan ja, että ylipäänsä katsoisivat meikäläisen olevan siinnävaiheessa varteenotettava emäntäehdokas.. Täytyypä katsoa mitä tästä tulee.

Uuuuu, minkä rodun kasvattajaa sitä ollaan lähestytty? T. Utelias

Ei kannattais katsoa mitää koulutusvideoita tai lukea artikkeileita. Hirvee koira (pentu) kuume iskee Tarkotus ois käyttää tuo nykyinen sesse nyt keväällä eläinlääkärillä sydänultrassa ja samalla sais varmistaa, miten suurella todennäköisyydellä se voi tartuttaa tuon helikobakteerin pentuun. Sitähän kyllä esiintyy suurella osalla koirista, mut hirvittää ajatuski, et sais toisenki vatsavaivaisen kans säätää.